sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Kulutuksen vähentämisestä ja muista kestävän kehityksen teemoista

Elävää vihreää ja entisajan harmaata harmonisesti rinnakkain. Kaikkea vanhaa ei pidä eikä tarvitse hävittää uuden tieltä 💚

"On kaunis kirkas huhtikuu mut paljahana vielä puu ja lunta paljon maassa, vaan katsos silmä sinervä jo päiväpuolla mättäällä se aukee kotihaassa." Immi Hellén (1861 - 1937).

Tällä(kin) kertaa kirjoitan myös itselleni muistutukseksi ajatuksia kestävyydestä ja tarpeettoman kuluttamisen hillitsemisestä. Lopussa on vakiintunut marttailu-osio ja hieman surusta hiljaisen viikon teemaan liittyvänä. Tunnistan toistavani erityisesti ilmastoteemaa ja muutakin kestävän kehityksen ajatusta. Työelämästä tuttu sanapari "sisäinen motivaatio" tulee nyt eläkeläisellekin mieleen. Siinähän ihminen hakeutuu omasta halustaan häntä itseään kiinnostavien tai hänestä itsestään arvokkaiden tehtävien ja teemojen pariin.

Toistamiseen liittyvä ja aina ajankohtainen teksti oli 23.3.2015 Positiivareiden sivuilla: "Katsopa omenapuuta. Siinä saattaa olla satoja omenia, ja jokaisessa omenassa on kymmenen siementä. Yhteensä tuhansia siemeniä. Joku voikin kysyä: mihin tarvitaan noin monta siementä vain siksi, että viereen kasvaa muutama uusi omenapuu? Luonnolla on antaa meille opetus: Useimmat siemenet eivät koskaan kasva. Jos haluat että jotakin tapahtuu oikeasti, sinun on yritettävä useammin kuin kerran." Jospa kylväisi tänäänkin sen tärkeän siemenen...

Hiilijalanjälki pienemmäksi -huoneentaulu Joensuun Marttakeskuksella

Makua mausteilla -kurssilla 4.4 marttakeskuksella ruokaillessamme luin seinällä olleesta ajankohtaisen osuvasta huoneentaulusta, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen on pienennyttävä kolmannekseen nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Tulin ajatelleeksi, että siihenhän ei ole kuin muutama vuosi. Ja toisaalta se on vain takaraja, paljon pitäisi tapahtua jo sitä ennen.

Useimmille saattaisi riittää esimerkiksi se (enintään?) yksi lomalento vuodessa? Silloin kai matkastakin nauttisi enemmän, kun niitä ei tee niin tiuhaan.

Naapurin suloinen Mauno 💓

Kuuntelin Flinkkilä & Kellomäki -haastatteluohjelmaa YleAreenalta useampaankin kertaan, ja erityisesti puhutteli Riikka Suomisen haastattelu muutama viikko sitten. Riikka sanoi, että maapallolla on nyt huoliämpäri täynnä: on sotaa, korona ja ilmastonmuutos. Näiden kolmen maapalloa koetelleen ja yhä koettelevan tapahtuman jälkeen moni asia voi olla pysyvästi toisin. Toimittaja kysyi haastateltavaltaan, että kun sinulla on koira, eikö se kuormita ilmastoa. Tepsu-koirahan syö lihaa ja senkin ruuan voisi säästää ihmisille, keskustelijat pohdiskelivat. Riikka sanoi osuvasti, että jokaisella voisi olla oma ilmasto-/hiilibudjettinsa, jonka hän saisi käyttää miten haluaa. Joku haluaa matkustella, joku lisää neliöitä asuntoonsa jne. Hän priorisoi koiraan. Itsekin varmasti priorisoisin juuri koiraan, jos ei allergiasyyt estäisi koiran hankintaa. Onneksi naapureilla, sukulaisilla ja ystävillä on koiria, joita voi helliä. Laitoin oheen naapurieni Iida-Maijan ja Konstan luvalla kuvan heidän perheenjäsenestään Maunosta. Juuri tällainen koira olisi minullakin, jos se olisi mahdollista 💗 

