Kotimaan matkailusta, elämän yllätyksellisyydestä ja hintojen noususta

Tällä kertaa bloggailen mm. Ilomantsin ja Jyväskylän matkoistani ja laitan oheen kuvia niistä, ja kirjoitan myös elämän yllätyksistä – niistä ennakoimattomista ja ikävimmistäkin. Lopuksi nk. marttailu-osionani hieman ajankohtaisesta aiheesta, eli ruuan hintojen kallistumisesta. 

Pohdiskelin tätä kirjoittaessani hieman sitäkin, miksi tätä kirjoitan. Tunnistaudun nk. monesta kiinnostuneeksi renessanssi-ihmiseksi, erilaiset asiat kiinnostavat, ja tätä blogiani kirjoitan päiväkirjatyyppisesti, en esim. rahan tai muun vastaavan palkkion vuoksi. Tekstin tiivistäminen tai ehkä vain pariin asiaan syvemmin keskittyminen saattaisi lisätä lukijamäärää, mutta toistaiseksi kuitenkin näin - omaksi iloksi ja virkistykseksikin. Ilmastoasiat ja kulutuksen vähentäminen ovat tiettyjä vakioteemojani, ja niiden merkitystä ei tarvinne sen kummemmin perustella. 

On kaksi tapaa saada kylliksi;
joko niin, että hankkii aina
vain lisää tai niin, että alkaa
haluta vähemmän. (G.K. Chesterton).

Puhutteleva teksti Jyväskylän taidemuseon seinällä

Kulttuurista nauttiminen on moniin muihin harrastuksiin nähden hyvinkin edullista ja myös aineettomana luontoa säästävää. (Oheisena on kuvia viime aikaisista teatteri- ja taidenäyttelykokemuksistani.) Hiljattain aloin apteekissakin miettiä elinkustannusten kallistumista. Farmaseutti kysyi siellä kai ensimmäistä kertaa, onko mahdollista ottaa kerralla nämä lääkkeet. Kun kysyin että miksi, hän vastasi, että hintahan on Kelan korvauksen jälkeen n. 200 e. Ymmärsin kysymyksen, yhä useammalla on jo maksuvaikeuksia, eikä tietenkään tiedä, milloin kohdalle tulee tilanne, että ei pysty ostamaan lääkkeitä niiden hinnan vuoksi.

UKK:n omakuva (1975) Jyväskylän taidemuseossa

Tässä maailmantilanteessa on vaikeaa löytää positiivisia asioita (josta blogissani viimeksi kirjoitin), mutta jos oikein paneutuu miettimään, niitä voi olla se, että luonto saa ehkä nyt hieman huokaista, kun ihmiset todennäköisesti hintojen kallistumisen ymv. vuoksi kuluttavat vähemmän. Kaukomatkailu todennäköisesti vähenee, ja vähenee kai muukin hintavampiin nautintoihin panostaminen. Vuosien korona-aika hillitsi myös kuluttamista sellaiseen, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Huomaan että nykyään jotenkin särähtää korvaan, jos joku hehkuttaa viikkokausien golf-matkastaan toiselle puolelle maapalloa kaveriporukalla, tai kertoo siitä, kuinka välttämätöntä hänelle on hankkia elämyksiä maanosasta toiseen lentäen ja mielellään useampia kertoja vuodessa. 

Kain Tapperin (1930 - 2004) Valon leikki 1972 Jyväskylän taidemuseossa 

Matkoista puheenollen, minäkin muuten harrastin nyt matkailua! Olin päivän kulttuuriretkellä Ilomantsissa ja kuun vaihteessa kahden vrk:n matkalla Jyväskylässäkin. Ilomantsin Runopirtillä oli paikallisten Kalevalaisten Naisten järjestämää ohjelmaa ja lounaaksi nautimme Parppeinpirtin ihanan nykykarjalaisen pitoaterian. Jyväskylässä oli Sydänliiton järjestämä vertaistukihenkilökurssi. Näiltä matkoilta kuvia oheisena. Kävin Jyväskylän matkani yhteydessä mm. taidemuseossa, Galleria Ratamossa  ja teatterissa. 

Kimmo Kaivannon (1932 - 2012) Auringonlasku 1968 Jyväskylän taidemuseossa

Lähi-ihmiselle osui tapaturma juuri edellisenä päivänä, kun oli se Ilomantsin matka. Valvotun yön jälkeen olin niin väsähtänyt, että meinasin perua tuon jo kauan sitten varaamani matkan sinne Parppeinvaaran runokylään Ilomantsiin. Olin haaveillut pääsystä pitkästä aikaa tuonne karjalaisen kulttuurin kehtoon; kuuntelemaan kantelemusiikkia, ihailemaan paikallisia käsitöitä, tapaamaan kulttuuriväkeä ja tietenkin nauttimaan perinneruuasta.

Taidetta Galleria Ratamossa Jyväskylässä

Kumppanin kannustus sieltä ensiavun vuodepaikalta ja mukavien Kalevalaisten Naisten seura aktivoi, ja jaksoin lähteä mukaan. Parppeinvaaralla sijaitsevassa Runonlaulajan pirtissä nautimme Liisa Matveisen kanteleiden sävelistä, esittelyistä, Mateli Kuivalattaren ja Korhosen museoaittojen näkymistä ja Kaikkien Pyhien tsasounasta. Eläinaiheisen näyttelyn tarjosi Luontopirtti Mesikkä. En syönyt juuri muuta koko päivänä, ja ravintola Parppeinpirtin nykykarjalaisesta pitoateriasta riittikin reilusti energiaa koko päiväksi. Lopuksi saimme nähdä vielä Koitadesignin upeiden kukkilintu-aiheisten asujen muotinäyttelyn.

Kaunista ilomantsilaista maisemaa en tällä kertaa juurikaan kuvannut, kolea ja sateinen sää ei houkutellut viipyilemään ulkona. Muut matkalta saadut kokemukset antoivat kuitenkin voimaa. Kiitos Kalevalaisille Naisille ja erityisesti Lealle, kun järjestitte tämän ihanan retken Ilomantsiin. 

Agatha Christien Hiirenloukun loppukiitoksista Jyväskylän kaupunginteatterissa. Lipun olin hankkinut jo viikkokausia ennakkoon. 

Hiljattain oli myös muistiviikko. Laitan seuraavaksi Kalev. Naisissakin mukana olevan Aino Räty-Hämäläisen tekstiotteen:

"Voin unohtaa kukan nimen, en sen kauneutta. Voin unohtaa nimesi, en rakkauttasi. Jos en muista, en tunne, aistin lämmön, koen ilon, erotan hyvän ja pahan. Älkää sulkeko minua pois maailmasta, jossa vielä pysyttelen. Eksyneenä entisestä haparoin tapaamaan itseäni." (Aino Räty-Hämäläinen ”Vuosien varjot ja valo" 2017.)

Muistiviikkoa vietettiin viikolla 38 teemalla Hyvää elämää muistiystävällisessä yhteiskunnassa. Muistiystävällinen yhteiskunta rakentuu muistiystävällisistä teoista. Muistiliitto.fi -sivuilla kysyttiin, mikä on sinun muistiystävällinen tekosi?

Sateisena päivänä 25.9 Parppeinvaaralla

Vielä hieman niistä ennakoimattomista ja elämän surullisemmista tapahtumista. Kuten moni on usein aiemminkin todennut, koskaan ei voi tietää mitä sattuu, milloin, missä ja kenelle vain.

Puolisoni joutui sairaalaan syyskuun viimeisenä lauantaina pudottuaan mökin tikkailta rännejä putsatessaan. Hän oli yksin mökillä, olinhan tuon em. reissun vuoksi kaupungissa. Hän pystyi onneksi soittamaan minulle, eikä puhelimessa tiennyt, missä oikein on, ja miksi hän on mökillä yksin ja mitä on tapahtunut. Putoamisesta seurasi aivotärähdys, ranne- ja lonkkavammoja. Soitin hätäpäissäni tutulle kylä- ja marttakaverille (sairaanhoitajalle), ja hän ja miehensä pääsivät onneksi paikalle ja soittivat ambulanssin. Ensihoitajat olivat tutkineet puolisen tuntia siinä aluksi, ja sitten 100 km:n päähän päivystykseen. Onni oli onnettomuudessa kuitenkin, ettei käynyt vieläkin pahemmin. Kyläkaverimme soitti minulle ambulanssin lähdettyä, ja totesi, että vaikka kivut kädessä ja mm. lonkassa olisivat kovatkin (kuten olivat), on kuitenkin ollut hyvä tuuri, ettei ihminen putoa esim. pää tai niska edellä. En uskalla edes ajatella sitä.

