 |
| Saara Tikan teos "Muuttajat" (1979) Joensuun taidemuseossa 19.10.2023 💛 |
Marraskuu on nyt jo puolivälissä. Ikääntyessä päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tuntuvat vilahtavan ohi yhä nopeammin. En tiedä, johtuneeko siitä, että kaikki on koettu jo niin moneen kertaan, ehkä pitkälti saman kaltaisinakin? Uutta aiempiin neljään vuoteen on kohdallani siinä, että sydäntilanteessani lienee nyt jokin muutosvaihe aluillaan tai menossa. Olen ollut hieman huolestunutkin, tuleeko vajaatoiminnassa kohdallani nyt se monissa eri lähteissä mainittu pahenemisvaihe. Sydänlääkkeet ovat nykyään hyviä, mutta olen alkanut pohtia nykyään myös sitä, kehittyykö lääkkeisiin ajan myötä resistenssiä – vaikeaa tietää, miten se on minkäkin lääkkeen kohdalla. Kulunut kesä meni kohdaltani stressatessa, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa rytmihäiriöihinkin, joita on alkanut esiintyä. Jos kuitenkin yhden positiivisen asian ko. kesän prosessista voin sanoa: opin todellakin lisää ja uutta, enkä vähiten nykykommunikoinnista tms. Tästä kaikesta lisää vielä tuonnempana.
 |
| Juttutuokio Eevan kanssa marttojen ruoka- ja kulttuurimatkalla Pohjois-Italiassa keväällä 2015 |
Marttailuosioni tällä kertaa alkuun
Tämän kertaisen blogini marttailuosion kirjoitan kunnioitetun marttaystävän Eevan (1941 - 2023) muistolle. Olen puolenkymmentä vuotta toiminut Karelian marttojen hallituksessa osaltani nk. tiedottajan tehtävissä ja Eeva kutsuikin minua "mediamartaksi" ja yksityisviesteissään leikillisesti "paparazziksi". Uskon, että hän olisi mielihyvin hyväksynyt sen, että muistelen häntä blogissanikin. Torstaina 19.10 puolen päivän tienoilla oli aikani labraan ja ekg:hen. Muistan kun läksin sieltä, sain puhelimeeni suruviestin hetkeä aiemmin kuolleen pitkäaikaisen vapaaehtoistyö-/järjestöystävän Eevan matkan päättymisestä. Kävelin siitä kadun kulmasta tien toiselle puolelle taidemuseoon levähtämään ja muistelin energistä, avointa ja mutkatonta värien ja taiteen ystävää. Tapasimme taidemuseolla mm. näyttelyiden avajaisissa ja jaoimme kokemuksia näkemästämme.
Kun katselin muistojen albumia, kuva-arkistoistani löytyi mm. tuo edellä oleva iloinen kuva. Se on viimeisimmältä nk. etelän matkaltani. Olimme toukokuussa v. 2015 marttojen omakustanteisella ruoka- ja kulttuurimatkalla Pohjois-Italiassa. Majoituimme Gardajärvellä ja päivät kiertelimme bussilla tutustuen mm. tienoon viini- ja juustotiloihin. Tässä vaihdamme Eevan kanssa kokemuksia ko. päivän kiertoajelulta. (Luvan kuvan julkaisuun kysyin Eevalta jo silloin.)
 |
| Martan päivänä 26.7.2021 Joensuun torilla, Eeva kuvassa oikealla |
Myös vointiin ja terveyteen liittyvää jaoimme etenkin viime vuosina. Nyt kertoisin hänelle, että rinnassani on jo huolestuttavan ajan öin ja päivin pompottanut jokin outo "rytmihäirikkö". Ehkäpä Eeva kehottasi muiden viisaiden vertaisten lailla tarkistamaan kalenteria, mitä sieltä voisi karsia. Juttelimme hänen kanssaan tavatessamme monista asioista ja jaoimme viimeisinä vuosina myös kokemuksia sairauksistamme. Eeva ei arastellut sanoa sanaa syöpä. Syöpäsairaus uuvutti viime hetkiin asti aktiivisen ja vireän ihmisen. Eeva kuoli Siilaisen palliatiivisella osastolla aamupäivällä 19.10. Marttatoiminnalle omistautuneen perustajajäsenemme ja P-K:n Martat ry:n kunniajäsenen Eevan siunaustilaisuus oli 10.11.2023 klo 14 Joensuussa.
