Eduskuntavaalit 2023 lähestyvät!

Laulurinteen Lumipuiston näkymiä maaliskuussa 2023 🌟 

Yleensä jo hyvissä ajoin viikkojen varrella kirjoitan muistiin, mitä olen niinä aikoina pohdiskellut. Kuukausittain kokoan sitten ajatuksiani kunkin kuukauden blogipäivitykseen. Siksi näistä tulee välillä pidempiä (kuten nyt). Hyvää aivovoimistelua tämä kaikki kyllä on hiihtämisen ja eläkeläisen muiden puuhien lomassa. Tällä kertaa keskityn tuleviin eduskuntavaaleihin; olemme porukallakin pohdittu sopivia ehdokkaita.

Varsinainen vaalipäivä on su 2.4.2023 klo 9–20 ja ennakkoäänestys 22.–28.3. Ennakkoäänestys alkaakin jo noin viikon päästä!

Pidän aforismeista, ne ohjeistavat tai virkistävät siinä hetkessä. Evääksi löytyivät tällä kertaa seuraavat mietelmät (olen laittanut niitä tänne eri väleihin) ja nuoren eduskuntavaaliehdokkaan sanat sote-illalta 6.3: Pitäisi muistaa, että moni asia on kuitenkin hyvin. Tarpeellinen muistutus tälle(kin?), joka usein nostaa herkemmin esiin epäkohtia, huolenaiheita... 

"Mikä haaste onkaan elää läsnä
olevaa aikaa. Tänään kuolee
samalla, kun olemme huolissamme
huomisesta tai kadumme eilistä."
(Anne Wilson Schaef.)

Ladut ovat olleet tänäkin vuonna mainiot, kiitos Vuonislahteen Reinolle ja muille asianosaisille 🌼
 

Sopivaa ehdokasta miettiessä kokeilimme useampiakin vaalikoneita, itse kokeilin neljää eri vaalikonetta: Ylen, duunitorin, mtv:n ja Iltasanomien. Vaalikoneet antoivat kohdallani varsin erilaisia ehdotuksia. Johtuneeko siitä, että arvostan ja kannatan niin monenlaisia asioita, vaikeaa sanoa. Lisää tästä tuonnempana. Kaikista ja erityisesti vähempiosaisista huolehtimista painottivat useimmat kärkiehdokkaat, mutta toisaalta kasvava valtion velka huolestutti monia. Vaikka olen jo reilusti yli 6-kymppinen, en itsekään muista aikaa, jolloin olisi ollut näin haastavat ajat yhteiskunnallisestikin kuin on ollut nyt. On mm. pandemia-, sota-, ilmasto- ja energiakriisit, ja hintojen ennen näkemättömän suuret nousut mm. ruuan ja sähkön kohdalla. Eli velkaa on ollut pakko ottaa, mutta niin ei voine jatkua kovin kauan. Yhäkin ilmassa leijuvat uhkakuvat aiheuttavat turvattomuutta. Monet ovat todenneet, että keskiluokka pitää suomalaista(kin) hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Tähän palaan vielä päivitykseni lopussa, samoin joihinkin henkilökohtaisiin kokemuksiin mm. sähkön hinnan noususta.

"Mitä sitten haluatkin tehdä, tee se nyt. Huomispäiviä on vain rajallinen määrä". (Michael Landon.)

Laulurinteen Lumipuiston näkymiä maaliskuussa 2023 🌟 

Kun aikaa on, olen päässyt juttelemaan tällä kertaa eri tapahtumissa useampienkin puolueiden ehdokkaiden kanssa. Se on ollut avartavaa ja kiinnostavaa. Olen miettinyt, että jos ei ole vielä päättänyt ketä äänestäisi, niin millä meidät vakuutettaisiin, jos on useampia toisistaan varsin paljon poikkeaviakin teemoja, joita arvostaa. Ehdokkaaltamme voidaan odottaa tasapuolista/yhdenvertaista suhtautumista erityisesti sotepalveluissa riippumatta asuinpaikkakunnasta, sekä myös sitä, että työn vastaanottamisen tulisi olla työikäiselle ja työkykyiselle kannattavampaa kuin avustukset. Tässä onkin jo kaksi varsin isoa teemaa, jotka eivät ehkä ole samassa vaaliohjelmassa. 

Kävin kuuntelemassa 6.3 tilaisuutta, jossa olivat Keskustan ja SDP:n ehdokkaat alustamassa ja keskustelemassa sote-asioista. Ensimmäiseen kysymykseen kuulimme silloin(kin) näkökantoja, mutta jälkimmäinen olikin visaisempi juttu. Jotakin samansuuntaista siinä havaitsin kuin joissakin tv:n ajankohtaisohjelmissa, joissa välillä hieman turhautuneenkin oloisesti sanotaan (asiantuntijoidenkin suulla), että esim. asumistukijärjestelmä on Suomessa niin monimutkainen, että sitä on lähes mahdotonta tiiviinkattavasti kuvata. Hankalaa on myös koettaa kuvailla sen ja muiden avustusten vaikutuksia siihen, kannattaako tarjottua työtä ottaa vastaan. Välillä kuulee myös kysyttävän, onko vuokrataso siksi niin korkea, koska ne korkeat vuokrat mahdollistavat myös ne asumistuet. Eli maksaako yhteiskunta lopulta vuokrankorotukset asumistukien muodossa? Myös eläkkeensaajan asumistuki on osaltaan ilmeisesti nostanut vuokria. Voisiko asumistuki olla silloin suoraan valtion tulonsiirtoa yksityisille hoiva-alan yrityksille ja sitä kautta niiden omistajille?

Paaterin metsäladulla 💙

 Omakohtaista kokemusta asumistuesta minulla ei ole, sitä ei ole kohdallani ollut. Tai ehkä silloin 1990-luvulla oli jo opintotuen asumislisä, kun yliopistossa opiskelin. En ole juuri tukia hakenutkaan, lienen sitä maatiaisrotua, jolle on jo pienestä pitäen tähdennetty, että omillaan pitää vaan koettaa tulla toimeen 🤔 Jos on rahat vähissä, silloin suu säkkiä myöten, kuten mummoni teroitti. Muistan hyvin niukan ajan, kun 90-luvun alussa opiskelin, tein osa-aikatyötä ja maksoin korkeakorkoista lainaa kerrostalokaksiosta. Rahat olivat niin vähissä, ettei esim. vaatteita (eikä muitakaan tavaroita) ollut varaa ostaa edes kirpputorilta. Tosin kirpputorien tarjonta taisi olla tuolloin niukempi, nythän monet suuret kirppikset notkuvat edullista ja varsin hyvälaatuista tavaraa, mitä voi ostaa  pikkurahalla. Ystävät antoivat tuolloin vanhoja vaatteitaan ja muita välttämättömyystarvikkeita. Opiskelijalle maksuttomasta koulutuksesta ja kirjaston tarjoamista maksuttomista palveluista  olen kyllä yhteiskunnallemme ikuisesti kiitollinen 🙏

Moniin tilanteisiin sopii vanha puusepän neuvo: Mittaa kahdesti ja sahaa vain kerran.

Eläinten ystävän pihajänis Marttalan mökillä Vuonislahdessa 💚

Googlasin nyt mielenkiinnosta asumistukeen liittyvää, ja putosin oikeastaan jo alkumetreillä kärryiltä, niin monimutkaiselta se kaikki vaikutti. Asumistuen hakemisen kiemuroita netistä katsellessa se toi liiankin elävästi mieleen myös sen vuosikymmenien stressin alati muuttuneissa työelämän tietotekniikkasysteemeissä. Tekeekö vaikeaselkoinen tietotekniikka tukien hakemista monimutkaista vai onko mutkikkuus järjestelmässä? Tätä miettiessä kasvaa ymmärrys heitäkin kohtaan, jotka eivät hae tukia, vaikka olisivat niihin oikeutettujakin.

