tiistai 8. marraskuuta 2022

Piristystä marraskuuhun juureksista ja muusta kotoilusta

Iltarusko Linnunlahden uimarannalla lokakuussa 2022

Radiossa lauletaan par'aikaa lonkeronvärisestä taivaasta. Tuon juoman väristä taivasta ikkunasta katsellessani mietin, että jos marraskuu menee yhtä nopeasti kuin lokakuu on mennyt, kohta ollaan joulussa! Koetan nyt syyspimeiden aikaan suunnata katsetta jo tulevaan kevääseenkin - jospa silloin olisi ajankohtainen esim. jokin kotimaan matka?

Mitäs muuta mielessä marraskuussa. Lupailin fb:ssa jo viime viikolla, että marraskuun blogissani on mm. perunasalaattien tuunauksesta. Peruna ja muut edulliset kotimaiset juurekset ovatkin olleet nyt mielessä, ja säästövinkit yleensäkin sekä pienet lähi-piristykset. Myöhemmin marraskuussa tulee mahdollisuus pariin kulttuuririentoonkin: My Fair Lady teatterissa Joensuussa ja Edith Enon Louhitalolla.

Joskus on löytynyt syysloman aikaan viikolla 42 vielä luonnonkukkiakin 🌼
Välillä on hyvä pysähtyä katselemaan kulkemaansa matkaa ja olen jutellut mm. blogini teemoista joidenkin tuttujeni kanssa. Blogi-matkaanikin on takana jo nelisen vuotta. Eräs tätä vakituisemmin lukeva sanoi, että hän tykkäisi ruokateemoista ja vinkeistä erityisesti helppoon, muunneltavaan ja edulliseen ruokaan. Hyvä ajatus 👍 Peruna ja porkkana ovat suosikkejani edullisuudessaan, kotimaisuudessaan ja terveellisyydessään, ja siitä lisää tuonnempana. Porkkanakeittoa ajattelinkin tehdä lähipäivinä. Lantusta saa myös hyvää säväystä mm. keittoruokiin. Koetan käyttää luovuutta, eli reseptit ovat sovellettavissa sen mukaan, mitä kaapissa jo on ja mistä tykkää. Marttailu-teemaahan tämä marraskuun blogini taitaakin olla suurimmalta osin.
Kuvamuisto kesältä 2012 - polttopuu on jälleen nyt arvossaan!
Ennen kuin mennään ruokateemaan, vielä näin jälkikäteenkin toivotan hyvää kansainvälisen vertaistuen päivää 20.10. 2022! Yhdysvalloista lähtöisin olevaa kansainvälistä vertaistuen päivää (Global Peer Support Celebration Day) vietetään vuosittain maailmalla lokakuun kolmannen viikon torstaina. Päivä on vuosittainen vertaistoiminnan ja -tuen juhlapäivä myös Suomessa. (kansalaisareena.fi.) Osallistuin n. kuukausi sitten Jyväskylässä Sydänliiton järjestämälle vertaistukihenkilökurssille, ja vertaistukihenkilötoimintaan liittyvät asiat ovat olleet viime aikoina mielessäni paljonkin. Tästä toiminnasta onkin jo nyt ollut eräs hyvältä tuntunut kokemus. Tässä saa oppia uutta, saa uusia ihmisiä elämäänsä ja näköalat avartuvat. Kun on koko ikänsä tottunut olemaan enemmän aktiivinen, ei osaa pysähtyä kotisohvalle eläkkeelläkään - ei ainakaan niin kauan, kun vointi on hyvä ja vielä jaksaa. 
Siikajoen sinisyyttä Korpijärvellä loppusyksystä 2022
FB:n antama muisto 20.10.2014: lehteilin muistivihkoani, jonka merkinnät ovat n. parin vuosikymmenen takaa. Olin kirjoittanut sinne sitaatin mm. Richard Bachilta: "Opetat parhaiten asioita, joiden oppimisen tarpeessa itse eniten olet." Samoina aikoina olin lainaillut vihkooni myös Dostojevskiä: "Joskus on parempi puhua puuta heinää omalla suulla kuin viisauksia vieraiden kaavojen mukaan. Edellisessä tapauksessa olet ihminen, jälkimmäisessä pelkkä papukaija." Luovuutta kehiin siis tässäkin! Jonkin Teams-palaverin jälkeen mietin myös sitä, että puheliaana omaa puhumistani pitäisi ymmärtää rajoittaa ja kysellä ehkä enemmän. Tai no, tilanteen mukaan? Oma itsensä on kuitenkin voitava olla, että ei olisi vaikka se eo. sitaatin mukainen papukaija 😉