Dukkah-salaattia ja valkopapu-parsakaalisalaattia 4.4. kurssilla

Marttojen makua mausteilla -kurssi 4.4.2022 oli monipuolinen, uudenlaiseen maustamiseen innostava ja tuotoksiltaan herkullinen. Mielestäni se oli kasvispainotteisuudessaan myös todellista ilmastoruokaa 👍Valmistimme mm. itämaista pho-keittoa, Dukkah-salaattia, kasvispyöryköitä tahinikastikkeella, intialaistyyppistä currya inkivääririisillä, pippuripastaa, valkopapuparsakaalisalaattia ja jälkiruuaksi ranskalaista uunivanukasta sekä päärynöitä mascarponevaahdolla. Viimeisimmässä Martat-lehdessä 2/2022 s. 14 - 19 on artikkeli ja ohjeita Makua mausteilla -kurssista. Nyt vain pitäisi itsenikin lähteä rohkeasti kokeilemaan uudenlaista maustamista. Maustamalla saa paitsi lisää makua ruokaan, myös toivottua vähäsuolaisuutta, mikä on tärkeää meille, jotka haluamme terveyssyistä vähentää suolan käyttöä. Kurssilla oppi, että vaihtoehtoja on paljon, etsimällä ja maistelemalla löytynevät ne omat suosikit. Itse ajattelin aloittaa ottamalla tuoreet taatelit parsakaalisalaattia maustamaan

Em. henkilökohtaiselle ilmastobudjetille ja monille muillekin kuluttamisen vähentämiseen tähtääville asioille saatetaan tänään vielä nauraa, tai joku voi pitää ajatusta vaikkapa henkilökohtaisesta hiilibudjetista kohtuuttomanakin, mutta tuskin niin on tulevaisuudessa. Monelle asialle naurettiin vielä 10 tai 20 vuotta sitten, ja nyt ne ovat jo totuttua arkipäivää. Eräs noin viisikymppinen isoäiti sanoi, että hänen lapsenlapsensa saattavat kysyä häneltä esim. 30 vuoden kuluttua, että mitä te oikein ajattelitte silloin kuluttaessanne, vai ajattelitteko yhtään mitään? 

Makua mausteilla -kurssin ruokapöytää 😋

Marttojen kurssilta 4.4. oppimistamme ajattelin kokeilla piakkoin mm. valkopapu-parsakaalisalaattia. Siihen tulee kahden keitetyn parsan lisäksi yksi pkt valkoisia keitettyjä papuja, yksi dl paahdettuja auringonkukansiemeniä, kuusi - kahdeksan tuoretta taatelia, yksi rkl valkosipulirouhetta ja yksi tl chilihiutaleita. Kastikkeeksi puoli dl oliiviöljyä, 2 rkl valkoviinietikkaa ja 1 tl dijonsinappia. Mielestäni erityisesti taatelit tekivät yllättävänkin hyvän säväyksen tähän salaattiin 😋 

Vielä muutama vuosi sitten ennen koronaa kuuli mm. somessa kommentteja, että säästäkööt suuryritykset ja valtiot ilmastoa, hän satsaa omaan nautintoonsa kuluttamalla. Joku taas hillitsee omaatuntoaan sillä, että kierrättää aktiivisesti. Riikka Suominen sanoi haastattelussa hyvin, että paras ekoteko on jättää ostamatta se, mitä ei aivan välttämättä tarvitse. Ei pitäisi ainakaan kilpailla esim. kuluttamisessa, vaan auttaa toisiaan ja jakaa enemmän omastaan, hän mm. totesi.

Ihailemalla opimme enemmän kuin arvostelemalla (Positiivarit 29.3.2022). Ihailen Riikka Suomista ja hänen kaltaisiaan ajattelijoita ja toimijoita. Monissa keskusteluissa on noussut sellaistakin näkökulmaa, että voiko tästä kaikesta etäelämästä oppia, oppia syyllisiä etsimättä. Paljon elämää (mm. sota-ajan) nähneet sanovat, että eikö ihminen huomaa luonnon varoitusmerkkejä jo pidemmältäkin ajalta: tsunamia, maastopaloja, tulvia ja hirmumyrskyjä, uusia pelottavia viruksia, maanjäristyksiä jne. Lisäksi on muita koettelemuksia: ilmastopakolaisuutta ja sotaakin.

