sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Kuntoutuskurssilta kannustusta, ohjeita ja tavoitteita

Marraskuun nimen alkuperästä on parikin selitysvaihtoehtoa. Sen alkuosa marras on hyvin vanha indoeurooppalainen lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Marraskuu voisi siis viitata siihen, että tuohon aikaan luonto kuolee tai oikeastaan asettuu talvilepoon. (kotus.fi.)
Näkymä Kunnonpaikan saunarannasta. Viime helmikuussa kävin saunomassa savusaunassakin 😃

Jo aamulla sen yleensä tietää, onko tänään luova päivä, ts. syntyykö esim. blogitekstiä tai vaikka isoäidinneliöitä. Tänään tuntui olevan sellainen luovempi päivä. Töissä ollessa se oli jotenkin samoin, jos oli hyvin levännyt ja luova olo, tarttui yleensä niihin mielestään vaativimpiin (tai jopa luoviin) töihin. Tämä systeemi onnistui hyvin etenkin etäpäivinä. FB antoi kirjoittamiani sairaalamuistoja 18.10.2018: ”- - On aika luopua suuresta osaa tekemisiä. Jotain jäänee, ja sekin rennolla otteella, stressittä.  Aika näyttää, jos joskus jotain uutta harrastelua - vaikka blogin kirjoittamista?” Mukavaa huomata,  että tämä suunnitelma on toteutunut. 

Jokunen FB-muistojen herättämä ajatus aluksi. Elämän suursiivousta on tullut tehtyä varsin hyvinkin. Olen pystynyt karsimaan kalenteriani näiden kuluneiden kahden vuoden aikana oikeinkin hyvin. Nyt jälkikäteen olen ajatellut, että ehkäpä olen vuosikymmenten saatossa jopa vaarantanut terveyteni liialla tekemisellä, enkä tarkoita vain leipätyötä vaan myös suurta määrää harrastuksia. Niihin sisältyi velvollisuuksia, olihan valtava tarve olla hyödyllinen.  Positiivareiden sivuilla sanottiin 6.11.2020 osuvasti. ”Ennemmin tai myöhemmin itse kukin meistä saa istahtaa tekojemme seurausten pitopöytään.” Toinen mietelmä sanoo: ”Mitä sitten kattilaan laitatkin, sen löydät lusikastasi” (Positiivarit 31.10.2017). Nämä mietelmät sopivat soveltaen tähänkin, ei vaan tässä kohtaa erityisen myönteisesti.

Yllättävänkin usein kuulee myös eläkeläisten kiireestä, toivottavasti se on huumoria? Itse koetan vältellä kaikkinaista kiirettä, ja pyrin varaamaan aikaa niille muutamalle harrastukselle, mitkä tuntuvat mukavilta. Tiedostan kyllä, että kun on monesta kiinnostunut, pitää olla varuillaan, ettei ahnehdi liikaa ja aiheuta itselleen kiirettä 😉 Jos joku toinen nauttii eläkkeelläkin kiireestä, siitä vaan, mutta se ei sovi mulle.

Huoneessani tutkimassa kuntoutukseen mukaan ottamiani hygieniatarvikkeita: kasvomaskeja, käsidesiä, kertakäyttöhanskoja...

Jumppiani ja joogaa jatkan nyt koronarajoitustenkin aikaan kerran viikossa; siellä on reilut turvavälit ja muut asiaan kuuluvat säännöt. Suureen saliin otetaan enintään tietty määrä väkeä, ja pois käännytetään, jos on lievästikin nuhaisen oloinen. Samat säännöt ovat joogassa. Olen huomannut, että ehkä enintään puolet vakituisten kävijöiden määrästä on jumppasalissamme. Olen mielestäni ollut hyvinkin varovainen. Jos turvavälejä ei voi pitää, maski naamalle ja käsidesi tehokäyttöön. 

Vesiliikunta on jäänyt kokonaan ohjelmastani. Kunnonpaikassa lokakuun viimeisellä viikolla uin kuitenkin pitkästä aikaa sen suuren altaan päästä päähän jopa kymmenen kertaa kahtenakin päivänä, ja se tuntui hyvältä. Ei ainakaan ollut mitään kielteisiä tuntemuksia. Meillä oli kahtena päivänä allasjumppaa heti aamutuimaan, ja uin allasjumpan jälkeen, jolloin olin ainoa suuressa uima-altaassa. Pidän paljon erilaisista saunoista, mutta nyt en uskaltautunut kuin siihen kaikkein kuumimpaan tavalliseen saunaan, ja olin sielläkin yksin. Pelkoa tartunnoista ei ollut, eikä esim. mitään flunssan oireita ole tullut. Kausiflunssarokotekin on vasta ensi viikolla.