Runonlaulajan pirtillä 25.9

Yritän hillitä itseäni, etten jatkaisi saarnaani nyt katolle menemisestä, varoitelluthan olen siitä jo aiemmin, ja sanonut senkin, ettei olla enää nuoria, ja että ostetaan vaikka palvelut mm. rännien putsaukseen. Hän on kuitenkin (monen ikäisensä miehen lailla?) sen luontoinen, että koko ajan pitää olla jotain tekemistä, ja kaikki pitää mielellään tehdä itse. Käsi leikattiin sittemmin, ja nyt siinä on kipsi. Täytyy toivoa, ettei jää pidempiaikaista kipeää. 

Museoaitoilla Ilomantsin Parppeinvaaralla 25.9.

Olen miettinyt paljon sitäkin, että hiljaisempien ihmisten ei pitäisi vähätellä kipujaan ja vaivojaan. Luin jostain, että hiljaisimmat potilaat ovat usein kaikkein kipeimpiä; sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen kovaa meteliä pitävät ja itselleen palveluja vaativat pääsevät kai vaikka jonojen ohi. Joku otaksui, että hoitohenkilökunta saattaa tuolloin lopulta väsyä siihen tiukkaan vaatimiseen. Päivystyksen ensiavussa ja ymmärtääkseni myös osastoilla on todella paha ruuhka, on henkilökuntapula ja potilaita erittäin paljon.  Muun muassa Karjalaisesta (su 25.9 s. 28) Saija Kauhasen valaisevasta kolumnista sai lukea sairaalan päivystyksen henkilökuntapulasta ja valtavista potilasmääristä.  Kolumnissa kysytään, mitä meille tapahtuu, jos hoitajat väsyvät ja päivystys kaatuu.

Pienoismalli Mateli Kuivalattaren kotitalosta museoaitoilla

Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille tukea ja konkreettista apua antaneille 🌿🌸🌿 Huomasin nyt, kuten myös loppuvuodesta 2018, että näissä kokemuksissa parasta on - jos niin voi sanoa - huomata se, että ihmiset välittävät 💗

Eläinaiheisen näyttelyn tarjosi Luontopirtti Mesikkä

Koska energiani oli vähissä tapahtuneen vuoksi, tuntui kuin ponnistautuisin viimeisillä voimillani sinne vertaistukihenkilökurssille Jyväskylään. Sehän oli vajaan viikon päästä tuosta tapaturmasta. Olin vielä ke-iltana (ennen to-aamun junaan lähtöä) sitä mieltä, että en lähde kurssille, mutta sitten lähellä asuvat sukulaiset tulivat apuun, ja potilaamme itse vaati, että lähden kurssille. Olihan kurssi koronan vuoksi siirtynyt jo noin +kahdella vuodella ja viime maaliskuussa se peruuntui ystävän saattomatkan vuoksi. 

Nyt tuntuu, että oli lopulta hyvä, että läksin kurssille, ja toiminta sydänsairaiden tukihenkilönä alkanee jo lähiaikoina. Myöhemmin saan tietää käytännöstä tarkemmin ja toimintamuodot jäsentynevät. Jatkossa on hyödyllistä myös katsoa, rajaanko mm. marttailua, olenhan siellä kahdessa yhdistyksessä (toisessa hallituksen jäsenenä), piirin hallituksessa ja parissa sidosryhmissäkin.  Marttailu on erittäin virkistävää ja mukavaa, mutta kun on moneen lupautunut, myös epämääräinen syyllisyys (mielestäni inhottava tunne!) riittämättömyydestä on alituisesti läsnä 😟

Karhut Ilomantsissa

Eläinaiheisen näyttelyn tarjosi Luontopirtti Mesikkä, edellä on kuva näyttelyn karhuista. Huomaan, että kun olen muutaman päivän ollut poissa tietokoneelta, sähköpostiin on tullut melko paljonkin mm. eri järjestöjen viestejä, joista suurimpaan osaan pitää ainakin jollain tapaa reagoida. Niissäkin voisi priorisoida. Kun itselle tai läheisille osuu vakavia sairauksia tai tapaturmia, on vaikeaa ymmärtää tai arvailla, miksi jotkut henkilöt esim. reagoivat siten, että joistakin pikkuasioista kasvaakin aivan valtavia ongelmia. Se voi tietysti johtua monista eri syistä. Toki jos olisi tilaisuus keskustella ko. henkilön kanssa kasvokkain, syy voisi selvitä - tai sitten ei. Koetan ajatella mm. somekeskusteluissa siten, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Välttämättä niin ei aina kuitenkaan ole. Some voi muutenkin olla melkoinen aika- ja energiasyöppö, kaipa itseni pitäisi vähentää sitäkin, jotta jäisi tilaa uudelle 😗

Parppeinpirtin runsaasta salaatti- ja alkuruokapöydästä nautitut porkkana-puolukkahillo, metsäsienisalaatti, kylmäsavulohi, savusärki, punajuuriterriini ja bataatti-pinaattiterriini maistuivat minusta erityisen hyvältä, sekä tietenkin piirakat ja vatruskat. Pidin todella paljon myös ruokajuomaksi tarjotusta Hermannin viinitilan mustaviinimarjamehusta.

Ruuasta kiinnostuneena minusta on hauskaa kuvata annoksia erityisesti silloin, kun pääsen ruokailemaan jonkun muun tarjoaman annoksen ääreen. Edellä on kuva Parppeinpirtin runsaasta alkupalapöydästä. Nk. pääruuaksi oli lisäksi tarjolla uunikermalohta, keitinperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruoaksi raikasta marjakiisseliä ja piristykseksi kahvia. Olen kuullut tutuilta, että moni tulee  kauempaakin ruokailemaan Parppeinpirtillä päivää juhlistaakseen tai päivittäin työlounaallekin. Tuoreet, maukkaat ja kotimaiset raaka-aineet ja niistä taidolla valmistetut ruuat ovat ihania. 

Sitten hieman vertaistukihenkilökurssista. Runsaasti sai uutta tietoa alkaen vertaistukitoiminnan perusteista edeten voimaannuttavaan vuorovaikutukseen ja omaan polkuun vertaistoimijana. Keskustelujen lomassa oli mielestäni mahdollisuus päivittää aiemmin oppimaansakin. Mielestäni oli myös hienoa, että kurssin myötä sai toistakymmentä uutta ihmistä elämäänsä. Tuntuu hyvältä, että uskaltaa kokeilla vielä uutta, ja tavoitteita on eläkkeelläkin. Kun on ollut koko ikänsä enemmän aktiivinen, ei osaa asettua vain sohvalle pitkäkseen eläkkeelläkään – ei ainakaan vielä.

Wicked Rabbit -kasvispöydästä Jyväskylän yliopiston kirjastolla sai nauttia lämpimänä ruokana härkiksestä teriyaki-kastikkeella, mm. runsaista kauden salaateista, porkkana-inkiväärishotista ja päärynäjälkiruoasta 😋

Mikään superosaaja ei tarvitse tässäkään olla, tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin ja kokemaansa hyödyntäen voi toimia. Ystävät ja muut lähi-ihmiset ovat muistuttaneet, että tärkeää on pitää huolta myös omasta jaksamisesta ja rajoista ja vähentää tarvittaessa muuta. Hyvin tärkeänä nousee mieleen myös ko. toiminnan luottamuksellisuus; omista kokemuksistaan voi ja kai pitääkin puhua. Kohtaaminen, kuunteleminen ja kysyminen ovat keskeisiä. 