Kyselin fb:ssä aihetta paremmin tuntevilta, ja vastauksiakin sain. Pointti oli ymmärtääkseni siinä, että kun moni saa asumistukea (myös monet työssä käyvät saavat sitä mm. korkeiden vuokrien ja/tai korkeiden sähkölaskujen vuoksi), systeemi on erittäin monimutkainen. Moni pelkää joutuvansa asumistuen ulkopuolelle (tai että se vähenee) jos he ottavat jotakin työtä vastaan. Lisäksi työttömyysturvassa on (netistä lukemani mukaan) sovittelumekanismi, että jos saa toimeentulotukea, niin kannustin ottaa työtä vastaan pienellä palkalla on olematon. Henkilö voi siis saada asumistukea, toimeentulotukea ja lisäksi muita tukia, esim. työttömyyskorvausta. Kelan nettisivuilta luin, että alle 300 euron palkka- tai yritystulo kuukaudessa ei vaikuta työttömyysturvaan. Melko pieneltä summaltahan tuo vaikuttaa, etenkin kun siitä vähennetään verot.

Laulurinteen Lumipuiston näkymiä maaliskuussa 2023 🌟 

Mutkat suoristaen ehdokkaan valinnan vaikeudesta: jos laittaa vaalikoneeseen kannattavansa työn tekemistä avustuksien sijaan, kone ehdottaa enemmän oikeiston ehdokkaita ja jos kannattaa vähempiosaisista huolehtimista mm. kattavalla sosiaaliturvalla, painotus on enemmän vasemmistoon ja osittain myös vihreisiin? Toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito, eli mm. heikommista huolehtiminen edellyttää sitä, että mahdollisimman moni työikäinen ja -kykyinen kävisi työssä. Hankala yhtälökö? Tarjotun työn vastaanottamisen kynnystä pitäisi madaltaa vajaatyökykyisilläkin, ja myös osa-aikaisen työn tekemisen tulisi olla työhön kykenevälle/työikäiselle kannattavampaa kuin avustukset. Tietenkin on aina heitä, joille sopivaa työtä ei vain löydy tai ei ole, mutta ei ehkä pitäisi kohdentaa katsetta yksinomaan heihin näitä asioita puntaroidessa. 

Kuuntelin erästä Ylen podcastia, ja siinä haastateltava sanoi, että onko tarkoituksenmukaista antaa nuorillemme sellaista mallia, että nuori ja työkykyinenkin voi elää ikään kuin eläkkeen kaltaisilla tuilla silloinkin, kun työtä olisi tarjolla. Tarjottu työ ei aina (ainakaan heti) ole koulutusta vastaavaa, mutta osaamista ko. tehtävään henkilöllä saattaisi kuitenkin olla. Hieman kärjistetysti sanoen, kaikki työ ei ehkä nykyäänkään vaadi juuri siihen tarjottuun tehtävään erikoistunutta koulutusta. 

Kohdallani on pienestä pitäen ollut ajatuksena, että jos on terve, työikäinen ja työhön kykenevä, pitää ottaa sitä työtä vastaan, mitä tarjotaan, vaikka se ei aina juuri sitä omaa koulutusta vastaisikaan. Nykyisin työttömällä on niin sanottu ammattitaitosuoja (duunitori.fi). Toki nykynuorilla voi olla erilainen suhtautuminen työhön kuin tällaisella 50-lukulaisella, ovathan he toisen ajan lapsia. Mielestäni se mummoni neuvo, että "suu säkkiä myöten", on laajemmin ajateltuna varsin hyvä tässäkin ajassa. 

Paaterin metsäladulla 💙

Ei ole helppoa ehdokkaan valintakaan, etenkin jos edellä mainitun lisäksi arvostaa vielä niitäkin asioita, mitä otan tässä myöhemmin esille.

Uutisissa nostettiin esille mm. 11.3, että monet eduskuntavaaliehdokkaat sanovat, että "olen jokseenkin samaa mieltä", kun kysytään että Suomessa on varsin helppoa elää sosiaaliturvalla. Eri tulonsiirtoja voi kai saada varsin hyvätuloinenkin, etenkin kun/jos on osaamista ja viitseliäisyyttä paneutua monimutkaisiin hakujärjestelmiin ja/tai voimia ja kykyä vaatia itselleen palveluja?

Kun lukee tarkempia kuvauksia ehdokkaiden mielipiteistä, monet kärkiehdokkaista sanovat, että ihmisellä on myös itsellään vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Uskon että kaikessa yksinkertaisuudessaan (?) terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja riittävä yöuni ovat ne kulmakivet, joilla vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja terveytensä ylläpidosta voi ottaa. Jos pystyy lisäksi luopumaan alkoholista ja tupakasta, aina parempi. Laajemmin ajatellen, fakta on sekin, että sote-resurssien supistuessa myös omahoidon merkitys kasvaa. Mielestäni olisi tärkeää laittaa resursseja enemmän myös varhaiseen puuttumiseen / ennalta ehkäisevään hoitoon. Kuvaannollisesti sanottuna: jo rikki menneen korjaamiseen menee aina enemmän resursseja kuin rikkoontumisen ennalta ehkäisyyn.

Potkuriajalelulla Vuonislahti - Koli -jäätiellä maaliskuussa 2023

Seurailen somessa noin kymmentä eduskuntavaaliehdokasta. Kaikki tasapuolisesti hyviä, valinta ei ole helppo. Kuinka tällainen monesta kiinnostunut ”renessanssi-ihminen” sitten löytää sen oikean? Kävin kokeilemassa Ylen vaalikonettakin. Sanoin kumppanille ennakkoon, että varsin usein vaalikoneet ovat antaneet minulle puoluevalinnoissa kärkeen kristillisdemokraatit - ehkä hieman yllättäenkin (?). Niin kävi nytkin, eli kolmen kärjessä oli KD. Winston Churchillin kerrotaan sanoneen ”Jos ihminen ei ole nuorena radikaali, hänellä ei ole sydäntä, ja jos ihminen ei ole vanhana konservatiivi, hänellä ei ole aivoja”. Itse olen jo 67-vuotias, ja tuo ajatus on ollut mielessäni aiemminkin. Ilmeisesti konservatiivisemmaksi olen tullutkin, elämänkokemusta on tietysti nyt enemmän, mikä lienee lisännyt realistisuutta. Toisaalta minulle erittäin tärkeitä ovat (joissain piireissä liberaaleinakin pidetyt) arvot kuten naisen oikeus päättää omasta kehostaan (esim. oikeus aborttiin) ja naisten ja miesten tasa-arvoisuus mm. työmarkkinoilla. Kokeilin myös duunitori.fi-vaalikonetta, jossa kysymykset keskittyivät  työelämään. Siellä kärkeen nousi 92 %:n samanmielisyydellä puolituttu ehdokas, jonka edustama puolue oli kohdallani uusi.

Sauvakävelylenkillä joen rannassa sulan maan aikaan 💛

Yllättäen kohdallani kolmen kärkeen Ylen vaalikoneessa sijoittui myös Eläinoikeuksien puolue. En ole siitä aiemmin kuullutkaan, mutta rakastan toki eläimiä ja luonto-arvot ovat muutenkin tärkeitä. Kiintoisaa oli se, että ko. kyselyssä ei oikeastaan kysytty eläinten oikeuksiin liittyvää, joten hieman vaikeaa on sanoa, mistä tuo tulos tuli. Kun katselin sopivia ehdokaita, kärkeen nousi ehdokkaita useammasta puolueesta, myös KD jälleen kärkijoukossa. 