Varovainen pitää tietenkin olla koronan vuoksi yhä edelleen 😷 Kuntoutuksessa noudatettiin mm. THL:n suosittamia turvaohjeita mielestäni hyvin. Täällä Joensuussa koronaa on ollut vain vähän, ainakin toistaiseksi on näin. Sain kuntoutuksesta mielestäni myös hyvin tsemppiä asioihin, joista kirjoitan tässä tuonnempana.

Terapia-altaalla oli kahtena päivänä allasjumppaa fysioterapeutin ohjauksessa

Mielestäni on hyväettä työelämän ulkopuolella oleviakin kuntoutetaan. Varmasti lisää resursseja pitäisi laittaa erityisesti ikääntyneempien työssä olevien jaksamiseen, työelämä kun on erityisesti nykyään stressaavaa ja hektistä. (Toisaalta työuria pitäisi kyllä jatkaa myös alkupäästä, eikä vain loppupäästä, kuten nykyisin usein tähdennetään.) Olen saanut käsityksen, että näihin kuntoutuksiin haetaan varsin vähän. Ehkä tiedottamista pitäisi lisätä ja toisaalta myös oma vointi saattaa vaikuttaa, jaksaako kuntoutukseen hakeutua.  

Tavoitteena on, että kun hoidetaan itseään, liikutaan, syödään terveellisemmin ja vältetään ylipainoa, alkoholia ja tupakkaa ja saadaan kuntoutuksesta kertausta ja kannustusta tähän kaikkeen, se maksaa itsensä takaisin. Luonnollisesti kuntoutuksessa asetettuihin tavoitteisiin tulee sitoutua, ja tästä raportoidaan Kelallekin. Haluan uskoa, että kun omahoito kohenee, silloin toivottavasti myös yhteiskunnan sote-palveluiden kulutus voi osaltaan pienentyä. Omalla kohdallanikin toivon käyvän niin, että aktivoidun jälleen tarkempaan itseni hoitamiseen - olenhan ollut (ainakin syömisissäni suhteessa keskivartalon paksuuteen) jo viime aikoina aika huoleton… Se kyllä ilahdutti, kun eräs mukava kuntoutuskaveri sanoi, että olet kyllä nyt niin reipas, että sinuahan voisi luulla enemmän ohjaajaksi! 

Uunikala katoaa meillä yleensä perempiin suihin niin nopeasti, ettei kuvaa ehdi ottaa. Tässä kala on foliossa ja kasvikset erikseen. Useimmiten laitetaan ne kaikki samaan vuokaan, saavat siten maukua toisistaan. Toukokuussa sitten kotijärven savuahvenia, toivottavasti…

Helmikuun kuntoutuskurssilla annettiin tehtäväksi tehdä valmisteltu alustus jostain sydänsairaan elämään liittyvästä asiasta. Kuntoutuskaverin vinkin mukaan tein sen Marttojen sydänterveellisestä ruokavaliosta. Painotin alustukseni alussa, että en puhu ravitsemustieteilijän ominaisuudessa (koulutusta minulla ei siihen ole), vaan jonkinlaisena kauan eläneenä ruoka-asioista kiinnostuneena kokemusasiantuntijana tmv. Mainitsin myös, että näistä asioista monet ovat meille kyllä tuttuja entuudestaan, mutta ainakin itse tarvitsen kertausta ja muistutusta tärkeistä ruokavalioasioista aina aika-ajoittain. Käytin havaintomateriaalina elo-, syys- ja lokakuun blogiani ja niiden kuvia. Näissä painopiste olikin jo hyvin pitkälle kotimaisissa marjoissa, sienissä, kasviksissa, juureksissa ja järvikalassa. Karpalosta kerroin nyt hieman enemmänkin, onhan tämä marja sydänsairaiden vertaistukiryhmän nimenäkin (Karpalot). Sieniherkkujen ohjevihkoset kiersivät ryhmässä ja lisäksi jaoin joitakin ruokareseptejä. Muuna tausta-aineistona käytin marttojen Virkeet-keittiössä arkiruokavinkkejä ja Ilmastoruokaa-kurssin materiaalia. 