Seuraavaksi kopio tekstistä, jonka laadimme Eevan kanssa ja lähetin hänen pyynnöstään Martat-lehteen vuosi sitten marraskuussa 2022:
"Ensimmäisenä adventtina 27.11. vietimme Karelian Marttojen perinteistä adventtikirkkoa Joensuun ev.lut. kirkossa. Adventtikirkon jälkeen juhlimme yhdistyksen 50-päivää Joensuun seurakuntakeskuksella. Meijerin Marttojen (nykyisin Karelian Martat) perustamiskokous oli 28.10.1972. Juhlassa kuulimme Joensuun konservatorion musiikkiopiston trion musiikkia ja nautimme maukasta riisipuuroa ja "sekametelisoppaa". P-K:n Martat ry:n toiminnanjohtajan Heli Hjälmin juhlapuheessa sekä Meijerin Marttojen perustajajäsenen ja Pohjois-Karjalan Martat ry:n kunniajäsenen Eeva Mikkolan esittämässä historiikissa kuulimme otteita marttojen keskeisistä arvoista ja työstä kotien ja perheiden hyväksi. Yhdistyksemme sihteeri Riitta oli hankkinut Kansallisarkistosta tutustuttavaksi/lainaan mielenkiintoisia leikekirjoja ja valokuvia Karelian Martoista vuosikymmenten varrelta. Se tuki ja visualisoi hienosti Eevan esittämää yhdistyksen historiikkia. Lopuksi lauloimme yhdessä Marttalaulun, jossa Eeva toimi kanssani esilaulajana."
Edellä oleva ryhmäkuvamuisto on Martan päivästä 26.7.2021 Joensuun torilla. Eeva on kuvassa oikealla, hänen vierellään Sirpa Kervinen, Anne Kakko-Piiroinen, Liisa Kontturi, Tuula Sivonen ja toisessa reunassa minä.
Tämä kuva on otettu sopivasti piirakkapajan edustalta. Uusi piirakkapaja näkyy taustalla alla olevassakin kuvassa. Piirakkapaja Joensuun torille perustettiin Eevan puheenjohtajakaudella Pohjois-Karjalan martoissa. Tohmajärvellä syntynyt Eeva oli marttojen jäsen 60 vuotta ja Karelian martoissa hän toimi sen perustamisesta alkaen eli 51 vuotta.
 |
| Tutustuin 14.10 Outi Piiroisen pienoisveistos-taidenäyttelyyn "Mie pääsin siitä yli" kaupungintalon 4. kerroksen yleisölämpiössä. Ikkunoista näkyy sateista Joensuun keskustaa. Näyttely on avoinna 13.9 - 15.11.23. |
Eeva innosti ja kannusti mm. uusia jäseniä eevamaisen suoralla ja jokaisen omaa osaamista kunnioittavalla tavallaan. Sanoin hänelle useastikin, että taidan olla "outo tai huono martta", kun en osaa leipoa kunnollisia karjalanpiirakoita, en tehdä muita käsitöitä kuin isoäidinneliöitä ja viherpeukalonikin on perin vaatimaton. Eeva vastasi, että riittää kun on oma itsensä, ja hyvä kun olet olemassa - mediamartta!
Näimme aktiivisen ja tarmokkaan Eevan marttatapahtumien lisäksi mm. kulttuuritilaisuuksissa, kirkossa, uimahallissa, ohjatuissa jumpissa, avantouimareiden saunalla, lenkkeilemässä, retkillä, marttakahviossa - joitakin hänen toimeliaisuudestaan kertovia muistoja mainitakseni. Muistan kun tapasin Eevan muutama vuosi sitten kierrätyskeskuksessakin. Hän sanoi, että on mieluisaa katsella ja kosketella niitä kauniita ja värikkäitä tavaroita ja tekstiilejä (Eeva rakasti kauniita värejä), mutta osta hän ei enää muuta kuin sellaista, mikä katoaa itsestään. Se oli viisas ajatus itsellenikin mieleen painettavaksi mitä moninaisimman kulutuksen keskellä.
Tästä muistuikin mieleeni hyvä ajatus jaettavaksi erityisesti nyt joulun alla: Ostetaan joululahjat pieniltä suomalaisyrityksiltä ja itse itsensä työllistäneiltä ihmisiltä. Lahjakortin voisi hankkia hierojalle, kampaajalle, kukkakauppaan, jalkahoitoon, nuohoojalle, valokuvaajalle, siivoojalle, remontoijalle, teatteriin, käsityöläiselle, paikalliselle tuottajalle jne. Näin varmistettaisiin sekin, että raha jää kotimaisille pienyrityksille ja sellainen lahja on usein myös paljon ekologisempi.
