Useamman tekijän summia?

“Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu” (ote Juha Tapanisen sanoittamasta ja säveltämästä laulusta “Syvälle sydämeen sattuu”) 💔

Työpaikkakiusaaminen lisää sydänriskejä, 24.5.2019 ilmestyneessä Lääkärilehdessä 21/2019, s. 1340 todetaan. Kolmeen ruotsalaiseen ja tanskalaiseen työterveystutkimukseen osallistui noin 80 000 henkilöä, joilla ei tutkimuksen alussa ollut tiedossaan sydänsairauksia. Vertailujakson päättyessä heillä, jotka raportoivat kokeneensa joko henkistä tai fyysistä työpaikkaväkivaltaa, esiintyi sydän- tai verisuonitapahtumia merkittävästi (60 %) enemmän kuin muilla tutkittavilla. Pahin riski oli heillä, jotka kokivat kiusaamista päivittäin tai viikoittain. Tutkijoiden mukaan riskivaikutuksen arveltiin selittyvän negatiivisten tunteiden, ahdistuksen ja masennuksen vaikutuksilla. (Emt.)

On oikeastaan hyvinkin helppoa uskoa, että jatkuvasti kuormittava tilanne työssä on sairauksille altistava tekijä silloinkin, kun ihminen pyrkii huolehtimaan terveydestään liikkumalla ja syömällä terveellisesti ja mm. välttämällä tupakointia ja ylipainoisuutta. Kiusaajan kohteeksi joutuminen on tuskin koskaan kiusatun oma valinta kuten on terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholin käyttö tai täysraittius. Moni kokee silti jopa häpeää kiusatuksi tulemisestaan, ja vain harvemmin haluaa puhua siitä. Tilanne on tässä ilmeisesti aika lailla sama kuin vaikkapa perheväkivaltakokemuksissa.  

Myös tässä yhteydessä tulee mieleen Anna-Liisa Alangon sanat teoksessa Marjakuusen aikaan. Siinä hän sanoo s. 25, että pitää kertoa ihmisille asioita, joista he eivät välttämättä halua kuulla, mutta joita on tarpeen tietää. Kysymys on siitä, miten meidän ja tulevien sukupolvien käy. (Emt.)

Mielestäni em. kipeistä asioista on tärkeää puhua, vaikka se ei helppoa olisikaan. Asioihin ei tule korjausta jos niistä vaikenee.  Kohdallani on onnekseni käynyt niin, että olen saanut hyvää apua, tukea ja ohjausta, ja jos joku muu tarttuisi asiaan vielä ennalta ehkäisevästi, on kai tämäkin esilletulo tehtävänsä tehnyt. Jos esimerkiksi kokee kiusaamista, ei missään tapauksessa kannattaisi viivytellä odottaen, että jospa tämä tästä ”itsestään” korjautuu. Joskus saattaa korjautuakin, mutta uskon, että valitettavasti useimmiten ei. Apua on onneksi tänä päivänä saatavana kattavasti muun muassa työterveyshuollon, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen kautta. Itselläni on em. tuesta hyviä kokemuksia ja kiitollisia tuntoja. 

 

Olin nyt toukokuun puolivälissä kolme vuorokautta Kiipulan kuntoutusyksikössä Kanta-Hämeessä kardiomyopatiaan vastasairastuneiden sopeutumisvalmennuskurssilla. Tämän Suomen Sydänliiton rahoittaman kurssin tavoitteena oli saada tukea psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn sydänsairauteen sairastumisen jälkeen. Ohjelmassa oli mm. lääkärin, psykoterapeutin ja fysioterapeutin luentoja ja vertaistukikeskusteluja. Saimme kurssilta kotievääksi monipuolista materiaalia, ja lisäksi tein muistiinpanoja mm. edelleen jaettavaksi paikallisessa Karpalot-ryhmässämme. Useammista yhteyksistä tulkitsin, että pahaa stressiä ja siitä liiankin usein seuraavia univaikeuksia on syytä välttää – mikäli se suinkin vain omassa varassa on. Tätänykyä olen nukkunut hyvin, mutta muistissa on yhä muutamien vuosien takainen musta jakso; unettomuus, ahdistus ja stressi.

