Kuntoutuskurssilta kannustusta, ohjeita ja tavoitteita

Marraskuun nimen alkuperästä on parikin selitysvaihtoehtoa. Sen alkuosa marras on hyvin vanha indoeurooppalainen lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Marraskuu voisi siis viitata siihen, että tuohon aikaan luonto kuolee tai oikeastaan asettuu talvilepoon. (kotus.fi.)

Näkymä Kunnonpaikan saunarannasta. Viime helmikuussa kävin saunomassa savusaunassakin 😃

Jo aamulla sen yleensä tietää, onko tänään luova päivä, ts. syntyykö esim. blogitekstiä tai vaikka isoäidinneliöitä. Tänään tuntui olevan sellainen luovempi päivä. Töissä ollessa se oli jotenkin samoin, jos oli hyvin levännyt ja luova olo, tarttui yleensä niihin mielestään vaativimpiin (tai jopa luoviin) töihin. Tämä systeemi onnistui hyvin etenkin etäpäivinä. FB antoi kirjoittamiani sairaalamuistoja 18.10.2018: ”- - On aika luopua suuresta osaa tekemisiä. Jotain jäänee, ja sekin rennolla otteella, stressittä.  Aika näyttää, jos joskus jotain uutta harrastelua - vaikka blogin kirjoittamista?” Mukavaa huomata,  että tämä suunnitelma on toteutunut. 

Jokunen FB-muistojen herättämä ajatus aluksi. Elämän suursiivousta on tullut tehtyä varsin hyvinkin. Olen pystynyt karsimaan kalenteriani näiden kuluneiden kahden vuoden aikana oikeinkin hyvin. Nyt jälkikäteen olen ajatellut, että ehkäpä olen vuosikymmenten saatossa jopa vaarantanut terveyteni liialla tekemisellä, enkä tarkoita vain leipätyötä vaan myös suurta määrää harrastuksia. Niihin sisältyi velvollisuuksia, olihan valtava tarve olla hyödyllinen.  Positiivareiden sivuilla sanottiin 6.11.2020 osuvasti. ”Ennemmin tai myöhemmin itse kukin meistä saa istahtaa tekojemme seurausten pitopöytään.” Toinen mietelmä sanoo: ”Mitä sitten kattilaan laitatkin, sen löydät lusikastasi” (Positiivarit 31.10.2017). Nämä mietelmät sopivat soveltaen tähänkin, ei vaan tässä kohtaa erityisen myönteisesti.

Yllättävänkin usein kuulee myös eläkeläisten kiireestä, toivottavasti se on huumoria? Itse koetan vältellä kaikkinaista kiirettä, ja pyrin varaamaan aikaa niille muutamalle harrastukselle, mitkä tuntuvat mukavilta. Tiedostan kyllä, että kun on monesta kiinnostunut, pitää olla varuillaan, ettei ahnehdi liikaa ja aiheuta itselleen kiirettä 😉 Jos joku toinen nauttii eläkkeelläkin kiireestä, siitä vaan, mutta se ei sovi mulle.

Huoneessani tutkimassa kuntoutukseen mukaan ottamiani hygieniatarvikkeita: kasvomaskeja, käsidesiä, kertakäyttöhanskoja...

Jumppiani ja joogaa jatkan nyt koronarajoitustenkin aikaan kerran viikossa; siellä on reilut turvavälit ja muut asiaan kuuluvat säännöt. Suureen saliin otetaan enintään tietty määrä väkeä, ja pois käännytetään, jos on lievästikin nuhaisen oloinen. Samat säännöt ovat joogassa. Olen huomannut, että ehkä enintään puolet vakituisten kävijöiden määrästä on jumppasalissamme. Olen mielestäni ollut hyvinkin varovainen. Jos turvavälejä ei voi pitää, maski naamalle ja käsidesi tehokäyttöön. 

Vesiliikunta on jäänyt kokonaan ohjelmastani. Kunnonpaikassa lokakuun viimeisellä viikolla uin kuitenkin pitkästä aikaa sen suuren altaan päästä päähän jopa kymmenen kertaa kahtenakin päivänä, ja se tuntui hyvältä. Ei ainakaan ollut mitään kielteisiä tuntemuksia. Meillä oli kahtena päivänä allasjumppaa heti aamutuimaan, ja uin allasjumpan jälkeen, jolloin olin ainoa suuressa uima-altaassa. Pidän paljon erilaisista saunoista, mutta nyt en uskaltautunut kuin siihen kaikkein kuumimpaan tavalliseen saunaan, ja olin sielläkin yksin. Pelkoa tartunnoista ei ollut, eikä esim. mitään flunssan oireita ole tullut. Kausiflunssarokotekin on vasta ensi viikolla.

Varovainen pitää tietenkin olla koronan vuoksi yhä edelleen 😷 Kuntoutuksessa noudatettiin mm. THL:n suosittamia turvaohjeita mielestäni hyvin. Täällä Joensuussa koronaa on ollut vain vähän, ainakin toistaiseksi on näin. Sain kuntoutuksesta mielestäni myös hyvin tsemppiä asioihin, joista kirjoitan tässä tuonnempana.

Terapia-altaalla oli kahtena päivänä allasjumppaa fysioterapeutin ohjauksessa

Mielestäni on hyvä, että työelämän ulkopuolella oleviakin kuntoutetaan. Varmasti lisää resursseja pitäisi laittaa erityisesti ikääntyneempien työssä olevien jaksamiseen, työelämä kun on erityisesti nykyään stressaavaa ja hektistä. (Toisaalta työuria pitäisi kyllä jatkaa myös alkupäästä, eikä vain loppupäästä, kuten nykyisin usein tähdennetään.) Olen saanut käsityksen, että näihin kuntoutuksiin haetaan varsin vähän. Ehkä tiedottamista pitäisi lisätä ja toisaalta myös oma vointi saattaa vaikuttaa, jaksaako kuntoutukseen hakeutua.  

Tavoitteena on, että kun hoidetaan itseään, liikutaan, syödään terveellisemmin ja vältetään ylipainoa, alkoholia ja tupakkaa ja saadaan kuntoutuksesta kertausta ja kannustusta tähän kaikkeen, se maksaa itsensä takaisin. Luonnollisesti kuntoutuksessa asetettuihin tavoitteisiin tulee sitoutua, ja tästä raportoidaan Kelallekin. Haluan uskoa, että kun omahoito kohenee, silloin toivottavasti myös yhteiskunnan sote-palveluiden kulutus voi osaltaan pienentyä. Omalla kohdallanikin toivon käyvän niin, että aktivoidun jälleen tarkempaan itseni hoitamiseen - olenhan ollut (ainakin syömisissäni suhteessa keskivartalon paksuuteen) jo viime aikoina aika huoleton… Se kyllä ilahdutti, kun eräs mukava kuntoutuskaveri sanoi, että olet kyllä nyt niin reipas, että sinuahan voisi luulla enemmän ohjaajaksi! 

Uunikala katoaa meillä yleensä perempiin suihin niin nopeasti, ettei kuvaa ehdi ottaa. Tässä kala on foliossa ja kasvikset erikseen. Useimmiten laitetaan ne kaikki samaan vuokaan, saavat siten maukua toisistaan. Toukokuussa sitten kotijärven savuahvenia, toivottavasti…

Helmikuun kuntoutuskurssilla annettiin tehtäväksi tehdä valmisteltu alustus jostain sydänsairaan elämään liittyvästä asiasta. Kuntoutuskaverin vinkin mukaan tein sen Marttojen sydänterveellisestä ruokavaliosta. Painotin alustukseni alussa, että en puhu ravitsemustieteilijän ominaisuudessa (koulutusta minulla ei siihen ole), vaan jonkinlaisena kauan eläneenä ruoka-asioista kiinnostuneena kokemusasiantuntijana tmv. Mainitsin myös, että näistä asioista monet ovat meille kyllä tuttuja entuudestaan, mutta ainakin itse tarvitsen kertausta ja muistutusta tärkeistä ruokavalioasioista aina aika-ajoittain. Käytin havaintomateriaalina elo-, syys- ja lokakuun blogiani ja niiden kuvia. Näissä painopiste olikin jo hyvin pitkälle kotimaisissa marjoissa, sienissä, kasviksissa, juureksissa ja järvikalassa. Karpalosta kerroin nyt hieman enemmänkin, onhan tämä marja sydänsairaiden vertaistukiryhmän nimenäkin (Karpalot). Sieniherkkujen ohjevihkoset kiersivät ryhmässä ja lisäksi jaoin joitakin ruokareseptejä. Muuna tausta-aineistona käytin marttojen Virkeet-keittiössä arkiruokavinkkejä ja Ilmastoruokaa-kurssin materiaalia. 

Esitteitä marttojen sydänterveellisestä ruokavaliosta

Lautasmalli / ruokapyramidi, kasvisten lisäys ja säännöllinen ateriarytmi olivat tässäkin keskeisiä teemoja. Myös martat kannustavat joustavuuteen, eli ateriarytmiä sovelletaan yksilöllisesti ja tilanteen mukaan, esim. kyläillessä voin hyvin ottaa vaikka liharuokaakin pienen määrän, vaikka kotona ei sitä nykyään olekaan. Isosta liha-annoksesta vatsani menee sekaisin – sen olen testannut 😵 Onneksi valinnan varaa tänä päivänä on paljon mm. proteiinien kohdalla, eli ei tarvitse välttämättä käyttää lihaakaan riittävästi valkuaista saadakseen. Etenkin ikääntyessä päivän jokaisella aterialla tulisi nauttia jotakin proteiinia. Helppo tapa on keittää esim. aamupuuro maitoon tai lisätä siihen raejuustoa. Ainakin itselleni valinnan varaa on lopulta liikaakin kauppojen notkuvilla hyllyillä, ja sydänmerkki ja kotimaisuudesta kertova joutsenmerkki ovat jo pidempään toimineet jonkinlaisina osviittoina valinnoissa. Sydänmerkillä huomioidaan rasvan laatua ja määrää sekä suolan, sokerin ja kuidun määrää. Kun kysyttiin ns. pikaruuasta, marttojen ohjeissa myös valmisruuat ja puolivalmisteet ovat kiireisenä päivänä varsin hyvä valinta, kun katsoo tuoteselosteesta, että tulisi valittua se vähäsuolaisempi ja pehmeää rasvaa sisältävä vaihtoehto. Ravitsemusterapeutti kannusti myös lisäämään tuoreita kasviksia sen valmisruuan oheen.  