Kun katsoin tarkemmin joidenkin samoilla linjoilla olleiden ehdokkaiden vastauksia, heillä oli esim. vastauksena "jokseenkin samaa mieltä" siihen kohtaan, että Suomessa on varsin helppoa elää sosiaaliturvalla. Tässä kohtaa painotan sitä, että miellän tuet/tulonsiirrot laajemmin kuin vain esim. työttömyystukeen, asumis- tai toimeentulotukeen. Huomaan nykyään jo sivuuttavani reagoimatta esim. somessa esiintyvät hehkutukset, että hän saa kaikki hoidot ja palvelut nopeasti ja tehokkaasti julkiselta, mm. hammashoidoista ja silmä- ym. erikoislääkärien palveluista leikkauksiin. Miksi sivuutan? Kaipa siksi, että suurempi näyttää olevan se joukko, jotka eivät ole yhtä onnekkaita. Jokin vaikeasti määriteltävä epäoikeudenmukaisuuden tunne kirpaisee, vaikka hienoahan se toisaalta on, että nuo henkilöt saavat kaiken haluamansa hoidon sujuvasti julkisilta.

Laulurinteen Lumipuiston näkymiä maaliskuussa 2023 🌟 

Kannatan yhdenvertaisuutta mitä suurimmassa määrin.  Kirjoitin mm. tänne blogiini jo viime vuoden helmikuussa aluevaalien alla kuvauksista, että joillakin asuinpaikkakunnilla saa kuulemma nopeasti kattavaa palvelua mm. julkiseen lääkäri-, hammaslääkäri-, fysioterapeutti-, silmälääkäri- tm. palveluun tai tutkimuksiin. Eroa näytti olevan myös Savon ja Pohjois-Karjalan välillä. Nythän ollaankin samaa vaalipiiriä, joten tasa-arvoistuvatkohan palvelut näillä alueilla? Nettikirjoittelusta huomasi, että jossakin päin Suomea pääsi nopeasti myös nivelrikon aiheuttamiin leikkauksiin tai vaikkapa kaihileikkauksiin julkiselle. Jossakin muualla jonottavat henkilöt kääntyivät lopulta yksityisten palvelujen puoleen, kun eivät enää kestäneet kipuineen. Jostakin päin Suomea kerrottiin, että jos esim. hammaslääkäriaikaa ei ole julkiselle saatavana, siellä sai palvelusetelin yksityiselle. Se on hyvää tai ehkä erinomaistakin palvelua. Mitä ehdokkaat ovat mieltä, tulisiko kohtelun olla kaikille (ainakin pääpiirteissään?) saman kaltainen, onhan verojakin yhdessä maksettu. Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat varsin paljonkin eri asemassa sen mukaan, missä asuvat. Voiko tälle jotain tehdä? 

Voimapuuni hiihtoladun varrella: tuulisesta ja karusta elinpaikastaan huolimatta mikä uljas ryhti ja taivaita kohti kurkottava pää! Useammastakin eri suunnasta tuleville hiihtelijöille ja soutelijoille se näyttää tietä kuin majakka. Aamu-, päivä- ja iltavalossa tuo puu näyttää aina jotenkin muuntuvan, kuin eri tarinaa kertoisi.

Silloin tällöin kuulee kommentteja, että joku sai esim. kalliin erikoishoidon ilmaiseksi (ei henkeä uhkaavan sairauden vuoksi). Ilmaiseksiko? Oikeastaan ilmaista hoitoa tai lääkettä ei olekaan, aina joku maksaa, em. tapauksessa Kela, veronmaksajat. Jostakin kuului kysymys, että keneltä se on pois, jos hän sen sai. Saattaahan se olla poissa esim. häneltä, joka tarvitsee palvelua vielä kipeämmin, mutta ei ole voimia tai kykyä yhtä tiukkaan vaatimiseen. Joissakin tapauksissa pitää sitoutua myös itse tiettyihin elämäntapamuutoksiin; esim. vaikkapa laihdutushoidoissa ruokavalioon ja sopivaan liikuntaan liittyviin elämäntapamuutoksiin ja/tai alkoholittomuuteen. Joku siihen pystyy, joku ei.

Alkoholi näyttää olevan suomalaisille erityisen herkkä tai jopa tunnelatautunut aihe, eri lähteet kirjoittavat. Tohtineeko sitä käsitellä muuten kuin enintään hyvin varovasti, ikään kuin silkkihansikkain. Rohkenen kuitenkin sanoa, että jos ei pysty esim. sitoutumaan lääkärin ohjeistamana päihteettömyyteen, voisi hoitomaksussa olla ainakin jonkinlainen omavastuu – ikään kuin kannustimena. Hyvin toimeentulevalla ehkä suurempikin omavastuu. Kun yhteiskunnan resurssit supistuvat, pitäisikö joissakin tapauksissa olla siis enemmän tarveharkintaa?

Kaunis sali Joensuun Papinkadun kansalaisopistolla on ollut jo kauan mm. joogaajien tilana 

Näitä eri esimerkkejä on niin paljon, että on oikeastaan mahdotonta kuvailla tätä kaikkea vain tiiviisti. Kuriositeettina voisin ottaa vielä vaikkapa sähköpotkulautojen turvallisuuden. Se ei ole yhteiskunnallisesti suurimpia asioita, on vain tullut mieleen kävelyteillä kulkiessani. Sähköpotkulautailijan nopeus saattaa olla lähes nelinkertainen jalankulkijaan verrattuna, ja jos potkulauta törmää jalankulkijaan, seuraukset voivat olla hyvinkin vakavat. Kannatan tässä näinkin radikaalia ehdotusta: yksityinen tapaturmavakuutus lautailijoille, kypärän käyttöpakko ja tietysti päihteettömyys, kun lähtee potkulautailemaan. Radiouutisissa puhutaan juuri nyt moottorikelkkailijoiden tapaturmista, sitä voisi oikeastaan koskea samantyyppiset turvallisuusohjeistukset. 

Sosiaalinen media on siitä(kin) oiva väline, että se antaa teksti- ja kuvamuistoja pidemmältäkin ajalta. Osa on n. 14 vuoden takaa, jolloin liityin FB:iin. Eräässä vuosien takaisessa muistossa olin kirjoittanut, että haluaisin olla se huumorintajunsa säilyttänyt rinnalla kulkija – sitä pidän kyllä arvossa edelleenkin mm. vertaistuki- ja muissa vapaaehtoistehtävissä. 

Useammassakin tekstimuistossa olen pohtinut myös vaaleja ja mm. vaalikoneiden antamia tuloksia, näköjään ainakin 1.3.2015, 1.3.2018 ja 1.3.2021. Kavereistani ilahduttavan moni on ollut näinä vuosina mm. kunnallisvaaleissa ehdokkaana, eduskuntavaaleissa ja kirkollis- ja aluevaaleissakin - kiitos teille 🌷 

Kaupunkiviikonloppuina suuntaan läheiseen kirkkoon 💗 

Tällaista olen näköjään pohdiskellut noina edellisinä vaalikausina (ilmeisesti silloinkin sopivaa äänestettävää miettiessäni) ja allekirjoitan nämä edelleenkin, vaikka aikaakin on kulunut:

👍 Luonto- ja ympäristöarvot tärkeitä 👍 Erään eduskuntavaaliehdokkaan hyvä vaalilauseke oli: ”On vain yksi maapallo, varastosta ei löydy uutta, jos pilaamme tämän!”