 

Sairastumisen syyt ovat ymmärtääkseni useamman tekijän summia. Vaikka pitäisi yllä terveellisiä elämäntapoja, geneettistä alttiuttakin voi olla. Jos siihen osuu vielä vaikea univaikeus ja stressi, mitä kiusaaminen on vielä pahentanut, riskitekijöitä alkaakin olla jo koko joukko. Tuoreen tutkimuksen mukaan (viittaan lähteeseen aiemmin) negatiiviset tunteet, ahdistus ja masennus lisäävät riskiä sairastua esim. sydänsairauteen. Kiusaamisen kohde kärsii ja lisäksi kärsii myös kiusatun lähipiiri. Jos tätä ei vielä pidetä riittävän merkityksellisenä asiana, voi pohtia myös niitä taloudellisia kuluja, mitä tästä kaikesta yhteiskunnalle ja työyhteisöille koituu. Lääke- ja sairaanhoitokulut ovat yksi osa, ja työikäisillä lisäksi sairauslomat ja pahimmillaan työkyvyttömyys.  Puolisot ja muut perheenjäsenet ovat usein joutuneet järjestelemään työtään ja ottamaan vapaata, jotta ovat voineet olla tukena läheiselle. Kyse on siis lopulta hyvinkin suuresta asiasta.

 

Mistä sitten saataisiin lääke kiusaamisen kitkemiseen? Jos siihen keinon keksisin, olisin kai jossakin kansakunnan kaapin päällä alan arvostettuna asiantuntijana.  Jotain voi kuitenkin pohdiskella. Kun tämän kaiken tunnistaa ja tunnustaa, siinä voisi olla jonkinlainen alku. Asiaa ei saa vähätellä tai lakaista maton alle. Siitä pitää puhua, vaikka se tuskin kenellekään helppoa tai mieluisaa onkaan. Toisinaan työtoveri voi huomata kiusatun kärsimyksen, mutta ei uskalla puuttua asiaan pelosta, että joutuukin itse ”mustalle listalle”. Kiusaajan luonne tai edes hänen käyttäytymisensä tuskin noin vain muuttuu, oli siellä taustalla sitten huono itsetuntonsa, vallan väärinkäyttö, osaamattomuus tai toisinaan jopa narsismi. Ulkopuolisen on puututtava asiaan, ja jos kiusaaja esim. vähättelee toisen työtä, ammattitaitoa tai ominaisuuksia, siinä on silloin tavallaan vain sana sanaa vastaan. Koulukiusattu siirretään usein loitolle kiusaajastaan, ja myös työpaikalla tämänkaltainen ratkaisu voi tuoda helpotusta kohteelle. Toinen kysymys on se, jos kiusaaja ottaa tämän jälkeen uuden uhrin tai uhreja, ja seuraukset ovat aina pahat, oli sitten kyse työyhteisöstä, koululaisista tai vaikka päiväkodin lapsista.  Todella tärkeää olisi pysähtyä miettimään mitä tehdään, ettei sama pääse toistumaan. Työturvallisuuslaki velvoittaa työantajaa puuttumaan kiusaamiseen ja häirintään. Helppoa näiden asioiden selvittely ei ole, ja toisinaan kiusaaja saattaa itse uhriutua, ja sanoo, että hänhän tässä onkin se, joka on joutunut kärsimään! 
 

Yli neljänkymmenen vuoden työkokemuksestani olen tehnyt havainnon, että organisoidun keskustelun pohjalta tehdyt ratkaisut saattavat toimia hyvinkin. Olennaista on, ettei arkuuttaan vaikene, vaan tekee asiat näkyväksi puhumalla. Jos ensimmäinen keskustelu ei tuota tulosta, kannattaa viedä asia eteenpäin. Tukea onneksi tänä päivänä löytyy, ja neuvoa voi kysyä alkuun päästäkseen esimerkiksi työpaikkansa luottamushenkilöiltä.

Kuvat ovat vertaistukiryhmän retkeltä Utransaareen 28.5.2019.

Pieni polku metsän halki vie...