Muistuttelen itselleni, että missä vain muussakaan elämässä ei pidä olettaa tai arvailla, kysyminen selventää. Kuuntelemisessa ja kysymisessä on olennaista muistaa myös se, että jokainen kertoo vain sen verran, minkä itse haluaa. Esimerkiksi ryhmätapaamisissa voi olla vaikka aivan hiljaakin ja vain kuunnella.

Kuvamuisto maaruskasta Kuikalla

Yhdistävien kokemusten jakaminen on keskeistä, ja lisää kypsynee mielessä, kun pääsee alkuun. Yhdenvertaisuus on tässäkin toiminnassa tärkeää, ja jonkinlainen johtolause voisi ollakin: arvosta itseäsi ja arvosta toista. Itse koin sairaalassa jopa kuoleman pelkoa ja yksinäisyyttäkin, olisin kaivannut silloin vertaista rinnalle rohkaisemaan, että kyllä tästä selviydytään – selviytyihän hänkin. Mietin myös sitä, että se tietotaito ja kokemus mitä on hankkinut aiemman koulutuksensa, työkokemuksen ja muun elämänkokemuksen myötä ei ole kadonnut minnekään eläkkeelle jäätyä, vaan sitäkin voi hyödyntää missä vain toiminnassa. Reumaliiton ”Ihmisen kokoisia kohtaamisia” -kirjasessa todetaan, että monipuolinen elämä tukee jaksamista myös vertaistoiminnassa.

Jyväskylän kaupunginkirkkoa kävin reissullani heti katsomassa. Se on otettu käyttöön v. 1880.

Jos toinen haluaa, voi puhua tietenkin muustakin kuin sairaudesta, tuskinpa kukaan haluaa tulla määritellyksi yksinomaan sairauden kautta. Toisaalta ei kovin mukavalta tunnu sekään, jos joutuu määritellyksi vaikkapa sen mukaan, onko esim. lapsenlapsia. Näitä kysymyksiähän tämän ikäiselle tulee. Joissakin kasvokkaisissa keskusteluissa voisi vastata vaikkapa niin, että toivon, ettei se olisi päällimmäinen asia persoonaani määritettäessä. Aika suora vastaushan tuo on, mutta suora on tuollainen kysymyskin 😒 Sama lienee minkä asian kohdalla vain, että jos henkilö ei ole huippuosaaja (esim. johonkin taiteenlajiin erikoistunut alansa huippu), tuskin kukaan tykkää, että hänet määritellään vain yhden asian mukaan. Useimpien elämässä on paljon muutakin, joskin heti diagnoosin saatua mielen täyttää usein vain se sairaus.

Valon kaupunki -teemaa Jyväskylän kaupunginkirkossa 29.9 klo 22

Muistelen lähes päivittäin menneitä FB:n antamien kuvien ja tekstien myötä. Tänään FB antoi muiston neljän vuoden takaa. Olin kirjoittanut 10.10.2018 aamulla ruskakuvan tekstiksi: "Liput hulmuamaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä! "- - parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun taikka mäntyyn - -" (Aleksis Kivi)." Sen jälkeen tein tovin etätöitä ja läksin työterveysasemalle kysymään lääkettä tai muuta lievitystä pitkittyneeseen yskääni. Seuraavan kuvan tekstinä oli samalta päivältä illansuussa: "Ei tiedä aamulla työterveyslääkärin (rutiini)vastaanotolle lähtiessään, missä seuraavat aikansa viettää..." (alla oleva kuva). Siellä vietinkin 10 vrk, josta suurimman osan sydänvalvonnassa. 

Kollega sanoi myöhemmin hieman kieli poskessa, että tokihan suomen kielen ja kirjallisuuden open elämän suuret ja yllättävät tapahtumat osuvat juuri suomalaisen kirjallisuuden päivälle 😉 Nyt on mennyt jo pitkään hyvin, ja toivon että hyviä vuosia olisi vielä monta.

Kuvamuisto 10.10.2018 illalla

Lopuksi soveltava marttailu-osioni. Viime kuun blogissani mietin keinoja ja lueskelin lähteitä, millä säästää sähköä. Nyt juteltiin kaverini kanssa kuoroon mennessämme, että huomaa jo hyvinkin selvästi kauppalaskusta, että hinnat ovat kallistuneet. Kun käyn paikallisessa marketissa, lasku on yleensä n. 40–50 e, vaikka omasta mielestäni olen ostellut vain ihan tavanomaisia päivittäistuotteita. Joskus tutkin laskua tarkemmin, mikä siinä oikein maksaa, ja esim. kala tietysti nostaa heti hintaa. Kala on kuitenkin niin hyvä proteiinin ym. lähde, joten sitä kyllä kaipaa ainakin pari-kolme kertaa viikossa. 

Tätä kirjoittaessani tutkin kauppakuittejani noin parin viikon ajalta, ja kyllä kalan lisäksi satunnaiset kana-ostokset ja leikkeleet nostavat hintaa heti. Punaista lihaa meillä ei osteta, ja erilaiset ”korvikkeet” maksavat keskimäärin 3 e parinsadan gramman paketti. Gluteenittomat tuotteet ovat sitten omaa hintaluokkaansa. Onneksi meillä on täällä Suomessa vielä hyvää perunaa ja porkkanaa, ne ovat ainakin toistaiseksi melko edullisia! Kotimaista porkkanaa saa kilon noin 1,50 eurolla. Myös leipä, maito, kaurajuoma, jugurtit ja erilaiset kotimaiset viljatuotteet (mm. ohra- ja kaura-ateriajyvät, hiutaleet ja leseet) ovat mielestäni varsin edullisia – ainakin toistaiseksi.

Lokakuisen Jauhiaisen salmen pinta on kirkas, kuulas ja tyyni. Kostean hapekas ilma on helppo hengittää.

Esim. kasvihuoneissa kasvatetut tomaatit todennäköisesti kallistuvat paljonkin, uutisissa kerrottiin. Marketissa käydessäni huomasin, että marokkolaisia minitomaatteja oli eurolla 250 g:n rasia, ja kotimaisia saman verran parilla eurolla. Edullisemmissa tuotteissa hinnannousu ei ehkä niin tunnu. Tuoreisiin kotimaisiin ruusukaaleihin ihastun joka syksy, ja niitä lähtee ostoskoriin joka kauppareissulla, joskin hinta on n. 3,50 e pienehkö 300 g:n rasia. Huoltoasemakahvittelu muuten yllätti hinnaltaan: kahden kahvikupposet kahvileipineen maksoi noin 15 e 😳 

Luonnonmarjojen puolesta olen hehkuttanut usein aiemminkin, ja niin nytkin: ne ovat terveellistä, ilmaista ja hyvänmakuista ravintoa. Olen vakuuttunut, että tuoreet kotimaiset luonnonantimet (erityisesti luonnonmarjat) edistävät konkreettisesti mm. sydänterveyttä ja verisuonten hyvinvointia. Niitä poimiessa saa myös hyödyllistä liikuntaa ja voi nauttia luonnosta 👍 Puolukoita voi poimia yhä ja karpaloita myös. 

Ruska jatkuu kauniina vielä hetken - nautitaan siitä 🍁🍂

Ruokavaliomuutoksia sähköä säästäen

Syyskesän iltaruskoa Marttalan rannassa v. 2022

Kotimaisen ruoan päivää vietettiin 4.9.2022. Sen ja tämän vuodenajan kunniaksi hehkutan siitä, millaista hyvää ruokaa maa ja metsä tarjoaa meille.  Lisäksi kirjoitan hieman harrastuksista sekä terveysasioista ja liikunnasta. Koronalta olen toistaiseksi välttynyt neljän rokotuksen ja varovaisuuden turvin, ja toivon että välttyisin vastakin. Lopuksi soveltavana ja ajankohtaisena marttailu-osiona on sähkönsäästövinkkejä lähdettä käyttäen. Lähiaikoina teen Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa kulttuurimatkan Ilomantsiin ja hieman myöhemmin yhdistetyn teatteri- ja kurssimatkan Jyväskylään. Niistä toivon saavani inspiraatiota ja vaihtelua vakituisiin teemoihini seuraavaan blogipäivitykseeni. Ehkäpä fiktiotakin jossain vaiheessa - kai blogiinkin voi sellaista kirjoittaa?