👍 Julkisen terveyden- ja sairaanhoidon kattavana ja laadukkaana pitäminen on tärkeää! Viekö joissakin kohdin tehoton /epätarkoituksenmukainen toiminta resursseja? Eräs esimerkki: korkeasti koulutettu hoitohenkilökunta tekee runsaasti toimistotyötä. Pitäisikö toimistosihteerit palauttaa sotealoille, JOS esim. runsas kirjaaminen on välttämätöntä?

👍 Hyvä hoiva elämän ehtoolla! Hoivakoteihin (mm. tehostettuun palveluasumiseen) voi jonottaa kerrallaan satoja henkilöitä Itä-Suomen alueellakin... Väki luonnollisesti ikääntyy, mutta se ei ole ainoastaan yksien paikkakuntien ilmiö. SOTE-asioista päättävät nykyään hyvinvointialueet, mutta on kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä ehdokkaat ovat laajemminkin näistä meille jokaiselle tärkeistä sote-asioista!

👍 Omaishoitajien työn tukeminen on todella tärkeää! Heidän tekemänsä ympärivuorokautinen työ säästää paljon myös yhteiskunnan varoja. Mitä voidaan tehdä, etteivät omaishoitajat uupuisi?

👍 Toimivat kulkuyhteydet syrjemmässäkin, koko maa tulisi pitää asuttuna

👍 Tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus ovat tärkeitä arvoja a i n a! Tietoisesti vielä toistan, että yhdenvertaisuus asuinpaikasta riippumatta on tärkeää mm. sotepalveluissa. Enpä oikeastaan ole huomannut, että minkään puolueen edustaja olisi sanonut, että kyllä julkisten terveyspalvelujen pitääkin olla joillakin paikkakunnilla parempia tai huonompia kuin toisilla, vai miten se on?

Paaterin kahvilassa ystävien kanssa kuulumisia vaihtaen ja hiihdon lomassa välipalaa nauttien  😍

Paljon on kuitenkin myös hyvää ja äänestämällä (toivottavasti) voimme vaikuttaa siihenkin, että yhdenvertaisuus lisääntyy. Tämän päivityksen alkupuolella otin esille, että eri havaintojen mukaan nk. keskiluokka pitää hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Siellä onkin paljon yritteliäisyyttä, työteliäisyyttä, ahkeruutta ja vastuunkatoa niin omasta kuin toistenkin hyvinvoinnista 👍 Myös moniin työelämän olosuhteisiin pitäisi saada parannusta, jotta työssä käyvät eivät väsy! 

"Esimerkki ei ole pääasia pyrittäessä vaikuttamaan toisiin. Se on ainoa asia."
(Albert Schweitzer.)

Joensuun taidemuseo - rakas kulttuurikeidas minulle jo 1980-luvulta lähtien 💖

Lopuksi hieman kulttuuristakin. Näissä kampanjoissa ei ole juurikaan puhuttu kulttuurista, henkisestä leivästämme. Joissakin yksittäisissä kampanjapäivityksissä on kyllä havaintojeni mukaan mainittu kulttuurin arvo ja merkitys yhteiskunnalle ja sen monella tapaa rikastuttava merkitys koko yhteiskunnalle. Erittäin helppoa on olla samaa mieltä mm. siitä, että kulttuuri on keskeinen osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Huomaan omakohtaisestikin sekä läheisteni kohdalla, että taiteen ja kulttuurin merkitys ihmisten hyvinvoinnille on kiistatonta. Nuorehkona vaikeaan sairauteen kuolleen ystävämme kuolemasta tuli nyt kuluneeksi vuosi. Tulee yhä mieleen elävästi se tuttu kannustus, välittäminen, hymy, vuorovaikutus ja palaute. Lämpimät muistot ja yhdessä jaettu elävät ajatuksissa, sydämessä 💓 Hänelle kulttuuririennot olivat erittäin tärkeitä elämää ylläpitäviä keitaita loppuun asti. Kulttuuri oli kuin lääkettä vaikean sairauden koetellessa.

Arkisessa elämässäni oli juhlaakin, helmikuussa oli nimipäiväni ja maaliskuussa synttärit 😊 Juhlin nimipäivääni kulttuurin parissa, eli seuraamalla Joensuun kaupunginteatterissa upeaa pukudraamaa "Vaarallisia suhteita". Väliajalla juttelimme mm. lieksalaisten ja punkaharjulaisten kanssa, jotka olivat koonneet kimppakyydit saapuakseen teatteriin Joensuuhun saakka. Mainiota 👍

Pääsimme nauttimaan valosta ja lumisista kulttuuriaktiviteeteista 20.2.–12.3.2023 Joensuussa Laululavan ympäristössä (kuvia edellä). Laulurinteen Lumipuisto oli kaikille ilmainen, kolme viikkoa kestänyt tapahtuma. Suurkiitos tapahtuman järjestäjille! Erityisen arvokas se oli meille, jotka emme juurikaan matkustele ulkomailla tai hae muitakaan elämyksiä juuri omaa maakuntaa kauempaa.

Sunnuntain 5.3.2023 Karjalaisessa monipuolinen kulttuurivaikuttaja Katriina Honkanen sanoi: ”Jos kaupungissa ei ole kulttuuria, kaupunkia ei ole”. Erittäin helppoa on allekirjoittaa tämä! Kiitollinen, onnellinen ja vaikuttunut olen mm. omasta kaupunginteatteristamme sekä kattavia palveluja tarjoavasta kirjastosta, kansalaisopistosta ja taidemuseosta (kuvat edellä) - aivan lähellä, edullisina kulttuurikeitaina jokaiselle!

Hyvää oli tuo kantarelli- ja kasvistäytteinen piirakka (kuva), suolaakin vain kuorrutteen kevytjuustossa. Kuorrutteeksi kun keksisi vielä jonkin vieläkin vähäsuolaisemman ja niukasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän.

Vakiintunut marttailu-osioni lopuksi -  marttailu maadoittaa arkeen: 

Näin kevättalvella on hyvä muistaa myös maakellarin ja pakastimen sisältö. Juureksia, sieniä ja marjoja onkin syöty nyt paljon ja höysteeksi ovat riittäneet uudet suosikkimme kaura- ja härkistuotteet ja mm. Mifu-jauhis. Lihan syömisestä (erityisesti punaisen) olemme jo vuosia sitten irrottautuneet. Syitä lienee useitakin, mutta vähäisin ei ole se, että lähiseudun maassa ja vedessä kasvaneista aineksista tehdyn aterian jälkeen olo on vain niin paljon parempi. Kotimaiselle lähiruualle tässäkin yhteydessä iso peukku 👍

Luulin aikoinaan, ettei gluteeniton, suolaton/sokeriton, rasvaton tai vähärasvainen ja lihaton maistu juuri miltään, mutta ei se niinkään ole, kun vain muistaa maustamisen ja mm. tuoreet yrtit. Kolesterolia ja verenpaineita siis seurailen, muun muassa. Vaakalla käyn aamuisin ja seurailen painoa. Rannekkeesta seuraan sitä, että (liikunta)aktiivisuutta tulee päivittäin ainakin se rannekkeeseen määrittämäni minimi 100 %. Sydämen omahoitoa tämäkin! Kahvipulla tai suklaapala silloin tällöin, jotta suun nautinnot eivät menisi liian askeettisiksi 😉

"On helppo vain istua ja tarkkailla. Vaikeaa on nousta ylös ja alkaa hommiin". (Honore de Balzac.)

Nyhtökaurapyörykät valmistuivat pannulla 😋

Jokaisena päivänä liikkumaan: ladulle (kuvat edellä), sauvakävelemään, ohjattuun jumppaan ja joogaan. Lautaselle kasvis- ja kalaruokaa; välipaloiksi marjoja ja hedelmiä. 

