Uuden äärellä

Siitä mitä milloinkin on sydämellä

maanantai 15. marraskuuta 2021

Luonto laskeutuu lepoon

›
” - - Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun kaipuun kaljakori kilisee yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu mua vaivaa ikävistä i...
maanantai 18. lokakuuta 2021

Kestoaiheena kestävä kehitys

›
Pielisen rantojen ruskaa pysyvästi mieleen painuneena päivänä 10.10.2018. Nämä maisemat ovat näyttäneet kauan suunnilleen samalta ja näin ne...
maanantai 13. syyskuuta 2021

Satokauden tuotteista, raivauksesta ja harrastusten alkamisesta

›
Vuonislahden Itikanhiekka vilisee uijia helteisinä kesäpäivinä. Nyt syyskuussa ranta oli hiljainen. Jalanjäljet ja hiekkalinnan jäänteet ova...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Oma kuva
Tuija Anita
Luonto, (mikro)historia, perinteet ja kulttuuri kaikkinensa ovat tärkeitä, mm. kirjallisuus ja musiikki. Järjestötoiminta mm. sydänjärjestöissä tuo elämään sisältöä ja sosiaalisuuttakin. Työelämä on ollut kohdallani aina keskeistä, nyt jälkikäteen ajatellen kenties liiaksikin. Noin 45 vuoden ansiotyöni päättyi eläköitymiseen loppusyksystä 2018. Tein toimistotöitä 70 - 90-luvuilla ja työn ohessa opiskelin mm. lukion aikuislinjalla, sen jälkeen suomen kieltä, kirjallisuutta ja kasvatustieteitä Joensuun yliopistossa. Valmistuin FM:ksi n. viidessä vuodessa vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen tein tuntitöitä yliopistossa ja n. 20 v. toimin suomen kielen ja viestinnän opettajana amk:ssa. Myös viikoittainen siirtyminen maaseutumajaamme luonnon keskelle Pielisen rannalle on tärkeää. Eläkkeelle jääminen ja krooninen sydänsairaus osuivat kohdallani samaan aikaan, ja olivat suuria elämänmuutoksia molemmat. Elämä yllätti aiemmin terveen. Olin todellakin uuden edessä. Pyrin elämään nyt tätä hetkeä, tulevasta ei tiedä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.