Esitteitä marttojen sydänterveellisestä ruokavaliosta

Lautasmalli / ruokapyramidi, kasvisten lisäys ja säännöllinen ateriarytmi olivat tässäkin keskeisiä teemoja. Myös martat kannustavat joustavuuteen, eli ateriarytmiä sovelletaan yksilöllisesti ja tilanteen mukaan, esim. kyläillessä voin hyvin ottaa vaikka liharuokaakin pienen määrän, vaikka kotona ei sitä nykyään olekaan. Isosta liha-annoksesta vatsani menee sekaisin – sen olen testannut 😵 Onneksi valinnan varaa tänä päivänä on paljon mm. proteiinien kohdalla, eli ei tarvitse välttämättä käyttää lihaakaan riittävästi valkuaista saadakseen. Etenkin ikääntyessä päivän jokaisella aterialla tulisi nauttia jotakin proteiinia. Helppo tapa on keittää esim. aamupuuro maitoon tai lisätä siihen raejuustoa. Ainakin itselleni valinnan varaa on lopulta liikaakin kauppojen notkuvilla hyllyillä, ja sydänmerkki ja kotimaisuudesta kertova joutsenmerkki ovat jo pidempään toimineet jonkinlaisina osviittoina valinnoissa. Sydänmerkillä huomioidaan rasvan laatua ja määrää sekä suolan, sokerin ja kuidun määrää. Kun kysyttiin ns. pikaruuasta, marttojen ohjeissa myös valmisruuat ja puolivalmisteet ovat kiireisenä päivänä varsin hyvä valinta, kun katsoo tuoteselosteesta, että tulisi valittua se vähäsuolaisempi ja pehmeää rasvaa sisältävä vaihtoehto. Ravitsemusterapeutti kannusti myös lisäämään tuoreita kasviksia sen valmisruuan oheen.  

Tähteet talteen: porkkanaraasteen tähteestä, lehtikaalista ja laktoosittomasta viherpippurisulatejuustosta syntyi yllättävänkin maukas ruoka. Pannulle sitruunarypsiöljyä ja raastetut porkkanat, silputut lehtikaalit, hieman sitruunamehua ja väliin sulatejuustoa. Sipulin ystävälle lisäksi pari sipulia paistettuna ja eiliseltä jääneet uudet perunat sekaan.

Martat kehottavat suunnittelemaan ja tekemään ostoslistan, että ei kaupassa tulisi sitten osteltua mitä vain. Ruokaa kannattaa tehdä kerralla isompi annos ja pakastaa osa tulevaa varten (esim. kaalilaatikkoa). D-vitamiinilisät ja kalsium herättivät keskustelua tässäkin yhteydessä. Marttojen Virkeet-keittiössä ohjevihkonen kehottaa harkitsemaan täydennysravintovalmisteita, jos syöty ruokamäärä jää pieneksi tai jos siihen kehotetaan esim. leikkaukseen menon tai sairaudesta toipumisen vuoksi. Itselleni tehtiin kaksi vuotta sitten verikokeet mm. vitamiinitasoistani. Yllättäen D-vitamiinitaso olikin ihan hyvä, mutta E-vitamiinin kohdalla oli pientä vajetta, mitä hoidin silloin E-vitamiinikuurilla. Kohdallani olen nyt päätynyt siihen, että yritän saada vitamiinit ja hivenaineet mieluummin ruuasta kuin purkista, toki tiedostaen, että ikääntyessä D-vitamiinilisä voi käydä tarpeelliseksi. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat auringon valo, kala, vitaminoidut nestemäiset maitovalmisteet, margariini ja kananmuna. 

Aiemmin käytin päivittäin monivitamiinilisääkin, mutta nyt olen perustellut niiden välttelyä itselleni sillä, että munuaiseni käsittelevät jo nyt joka päivä tiettyjä perussairauteen tarvittavia lääkkeitä, joten en halua käyttää enää vitamiinipillereitä tms. – jos se ei aidosti ole perusteltua tai välttämätöntä. Joidenkin sydänsairauksien kohdalla on nesterajoitus, mutta jos lääkäri ei ole sitä määrännyt, marttojenkin suosituksissa on se noin 1 - 1,5 nestettä päivittäin, ja juomaksi mieluimmin vettä. Itse tykkään piimästä, ja jos sitä on tarjolla, valitsen sen ruokajuomaksi.  Saunajuomana olen käyttänyt kivennäisvettä. (Lähde: Marttojen Virkeet-keittiössä – arkiruokavinkkejä ikäihmisille 2020, missä lähteenä on käytetty Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2018) ja  suomalaisten ravitsemussuositusten (2014) materiaaleja). Jos yhteen virkkeeseen tiivistän: marttojen sydänterveellisessä ruokavaliossa kannustetaan runsaaseen kotimaisten kasvisten ja juuresten käyttöön, vähäsuolaiseen ruokaan, pehmeisiin rasvoihin ja riittävään kuitumäärään 💚 #marttailu 

Jouluna maistuu suolaisempikin ruoka, eritoten sienisalaatti, mäti ja suolakala. Ne ovat kuitenkin harvinaisherkkua, arkena ruokaamme ei yleensä lisätä suolaa.