Luonnonkukkia syyskuun puolivälissä v. 2022

Liikunnan tärkeyttä on tarpeen muistutella mieleensä aina vaan – kaipa niin kauan kuin vain ylimalkaan pystyy liikkumaan. Jos ohjattua jumppaa ei ole ollut jonakin päivänä, pyrin lähtemään illalla sauvakävelylle. Jos lähtö tökkii (muka?) huonon sään vuoksi, laitan YleAreenalta kuulumaan jonkin n. tunnin mittaisen kiinnostavan haastattelun puhelimen kuulokkeista, sillä saan itseni kynnyksen yli. Niskasta kiinni vaan ja menoksi! Onneksi on puhelin, kuulokkeet ja netissä on runsaasti mielenkiintoisia haastatteluja ja keskusteluohjelmia. Jos muut ajoitukset sen suinkin sallivat, ma TAI ti menen tunniksi ohjattuun JoenVolin jumppaan, samoin keskiviikkona klo 10–12. Pääasiassa nämä ovat nk. seniorijumppia, keskiviikkona klo 11–12 keskitytään niskaan, hartioihin ja selkään. 

Omenoita oli joissakin puissa näinkin runsaasti syksyllä 2022

Lauluharrastuksista tällä kertaa se, että nykyään minulla on torstaisin peräti kolme lauluharrastusta: aamupäivällä on seniorilauluryhmä, iltapäivällä yksinlaulutunti ja illalla vielä kuoro. Mietin, että aika paljon on laulua sattunut samalle päivälle. Useampi lauluharrastus päivässä ei sinänsä rasita, pikemmin virkistää, ja ajalliselta kestoltaan eka ryhmä on vain vajaan tunnin, laulutunti vajaan puoli tuntia ja illan kuoro 1,5 t. Ilmoittauduin myös musiikin teoriaan, mutta se ei toteutunut osallistujien vähyyden vuoksi. Kotoa lähteminen vaatii toisinaan oman ponnistuksensa. Haastavinta on saada itsensä kynnyksen yli, oli lähtö sitten mihin vain, vaikka lenkille.

... joissakin puissa omenoita oli vain niukasti

Kun muistelen työaikojani, silloinhan sitä riensi aamuvarhaisesta iltaan eri paikkoihin, väliajat valmisteli uutta työpäivää, ja toisinaan rästejä purkaessa meni viikonloputkin... Toki silloin oli nuorempi. Yöunet jäivät usein lyhyiksi siksikin, jos oli ns. ylikierroksia, stressiä. Huomaan nyt eläkkeelläkin, jos tulee liikaa aktiviteetteja samalle viikolle, yöunet huononevat heti. Fb antoi muiston 20.9.2013: ”Eipä hyväuniset tiedäkään, millainen olo on vähemmän hyväunisella, kun saa nukkua 8 tuntia putkeen kertaakaan havahtumatta! Ehkä nukkumapaikan lämpötilalla (mökillä noin 18) oli osuutensa asiassa” 👍

Muikkumarkkinoilta 17.9 hankittiin kotimaisia omenoita ja päärynöitä

Univelkaa todellakin oli silloin, ja olen nyt enemmän kuin kiitollinen, kun eläkkeellä yöunet ovat korjautuneet – jos vain en pakkaa viikkojani liian täyteen. Eräs sometuttu kommentoi, että miten sinä jaksatkin olla noin monessa mukana! Vastasin, että silloin jaksan, jos olen nukkunut tarpeeksi. Jos takana on huonosti nukuttu yö, energia on nollilla, sydän tykyttää ja mieliala on matala. Nykyään aamut ovat hitaita, ja tuntuu uskomattomalta, että saatoin olla työvuosina kuntosalilla tai uimahallissa jo kuuden aikaan, olinhan herännyt useimmiten noin klo 4–5. Nyt moinen ei tule kuuloonkaan. Rohkenen tunnustaa, että en lähde liikkeelle ennen kymmentä, ellei ole aivan pakko.

Puolukoita oli tänä syksynä eri paikoissa kuin tavallisesti

Nyt on ihanaa seurata kaikessa rauhassa vuodenaikojen vaihteluakin. Toki eläkkeelläkin on suotavaa pitää päivärytmi kutakuinkin säännöllisenä. Elokuussa kirjoitin, että vasta nyt neljän vuoden jälkeen alan ns. tottua eläkkeellä oloon. Huomaan myös, että voin nykyään lähteä esim. johonkin kulttuuririentoon ex tempore, se ei nyt vaadi sen kummempaa suunnittelua. Saatan lähteä hetken mielijohteesta vaikka johonkin ilmaiskonserttiin, mihin ei tarvitse varata lippua ennakkoon. Tämä kaikki on varmasti yksilöllistä, toisilla tällaiset elämän muutosvaiheet eivät ota niin pitkää totuttelua uuteen. Joillekin voi tulla tarpeettomuuden tai tyhjyyden tunnettakin, ja näin on kai silloin, jos on tottunut ajattelemaan, että pitää olla koko ajan hyödyksi jollekin.  

Puolukoita aivan uudesta paikasta

Seuraavaksi maan ja metsän tarjoamaan ravintoon, ruokavaliomuutokseen ja myönteisen ajattelun voimaan. Jos kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulee syötyä vain vähän, tunnen sen olossani, on jotenkin tukkoinen ja väsähtänyt olo. Yritän muistaa, että joka päivä pitää syödä jotakin luonnon tuottamaa, esim. kesäkurpitsaa ja sipulia wokkipannulla paistettuna, mustikoita, tomaattia, herukoita, karviaisia, kurkkua, kotimaista päärynää tai omenaa. Myönteisen ajattelun voimalla ruokavaliomuutoskin mielestäni etenee! Koetan ajatella mitä hyvää saan tämän muutoksen myötä, en mieti sitä onko ankeaa, jos jostain (ns. herkut?) luopuu. 

"Jos sinä haluat nuotion, tarvitset puita;
jos sinä haluat ilmaa renkaaseen,
tarvitset pumpun; jos sinä haluat
onnistumisia elämääsi,
tarvitset myönteisiä ajatuksia." (Positiivarit 18.8.2022.)

Saimme kaksi sankollista puolukoita viime viikonloppuna

Myönteisyys on tarpeen siksikin, jos välillä kohtaa mielipiteissään vahvan henkilön tai henkilöitä, jotka pystyvät kääntämään ajatukset nurjaksi – näin jotenkin tiiviisti ilmaistuna. Hyvät aikeet tyhjäksi tekevä kommentti kolahtaa ainakin väsyneenä. Jos kerron yksinkertaisen esimerkin siitä, että kolesteroliarvoni ovat kohentuneet, juttukumppani vastaa, että eivätpä taida olla vielä TARPEEKSI hyvät ja/tai kohtahan ne ovat kuitenkin jälleen huonoissa lukemissa. Tuohonkin on kiinnitettävä aina vaan huomiota, jos käy niin herkillä, että antaa moisen vaikuttaa. 

Tapasin viime lauantaina muikkumarkkinoilla Aina Inkeri Ankeisen -hahmon luoneen Pilvi Hämäläisen äidin, ja juttelimme hänen kanssaan mm. Pilvin esikoiskirjasta Cinderellasta, joka julkaistiin nyt syyskuussa 2022. Se kuvaa pienen kaupungin elämää, ja arvailen että hahmoissa voi tunnistaa myös ankeuttajan, äärimmilleen katkeroituneen pessimistin. Laitoin ko. kirjan kirjastosta varaukseen, ja ehkäpä palaan tähän vielä.

Tyrnejä Savossa

Onneksi omaa asennettaan tai ajatteluaan voi muuttaa. Koetan ajatella esim. uusista ruokatottumuksista niin, että onpa hyvä, että olen saanut nuo veren rasva-arvojen lukemat kääntymään (heviä lisäämällä ja ns. herkkuja vähentämällä) suotuisampaan suuntaan jo vajaassa puolessa vuodessa. Kokonaiskolesterolini oli nyt elokuussa jo suositusrajoissa, samoin hdl ja triglyseridit. Ldl pitäisi saada vielä alle 3:n. Kolesteroli-lääkitystä minulla ei ole, sydänlääkkeet kyllä. Vaaka osoitti, että paino on pudonnut ruokavaliomuutoksen myötä muutaman kilon viime kuukausien aikana. Painon putoaminen johtunee lähinnä siitä, että ns. tyydyttyneet rasvat on karsittu ruokavaliostani niin tarkkaan kuin pystyn.