Vuonislahtelaissyntyisen Sirpa Sulopuiston uutuuskirja 🌹 

Mietin omaankin ilmastobudjettiani. Siihen mahtunee vielä viikoittaiset 80 km x 2 ajot keskikulutuksellisella henkilöautolla mökille ja takaisin. Muuten eletään säästäväisesti, syödään kasvisruokaa ja käytetään mm. vaatteet tarkkaan. Maitotuotteista juustoa ja jugurttia käytän jonkin verran, kauramaitoon olen siirtynyt jo ajat sitten. Mökkipaikkakunnallamme Vuonislahdessa, siellä itäsuomalaisella maaseudulla, luonto on vielä puhdas ja elämä rauhallista. Maailmanlaajuisesti luonto on huo'annut kärsimystään jo pitkään. Kestävästä kehityksestä ja luonnon varojen säästämisestä puhutaan paljon, mutta samaan aikaan ihmiset puhuvat mm. saavutetuista eduista, kun tulee puheeksi kuluttaminen tai vaikka tiuhaan toistuvat lentomatkat. Kun yhdestä kriisistä selvitään, suurin into edellä mainittuun on ehkä jonkin aikaa vähäisempää, mutta sitten palataan entiseen, kunnes luonto jälleen muistuttaa. Ehkä kovemmin!
Enossa osan ajastaan asuvan Ulla Vaarnamon viimeisin teos 🌸

Näiden em. teosten tarinat ovat helmiä erityisesti meille historian rakastajille ja mielestäni myös kaikille ajallisesta lähihistoriasta tai tienoomme historiasta kiinnostuneille. Tuskin maltan odottaa, kun pääsen paneutumaan tarkemmin näihin teoksiin 💕 Toivon voivani palata sisältöihin myöhemmin tämänkin kanavan kautta.

Toki toivoisin myös vielä joskus pääseväni käymään Espanjassa, ehkäpä kerran Pariisissakin. Olen itseasiassa suunnitellut sitä jo aika kauankin. Tietysti jotenkin ristiriitaisin tunnoin olen tuon pienen matka-haaveenkin kanssa. Jonkinlainen lohtu kolkuttavalle tunnolleni on se, että lentomatkoja olen tehnyt vain vähän, keskimäärin kai noin kaksi kymmenessä vuodessa. Nuorempana kyllä enemmänkin. Mannertenvälisiä lentoja en kuitenkaan ole lentänyt koskaan, ja tuskin lennänkään. Tietysti sitä voisin miettiä enemmän, että sijoittaisin ne pankkitilillä olevat kulutukselta säästyneet eurot johonkin kestävän kehityksen kohteeseen, vaikka luonnon suojeluun. Silloin sekin raha olisi osaltaan edistämässä arvoja, joita pidän tärkeinä.

Lealta lahjaksi saadun runokokoelman juuret ovat metsissä, järvien rannoilla ja soilla 🌲

Ote em. Erja Laakkosen runokirjasta s. 12: ”Metsä vastasi minulle / oksat tarttuivat käsiini / Vaikka sinne en huhunnut / ketään kutsunut nimeltä / Tule tänne tyttökulta / astu kohti korpimaita / Täällä kelpaat kuljeskella / kuusten alla käydessäsi - -

Joillakin voi olla tuttavia, yhteistyökumppaneita tai sukulaisia kaukomailla, ja heitä haluaa päästä tapaamaan. Yhä useampi ajattelee kuitenkin kestävää kehitystä myös tässä konkreettisesti, ja korvaa ainakin osan matkoistaan teamsilla, skypellä, livestriimauksella ja mitä kaikkia niitä jo onkaan. Hankkeiden ja muiden työyhteisöjen toimijat eivät ehkä kannusta enää entiseen malliin työntekijöitään lentämään ja katselemaan siellä paikanpäällä kutakin kaukaista kohdetta. Korona-aika osoitti, että monet tapaamiset voi tehdä kätevästi etäyhteyksilläkin. Matkalla olevan kokemat elämykset saattavat jäädä silloin ohuemmiksi, mutta osallistuminen ilmastotalkoisiin on kuitenkin tärkeämpää.

Synttärilahja maaliskuun lopussa huomaavaiselta kumppanilta 💗

Ote lahjakirjastani: ” Vaikka en enää voi kuunnella ääntäsi, rohkaisun sanat loistavat niin kuin valo. Muistan sinut aina.” (Emts. 13). 