Tähteet talteen: porkkanaraasteen tähteestä, lehtikaalista ja laktoosittomasta viherpippurisulatejuustosta syntyi yllättävänkin maukas ruoka. Pannulle sitruunarypsiöljyä ja raastetut porkkanat, silputut lehtikaalit, hieman sitruunamehua ja väliin sulatejuustoa. Sipulin ystävälle lisäksi pari sipulia paistettuna ja eiliseltä jääneet uudet perunat sekaan.

Martat kehottavat suunnittelemaan ja tekemään ostoslistan, että ei kaupassa tulisi sitten osteltua mitä vain. Ruokaa kannattaa tehdä kerralla isompi annos ja pakastaa osa tulevaa varten (esim. kaalilaatikkoa). D-vitamiinilisät ja kalsium herättivät keskustelua tässäkin yhteydessä. Marttojen Virkeet-keittiössä ohjevihkonen kehottaa harkitsemaan täydennysravintovalmisteita, jos syöty ruokamäärä jää pieneksi tai jos siihen kehotetaan esim. leikkaukseen menon tai sairaudesta toipumisen vuoksi. Itselleni tehtiin kaksi vuotta sitten verikokeet mm. vitamiinitasoistani. Yllättäen D-vitamiinitaso olikin ihan hyvä, mutta E-vitamiinin kohdalla oli pientä vajetta, mitä hoidin silloin E-vitamiinikuurilla. Kohdallani olen nyt päätynyt siihen, että yritän saada vitamiinit ja hivenaineet mieluummin ruuasta kuin purkista, toki tiedostaen, että ikääntyessä D-vitamiinilisä voi käydä tarpeelliseksi. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat auringon valo, kala, vitaminoidut nestemäiset maitovalmisteet, margariini ja kananmuna. 

Aiemmin käytin päivittäin monivitamiinilisääkin, mutta nyt olen perustellut niiden välttelyä itselleni sillä, että munuaiseni käsittelevät jo nyt joka päivä tiettyjä perussairauteen tarvittavia lääkkeitä, joten en halua käyttää enää vitamiinipillereitä tms. – jos se ei aidosti ole perusteltua tai välttämätöntä. Joidenkin sydänsairauksien kohdalla on nesterajoitus, mutta jos lääkäri ei ole sitä määrännyt, marttojenkin suosituksissa on se noin 1 - 1,5 nestettä päivittäin, ja juomaksi mieluimmin vettä. Itse tykkään piimästä, ja jos sitä on tarjolla, valitsen sen ruokajuomaksi.  Saunajuomana olen käyttänyt kivennäisvettä. (Lähde: Marttojen Virkeet-keittiössä – arkiruokavinkkejä ikäihmisille 2020, missä lähteenä on käytetty Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2018) ja  suomalaisten ravitsemussuositusten (2014) materiaaleja). Jos yhteen virkkeeseen tiivistän: marttojen sydänterveellisessä ruokavaliossa kannustetaan runsaaseen kotimaisten kasvisten ja juuresten käyttöön, vähäsuolaiseen ruokaan, pehmeisiin rasvoihin ja riittävään kuitumäärään 💚 #marttailu 

Jouluna maistuu suolaisempikin ruoka, eritoten sienisalaatti, mäti ja suolakala. Ne ovat kuitenkin harvinaisherkkua, arkena ruokaamme ei yleensä lisätä suolaa.

Kardiologin luento oli kuntoutuksessamme ensimmäisenä päivänä, jolloin saimme myös esittää kysymyksiä ja keskustelua syntyikin paljon. Koin saaneeni paljon tästä alustuksesta ja myös kattavia vastauksia kysymyksiin. Kirjoitin muistiinpanoja vihkooni, ja nyt siellä huomioni kiinnitti mm. kohta: käytä nesteenpoistolääkettä vain hyvin harkiten. Se saattaa sekoittaa hienovireisen aineenvaihduntasysteemin, noin maallikkokielellä ilmaistuna.  Jos lääkäri on määrännyt jollekin tietyn nesteenpoistolääkityksen, se on tietysti eri asia. Omalla kohdallani voin ottaa lääkkeen, jos nestettä näyttää kertyvän. Olen kuitenkin saanut sen ainakin toistaiseksi pysymään kurissa mm. vähäsuolaisella ruokavaliolla. Muistelen, että otin viimeksi ko. lääkkeen, kun jouluna söin suurta herkkuani vahvasuolaista mätiä, suolasienisalaattia ja graavattua kalaa. Tilapäinen runsassuolaisesta ruuasta johtuva turvotus yleensä häviää itsestäänkin, kun palaa jälleen vähäsuolaiseen ruokavalioonsa. Harvoin olen tarvinnut nesteenpoistolääkettä ainakin toistaiseksi. Muu lääkitykseni on pieni määrä beetasalpaajaa ja verenohennuslääkettä aamuin illoin ja lisäksi sydänlääke. Kahden vuoden takaiseen nähden lääkitys on siis hyvinkin paljon pienempi. Kardiologi sanoi, että sinulla menee ilmiselvästi hyvin tuolla lääkityksellä, ja jos verenpaineetkaan eivät ole oireisen matalat, on aiheellista olla iloinen. Haitallista huimausta ei olekaan ollut, ja nykyisin muistan ottaa mukaani sen kivennäisvesipullon saunan lauteillekin. Verenpaineethan usein laskevat saunassa kenellä vain. 

Tuoreita kasviksia tulisi lisätä joka aterialle ja kuvassa olevan tuoremehun voisin korvata marjoilla...

Ravitsemusterapeutin luennoista sain ruuasta kiinnostuneena paljonkin herätteitä ja ideoita. Koska nykyisin en syö juurikaan lihaa, kysyin kanamunan vaikutuksesta kolestroliin, siitä kun näyttää olevan monenlaisia mielipiteitä. Saimme vastauksen, että yksilölliset erot ovat suuret; toisilla kolestroli imeytyy tosi herkästi, toisilla ei. Paasto ei ole koskaan sopinut minulle (olen aikoinaan muutaman kerran yrittänyt), ja nyt muistutettiin mm. siitä, että lihaksia ei saa käyttää energian lähteenä laihduttaakseen, kuten paastotessa helposti voi käydä. Kalastusta harrastavalta kuntoutuskaverilta sain hyviä vinkkejä mm. erilaisiin kalakeittoihin, sen ei tarvitse olla aina sitä samaa, vaan voi vaihteeksi kokeilla vaikka thaimaalaista kalakeittoa. Tälläkin luennolla kannustettiin säännölliseen ruokailurytmiin ja runsaaseen kasvisten käyttöön erityisesti silloin, jos on tarpeen pudottaa muutama kilo.

Testejä teimme ravitsemusterapeutin ohjauksessa myös. Itse sain parhaat pisteet suolatestistä, eli suolaahan meillä ei oikeastaan lisätä ruokiin lainkaan. Se tarvittava määrä tulee kyllä piilosuolana esim. leivästä. Suolan kohdalla erityistarkka kumppanini maustaa esim. uunikalan sitruunalla, pippurilla ja tillillä niin, että suolaa ei tarvita. Tuntuu ehkä uskomattomalta, mutta tähän on tottunut. Kuitutestissä sen sijaan sain kehotuksen lisätä kuitua esim. täysjyväleivän muodossa. Kuidun puolesta tuuletan muutenkin, kuitu on tärkeää monella tavalla, eikä vähiten vatsan toiminnassa. Rasvan laadun testauksessa tulokset olivat kohtuuhyvät, toki pehmeää eli tyydyttymättömiä rasvoja tulisi lisätä. Myös kalan syöntiä voisin lisätä ja valmistaa ruuan tuoreesta kalasta sen kaupan runsassuolaisen savustetun kalan sijaan.  Marjoja ja pähkinöitä käytän päivittäin, mistä saa sekä kuitua että hyviä rasvoja. Juureksia tulee syötyä varsin hyvin ympäri vuoden, mutta tuoreita kasviksia etenkin talviaikaan pitäisi lisätä. Ja sitten on vielä se proteiini eli valkuainen, jonka päivittäinen tarve ikääntyessä vain lisääntyy! Paljon on siis muistettavaa. Voisinkin ryhtyä pitämään ravitsemusterapeutin suosittelemaa Fineli.fi:n ruokapäiväkirjaa. Tässä voisi seurata ruokavaliotaan sekä päivä- että viikkotasolla. Viikkotason seuranta saattaisi olla itselleni riittävä, päiväkohtaiset vaihtelut kun voivat olla suuriakin. Suuntaa antavan arvion omasta energiantarpeesta voi laskea esim. sydänliiton sivuilta löytyvällä laskurilla: https://sydan.fi/fakta/laske-energiantarpeesi/

Joka-aamuinen lesepuuro ja marjat antaa hyvän perustan päivän ruokailuille

 

Kuntoutuskurssimme oli liikuntapainotteinen ja fysioterapeutin ohjauksia oli useita. Kirjasin vihkoonikin muistiin, että liikunta tulee aloittaa hitaasti, nousujohteisesti kehoa lämmitellen. Vielä vuosi sitten tunsin varsin vahvastikin liikkeelle lähtiessäni, että ”kone” kulkee kuin käsijarru päällä. Vasta jonkin matkaa käveltyäni tai jumpattuani liikunta alkoi sujua. Nyt uskon ymmärtäväni, mistä oli kyse. Etenkin silloin, jos on määrätyt sydänlääkkeet käytössä, liikkeelle tulee lähteä hitaasti aloitellen, esim. beetasalpaaja kun painaa sykettä alemmas.  Liikunta tulisi myös lopetella hidastaen, ikään kuin jäähdytellen. Fysioterapeutti kannusti myös rentoutumisharjoitusten pariin, youtubesta löytyy monenlaisia. Saimme kotitehtäväksi viimeistä kuntoutusjaksoa varten tehdä liikuntapäiväkirjaa vähintään kolmen päivän ajalta. Liikunta motivoi vyötärön kaventamiseen pyrkijääkin… Pitää muistaa myös ne vatsaliikkeet. Keskivartalon lihasten vahvistamista tarvitaan muutenkin. Voisinkin tehdä vatsaliikkeitä vaikka tv:tä katsoessani. Myös alaselkäni toivottavasti pitää siitä. Erityisesti se on nimittäin oireillut ajoittaisina kipuina, mikä johtunee ainakin pääosin heikoista vatsalihaksista. Onneksi sille voin itsekin tehdä jotain.