Kardiologin luento oli kuntoutuksessamme ensimmäisenä päivänä, jolloin saimme myös esittää kysymyksiä ja keskustelua syntyikin paljon. Koin saaneeni paljon tästä alustuksesta ja myös kattavia vastauksia kysymyksiin. Kirjoitin muistiinpanoja vihkooni, ja nyt siellä huomioni kiinnitti mm. kohta: käytä nesteenpoistolääkettä vain hyvin harkiten. Se saattaa sekoittaa hienovireisen aineenvaihduntasysteemin, noin maallikkokielellä ilmaistuna.  Jos lääkäri on määrännyt jollekin tietyn nesteenpoistolääkityksen, se on tietysti eri asia. Omalla kohdallani voin ottaa lääkkeen, jos nestettä näyttää kertyvän. Olen kuitenkin saanut sen ainakin toistaiseksi pysymään kurissa mm. vähäsuolaisella ruokavaliolla. Muistelen, että otin viimeksi ko. lääkkeen, kun jouluna söin suurta herkkuani vahvasuolaista mätiä, suolasienisalaattia ja graavattua kalaa. Tilapäinen runsassuolaisesta ruuasta johtuva turvotus yleensä häviää itsestäänkin, kun palaa jälleen vähäsuolaiseen ruokavalioonsa. Harvoin olen tarvinnut nesteenpoistolääkettä ainakin toistaiseksi. Muu lääkitykseni on pieni määrä beetasalpaajaa ja verenohennuslääkettä aamuin illoin ja lisäksi sydänlääke. Kahden vuoden takaiseen nähden lääkitys on siis hyvinkin paljon pienempi. Kardiologi sanoi, että sinulla menee ilmiselvästi hyvin tuolla lääkityksellä, ja jos verenpaineetkaan eivät ole oireisen matalat, on aiheellista olla iloinen. Haitallista huimausta ei olekaan ollut, ja nykyisin muistan ottaa mukaani sen kivennäisvesipullon saunan lauteillekin. Verenpaineethan usein laskevat saunassa kenellä vain. 

Tuoreita kasviksia tulisi lisätä joka aterialle ja kuvassa olevan tuoremehun voisin korvata marjoilla...

Ravitsemusterapeutin luennoista sain ruuasta kiinnostuneena paljonkin herätteitä ja ideoita. Koska nykyisin en syö juurikaan lihaa, kysyin kanamunan vaikutuksesta kolestroliin, siitä kun näyttää olevan monenlaisia mielipiteitä. Saimme vastauksen, että yksilölliset erot ovat suuret; toisilla kolestroli imeytyy tosi herkästi, toisilla ei. Paasto ei ole koskaan sopinut minulle (olen aikoinaan muutaman kerran yrittänyt), ja nyt muistutettiin mm. siitä, että lihaksia ei saa käyttää energian lähteenä laihduttaakseen, kuten paastotessa helposti voi käydä. Kalastusta harrastavalta kuntoutuskaverilta sain hyviä vinkkejä mm. erilaisiin kalakeittoihin, sen ei tarvitse olla aina sitä samaa, vaan voi vaihteeksi kokeilla vaikka thaimaalaista kalakeittoa. Tälläkin luennolla kannustettiin säännölliseen ruokailurytmiin ja runsaaseen kasvisten käyttöön erityisesti silloin, jos on tarpeen pudottaa muutama kilo.