Sähköuunia ei ole käytetty mökillä eikä kaupungissa kuukausiin (viime viikonloppuna tuo kantarellipiirakka tehtiin kylläkin), sillä mökkimme viimeisimmän sähkölaskun summa +300 €/kk:ssa tuntui suurelta. Mökkimme on pieni ja sähkönsäästäminen kaikessa mahdollisessa on huomioitu. Sähkösaunaa kylläkin silloin tällöin lämmitetään, mutta muu lämmitys on laskettu 15:een, kun ei olla mökillä. Ja kun ollaan siellä, on runsaasti villaista yllä - ja kyllä viileässä myös hyvin nukuttaa. Kerrostalokodissa kaupungissa säästetään sähköä myös, ja ylimääräisiä yhtiövastikkeita taloyhtiössä on jo kerätty kasvaneisiin sähkölaskuihin.

Iltaisin laitamme toisinaan mökillä valot sammuksiin ja katselemme näkymiä ikkunasta. Huikean kaunis on mm. keittiön ikkunasta näkyvä maaliskuinen oranssinpunainen auringonlasku kupeessaan tähtinä tuikkivat valot hämärtyvillä Kolin rinteillä. Kuukin näkyi maaliskuun alussa 🌛 🌟

Iloa ulkoiluun kevättalven hohtavilla hangilla, ja käydäänhän äänestämässä joko varsinaisena vaalipäivänä su 2.4.2023 klo 9–20 tai ennakkoäänestämässä 22.–28.3. 👍 💗 👍

Kuoleman metaforista, muistorunoista ja virheistä oppimisesta

Pielisjoen valoja ja varjoja alkutalvella 2023

Valon lisääntyessä helmihangilla teki mieli kirjoittaa henkisestä ja hengellisemmästäkin aihepiiristä. Lopuksi on vakiintuneena pieni marttailuosioni, ja siinä tällä kertaa satokauden tuotteista ja kohdallani ajankohtaisena muistutuksena silmälasien oikeaoppisesta puhdistuksesta. Käytännöllisenä osiona on siis eräänlainen virheistä oppiminen 😎 Eräs blogiani vakituisemmin lukeva ystävä kysyi puhelimessa, mistä sinä keksit nämä aiheet. Se olikin hyvä kysymys, piti ihan miettiä. Vastasin hänelle, että en kirjoita tekstiä kerralla, vaan kun tulee ajatuksiin jotakin mielestäni muistiin kirjoittamiseen inspiroivaa, kirjoitan sen (jos mahdollista heti) pöytäkoneeni Word-tiedostoon, ja kokoan sitten kuukausittain niistä laajemman blogitekstin. Joskus aihepiiri voi olla pirstaleinenkin, mutta haitanneeko tuo – monesta kiinnostuneen päässä kun liikkuu niin monenlaista 😍 

Suunnittelu on siis se oleellinen juttu tässäkin, kuten oli työelämässänikin. Koin silloin, että suunnittelu oli se kaikkein suurin työosuus - eli hyvin suunniteltu oli vähintäänkin kuin puoliksi tehty. Positiivareiden sivuilla oli 10.2.2016 tätä sivuava mietelmä: "Suunnittelu tarkoittaa sitä, että jossakin tilanteessa uhrataan hiukan aikaa, jotta myöhemmin voitettaisiin paljon aikaa". Katselen mielelläni mm. toisten tekemiä käsitöitä, itsehän en osaa niitä tehdä. Kaipa kirjoittaminen ja osin valokuvaaminenkin on kohdallani se miun ilmaisuni muoto, jonkun toisen kohdalla se on jotakin muuta. Koen että kirjoittaminen on ajattelua, ja välillä näemmä pitää pysähtyä ajattelemaan, missä mennään 😉 Toisaalta esim. musiikki tai kulttuuri kaikkinensa aktivoi kaikkea tätä. 

Näkymää ns. vakiopaikaltani Joensuun ev.lut. kirkosta

Aloitan hengellisemmästä. Silloin kun emme ole viikonloppuna maalla, käyn yleensä sunnuntaisin tuossa lähikirkossamme. Herättäjän kirkkopyhässä 29.1 pääsimme laulamaan siellä mm. suosikkigospel-lauluani "Kahden maan kansalainen" (kuva seuraavana). Sen jälkeen kävelimme Matin kanssa seurakuntakeskukselle keittolounaalle ja kakku-/pullakahveille. Päivä jatkui siioninvirsi-seuroilla srk-keskuksella. En suunnitellut tätä ennakkoon, vaan yksi asia johti toiseen - kuten kaikessa muussakin. Alustusten ja saarnankin teemoina oli tuolloin pelko ja pelot. Mitä me pelkäämme, ja miten selviydymme pelkojemme kanssa eteenpäin? Tunnemmeko esimerkiksi kuolemanpelkoa? (Olen pitkän elämäni aikana kohdannut heitäkin, jotka pelkäsivät kuolemaan johtavaa sairautta niin paljon, että eivät uskaltaneet mennä lääkäriin, vaikka oireitakin oli, ja sairaus havaittiin vasta, kun se oli jo edennyt.) 

Onko aihetta myös kiitollisuuteen - jostain? Miksi olen itsekin ajatellut ja muistellut l i i a n paljon heitä, jotka kiusasivat, sanoivat pahasti tai käyttivät hyväksi? Tavalla tai toisella ikään kuin kuluttivat ympärillä olevan energian/ilman loppuun niin, että olin nääntyä tai tukehtua? Onko lopulta kuitenkin ollut (ja on) enemmän heitä, jotka auttoivat, tukivat, työnsivät sen pelastusveneen esille silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsi? Kiitolliseen mieleen on aihetta mielestäni siinäkin, että ikääntymisessä taitaa olla se(kin?) etu, että yhä vähemmän ja vähemmän välittää siitä, miellyttääkö kaikkia 😄

Kahden maan kansalainen (Jaakko Löytty ja vaimonsa Kaija Pispa)🎵

Kävin 29.1 myös hiihtämässä ensimmäisen kerran tänä talvena tuon läheisen kaupunkiladun. Oheistan tähän erilaisia varjokuvia hiihto- ja lenkkeilyreiteiltäni. Toimikoot ne kuin eräänlaisina metaforina kuolema-aiheisiini. Luisto on ollut hyvä ja sekä läheinen Mehtimäen kaupunkilatu että Paaterin metsälatu ovat olleet hyvin kunnostettuja. Kiitokset yhteisen hyvän eteen ahkeroijille 🌸 🌹 🌺 🌻 🌼 

Hiihto- ja sauvakävelylenkeilläni kuuntelen yleensä puhelimen kuulokkeista eri ohjelmia melkeinpä laidasta laitaan, tällä kertaa kuuntelin kiinnostavaa podcastia herännäisyydestä. Maailmankuva / yleissivistys avartuu näin hieman. Esim. sana "körtti" on ollut ilmeisesti alunalkaen negatiivinen, sillä on haluttu kuvata vaatimatonta, nöyrää ja yksinkertaisiin vaatteisiin pukeutunutta maaseudun ihmistä, usein tummatakkista hurmoshenkistä miestä. Nykyajassa herättäjäliike on maltillinen ja yleiskirkollinen ja esim. city-körttiläisyys on varsin modernia. Pidän tärkeänä sitä, että syntyvyyden säännöstely on sallittua, ei torjuta naispappeutta ja suhtaudutaan sallivasti vähemmistöihin.