Lisäksi meillä oli myös muita asiantuntialuentoja. Referoin tähän päivitykseeni lähinnä niitä, mitkä juuri nyt ovat sydämellä.  Sosionomin luennolta jouduin olemaan pois, sillä samaan aikaan oli yksilöhaastattelu sairaanhoitajan kanssa. Ensimmäisen kuntoutuskurssin asioita voin kerrata maaliskuun (4.3.2020) blogistani, linkki: https://talitintti55.blogspot.com/2020/03/

Arkea helpottaa ja myös ruokahävikkiä vähentää, kun tekee kerralla isomman satsin vaikka laatikkoruokaa ja pakastaa osan 

Vielä eräs oppiläksy, mihin pitää kiinnittää huomiota. Sain kuluneella viikolla palautetta InBody-mittauksen jälkeen, että lopeta vaakalukeman tarkkailu ja mieti sitä viskeraali-rasvaa. Mittauksen sai ostaa omaehtoisesti (31 e). InBody osoitti kohdallani aiempiin mittauksiin nähden sitä, että juuri se viskeraalirasva oli lähtenyt nousuun, tosin suurin muutos oli jo neljän vuoden takaa, mistä lisää tuonnempana. Olen huomannut em:n ilmiön vatsan pullottamisenakin, mutta olen naiivisti ummistanut silmäni, ja tuijottanut vain vaakan lukemaa, sehän on ollut jo pidempään painoindeksin suositusrajoissa – tosin ylärajalla. Mukava sukulaiseni sanoi, että sinähän et NÄYTÄ erityisen lihavalta. En ehkä näytä, mutta tätä sairautta potevalla (tai kenelläkään?) ei saisi olla sisäelinten ympärillä viskeraalirasvaa ainakaan siinä määrin kuin itselläni on. Aloitan nyt siis vyötärön mittauksen, vaikka kerran viikossa. Ilokseni muut lukemat InBodyssä osoittivat viitearvojen sisällä olevia lukemia. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm antoi Kiloklubin nettisivuilla ohjeita mm. vyötärön ympäryksen mittaamiseen: Vyötärön ympärys mitataan tarkimmin alimman kylkiluun ja suoliluun puolesta välistä. Tämä mittauskohta on aika lähellä napaa, jonka käyttäminen mittauspisteenä ei vie tulosta juurikaan mynkään. Mittaus tehdään normaalin uloshengityksen jälkeen, ei siis silloin, kun henkeä vedetään oikein syvään. Mittanauhan pitää pysyä vaakatasossa, eikä tämä ole yksin tehtynä ihan helppoa. Taidankin pyytää, että tuo ystävällinen läheinen auttaisi mittauksessa. Mikael Fogelholm lisää, että miehillä vähintään 100 cm:n vyötärö ja naisilla vähintään 90 cm:n vyötärö on selvä vyötärölihavuuden osoitin.

FB antoi kuva- ja tekstimuiston kahden vuoden takaa: Onhan tässä ollut jo kuukauden päivät ihmettelemistä, ja uuden opiskelu ym. on tuntunut välillä melkein kuin kokoaikatyöltä... "Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne" (Packal).

Herättelyä antoi se asiantuntijan viesti, että maha on lihavuuden terveysvaarojen selkein osoitin. Kehossa on varastoituneena rasvaa ihon alla ja keskikehon sisäosissa. Tätä jälkimmäistä rasvaa kutsutaan myös viskeraalirasvaksi ja sen suuri määrä selittää huomattavan osan lihavuuteen liittyvistä terveysvaaroista. 

Sauvakävellyt olen kyllä säännöllisesti ja käynyt ohjatuissa jumpissa, mutta vatsaliikkeet ovat jääneet vähiin. Niitä on ollut aika vähän noissa varttuneiden jumpissa missä käyn, joskin hyödyllistä tietysti on kaikenlainen liikunta. Varasin uuden InBody-mittauksen tulevalle kevättalvelle. Toivon että tuo yläkantissa oleva viskeraalirasvamäärä olisi silloin pienentynyt, tai ainakin nousu siltä osin olisi pysähtynyt. Jospa laittaisinkin kilojen sijaan tavoitteekseni vaikka vähintään -5 cm, sen ei pitäisi olla ylivoimaista 😎 

Mittauksen tehnyt asiantuntija sanoi, että kohdallani pitäisi saada vatsarasvaa 2 - 3 kg pois, mutta lihasta ei saisi lähteä, mikä (lihas% siis) olikin lopulta ihan ihmeenkin hyvä ottaen huomioon, että en tee esim. kuntosaliharjoittelua - vaikka kai pitäisi. Siinäpä sitä onkin haastetta, että läski lähtisi juuri vatsasta, eikä muualta! Syön kyllä mielestäni terveellisesti, ja lihaksille tärkeää valkuaista tulee arvioni mukaan varsin hyvin, varaa olisi kai hieman lisätäkin. Raejuustosta pidän, ja esim. desi sitä lautasen reunalle antaa jo hyvin valkuaislisää. 

Kuntoutuksessa kehotettiin kurkkaamaan sängyn alle, onko siellä kuntoiluvälineitä pölyttymässä. Tämän lahjaksi saamani kuntoiluvälineen kaivoin nyt piilostaan esiin. Kohdallani vaaka taitaa siirtyä puolestaan sängyn alle pölyttymään, mittanauha tulee esiin näkösälle. Tietysti silloin otan vaakan jälleen käyttöön, jos sairauden vuoksi alkaa nestettä kerääntyä, ja sitä pitää seurata.

Mutta miten sitten vyötärölle kertynyttä rasvaa saa vähennettyä? Periaatteessa vyötärörasva pienenee aina kun laihtuu, asiantuntijat sanovat. Minulle suositeltiin myös hulavanteen pyöritystä. Kannustava tieto toisaalta oli, että mikä vain liikunta auttaa, ei siis tarvitse välttämättä hommata sitä hulavannettakaan. Kohdallani se ei ainakaan juuri nyt tunnu omalta jutulta, mietintämyssyyn sen hankinnan laitan. Asiantuntijatekstejä lukiessa sain vahvistusta sille, että nyt on korkea aika herätä mm. tiedostamaan se, että sydänterveydenkin kannalta on tärkeää pitää vyötärö maltillisissa lukemissa.  Muun muassa Kiloklubin sivuilla sanotaan, että jos rasva kerääntyy vatsaontelon sisään, se asettuu myös sisäelinten, kuten maksan, munuaisten, haiman ja sydämen seutuun. Kun nämä aineenvaihdunnalle ja elämälle tärkeät elimet rasvoittuvat, siitä aiheutuu monenlaisia terveysriskejä. Tutkimusten mukaan liikunnan avulla laihtuminen polttaa rasvaa vyötäröltä suhteessa jopa paremmin kuin laihtuminen ruokavalion avulla. Vatsalihasten treenaamisesta ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan suurta hyötyä, vaan mikä tahansa energiaa kuluttava fyysinen aktiivisuus (esim. reipas kävely, pyöräily, uinti, jne.) riittää. (Emt.)

Vatsaontelon sisäinen rasva on vaarallista, se lisää diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia huomattavasti enemmän kuin ihonalainen rasva. Vyötärö kapenee suhteessa eniten liikunnalla. Lääkäri Kirsi Pietiläinen kirjoittaa Kiloklubin sivuilla: Vyötärön etsimisessä tehokas ja pitkäjänteinen, kuukausien sinnikäs työ vatsan seudun pinnallisten ja syvien sekä selän syvien lihasten kiinteyttäminen voi tuoda oman apunsa.  Liikunta polttaa vatsaontelon sisältä rasvaa ja säännölliset vatsalihasliikkeet voivat tiivistää löysällä olevia vatsalihaksia. Aerobinen liikunta eli kävely, hölkkä, pyöräily ovat hyviä. Lisäksi voi tehdä keskivartalo- ja vatsalihasten treeniä: syvien vatsalihasten ja selkälihasten treenaaminen on hyödyksi sitenkin, että ne suoristavat ryhtiä.

Voin siis jatkaa valitsemallani tiellä liikunnan parissa lisäten siihen vatsaliikkeitä vaikka kotijumppana, jos niitä ei tule noissa ohjatuissa jumpissani tai joogassa. Jotta saisin sen asiantuntijan suosittaman 2 - 3 kg vatsaontelorasvaa pois, kalorimäärää on eittämättä pienennettävä myös. Siihen toimivat ohjenuorina myös ne Patrik Borginkin keskeiset ohjeet: Lisätään kasviksia jokapäiväiseen ruokavalioon ja muistetaan säännölliset ruokailuvälit. Kertauksena koetan painaa vielä muistiini, että on hyvä tiedostaa myös, että valkuaista tulisi saada ravinnosta riittävästi, ettei lihaskatoa ala tulla. Tähänkin sopii se sanonta, että ensimmäinen askel riittää. Ilmankos se onkin kaikkein vaikein; voihan se joskus olla harha-askelkin 😎 Silti useimmiten se kannattaa ottaa – ainakin tässä!

Kuntoutuksessa sai ostaa hemmotteluhoitojakin. Varasin ennakkoon rentouttavan muikkuhieronnan koko ruodolle 😍

Olen tallettanut InBody-mittaustuloksia useita, ainakin kuusi, ensimmäinen mittaus taisi olla jo Kruunupuiston Aslak-kuntoutuksessa maaliskuussa 2006. Kun tutkin nyt noita muita arvojani, kaikki muut olivat ok, mutta vatsaontelossa oleva sisäelinrasvan määrä sai hälytyskellot soimaan päässäni. Olen seuraillut vain vaakaa ja myös painoindeksiä, mikä viime viikon mittauksessa oli kohdallani 25, eli osapuilleen suositusten rajoissa. Edellisessä mittauksessa noin 4 vuotta sitten ko. lukema oli noussut tuolloin 8 kuukautta aiemmin tehtyyn mittaukseen verrattuna runsaat kolmekymmentä yksikköä (mitataan neliösentteinä kehon poikkileikkauksesta), eli nousukiito on ollut silloin erityisen suuri. Silloin minulle taidettiin siitä jo sanoakin, että liika vatsaontelossa oleva rasva on haitallisempaa ja vaikeammin havaittavaa kuin ihonalainen rasva. En sitä tuolloin vain jaksanut sisäistää, stressaantunut kun olin. Pysähdyin nyt ihan miettimään tätä, ja tein aika mielenkiintoisen havainnon. Juuri tuohon aikaan kohdallani oli erittäin rankka vaihe työssä – lieneekö pahalla stressillä ja rasvan kerääntymisellä (silläkin) yhtymäkohtaa? Mielenkiintoista. Kokonaispaino oli noussut tuolloin vain noin puolentoista kilon verran, mutta muutos viskeraalirasvassa oli tuolla lyhyellä aikavälillä (8 kk) todella suuri (70 -> 100). Joku asiantuntija sanoi, että eri laitteilla tehtyjen testausten tulokset voivat vaihdella ainakin jonkin verran. Tässä kohtaa mittaus oli kuitenkin tehty samassa paikassa ja myös laite oli ymmärtääkseni sama.