Testejä teimme ravitsemusterapeutin ohjauksessa myös. Itse sain parhaat pisteet suolatestistä, eli suolaahan meillä ei oikeastaan lisätä ruokiin lainkaan. Se tarvittava määrä tulee kyllä piilosuolana esim. leivästä. Suolan kohdalla erityistarkka kumppanini maustaa esim. uunikalan sitruunalla, pippurilla ja tillillä niin, että suolaa ei tarvita. Tuntuu ehkä uskomattomalta, mutta tähän on tottunut. Kuitutestissä sen sijaan sain kehotuksen lisätä kuitua esim. täysjyväleivän muodossa. Kuidun puolesta tuuletan muutenkin, kuitu on tärkeää monella tavalla, eikä vähiten vatsan toiminnassa. Rasvan laadun testauksessa tulokset olivat kohtuuhyvät, toki pehmeää eli tyydyttymättömiä rasvoja tulisi lisätä. Myös kalan syöntiä voisin lisätä ja valmistaa ruuan tuoreesta kalasta sen kaupan runsassuolaisen savustetun kalan sijaan.  Marjoja ja pähkinöitä käytän päivittäin, mistä saa sekä kuitua että hyviä rasvoja. Juureksia tulee syötyä varsin hyvin ympäri vuoden, mutta tuoreita kasviksia etenkin talviaikaan pitäisi lisätä. Ja sitten on vielä se proteiini eli valkuainen, jonka päivittäinen tarve ikääntyessä vain lisääntyy! Paljon on siis muistettavaa. Voisinkin ryhtyä pitämään ravitsemusterapeutin suosittelemaa Fineli.fi:n ruokapäiväkirjaa. Tässä voisi seurata ruokavaliotaan sekä päivä- että viikkotasolla. Viikkotason seuranta saattaisi olla itselleni riittävä, päiväkohtaiset vaihtelut kun voivat olla suuriakin. Suuntaa antavan arvion omasta energiantarpeesta voi laskea esim. sydänliiton sivuilta löytyvällä laskurilla: https://sydan.fi/fakta/laske-energiantarpeesi/

Joka-aamuinen lesepuuro ja marjat antaa hyvän perustan päivän ruokailuille
 
Kuntoutuskurssimme oli liikuntapainotteinen ja fysioterapeutin ohjauksia oli useita. Kirjasin vihkoonikin muistiin, että liikunta tulee aloittaa hitaasti, nousujohteisesti kehoa lämmitellen. Vielä vuosi sitten tunsin varsin vahvastikin liikkeelle lähtiessäni, että ”kone” kulkee kuin käsijarru päällä. Vasta jonkin matkaa käveltyäni tai jumpattuani liikunta alkoi sujua. Nyt uskon ymmärtäväni, mistä oli kyse. Etenkin silloin, jos on määrätyt sydänlääkkeet käytössä, liikkeelle tulee lähteä hitaasti aloitellen, esim. beetasalpaaja kun painaa sykettä alemmas.  Liikunta tulisi myös lopetella hidastaen, ikään kuin jäähdytellen. Fysioterapeutti kannusti myös rentoutumisharjoitusten pariin, youtubesta löytyy monenlaisia. Saimme kotitehtäväksi viimeistä kuntoutusjaksoa varten tehdä liikuntapäiväkirjaa vähintään kolmen päivän ajalta. Liikunta motivoi vyötärön kaventamiseen pyrkijääkin… Pitää muistaa myös ne vatsaliikkeet. Keskivartalon lihasten vahvistamista tarvitaan muutenkin. Voisinkin tehdä vatsaliikkeitä vaikka tv:tä katsoessani. Myös alaselkäni toivottavasti pitää siitä. Erityisesti se on nimittäin oireillut ajoittaisina kipuina, mikä johtunee ainakin pääosin heikoista vatsalihaksista. Onneksi sille voin itsekin tehdä jotain.

Lisäksi meillä oli myös muita asiantuntialuentoja. Referoin tähän päivitykseeni lähinnä niitä, mitkä juuri nyt ovat sydämellä.  Sosionomin luennolta jouduin olemaan pois, sillä samaan aikaan oli yksilöhaastattelu sairaanhoitajan kanssa. Ensimmäisen kuntoutuskurssin asioita voin kerrata maaliskuun (4.3.2020) blogistani, linkki: https://talitintti55.blogspot.com/2020/03/

Arkea helpottaa ja myös ruokahävikkiä vähentää, kun tekee kerralla isomman satsin vaikka laatikkoruokaa ja pakastaa osan 