...kivikkoiselle rannalle

... sieltä jälleen tukevalle polulle

... ja tuomenkukkien tuoksuun  💚

Ekologiset vaihtoehdot etikka, ruokasooda, sokeri, suola, sitruuna, piimä...

”Pidä huolta tavasta, niin tapa huolehtii sinusta”

Kun ekopesuaineiden käytöstä tekee itselleen tavan, ei kai sitä enää sen jälkeen kummemmin tarvitse miettiäkään.
Sain marttojen ekosiivouskurssilta 8.5 paitsi vinkkejä siivousvälineisiin ja pesuaineiden valmistusohjeisiin, myös muistutuksen sellaisesta, minkä olen arjen tuoksinassa unohtanut.
Kun katselen nyt siivouskomeroani, siitä ei tee mieli ainakaan kuvata 😡 . Kovin ovat siivousvälineeni vanhoja ja rispaantuneita. Seuraavan kerran taidan lähteä kauppaan ihan puutelistan kanssa, ja hankin ainakin monitoimimopin, mikä käy myös tapetti- ja maalipintaisten seinien putsaukseen. Saimme kurssilta vinkin, että erityisesti teleskooppivartinen on hyvä ja varren tulisi esim. lattioita puhdistaessa ulottua suunnilleen oman olkapään tasalle. Lattiakaivoharjanani on ollut se käytöstä poistettu tiskiharja (!), nyt sain vinkin kotimaisen Sinin lattiakaivoharjasta, mikä vaikutti napakalta ja siinä olevalla koukulla saa myös auki sen lattiakaivon.
Kurssilla saimme tutustua hauskaan oranssiin siivoushanskaan ja saman väriseen taipuisavartiseen siivousvälineeseen, mikä soveltuu mm. kaappien päällysten puhdistamiseen. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon on pölyä eräänkin kaappini päällä, minkä ahtaisiin rakosiin en ole yltänyt millään välineellä. Sini-jynssärin ajattelin hankkia myös mm. kylpyhuoneen laattasaumojen puhdistukseen. Tässähän jo ihan innostuu ajatuksesta päästä tarttumaan toimeen! Oikeastaan olen aina pitänyt siivouksesta, mutta kyllä kai se hyvillä välineillä olisi vieläkin palkitsevampaa 😉
Kun liityin aikoinaan marttoihin, tervetuliaisillassa kysyttiin, mistä olet kiinnostunut. Muistan vastanneeni, että kierrätyksestä, tuunauksesta ja ekologisesta siivouksesta!

Isoäidin siivousvinkit-, tahrat pois- ja kodin kemikaalit -vihkoset

Saimme kurssilta mukaamme mm. isoäidin siivousvinkit -vihkosen, ja tahrat pois- ja kodin kemikaalit -vihkoset.  Esimerkiksi mikroaaltouunin ja tavallisen sähköuunin puhdistukseen voi käyttää ruokasoodaa. Jääkaappiin ja mikroaaltouuniin laitettu sitruuna raikastaa. Ikkunat ja mm. kristallikruunut voi puhdistaa kirkkaiksi vedellä, jossa on pari rkl etikkaa.
Jaoimme kurssilla hyviksi koettuja vinkkejä myös keskenämme. Joku osallistuja kertoi poistaneensa mustikka- tai punaviinitahrat tulikuumalla vedellä. Tässä kannattaa kai olla ripeä, eli tuoreeltaan tahra irtoaa, ja katsoa myös, kestääkö tekstiili sen tulikuuman veden. Silitysraudan pohjan voi koettaa puhdistaa kuumentamalla sen ensin, ja hankaamalla sitä puhtaalla paksulla froteekankaalla. Jakamani kokemus keittiön viemärin avauksesta oli seuraava: puolisen litraa kiehuvaa vettä lirutetaan viemäriin. Veteen voi liuottaa desin verran merisuolaa, ja isoäidin vinkkien mukaan vaihtoehtoisesti 2,5 dl ruokasoodaa ja sen jälkeen 2,5 dl väkiviinaetikkaa. Kun sihinä lakkaa, viemäriin kaadetaan litra kiehuvaa vettä. Myös lattiakaivojen putsaukseen ruokasooda, etikka ja kiehuva vesi ovat tehokkaita.
Järeitä aineita (missä on äärimmillään pääkallon kuva!) ei siis tarvitse käyttää. Luonto kiittää.