Kävin marraskuun alussa Sydänpiirillä kuuntelemassa hyvän alustuksen mm. varautumisesta kotona ja myös marttojen toiminnassa keskeisiä erityisesti tässä ajassa ovat juuri varautuminen, säästövinkit hintojen kallistuessa sekä vanhat tutut säästämiseen liittyvät: ruokahävikin vähentäminen, tuunaus, kierrätys ymv. Luin 11/-22 K-Ruoka-vihkosesta, että Suomen kotitalouksissa heitetään ruokaa pois n. 20–25 kg henkilöä kohti vuodessa. Samaan aikaan joku toinen jossain muualla näkee nälkää. Merkityksetöntä ei ruokahävikin välttämisestä muistuttaminen ei siis todellakaan ole. Vertaismartta-palaverissa kuulimme maakunnasta myös hyvän idean mm. jätteiden lajittelu -tapahtumasta.

Timantteja vai lasihelmiä?

Kuvamuisto 20.10.2012 näytti, että silloin oli upeat timantit jääriitteen päällä ja kiiruhdin hakemaan kameraa. Valo olikin vaihtunut sillä välin ja timantit muuttuneet lasihelmiksi. Toisina päivinä timantteja, toisina lasihelmiä – molempi parempi?

Myös yhteistyötä eri järjestöjen välille kannustetaan aiheellisesti yhä edelleen! Tässäkin pätee se, että yhdessä olemme vahvempia. Olen myös huomannut, ettei retkillekään saada aina välttämättä vähimmäismäärää kokoon, joten silloinkin yhteistoiminta olisi paikallaan.

"Yhteistyö perustuu sille lujalle vakaumukselle ettei kukaan pääse perille, elleivät kaikki pääse." (Virginia Burden.) 

Jäätaidetta mökkirannassa
Eri yhteyksistä voi huomata, että aidot asiat ovat muodissa - perinteisten asioiden arvostus kasvaa. Näistä voisi nostaa mm. isoäitien ajan ruoka- ja siivousvinkit sekä ajassa ja käytössä kestävät vaatteet ja tavarat. Kertakäyttökulttuuria vierastetaan yhä enemmän myös nuorten keskuudessa. Kestävän kehityksen teema on siis aina ajankohtainen, ja toistelen sitä tietoisesti näissä kirjoituksissanikin. Seurasin tv1:ltä Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmaa 5.11 ja vielä uusintana 6.11, ja siinä arkkipiispa Tapio Luoma kannusti meitä tyytymään vähempään (ohjelman voi katsoa jälkikäteenkin Ylen Areenalta). On ollut ilo huomata esim. somessa, että enää ei tunnu mitenkään ihailtavilta hehkutukset kulutukseen painottuvista nautinnoista ja/tai ylipäätään hintaviin ja luonnonvaroja kuluttaviin elämyksiin satsaamisesta. Tavallinen arki ja sen pienet ilot ja oivallukset ovat paitsi kestävämpiä, ne myös herättävät enemmän seuraajien kiinnostusta ja kannustustakin. 
Ensilumi harmaassa maisemassa 6.11. ”Harmaa taivas on vain ohikiitävien pilvien parvi” (Duke Ellington).

Tällä(kin) ikää suurin toive tuntuu olevan, että kunpa kyky innostua säilyisi – eikä sen tarvitse olla mikään tajunnan räjäyttävä elämys, kaukomatka tai jokin uusi kapine - se voi olla vaikka perunaruoka. Hinnat nousevat sitä vauhtia, että enää ei perunasta tai muista kotimaisista juureksista hehkuttaminenkaan aiheuta väheksyntää. 
Fb antoi muiston 6.11.2015 luetusta ja jo 10 vuotta sitten julkaistusta tekstistä: ”Kestävä elämäntapa koostuu autoilun vähentämisestä, kertakäyttökulttuurista luopumisesta, lähimatkailun suosimisesta sekä kasvispainotteisesta lähiruoasta” (Häikiö, L. 2012. Kestävä kehitys. Utopia kehittyvästä ja kestävästä kansalaisten yhteiskunnasta). Selkeästi ilmaistuna tärkeää asiaa 👍 

Jotta ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, yritetään toki myös elää tuolla tavalla. Ja varmuuden vuoksi maininta siitäkin, jos yksityisautolla on ajettava esim. syrjässä asumisen ja joukkoliikenteen puuttumisen vuoksi, se on toinen juttu - jotenkinhan sieltä on asioilleen päästävä. 