Muistot elävät. Nyt on tunne, että marttojen riveissä on suuri tyhjä paikka. KIITOS aktiiviselle ja sydämellään marttatoiminnalle omistautuneelle Marttojen Martalle 💙
 |
| "Liian paksu perhoseksi" -esitys Louhiteatterissa syyskaudella 2023 |
Välipalaksi kulttuuria
Etenen nyt suoraan kulttuuriin, Eevakin oli tuttu näky mm. kulttuuritapahtumissa ja marttojen järjestämillä retkillä.
Saimme seurata "Liian paksu perhoseksi" ensi-iltaesitystä Louhiteatterissa su12.11 klo 15. Esitys oli samalla kertaa hykerryttävän hauska ja kyyneliin saakka koskettava. Mieleeni palautui työaikaani amk:ssa, jossa sain opettaa sosionomeille kirjallisuutta yhden op:een verran kymmenen vuoden ajan. Kirjallisuusanalyyseissä tämä Sisko Istanmäen romaani "Liian paksu perhoseksi" oli eräs opiskelijoiden suosikki; inhimillinen ja suuri kertomus rakkaudesta, vaikeuksien voittamisesta ja erilaisuudesta - stereotypiat kaatuivat kolisten!
Yrittäminen maaseudulla ei ole helppoa Ruutinojan kauppiaille Kaisulle ja Ernillekään.
Hiljattain saimme tiedon, että Lieksan vuoden yrittäjiksi 2023 on valittu kauppiaat Riikka ja Calle Heinonen Wanhan Koulun Puodista Vuonislahdesta - supersuuret onnittelut tässäkin yhteydessä heille, hieno esimerkki yrittäjyydestä maaseudulla!
Louhiteatterin näyttelijöille kiitokset karismaattisista roolisuorituksista ja kiitos myös taitavalle ohjaajalle Maria Karhapäälle. Etupenkin paikoilta näimme lähietäisyydeltä mikroilmeetkin ja yksityiskohdat. KIITOS myös Matille kyydistä ja järjestelyistä.
Näitä esityksiä on Louhiteatterissa 10.12 saakka - suosittelen katsomaan, kuuntelemaan ja kokemaan! Lipun hintaan sisältyi väliaikatarjoilukin mitä makoisimman tuoreen pullan kera.
Toinen mieluisa ja ajankohtainen kulttuuritapahtuma on Vuonislahden perinteinen joulutori la 18.11 klo 13–15 Wanhan koulun pihapiirissä. Sinne siis isolla joukolla!
Kulttuuria voi sydänoireita kokevakin onneksi (ainakin toistaiseksi) harrastaa siinä itseään liiaksi rasittamatta. Täällä Joensuussakin on tuossa lyhyen kävelymatkan päässä hyvä konserttisali, kaupunginteatteri, kirjasto, taidemuseo ja elokuvateatterikin.
 |
| Kuva Vuonislahden joulutorilta 2021 sinisen hetken aikaan 🌟 |
Tarvetta hoitosuunnitelman / lääkityksen tarkistamiseen?
Saattaa olla niinkin, että lopulta stressasin viime kesänä niin, että sydän reagoi rytmihäiriöin (ko. dg v. 2018). Lähi-ihmiset kannustivat, että omalle terveydelle/hyvinvoinnillekin on hintansa, ja käytä palveluja, siten on yksi iso stressi vähempänä. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse - kuinkahan monta kertaa minun pitää siitä itseäni muistuttaa 😖. Annoin tehtävän sitten täyden palvelun sopimuksella alan toimijalle (he hoitavat kaiken) ja suoritan maksut siitä ilomielin, jos vältyn esim. kuluneen kesän kokemuksilta. Jos kuitenkin koetan vaikka väkisin kaivaa jotain positiivista noistakin kokemuksista, opin tosiaan kuluneena kesänä tästä (nykyajan) aihepiiristä sellaista, mistä ei ollut aiemmin aavistustakaan.
Olen käynyt lukuisia vertaiskeskusteluja, ja niiden kannustamana sydänasianikin eteni ja sain pyydettyä terveyskeskuksen lähetteellä labrat ja sydänfilmin. Verikokeiden tulokset katsoin nyt (kuten yleensä muulloinkin) kanta.fi:stä. Ekg:ssä näkyi poikkeamia, sen tulkitsemiseen tarvitsen ammattilaista. Hankimme nyt uuden vp-mittarin, mikä erittelee nuo lisälyönnit, eteisvärinän ja epätasaisen sykkeen. Lienee kuitenkin hyvä muistaa, että nämä laitteet näyttänevät pienetkin rytmin poikkeamat herkästi. Kumppani hankki myös sellaisen pulssioksimetrin, mikä näyttää sormenpäästä happisaturaation ja sykkeen. Kohdallani niitä monenlaisia poikkeamia näkyy noilla kahdella välineellä itse mitaten, ja jäin odottamaan etälääkärin soittoa. Pahimpien "jumpsutusten" ja sydämen kohdalla olevan painon tunteen aikaan soitin päivystykseenkin, mistä sain ystävällistä ohjausta.