Pyykkietikkaa ja puhdistuspommi

Teimme kotiin viemisiksi pyykkietikkaa. Viiteen desilitraan väkiviinaetikkaa voi laittaa 10 - 20 tippaa eteeristä öljyä, esim. laventelia, piparminttua tai appelsiinia.
Laitan kohta lakanat pesukoneeseen ja ajattelin heti kokeilla tuoretta pyykkietikkaani. Kurssilla neuvottiin laittamaan sitä noin 2 rkl (30 - 50 ml/pesu) pyykinpesukoneen huuhteluainelokeroon. Tämän käyttö on yksinkertaista, on muistettava vain ravistaa pulloa ennen käyttöä.

Oheisessa kuvassa pienessä kipossa on kurssilla tekemäämme wc-istuimen puhdistuspommia. Kurssilla tehtiin puhdistuspommia 16:tta käyttökertaa varten seuraavasti: 1,5 dl ruokasoodaa, 3/4 dl sitruunahappoa, 1/2 dl vettä ja 16 tippaa eteeristä öljyä. Suosikkini öljyistä on teepuu, välillä vaihteluksi laventelikin.
Tipautin pommin äsken wc-pönttöön, harjasin ja huuhtelin sen viiden minuutin kuluttua ja puhdasta tuli.

Puhdistusaine jossa on ympäristömerkki on hyvä valinta

Etikkaa, ruokasoodaa, sokeria, suolaa, sitruunaa, piimää (tekstiilien hometahroihin), sappisaippuaa ym. voi käyttää mitä moninaisimpiin siivouksiin, tahrojen puhdistamiseen ja pesemiseen 

Pesuaineiden korvaaminen ekologisilla vaihtoehdoilla on vaivatonta, etenkin kun/jos siitä tekee itselleen tavan. Esimerkiksi pohjaan palaneiden kattiloiden ja lieden valurautaosien pinttyneisiin tahroihin käy sokeripala. Sappisaippua sopii paitsi rasvatahroihin moneen muuhunkin tahraan. Pesupähkinöitä en ole vielä kokeillut, mutta varmaankin jonain päivänä. Pyykinpesuaineita on kotona kuitenkin jo nyt Kodin kemikaalit -oppaan mukaisesti kolmea eri laatua: valkoiselle ja vaalealle pyykille valkaisuainetta sisältävä ja  kirjopyykille ja tummalle pyykille kummallekin omat aineensa. Pyrin myös pesemään vain täysiä koneellisia.
Paitsi ympäristömerkkiin (joutsenmerkki.fi) myös kemikaalien varoitusmerkkeihin yritän kiinnittää jatkossa tarkempaa huomiota. Pääkallomerkki on tietysti se myrkyllisimmän tuotteen merkki, mutta myös merkki, jossa oli kuivunut puu ja kuollut kala, pysäytti ainakin itseni. Se on merkki ympäristölle vaarallisesta aineesta.

Tästä aiheesta taidan kirjoittaa joskus toistekin, on tämä niin mielenkiintoista ja koen aihepiirin myös merkitykselliseksi. Toisaalta tuli mieleeni sellaistakin, kun opiskeluaikanani menin välillä "huvikseni" seuraamaan kemian laitokselle biokemian luentoja. Se totaalinen putoaminen kaikkien niiden kemian kaavojen ulkopuolelle oli toisaalta merkillisen virkistävää 😄 Ja oli se myös hyvää vaihtelua vanhan kirjasuomen ja äänne- ja muotohistorian välissä. Samalla tavalla on kai virkistävää mietiskellä mm. kodin kemikaaleja ja niiden vaikutuksia!