Vielä eräs oppiläksy, mihin pitää kiinnittää huomiota. Sain kuluneella viikolla palautetta InBody-mittauksen jälkeen, että lopeta vaakalukeman tarkkailu ja mieti sitä viskeraali-rasvaa. Mittauksen sai ostaa omaehtoisesti (31 e). InBody osoitti kohdallani aiempiin mittauksiin nähden sitä, että juuri se viskeraalirasva oli lähtenyt nousuun, tosin suurin muutos oli jo neljän vuoden takaa, mistä lisää tuonnempana. Olen huomannut em:n ilmiön vatsan pullottamisenakin, mutta olen naiivisti ummistanut silmäni, ja tuijottanut vain vaakan lukemaa, sehän on ollut jo pidempään painoindeksin suositusrajoissa – tosin ylärajalla. Mukava sukulaiseni sanoi, että sinähän et NÄYTÄ erityisen lihavalta. En ehkä näytä, mutta tätä sairautta potevalla (tai kenelläkään?) ei saisi olla sisäelinten ympärillä viskeraalirasvaa ainakaan siinä määrin kuin itselläni on. Aloitan nyt siis vyötärön mittauksen, vaikka kerran viikossa. Ilokseni muut lukemat InBodyssä osoittivat viitearvojen sisällä olevia lukemia. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm antoi Kiloklubin nettisivuilla ohjeita mm. vyötärön ympäryksen mittaamiseen: Vyötärön ympärys mitataan tarkimmin alimman kylkiluun ja suoliluun puolesta välistä. Tämä mittauskohta on aika lähellä napaa, jonka käyttäminen mittauspisteenä ei vie tulosta juurikaan mynkään. Mittaus tehdään normaalin uloshengityksen jälkeen, ei siis silloin, kun henkeä vedetään oikein syvään. Mittanauhan pitää pysyä vaakatasossa, eikä tämä ole yksin tehtynä ihan helppoa. Taidankin pyytää, että tuo ystävällinen läheinen auttaisi mittauksessa. Mikael Fogelholm lisää, että miehillä vähintään 100 cm:n vyötärö ja naisilla vähintään 90 cm:n vyötärö on selvä vyötärölihavuuden osoitin.

FB antoi kuva- ja tekstimuiston kahden vuoden takaa: Onhan tässä ollut jo kuukauden päivät ihmettelemistä, ja uuden opiskelu ym. on tuntunut välillä melkein kuin kokoaikatyöltä... "Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne" (Packal).

Herättelyä antoi se asiantuntijan viesti, että maha on lihavuuden terveysvaarojen selkein osoitin. Kehossa on varastoituneena rasvaa ihon alla ja keskikehon sisäosissa. Tätä jälkimmäistä rasvaa kutsutaan myös viskeraalirasvaksi ja sen suuri määrä selittää huomattavan osan lihavuuteen liittyvistä terveysvaaroista. 

Sauvakävellyt olen kyllä säännöllisesti ja käynyt ohjatuissa jumpissa, mutta vatsaliikkeet ovat jääneet vähiin. Niitä on ollut aika vähän noissa varttuneiden jumpissa missä käyn, joskin hyödyllistä tietysti on kaikenlainen liikunta. Varasin uuden InBody-mittauksen tulevalle kevättalvelle. Toivon että tuo yläkantissa oleva viskeraalirasvamäärä olisi silloin pienentynyt, tai ainakin nousu siltä osin olisi pysähtynyt. Jospa laittaisinkin kilojen sijaan tavoitteekseni vaikka vähintään -5 cm, sen ei pitäisi olla ylivoimaista 😎 

Mittauksen tehnyt asiantuntija sanoi, että kohdallani pitäisi saada vatsarasvaa 2 - 3 kg pois, mutta lihasta ei saisi lähteä, mikä (lihas% siis) olikin lopulta ihan ihmeenkin hyvä ottaen huomioon, että en tee esim. kuntosaliharjoittelua - vaikka kai pitäisi. Siinäpä sitä onkin haastetta, että läski lähtisi juuri vatsasta, eikä muualta! Syön kyllä mielestäni terveellisesti, ja lihaksille tärkeää valkuaista tulee arvioni mukaan varsin hyvin, varaa olisi kai hieman lisätäkin. Raejuustosta pidän, ja esim. desi sitä lautasen reunalle antaa jo hyvin valkuaislisää. 
Kuntoutuksessa kehotettiin kurkkaamaan sängyn alle, onko siellä kuntoiluvälineitä pölyttymässä. Tämän lahjaksi saamani kuntoiluvälineen kaivoin nyt piilostaan esiin. Kohdallani vaaka taitaa siirtyä puolestaan sängyn alle pölyttymään, mittanauha tulee esiin näkösälle. Tietysti silloin otan vaakan jälleen käyttöön, jos sairauden vuoksi alkaa nestettä kerääntyä, ja sitä pitää seurata.