Mietin nyt vielä toisen ja kolmannenkin kerran, olivatko elintapani tuohon aikaan kovin toisenlaiset kuin tavallisesti. Muistan, että työelämä oli useimmiten kiireistä, mutta tuolloin minulla oli aikaa enemmän kuin koskaan töissä ollessani. Kiirettä ei todellakaan ollut, vaan aika kului pikemminkin odotellessa. Hetken aikaa esimiehen tehtävää toimittanut henkilö käytti tuolloin valtaansa, ja mm. otti huomattavan osan töistäni pois. Se millä hän tuota selitti, on jo toinen juttu, mutta kyse ei ollut siitä, että olisin hoitanut työni huonosti. Myös palkkani putosi luonnollisesti minimiinsä. Käytin silloin aikaani opiskelemalla erään 5 op:een verkkokurssin avoimessa amk:ssa, ja muutenkin vietin kai paljon aikaa tietokoneella istuen tai TV:n ääressä. Saattaa olla, että ns. lohturuokaa (suklaata ja/tai jäätelöä) kului tuolloin tavallista enemmän, muut ruokatottumusten muutokset eivät ole jääneet mieleeni. Todennäköisesti ruokailuvälit olivat epäsäännölliset, eihän päivittäistä työrytmiäkään ollut. Matalapaineessa ollessani en jaksanut panostaa liikuntaankaan. 

Erityisesti jotkut miespuoliset tuttuni ovat kertoneet, että stressaantuneena heillä herkästi maha kasvaa, vaikka sitä kaljamahan nimikkojuomaa ei juuri kuluisikaan. Tiedän että blogillani on muutama sellainen vakiolukija, joilla on laajaa alan koulutusta. Kommentoikaa, puhunko ihan höpöjä, jos oletan, että stressi ja siitä johtuvat univaikeudet vaikuttavat myös juuri viskeraalirasvan kertymiseen? Ylipainon ja em. seikkojen yhteydestä toisiinsa onkin jo paljon tutkimustuloksia.

Kuuntelen sauvakävellessäni usein puhelimen kuulokkeista eri asiantuntijaluentoja, esim. Kuopion, Tampereen tai Helsingin yliopistollisten sairaaloiden lääkäreiden luentoja. Nyt kuulen omassakin päässäni sanat, että kylläpä olet perusteellinen 😳 Voi olla, mutta minullahan on aikaa, ja voin harrastaa sitä mikä kulloinkin kiinnostaa. Em. luentoja löytyy helposti youtube-haullakin. Eilen kävellessäni kuuntelin koostetta hakusanalla "metabolinen oireyhtymä". Koen, että kohdallani on tarpeen tuollaiset herätykset, joissa kaunistelematta sanotaan, mitä sairauksia esim. tästä metabolisesta voi tulla. Yleisin oli (em:n luennon mukaan) ehkä odotetustikin aikuisiän diabetesriski, mutta keskivartalon lihavuus altistaa myös erilaisille sisäelinten syöpäsairauksille. Tässä ei siis tosiaankaan ole kyse mistään estetiikasta tiimalasivartaloineen. 

Jospa jo joulukuussa voisin postata hivenen pienentyneestä mittanauhan lukemasta - toivottavasti into kohti tavoitetta pysyy 👍 Järkevää on tietysti ottaa huomioon sekin, että mikä on vuosien aikana tullut, ei hetkessä lähde. Asiantuntijat kannustavat: keho luopuu onneksi helpommin sisäelinten ympärille kertyneestä rasvasta kuin ihonalaisesta rasvasta 🏃

Kun luonto asettuu talvilepoon, valitaan mekin kevyemmin 🍄🍅🍇🍈🍉🍌🍍🍎🍐🍑🍒🍓

Sydänterveellistä ruokaa metsistä ja pelloilta

Hehkuvan väristä kaurapalaborsckeittoa ja punajuurisämpylöitä

Lokakuun nimi viittaa arvatenkin syksyn säihin. Nimitystä käytti jo Mikael Agricola vuonna 1544 ilmestyneessä rukouskirjassaan. Kirjan johdanto-osassa hän antaa muistisääntöjä siitä, mitä missäkin kuukaudessa tulisi tehdä. Tähän vuodenaikaan liittyvä märkyyden ja kosteuden elementti tuntuu liittyvän loka-sanaan. (kotus.fi.) Lokakuulle väriä kasveista ja juureksista - vaikkapa punajuuresta 🍁🍂

Ilmastoruokaa-kurssilla teimme härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia.

Taustaa tässä kohtaa

Kuntoutuspaikka on ilmoittanut, että jos THL tai muu viranomainen ei tiukenna määräyksiä koronarajoitusten vuoksi, sydänkuntoutukseni olisi vielä tämän vuoden puolella (ellei peruuteta/siirretä) ja viimeinen jakso olisi kevättalvella. Kasvomaskia käytetään, turvavälit pidetään ja huolellinen käsihygienia huomioidaan luonnollisesti jo nytkin. Olen innostunut nykyisin aiempaa enemmänkin ravitsemusasioista ja ajattelin tehdä kuntoutujakaverin vinkin innoittamana valmistellun esityksen kuntoutuskurssille sydänterveellisestä (marttojen suosittelemasta) ruokavaliosta. Kuntoutuksesta annettiin ensimmäisellä jaksolla tehtäväksi, että jokainen kuntoutuja tekee valmistellun esityksen jostain sydänsairaan arkea helpottavasta asiasta. Päätin hyödyntää ko. aihetta tässä lokakuun blogipostauksessani, sillä eihän tosiaan tiedä, toteutuuko kuntoutus, sitähän on siirretty jo kertaalleen koronan vuoksi. Oppimassa olen käynyt marttojen kursseilla ja lukemalla lähteitä. Jos kuntoutus siirretään vaikka vuoden (?) päähän, tätä voinee kuitenkin käyttää vielä silloinkin – ko. asiat ovat mielestäni ajankohtaisia ensi vuoden puolellakin. Saatoin innostua aiheesta enemmänkin, sillä tästä voi tulla tavallista pidempikin. Laitan kappaleiden alkuihin otsikkoja, joten mahdollinen lukija voi katsoa, minkä kohdan lukee – tai kiinnostuuko lukemaan kokonaan 😊

Härkiswokkia, valkopapulisäkettä ja omena-fenkolisalaattia Ilmastoruokaa-kurssilla

Lähteitä käytän

Käytän aiempien postausteni tapaan lähteitä ja merkitsen lähdeviitteet kuten esimerkiksi silloin, kun pohdin vaikka karpalon terveyshyötyjä. Koska lähteiden käyttämisestä on kysytty, avaan sitä hieman. Joku blogin lukija sanoi niinkin päin, että kiva kun käytät lähteitä ja referoit asioita siten tiiviimmiksi 💕 Haluan antaa välillä lähteiden puhua. En ole itse asiatuntija ravitsemusasioissa - muuten kuin ehkä (näin pitkään eläneenä) jonkinlainen kokemusasiantuntija voin olla 😉 Ruokavalioasiat ovat monessakin mielessä sydäntäni lähellä. Olen siis koettanut etsiä lähteitä, lukenut niitä ja pyrkinyt kykyjeni mukaan valitsemaan luotettaviksi arvioimiani lähteitä. Opiskelin aikoinaan yliopistossa lähteiden käyttöön liittyviä asioita ja siellä kannustettiin lähdekriittisyyteenkin. Työelämässä olin parin kymmenen vuoden ajan tiedonhaun ja lähdeviitteiden kanssa tekemisissä. Paljon on tietysti opittavaakin (erityisesti sähköisestä tiedonhausta), mutta toivottavasti em. vuosikymmenten ajalta olisi jotakin takkiin tarttunut. Toivon kyllä laajemminkin, että eläkkeelle jäätyäänkin kukin voisi halutessaan käyttää opinnoissaan ja/tai työelämässä tai vaikka harrastuksissa oppimiaan asioita. Olisi lopulta aika kauhea ajatus, jos kaikki päänsisäinen nollautuisi eläkkeelle jäätyä 😵 Mutta vakavammin puhuen, ei elämän varrella hankittu tieto (toivottavasti!) katoa päästä saman tien, kun eläkepäätös tulee. Muistisairaudet ja muistin menetykset esim. tapaturman vuoksi ovat tietysti eri asia, mutta sepä on sitten jo toinen juttu. Kohta marja- ja sienikausi hiljalleen päättyy, ja jatkosta en tiedä, mitä silloin on sydämellä. Ehkä pidän taukoa kirjoittamisessa tai vähennän kirjoituksiani, jos mielenkiinnon kohteet ehtyvät. Mennessä näkee 😘

Viikonlopun kasvisversiona kaalipataa: samaan vuokaan pieni keräkaali, paketillinen kotimaisia ruusukaaleja ja kotimaisia pensaspapuja, kaurajauhista, pari munaa ja mausteita. Tästä riitti pakastettavaksikin.

Marttojen kursseilta tietoa ja inspiraatiota

Marttojen Ilmastoruokaa-kurssilla syyskuussa teimme terveellistä ja hyvän makuista ruokaa, missä on huomioitu ympäristön hyvinvointi. Mukaamme saimme vinkit, joissa kannustettiin käyttämään runsaasti kotimaisia satokauden kasviksia joka aterialla. Hävikin välttäminen on myös tärkeää. Kurssilta saamissamme ohjeissa osuvasti luki, että jos heität ruokaa roskiin, on sama kuin heittäisit rahaa menemään. Ruokaa ja mm. kahvia valmistetaan vain se määrä mikä käytetään - toki tähteitä voi tuunata. Mökillä maalla olen laimentanut kahvin lopun ja -porot perennapenkkien lannoitteeksi. Teimme em. kurssilla härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia. Jälkiruuaksi valmistimme kahviritareita kauravispin kera. Värikästä, hyvää ja mielestäni myös helppotekoista ruokaa 😋

Viime viikonloppuna teimme kotona kasviswokkia, missä oli mifusuikaleita, porkkanaa, paprikaa ja kiinankaalia. Lisäkkeeksi ruusukaalia ja pensaspapuja ym.