Terveellistä tyrniä talveksi desin pusseihin pakastettuna

Haluan uskoa, että kun muutin ruokavaliota, myös hiukset tuntuvat nyt jotenkin paksummilta ja kasvavat nopeammin, kynnet hyväkuntoisemmat, iho parempi, ei ole turvotuksia kuten silmäpusseja. Tämän ikäiselle kaltaiselleni ei ulkonäkö liene se ykkösasia, mutta ihan hauska huomio tuo on kuitenkin 😀 Mihinkään kohtaan ei näköjään kolotakaan, kun vain muistaa liikkua, nukkua riittävästi ja syödä terveellisesti. Sen verran pessimismi tai mikä lie varovaisuus nostaa päätään, että sitä en tietenkään tiedä, kuinka kauan tämä hyvä olotila kestää, mutta olen iloinen siitä ajasta, minkä se kestää.

Kantarelleja löytyi vielä 11.9 Savostakin

Tämä vuodenaika on kasvisten käyttäjien unelmavuodenaikaa. Helppotekoista, yksinkertaista ja maukasta kasvisruokaa saa paistamalla esim. paksuhkoja kesäkurpitsasiivuja rypsiöljyssä pannulla, pieni tippa sitruunamehua riittää mausteeksi. Mielestäni se on todella hyvä tämän kauden ruoka. Meille käy mainiosti rypsiöljy ja ennen muuta juuri kotimaisuutensa vuoksi. Sain nauttia kyläkaverini luona paistettuja kesäkurpitsaviipaleita, joiden päällä oli juustoa. Se oli aivan ihanaa, todella maukasta. Ns. kolesterolihälyttimeni hälyttää nykyään juustosta, mutta kylässä syön suurella nautinnolla sitä mitä tarjotaan.

Syyskuun toisena viikonloppuna ei Savostakaan löytynyt vasta kuin muutama suppilovahvero

Muissakin ruoissa on suosittu nyt kesäkurpitsaa. Joskus paistamme kurpitsakuutiot pannulla mifusuikaleiden tai -murun kanssa, joukkoon tuoreita kantarelleja, mausteita ja kauraruokakermaa. Hyvää on ja nälkä lähtee. Kaapissamme on tähän vuodenaikaan yleensä tuoreita pensaspapuja, jotain kaalia ja kesäkurpitsaa. Joskus lisäkkeeksi laitetaan härkistä. Välillä täytyy tehdä inventaariota kuiva-ainekaapissakin, nyt siellä on mm. kaksi tomaattimurskapurkkia lähentelemässä viimeistä suosituskäyttöpäiväänsä – johonkin ruokaan ne siis. Ruokahävikkiähän pitää välttää!

Näitä (kuva alla) itse kasvatettuja, terveellisiä ja makoisia herkkuja sain Savon sukulaisiltani mukaanikin - osa heti syötäviksi tai pakastimessa säilöttäväksi. Esimerkiksi heidän puutarhassaan kasvaneet luumut ja pienen kasvihuoneensa tomaatit ovat yhtä makeita kuin karkit. Myös tyrniä sain poimia sen verran kuin halusin. Melkein pari litraa taisi tulla, kun putsasin nuo käsin poimitut marjat  desin pusseihin ja pakastin. Sain heiltä myös itsekasvatettuja paprikoita ja lehtikaalia. 

Tätini kasvattamia tomaatteja, paprikoita ja luumuja

Tätä kirjoittaessani taustalta kuuluu peruna-ohjelma radiosta. Olen tainnut kirjoittaa tästä aiemminkin, että ylipainoisena pari kymmentä vuotta sitten karttelin perunaa lihomisen pelossa, samoin mm. aamupuuroa. Nyt molemmat ovat vakituisesti ruokavaliossani, ja en ole ylipainoinen. Tietysti se on monen tekijän summaa. Toisaalta tuskinpa edes jaksaisin syödä perunaa ja puuroa niin paljoa, että sillä lihoisin 😏 Peruna sopii ruokavaliooni siksikin, että pidän (kuorineen) keitetyn perunan mausta, kun se on jätetty keittäessä sopivan napakaksi. En ole oikeastaan koskaan välittänyt esim. ranskalaisista perunoista tai vaikka perunalastuista. Hyvin tehty perunamuussi kyllä maistuu mainiolta ja perunaa sisältävät laatikot ja keitot tietenkin. Lapsuuden herkkuruokaani oli perunavelli, ja sitä voisin kyllä tehdä useammin nykyäänkin. 

Lehtikaalin jatkokäsittelyä

Lehtikaalin käyttöön sain eräistä netin ruokaryhmistä hyviä vinkkejä: huuhdottu ja silputtu lehtikaali (josta ns. lehtiruodit on poistettu) laitetaan reilun kokoisiin pakastepusseihin, pakastus ja sen jälkeen pakastuneen lehtikaalin nopea murustelu (siinä pussissa) lähes jauheeksi ja pussi takaisin pakastimeen. Siitä voi ottaa tarvitsemansa määrän wokkiin, pestoon, smoothieen, taikinaan, keittoihin, muhennoksiin, perunamuussiin, piirakoihin, salaatteihin jne.

Tämä on kätevää ja helppoa, eli näin saamme viherjauhetta mekin, joilla ei kuivuria ole. Kiertoilmauuniakaan emme nyt näinä sähkönsäästöaikoina juuri käytä.
Ne lehtiruoditkin tällainen nuuka emäntä käyttää pätkittyinä esim. wokkiin, keittoon tai muhennokseen. Hävikki pienenee silloin siltäkin osin. 

Näkymä kukkavintiltä Kukkakuhhauksessa Rääkkylässä

Olen miettinyt tätä nykyä entistä enemmän minkä vain hävikin vähentämistä ja kaikenlaista säästämistä muutenkin; ja olkoon tämä loppuosa sähkönsäästövinkkeineen soveltavana marttailu-osiona 👍 Ruoka ja etenkin sähkö kallistuvat – ken tietää, voivat kallistua paljonkin. Sähkölämmitys on vähintään puolet asunnon sähkölaskusta, ekosahko.fi toteaa. Katselin em. sivuilta säästövinkkejä, joista meillä onkin toteutettu jo kauan sitten suuri osa. 

Kerrostalossa sähkön kulutus ei ole niin suurta, mutta mökin sähkölämmityksestä tuleva lasku kylppärin ja saunan lattialämmityksineen pelottaa jo etukäteen – etenkin, jos tulee kovien pakkasien talvi. Jotakin voinee tehdä itsekin. Laitan tähän seuraavaksi itselleni(kin) muistutukseksi seuraavat em. lähteestä referoimani vinkit.

Auringonkukkia Kukkakuhhauksessa

Huoneisiin on hankittu lämpömittarit ja säädetty lämpötilat sopiviksi. Ekosähkö kirjoittaa, että kun lasket asuintilojen lämpötilaa yhdellä asteella, lämmityskulut laskevat 5 %. Alenna kodin lämpötilaa, kun lähdet useammaksi päiväksi pois. Tarkista termostaattien kunto ja säädöt. Älä peitä patterin termostaattia huonekaluilla tai verhoilla. Peitetty termostaatti ei tunnista huoneen todellista lämpötilaa eikä säädä patteria oikein. Tiivistä ikkunat ja ovet. Tuuleta nopeasti ikkunoiden kautta ristivetotuuletuksella. Lyhyt tuuletus riittää – lämpöä ei kannata karkottaa harakoille. Kun pesutilassa on vain sähköllä toimiva lattialämmitys (kuten meillä mökillä), opettele säätämään sitä. Pari astetta viileämpi lattialämmitys säästää paljon sähköä. Jos olet kesällä poissa pitkiä aikoja, katkaise pesutilojen lattialämmitys kokonaan.