Ihminen tottuu luonnonmukaisempaan elämään, oppii elämään säästävämmin ja karsimaan menojaan. Samalla tavalla siihen kai tottuu kuin on tottunut runsaaseen kuluttamiseenkin.

Aloin miettiä, mihin olen ruuan lisäksi kuluttanut viime aikoina. Olen ostanut kaksi kirjaa. Laitan tähän kuvat hankkimistani ja lahjaksi saamistani kirjoista. Sisältöihin palaan varmaankin myöhemmin, kun olen tutustunut paremmin. Nyt kirjallisuuspiirin kirjojen lukeminen on vienyt aikaa. Vaikka kulutuksen vähentäminen on tärkeää, ystävien ja läheisempien tuttujen kirjoittamat kirjat olen päättänyt hankkia omaksi - se on mielestäni kestävää kulutusta ja mitä parhainta kehitystä itsellekin. Erja Laakkosen ja Anna-Mari Kaskisen runokirjat sain lahjaksi. 

Huomasin muuten fb:n antamasta tekstimuistosta, että minulla oli siinä kuvassa samat ulkoiluvaatteet kuin 12 vuotta sitten. Päähinettä ja kaulaliinaa myöten. Siitä tuli itseasiassa oikein hyvä mieli, onhan se ilmastoteko tavallaan, kun käyttää vaatteet tarkkaan. On mulla pari muuta ulkoiluvaatekertaa, joita käytän suunnilleen vuorotellen, joten ihan pelkästään noiden samojen vaatteiden varassa en ole ollut kahtatoista vuotta 😄 Toisaalta olen iloinen siitä, että mitat ovat pysyneet osapuilleen samoina - se kylläkin vaatii kohdallani jatkuvaa seurantaa ja panostusta 😎 Aikoinaan tosin tuli hankittua lähinnä työssä käytettyjä vaatteita liikaakin, paljon vähemmällä olisin pärjännyt. 

Särkisalmen pilkkireissulla v. 2010 käyttämäni vaatteet ovat yhä käytössä 👍

Hiljattain lukemassani Ilja Leonard Pfeijfferin Grand Hotel Europa -kirjassa oli kuvaus vanhasta maailmasta ja mm. ihmisten tuhlailevasta elämäntavasta ennen ekokatastrofia. Kantavana teemana siinä oli massaturismin uhat, sekä seuraukset siitä, kun pyritään jatkuvaan talouskasvuun ja kuluttamisen lisäämiseen. Kaiken tämän yllä on ekokatastrofin uhka. Sivulla 175 tiivistettiin tätä teemaa mielestäni varsin osuvasti jotenkin näin: Se joka näyttää, ettei välitä maailmasta vähääkään, ja tyydyttää vain estottomasti omaa hedonismiaan, onko hän se ihailtu esikuva meille muille? Pitkään eläneenä muistan itsekin ajan, jolloin ihannoitiin mm. kaukomatkailua ja kuluttamista ylipäätään, ja jotkut jopa leventelivät runsailla kaukomatkoillaan ja muulla kulutuksella. Kulutuksen määrään suorassa suhteessa olevaa nautintoa pidettiin tavoiteltavana, jopa kadehdittavana.
Sula vesi Jauhiaisen salmen tienoilla huhtikuussa 2015