Kuvasin mm. körttinuken Kuopion museossa viime syksynä

Puhelimessani sattui olemaan edellä oleva muisto Kuopion museosta viime syksyltä, mikä liittyy herännäisyyteen: nukke körttipuvussaan. Omakin Pielisen Karjalan kansallispukuni on saanut vaikutteita korttiläisyydestä, on mm. röijyn vollit, koreilematon ilmiasu ja myös muita piirteitä.

Eräs ystäväni pyysi, että kirjoittaisin jotain myös kuoleman metaforista. Tällä kertaa valitsinkin aiheeksi kuolemaan liittyvät kuvakieliset ilmaukset. Sami Lopakka kirjoitti artikkelissaan Kielikuvia 2/2005 ”Viikatemiehen jäljillä” Nykysuomenseuran nettisivuilla kuolemaan liittyvistä metaforista. Hän tutki pro gradu -työssään (2001) kuolinilmoitusten muistosäkeissä esiintyviä kuoleman metaforia. Eri lähteissä emt. lailla sanottiin, että kuolema on voimakkaasti tabuksi koettu aihepiiri, jota lähestytään erinäisillä eufemistisilla (kiertoilmaisun kaltaisilla / kaunistelevilla) ilmaisuilla, vertauskuvin ja metaforin.

Tätä kirjoittaessani tuli tavallistakin enemmän mieleen myös n. vuosi sitten kuollut ystäväni, joka antoi ilokseni ja voiman lähteeksi säännöllisesti palautetta kirjoituksistani 💜 Näin oli vielä viime helmikuussakin, hieman ennen kuolemaansa. Hänen kanssaan juttelimme viimeisinä vuosina paljon myös kuolemasta; se hälvensi omaakin kuolemanpelkoani. Kaikessa tiiviydessään: kuolema on yhtä luonnollinen kuin syntymäkin. Jokainen joka syntyy, varmasti ja luonnollisesti myös kuolee jonakin päivänä. 

Marjakuusen aikaan. Lausujan muistelmat (2010), Anna-Liisa Alanko

Aika tuntuu menevän nopeasti. Anna-Liisankin (26.1.1935 Hankasalmi - 31.1.2018 Joensuu) kuolemasta on nyt jo viisi vuotta. Anna-Liisa lausui mm. T. S. Elliotin ja Ilpo Tiihosen  runoja. Kuuntelin lenkilläni kuulokkeista Ilpo Tiihosen (1950 - 2021) haastattelua. Tämäkin runoilija on jo poistunut keskuudestamme, mutta laaja tuotanto elää.

Tässä Anna-Liisa Alangon runossa on mielestäni kaunista kuolemaan viittaavaa luontoyhteyttä ja myös viittaus järven kaislikkoiseen rantaan. (Seuraavan varjokuvan jälkeen kuvataan kuolemaa matkan määränpäänä: tulla polkunsa päähän, purjehtia satamaan.) 

”Sen järven otan mukaani

kun lähden

tai en lähde ollenkaan

jään kimaltamaan

tähtenä kaislikkoon

kasteena ruohikkoon - - ” (Anna-Liisa Alanko, runoteoksessa Leikkikivi”.

Tämän talven ekalla hiihtolenkillä Paaterin metsäladulla 21.1 oli hyvin kunnostetut ladut. Mikä valo ja huikean sininen taivas 💙

Kuolemaa pidetään usein vielä nykyäänkin tabua muistuttavana kiellettynä puheenaiheena (mm. Varis 1998: 172 Lopakan artikkelissa). Esimerkiksi läheisen ihmisen kuolemaan viitattaessa turvaudutaan lähes poikkeuksetta metaforiin. Suora ilmaus ”kuolla” saattaa tuntua vainajan omaisille liian karkealta ja jopa tylyltä ja erilaisten kielikuvien käyttö koetaan suoria ilmauksia helpompana. 

Kun puhutaan erityisesti äskettäin kuolleesta läheisestä, turvaudutaan ehkä huomaamattakin metaforiseen kielenkäyttöön. Saatamme viitata hänen kuolemaansa esimerkiksi toteamalla hänen nukkuneen pois (KUOLEMA ON UNI) tai siirtyneen ajasta ikuisuuteen (KUOLEMA ON SIIRTYMINEN). Esimerkiksi metaforat elämäntaipaleen alkamisesta, elon kivikkoisesta tiestä tai tulemisesta matkansa päähän (jäljempänä eräs esimerkki kotiin pääsemisestä) heijastelevat kaikki samaa, laajempaa metaforaa: ELÄMÄ ON MATKA. Elämä saatetaan esimerkiksi nähdä pitkänä matkana ja kuolema perillepääsemisenä, matkan määränpäänä (tulla polkunsa päähän, saavuttaa matkansa pää, purjehtia satamaan jne.). (Emt.)

Sukulaiset toivat Annan uurnan Englannista Joensuun hautausmaalle Mustosten sukuhautaan. Kuva: otettu kesällä 2022 keltaisten kukkien aikaan 💛 

 Annan Albumissa (Sirpa Sulopuisto 2022) s. 58 oli Annan äidin Louise Aurora Mustosen kuolinilmoitus. Hän oli syntynyt 1824 ja kuollut 1882. Ilmoituksessa kirjoitetaan, että hän nukkui rauhallisesti kuoleman uneen. Kuolemaansa edeltävänä aikana hän tiesi kotimatkansa olevan lähellä. Myös tässä tekstissä siis viitattiin kuolemaan unena ja elämää matkana taivaan kotiin. Sivulla 114 Sanfridin kirjeessä Annalle (ajoittunee 1890-luvun alkuun) on maininta tästä elämästä pois kutsumisesta. Hän kirjoittaa heikentyneestä terveydestään, ja toteaa, että hyvien lääkkeiden ansiosta hänen sydämensä pysyy kuitenkin kunnossa, ja hän odottaa keväällä alkavaa vesihoitokuuriaan. Sanfrid toteaa, etteihän sitä koskaan tiedä, koska kutsutaan pois. Monissa hengellisissä teksteissä sanotaan, että tulisi olla valmis, koska kutsu voi tulla milloin vain. 

Varjo etenee pellon laitaa aurinkoisena päivänä 4.2 Paaterin polun ladulla

Olen lukemassa nyt jo toista kertaa em. kiinnostavaa historiaa ja havainnollisia kuvia sisältävää kirjaa Annasta, ja se herätti kiinnostuksen katsella mm. tarkemmin netistä vanhoja kuolinilmoituksia. Eräässä ilmoituksessa sanottiin, että hän ”nukkui ijäiseen uneen v. 1928” tai ”vaipui kuolon uneen v. 1902”. Jälkimmäistä ilmausta käytettiin varsin yleisesti 1900-luvun alun kuolinilmoituksissa. Sotarintamalla kuolleiden ilmoituksissa oli vakiintuneena ilmaisu ”hän kaatui”. Sairauksiin nimeltä mainiten ei (näiden pintapuolisten havaintojeni mukaan) näissä vanhoissakaan ilmoituksissa viitattu, joskus muistokirjoituksessa saattoi olla, että ”ankara, hivuttava tauti mursi ahkeran ja työlleen omistautuneen ihmisen elämän”. 

