Mitä matkalle mukaan 👵

Mitä sitten kattilaan laitatkin, sen löydät lusikastasi 😊

 Olen kohtapuoliin lähdössä Petroskoihin neljän vrk:n kuoromatkalle, ja päätin miettiä nyt tavallista tarkemmin mukaan otettavia vaatteita yms. – ettei tulisi pakattua liikaa tai ettei jotain olennaista jäisi pois. Toisaalta tämä on ensimmäinen pidempi reissuni sairastumiseni jälkeen, joten koetan muutenkin ennakoida asioita niin paljon, kuin se nyt omassa varassa on. Pidän myös listoista, hih, ja nyt tämä blogiteksti saakin hoitaa listan tehtävää 😊  Kun matkustelen harvoin mökkimaisemia kauemmaksi, huomaan, etten oikein osaa enää valita matkakamppeitakaan. Havaitsin sen jopa Kiipulan taannoisella kahden vrk:n kuntoutuskurssireissulla, sillä mukanani oli vain hassuja tai vähintäänkin epäkäytännöllisiä vaatteita.  Nuorempana tuli matkusteltua enemmän, ja reissussa oli silloin yleensä liikaa vaatteita, mutta em. matkalla niitä sitten olikin liian vähän! Kuinka sitten pakkaisi, jotta mukana olisi kaikki tarvittava, mutta ei liikaa. Sitä pohdiskelen seuraavassa. 

En ota reissuun isoa matkalaukkua, vaan pyörillä vedettävän kassin. Siihen ei mahdu kovin paljoa. Pitääkin muistaa vielä laittaa jonkinlainen nimi-/osoitelappu siihen kassiin, koska kiinteänä siinä ei näköjään sellaista ole. Matkustamme täydellä bussilla, enkä toisaalta jaksa ainakaan nykyoloissani raahata isoja kasseja/laukkuja. Siispä mahd. vähällä matkatavaralla pitäisi pärjätä. Sääkin voi olla ihan mitä vaan, voi olla helle tai hyvinkin koleaa, tuulista ja sateista. Se asettaa tietysti omat haasteensa. Netistä voisi toki katsella säätä jo ennakkoon.

Punaista feresiäni pienempään tilaan menevän arkiferesimekon (kuva) ajattelin pakata mukaan ja tietysti sen esiintymisissä käytettävän "kuorobontson" (kuva). Olisikin hauskaa edetä ajatuksella luovalle matkalle luovat kuteet, ts. feresimekon kanssa jotain ”verkkopellavahässäkkää” hartioille jne.  Bussimatkalle laitan jaloille mukavat tennarit ja lisäksi pitänee pakata hameen kanssa pidettäväksi jotkin jalkoihin hyvät pikkukengät tai käypäset sandaalit. Sandaalit saatankin ottaa, jos laukkuun mahtuu; ja olisi hyvä, jos löytyisi sellaiset, mitkä menevät tarvittaessa sekä feresin että hameen kanssa 👍 Nykyisin jalkani ovat herkemmät turpoamaan etenkin lämpimässä, joten lentosukat voisivat olla hyvät myös tällä pitkällä bussimatkalla.  Olkalaukkuun (tai vaihtoehtoisesti kuoron laulujuhlareppuun) otan passin viisumeineen, maksuvälineet (myös Sortavalan matkalta ylijääneen valuutan), matkavakuutuskortin, puhelimen, lääkkeet, lääkelistan, kotiavaimet, pienen käsidesipullon, nenäliinat, aurinkolasit, pähkinäpussin ja/tai välipalapatukan ja vesipullon. Puhelimen laturi kulkee matkakassissa ja passista + viisumista ja matkavakuutuskortista taidan näpätä vielä varuiksi kuvat puhelimeeni. Ns. toilettipussukkaan hammasharja + tahna, dödö, harja + kampa, voiteet, laastarit, vatsalääkkeet, meikit ja minipullot hiusten pesuun/hoitoon. Kylläpä alkaakin olla jo tavaraa! Eräältä netin keskustelupalstalta huomasin hyvän vinkin vauvan ihon puhdistukseen käytettävistä puhdistuspyyhkeistä. Testaukseen menee tämä vinkki, sillä niillä voi kuulemma tarv. puhdistaa mm. pikkutahrat vaatteista ja meikit naamasta. Elävästi palautuu mieleen hetkiä, jolloin lokki ruikki sen puhtaan puseron selkämykseen tai jäätelöä tipahti rinnuksille… Silloin voisi tuo puhdistuspyyde olla hyvinkin käyttökelpoinen.

Tämän huonounisen on syytä pakata mukaan myös siihen tarvittavat tykötarvikkeet, mm. korvatulpat ja silmäsuojukset sekä jotain iltaluettavaa. Päänsärkylääkettä ja pullonavaajaa tuskin tarvitsen, mutta pienen veitsen ja lusikan saatan pakata mukaan. Joitakin vuosia sitten hankkimani pieneen tilaan litistyvä käsilaukku ja kankainen ostoskassi kulkevat matkakassin pohjalla. Viuhka olisi hauska ja kevyt mukana kuljetettava kuuman päivän varalle 😊