Kauden tuotteista sähköä säästäen

Ilmastoruokaa-kurssilla ohjeistettiin tekemään kerralla enemmän uuniruokaa tai vaikka leivonnaisia. Kaalit ja juurekset ovat edullista ja hyviä ympäri vuoden. Kumppanini syö viikolla työpaikallaan ja tein itselleni esim. tällä viikolla perunasta, porkkanasta, lantusta ja purjosta muhennosta. Sen oheen jotain valkuaista, kananmunaa, raejuustoa tai mitä nyt kulloinkin on.  Koska en viitsi joka päivä kokkailla, teen kerralla isomman satsin ja pakastan annosrasioihin. Helppous ja toisaalta myös sähkönsäästö vaikuttavat, että kaikki vaan samaan pataan 😉 Ruusukaalit ja pensaspavut keitetään välillä erikseen, välillä nekin laitetaan mukaan samaan kasvispataan. Jälkimmäiset ovat tämänhetkisen ruokavalioni kasvissuosikkeja (niistä talvella myynnissä olevista ulkomaisista kitkerähköistä versioista en niinkään välitä).  

Söpöt annosmunakkaat valmistuivat voidelluissa silikonivuoissa. Munakasmassaan on lisätty tässä kuullotettua punasipulia ja paprikaa ja hieman silputtua kalkkunaleikkelettä (kuva Virkee-kurssilta).

Ruusukaalista on todettu: pieni kaali, suuri maku! 

Eri lähteet sanovat, että ruusukaalia käytetään keittiöissä vähän, ilmeisesti sen maku jakaa mielipiteitä paljonkin – itselleni se on herkkua. Kotimainen ruusukaali on parhaimmillaan juuri nyt, ja sen kypsytysaika on lyhyt. On laitettava ihan munakello soimaan, että en kypsentäisi liikaa, viitisen minuuttia riittää. Ruusukaalit voi valmistaa höyryttämällä tai keittämällä, tai uunissa tai pannulla paahtamalla. Eri lähteet toteavat, että ruusukaalissa on runsaasti vitamiineja ja ravintoaineita esim. C-, B- ja A-vitamiinia, K-vitamiinia, kuitua, mangaania, kuparia ja kaliumia.

Valmistimme taannoisessa Virkee-vapaaehtoiskoulutuksessa marttakeskuksella monipuolista, värikästä ja makoisaa arkiruokaa, joista on tässä muutamia otoksia.

Gluteenittomista jauhoseoksista tehty vuokaliepä kohosi hyvin ja maistui hyvältä. Lisää kuitua saa psylliumista, pellavan- ja auringonkukansiemenistä. Kaurahiutaleita voi lisätä pari desiä (kuva Virkee-kurssilta).

Sydänterveellistä ruokaa kasviksista

Muun muassa Sydänliitto ohjeistaa, että sydänystävällisessä ruokavaliossa kiinnitetään huomiota erityisesti vihannesten, juuresten, marjojen ja hedelmien sekä täysjyväviljavalmisteiden käyttöön, rasvan ja hiilihydraattien laatuun sekä suolan ja sokerin määrään.  Valkuais- ja kuitupitoinen pensaspapu on siis se toinen nykysuosikkini. Ruusukaalin lailla se on ollut kohdallani kai liiankin pitkään unholassa, mutta nyt kotimaisena kauden kasviksena se on jälleen jokaviikkoisella ostoslistallani. 

Hyvänmakuista ja hyvän tuoksuista särkilevitettä leivälle. Kotimainen järvikala särki on laadukas! Tähän tulee purkillinen särkisäilykettä, 150 g creme fraichea, sipuli, puoli ruukkua tilliä ja mustapippuria (kuva Virkee-kurssilta).

Sydän.fi kirjoittaa, että palkokasveissa on runsaasti proteiinia. Kokeellisissa tutkimuksissa palkokasvien käyttö on laskenut haitallisen LDL-kolesterolin määrää, mikä on suotuisaa sydän- ja verisuoniterveydelle. Palkokasvien käytön on väestötutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien sairastumisriskiin, ja ne kuuluvat myös terveyttä edistävään Välimeren ruokavalioon. Palkokasvit sisältävät reilusti tärkeitä kivennäisaineita, vitamiineja ja antioksidantteja. Ne ovat hyviä B-vitamiinien, raudan, kaliumin, magnesiumin, sinkin ja fosforin lähteitä. B-vitamiineihin kuuluvaa folaattia suomalaiset saavat keskimäärin suosituksia vähemmän, joten erityisesti runsaasti folaattia sisältävien soijapavun, härkäpavun ja papujen käytön lisäämistä suositellaan. Palkokasveissa on myös runsaasti kaliumia ja vain vähän natriumia, mikä ylläpitää normaalia verenpainetta. (sydän.fi.)

Pastasalaatin aineksia voi vaihdella sen mukaan, mitä tarveaineita kotoa löytyy. Tässä pastasalaatissa oli kierrepastaa, kypsennettyjä broilerisuikaleita, persikkaa, fetajuustoa, tomaatteja, rypäleitä, pinjansiemeniä sekä rucolapestokastike. Hyvää ja helposti muunneltavissa (kuva Virkee-kurssilta). Ps. Jos kokeilet pinjansiemenien paahtamista kotona, kokemuksesta vinkkaan, että kannattaa varoa polttamista, havaitsin että kovin herkästi ne kärähtävät...

Arkiruokavinkkejä ikäihmisille

Ilmoittauduin marttakeskukseen vapaaehtoiskoulutukseen pääosin etänä siihen osallistuen. Tietokone avaa tähänkin mahdollisuuksia, kuten esim. marttapiirin Teams-kokouksiinkin. Tällä kurssilla keskityttiin pääosin ikääntyvien ruokavalioon, mikä on varsin pitkälti samanlainen kuin kenen tahansa terveellinen ja säännölliset ateria-ajat sisältävä ruokavalio. Eri ohjeissa painotetaan, että jokaisen on tärkeää kiinnittää huomiota mm. riittävään kuitumäärään, D-vitamiinin riittävään saantiin ja kohtuullisuuteen suolan käytössä.

Kardemumma sopi mielestäni todella hyvin tuorepuuron(kin) mausteeksi. Tässä on lisäksi banaani, kaurahiutaleita, jugurttia, mustikoita, hunajaa ja pähkinärouhetta (kuva Virkee-kurssilta).

Sydänvaivoja ja mm. korkeaa verenpainetta kokevalle niukkuus suolan käytössä on erityisen tärkeää.  Ikää tulee koko ajan lisää, ja voisikin jossain vaiheessa lukea esim. valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2010) ravitsemussuosituksista ikääntyneille (ks. linkki tämän kappaleen alla). Tässä on mielestäni selkeä sisällysluettelo, joten siitä voi lukea sen kohdan, mikä kulloinkin tuntuu ajankohtaiselta ja kiinnostavalta.

https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/ikaantyneet.suositus-3.pdf

Hedelmäsmoothie valmistuu niistä aineksista, mitä kotona useimmiten on (eri hedelmät, marjat, kaurahiutaleet, jugurtti). Tässä on 6 dl turkkilaista jugurttia, kolme banaania, 300 g pakastemangoa, kolmisen desiä hedelmämehua ja noin kolme rkl kaurahiutaleita (kuva Virkee-kurssilta).

Vapaaehtoistyöstä iloa

Kohdalleni ehdotettiin Karpatioitten järjestämää vertaistukihenkilökoulutusta, mutta nyt en (mm. korona huomioiden) pysty ko. koulutukseen osallistumaan. Pitää katsoa, mikä tilanne on tuonnempana. Vapaaehtoistyö kyllä kiinnostaa. Uskon että kaikille on yhteistä halu tuntea merkityksellisyyttä ja tehdä osuutensa yhteiseksi hyväksi - tietysti omat voimavarat huomioiden. Yhdessä tekemisestä saa vuorovaikutteisuudessaan iloa ja jaksamista. Toisaalta vapaaehtoistyötä tehdessä ja esim. tukihenkilönä toimiessa katse kääntyy hyvällä tavalla ”omasta navasta” muualle. Ei siis tarkkaile liikaa itseään ja vointiaan, ja oppii ja saa inspiraatiota myös toisten kokemuksista. Itselläni taitaa olla varsin pikkutarkkakin tyyli seurata mm. sykkeitä ja paineita, vähempikin riittäisi 😎 Summa summarum, kaikki riippuu tietenkin myös siitä, millainen on olo ja jaksaminen. Tällä hetkellä voin mielestäni oikein hyvin, ja mennessä näkee, millainen on tilanne jatkossa. Joskus olen kuullut kommentteja, että kylläpä sinä jaksat touhuta 😮 Voi olla, että jossakin vaiheessa terveys ja jaksaminen huononee (toivottavasti ei paljon?), mutta nyt ajattelen niin, että ei silloin tarvitse katua, että miksi en elänyt täyttä elämää silloin, kun siihen vielä pystyin. 

Eräs ikätoverini kuoli hiljattain nopeasti edenneeseen sairauteen. Olen koettanut ottaa esimerkkiä hänestä, että on hyvä elää täyttä elämää niin pitkään kuin pystyy ja koettaa myös nauttia elämästään. Jos sitä huomaisikin nauttia elämän pienistä ja oleellisista iloista, esimerkiksi luonnon väreistä ja tuoksuista. Hän käytti mietelmää, jossa olivat tuntemattoman ajattelijan sanat: "Tärkeintä ei ole se, kuinka paljon elämässäsi on päiviä vaan se, kuinka paljon päivissäsi on elämää." ❤

Karpalossa metsälammen rannalla

Mielestäni tässä ajassa on hyvä se, että kotimaan matkailu ja mm. kotimaan luonnossa liikkuminen ovat nousseet nyt ihan uuteen (ja ansaittuun!) arvoonsa. Kuulin tutuilta, että mm. syrjäisen Suomun ympäristön parkkipaikat olivat täynnä vielä parikin viikkoa sitten ja ihmiset olivat sankoin joukoin liikkeellä, osa marjastaen ja osa muuten vain luonnossa aikaa viettäen. Seuraavana oleva maaruskakuva on Lieksasta Kuikan lammen rannalta noin pari viikkoa sitten, kun olimme siellä karpalossa.

Vuoden viimeisimpänä kypsyvästä marjasta, karpalosta kirjoitankin tässä seuraavaksi. Kotimaiset marjat, sienet ja kasvikset kiinnostavat, mutta en juurikaan tiedä, mitä ne sisältävät, siksipä käytän tässäkin lähteitä.  

Monet poimivat karpaloita aina lumentuloon saakka. Keväälläkin karpaloita voi poimia, ja silloin poimittu marja on makeampi. Eri lähteistä voi todeta, että karpaloa voi hyvällä syyllä sanoa todelliseksi supermarjaksi. 

Marjastuskaverini Eeva-Liisa karpalossa Kuikan lammen rannalla

Karpalo on todellinen supermarja!

