Vielä hieman ihanasta Sortavalasta 💓

Sortavalaa kuvaava maalaus museo Hilmassa

"Voit keskittyä asioihin, joista olet kiitollinen, ja tulla paremmaksi
ihmiseksi, tai voit keskittyä asioihin,
joihin olet pettynyt, ja tulla
katkerammaksi ihmiseksi.
Valinta on sinun."

-Mark Goulston

Sortavalan pienoismalli museo Hilmassa

Alun aforismista sain aasinsillan siihen, että kun harvemmin matkustelee ja elää muutenkin pienissä ympyröissä, iloitsee kuin lapsi pienistäkin asioista. Iloitsen yhä tästä viime lauantaisesta lähimatkastani Sortavalaan ja myös siitä, että jaksoin hyvin 💚

Joensuun keskustassa sijaitsevan Museo Hilman pysyvät näyttelyt kertovat mm. Laatokan alueiden historiasta. Museossa on kaunis vanhaa Sortavalaa kuvaava maalaus ja mm. Sortavalan pienoismalli, jota tulee käytyä katsomassa aina museovierailun yhteydessä.



Sortavalan vanha paloasema

Karjalankatua pitkin kävellessä juohtui mieleen jonkun sanat, että mikähän oli se erikoisen näköinen oranssi ja vaaleanpunatorninen rakennus Sortavalan keskustassa.
Lueskelin Arvo Tuomisen Karjala-kirjaa, ja siellä sanotaan s. 139, että tämä on arkkitehti Ivar Aminoffin suunnittelema vanha paloasema. Vuonna 1888 valmistunut rakennus oli käytössä vuoteen 1995 asti.

Tässä talossa on toiminut ilmeisesti myös poliisilaitos 1900-luvun alkupuolella. Joissakin vanhemmissa kuvissa koko talo oli vaaleanpunainen, ei ainoastaan sen palotorni.

Näkymä aurinkoiselle Laatokalle Karjalansillalta.

Eri lähteiden mukaan Euroopan suurimmassa järvessä Laatokassa on yli 150 metrin syvyisiä syvänteitä. Wikipedia (2019) mainitsee suurimmaksi syvyydeksi peräti 225 m ja järven pinta-alaksi 17 700 neliökilometriä. Laatokassa elää em. lähteen mukaan yli 40 kalalajia ja mm. uhanlainen laatokannorppa. Sortavala sijaitsee Laatokan pohjoisrannalla.

Ruuasta kiinnostuneena haluaa ottaa esille aina myös paikallisen ruuan.
Kävimme 27.4. lounaalla Gogolevin puutaidegallerian lähellä sijaitsevassa nk. kansankuppilassa. Hinta oli erittäin edullinen ja ruoka maukasta ja monipuolista. Vitriinistä sai valita mitä halusi, ja kalaruuan ystävänä valitsin paistettua turskaa perunamuusilla. Hyvää oli!

Piirakoita siellä oli myös useilla täytteillä: sieniä, riisiä, hirssiä jne. Suosikkini oli tietenkin kaalipiirakat! Näitä perinneherkkuja (kuvassa oikealla sienitäytteisen karjalanpiirakan vierellä) tuli ostettua kotiin viemisiksikin.

Salaattia, kalaa, muusia ja piirakoita lounaaksi

Seuraavalla Sortavalan matkallani haluan tutustua lähemmin ainakin kirjastoon, ja jos aikaa jää, niin keskustan kouluihinkin. Kuhavuoren komeita maisemia ja Vakkosalmen puiston laululavaa pääsin katselemaan 90-luvun alussa, ja toivottavasti sinne pääsen vielä jonakin kesänä uudelleen.
Eri lähteiden mukaan Sortavala on ollut suorastaan legendaarinen laulujuhlakaupunki 1900-luvun kolmena ensimmäisenä vuosikymmenenä ja laulujuhlaperinnettä on nykyisin pyritty jälleen elvyttämään.