Kerrospukeutuminen matkustamisen ajalle on kokeneen matkailijakaverin antama hyvä idea, sillä siten esim. laukussa tilaa vievä neuletakki ja kevyt päällystakki kulkisivat päällä. Voihan niitä kevennellä bussissa, jos siltä tuntuu. Isohko huivi hartioille tai laukkuun. Olen huomannut että esim. pashmina-tyyppinen huivi on oivallinen mukana, olipa sitten kauempana reissussa tai vaikka kolealla säällä kotikaupungin torilla. Netistä löytyy runsaasti myös solmimisohjeita, joten sillä voi kätevästi asustaakin. Shortseja, capreja tmv. en tälle matkalle pakkaa, kevyt hame tai mekko ajakoot saman asian. Pitää miettiä, otanko kukkahameen vai pellavamekon, käyttömukavuus ratkaisee. Pellava on herkkä rypistymään, mutta voihan niitä koettaa rullailla kokeneiden pakkaajien vinkin mukaisesti.
Kertakäyttösadetakki tai -sadeviitta on tuolla(kin) reissulla hyvä, sillä Äänisen rannalla usein tuulee (hih, kokemustahan mulla on sinne tasan kahdesta reissusta). Jos tuuleen yhdistyy vielä sade, niin reilun kokoinen kertakäyttösadetakki tai -viitta suojaa oikeastaan molemmilta. Ja nämä varusteet eivät vie paljoa tilaa laukussa. Meillä on tietojeni mukaan mm. lauantaina aamupäivällä esiintyminen ulkona rantabulevardilla, joten täytyy toivoa kohtuusäätä 👍

Bussimatkalle koetan valita sellaiset pitkät housut, mitä voi käyttää useamman eri yläosan kanssa; mustat suorat housut on mielestäni aina varma valinta. Se käy alaosaksi myös kuorobontson kanssa. Lisäksi laukkuun pari paitaa, sukkia ja alkkareita ja yöpaita tietysti. Hyvä olisikin, jos löytyisi jokin sellainen mekkotyyppinen yöpaita, jota voisi käyttää tarvittaessa sekä tunikana/mekkona että yöpaitana. Kokenut tuttuni kertoi, että pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa halpalennoilla matkatessa on myös se hyöty, että kulkemiset lentokentältä kohteeseen ja kotoa kentälle junan tai bussin vaihtoineen ovat helpompia. Joskus lento voi olla hyvinkin edullinen, mutta matkalaukun ruuma-maksu suuntaansa maksaakin lähemmäksi satasen. Lisäksi jos matkakaverilla on pelkät käsimatkatavarat, häntä ei tarvitse odotuttaa hihnalla omien matkatavaroitten takia. Tuttu kertoi, että kannattaa pakata pesupusseja mukaan, ja voi mennä paikanpäällä itsepalvelupesulaan, jossa on myös kuivausrumpu. Kun on oma pesupussi, ei tarvitse alkaa lajitella pyykkiä sen kummemmin. Toisaalta pikkupyykki kannattaakin pakata pesupussiin silloinkin, kun en matkalla pyykkäile; voi olla siten lentoasemalla kätevämpää, kun/jos joutuu laukkunsa avaamaan 😅

Jotkut nuoremmat tuttavat ovat olleet kymmenenkin päivän matkalla pelkän matkatavaralaukun ja esim. pienen olkalaukun kanssa. Se vaatii sellaista suunnittelua, että (ne paksummat?) pitkikset, lenkkarit ja bleiseri tai neule puetaan ylle lennolle (nehän vievät eniten tilaa); kevyt takki, mekko/hame, sandaalit, t-paitoja, caprit/shortsit, alusvaatteita, sukkia, huivi ja uikkarit laukkuun. Jos tiukkaan rullailee, mahtunevat käsimatkatavaroihin?  Liinavaatteet voisi vielä tarkistaa, kuuluvatko ne varattuun majapaikkaan. Matkapäiväkirjaa olen yleensä aiemmissa reissuissani kirjoittanut johonkin pikkuvihkoon, mutta nyt kännykkä saa hoitaa sen tehtävän, jos myöhemmin vaikka palaan matkamuisteloihin esim. täällä blogissani. 

Nähtäväksi jää, mahtuuko kaikki edellä listattu tuohon matkakassiini 😲 Jos ei, isomman laukkuvalinnan sijaan vaihtokengät tai feresimekko joutunevat vielä harkintaan mukaan otettavista. Tavoitteenihan siis on, ettei olisi paljoa mukana kuljetettavaa, mutta olisi kuitenkin kaikki tarpeellinen.  Minulla on nykyisin vuosiviisumi ja ainakin tuon ”pikkutavaran” osalta ajattelin käyttää myös jatkossa / seuraavilla matkoilla hyödykseni tätä nyt pohtimaani listaa. Petroskoin reissussa sitten näkee, mitä puuttui tai mitä oli liikaa  - vai osuiko parhaimmillaan just nappiin 😊



Kevätkaudella 2019 hankitun kuoron esiintymisasun kanssa voisi laittaa mustat suorat housut ja joko harmaan tai mustan t-paidan

Viininpunaisen feresimekkoni kanssa on tässä valkoinen feresipaita ja kudottu musta esiliina. Tulevalle reissulle tuunailen monikäyttöisyyden nimissä erilaisen yläosan, esim. verkkopellava"bontson" ja pitkähihaisen viininpunaisen t-paidan. Feresi on kyllä siitä(kin) ihana, että sen kanssa voi yhdistellä monenlaista 💜 (Kuva Ilomantsin Parppeinpirtiltä, MH)

Tämä on nk. perinnevaatteista suosikkini ja edellisellä kuororeissulla (kaksi vuotta sitten Oslossa) se olikin mukana. Tänä kesänä käytän sitä lähinnä kotipaikkakunnan kesäriennoissa. Kuva on otettu Vuonislahdessa Herranniemen pihapiirissä, MP 💞

Katseen kukkiin käännän

"Jok ainut kesä minut valtaa vastustamatta
halu olla mehiläinen.
Niityltä niitylle minä lentäisin hoilaten,
hoippuen, hyräillen
ja jäisin kukkaan aina kunnes olisin uuvuksissa
ja tuuli kumppanini hyväilisi otsaani
kunnes tulisi se yksi
johon jäisin iäksi."
                                          Tommy Tabermann