Olen käynyt nytkin säännöllisesti sydänvertaisryhmissä ja myös sairaalalla puoli päivää kestäneessä vajaatoimintapäivässä, mistä olen kerännyt tietoa. Sain viisi vuotta sitten ennakkotietoa kokeneelta kardiologilta myös mahdollisesta sairauden muutoksesta huonompaan. Uudelta tämä tilanne nyt tuntuu. Vaikka juuri nyt olo on parempi, en halunnut jäädä odottelemaan, että jospa se siitä, itsestään. Koen tehneeni omahoitoni eteen kaiken mahdollisen minkä osaan ja voin. Verenpaineet ja painon mittailen päivittäin ja kirjaan tulokset vihkoon. Ennen etälääkärin soittoa laskin niistä keskiarvot. Kaikkea ei kuitenkaan voi tässäkään kohtaa tehdä itse - vaikka kuinka omillaan koettaisi pärjätäkin (kuten jo lapsuudessa kannustettiin).
 |
| Luonnon taidetta Pielisellä marrasharmaudessa 2023 |
Puhelinkontaktissa terveydenhoitoon kysyttiin turvotuksista ja hengenahdistuksesta. Nilkat eivät ole turvoksissa eikä ole hengenahdistusta, mutta niitä ei ollut silloin 5 vuotta sittenkään, vaikka ef oli tuolloin 10 %, sydämen vasen kammio merkittävästi suurentunut ja mitraaliläppäkin vuoti. Sydänpolille hoitokontaktini oli viimeksi huhtikuussa -20 ja seuranta siirtyi tuolloin terveyskeskukseen, minkä lähetteellä on ollut vuosiverikokeet. Olen miettinyt sitäkin, mitä tehdä, jos tulee hengenahdistusta. Jokin ensiapu voisi olla, että ottaa puoli-istuvan asennon, avaa ikkunan ja lepää – ja soittaa tarvittaessa 112.
Muun muassa useimpien medioiden kertoman pohjalta voi todeta, että Itä- ja Pohjois-Suomi ei ole julkisissa palveluissa samassa asemassa muun Suomen kanssa. Muuttunut terveystilanne huolettaa, vaikka oireet eivät olisikaan pahat - ainakaan toistaiseksi. Toisaalta ymmärrän pitkään jonoissa olleiden stressin ja turhautuneisuudenkin. Entä jos jossain vaiheessa käy niin, ettei ihminen jaksa enää hoitaa itseään, silloin epäilemättä hyvinvointialueiden niukkenevat resurssit ovat entistäkin kovemmalla koetuksella? Ennakoiva / etupainotteinen hoito tulisi edullisemmaksi maksajallekin. Yksityinen lääkäri on/olisi toki yksi vaihtoehto, mutta kohdallani olen mielestäni huolehtinut jo siitäkin, ja laittanut vähälle aikaa yksityiseen omahoitoon kohtalaisen summan (mm. hammaslääkäriin, gyneen ja silmälääkäriin).
Karpatiat ry:n toiminnanjohtajan pääkirjoituksen (Karpatiat-lehti 3/2023) pohjalta aloin miettiä myös sitä, kuinka paljon on ollut viime aikoina kiireitä ja stressiä. Tämä kesä on ollut vähintäänkin poikkeuksellinen muuttoineen ja asunnon vuokrausprosesseineen. Muun muassa Terveyskirjaston mukaan monet tutkijat uskovat, että lähes mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi aiheuttaa stressiä. Olen lukenut jostain, että muuttaminen tavarapaljouksineen on yksi elämän stressaavimmista tapahtumista. Edellisen kerran olen muuttanut v. 1988, ja nyt seuraavan kerran kuluneena kesänä, joten tavaraa todellakin on kertynyt.