Näinä ilmastokriisin aikoina ei monikaan onneksi enää näytä ihannoivan tai ainakaan kehuskelevan kuluttamisensa runsaudella. Korona ja muut globaalit pandemiat hillitsevät mitä ilmeisimmin mm. massaturismia ja se myös muuttaa aihepiiriin liittyvää asenneilmastoa. Nyt Euroopassa on sota, mikä vaikuttaa paljon jo nyt mm. ruuan ja polttoaineiden hintoihin. Jatkossa vaikutukset lienevät vielä  suuremmat. Kaikki tämä liittyy myös tarpeettoman kulutuksen hillitsemiseen. Em. kirjassa kantavana oli myös se ajatus, että vallalla on yhä käsitys, että turismi on ansaintamalli (mm. s. 488). Turismia ei siis hillitä, vaan sitä pikemminkin edistetään, tuohan se rahaa kohdemaalle. Sivulla 491 jatketaan samasta teemasta, että loputon talouskasvu on teoriassa mahdotonta, ja jo pyrkimys rajoittamattomaan talouskasvuun johtaa ekologiseen katastrofiin, mikä on todiste talouskasvuun perustuvan järjestelmän kestämättömyydestä.
Pälviä Pielisen rannassa
Mietin Pfeijfferin kirjaa lukiessani, mihin jatkuvan talouskasvun tarve sitten perustuu. Ensimmäisenä tuli mieleen huoltosuhteen muuttuminen yhteiskunnassa, ihmisten ikääntyminen ja lisääntyvä hoivan tarve. Jotta kaikki voidaan rahoittaa, tarvittaneen talouskasvua. Niin se kai on, mutta voisiko miettiä sitäkin, tarvitaanko lopulta kaikkea materiaalista niin paljon, voisimmeko tulla toimeen vähemmällä kuluttamisella. Onko monta lomalentoa vuodessa tarpeen, tai uusi auto parin vuoden välein tai hieno vene? Asenneilmasto muuttuu varmasti, mutta melko hitaasti, luulisin. Nuoret ajattelevat jo toisella tavalla - onhan heillä elämä edessään! Uskon että tulevaisuudessa hän voi saada enemmän arvostusta osakseen, joka pystyy tyytymään vähempään materiaaliseen. Sen sijaan voidaan panostaa aineettomaan; kulttuuriin, henkiseen pääomaan. On kirjallisuutta, musiikkia, teatteria, elokuvia, kuvataidetta... Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Myös ihmissuhteet elämän sisältönä ja merkityksien tuojana ovat keskeisiä.  

Kauneinta on elämässä
lämpö kahden ihmisen.
Vaikket tänään ole tässä,
ystävyys jää, ikuinen
.” 
(Anna-Mari Kaskinen.)

Aurinkoa rannalla ja melkein kuin sannalla huhtikuussa 2015

Ajankohtainen marttailuosio vielä: martat kannustavat ilmastoystävälliseen kasvispainotteiseen ruokaan (kaksi kuvaa aiempana), kohtuulliseen kuluttamiseen ja kotimaisuuteen. Kotivara on tullut tänä keväänä jälleen ajankohtaiseksi. Koronakaranteen alkaessa 23.3.2020 olin kopioinut martat.fi -sivuilta seuraavan ohjeen kotivaraksi. Kopioidussa testissä on väljemmät välit ehkä siksi, että sinne voi lisäillä itselle välttämättömiä tuotteita, ja tietysti voi jättää jo ehdotetuista jotain pois. Marttojen ehdotus:

"Kotivara on vettä ja ruokaa koko perheen tarpeisiin ainakin 72 tunniksi:

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan sitä, että jokaisessa kodissa pitäisi olla valmius selvitä itsenäisesti häiriötilanteen sattuessa ainakin kolme vuorokautta. Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään ja kierrätetään koko ajan. Kokoa mieleisesi kotivara sellaisista elintarvikkeista, joita käytät muutenkin. Mieti myös mitä ja miten voit tarvittaessa laittaa ruokaa sähkökatkon aikana. Hanki kotivaraan esimerkiksi:

juotavaksi valmista mehua ja pullotettua vettä

tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia sekä säilykkeitä

leipää, näkkileipää, riisikakkuja, korppuja

pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä

hilloja, soseita

muroja, myslejä, hiutaleita

mehuja, mehukeittoja

huoneenlämmössä säilyvää maitoa ja kasvijuomia

kala-, liha- ja papusäilykkeitä

lastenruokia

pikariisiä, linssejä, pastaa, nuudeleita, pussikeittoja, valmiskastikkeita, kastikejauheita, muusijauhetta, soijarouhetta

erityisruokavalioiselle sopivaa ruokaa

välipalapatukoita, keksejä, suklaata, sipsejä

lemmikeille ruokaa.

Kotivaraksi kannattaa varata vain sellaisia ruokia, joita tulee normaalistikin käytettyä. Näin ruokien kierto sujuu eivätkä elintarvikkeet pääse vanhentumaan ja syntymään hävikkiä."