Aarre-lehti (8.10.2018) toteaa, että tätä kansanlääkinnän lempimarjaa on perinteisesti käytetty murskattuna vauvan suusammaksen hoitoon, juotettu vähähappoisesta vatsasta kärsiville ja annettu ensiavuksi virtsatietulehduksiin. Haavojakin karpalomehulla on puhdistettu. Karpaloa on tutkittu erityisesti vanhusten virtsatietulehdushoitojen yhteydessä. Tutkimuksissa on todettu, että karpalomehu vaikuttaa bakteerien kiinnittymiseen virtsarakon sisäpintaan ja siten estää tulehdustiloja. Em. lähde antaa myös hyviä säilömisohjeita. Karpalo on helppo säilöä. Ennen karpalot laitettiin veden kanssa pulloon ja pidettiin uppeluksissa suonsilmässä. Nyt riittää pakastaminen. Säilymisen vuoksi sokeria ei tarvita, ja karpalon sisältämä bentsoehappo toimii säilövänä aineena. Käytännöllinen tieto oli myös se, että kellarissa karpalosaavi säilyy sellaisenaan kuten puolukkakin. Karpalo auttaa myös arempia hedelmiä tai kasviksia säilymään. Puolen sentin vahvuinen kerros survottuja karpaloita esim. omenasoseen tai porkkanahillon pinnalla suojaa kuten vahakerros. (Emt.)

Vielä lokakuun puolivälissä voi poimia hyviä syönti-/syömäpuolukoita 😍

Karpalo lääkitsee, maistuu ja koristelee

Monien muiden kotimaisten marjojen lailla karpalo on kuitupitoinen, vähäkalorinen ja sisältää mm. C-vitamiinia. Muun muassa LuontoPortti.fi kirjoittaa, että aiemmin karpalomehua on käytetty lääkkeenä lievittämään mm. erilaisia tulehdustauteja, kuumetta ja happovaivoja. Kätevät emännät ja isännät valmistavat karpaloista mm. hyytelöä ja marmeladia; itse olen vain pakastanut ja käyttänyt karpaloita vaikka kiisseliin ja esim. leivonnaisten koristeluun. Kinuski-karpalojälkiruoka sopii mielestäni mm. jouluun. Kirpeän karpalon ja makean kinuskin yhdistelmä onkin mainio. Martat.fi ohjeistaa käyttämään karpaloa juomiin ja mm. vispipuuroon. Lisäksi martat.fi kirjoittaa: karpalo sisältää paljon antioksidantteina toimivia fenoliyhdisteitä, erityisesti flavonoideja. Väestötutkimuksissa flavonoidien runsaan saannin on todettu vähentävän sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien ja keuhko -ja mahasyövän esiintyvyyttä. (Emt.) Kuten aiemmissakin päivityksissäni olen itsellenikin muistutellut, tuskin mikään marja yksinään pystyy pitämään terveyttä yllä, ruokavalion hyvän perustan on oltava kunnossa ja esim. alkoholin käytön minimissään. Lisäksi tupakan välttäminen on epäilemättä kaikille hyväksi.

Tyrnin marjat ja lehdet ovat kauniita

Karpalo hellii sydäntäkin

LuontoPortti-verkkolehti (2020) kirjoittaa: Helsingin yliopiston elintarvikekemian osastolla tutkittiin kesällä 2001, miten tehokkaasti metsämarjojen sisältämät antioksidantit kykenivät estämään “pahan” LDL-kolesterolin hapettumista eli härskiintymistä. Mustikka, mustaherukka ja vadelma estivät 97 %:sesti ja karpalo ja lakka 96 %:sesti LDL-partikkelin hapettumisen. Kolesterolin tiedetään tukkivan verisuonia vain hapettuneessa muodossaan, joten sen härskiintymisen esto pitää kolesterolin vaarattomana. Karpalouute on tehokasta myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Myös ET-lehti (6/2015) sanoo, että pari kourallista karpaloita päivässä voi laskea verenpainetta, lisätä hyvän HDL-kolesterolin määrää ja parantaa verihiutaleiden toimintaa. Mielestäni varsin mielenkiintoinen oli Tohtori Tolosen artikkelikin (päivitetty 5.9.2016), jossa mm. todettiin, että verenohennuslääkkeenä käytetty varfariini (esim. Marevan) reagoi monen muun lääkkeen ja myös karpalon sisältämien yhdisteiden kanssa siten, että lääkkeen teho lisääntyy. Siksi karpalomehua tai -valmisteita ei suositella varfariinin käyttäjille. Ilman varfariinia karpalo ei ohenna verta.

Pohjoisamerikkalaista viljeltyä karpaloa tuodaan meille runsaasti. Oma luonnonkarpalomme korvaisi hyvinkin nämä ulkomaiset marjat. Kun puhutaan kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen oikeasta käytöstä, tulee vielä mieleen, kannattaako marjoja tai marjanpoimijoita tuoda lentokoneilla toiselta puolelta maapalloa. Voisi olla järkevää opastaa omaa väkeä marjanpoimintaan. (LuontoPortti-verkkolehti 9/2020.)

Tyrnin marjoja ei tarvitse välttämättä nauttia montakaan kerralla, nämä on pakastettu kahden desin pusseihin.

Tyrnitytöt ja -pojat

Pääsin poimimaan näitä C-vitamiinipitoisia supermarjoja sukulaiseni puutarhasta Savosta. Ne maistuvat raikkaan kirpakoilta, marjat aamupuuron päällä karistivat viimeisetkin unenrippeet silmistä. Muun muassa Maaseudun Tulevaisuus 8.9.2018 ja Aarre-lehti 7.9.2018 toteavat, että jo muutama marja päivässä torjuu esim. kevätväsymystä. Kypsymisen alussa marjojen C-vitamiinipitoisuus on korkeimmillaan. Tyrnissä on myös karoteeneja sekä tuntuvasti B- ja K-vitamiineja. Lisäksi tyrni sisältää muun muassa sinkkiä, mangaania, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia. (Emt.) Aarre-lehti mainitsee tyrnin myös sydänterveelliseksi ravinnoksi. Tyrnin öljyt sisältävät arvokkaita omega-3, -6, -7- ja -9-rasvahappoja. Meilläkin on nyt Savosta saatuina kaksi pikkuruista tyrnipensaan alkua. Toivottavasti ne selviytyvät talvien yli Pielisen rannallakin. Taimet antanut tätini sanoi, että toisen taimista tulee olla tyttö ja toinen poika, mikä on välttämätöntä, jotta pensaat tuottavat marjoja. Puutarhasivustot mainitsevat, että pölytys on tyrnille välttämätön. On siis sijoitettava emipensaiden joukkoon hedekasveja. Arvailen, että jostakin tällaisesta lienee kyse tuossa pensaiden ”sukupuolessa”. Kommentoikaa, ken tietää 👍

Tästä sammaleisesta metsästä löytyi komeita suppisryppäitä! 

 Suurenmoinen suppis

Facebookin sienisivustoilta on ollut mukavaa seurata kavereiden (tänä vuonna aivan erityisen) runsaita suppis- ja kantarellisaaliita. Suppiksen satokausi on pitkä, elokuusta lumen tuloon asti. Vuosi sitten keräsimme marraskuussa Savossa suppiksia lumen keskeltä, ja ihan hyviä ne olivat. Käsiin olisi kyllä tarvinnut silloin jo lämpimät kynsikkäät tms. Parhaita satokausia lienevät kuitenkin syys- ja lokakuu. Totesin suppiksia silmäillessäni, että oli aika hankalaa huomata ruskeita pikkusuppiloita sammaleesta tai pudonneiden lehtien keskeltä, mutta kokenut sienestäjäkaverini kannusti, että kun löydät yhden, löydät monta. Huomasin omakohtaisesti, että tämä sieni kesti hyvin kuljetusta muovipussissakin ja monista muista sienistä poiketen se säilynee tarvittaessa keräämisen jälkeen jääkaapissa vuorokausiakin. 

Sieniretken saalis odottaa jatkokäsittelyä

Suppilovahvero sopii sellaisenaan paistettavaksi, pakastettavaksi ja kuivattavaksi. Muun muassa avainapteekit.fi kirjoittaa, että suppilovahverossa on runsaasti kuituja ja D-vitamiinia. Se sisältää myös kivennäisaineita, kuten rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Sen valkuaisainekoostumus on monipuolisempi kuin useilla kasviksilla. (Emt.) Netistä löytyy runsaasti suppisruokaohjeita. Miedon makuisesta sienestä voi tehdä esim. piirakkaa, pannaria, pastaa, maustesieniä, muhennosta, keittoa tai vaikka risottoa. Suppilovahvero on nimensä mukaisesti suppilon mallinen, joten sen tunnistaa varsin helposti. Näimme karpaloreissulla melko samannäköisiä sieniä (tuoksu oli erilainen), enkä silloin arvannut, että se oli ilmeisesti kosteikkovahvero, joka on eri lähteiden mukaan suppilovahveron veroinen ruokasieni. Sitä voi myös käyttää suppilovahveron tavoin, eikä sitäkään tarvitse ryöpätä.

Hyvä lahjavinkki sienten ystävälle👍 Tässä on Iralta saamamme kuivatut tatit kauniisti pakattuina 💚

Hyvää loppusyksyä, hämäränhyssyä, lyhtyjen ja kynttilöiden tuiketta 🎃💗

Kauden tuoreet tuotteet, keventäminen ja syyskesän kohokohdat

Sana syksy kuuluu vanhoihin suomalais-ugrilaisiin sanoihin, ja sillä on vastineita aina unkarissa asti (esimerkiksi viron sügis, pohjoissaamen čakča, unkarin ősz). Merkityskin on säilynyt samana sukukielissä kautta vuosisatojen. Myös nykyisin lähinnä yhdyssanojen alkuosana käytössä oleva syys (esimerkiksi syyskuu, syysilta) on samaa lähtöä. Vuodenaikojen nimitykset kuuluvat yleisemminkin suomen kielen vanhimpiin sanoihin. (kotus.fi.)

Luonto antaa tänä vuonna erityisen runsaasti marjoja, mm. puolukoita

Inspiroiduin jälleen ruuasta ja erityisesti kotimaisesta lähiruuasta ja elokuisen päivitykseni lailla luonnonantimista. Lopuksi tässä on hieman ns. ikuisuusaiheestani, eli sellaisesta ravitsemuksesta, millä voisi koettaa välttää ylipainoa. Hävikkiruokaviikkoakin vietetään juuri nyt, eli ne vihanneslokerossa viipyilevät kasvikset voisi viimeistään nyt laittaa vaikka sosekeittoon. Maailman toista suomalaisen ruoan päivää vietettiin 4.9. Innostuin googlailemaan aiheesta, ja siitä sain inspiraatiota suunnitella syyskuun blogiani mm. tämän kauden marjoista ja muista kotoisista ruuista. Myös sydänmerkki auttaa valitsemaan kaupassa tai ravintolassa sen terveellisemmän vaihtoehdon - tekemään paremman valinnan. Tämä on hyvä juttu erityisesti silloin, kun ei ole tarpeeksi aikaa tai energiaa lukea tuoteselosteita tai ravintosisältöjä. Havaintojeni mukaan varsin usein kotimaisessa lähiruuassa, missä on kiinnitetty huomiota rasvan ja suolan määrään on tämä merkki!