 |
| Siikajoki syksyllä 2023 Korpijärven kohdassa |
Asioilla on taipumus järjestyä, mutta terveytensä riskillä ei pitäisi rasittaa itseään liiaksi ja esim. pitkään jatkunut stressi on myrkkyä hyvinvoinnille, Timo totesi em. pääkirjoituksessaan. Olen itsekin mennyt tämän kesän kuin ylikierroksilla, ja nyt elimistö voi pakottaa hellittämään ja ottamaan rennommin. Ehkä niin, tai sitten kyse on jostain muusta? Olen voinut onnekseni lääkkeiden ja omahoidon tuella ihmeenkin hyvin jo nelisen vuotta, ja sen myötä lie muodostunut harhakäsitys, että olen ikään kuin ”terve”. Harrastuksia ja järjestötehtäviä on kyllä paljon, ja toki mieluisia ne sinällään ovat. Ei kai niitä muuten harrastaisi. Eräs vertainen sanoi, että huolellisella omahoidolla voimme hieman pidentää elämäämme, mutta lyhentämään sitä pystymme varmasti sillä, että haalimme itsellemme liikaa hommia. Osuvasti sanottu! Nyt on aika alkaa pitää itsestään parempaa huolta, ja karsia tehtäviä. Kaikenlainen kohtuullisuus on hyväksi, em. pääkirjoitus muistutti esimerkkinä vaikkapa saunan lämmitys. Ei senkään tarvitse olla tulikuuma, vähempikin riittää.
Asiantuntijat(kin) sanovat, että säännöllisellä liikunnalla on paljon hyviä vaikutuksia. Kuntopyöräily ja lihasvoimaharjoittelu sopivilla painoilla ovat rytmihäiriöpotilaalle(kin) suositeltavia. Jos tulee uusia häiritseviä rytmihäiriötuntemuksia, silloin liikunnan määrää ja raskautta lienee syytä rajoittaa.
Ei kuitenkaan pitäisi murehtia tulevia, eikä menneitäkään. Ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ainahan muutos voi olla parempaankin. Toistaiseksi pystyn liikkumaan, mutta jos joudun jonain päivänä luopumaan päivittäisestä liikunnasta, se on jo ajatuksena vaikea. Jos tänä päivänä huomaan valittavani jostain pikkukolotuksesta, koetan muistaa, että jonain päivänä tulevaisuudessa voin muistella kaivaten tätä hetkeä, jolloin sentään pystyin liikkumaan ja kroppa toimi ikä huomioiden aivan riittävän hyvin. Ehkä ainakin sitä joka neljättä askelta joutuu hidastamaan, kuten eräs ystävä opasti. Toinen ystävä kertoi mottonsa olevan: ”Ei matka tapa vaan vauhti”. Kohtuullisuus siis siinäkin kunniassaan, ja jos malttaa pysähtyä kuuntelemaan itseään, kroppa ja maalaisjärki toivottavasti kertovat, minkä verran voi tehdä. Liikkua pitää, mutta itseään kuunnellen, vertainen neuvoi.
Kiitän kaikkia sydänystäviä olennaisiin herättelystä 💗
 |
| Niin ihmisissä kuin puun rungoissakin on monen mallisia, kokoisia ja näköisiä. On vaikka minkälaista juurimuodostelmaa, oksanhaaraa ja kasvusuuntaa. Elämän lopussa olemme kaikki samankokoisia. |
Koska etenkin muutosvaiheissa haluaa saada sairauteensa liittyvää lisätietoa, ilmoittauduin myös vajaatoimintapäivään 24.10. Kirjoitan tähän muistiinpanoistani joitakin vajaatoimintapäivän myötä heränneitä ajatuksia. Kertaus on aina paikallaan sairauden vaikutuksista arjessa: ruokailusta, liikunnasta ja sairauden vaikutuksista mielialaankin. Olen hankkinut ja päivittänyt tietoa lisäksi myös mm. Sydänpiirin ja -liiton podcasteista, nettiluennoilta ja lehdistä.
Sydänliiton fb-tiedotteessa todettiin, että sydämen vajaatoimintaa sairastavalle liikunta on lääkehoidon ohella yksiä merkittävimpiä hoidon kulmakiviä. Säännöllisen liikunnan avulla voi vaikuttaa vajaatoimintaa pahentaviin riskitekijöihin. Dcm-diagnoosi osui kohdalleni viisi vuotta sitten, ja oloni, jaksaminen ja vointi ovat olleet tänne asti yllättävänkin hyvät lääkkeiden voimalla ja myös omahoidosta hyvin huolehtimalla. Lääkkeiden omavastuukatto on tänä vuonna 625,30 e/v., mikä kohdallani alkaa täyttyä loppuvuodesta. Toistaiseksi olen pärjännyt sydänlääkkeellä, nk. verenohennuslääkkeellä ja pienellä määrällä beetasalpaajaa. Omahoitooni on kuulunut päivittäinen liikunta, kasvispainotteinen ruokavalio painonseurantoineen, hyvistä yöunista huolehtiminen ymv. Stressin välttely on myös tärkeää, missä onnistun näköjään välillä paremmin, välillä huonommin.