Lisää ko. aihepiirin vinkkejä löytyy marttakoulun nettisivuilta https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/

Vielä hieman ihanasta Sortavalasta 💓

Sortavalaa kuvaava maalaus museo Hilmassa

"Voit keskittyä asioihin, joista olet kiitollinen, ja tulla paremmaksi
ihmiseksi, tai voit keskittyä asioihin,
joihin olet pettynyt, ja tulla
katkerammaksi ihmiseksi.
Valinta on sinun."

-Mark Goulston

Sortavalan pienoismalli museo Hilmassa

Alun aforismista sain aasinsillan siihen, että kun harvemmin matkustelee ja elää muutenkin pienissä ympyröissä, iloitsee kuin lapsi pienistäkin asioista. Iloitsen yhä tästä viime lauantaisesta lähimatkastani Sortavalaan ja myös siitä, että jaksoin hyvin 💚

Joensuun keskustassa sijaitsevan Museo Hilman pysyvät näyttelyt kertovat mm. Laatokan alueiden historiasta. Museossa on kaunis vanhaa Sortavalaa kuvaava maalaus ja mm. Sortavalan pienoismalli, jota tulee käytyä katsomassa aina museovierailun yhteydessä.



Sortavalan vanha paloasema

Karjalankatua pitkin kävellessä juohtui mieleen jonkun sanat, että mikähän oli se erikoisen näköinen oranssi ja vaaleanpunatorninen rakennus Sortavalan keskustassa.
Lueskelin Arvo Tuomisen Karjala-kirjaa, ja siellä sanotaan s. 139, että tämä on arkkitehti Ivar Aminoffin suunnittelema vanha paloasema. Vuonna 1888 valmistunut rakennus oli käytössä vuoteen 1995 asti.

Tässä talossa on toiminut ilmeisesti myös poliisilaitos 1900-luvun alkupuolella. Joissakin vanhemmissa kuvissa koko talo oli vaaleanpunainen, ei ainoastaan sen palotorni.

Näkymä aurinkoiselle Laatokalle Karjalansillalta.

Eri lähteiden mukaan Euroopan suurimmassa järvessä Laatokassa on yli 150 metrin syvyisiä syvänteitä. Wikipedia (2019) mainitsee suurimmaksi syvyydeksi peräti 225 m ja järven pinta-alaksi 17 700 neliökilometriä. Laatokassa elää em. lähteen mukaan yli 40 kalalajia ja mm. uhanlainen laatokannorppa. Sortavala sijaitsee Laatokan pohjoisrannalla.

Ruuasta kiinnostuneena haluaa ottaa esille aina myös paikallisen ruuan.
Kävimme 27.4. lounaalla Gogolevin puutaidegallerian lähellä sijaitsevassa nk. kansankuppilassa. Hinta oli erittäin edullinen ja ruoka maukasta ja monipuolista. Vitriinistä sai valita mitä halusi, ja kalaruuan ystävänä valitsin paistettua turskaa perunamuusilla. Hyvää oli!

Piirakoita siellä oli myös useilla täytteillä: sieniä, riisiä, hirssiä jne. Suosikkini oli tietenkin kaalipiirakat! Näitä perinneherkkuja (kuvassa oikealla sienitäytteisen karjalanpiirakan vierellä) tuli ostettua kotiin viemisiksikin.

Salaattia, kalaa, muusia ja piirakoita lounaaksi

Seuraavalla Sortavalan matkallani haluan tutustua lähemmin ainakin kirjastoon, ja jos aikaa jää, niin keskustan kouluihinkin. Kuhavuoren komeita maisemia ja Vakkosalmen puiston laululavaa pääsin katselemaan 90-luvun alussa, ja toivottavasti sinne pääsen vielä jonakin kesänä uudelleen.
Eri lähteiden mukaan Sortavala on ollut suorastaan legendaarinen laulujuhlakaupunki 1900-luvun kolmena ensimmäisenä vuosikymmenenä ja laulujuhlaperinnettä on nykyisin pyritty jälleen elvyttämään.