Eri lähteet toteavat samaa: suomalaisessa ruoassa yhdistyvät sekä perinteet että trendikkyys, puhtaus, ekologisuus ja eettisyys. 
Kotimaisen ruuan juhlintaan voi osallistua helposti: valitaan kaupasta sinivalkoisella Hyvää Suomesta -merkillä (sillä tutulla joutsenmerkillä) merkittyjä tuotteita. Merkki pakkauksessa kertoo, että elintarvike on alkuperältään suomalainen: raaka-aineet ja työ tulevat omasta maasta, tekijät tunnetaan ja tuotantoketju tiedetään. Esimerkiksi Valio suosittelee päivän menuksi aamupalalle kauraa, kotimaisia marjoja ja suomalaisia maitotuotteita tai kehottaa kokeilemaan marjasmoothieta 🍓 Lounaalle ja päivälliselle kasviksia, sieniä, kotimaista järvikalaa sekä perunoita tai muita kotimaisia juureksia. Iltapalalle vaikkapa jugurttia ja marjoja.

Erilaisten happojen ansiosta puolukat säilyvät hyvin maakellarissa survoksena ilman sokeria ja säilöntäaineita.

Puolukka on nykyinen suosikkimarjani, ja niitä kyllä haluaa saada aina säilöönkin 😍 Se ei ole lähteiden mukaan aivan samanlainen vitamiinipommi kuin moni muu marja, ja eri lähteissä sanotaan, että toisaalta suotta se on jäänyt tutkimuksissa mustikan ja joidenkin muiden marjojen varjoon. Puolukka sisältää C- ja E-vitamiineja sekä kuituja. Puolukan C-vitamiinin, kaliumin ja kuitujen sekä siemenöljyjen yhteisvaikutus tukee sydämen toimintaa, Aarre-lehti 8.11.2019 toteaa. Puolukan säännöllinen nauttiminen vahvistaa keuhkoja mahdollisten influenssatartuntojen varalta. Puolukan tanniinit suojaavat keuhkoja ja hengitysteitä viruksilta sekä ilman karsinogeeneilta. Tässä marjassa on homeita ja viruksia tuhoavaa bentsoehappoa ja hyytelöityvää pektiiniä, mikä auttaa jopa marjaa itseään säilymään omassa liemessään. Marjan hapot suojaavat elimistöä. Ellagihappo on antioksidantti, joka suojaa soluja estämällä kasvainsoluja lisääntymästä. Puolukan lehtitee aktivoi nestekiertoa, ja sitä suositellaan (munuaisten rasittumista välttääkseen) nautittavaksi enintään kaksi desilitraa päivässä (Emt.)

Mustikat olivat yhä napakoita ja hyviä, eikä nk. syömämarjoissa satunnaiset puolukat haittaa 😋

Herukoita ja karviaisia olemme aiempien vuosien tapaan saaneet kavereiden puutarhoista, tänä vuonna tuomipihlajan marjojakin. Jo ennen vanhaan kehotettiin syömään puolukoita ja/tai karpaloita, jotta ei tulisi ”pissatauti”. Puolukkaa on perinteisesti käytetty mm. virtsaputkentulehdusten ja esim. ientulehdusten hoitoon. Karpaloretkeä olemme suunnitelleet sikäläiset suot tuntevan marjastuskaverin kanssa myöhemmin syksyllä. 
Pirjo Pärnänen osoittaa väitöstutkimuksessaan (Helsingin yliopisto), että fermentoitu puolukkamehu estää merkittävästi kielisyöpäsolujen kasvua ja leviämistä. Puolukan fenolit ja ellagihappo tekevät hyvää suoliston bakteerikannalle, ja hyvinvoivat suolistobakteerit taas parantavat vastustuskykyä. Puolukkamehua on perinteisesti käytetty rohtona myös nuhaan ja yskään (ET 18.11.2014).  Se aittaan puutiinun säilötty jäinen puolukkasurvos on silloin ennenkin tuonut talvisin niitä tärkeitä vitamiineja 👍

Saskatoon / tuomipihlaja oli tämän syksyn uusi raikas tuttavuutemme. 

Puolukka sopii paitsi sydämelle, sen on todettu tasapainottavan estrogeenitasoja, parantavan ruuansulatusvaivoja ja auttavan painonhallinnassa (emt.). Voisiko puolukka siis ehkäistä osaltaan lihomistakin? 💜Lähteiden mukaan eläinkokeet näyttävät osoittavan niin. Puolukan tiedetään mm. laskevan matala-asteista tulehdusta ja tukevan suoliston hyvinvointia. Puolukan sisältämät antioksidantit suojaavat ikääntyviä soluja, eli voisiko se olla myös eräänlainen nuoruusmarja? 💜Tampereen yliopiston farmakologian professori Eeva Moilanen kertoi mm. Anna-lehdessä, että puolukka näyttäisi estävän rasvaisen ruokavalion aiheuttamaa painon nousua ja haitallisen sisäelinrasvan kertymistä.  Moilanen sanoo, että ravitsemussuosituksiin viittaava suositus puolukkaa on 100 grammaa eli noin kaksi desilitraa päivässä. Toki marjoja voi nauttia enemmänkin. Vaikka mikään marja ei tietenkään yksin ehkäise sairauksia tai terveysongelmia, kannattaa kaikkia puhtaan luontomme marjoja syödä joka päivä. Kohdallani olen ottanut tavaksi lisätä marjoja aamupuuron päälle ja iltapalajugurttiin. 

Hehkuvan oranssista kurpitsasta on moneksi 👍

Vain mielikuvitus on rajana marjojen käytössä – jopa kosmetiikassa marjoja käytetään. Jos marjan happamuus häiritsee, maitotuotteet tuntuvat neutralisoivan kirpakkuutta. Puolukkaa voi lisätä myös smoothieihin tai tuorepuuroihin. Jos banaanista pitää, sen on todettu taittavan puolukan happamuutta esim. smoothieissa. Parhaimmat terveysvaikutukset ovat tietysti aivan tuoreeltaan nautituissa marjoissa. Olen tätä hehkuttanut ennenkin, mutta aiheellisesti nyt jälleen: kotimaiset marjat ovat terveellistä, ilmaista, ja useimmiten luomua lähiruokaa! Marjojen poiminta ja käyttö on myös ympäristöteko – kestävää kehitystä siis 👍 Lisäksi luonnossa liikkuessa mieli lepää ja kroppa saa hyödyllistä liikuntaa. 
Samettinen kurpitsakeitto syntyi keittämällä ja soseuttamalla kuorittu ja kuutioitu kurpitsa. Lisäsin tähän kevennettyyn versioon vain pätkän purjoa, pari pientä porkkanaa ja valkosipulia + timjamia, mustapippuria ja hieman soijakastiketta. Kerma- ja tuorejuusto- tai sulatejuustolisällä olisi saanut varmasti lisää hyvää makua, mutta tällä kertaa tämä oli se kevennetty versio. Keiton päälle voi ripotella kurpitsansiemeniä. Kurpitsasta syntyy saamieni vinkkien mukaan myös herkullista hilloketta puolukan kanssa tai vaikka kurpitsarisottoa. Jos Halloween-tapahtumia järjestää, tässä voisikin olla vinkkejä tarjoiluun 🎃

Kurpitsakeitosta riitti seuraavallekin ruokaverolle 😀

Pääsin ilokseni lämminhenkiseen väitösjuhlaan elokuun puolivälissä. Yhä on mukava mieli tuosta juhlasta. Painoin muistiin tarjoiluun liittyneitä asioita, mielestäni niistä voisin ottaa vinkkiä omiinkin tarjottaviin, jos vielä juhlia järjestän. Muistan, että kuusikymppisilläni olikin jotain saman suuntaista, oli paikallista tuoretta savusiikaa ja -kuhaa sekä vihannessalaatteja + marjakahvileipä jälkiruuaksi. Kenties juhlinkin vielä seuraavia tasavuosia, ja silloin voisin ottaa mallia näistä tarjottavista (toki pienimuotoisemmin). Nyt viehättää tämän juhlapöydän lailla juuri paikallisuus, kauden tuoreet tuotteet ja kotoisen luontomme antimet 💚
Jaan tässä em. juhlan päähenkilöltä kysyttyäni muutamia muistoja ihanista pöydän antimista, missä näkyi ja maistui myös keveys (mielestäni terveellisyyskin), mikä tällaiselle painoaan ja terveyttään tarkkailevalle juhlijalle sopii paremmin kuin hyvin. Niissä näkyi mielestäni myös nykytrendi, eli nk. ilmastoruoka-teema ymv. Tämä kaikki on laajemminkin nyt sydäntä lähellä, Marttojen ilmastoruokaa-kurssillekin olen menossa tämän kuun lopulla 😊 Ehkäpä kirjoitan tuon kurssin annista seuraavalla kerralla. Olen tuttavapiiristäni laajemminkin havainnut, että myös alkoholittomat juomat kasvattavat suosiotaan  juhlajuominakin. Olenkin sanonut kavereille, että näköjään voi hullutella ja rentoutua ihan yhtä hyvin ilman alkoholiakin, joten mihin niitä(kään?) turhia kaloreita sitten lopulta edes tarvitsee.

Tarjottavat juhlan karonkassa olivat kaikki paitsi paikallisista myös tämän kauden luonnontuotteista: sieniä, marjoja, paljon erilaisia kasviksia ja kuhaa lämpimänä ruokana, lisäksi maukasta graavattua siikaa sekä savumuikkuja. Tällaista suolan karttelijaa ilahdutti myös se, että liikaa suolaa ei ollut missään, ei graavikalassakaan. Kuohujuoma oli nykyistä lempijuomaani, paikallista hyvää alkoholitonta viiniä. Nyt kun on sienikausi meneillään, taidankin kokeilla sitä samettista alkukeittoa, tattikeittoa. Sen kanssa vatruskat ja hiivaton leipä sopivat todella hyvin. Leipien kera oli tarjolla mm. kalatahnaa. Jälkiruokana oli mustaherukkaherkku, jonka nimeä en osaa sanoa (tai en muista); suussa sulavaa ja raikasta se oli. Pöydässä ei ollut lihatuotteita, eikä niitä kaivannutkaan.