Kesä on edennyt vauhdilla; kaikkialla kukkii, vihertää ja visertää. Luonnon kukoistusta ihaillessa aloin luoda aktiivisempia katseita myös huonekasveihini ja myös pihaan istutettaviin kesäkukkiin. Vapaa-ajan pesässämme Vuonislahdessa huonekasvit menestyvät vähällä hoidolla. Rönsyliljojen ohella enkelinsiipi, rahapuu, jukkapalmu ja juorut kukoistavat varsin hyvin. En ole mielestäni hoidellut niitä sen aktiivisemmin kuin kaupunkikodin kasvejakaan. Kaupungissa ovat kasvaneet lähinnä kaktukset ja nekin vaihtelevalla menestyksellä. Luulen että siellä maalla vanhan puutalon "henki" ja myös sopiva viileys etenkin arkiviikkoisin ovat edesauttaneet kasvien elämää. Mutta se kaikki lienee jo oman päivityksensä paikka, tässä keskityn tarkastelemaan näitä kukkien kaupunkioloja.

Istutimme kesäkukat kaupunkikerrostalomme pihalle viime viikolla pihatalkoissa. Paikalla oli mukavasti väkeä, ja pihan siistiminen sujui joutuisasti. Naapurin pikkutyttö toimi makutuomarina kukkien värejä valitessa, ja ihanaa pinkkiä, lilaa ja valkoista sieltä valikoitui 💗 Naapuri omaa ammattimaisen viherpeukalon ja hänen hoidossaan kesäkukat ovat kukoistaneet hyvin. Kuvan ottohetkellä ne oli juuri istutettu, ja siitä ne sitten vähitellen täyttävät kukkalaatikot.

Kevättalvella hankkimani fiikuksen alku on lähtenyt hyvään kasvuun, mutta tuossa toisessa (mikä lieneekään nimeltään?) lehtien kärjet ovat alkaneet muuttua ruskeiksi.  Marttojen sivuilla sanottiin tämän johtuvan mahdollisesti liian kovasta paahteesta tai ilman kuivuudesta. Sumuttaminen on hyväksi ja toisaalta myös kukan siirtäminen sivuun kuumimmasta auringon paahteesta. Marttojen vinkin mukaan voisi myös asettaa kiviä isolle aluslautaselle ja laittaa siihen vettä. Ruukun pohja ei saisi "uida" vedessä.
Fiikus mainitaan helppohoitoiseksi, ja ehkäpä se näillä eteläisen puolen ikkunoillakin paremmin pärjääkin. Toki sekin pitäisi muistaa suojata kaikkein kuumimmalta porotukselta.

Kiinnitin huomiota puutarhalla pihakukkia hakiessamme näihin mielestäni erikoisen värisiin tulilatvoihin, onpa ihanaa pinkkiä ja keltaista! Aiemmin meillä on ollut vain tummanpunaisia, nyt keittiön ikkunalla on pirteitä uusia värejä. Näistä kasvatan kenties viherkasveja, sitten kun kukinta päättyy - onhan niissä varsin komeat lehdet👍  Jotkut onnistuvat uudelleen kukittamisessakin, mutta minulta se ei ainakaan toistaiseksi ole onnistunut. Nyt tulilatvojen multa tuntuu muuten aivan liian kostealta, siispä malttia kasteluun...  😱

Tällaiseen liikakasteluun taipuvaisella kukkien hoitelijalla saattaisikin ns. salaojitus olla hyväksi huonekasveille, eli ruukun pohjalle voisi laittaa vaikka saviruukun palasia tai lecasoraa.

Viherpeukalo-sukulaiseni kliiviat ja muutkin huonekasvit kukkivat ja kasvavat upeasti kahvilla! Jopa orkidea kukkii hänen hoidossaan uudelleen tällä lannoituksella. Kyselin häneltä mittasuhteita, ja hän kertoi laittavansa kahvia kasteluveteen käsituntumalla, välillä puolet ja puolet ja välillä noin 1/3 kahvia ja loput vettä.  Sekä viherkasvit että kukkivat kukat kukoistavat hänen huomassaan. Itsekin olen toisinaan ruokkinut pihamme vanhoja perennoja kahvinporoilla.

Muun muassa saintpauliat eli paavalinkukat (tutummin "santut") kukkivat näin komeasti äitini ikkunalla. Hän on ollut aina todellinen viherpeukalo, ja eräs naapuri sanoikin, että jos hän laittaisi vaikka puisen kävelykepin multaan, niin eiköhän se jo kohta kukkisi 😉
Näitä hän sanoi vain kastelleensa maltillisesti aluslautaselle lämpimällä ja välillä myös kuumahkolla vedellä. Santut kukkivat tässä melko varjoisalla ikkunalla, ja niitä ei kuulemma ole sumuteltu. 
Kumppanini hiljattain edesmennyt isä kasvatti myös vielä 9-kymppisenäkin lähes huoneen laipioon saakka ulottuvia huonekasveja tällä samalla menetelmällä ja altakastelevia ruukkuja käyttäen.

Kauniisti kukkivan ananaskasvin kuvasin Joensuun Botaniassa. Tällaisesta olisi iloa ikkunallanikin  💚

Useamman tekijän summia?

“Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu” (ote Juha Tapanisen sanoittamasta ja säveltämästä laulusta “Syvälle sydämeen sattuu”) 💔

Työpaikkakiusaaminen lisää sydänriskejä, 24.5.2019 ilmestyneessä Lääkärilehdessä 21/2019, s. 1340 todetaan. Kolmeen ruotsalaiseen ja tanskalaiseen työterveystutkimukseen osallistui noin 80 000 henkilöä, joilla ei tutkimuksen alussa ollut tiedossaan sydänsairauksia. Vertailujakson päättyessä heillä, jotka raportoivat kokeneensa joko henkistä tai fyysistä työpaikkaväkivaltaa, esiintyi sydän- tai verisuonitapahtumia merkittävästi (60 %) enemmän kuin muilla tutkittavilla. Pahin riski oli heillä, jotka kokivat kiusaamista päivittäin tai viikoittain. Tutkijoiden mukaan riskivaikutuksen arveltiin selittyvän negatiivisten tunteiden, ahdistuksen ja masennuksen vaikutuksilla. (Emt.)