Mieltä hoitavaa estetiikkaa - tunnelmia Nikolskajan kirkosta

”Karjala on suomalaista nostalgiaa ja myös mystiikkaa, tunnetta ja perinnettä”  (Ismo Björn, esitelmä Sortavala suomalaisin silmin, Pälkjärven Pitäjäseura ry. 2015)

 

Tässä päivityksessäni on tunnelmia ja tunteita Nikolskajan (nyk.) kirkosta Sortavalasta 27.4.2019.  Kirkko sijaitsee Sortavalan keskustassa Karjalankadun varrella. Ortodoksisuus on puhutellut minua oikeastaan aina, ja jo noin 17-vuotiaana menin kotipaikkakuntani ortodoksiseurakunnan Isän puheille kysyäkseni, kuinka voisin liittyä ortodoksiksi. Tuolloin 70-luvun alussa aika lienee ollut tässäkin mielessä toinen, ja minulle vastattiin (leikkisästi pilke silmäkulmassa), että yksinkertaisinta olisi, jos neiti löytäisi ortodoksisen aviomiehen 😉 Olin kai myös aika lapsellinen, ja en osannut kuvata sitä, miksi tunnen kutsumusta ortodoksisuuteen. Se vain tuntui siltä. Sittemmin olen ajatellut niin, että voinhan olla sydämen ortodoksi.

Käyn mielelläni myös luterilaisen seurakuntani palveluksissa, mutta ortodoksisuus ja kaikki siihen liittyvä ovat yhä edelleen niitä, jotka saavat aikaan erityisen lämpimän läikähdyksen sydämessä,  kotiin tulon tunteen, luontevan osallisuuden. Nämä tunteet heräsivät myös viime lauantaina Nikolskajan kirkossa.

Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui Sortavalaan v. 1873. Nykyisin venäläiset kutsuvat kirkkoa nimellä Nikolskajan kirkko. Kirkko on ristinmuotoinen ja läntisen ristivarren päässä on kellotorni, jossa on seitsemän kelloa. Kirkon sisäänkäynnit sijaitsevat etelä- ja pohjoisristivarsissa sekä kellotornin alaosassa.
Kirkko on kunnostettu kauniiksi sekä sisältä että ulkoa. Talvisodan jälkeen kirkkoa on käytetty mm. hevostallina, jolloin se joutui huonoon kuntoon. Kirkon sisätiloja korjattiin jo vuonna 1943, ja sittemmin on korjattu lisää. (Wikipedia 2019.)

Kun katseen suuntasi ylös, piti istahtaa penkille. Huimasi.

Laitoimme kirkon pihalla tapaamiemme naisten esimerkin mukaisesti huivit päähämme ennen kirkkoon astumista.
Kirkon
keskellä näimme suuren kupolin, jonka ympärillä ristivarsien kulmauksissa on vielä neljä pienempää kupolia.



Näkymä pääalttarista katsoen vasemmalla

Kirkko oli koristeltu pääsiäisen kunniaksi runsailla ruusuasetelmilla

 Penkillä istuessani ajattelin ortodoksista estetiikkaa. Se hoitaa paitsi silmin nähdyllä kauneudella, myös musiikissa, suitsukkeissa, palavissa kynttilöissä. Lisäksi tuli mieleen myös kieli; esimerkiksi ortodoksiseen hengenelämään liittyvät vakiintuneet sanonnat. Kuolemaa kuvaava ilmaisu siirtymisestä tuonilmaisiin, on mielestäni paitsi sisällöllisesti myös äänteellisesti kaunis. Myös osanoton ilmaisu olkoon iäti muistettu puhuttelee aina. Siinä on mielestäni samankaltaista toivon sanomaa kuin ortodoksisuudessa ylipäätäänkin.

Kirkossa on kolme alttaria: pääalttari, vanhurskaan Annan kuoleman muistolle omistettu vasen sivualttari ja pyhittäjien Sergein ja Herman Valamolaisen muistolle pyhitetty oikeanpuoleinen sivualttari. (Wikipedia 2019.)
Kirkko oli koristeltu pääsiäisen kunniaksi upeilla ruusuasetelmilla ja seurakuntaelämä vaikutti muutenkin vireältä. Ikonien edessä kumartavia ja niitä suutelevia ihmisiä oli kirkossa koko ajan useita.

Näkymä pääalttarista katsoen oikealla

                                Seuraavaa käyntiä odotellen 💜