Värikkäät asterit ruskametsä taustanaan muikkumarkkinoilla 17.9

Veden kulutuksessa olemme olleet mielestäni suorastaan ylisäästäväisiä jo tähänkin asti, ja näin on myös kerrostaloasunnossa, jossa ei ole omaa vesimittaria. Lähteen antamat vinkit: Älä juoksuta vettä turhaan. Sulje hana siksi aikaa, kun saippuoit itseäsi tai levität shampoon hiuksiisi. Käy nopeasti suihkussa. Kun otat viiden minuutin suihkun, vettä kuluu vain 60 litraa. Käytä mukia hampaita pestessäsi. Kolmen minuutin hampaiden harjaus hana auki voi viedä jopa 30 litraa vettä. Yllättävän paljon! Lue lämminvesivaraajasi käyttöohje. Säädä käyttövesivaraajasta lähtevän veden lämpötilaksi 55–60 astetta.

Kuvatekstiä alla olevaan: Tiistaina 20.9 poikkesin kurinalaiselta kolesterolin karttelun linjaltani syömällä ulkona avotulella grillatun makkaran ja kahvin kanssa palan herkullista kurpitsakakkua. Molemmat maistuivat erinomaisilta 😋 Kävimme JoenVolin kiltalaisten kanssa pyöräretkellä Männikköniemessä. Näihin herkutteluihini suhtaudun aika lailla samoin kuin kyläpaikoissa ruokailuun, eli nautin täysillä siitä mitä tarjolla on – oli siinä sitten tyydyttynyttä rasvaa tai ei.

Makkaranpaistossa Männikköniemessä 20.9

Valot ja sähkölaitteet: Lampuissa on jo siirrytty hehkulampuista energiatehokkaisiin energiansäästö- ja ledilamppuihin. Vinkit: Sammuta valot ja säästä valojen ohjauksella. Ohjaa valojen palamista hämäräkytkimellä, liiketunnistimella ja ajastimella. Puhdista valaisimet pölystä (pitäisi kyllä olla tarkempi pölyrätin kanssa!). Laitteita ei kannata pitää päällä, ellei niitä käytetä, myös valmiustila kuluttaa sähköä. Hanki kaksi kytkimellä varustettua jatkojohtoa: toinen viihdelaitteille ja toinen tietokoneelle. Silloin voit kytkeä laitteiden valmiustilat pois yhdestä kytkimestä. Osta energiatehokkaita laitteita. Varmista myyjältä viihdelaitteen ja tietokoneen käyttö- ja valmiustilan teho (W). Sulje kokonaan sellaiset viihdelaitteet, joita et katso etkä kuuntele.

Halosen tilan upeita auringonkukkia muikkumarkkinoilla 17.9

Sauna, ruuanlaitto ja pyykki: Kiuas on kodin suuritehoisin laite ja se kuluttaa perhekäytössä noin 1 000 kWh vuodessa. Yli puolet tästä kuluu saunan alkulämmitykseen ja loput kiukaan lämpimänä pitämiseen. Tunnin saunomiseen menee 8 kWh sähköä, joka maksaa noin euron, kun sähkö maksaa 12 snt/kWh. Sopiva saunomislämpötila on 70–80 astetta. Sähkösaunat ovat meillä käytössä niin maalla kuin kaupungissakin, joten tähän pitäisi kiinnittää huomiota aivan erityisesti.

Pyykinpesusta ekosähkö ohjeistaa, että pese täysiä pyykkikoneellisia. Pika- ja vajaatäyttöohjelma kuluttaa lähes yhtä paljon sähköä kuin täysi koneellinen. (Lisä)sähköä kuluttavaa esipesua meillä ei pyykeille tehdä, sillä vaatteet eivät ole mielestäni niin likaisia. Pyykit kuivatetaan telineessä tai ulkona ja pyykinpesulämpötilaksi on riittänyt 40 astetta.

Kesällä voi joskus ottaa käyttöön entisajan "pyykkikoneen" 😉

Pakastimeen riittää -18 °C ja jääkaappiin +5 °C. Pakastin ja jääkaappi ovat jo sekä mökillä että kaupunkiasunnossa kauempana lämpöpattereista ja liedestä. 

Sulata pakastin säännöllisesti (onneksi toinen osapuoli on meillä tosi huolellinen tässäkin). Silloin kylmälaite kuluttaa vähemmän energiaa. Imuroi kylmälaitteen tausta ja tuuletusaukot säännöllisesti, ainakin kerran vuodessa. Maakellaria käytetään mm. puolukoiden ja sienien säilömisessä. 

Puuta poltetaan yhä enemmän hellan uunissa

Ruoanlaitossa uuniruoat ja leipominen ovat meillä jääneet jotenkin itsestään pois. Tämä osin myös siksi, että liedellä valmistettavat ruoat riittävät näköjään tässä elämänvaiheessa. Leipomista harrastin aiemmin varsin aktiivisesti, mutta nyt kun niiden pitää olla gluteenittomia, en saa niitä mielestäni kunnolla kohoamaan tai muuten onnistumaan siten kuin toivoisin. Esimerkiksi gluteenittomat perunaletut kyllä onnistuvat hyvin, ja niitä tehdään aina silloin tällöin pannulla.  

Vinkit: Ruoanlaitossa ja leipomisessa suurin vaikutus energiankäyttöön on lieden käyttäjän tavoilla ja tottumuksilla; valitse kattilat levyjen koon mukaan jne. Älä pese astioita käsin juoksevan veden alla. Käsin pesu on edullista vain silloin, kun astiat pestään ja huuhdellaan altaissa.  (Vinkit referoitu ekosahko.fi.)

Säästöterveisin ja hyvää syksyn jatkoa toivottaen  🍁 🍂 🍎

Luonnon antimista kiitos

Elokuussa koulut jälleen alkavat. Ensimmäistä kertaa en tuntenut tällä kertaa haikeutta tai pahimmillaan tiettyä tyhjäntoimittaja-oloa koulujen alettua; jäinhän pois työstä jo loppuvuodesta -18 sen 45 vuoden työrupeaman jälkeen. Stressiä ja kiirettä en kaipaa, mutta työelämään liittyi tietenkin niin paljon muutakin. Iloitsen nyt Joensuun seudun kansalaisopiston runsaasta ja monipuolisesta tarjonnasta. Pääsin mukaan yksinlauluun, musiikin teoriaan ja peräti kahteen lauluryhmään. Saan mennä ikään kuin kouluun nytkin, mutta oppilaana - se on iso ilo 😍

Vakiintuneena marttailu-osionani tällä kertaa mustikat ja kauden tuoreet kotimaiset kasvikset.

Kukkakuhhausta vietetään jälleen Rääkkylässä 19–21.8.2022. Osallistun siihen marttojen kanssa 19.8. Tämä kukkakuva on Wanhan kaupungin päivästä 6.8, jossa olin tuulettamassa Pielisen Karjalan pukuani.

FB antaa tähän vuodenaikaan useitakin töitten aloitukseen liittyviä kuva- ja tekstimuistoja. Olenhan ollut fb:ssakin jo noin 13 vuotta, joten pitkää historiaa alkaa olla jo monessa. Muistelen työuraa hieman tässäkin, olihan siinä kuitenkin lähes puolen vuosisadan pituinen jakso elämää. Nyt jälkikäteen ajatellen tuntuu hämmästyttävältä, etten koskaan ole ollut kokonaan työttömänä. Ainakin nuorena ansio siitä kuuluu sille, että otin vastaan mitä vain työtä, jos sitä oli tarjolla. Osa-aikaisena olin aina välillä joitakin pätkiä; mutta pitkästä taipaleesta se oli kuitenkin vain varsin pieni siivu.

Samettiruusut - nuo helppohoitoiset - kukkivat jälleen runsaina

Muisteltiin kerran ystävien kanssa mm. "kutsetin" työvuosia 70- ja 80-luvuilla. Helpdeskiä kesäkauden jälkeen avuksi pyytäessä oli tullut mieleen se, kuinka isot kartonkikoneet saattoivat käynnistyä vasta yskähdellen pidemmän vuosilomaseisokin jälkeen. Monenlaista huoltomiesten ja -naisten apua tarvittiin, ennen kuin koneet kävivät tasaisesti. Jonain vuosina koululla töissä ollessani olin tuuminut, että nyt tämä riittävän tasaisesti käynyt "kone" yskiikin kesäseisokin jälkeen. Joskus salasanat olivat unohtuneet, ja joskus en saanut alati kehitysprosessissa olleita tietokoneohjelmia toimimaan. Huoltomiestä siis silloinkin tarvittiin, ja usein apu löytyi helpdeskistä.