Mutta miten sitten vyötärölle kertynyttä rasvaa saa vähennettyä? Periaatteessa vyötärörasva pienenee aina kun laihtuu, asiantuntijat sanovat. Minulle suositeltiin myös hulavanteen pyöritystä. Kannustava tieto toisaalta oli, että mikä vain liikunta auttaa, ei siis tarvitse välttämättä hommata sitä hulavannettakaan. Kohdallani se ei ainakaan juuri nyt tunnu omalta jutulta, mietintämyssyyn sen hankinnan laitan. Asiantuntijatekstejä lukiessa sain vahvistusta sille, että nyt on korkea aika herätä mm. tiedostamaan se, että sydänterveydenkin kannalta on tärkeää pitää vyötärö maltillisissa lukemissa.  Muun muassa Kiloklubin sivuilla sanotaan, että jos rasva kerääntyy vatsaontelon sisään, se asettuu myös sisäelinten, kuten maksan, munuaisten, haiman ja sydämen seutuun. Kun nämä aineenvaihdunnalle ja elämälle tärkeät elimet rasvoittuvat, siitä aiheutuu monenlaisia terveysriskejä. Tutkimusten mukaan liikunnan avulla laihtuminen polttaa rasvaa vyötäröltä suhteessa jopa paremmin kuin laihtuminen ruokavalion avulla. Vatsalihasten treenaamisesta ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan suurta hyötyä, vaan mikä tahansa energiaa kuluttava fyysinen aktiivisuus (esim. reipas kävely, pyöräily, uinti, jne.) riittää. (Emt.)

Vatsaontelon sisäinen rasva on vaarallista, se lisää diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia huomattavasti enemmän kuin ihonalainen rasva. Vyötärö kapenee suhteessa eniten liikunnalla. Lääkäri Kirsi Pietiläinen kirjoittaa Kiloklubin sivuilla: Vyötärön etsimisessä tehokas ja pitkäjänteinen, kuukausien sinnikäs työ vatsan seudun pinnallisten ja syvien sekä selän syvien lihasten kiinteyttäminen voi tuoda oman apunsa.  Liikunta polttaa vatsaontelon sisältä rasvaa ja säännölliset vatsalihasliikkeet voivat tiivistää löysällä olevia vatsalihaksia. Aerobinen liikunta eli kävely, hölkkä, pyöräily ovat hyviä. Lisäksi voi tehdä keskivartalo- ja vatsalihasten treeniä: syvien vatsalihasten ja selkälihasten treenaaminen on hyödyksi sitenkin, että ne suoristavat ryhtiä.

Voin siis jatkaa valitsemallani tiellä liikunnan parissa lisäten siihen vatsaliikkeitä vaikka kotijumppana, jos niitä ei tule noissa ohjatuissa jumpissani tai joogassa. Jotta saisin sen asiantuntijan suosittaman 2 - 3 kg vatsaontelorasvaa pois, kalorimäärää on eittämättä pienennettävä myös. Siihen toimivat ohjenuorina myös ne Patrik Borginkin keskeiset ohjeet: Lisätään kasviksia jokapäiväiseen ruokavalioon ja muistetaan säännölliset ruokailuvälit. Kertauksena koetan painaa vielä muistiini, että on hyvä tiedostaa myös, että valkuaista tulisi saada ravinnosta riittävästi, ettei lihaskatoa ala tulla. Tähänkin sopii se sanonta, että ensimmäinen askel riittää. Ilmankos se onkin kaikkein vaikein; voihan se joskus olla harha-askelkin 😎 Silti useimmiten se kannattaa ottaa – ainakin tässä!

Kuntoutuksessa sai ostaa hemmotteluhoitojakin. Varasin ennakkoon rentouttavan muikkuhieronnan koko ruodolle 😍

Olen tallettanut InBody-mittaustuloksia useita, ainakin kuusi, ensimmäinen mittaus taisi olla jo Kruunupuiston Aslak-kuntoutuksessa maaliskuussa 2006. Kun tutkin nyt noita muita arvojani, kaikki muut olivat ok, mutta vatsaontelossa oleva sisäelinrasvan määrä sai hälytyskellot soimaan päässäni. Olen seuraillut vain vaakaa ja myös painoindeksiä, mikä viime viikon mittauksessa oli kohdallani 25, eli osapuilleen suositusten rajoissa. Edellisessä mittauksessa noin 4 vuotta sitten ko. lukema oli noussut tuolloin 8 kuukautta aiemmin tehtyyn mittaukseen verrattuna runsaat kolmekymmentä yksikköä (mitataan neliösentteinä kehon poikkileikkauksesta), eli nousukiito on ollut silloin erityisen suuri. Silloin minulle taidettiin siitä jo sanoakin, että liika vatsaontelossa oleva rasva on haitallisempaa ja vaikeammin havaittavaa kuin ihonalainen rasva. En sitä tuolloin vain jaksanut sisäistää, stressaantunut kun olin. Pysähdyin nyt ihan miettimään tätä, ja tein aika mielenkiintoisen havainnon. Juuri tuohon aikaan kohdallani oli erittäin rankka vaihe työssä – lieneekö pahalla stressillä ja rasvan kerääntymisellä (silläkin) yhtymäkohtaa? Mielenkiintoista. Kokonaispaino oli noussut tuolloin vain noin puolentoista kilon verran, mutta muutos viskeraalirasvassa oli tuolla lyhyellä aikavälillä (8 kk) todella suuri (70 -> 100). Joku asiantuntija sanoi, että eri laitteilla tehtyjen testausten tulokset voivat vaihdella ainakin jonkin verran. Tässä kohtaa mittaus oli kuitenkin tehty samassa paikassa ja myös laite oli ymmärtääkseni sama.