On oikeastaan hyvinkin helppoa uskoa, että jatkuvasti kuormittava tilanne työssä on sairauksille altistava tekijä silloinkin, kun ihminen pyrkii huolehtimaan terveydestään liikkumalla ja syömällä terveellisesti ja mm. välttämällä tupakointia ja ylipainoisuutta. Kiusaajan kohteeksi joutuminen on tuskin koskaan kiusatun oma valinta kuten on terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholin käyttö tai täysraittius. Moni kokee silti jopa häpeää kiusatuksi tulemisestaan, ja vain harvemmin haluaa puhua siitä. Tilanne on tässä ilmeisesti aika lailla sama kuin vaikkapa perheväkivaltakokemuksissa.  

Myös tässä yhteydessä tulee mieleen Anna-Liisa Alangon sanat teoksessa Marjakuusen aikaan. Siinä hän sanoo s. 25, että pitää kertoa ihmisille asioita, joista he eivät välttämättä halua kuulla, mutta joita on tarpeen tietää. Kysymys on siitä, miten meidän ja tulevien sukupolvien käy. (Emt.)

Mielestäni em. kipeistä asioista on tärkeää puhua, vaikka se ei helppoa olisikaan. Asioihin ei tule korjausta jos niistä vaikenee.  Kohdallani on onnekseni käynyt niin, että olen saanut hyvää apua, tukea ja ohjausta, ja jos joku muu tarttuisi asiaan vielä ennalta ehkäisevästi, on kai tämäkin esilletulo tehtävänsä tehnyt. Jos esimerkiksi kokee kiusaamista, ei missään tapauksessa kannattaisi viivytellä odottaen, että jospa tämä tästä ”itsestään” korjautuu. Joskus saattaa korjautuakin, mutta uskon, että valitettavasti useimmiten ei. Apua on onneksi tänä päivänä saatavana kattavasti muun muassa työterveyshuollon, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen kautta. Itselläni on em. tuesta hyviä kokemuksia ja kiitollisia tuntoja. 

 

Olin nyt toukokuun puolivälissä kolme vuorokautta Kiipulan kuntoutusyksikössä Kanta-Hämeessä kardiomyopatiaan vastasairastuneiden sopeutumisvalmennuskurssilla. Tämän Suomen Sydänliiton rahoittaman kurssin tavoitteena oli saada tukea psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn sydänsairauteen sairastumisen jälkeen. Ohjelmassa oli mm. lääkärin, psykoterapeutin ja fysioterapeutin luentoja ja vertaistukikeskusteluja. Saimme kurssilta kotievääksi monipuolista materiaalia, ja lisäksi tein muistiinpanoja mm. edelleen jaettavaksi paikallisessa Karpalot-ryhmässämme. Useammista yhteyksistä tulkitsin, että pahaa stressiä ja siitä liiankin usein seuraavia univaikeuksia on syytä välttää – mikäli se suinkin vain omassa varassa on. Tätänykyä olen nukkunut hyvin, mutta muistissa on yhä muutamien vuosien takainen musta jakso; unettomuus, ahdistus ja stressi.

 

Sairastumisen syyt ovat ymmärtääkseni useamman tekijän summia. Vaikka pitäisi yllä terveellisiä elämäntapoja, geneettistä alttiuttakin voi olla. Jos siihen osuu vielä vaikea univaikeus ja stressi, mitä kiusaaminen on vielä pahentanut, riskitekijöitä alkaakin olla jo koko joukko. Tuoreen tutkimuksen mukaan (viittaan lähteeseen aiemmin) negatiiviset tunteet, ahdistus ja masennus lisäävät riskiä sairastua esim. sydänsairauteen. Kiusaamisen kohde kärsii ja lisäksi kärsii myös kiusatun lähipiiri. Jos tätä ei vielä pidetä riittävän merkityksellisenä asiana, voi pohtia myös niitä taloudellisia kuluja, mitä tästä kaikesta yhteiskunnalle ja työyhteisöille koituu. Lääke- ja sairaanhoitokulut ovat yksi osa, ja työikäisillä lisäksi sairauslomat ja pahimmillaan työkyvyttömyys.  Puolisot ja muut perheenjäsenet ovat usein joutuneet järjestelemään työtään ja ottamaan vapaata, jotta ovat voineet olla tukena läheiselle. Kyse on siis lopulta hyvinkin suuresta asiasta.

 