Välillä lenkillä kaupungissa - näkymä Pyhäselän rannasta 11.8

Muutama vuosi sitten FB:ssä oli gallup, jossa piti nimetä seitsemän ensimmäistä työtehtävää joista maksettiin palkkaa ja minkä verran, ja kohdallani olin muistellut seuraavaa (järjestys on kronologinen, alkaen noin kymmenvuotiaasta):

1. Käpyjen ja marjojen kerääjä, palkkio joitakin kolikoita

2. Puiden kuorija kuorimaraudalla (nyk. metsuri?), taksa noin 20–30 penniä puusta

3. Männyn siementen kylväjä, tästä taisi saada jo setelirahaa… ehkä pari vitosta tai jotain...

4. Puuntaimien istuttaja, palkka nousi hieman siementen kylväjästä

5. Talouskaupan juoksutyttö / avustava toimistoapulainen; sain ensimmäisen kuukausipalkan, mikä taisi olla jotain 500 mk/kk

6. Jonain kesänä olin noin 17-vuotiaana HOK:lla Herttoniemessä liikeapulaisena. Pääasiassa siivutin makkaraa ja järjestelin hyllyjä. Palkka ei ollut suuri, mutta sormet ovat yhä tallella ja työhön sisältyi kommuunityyppinen työsuhdeasunto muutaman muun tytön kanssa. Tytöt olivat ympäri Suomea, kaksi oli kotimaakunnastakin. Muistelun väärti tämä oli siksikin, että olihan se ikimuistoinen kokemus maalaistytölle. Oi niitä aikoja, vieläkin muistan sen ruokakaupan tuoksun!

7. Tuotannon-/palkanlaskija tehtaassa. Teollisuustoimihenkilöiden ammattiliittoon kuuluvana sain TES:n mukaista palkkaa, mikä maksettiin muistaakseni kahden viikon välein. Tämä elämänvaihe oli v. 1974 - 1988, ja työ-/opiskeluhistoria jatkui sen jälkeen Joensuussa vielä n. 30 vuotta; ensin toimistotöissä ja sitten ammattikorkeakoulussa viestinnän opettajana. Olin opiskeluaikoina myös kirjastovirkailijan apulaisena kirjastoautossa, palkka oli pieni, mutta pidin työstä kirjojen parissa.

Helposta raparperihillokkeesta on alempana ohje

Kiintoisaa oli muuten huomata, että ”urani” alkutaival on ollut hyvinkin liiketalouspainotteinen, kuten kai monilla muillakin syrjäisempien pikkupaikkakuntien kasvateilla. Tuskinpa sitä olisi edes otettu vakavasti silloin 70-luvun alussa, jos olisin ehdottanut ammatikseni äidinkielenopettajaa, joksi sitten kouluttauduin 90-luvun loppupuoliskolla. Viimeiset 17 vuotta tein töitä ammattikorkeakoulussa ja sielläkin monet läheisimmät työkaverit taisivat muuten olla juuri liiketaloudesta. Toki myös sosiaalialalla ja tekniikassa oli monia läheisiksi tulleita työkavereita, joista joidenkin kanssa pidämme yhä yhteyttä. Reilua ja mukavaa väkeä 👍

Seuraavaksi hieman terveysasioista. Olen nyt mielestäni jo hyvinkin tottunut huhtikuussa aloittamaani tyydyttynyttä rasvaa välttelevään ruokavalioon. Tämä siksi, että kolesteroliarvot laskisivat. Kuulostelen nyt itseäni, ja jos ei runsasrasvaisia herkkuja tee mieli, niin miksipä sitten söisin / nauttisin jotain sellaista, mitä ei edes tee mieli. Vaaka näytti tänä aamuna 66. Paino on siis pudonnut muutaman kilon kevään mittaan. Varsinaista painon pudotuksen tarvetta ei kohdallani enää ole, mutta painoa pitää vahtia näköjään kuitenkin koko ajan, sillä olen mielestäni helposti lihovaa tyyppiä. Kasvisten ja marjojen lisäykselle kuuluu uudesta terveellisemmästä suunnasta suuri ansio, mutta kertaan heti tähän liittyvänä myös sen, että olen kolesterolin alentamis"kamppiksessani" karsinut ruokavaliosta lähes kaikki vakioherkkuni, eli kahvileivän, jäätelön ja suklaan. Kyläpaikassa syön mitä tarjotaan, mutta kotiin en hanki. Jo vakiintunut nollalinja alkon kohdalla jatkuu totuttuun tapaansa. Absolutismista ei ole kyse; ja jos vaikka kyläpaikassa tarjotaan kahvin kanssa konjakkilasillinen, nautin sen mielihyvällä. 

Lehtikaalista on moneksi

 

Silloin tällöin kuuluu esim. punaviinin ystäviltä kommentteja, että eikö elämä ole ankeaa ilman viiniä. Pysähdyin kerran ihan miettimään, onko se siitä syystä ankeaa ja MIHIN tarvitsisin alkoholia. En ole koskaan edes erityisemmin pitänyt punaviinistä, joten en osaa sitä kaivatakaan. Grillimakkarat kylläkin ovat olleet kesäherkkuani, ja nyt ne ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Jälkimmäisissä olen käyttänyt silloin aiemminkin siipikarjasta valmistettuja makkaroita tai Muu-makkaroita (kasvispohjainen), mutta grillimakkaroitahan ne ovat yhtäkaikki. Kun kurinalaisempaan ruokavalioon tottuu, ja parhaimmillaan oppii pitämään siitä – se ei ole mitään kärsivää kieltäymyksissä kituuttamista tai edes askeettisuutta, kun siihen on siis tottunut. Viime viikolla tarkistettiin labrassa veren rasva-arvot. Oli mielenkiintoista nähdä, onko tämä noin neljän kk:n "ihmiskokeeni" tuottanut tulosta. Tarkistin tulokset kanta.fi:stä, ja ilokseni huomasin, että tuloksia oli tullut. Kokonaiskolesteroli, HDL ja triglyseridit olivat nyt hyvinkin viitearvoissa. Ainoastaan LDL oli vielä hieman yli 3, mutta oli tullut kuitenkin muutaman kymmenyksen alaspäin. Hyvä - tai voisiko sanoa: riittävän hyvä. Jotkut sanovat, että vähärasvaista dieettiä tulee noudattaa vähintään vuosi tuloksia saadakseen, nyt joku tunnettu ravitsemusterapeutti sanoi tv:ssä, että jo 2 viikkoa tuottaa tulosta. Kohdallani tämä tiukennettu jakso oli siis neljä kk, ja tuloksia tuli siis jo tässä ajassa. Ja nyt sitten vain jatkamaan samalla hyväksi havaitulla linjalla 👍 👍

Tämän(kään) puun juurella ei ole ollut aiemmin kantarelleja

Savon tätini miehineen toivat isot pussilliset lehtikaalia, oman maan perunoita, raparperia ja lehtisalaattia. Lehtikaalia pakastimme ja suurimman osan raparperista. Osasta raparperia keitin hilloketta aamupuuron höysteeksi, tuli todella hyvää. Ohje löytyi googlella. Muistinvaraisena kertauksena pienen satsin resepti: noin litra raparperipaloja, puoli dl vettä ja yksi desi sokeria kiehautetaan ja haudutellaan hiljaisella lämmöllä n. 10 min. Teimme myös entiseen tapaamme kaalista ja suippopaprikoista salaattia. Joka päivä on tullut syötyä kauden marjoja: mansikoita, vadelmia ja mustikoita. Vadelmien kohdalla sometutut ovat kertoneet, että paikalliset luomutilat ovat ilmoittaneet, että satoa ei tule. Sen kohdalla ilmeisesti ei ole hyvä marjavuosi ainakaan kaikkialla, muiden marjojen kohdalla kyllä. Myös kantarelleja sain litran verran täältäkin, niitä en ole useinkaan löytänyt muutamaa sientä enempää. Rouskuja ja tatteja täältä on kyllä löytynyt ihan hyvin. 