 |
| Näkymä pyhäinpäivänä Joensuun hautausmaalta |
Kirjoitin muistiinpanoihini kardiologin luennosta, että vajaatoimintaan liittyy sympaattisen hermoston yliaktivaatiota, mitä mm. beetasalpaaja ehkäisee. Sympaattisen hermoston yliaktivaatiota on usein stressaantuneella (!), joten stressiä pitäisi koettaa esim. rytmihäiriöitä kokevan välttää. Mieleeni palautui mm. kulunut kesä, ja ajattelin, että ainahan stressin välttely ei ole mahdollista, mutta haluan uskoa, että kuitenkin melko usein on. Rasituksessa lihaksien hapentarve voi kasvaa paljonkin, ja vajaatoiminnassa elimet kärsivät usein hapenpuutteesta, ja nestettä voi alkaa silloin kertyä mm. keuhkoihin, kuulimme luennolla. En koskaan unohda sitä pitkään jatkunutta kovaa yskää viitisen vuotta sitten. Sydänlihaksen supistumiskykyä arvioidaan mm. mittaamalla kammion ef; joka on normaalilukemassaan noin 50–65 % ja vaikeassa vajaatoiminnassa alle 30 %. Vajaatoimintaa voidaan tutkia myös verikokeella proBnp, joka nousee sydänlihaksen seinämäkuormituksen vuoksi (em. lähde). Vajaatoiminnan hoito kohdistetaan vajaatoiminnan syyhyn, mikä voi joskus olla esim. eteisvärinä. Eteisvärinä huonontaa sydämen täyttymistä. Kohdallani muistuttelen yhä edelleen ja toistuvasti mieleeni, että vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan seuraus jostakin.
Jossain vaiheessa sairastumista tulee useimmiten hieman huonompi vaihe, mikä olisi syytä saada kiinni mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältyttäisiin sairaalajaksoilta ja tilan huononemiselta pitkällä tähtäimellä (em. lähde). Lääkehoidon kohdalla pyritään suurimpiin siedettyihin lääkeannoksiin, sillä se helpottaa sydämen työtä. Ennen diagnoosia minulla oli eräs johtoajatus, että mahdollisimman vähillä lääkkeillä tulee pärjätä. Eikä lääkkeitä tarvinnut +60 vuoteen käyttääkään, satunnaista päänsärkypilleriä lukuun ottamatta. Nyt on uusi tilanne. Sydänlääkkeen kohdalla pyritään kohdallanikin suurimpaan annokseen, mikä on esim. matalien verenpaineiden puolesta mahdollista. Itselläni on käytössä ns. verenohennuslääke (kansankielinen ilmaisu), mikä on erityisesti rytmihäiriöoireissa erittäin tärkeä lääke, sillä se ehkäisee verihyytymien muodostumista. Lääkkeistäkin johtuvaa vajaatoimintaa voi joskus olla, jollaista ilmeni kohdallani viitisen vuotta sitten kuivumisena ja siitä johtuvana huimauksena. Olen miettinyt ja hakenut tietoa nyt myös tahdistimista. Lähteet kertovat, että jos sydämessä on todettu lisäksi vasen haarakatkos, voidaan asentaa vajaatoimintatahdistin. Rytmihäiriötahdistin voidaan asentaa, jos on esim. uhkaa kammiovärinästä. Tästä useimmat ovat tietoisia, että jos sydän on kammiovärinässä, tarvitaan sydäniskuria tai vähintäänkin elvyttäjää ambulanssia odottaessa. Sydän pysähtyy kammiovärinässä ja sen myötä pysähtyy verenkiertokin. Joskus voidaan vaikeissa rytmihäiriötilanteissa tehdä katetriablaatiokin, lähteet kertovat.