Mistä sitten saataisiin lääke kiusaamisen kitkemiseen? Jos siihen keinon keksisin, olisin kai jossakin kansakunnan kaapin päällä alan arvostettuna asiantuntijana.  Jotain voi kuitenkin pohdiskella. Kun tämän kaiken tunnistaa ja tunnustaa, siinä voisi olla jonkinlainen alku. Asiaa ei saa vähätellä tai lakaista maton alle. Siitä pitää puhua, vaikka se tuskin kenellekään helppoa tai mieluisaa onkaan. Toisinaan työtoveri voi huomata kiusatun kärsimyksen, mutta ei uskalla puuttua asiaan pelosta, että joutuukin itse ”mustalle listalle”. Kiusaajan luonne tai edes hänen käyttäytymisensä tuskin noin vain muuttuu, oli siellä taustalla sitten huono itsetuntonsa, vallan väärinkäyttö, osaamattomuus tai toisinaan jopa narsismi. Ulkopuolisen on puututtava asiaan, ja jos kiusaaja esim. vähättelee toisen työtä, ammattitaitoa tai ominaisuuksia, siinä on silloin tavallaan vain sana sanaa vastaan. Koulukiusattu siirretään usein loitolle kiusaajastaan, ja myös työpaikalla tämänkaltainen ratkaisu voi tuoda helpotusta kohteelle. Toinen kysymys on se, jos kiusaaja ottaa tämän jälkeen uuden uhrin tai uhreja, ja seuraukset ovat aina pahat, oli sitten kyse työyhteisöstä, koululaisista tai vaikka päiväkodin lapsista.  Todella tärkeää olisi pysähtyä miettimään mitä tehdään, ettei sama pääse toistumaan. Työturvallisuuslaki velvoittaa työantajaa puuttumaan kiusaamiseen ja häirintään. Helppoa näiden asioiden selvittely ei ole, ja toisinaan kiusaaja saattaa itse uhriutua, ja sanoo, että hänhän tässä onkin se, joka on joutunut kärsimään! 
 

Yli neljänkymmenen vuoden työkokemuksestani olen tehnyt havainnon, että organisoidun keskustelun pohjalta tehdyt ratkaisut saattavat toimia hyvinkin. Olennaista on, ettei arkuuttaan vaikene, vaan tekee asiat näkyväksi puhumalla. Jos ensimmäinen keskustelu ei tuota tulosta, kannattaa viedä asia eteenpäin. Tukea onneksi tänä päivänä löytyy, ja neuvoa voi kysyä alkuun päästäkseen esimerkiksi työpaikkansa luottamushenkilöiltä.

Kuvat ovat vertaistukiryhmän retkeltä Utransaareen 28.5.2019.

Pieni polku metsän halki vie...

...kivikkoiselle rannalle

... sieltä jälleen tukevalle polulle

... ja tuomenkukkien tuoksuun  💚

Ekologiset vaihtoehdot etikka, ruokasooda, sokeri, suola, sitruuna, piimä...

”Pidä huolta tavasta, niin tapa huolehtii sinusta”

Kun ekopesuaineiden käytöstä tekee itselleen tavan, ei kai sitä enää sen jälkeen kummemmin tarvitse miettiäkään.
Sain marttojen ekosiivouskurssilta 8.5 paitsi vinkkejä siivousvälineisiin ja pesuaineiden valmistusohjeisiin, myös muistutuksen sellaisesta, minkä olen arjen tuoksinassa unohtanut.
Kun katselen nyt siivouskomeroani, siitä ei tee mieli ainakaan kuvata 😡 . Kovin ovat siivousvälineeni vanhoja ja rispaantuneita. Seuraavan kerran taidan lähteä kauppaan ihan puutelistan kanssa, ja hankin ainakin monitoimimopin, mikä käy myös tapetti- ja maalipintaisten seinien putsaukseen. Saimme kurssilta vinkin, että erityisesti teleskooppivartinen on hyvä ja varren tulisi esim. lattioita puhdistaessa ulottua suunnilleen oman olkapään tasalle. Lattiakaivoharjanani on ollut se käytöstä poistettu tiskiharja (!), nyt sain vinkin kotimaisen Sinin lattiakaivoharjasta, mikä vaikutti napakalta ja siinä olevalla koukulla saa myös auki sen lattiakaivon.
Kurssilla saimme tutustua hauskaan oranssiin siivoushanskaan ja saman väriseen taipuisavartiseen siivousvälineeseen, mikä soveltuu mm. kaappien päällysten puhdistamiseen. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon on pölyä eräänkin kaappini päällä, minkä ahtaisiin rakosiin en ole yltänyt millään välineellä. Sini-jynssärin ajattelin hankkia myös mm. kylpyhuoneen laattasaumojen puhdistukseen. Tässähän jo ihan innostuu ajatuksesta päästä tarttumaan toimeen! Oikeastaan olen aina pitänyt siivouksesta, mutta kyllä kai se hyvillä välineillä olisi vieläkin palkitsevampaa 😉
Kun liityin aikoinaan marttoihin, tervetuliaisillassa kysyttiin, mistä olet kiinnostunut. Muistan vastanneeni, että kierrätyksestä, tuunauksesta ja ekologisesta siivouksesta!

Isoäidin siivousvinkit-, tahrat pois- ja kodin kemikaalit -vihkoset

Saimme kurssilta mukaamme mm. isoäidin siivousvinkit -vihkosen, ja tahrat pois- ja kodin kemikaalit -vihkoset.  Esimerkiksi mikroaaltouunin ja tavallisen sähköuunin puhdistukseen voi käyttää ruokasoodaa. Jääkaappiin ja mikroaaltouuniin laitettu sitruuna raikastaa. Ikkunat ja mm. kristallikruunut voi puhdistaa kirkkaiksi vedellä, jossa on pari rkl etikkaa.
Jaoimme kurssilla hyviksi koettuja vinkkejä myös keskenämme. Joku osallistuja kertoi poistaneensa mustikka- tai punaviinitahrat tulikuumalla vedellä. Tässä kannattaa kai olla ripeä, eli tuoreeltaan tahra irtoaa, ja katsoa myös, kestääkö tekstiili sen tulikuuman veden. Silitysraudan pohjan voi koettaa puhdistaa kuumentamalla sen ensin, ja hankaamalla sitä puhtaalla paksulla froteekankaalla. Jakamani kokemus keittiön viemärin avauksesta oli seuraava: puolisen litraa kiehuvaa vettä lirutetaan viemäriin. Veteen voi liuottaa desin verran merisuolaa, ja isoäidin vinkkien mukaan vaihtoehtoisesti 2,5 dl ruokasoodaa ja sen jälkeen 2,5 dl väkiviinaetikkaa. Kun sihinä lakkaa, viemäriin kaadetaan litra kiehuvaa vettä. Myös lattiakaivojen putsaukseen ruokasooda, etikka ja kiehuva vesi ovat tehokkaita.
Järeitä aineita (missä on äärimmillään pääkallon kuva!) ei siis tarvitse käyttää. Luonto kiittää.