Kantarellisato on ollut tänä vuonna hyvä

Tämä ajankohta on unelmavuodenaikaa kasvisten ja marjojen suosijille. Koetan muistutella mieleeni kasvireseptejäkin. Paistamme pari kertaa viikossa pannulla öljyssä paketillisen Mifua (suikaleita tai murua), toinen kokkaaja usein pilkkoo siihen esim. kolme pienehköä kesäkurpitsaa, päälle kaura-Alproa purkillinen. Mukaan niitä mausteita mitä löytyy, eli esim. persiljaa, pienen sitruunan mehu, hieman timjamia. Tuota Alproa käytän siksi, koska sillä saa ruokaan "suutuntumaa" ja siinä on näköjään vähemmän tyydyttyneitä rasvoja kuin muissa nk. ruokakermoissa. Hyvää makua saisi varmasti kermalla ja voilla, mutta jos veren rasva-arvojen seuranta vaatii vähärasvaisempaa, niin sitä sitten. Kaikkeen tottuu. 

Mifu-suikaleista wokkia, missä suikaleiden lisäksi kesäkurpitsaa, kolmea eriväristä paprikaa ja porkkanaa. Mausteeksi ripaus mustapippuria ja paistamiseen kotimaista rypsiöljyä.

Kaupunkipäivinä on usein niin paljon aktiviteetteja, että pitää mennä vihannesten osalta ns. automaattivaihteella. Eli esim. kurkkua, tomaattia, usein erilaisia kaaleja ja porkkana ainakin. Edellä mainittujenkin kohdalla on vielä ihan korostaen kerrattava, että ihminen TOTTUU. Toisaalta tottuu huonompiinkin tapoihin. Alkuvuodesta totuin vähäheviseen eli huonompaan ruokavalioon, mikä ei ole hyvä juttu terveydenkään kannalta. En vain jaksanut välittää tai jotain. Talvikauden kasvikset eivät kai maistuneet. Onneksi suuntaa voi muuttaa ja totuttautua muuhun.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasounan sisänäkymiä historiakävelymme yhteydessä Vuonisjärvellä 21.7.22

Mustikkaa on tullut hyvin tänä vuonna. Se on todellinen supermarja ja tekee hyvää sydänterveydellekin. Kertailen tähän jo mm. v. 2020 mustikasta kirjoittamaani. Mustikka ansaitsee mielestäni toistavaa kertaustakin ansioistaan. Mustikassa on E-vitamiineja ja jonkin verran C-vitamiinia. Se on hyvä ravintokuidun lähde, parempi kuin hedelmät. Superruoaksi mustikan tekevät sen sisältämät polyfenolit, joita siinä on eniten luonnonmarjoista. Varsinkin mustikan antosyaanipitoisuus on suuri. Antosyaanien on todettu muun muussa laskevan verenpainetta, edistävän verisuonten toimintaa ja parantavan insuliiniresistenssiä (sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa) ja niiden terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen ahkerasti. Mikä mielenkiintoista, mustikalla on myönteisiä vaikutuksia mahdollisesti myös muistiin, ruoansulatukseen ja silmien terveyteen. Kuivattuja mustikoita on kautta aikojen käytetty lääkkeenä vatsavaivoihinkin. (martat.fi.) Perimätiedon mukaan sitä on käytetty niin ripulin kuin ummetuksenkin hoitoon.

Tutustuimme historiakävelymme yhteydessä 21.7.22 vanhaan tanssilavaankin Vuonisjärvellä 

Mustikka helpottaa Hyvä terveys -lehden (7/2020) mukaan metabolisen oireyhtymän aiheuttamaa tulehdustilaa ja on myös hyväksi silmien terveydelle. Tänä vuonna mustikoita on ollut runsaasti, ja myös niiden laatu vaikuttaa paremmalta kuin joinakin muina vuosina. Tietysti terveet elämäntavat muutenkin vaikuttavat, ja toisaalta tietysti jos muuten syö ja juo mitä ja miten sattuu, tuskin yksinomaan marjoja syömällä saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä 😎 Jos ruokavalion perusta on kunnossa, esim. jo parin dl:n päiväannoksella mustikoita on tutkimusten mukaan terveyshyötyjä.

Mustikkakuvaan oli osunut myös pari puolukkaa - puolukkasadosta ennustetaan tänä vuonna heikompaa. Puolukka olisi tarvinnut niinä tiettyinä tärkeinä viikkoinaan vettä...

Metsiin jää ahkerastakin poimimisesta huolimatta paljon marjoja ja sieniä pilaantumaan. Jos ei itse pääse marjaan, voisi myös kysellä tutuilta, myisikö/lahjoittaisiko joku marjoja omasta runsaudestaan. Myös torilla voi marjastaa, ja joku voi poimia korvausta vastaan tutuillekin. Myyntiin kerätyistä marjoista ja sienistä kuulin radiosta hyvän puheenvuoron, jossa todettiin, että laita myyntiin vain sellaisia tuotteita, mitä itsekin ostaisit. Tämä on hyvä vinkki moneen, vaikka asunnon vuokraukseenkin. Kuiva ja pyörivä mustikka on kuulemma parasta, mutta olen huomannut, että jos poimurilla poimii, saaliista tahtoo tulla kosteaa. Jos malttaisi poimia käsin ja perkaisi ne varovasti ja käsin rasioihin, saisi varmaan paremmin sitä pyörivää mustikkaa. Meillä on ollut hieman mutkat suoristava meininki, eli marjat on kerätty poimurilla, perattu ritilällä jo metsässä ja pakastettu puolen litran pusseihin tai rasioihin. Tänä vuonna meillä on käytetty pääasiassa rasioita, joten jospa pysyisivät niissä paremmin kokonaisina.

Suuria hyvälaatuisia mustikoita pyöräilylenkin varrelta

Kiitän luontoa mustikoista ja monista pienemmistäkin saaliista. Edellä olevissa kuvissa on kantarelleja, pieniähän ne tuossa ovat, mutta niitä on ollut enemmän kuin vuosiin. Jos puolukoista tulee tänä vuonna huonompi sato kuten ennustetaan, toivon että niitä tulevina kesinä nousee jälleen vakipaikoillemme Pielisen itärannoille. Rouskut nousevat vasta myöhemmin ja ainakin jonkin verran niitä toivoo saavansa talvisäilöön sienisalaattiaineksiksi. Paljoa en suolasieniä säilö, koska ne jäävät itseni syötäviksi ja vahva suola vaatii liottelut ym. Kerman kanssa valmistettu suolasienisalaatti on kuitenkin minulle se tavallaan välttämätön jouluherkku – kerran vuodessa sen kolesteroliarvonikin kestänevät. 

Kun suppikset nousevat, teen varmaankin jälleen perinteisen vierailuni Savoon. Iralta ja Savon sukulaisiltani olen saanutkin jo kuivattuja suppilovahveroita ja tatteja lahjaksi. Hedelmät olen jättänyt nyt vähemmälle, kotimaiset luonnonmarjat saavat korvata sen osion. Kotimaisia omenoita ostamme yleensä syksyisin, kun ne kauppoihin tulevat.

Kahden pienen herukkapensaamme sato menee yleensä rastaiden suihin, mutta olemme saaneet poimia herukoita kavereiden puutarhasta - kiitos 💕

Pidän paljon kotimaisista marjoista ja arvostan erittäin paljon myös anteliaita ihmisiä, jotka kutsuvat puutarhaansa poimimaan. Kerrankin herukkasankollisen kanssa pois lähtiessämme meille sujautettiin vielä mukaan juuri pellosta nostettuja perunoita, sipuleita, salaattia ja tilliä. Ihania anteliaita ihmisiä, jotka antavat runsaudestaan toisillekin 💗 

Ukonhattu kukkii uskollisesti elokuussa 💜

Hyvää kypsän kesän aikaa 🌿🌻🌿