Jos esim. pidemmän hyvän jakson jälkeen tulee muutosta, esim. rytmihäiriöitä / epätasaista sykettä, hoitosuunnitelman tarkistus ja / tai lääkityksen muuttaminen on/olisi silloin erikoissairaanhoidon tehtävä. Toisinaan esim. tehokkaista rytmihäiriölääkkeistä voi tulla sivuvaikutuksiakin, ja silloin lääkäri ja potilas voisivat varmaankin yhdessä arvioida, ovatko lääkkeestä saatavat hyödyt vai haitat suuremmat.
 |
| Tänä syksynä ensilumi tuli varhain |
Vointinsa seuraaminen on erittäin tärkeää sydänpotilaallakin. Sydänhoitaja kertoi, että esim. eteisvärinä ja läppäviat voivat aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Keskeinen oire vajaatoiminnan pahenemisesta on, että nestettä alkaa kertyä. Myönnän vahtivani kuin haukka vaakalukemaa joka aamu, mutta voisin sen kuitenkin muistaa, että jos paino nousee 2 kg kolmen päivän aikana tai 5 kg viikossa, tai tulee selvästi uusi rytmihäiriötaipumus, vasta silloin on aihetta huoleen ja tulee ottaa yhteys sydänhoitajaan tai muuhun hoitavaan tahoon. Toisinaan on ohjattu ns. nesteenpoistolääkkeiden käyttöön, kuten itseänikin ohjattiin diagnoosin saatuani, ja silloin pitää toimia niiden annettujen ohjeiden mukaan. Influenssa- ja koronatehosterokotuksetkin tulee muistaa ottaa. Saimme ajat netin kautta ensi kuulle. Digitaalisuutta tulee terveydenhoitoon yhä enemmän. Sen koen olevan sekä uhka että mahdollisuus. Osa pystyy ja osaa hoitaa asiansa kätevästi netin kautta, mutta osaavatko kaikki 😳
Ravitsemusterapeutit kannustavat vähentämään suolaa, joka rasittaa paitsi sydäntä myös munuaisia. Makuaisti tottuu pian vähäsuolaisempaan, kun suolaa päättää vähentää. Suolan sijaan maustamiseen voi käyttää esim. sitruunaa, pippureita tai vaikka suolattomia liemikuutioita. Onnistuinkin jo löytämään paikallisesta marketista em. lihaliemikuutioita, suolattomat kasvisliemikuutiot ovat vielä hakusessa. Leivän mukana saattaa tulla paljon piilosuolaa, kannattaa seurata pakkausten sydänmerkkiä. Jos käyttää esim. kolesterolia alentavia juomia, se tulee ottaa aterian yhteydessä, ravitsemusterapeutit ohjeistavat. Kolesterolia vähentävissä levitteissä yms. tuotteissa kannattaa seurata valmistajan suosituksia. Alkoholin ja tupakan kohdalla lienee itsestään selvääkin, etteivät ne kuulu sydänsairaalle tai iäkkäälle. Ikääntyminen altistaa ketä vain alkoholihaitoille ja lisää eteisvärinää. Nykysuositusten mukaan alkoholia ei tulisi käyttää em. yhteyksissä lainkaan tai jos käyttää, ainoastaan hyvin vähän. Mielihyvin nautin sen yhden kuoharilasillisen juhlissa tai ravintolaillassa yhden siiderin tai lonkeron, jonka jälkeen alkoholittomia juomia, joita nykyään on tarjolla kiitettävän monipuolisesti. Kauramaitoa olen alkanut käyttää nykyään enemmän. Se on terveellistä, sillä ko. juoman rasva ei ole tyydyttynyttä. Purkista otettavista vitamiineista asiantuntijat suosittelevat vain D-vitamiinia, nuoremmille 10 mg vrk:ssa ja yli 75-vuotiaille 20 mg/vrk.
 |
| Kirkossa rauhoittumisen olen huomannut olevan hyväksi sydämellenikin 💜 |
Vajaatoimintapäivässä saimme kuulla myös P-K:n sydänpiirin toiminnasta. Sydänpiirin toimisto Joensuun Siltakadulla on avoinna arkisin klo 9–15, ja siellä toimivista Annikasta, Marista ja Sallasta on tullut itsellenikin tärkeitä ihmisiä 💓💓💓 Hyvinvointilomia on Imatran kylpylässä ja Kunnonpaikassa Siilinjärvellä. Lomia voi sama henkilö hakea kahden vuoden välein. Etusijalla ovat he, jotka eivät ole aiemmin ko. lomilla olleet. Itsekin pääsin tällaiselle lomalle nyt ensimmäistä kertaa, kirjoitin siitä lokakuun blogissani. Kuulimme, että P-K:ssa on 30 koulutettua vertaistukihenkilöä. Sydänlihassairastuneiden ryhmä Karpalot kokoontuu noin kerran kuussa maanantaisin Rantakylän kirkolla ja sydänpiirillä on joka toinen torstai koulutuksellinen vertaisryhmä (sen kesto on n. 1,5 t).