Pyykkietikkaa ja puhdistuspommi

Teimme kotiin viemisiksi pyykkietikkaa. Viiteen desilitraan väkiviinaetikkaa voi laittaa 10 - 20 tippaa eteeristä öljyä, esim. laventelia, piparminttua tai appelsiinia.
Laitan kohta lakanat pesukoneeseen ja ajattelin heti kokeilla tuoretta pyykkietikkaani. Kurssilla neuvottiin laittamaan sitä noin 2 rkl (30 - 50 ml/pesu) pyykinpesukoneen huuhteluainelokeroon. Tämän käyttö on yksinkertaista, on muistettava vain ravistaa pulloa ennen käyttöä.

Oheisessa kuvassa pienessä kipossa on kurssilla tekemäämme wc-istuimen puhdistuspommia. Kurssilla tehtiin puhdistuspommia 16:tta käyttökertaa varten seuraavasti: 1,5 dl ruokasoodaa, 3/4 dl sitruunahappoa, 1/2 dl vettä ja 16 tippaa eteeristä öljyä. Suosikkini öljyistä on teepuu, välillä vaihteluksi laventelikin.
Tipautin pommin äsken wc-pönttöön, harjasin ja huuhtelin sen viiden minuutin kuluttua ja puhdasta tuli.

Puhdistusaine jossa on ympäristömerkki on hyvä valinta

Etikkaa, ruokasoodaa, sokeria, suolaa, sitruunaa, piimää (tekstiilien hometahroihin), sappisaippuaa ym. voi käyttää mitä moninaisimpiin siivouksiin, tahrojen puhdistamiseen ja pesemiseen 

Pesuaineiden korvaaminen ekologisilla vaihtoehdoilla on vaivatonta, etenkin kun/jos siitä tekee itselleen tavan. Esimerkiksi pohjaan palaneiden kattiloiden ja lieden valurautaosien pinttyneisiin tahroihin käy sokeripala. Sappisaippua sopii paitsi rasvatahroihin moneen muuhunkin tahraan. Pesupähkinöitä en ole vielä kokeillut, mutta varmaankin jonain päivänä. Pyykinpesuaineita on kotona kuitenkin jo nyt Kodin kemikaalit -oppaan mukaisesti kolmea eri laatua: valkoiselle ja vaalealle pyykille valkaisuainetta sisältävä ja  kirjopyykille ja tummalle pyykille kummallekin omat aineensa. Pyrin myös pesemään vain täysiä koneellisia.
Paitsi ympäristömerkkiin (joutsenmerkki.fi) myös kemikaalien varoitusmerkkeihin yritän kiinnittää jatkossa tarkempaa huomiota. Pääkallomerkki on tietysti se myrkyllisimmän tuotteen merkki, mutta myös merkki, jossa oli kuivunut puu ja kuollut kala, pysäytti ainakin itseni. Se on merkki ympäristölle vaarallisesta aineesta.

Tästä aiheesta taidan kirjoittaa joskus toistekin, on tämä niin mielenkiintoista ja koen aihepiirin myös merkitykselliseksi. Toisaalta tuli mieleeni sellaistakin, kun opiskeluaikanani menin välillä "huvikseni" seuraamaan kemian laitokselle biokemian luentoja. Se totaalinen putoaminen kaikkien niiden kemian kaavojen ulkopuolelle oli toisaalta merkillisen virkistävää 😄 Ja oli se myös hyvää vaihtelua vanhan kirjasuomen ja äänne- ja muotohistorian välissä. Samalla tavalla on kai virkistävää mietiskellä mm. kodin kemikaaleja ja niiden vaikutuksia!

Lisää ko. aihepiirin vinkkejä löytyy marttakoulun nettisivuilta https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/

Vielä hieman ihanasta Sortavalasta 💓

Sortavalaa kuvaava maalaus museo Hilmassa

"Voit keskittyä asioihin, joista olet kiitollinen, ja tulla paremmaksi
ihmiseksi, tai voit keskittyä asioihin,
joihin olet pettynyt, ja tulla
katkerammaksi ihmiseksi.
Valinta on sinun."

-Mark Goulston

Sortavalan pienoismalli museo Hilmassa

Alun aforismista sain aasinsillan siihen, että kun harvemmin matkustelee ja elää muutenkin pienissä ympyröissä, iloitsee kuin lapsi pienistäkin asioista. Iloitsen yhä tästä viime lauantaisesta lähimatkastani Sortavalaan ja myös siitä, että jaksoin hyvin 💚

Joensuun keskustassa sijaitsevan Museo Hilman pysyvät näyttelyt kertovat mm. Laatokan alueiden historiasta. Museossa on kaunis vanhaa Sortavalaa kuvaava maalaus ja mm. Sortavalan pienoismalli, jota tulee käytyä katsomassa aina museovierailun yhteydessä.



Sortavalan vanha paloasema

Karjalankatua pitkin kävellessä juohtui mieleen jonkun sanat, että mikähän oli se erikoisen näköinen oranssi ja vaaleanpunatorninen rakennus Sortavalan keskustassa.
Lueskelin Arvo Tuomisen Karjala-kirjaa, ja siellä sanotaan s. 139, että tämä on arkkitehti Ivar Aminoffin suunnittelema vanha paloasema. Vuonna 1888 valmistunut rakennus oli käytössä vuoteen 1995 asti.