Mietin nyt vielä toisen ja kolmannenkin kerran, olivatko elintapani tuohon aikaan kovin toisenlaiset kuin tavallisesti. Muistan, että työelämä oli useimmiten kiireistä, mutta tuolloin minulla oli aikaa enemmän kuin koskaan töissä ollessani. Kiirettä ei todellakaan ollut, vaan aika kului pikemminkin odotellessa. Hetken aikaa esimiehen tehtävää toimittanut henkilö käytti tuolloin valtaansa, ja mm. otti huomattavan osan töistäni pois. Se millä hän tuota selitti, on jo toinen juttu, mutta kyse ei ollut siitä, että olisin hoitanut työni huonosti. Myös palkkani putosi luonnollisesti minimiinsä. Käytin silloin aikaani opiskelemalla erään 5 op:een verkkokurssin avoimessa amk:ssa, ja muutenkin vietin kai paljon aikaa tietokoneella istuen tai TV:n ääressä. Saattaa olla, että ns. lohturuokaa (suklaata ja/tai jäätelöä) kului tuolloin tavallista enemmän, muut ruokatottumusten muutokset eivät ole jääneet mieleeni. Todennäköisesti ruokailuvälit olivat epäsäännölliset, eihän päivittäistä työrytmiäkään ollut. Matalapaineessa ollessani en jaksanut panostaa liikuntaankaan. 

Erityisesti jotkut miespuoliset tuttuni ovat kertoneet, että stressaantuneena heillä herkästi maha kasvaa, vaikka sitä kaljamahan nimikkojuomaa ei juuri kuluisikaan. Tiedän että blogillani on muutama sellainen vakiolukija, joilla on laajaa alan koulutusta. Kommentoikaa, puhunko ihan höpöjä, jos oletan, että stressi ja siitä johtuvat univaikeudet vaikuttavat myös juuri viskeraalirasvan kertymiseen? Ylipainon ja em. seikkojen yhteydestä toisiinsa onkin jo paljon tutkimustuloksia.

Kuuntelen sauvakävellessäni usein puhelimen kuulokkeista eri asiantuntijaluentoja, esim. Kuopion, Tampereen tai Helsingin yliopistollisten sairaaloiden lääkäreiden luentoja. Nyt kuulen omassakin päässäni sanat, että kylläpä olet perusteellinen 😳 Voi olla, mutta minullahan on aikaa, ja voin harrastaa sitä mikä kulloinkin kiinnostaa. Em. luentoja löytyy helposti youtube-haullakin. Eilen kävellessäni kuuntelin koostetta hakusanalla "metabolinen oireyhtymä". Koen, että kohdallani on tarpeen tuollaiset herätykset, joissa kaunistelematta sanotaan, mitä sairauksia esim. tästä metabolisesta voi tulla. Yleisin oli (em:n luennon mukaan) ehkä odotetustikin aikuisiän diabetesriski, mutta keskivartalon lihavuus altistaa myös erilaisille sisäelinten syöpäsairauksille. Tässä ei siis tosiaankaan ole kyse mistään estetiikasta tiimalasivartaloineen. 

Jospa jo joulukuussa voisin postata hivenen pienentyneestä mittanauhan lukemasta - toivottavasti into kohti tavoitetta pysyy 👍 Järkevää on tietysti ottaa huomioon sekin, että mikä on vuosien aikana tullut, ei hetkessä lähde. Asiantuntijat kannustavat: keho luopuu onneksi helpommin sisäelinten ympärille kertyneestä rasvasta kuin ihonalaisesta rasvasta 🏃

Kun luonto asettuu talvilepoon, valitaan mekin kevyemmin 🍄🍅🍇🍈🍉🍌🍍🍎🍐🍑🍒🍓