Myös niissä muutamissa 1800-luvun kuolinilmoituksissa, joita katsoin, yleinen ilmaisu oli ”nukkui kuoleman uneen” ja usein oli maininta myös vainajan ahkeruudesta ja rehellisyydestä. Myöhäisemmän ajan ilmoituksissa voi olla esim. ”hänen evakkotiensä päättyi” viitaten vainajan syntymäpaikkakuntaan luovutetussa Karjalassa. Niiden sukulaisteni kuolinilmoituksissa, mitkä minulla on tallessa 1900-luvun jälkipuoliskolta ja 2000-luvulta, on yleensä vain lyhyt maininta syntymä- ja kuolinajankohdista. Muistokirjoituksissa saattoi olla, että hän kuoli lyhyt- tai pitkäaikaisen (tai vaikean tai nopeasti edenneen) sairauden murtamana. Sairauden nimeä ei ole yleensä mainittu. Katsoin mielenkiinnosta myös ihailemani kirjailijan Minna Canthin kuolinilmoitusta. Netistä löytyi kuolinilmoituskopio, jossa oli mainittu lyhyesti, että hän ”kuoli rauhallisesti 54 ikävuodellaan Kuopiossa”. (Minna Canth kuoli 12. toukokuuta 1897.) 

Näkymää Utran metsäkalmistosta kesällä 2022. Utrassa mm. Anna B. eli nuorena aviovaimona 1800-luvun jälkipuoliskolla 💗

Seuraava kaunis ja useinkin kuolinilmoituksissa käytetty muistovärssy viittaa myös kuolemaan matkana tai siirtymisenä: "Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut." (Sirkka Turkka.)

Kuoleman siirtymiseen rinnastavia metaforia on Lopakan tekemien havaintojen mukaan kolmea lajia: kuolema vertautuu siirtymistä ilmaisevissa metaforissa joko lähtöön (esimerkiksi lähdit pois), matkaan (olet iäisyyden tiellä, kotimatkalla, taivaantiellä) tai paikkaan (olet enkelten maassa, tähtien tuolla puolen). Osa ilmauksista esittää elämän ja kuoleman välisen rajan rantana, veden ja maan rajana. Useimmiten vesi edustaa elämää ja maihin rantautuminen kuolemista. Kun ihminen kuolee, muistosäkeistöjen mukaan hänet esimerkiksi saatetaan ihanan maan rannalle, Sami Lopakka kirjoittaa.

Ensimmäinen hiihtolenkkini Laululavan ladulla 21.2.2019 dcm-diagnoosin (10/2018) jälkeen.

Kuoleman maan saatetaan kertoa sijaitsevan esimerkiksi sateenkaaren tuolla puolen. Muistoteksteissä voidaan kuvata esimerkiksi edesmenneen kulkevan valoon tai olevan kuoltuaan valossa tai kirkkaudessa. Ihmiselämän tuli voidaan mieltää myös esimerkiksi nuotioksi, jonka palettua loppuun jäljelle jää vain tuhkaa. Kenties se kuvaa sitäkin, että maallisesta tomumajasta jää jäljelle usein vain uurnallinen tuhkaa?

Lopakan tutkimusaineistossa suhteellisen yleinen oli myös metaforaketju, jonka mukaan ihmisen elinaika on yhden päivän mittainen: Ihmisen syntymä on aamu, aikuisuus päivä ja vanhuus ilta (elon ehtoo). Kuolema esitetään yönä (muistosäkeistöissä esimerkiksi hiljaa saapui luoksesi yö). (Lähde: Lopakka, Sami 2001: Rannalle ihanan maan. Kuolemaan suhtautuminen ja kuoleman metaforat kuolinilmoitusten muistosäkeistöissä. Pro gradu -työ. Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitos.) 

Tässä artikkelissa en havainnut mainintaa ortodoksien yleisesti käyttämästä ilmaisusta ”siirtyä tuonilmaisiin”. Pidän siitä. Se kuvaa tavallaan myös lohdullista ajatusta siitä, että läheinen on siirtynyt johonkin toiseen ulottuvuuteen, hän on nyt jo toisessa ilmanalassa; on ikään kuin yhä läsnä, kenties aivan lähelläkin. Ort.fi-sivuilla sanotaan, että tuonilmaisiin siirtyneet eivät kuulu enää elävien muodostamaan seurakuntaan, mutta he ovat edelleen kirkon jäseniä. Joidenkin kirjoittajien käsityksen mukaan lapsi on ollut olemassa tuonilmaisissa jo ennen syntymäänsä. Pidän myös tästä ajatuksesta – menemme siis takaisin sinne, mistä olemme tulleetkin. Luonnollisesti faktatieto tästä kaikesta on meiltä salattu, eikä meistä kukaan voi varmuudella todistaa lopullista totuutta suuntaan tai toiseen.

Kirkon rakentaminen Utraan oli Anna Bamfordille (1866 - 1947) sydämenasia💓 

Kuoleman aihepiiriin liittyvänä vielä, että näin muutama päivä sitten unta noin neljä vuotta sitten kuolleesta ystävästäni. Uni oli merkillinen tai vaikeasti selitettävä kuten unilla usein on tapana olla. Mietin siinä unessa, miksi hän on tuossa, ja noin elinvoimaisena, hymyilevänä ja nuoren näköisenä. Hänenhän pitäisi olla jossain ihan muualla, mutta en kuitenkaan siinä unessani ymmärtänyt hänen jo kuolleen. Unen tunnelma oli lähinnä arkinen, puhuimme siinä hieman yllättäen nykytekniikan kehityksestä 😳 Unessa kun kaikki on mahdollista, siinä oli valtava peräkärryllinen rekka, mikä oli poikittain kaupungin keskustan kadulla. Tuo rekka oli ikään kuin täynnä uutta tekniikkaa, toinen toistaan modernimpia ja mielikuvituksellisempia tietoteknisiä sovelluksia. Liekö taustalla ollut ajatus, että entistä nopeammin laukkaavan tekniikan mukana on vain koetettava pysytellä. Uni jäi mieleeni siksi(kin), kun ystäväni oli siinä niin elävän ja läsnäolevan oloinen, ja tunnesiteeni häneen oli aikuisiällä lopulta kuitenkin melko kaukainen, asuimmehan eri paikkakunnilla jne. 

Lopuksi tästä aihepiiristä vielä, että erään havainnon olen tehnyt myös: en yleensä näe unta läheisestä, joka on kuollut vasta hiljattain tai ehkä vain vuosi, pari sitten. En tiedä, miksi on näin. Ovatko he kuolemansa jälkeisten läsnäolonsa viikkojen jälkeen menneet jonnekin kauemmaksi, ja tulevat vasta vuosien päästä uniin - jos ovat tullakseen? 

Lenkkeilijän varjo kuntoutuksessa 2/2021 Kunnon paikassa Savossa

Silloin tällöin näen unta myös noin 20 vuotta sitten kuolleesta isästäni, ja hänkin on unessa yleensä nuori ja hänelle rakas harmonikka on useimmiten tavalla tai toisella mukana. Kutsunkaltaisuutta oli isäni kuolinilmoituksen muistovärssyssäkin: ”Enkeli hiljaa vierellä kulki, tarttui käteen ja silmät sulki. Syliin kietoi siivillään, kuiskasi hiljaa, nyt lähdetään”.

Seuraavaa Rakel Liehun runoa olen siteerannut aiemminkin, ja näihin varjojen kuviin ja kuvien metaforisiin varjoihin sopii jälleen: 

"Varjoniko osasi tien tälle valoa vapisevalle rannalle?

Kerran kahlaat rannalle,

ja aurinko loistaa lävitsesi.

Hämmästyt.

Ruumiisi seinä on joka puolelta poissa." (Rakel Liehu 2008.)

Tämä kiinnostava aihepiiri vie helposti mennessään, ja tekee mieli tehdä yhä uusia ja uusia hakuja. Aika on kuitenkin rajallinen - tässä yhteydessä muistotekstit ja kuolemametaforat vain pienenä pintahipaisuna – monesta kiinnostuneella kun on paljon sydämellä 💜 Toisaalta näin suurta ja salaperäisyydessään kiehtovaa aihetta voineekin käsitellä vain pienesti kerrallaan. Ehkäpä palaan tähän(kin) aihepiiriin vielä.