Tässä talossa on toiminut ilmeisesti myös poliisilaitos 1900-luvun alkupuolella. Joissakin vanhemmissa kuvissa koko talo oli vaaleanpunainen, ei ainoastaan sen palotorni.

Näkymä aurinkoiselle Laatokalle Karjalansillalta.

Eri lähteiden mukaan Euroopan suurimmassa järvessä Laatokassa on yli 150 metrin syvyisiä syvänteitä. Wikipedia (2019) mainitsee suurimmaksi syvyydeksi peräti 225 m ja järven pinta-alaksi 17 700 neliökilometriä. Laatokassa elää em. lähteen mukaan yli 40 kalalajia ja mm. uhanlainen laatokannorppa. Sortavala sijaitsee Laatokan pohjoisrannalla.

Ruuasta kiinnostuneena haluaa ottaa esille aina myös paikallisen ruuan.
Kävimme 27.4. lounaalla Gogolevin puutaidegallerian lähellä sijaitsevassa nk. kansankuppilassa. Hinta oli erittäin edullinen ja ruoka maukasta ja monipuolista. Vitriinistä sai valita mitä halusi, ja kalaruuan ystävänä valitsin paistettua turskaa perunamuusilla. Hyvää oli!

Piirakoita siellä oli myös useilla täytteillä: sieniä, riisiä, hirssiä jne. Suosikkini oli tietenkin kaalipiirakat! Näitä perinneherkkuja (kuvassa oikealla sienitäytteisen karjalanpiirakan vierellä) tuli ostettua kotiin viemisiksikin.

Salaattia, kalaa, muusia ja piirakoita lounaaksi

Seuraavalla Sortavalan matkallani haluan tutustua lähemmin ainakin kirjastoon, ja jos aikaa jää, niin keskustan kouluihinkin. Kuhavuoren komeita maisemia ja Vakkosalmen puiston laululavaa pääsin katselemaan 90-luvun alussa, ja toivottavasti sinne pääsen vielä jonakin kesänä uudelleen.
Eri lähteiden mukaan Sortavala on ollut suorastaan legendaarinen laulujuhlakaupunki 1900-luvun kolmena ensimmäisenä vuosikymmenenä ja laulujuhlaperinnettä on nykyisin pyritty jälleen elvyttämään.

Mieltä hoitavaa estetiikkaa - tunnelmia Nikolskajan kirkosta

”Karjala on suomalaista nostalgiaa ja myös mystiikkaa, tunnetta ja perinnettä”  (Ismo Björn, esitelmä Sortavala suomalaisin silmin, Pälkjärven Pitäjäseura ry. 2015)

 

Tässä päivityksessäni on tunnelmia ja tunteita Nikolskajan (nyk.) kirkosta Sortavalasta 27.4.2019.  Kirkko sijaitsee Sortavalan keskustassa Karjalankadun varrella. Ortodoksisuus on puhutellut minua oikeastaan aina, ja jo noin 17-vuotiaana menin kotipaikkakuntani ortodoksiseurakunnan Isän puheille kysyäkseni, kuinka voisin liittyä ortodoksiksi. Tuolloin 70-luvun alussa aika lienee ollut tässäkin mielessä toinen, ja minulle vastattiin (leikkisästi pilke silmäkulmassa), että yksinkertaisinta olisi, jos neiti löytäisi ortodoksisen aviomiehen 😉 Olin kai myös aika lapsellinen, ja en osannut kuvata sitä, miksi tunnen kutsumusta ortodoksisuuteen. Se vain tuntui siltä. Sittemmin olen ajatellut niin, että voinhan olla sydämen ortodoksi.

Käyn mielelläni myös luterilaisen seurakuntani palveluksissa, mutta ortodoksisuus ja kaikki siihen liittyvä ovat yhä edelleen niitä, jotka saavat aikaan erityisen lämpimän läikähdyksen sydämessä,  kotiin tulon tunteen, luontevan osallisuuden. Nämä tunteet heräsivät myös viime lauantaina Nikolskajan kirkossa.

Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui Sortavalaan v. 1873. Nykyisin venäläiset kutsuvat kirkkoa nimellä Nikolskajan kirkko. Kirkko on ristinmuotoinen ja läntisen ristivarren päässä on kellotorni, jossa on seitsemän kelloa. Kirkon sisäänkäynnit sijaitsevat etelä- ja pohjoisristivarsissa sekä kellotornin alaosassa.
Kirkko on kunnostettu kauniiksi sekä sisältä että ulkoa. Talvisodan jälkeen kirkkoa on käytetty mm. hevostallina, jolloin se joutui huonoon kuntoon. Kirkon sisätiloja korjattiin jo vuonna 1943, ja sittemmin on korjattu lisää. (Wikipedia 2019.)

Kun katseen suuntasi ylös, piti istahtaa penkille. Huimasi.

Laitoimme kirkon pihalla tapaamiemme naisten esimerkin mukaisesti huivit päähämme ennen kirkkoon astumista.
Kirkon
keskellä näimme suuren kupolin, jonka ympärillä ristivarsien kulmauksissa on vielä neljä pienempää kupolia.



Näkymä pääalttarista katsoen vasemmalla

Kirkko oli koristeltu pääsiäisen kunniaksi runsailla ruusuasetelmilla

 Penkillä istuessani ajattelin ortodoksista estetiikkaa. Se hoitaa paitsi silmin nähdyllä kauneudella, myös musiikissa, suitsukkeissa, palavissa kynttilöissä. Lisäksi tuli mieleen myös kieli; esimerkiksi ortodoksiseen hengenelämään liittyvät vakiintuneet sanonnat. Kuolemaa kuvaava ilmaisu siirtymisestä tuonilmaisiin, on mielestäni paitsi sisällöllisesti myös äänteellisesti kaunis. Myös osanoton ilmaisu olkoon iäti muistettu puhuttelee aina. Siinä on mielestäni samankaltaista toivon sanomaa kuin ortodoksisuudessa ylipäätäänkin.