Tulppaanien alut ovat kaupunki-lähiympäristöni ensimmäisiä kevään merkkejä 🌷

Nyt alkaa hiljainen viikko, tänään on palmusunnuntai, huomenna malkamaanantai. Hiljaista viikkoa on nimitetty myös pyhäksi viikoksi tai kärsimysviikoksi. Muutaman päivän päästä on pääsiäinen, itselleni se on kirkkovuoden suurin juhla. Palmusunnuntain ja pääsiäisen merkityksistä olen kirjoittanut aiemmissa kevätajan blogipäivityksissäni. Ehkäpä juuri pääsiäiseen liittyvänä oli tänä viikonloppuna 9–10.4 Flinkkilä & Kellomäen ohjelmassakin suru-teemaa. Teema liittynee osin tähän huolestuttavaan maailmanaikaankin ja uhkiin. Ohjelmassa todettiin, että tähän aikaan liittyy myös paljon vihan tunteita. Vihan ja pelon alla tai taustalla on aina suru, haastateltava sanoi em. ohjelmassa. 
Nyt kokeillaan tämän kauden hedelmän (mangon) jatkojalostamista siemenestä ruukkukasviksi 🌱 Netistä löytyy ohjeita.

Olen huomannut nykyisin eräissä sähköisissä viestimissä vihan ilmaisuja heiltäkin, joilta sitä en olisi edes osannut kuvitella. Ehkä sielläkin on pohjalla suru, ehkä myös pelko ja huoli. Hiljattain edesmennyt ystäväni sanoi, että olen miettinyt usein samaa verkkokeskustelujen hengestä. Useammin kuin kerran olen huomannut kuinka keskustelun tyyli ja ilmaisujen sävy voi hetkessä muuttua ilkeäksi, jopa X-ryhmissä, joiden tarkoitus on kai jakaa uusia ohjeita ja vertaistukea. Joskus jonkin harrastetyhmän asiaton viestintä johti siihen, että ryhmä jakaantui kahteen. Erimieliset perustivat oman ryhmänsä. Ehkäpä meidän ihmisten yksi perustarpeista onkin päästää höyryjä ulos paikassa kuin paikassa, joskus vähän epäasiallisestikin, surullista. 💔

Ihmisluontoon tosiaan kuulunee päästellä aika-ajoittain höyryjä ulos. Sen ymmärtäminen on omalla tavallaan näkemystä avartavaa, vaikka tuo kaikki on surullista tietenkin. Joskus ilkeyden kohteet pystyvät ohittamaan kommentit sen kummemmin reagoimatta, mikä usein hiljentää höyryjen päästelijän purkaukset ainakin hetkeksi. Pohdin täällä aiemmin, että esimerkiksi trolli ilmeisesti janoaa huomiota ja elää siitä. Kun se ei saa huomiota, trollaukset kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.

Ajankohtaista on myös se, että nyt viimeistään on aika tyhjentää pakastinta ja maakellarin varastoja!

Vihan taustalla on suru. ”Suru saapui tietä käyden / huoli vieraaksi ajeli / Tulipa sisään ovesta / tänne itsensä asetti / liittyi pöytään syömäsille / pisti maata sängyn päälle / aina kulki kintereillä / jokaista kysyi perästä / Millä vieras lähteväksi / kuinka kurja kulkijaksi / Eipä kuuntele puhetta / mitään käskyistä välitä.” (Erja Laakkonen 2020, s. 21.)
Kuvamuisto Seurasaaresta toukokuussa 2011

FB antoi tekstimuiston joltain aikaisemmalta huhtikuulta, missä oli mielestäni sopivia ajatuksia tähänkin aikaan:

Juuri tänään yritän elää ainoastaan tämän päivän koettamatta ratkaista koko elämäni ongelmia yhdellä kertaa. Jaksan yhden päivän selviytyä sellaisestakin, mikä lamauttaisi voimani, jos ajattelisin, että minun olisi kestettävä sitä koko ikäni. Juuri tänään yritän olla riittävän onnellinen. Juuri tänään yritän mukautua vallitseviin oloihin. Tänään yritän olla pelkäämättä

Erityisesti haluan rohkein mielin nauttia kaikesta kauniista, kuten joutsenista joella ja hopeisesta valosta järvellä, kevään ensimmäisistä kultaisista kukinnoista, ja uskoa, että maailma antaa minulle kaiken, minkä itse sille annan.

(Kenneth Holmesia mukaillen.)

 Rauhallista pääsiäisen aikaa 💚💛