Näistä syntyi kasvissosekeittoa sulatejuustolisällä

Syksyn tullen kypsyvät paitsi monenlaiset marjat, herää myös halu harrastuksiin ja oppimaan. Sain ilokseni paikan seutuopiston suosittuun yksinlauluun ja joogaan. Jooga ja laulutunti ovatkin arkiviikkoni kohokohdat! ♪♫♬ Opistolta tulee noin neljän satasen lasku, mutta harrastukset maksavat. Eläkeläisalennuksia noissa ei ole. Opistolta (kuten kaikkialta muualtakin) on tullut useiden kanavien kautta kattavasti ohjeita koronan vuoksi, joten pyrin luottamaan turvallisuuteen, vaikka se pieni pelko aina ihmistenilmoilla liikkuessa takaraivossa häilyykin. JoenVolin kausikortti kympin eläkeläisalennuksella maksaa 135 euroa, ja pidän sitä varsin edullisena; sillä saa jumpata vapaasti missä vain seuran jumpassa ensi kevääseen saakka. Toivon kyllä hartaasti, ettei korona pahene, ja rajoitukset tule jälleen voimaan peruttuine ohjaustunteineen… 😳

Enolaisessa pellossa kasvoi sydänperuna - tämä ei lihota!

Myös kirjallisuuspiirimme alkaa jälleen kokoontua syyskuussa. Puolisen vuotta on tässäkin kulunut edellisestä tapaamisesta. Fernando Aramburun 664-sivuinen Äidinmaan lukeminen tuntui alussa työläältä, mutta puolivälin jälkeen se imaisi mukaansa ja kirjan lopussa henkilöitä jäi suorastaan ikävä 💑 Tämä tuhti kirja Baskimaan historiasta on syyskuisen kirjallisuuspiirimme teos. Teosta on verrattu runsaine henkilögallerioineen Tolstoin Sotaan ja rauhaan. Kirjallisuuspiirissä on antoisaa keskustella, ja oli tuossa teoksessa paljon itselleni aiemmin tuntematonta historiaakin. Kirjastosta sain nyt myös luettavakseni kirjallisuuspiirissämme myöhemmin käsiteltävän kirjan Tuula-Liina Variksen uutuusteoksen Sattunut syntymään.
Syyssesongista inspiroituneena tilasin tänään Satokausikalenterinkin vuodelle 2021, se maksoi vain 23,90 € ja toimituskulua ei tämän kampanjan aikana mennyt. Satokausikalenteri muistuttaa (toivottavasti minuakin!) sesongin kasviksista, juureksista ja hedelmistä ja antaa maustamisvinkkejä vähäsuolaisiin keitoksiini.

Karin vetämässä kirjallisuuspiirissä saa iloa elämään ja hyviä lukuvinkkejä. Sieltä sain vinkin tähän ikisuosikkiinikin, Ulla-Lena Lundbergin Jäähän 👍

Kuuntelen nykyään aika usein sauvakävellessäni puhelimen kuulokkeista esimerkiksi radio-ohjelmia tai youtubesta luentoja tai keskusteluohjelmia kulloisestakin kiinnostuksen kohteestani. Kuuntelin hiljattain Patrik Borgin asiantuntijaluentoa painonhallinnasta. Sehän se on minulle herkästi painoa kerryttävälle eräs must-juttu, mihin pitää aina vaan kiinnittää huomiota, ehkä elämäni loppuun asti. Borg nimesi kolme tärkeää (tuttua) asiaa, millä on mahdollisuus päästä pysyvään painonhallintaan, ts. saa pidettyä suunilleen saavutetussa lukemassa sen pudotetun painonsa:

1) Säännölliset ateriavälit (sitä hän painotti erityisesti)

2) Kasvisten lisäys jokapäiväiseen ruokavalioon (esim. vanha tuttu lautasmalli: ensin lautasen puolikkaalle kasviksia, sen jälkeen toiselle puolelle muu ruoka)

3) Joustavuus (ts. jos jotakin tekee kovasti mieli, sitä voi syödä, kun nuo kaksi em. kohtaa ovat kunnossa).

Minulle tuo jälkimmäinen (kohta 3) on tärkeä siinäkin mielessä, että jos määrään itselleni totaalikiellon johonkin, sitä sitten tekeekin koko ajan mieli (toisaalta mm. Borg sanoi, että useimpien kohdalla se on juuri niin). Näin käy, oli se kiellon kohde lopulta sitten ihan mitä vaan. Tiukat rajoitukset sopivat harvalle, ja jos tekee mieli vaikka suklaata tai jäätelöä, niin maltillinen määrä sitä ei vaikuta suuntaan eikä toiseen. Aiemmin olin suklaan kohdalla kai tiukempikin, eli sallin itselleni yhden tai enintään kaksi palaa tummaa suklaata iltateen kanssa. Nyt kun on elämään tullut muuta, mm. sydänlääkkeet sen iltateen yhteydessä, en jaksa olla enää niin tiukka. Yritän muistaa kuitenkin nuo kaksi em. kohtaa (1- ja 2-kohdat), niin sitten voin ostella Viipukasta leivoksia tai nauttia läheisen jäätelökioskin antimista 😋

Pyöräilylenkkien ohessa on mukavaa poiketa Ylisoutajan jäätelökioskille 🍦

Koska lihomisaihe on ollut uutisissakin esillä viime päivinä tavallistakin enemmän, tutkin myös muutamia ajankohtaisia lähteitä. Tämä aihehan on sydäntäni lähellä erityisesti ja tämän viikon uutisissa tuli lisäksi huolestuneita uutisia lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainoisuudesta.  Sydändiagnoosin saatuani mielsin entistäkin paremmin, että ihmedieetit ja muut kuurit eivät sovi yhteen tämän(kään) sairauden kanssa, ja painoa on pyrittävä pitämään kurissa muulla tavoin. WHO pitää ylipainon syitä hyvin tunnettuina. Niitä ovat muun muassa automaation aiheuttama lihastyön vähentyminen, kaupungistuminen sekä siirtyminen teollisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin, jotka sisältävät paljon rasvaa ja sokeria. Niin tuttua! Uutisissa 9.9.2020 sanottiin, että myös lapsilla vääränlainen ravinto, limsa ja karkit aiheuttavat yhä lisääntyvää lihavuutta. Myös elämäntapojen muutos vähäisen liikkumisen myötä lisää lihomista. 

Elokuun kohokohtia oli myös maakuntapäivä 29.8 ja kansallispukutuuletus Taitokorttelin aitalla. Pääsin kertomaan maakunnan omasta Pielisen-Karjalan puvusta (kuva: Linnea Karkiainen)

Painonhallinnan asiantuntija professori Pertti Mustajoki puhui Terve paino ry:n tilaisuudessa Helsingissä, että lihavuudesta on tulossa vakava terveysongelma, mihin kuolee vuosittain n. 6000 ihmistä, eli enemmän kuin liikenneonnettomuuksissa 😢Mustajoki korostaa, että etenkään lapset eivät kykene tunnistamaan epäterveellisiä ruokia – vastuu on siis vanhemmilla. Suomalaisia on kannustettu monilla kampanjoilla syömään terveellisemmin, joten tiedon puutteesta tässä ei ole kyse. Pikakuurit tai muut erikoiset dieetit eivät tuo pysyviä tuloksia, sen olen huomannut omakohtaisestikin jo monina aiempina vuosikymmeninä. Jälleen palautuu mieleen sekin, kun lihoin opiskeluaikana noin 15 kiloa varsin lyhyessä ajassa. Niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin, sain pudotettua tuolloin kertyneet kilot lisäämällä syömistä varsin reilustikin! Päivän ruokailut koostuivat painon putoamisen vaiheessa neljästä - viidestä päivittäisestä ateriasta: aamupala, lounas, illallinen ja iltapala ja tarvittaessa välipala. Lihomisvaiheen aikana koin syöneeni huomattavastikin vähemmän, sillä säännöllisiä ruoka-aikoja ei ollut, liikunta kuittautui vajaan kilometrin pyöräilyllä yliopistolle ja kirjastoon ja välipaloja kului erityisesti rasvaisten ja sokeristen muodossa. Stressillä ja siitä johtuvilla univaikeuksilla saattoi tietysti olla oma osuutensa asiaan. Väsyneenä ja stressaantuneena ei jaksa miettiä syömisiäänkään.

Marjojen putsauksen lomassa lepäilen toisinaan laiturilla ja katselen taivaan näkymää 💗

Välillä eri keskusteluissa ns. hyvienkin hiilarien karttelu nostaa päätään, ja mm. peruna ja leipä julistetaan lihottaviksi ja siten kartettaviksi😲 Itse en tähän usko. Tuskinpa jaksan syödä hauvikasperunoita tai esim. ruisleipää niin paljoa, että niillä lihoisin. Nyt kun koetan hallita painoani (mitä se sitten lopulta onkaan?), sokeripitoiset ja rasvaiset koetan jättää vähemmälle, alkoholi ja muut energiapitoiset juomat minimiin. Eineksiä tai muuta pikaruokaa käytän mielestäni vain harvoin, mutta kahvileipiä suuni söisi kyllä hyvällä mielihalulla vaikka kuinka usein. Niissä olen koettanut pitää ns. karkkipäivän, eli kerran viikossa herkuttelen leivonnaisilla ja toisinaan pitsallakin. Välillä puolitan muhkean leivonnaisen ja syön se toisen puolikkaan seuraavana päivänä 😎 Kyläillessä ja kahvilatapaamisissa ystävien kanssa en kaloreita mieti. Tummaa suklaata otan silloin tällöin palan tiedostaen, en entiseen tapaani ohimennen ja kuin itseltänikin varkain. Tämä kuulostaa kyllä omiinkin korviini hieman hyveelliseltä, ja tunnustan, että välillä onnistun ja välillä en… Sitten vaaka antaa jälleen palautetta. Olen huomannut, että tuolla satunnaisella herkuttelulla ei ole kuitenkaan vaikutusta suuntaan eikä toiseen.  Em. lähteitä lukiessani mieleen palautui jälleen kerran myös se, että sydänsairaus ja lihavuus on huono yhdistelmä. Senkin takia lautasmallin ja säännöllisen ruokailun muistuttelu jatkuu aina vaan!

Herkullisia ja kevyitä hetkiä luonnonantimien, kauden kasvisten ja juuresten parissa! 🌱🌿🍃🍄🍅🍎🍏