Mäntyharjun kirkko muistoristeineen kesällä 2022. Tämä näkymä liittyy osaltaan eo. tekstiini, mutta miten, sen jätän salaisuudekseni 😎

Mitäs sitä muuta helmikuussa. Uusi kansalaisopiston kurssini musiikin teoria on osoittautunut minulle haastavaksi, mutta suhtaudun siihen kuin tietynlaiseen aivovoimisteluun 🎼 Uskon, että on hyvä mennä ainakin välillä pois mukavuusalueeltaan, ja haastaa itseään ja voimisteluttaa päänuppiaan. Huomasin kerrankin, kun menin musiikin teoriasta suoraan kirjallisuuspiiriin, solahdin heti kuin mukavuusalueelleni ja koin olevani huomattavasti enemmän omalla alueellani. Kirjallisuutta olen opiskellut yliopistossakin, mutta musiikin teoriaa en koskaan ennen. Lapsena kansakoulussa musiikista innostunut opettajamme Matti opetti meille myös nuottienlukua, ja silloin osasin soittaa nokkahuilulla nuoteista. Nyt olen sen unohtanut. Laulaminen nuoteista onnistuu - tosin pitkälti korvakuulolla. Voisin kyllä kiinnittää laulaessani enemmän huomiota myös musiikin teoriaan...

Toisaalta rima uuden opiskelussa on nykyelämässäni matalalla, ei ole esim. tutkintotavoitetta, ja sanoin ohjaajallemmekin, että jos opin vaikka ihan pikkuisen jotain, se riittää hyvin minulle. Kotitehtäviäkin olen pyrkinyt tekemään. Niitä tehdessäni esim. pieni oivallus kolmi- ja nelisointujen harmoniasta tuotti yllättävääkin tyydytystä – vielä voi oppia 👍 Ehkäpä hankin vielä pienen edullisen pöytäsoittimenkin, jolla voisi harjoitella vaikka vanhoja koululauluja.  Yhdellä sormella osaan soittaa pianolla joitakin helppoja lauluja - mutta jos sointuja on kerralla useampi - siinäpä sitä jo onkin... 🎹 🎵 🎶

Sodan siviiliuhrien (1944) muistomerkki Lieksan kirkon läheisyydessä. Tässä muistopaadessa on mm. sukulaiseni ja hänen kahden pienen lapsensa nimet. Tästä ei ole juurikaan puhuttu, lieneekö syynä ollut pelko vai suru 😗

Sitten arkisempaan - Marttailu maadoittaa käytännölliseen. Marttojen nettisivuilla kerrotaan, että sesonkiajattelu säästää luonnonvaroja ja kukkaroa. Lisäksi sesonkiaikana voi valita maukkaimmat ruoka-aineet. Kesällä avomaalla kasvaneet kasvikset ovat tietty parhaimmillaan ja talvella kannattaa suosia enemmän varastovihanneksia: porkkanaa, punajuurta, kaalia, lanttua ja naurista. Myös marjat ja hedelmät voi valita vuodenaikojen vaihtelun mukaan. (martat.fi.) Satokausikalenterin mukaan helmikuun hedelmiä ovat mm. monet sitrushedelmät; juureksista kurkuma, bataatti, lanttu ja itselleni hieman tuntemattomampi mustajuuri. Myös sipuleita ja kaalia kannattaa syödä tähän vuodenaikaan.

Mielestäni jotenkin mystinen näkymä Pyhäselän jäältä helmikuussa 2022. Tumma varjo peittää valon -

Lopuksi vinkki teemalla ”älä tee samaa virhettä minkä minä tein”, tai älä tee ainakaan, jos et halua noin tonnin ylimääräistä laskua. Virheestäni koitui minulle noin 900 euron lasku, vaikka hyödynsin kaikki mahdolliset tarjoukset. Silmälaseistani meni pinnoitteet ja jouduin hankkimaan uudet, koska entisiin kehyksiin ei kannattanut laittaa uusia linssejä. Vahvuuksiin ei tullut muutosta ja kehyksetkin ovat suunnilleen samanlaiset kuin entiset; kotimaisuus, keveys ja mukavuus ratkaisi. Olen mielestäni varonut kuumia uunin luukkuja, kuumaa saunaa, takka- ja nuotiotulia, hiuslakkasuihkeita, hiustenkuivaajaakin tms. Todennäköinen virheeni on ollut liian kuumalla vedellä peseminen, olen nimittäin kuvitellut, että ihon rasva ja silmälaseihin käsistä siirtyneet bakteerit lähtevät paremmin kuumalla vedellä…😖 Googlailin neuvoja, ja netissä oli mm. ohje, että kannattaa pysyä erossa puhdistusaineista, jotka sisältävät alkoholia, sitruunahappoa, etikkaa, ammoniakkia tai valkaisuaineita, sillä ne voivat pilata linssien pinnoitteen. Linssit on hyvä pestä silmälaseille suunnitellulla pesusuihkeella. Kiireessä lasit tulee usein pyyhittyä esim. paidan helmaan. Linssien pinnalla tai paidan kankaassakin voi olla pölyä tai likaa, joka naarmuttaa linssejä hankautuessaan niitä vasten. 

Uusia laseja sovittamassa. Tässä Kalevalan kehykset, mitkä lopulta valitsin niiden keveyden ja mukavuuden perusteella.

Astianpesuainetta ei suositella suoraan linsseille laitettavaksi, koska se on siihen tarkoitukseen liian vahvaa.  Jos silmälaseille tarkoitettua pesusuihketta ei ole, voi tehdä miedon vesi-saippuaseoksen esimerkiksi hellävaraisesta kasvojen pesemiseen tarkoitetusta saippuasta. Rillejä ei kannata tosiaankaan pestä kuumassa vedessä. Jos pesee juoksevalla vedellä, kannattaa varmistaa, ettei hanasta tule vahingossa liian kuumaa vettä. Linssit eivät pidä suurista lämpötilanvaihteluista, sillä ne on yleensä valmistettu muovista ja ne lämpölaajenevat kuumassa. Pinnoitteet eivät pysy laajentumisessa mukana, vaan ne lähtevät irtoamaan hitaasti. Lisäksi ohjeissa sanotaan, että älä putsaa laseja likaisella mikrokuituliinalla. (Mm. kotiliesi.fi.) 

Lisäksi Instrun nettisivuilla ohjeistetaan: Silmälasit pestään haalealla vedellä ja miedolla pesuaineliuoksella, linssit kuivataan pehmeällä, puhtaalla ja nukkaamattomalla pyyhkeellä. Puhdistusliina on toki näppärä matkalla, tai kun vedellä puhdistaminen ei ole mahdollista. Niitäkin voisi varata mukaansa pari, jotta puhdas liina olisi varalla. Silmälasit säilytetään kotelossa, joka suojaa kolhuilta ja naarmuuntumiselta. Yritän muistaa myös sen, että en laske rillejä pöydälle linssit alaspäin. Pöydällähän voi olla siruja tai muruja, jotka naarmuttavat linssejä. 

Paljon on kyllä muistamista tässäkin - mutta jospa näidenkin asioiden muistamisesta tulisi tapa!

Italialaiset Bvlgarin kehykset olivat kauniit ja suunnilleen saman hintaiset Kalevalan kehysten kanssa. 

Hyvää ystävänpäivää 14.2, laskiaissunnuntaita 19.2 ja -tiistaita 21.2 sekä Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää 28.2 💑 🎿 💖