 |
| Pielinen on hopeanharmaa marraskuussa |
Olen päässyt juttelemaan alan ammattilaisten kanssa myös ns. vapaa-ajalla, ja he ovat mm. sanoneet, että eteisvärinärytmiin meno on erittäin harvoin itsestä johtuvaa (jos ei ns. krapulaflimmeriä lasketa, kuten eräällä nettiluennolla todettiin). Otin tämän puheeksi siksi, koska sitä niin herkästi miettii, olenko itse jollain aiheuttanut tämän. Rytmi voi joskus palautua itsestäänkin, tai muuttua ns. pyrähdyksiksi, ts. se ei ole koko ajan päällä. Kun uutta rytmihäiriötaipumusta tutkitaan, tk:n lääkäriltä voi saada lähetteen EKG:n pitkäkestoisrekisteröintiin (nk. holter-tutkimukseen), mikä voi olla kestoltaan 1–3 vrk, tai voi olla joskus viikonkin. Tutkimuksella selvitetään erilaisten sydämen rytmihäiriöiden olemassaoloa ja seurataan hoidon vaikutusta. Laite palautetaan sovittuna ajankohtana kliinisen fysiologian yksikköön tai joskus omaan terveyskeskukseen. Itselläni ko. tutkimus alkaa ylihuomenna ja sen kesto on kolme vrk. Etälääkäri antoi ko. lähetteen, ja toivon, että tulosten tulkintaan saa tarvittaessa kardiologin konsultaation. Jos hoitosuunnitelmaa tai lääkitystä on tarpeen muuttaa, erikoissairaanhoitoa tarvittaisiin silloin.
Olen pohdiskellut mm. hoitaja- ja lääkäripulaa, mikä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa on mitä ilmeisimmin suurta. Muun muassa ajankohtaismedioissa huoli siitä ilmaistaan toistuvasti, kuinka lakisääteiset terveydenhuollon palvelut voidaan järjestää hyvinvointialueiden asukkaille entistä niukemmilla resursseilla. Monilla alueilla suunnitellaan esimerkiksi digi- ja etäpalveluiden laajempaa käyttöönottoa. Seuraan mm. tv:stä ajankohtaisohjelmia hyvinkin aktiivisesti, ja siellä toistuvasti todetaan, että palkkauksen pitäisi olla julkisella sektorilla em. ammateissa parempi ja myös työolojen paremmat. Henkilökunta tekee luonnollisesti parhaansa, mutta jonoja syntyy silti ja palveluiden saatavuus potilaiden kannalta heikkenee. Henkilökuntaa tarvittaisiin paljon enemmän jo mm. siitä lähtökohdasta, että väestö ikääntyy, ja sairastelee ikääntymisensä myötä yhä enemmän. Mielestäni myös eri aloille erikoistuneita sairaanhoitajia tulisi olla enemmän.
 |
| Pielinen jäätyy... |
Potilaat ja hoitohenkilökunta eivät voi mitään henkilöstöpulalle. Miettiä toki voi, miten toimintaa voisi kehittää yhä edelleen niin, että niukkenevilla resursseilla palvelut voitaisiin toteuttaa mahdollisimman hyvin. Yhdenvertaisuus on itselleni mm. järjestötöissä toimiessani keskeinen ajattelua ohjaava teema ja saman suuntaisesti ajattelen palveluistakin. Kaikilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä hoitoon asuinpaikkakunnastaan riippumatta, tai riippumatta siitä, kuinka vakuuttavasti ja sinnikkäästi hän pystyy palveluntarpeensa vaatimaan ja ilmaisemaan. Kaikilla ei ole välttämättä samaa osaamista, voimia ja kykyjä, ja silloin hän voi jäädä palvelun ulkopuolelle, vaikka vaivojensa puolesta saattaisi olla tutkimuksiin ja hoitoihin hyvinkin oikeutettu. Joku voi pitkittää yhteydenottoaan esim. päivystykseen arastellen, onko huoli tai oireet riittävän suuret - tai jospa vaivoineen vain lisää työn kuormittaman hoitohenkilöstön kiirettä.
Mielestäni yhdenvertaisuudesta
puhuminen on puhumista erityisesti heikompien puolesta; vahvat pystyvät itsekin
pitämään puolensa. Joku kirjoitti netin keskustelupalstalla, että häntä alkaa jo ärsyttää tuo valitus palveluiden saatavuuden epätasa-arvoisuudesta, ja hän ainakin
saa toivomansa palvelut nopeasti ja tehokkaasti! Voisikin sanoa, että yhdenvertaisuuden
puolesta puhuminen(kin) tähtää siihen, että koko aihe tulisi lopulta
tarpeettomaksi kattavan tai kattavamman yhdenvertaisuuden myötä 🙏
Hyvää joulun odotuksen aikaa 🎄