Kirkossa on kolme alttaria: pääalttari, vanhurskaan Annan kuoleman muistolle omistettu vasen sivualttari ja pyhittäjien Sergein ja Herman Valamolaisen muistolle pyhitetty oikeanpuoleinen sivualttari. (Wikipedia 2019.)
Kirkko oli koristeltu pääsiäisen kunniaksi upeilla ruusuasetelmilla ja seurakuntaelämä vaikutti muutenkin vireältä. Ikonien edessä kumartavia ja niitä suutelevia ihmisiä oli kirkossa koko ajan useita.

Näkymä pääalttarista katsoen oikealla

                                Seuraavaa käyntiä odotellen 💜

Kolmikulman eli Väinämöisen puistossa Sortavalassa

”Tuhannen peninkulman matka alkaa yhdellä askeleella.” (Kiinalainen sananlasku)

Pääsin lauantaina 27.4.2019 käymään linja-automatkalla Sortavalassa! Reissusta innoittuneena ajattelin kirjoittaa blogiini ns. Karjala-koosteen 😊 En jatkuvasti tästä aiheesta kirjoittane, mutta silloin tällöin kuitenkin. Tuntuu kuin osa sydämestä olisi luovutetussa Karjalassa, vaikka 50-luvulla syntynyt olenkin. Pohdiskelin, mistähän nimi Sortavala tulee. Valamoseuran internet-sivuilla sanotaan, että tämän tienoon maa on ollut aina viljavaa, ja kaskiviljelyä lienee ollut jo 1000-luvun tienoilla. Ko. lähteen mukaan nimi on saattanut saada alkunsa jatkuvasti samojen alueiden kaskea kaatavien eli puita sortavien  kaskiviljelijöiden toiminnoista. Ken tietää!

Kesäkuussa lähdemme kuoron kanssa Petroskoihin kolmen vuorokauden matkalle, ja siitä saanee aineksia jälleen uuteen näkökulmaan. Tässä päivityksessä kuvailen Alpo Sailon runonlaulajapatsaan ympäristöä ja Kolmikulman puiston tienoota.  Myöhemmin mieli halajaa kirjoittaa jotakin myös ortodoksisesta kirkosta, tekihän se suuren vaikutuksen samoin kuin tämä runonlaulajan patsaskin sitä ympäröivine historiallisine rakennuksineen.

Runonlaulajan patsas on kuvanveistäjä Alpo Sailon veistos, joka paljastettiin Sortavalassa kansalliseepoksemme Kalevalan riemuvuonna 1935 sen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Patsaan mallina oli karjalainen runonlaulaja Petri Shemeikka (1821 - 1915). Alpo Sailo oli tavannut Shemeikan henkilökohtaisestikin Öllölässä v. 1908. Patsas sijaitsee Kolmikulman puistossa Karjalankadun, Brahenkadun ja Raatihuoneen kadun välissä. Puisto on saanut nimensä kolmiomaisesta muodostaan. Nykyään puisto tunnetaan myös nimellä Väinämöisen puisto. (Wikipedia 2019.)
Shemeikkaa on nimitetty myös Myssyvaaran Petriksi (Tuominen 2018, teoksessa Karjala).

Tarinan mukaan runonlaulajan patsas säilyi sodassa, koska puna-armeijan sotilaat luulivat sitä Karl Marxin patsaaksi (Tuominen 2018). Yhdennäköisyyttä onkin!



Lokki asettui aina välillä poseeraamaan patsaan päähän, tätä kuvaa otettaessa se lehahti lentoon.

Upeita vanhoja rakennuksia katsellessa tuntuu, kuin siirtyisi ajassa sata vuotta taaksepäin!
Puiston ympärillä olevia kauniita taloja piirsivät aikanaan mm. Uno Ullberg, Eliel Saarinen, Kaarlo Borg ja Erkki Huttunen (Tuominen 2018).

Sodan tuhoilta säästyi tämä komea pankkitalo, Suomen pankin Sortavalan konttori. Talo on runonlaulajan patsaan takana.

Seurahuone on Sortavalan tunnetuimpia maamerkkejä

Seurahuoneelta lienee monilla nostalgisia muistoja vuosikymmenten varrelta. Terassilta avutuvat upeat näköalat Laatokalle ja Vakkolahden ylittävälle Karjalan sillalle. Kävimme viime lauantaina talon juhlasalissa ja kahvilassa. Molemmat olivat siisteiksi remontoituja ja muistelimme, kuinka juhlasalissa tuli joskus laulujuhlien aikaan tanssahdeltuakin 😉 Vastaamme asteli juhlakansaa kauniisti pukeutuneena ja kukkakimput käsissään. Arkkitehti Erkki Huttunen suunnitteli tämän v. 1938 valmistuneen rakennuksen, ja sitä pidetään eräänä suomalaisen funktionalismin mestariteoksena (sotahistoriallisetkohteet.fi).
.

Kivitaloarkkitehtuuria Karjalankadun varrelta Kolmikulman puiston läheltä

Siinä puiston penkillä istuessamme seuraamme liittyi Sortavalan läheltä evakkoon lähtenyt Väinö. Hän kertoi meille muistoistaan ja siitä, miltä evakkotaival tuntui noin kymmenvuotiaan pojan kokemana. Sinne jäi kotitalo, josta jäljellä on nyt vain kivijalka, lapsuuden kodin rauniot. Mukaansa sai muutaman lehmän ja välttämättömät tavarat.
Matkaseurueestamme useammankin mummola ja vanhempien lapsuuden leikkipaikat jäivät luovutettuun Karjalaan  💔