Taannoin tuli kaupungilla vastaan tuttu, joka sanoi, ettei hän hanki enää muuta kuin mikä häviää luonnollisella tavalla. Sekin pani miettimään 😐

Sylissäni on pieni täditettävä hauvavauva-Nella keväällä 2012 💗

Eläinrakkaana ja erityisesti koirista pitävänä ajattelin laittaa tännekin koirien elämänohjeet, mitkä nappasin talteen Positiivareiden sivuilta 28.10.2012. Nämä sopivat sovellettavaksi meille kahdella jalalla kulkevillekin 👍 Mielestäni erityisesti tuo "Älä pure, jos murina ajaa saman asian" on huippu!

"Koiran elämänohjeet:

🐕 Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.

🐕 Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.

🐕 Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.

🐕 Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.

🐕 Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.

🐕 Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.

🐕 Juokse, telmi ja leiki päivittäin.

🐕 Syö halukkaasti ja innostuneesti.

🐕 Ole uskollinen.

🐕 Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.

🐕 Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.

🐕 Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.

🐕 Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.

🐕 Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.

🐕 Älä pure, jos murina ajaa saman asian.

🐕 Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.

🐕 Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet." (Veronica Hay.)

Tässä vielä toinen kuva Nella-kullan seurassa kevättalvella 2019 (kuvan otti Ira)

Ihmisen aika -näyttelystä Kuopion museossa. Pääsimme Joensuun Museoiden ystävien kanssa taidenäyttelyretkelle Kuopioon 29.10.

Monesta innostuvana/kiinnostuvana nk. renessanssi-ihmisenä muistuttelen mieleeni aina välillä seuraavaakin, mihin johdattelee Positiivareiden viisaus 2.2.2012: "Ole kuin sieni, joka imee itseensä uutta, mutta pidä se imukykyisenä puristamalla se silloin tällöin kuivaksi." Toden totta, välillä pitäisi muistaa puristaa itsensä kuivaksi, tiristää mehut pihalle niin henkisesti kuin fyysisestikin! Huomaan että liikunta ja kulttuuriharrastukset auttavat tässä kuivattelussa hyvinkin.
Söpöliinit norpat Muuttuva luonto -näyttelyssä Kuopion museossa 29.10
Olen päässyt viime aikoina useammankin kerran toisten laittamien aterioiden äärelle eri kulttuuririentojen ja vapaaehtoistöiden merkeissä (kuvat seuraavana). Olen koettanut pitää mielessä kasvikset ja marjat ja aina myös kalan, jos sitä vain on tarjolla. Kotimainen järvikala olisi parasta. Nykyään kuuluu ajankohtaisohjelmista huolestuttavia uutisia mm. norjalaisen lohen kasvatuksesta, kaloja vaivaavat loiset ja sairaudet - lohikin elänee parhaiten luonnossa luonnonmukaisesti, villinä ja vapaana. Olen huomannut, että hintojen nousu on vaikuttanut siihenkin, että yhteisissä ruokailuissa kalaa on vähemmän tarjolla, ja lihaa ei juuri lainkaan (uskon että jälkimmäisen kohdalla toimitaan noin ilmastosyistäkin). 
Toden ja tarun rajalla -näyttelystä Kuopion museossa 29.10
Sitten perunaan ja muuhun hyvään ja edulliseen arkiruokaan. Googlailin ohjeita, ja niitä löytyi paljonkin. Eräs ruokaisan salaatin perusohje oli seuraavanlainen:

Savukala-perunasalaattiin voi käyttää esim. silakoita, muikkuja, siikaa tai ahvenia.
Mukaan voi laittaa mm. salaatinlehtiä ja hienonnettua sipulia. Savukala perataan nahattomiksi ja ruodottomiksi paloiksi. Kuoritaan ja kuutioidaan tai viipaloidaan perunat. Voi laittaa muniakin, kuten mm. nizzan-salaatissa. (Nizzan-salaatista löytyykin netistä erittäin paljon ohjeita kirjoittamalla netin hakukenttään tuo nimi.)
Salaatinlehdet asetellaan tarjoiluastiaan ja muut salaattiainekset kerroksittain niiden päälle.
Sekoitetaan kastikeaineet keskenään ja valutetaan kastike salaatin joukkoon hieman ennen tarjoilua.
Pyhäinpäivänä 5.11.2022 puolenpäivän aikaan oli Mähköllä jo paljon muistelijoita

Pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä lauantaina on nimetty edesmenneiden muistelulle. Harmaat pilvet roikkuivat nytkin matalalla, taivaalta tipahteli suuria vetisiä hiutaleita, Pielisen pinta oli kuin lyijyä. Joku aktiivinen kalastaja käväisee verkoillaan ja kokeilee vielä virvelöimistäkin. Marraskuun toisena sunnuntaina on isänpäivä. Moni muistelee laillani isäänsä myös siellä tähtien tuolla puolen.
Tänäkin vuonna poimin puolukoita metsästä vielä loka-marraskuun vaihteessa
Mitään varsinaista laihdutusruokaa ei vege-majoneesiakaan sisältävä salaatti energiapitoisuudessaan ehkä ole, mutta koska nykyään mielessäni on päällimmäisenä terveellisyys sekä vaihtelunhalu vakiopöperöihini ja myös hyvä maku ja edullisuuskin, tämä menee kyllä jatkoon majoneeseineenkin. Jossain vaiheessa myönnän ajatelleeni vain ja ainoastaan terveellisyyttä, ja olin valmis syömään terveellisyyden nimissä vaikka täysin mautonta ruokaa, mutta nyt kun voin hyvin tuntuu, että merkitystä on myös ruoan maukkaudella. Gluteenittomassa ja laktoosittomassa Auran majoneesissa on sadassa grammassa kaloreita peräti 472, mutta tyydyttynyttä rasvaa vain 3,5 g, kasvisöljypitoinen on siis. Näinä hintojen nousun aikoina voi myös mainita, että perunat ovat yhä edullisia, majoneesipurkki maksoi hieman yli 3 e ja jugurtti alle euron. Muikkupurkit olivat tarjouksessa, kaksi purkkia sai kuudella eurolla. Tuosta satsista riittää useammalle, vaikeaa arvioida kuinka monelle – eihän voi tietää, miten nälkäisiä syöjät kulloinkin ovat. Salaatin kaveriksi sopii leipä, ja silloin siitä saa hyvinkin kokonaisen aterian.  
Puolukoiden ja sienisalaatin välissä on se mielenkiintoni herättänyt savukalaperunasalaatti

Tein ravintolassa saadun salaatin (kuva edellä) inspiroimana kalaperunasalaattia, ja siitä tulikin melkein yhtä hyvää kuin ravintolassa nautittu. Suuntaa antava ohje: keitin reilun kilon perunoita niin, että ne jäivät hieman napakoiksi. Kuorin ja kuutioin perunat hieman jäähtyneinä. Sekoittelin Auran vegaanista kurkkumajoneesia noin viisi reilua ruokalusikallista ja vajaa pari ruokalusikallista Dijon-sinappia sekä kahden sadan g:n purkillisen bulgarian jugurttia. Mausteita voinee lisätä sen mukaan, mistä kukin tykkää ja/tai mitä on, meillä oli kuivattua tilliä ja kuivattua persiljaa sekä timjamia. Sekoittelin joukkoon kaksi purkillista savustettuja öljyyn säilöttyjä muikkupaloja (yhteensä 300 g). Itselleni laitoin lisäksi pieniksi pilkottua ja öljyssä kuullotettua sipulia ja valkosipulia, toinen ruokailija söi ilman sipulia, ja hänellekin maistui. Punasipulin voisi kai laittaa raakanakin hyvin silputtuna, ja tietysti ruohosipulia myös. 

Netin suurista tietovarastoista poimin vinkin, millä voisi tuunata tuota perunasalaattia. Kauniimpi siitä tulisi, jos laittaa joukkoon esim. pakasteherneitä tai vaikka vihreää omenaa ja tuoretta kurkkua. Kokeilinkin kaapissa valmiina olevaa kurkkua, ja sillä sai lisää rapeuttakin. Netissä vinkattiin, että mukaan voi lisätä kikherneitä tai vaihteluksi vegaanista kreikkalais- tai turkkilaistyyppistä jugurttia (tai vastaavaa vege-versiota) ja siihen sekaan Auran majoneesia. Ruokaa voi tosiaan tuunata sillä, mitä sattuu olemaan, voisi lisätä vaikka pikkutomaatteja, kapriksia tai maustekurkkua.

"Kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu" -yhteislaulu jälkiruoan lomassa kekrilounaalla

Kun pääsimme 29.10 päivän taidenäyttelyreissulle Kuopioon, ruokailimme kaverini Tuulan kanssa muikkuravintola Sampossa. Tämä pieni ravintola on valittu v. 1994 Suomen parhaaksi muikkuravintolaksi ja on monelle suorastaan legendaarinen paikka. Annoksessa oli ainakin 20 rapeiksi paistettua muikkua (kuva alla), perinteistä perunamuussia ja kasviksia. Hinta jäi marjasorbettijälkiruuan kanssa noin 20 euroon, joten olimme todella tyytyväisiä kaikin puolin. Suolaa ja rasvaa tuli tietysti tämän kolesterolin karttelijan ruokavalioon melko reilusti, mutta silloin tällöin näinkin. Arki on arkea ja nämä ovat juhlavia poikkeamia jokapäiväiseen ruokavaliooni 😋
Herkullinen muikkuateria Sampossa Kuopiossa
Toinen kuva on salaatista, jonka tein muuten osapuilleen samoista aineksista kuin ensimmäisen (kuvat alla), mutta lisäsin siihen väriksi herneitä, kurkkua ja tomaattia sekä pahvipurkillisen säilykepapuja. Nuo kyläkaupasta löytämäni edulliset luomupavut otan myös vakituiseen käyttöön, helppoja ja ravintorikkaita. Kastikkeen tein em. kurkkumajoneesista (noin 5 rkl), ruokalusikallisesta Dijon-sinappia, pari rkl oliiviöljyä ja noin yksi rkl valkoviinietikkaa sekä mausteita sen mukaan mitä ulottuvilla oli (tällä kertaa kalamaustetta ja timjamia). Mietin, että sitruunamehu olisi myös oivallinen mauste näissä. Salaatin kanssamme jakanut äitini totesi, että aika erikoista ruokaa, mutta hyvää 👍 Nyt kun salaatti on nautittu, mietin voisiko sitä jatkossa vielä tuunata. Seuraavaan versioon taidan vaihtaa tuorekurkun maustekurkkuun, muuten alkaa olla jo hyvinkin paljon miun maun mukkaan.

Savukala-perunasalaatista 2. versio
Vielä kannustus kasvisruokaan: Satokausikalenterin sivuilla oli mielestäni melko yllättäväkin tieto: uusimman FinRavinto -tutkimuksen mukaan vain 14 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista syö suositusten mukaan “puoli kiloa päivässä” kasviksia. Valistusta tähän on tullut ainakin paljon. 

Kaikki tähteet käytetään nykyään (toivottavasti!) entistä tarkempaan. Olen varsin kömpelö keksimään reseptejä, mutta jos huomaan jossain ruokapaikassa esim. tuunattavaksi kelpoisen (helpon!) ruuan, otan mieluusti siitä vinkkiä. Loka- ja marraskuun vaihteessa kävimme Kalevalaisten Naisten kanssa kekrilounaalla paikallisessa ravintolassa, ja siellä pöytä notkui tämän kauden tuotteista valmistettuja herkkuja; kasvis- ja juurespainotteisia. Erityisesti ihastuin juuri tuohon savun makuiseen perunasalaattiin. Kysyin tarjoilijalta reseptiä, ja mielellään hän neuvoi, että herkullinen savun maku tulee paikallisesta kalasäilykkeistä, jota on tarjolla useammasta eri järvikalasta. Tässä makoisassa salaatissa oli muistaakseni käytetty jotain majoneesiakin. 

Erityisen kaunista ruokaa tämä savukala-perunasalaattini ei mielestäni ole, mutta maku oli hyvä.

Mietin tällä kertaa enemmänkin salaatin ja muunkin arkiruuan tuunausta. Purkkikala kävi erinomaisesti tuohon eo. ruokaan helppoudessaan ja se on ainakin vielä toistaiseksi kohtalaisen edullistakin. Purkkien kierrätyskin alkaa käydä jo rutiinilla, sekajätteeseenhän niitä ei ole hyvä heittää. Kasviksista lehtisalaatti menee mielestäni aika lötkyksi pian, jos ei syö salaattia heti. Meillähän tehdään ruokaa aina vähintään pariksi kerraksi, ja useammaksikin, helpolla kun halutaan päästä... Seikkaperäinen tuunaus johtuu meillä lähinnä siitä, että molemmilta on tyydyttyneet rasvat ja suola karsittu minimiin, toinen ei syö sipulia ja gluteenitonta ja laktoositontakin pitää olla. Lihaa emme käytä kumpikaan, ja kala maistuu, kun vain ei ole liian suolaista. Jotta ei menisi liian ankeaksi tai vähintäänkin hankalaksi näiden rajoitteiden miettiminen, koetan ajatella jotain positiivista: tällaisella ylipainoon taipuvaisella painon vartiointi onnistuu näköjään huomattavasti paremmin, kun huomioi em. rajoitteet 😁
Jänis vihreällä pihalla hieman ennen ensilunta (kuvan otti kumppanini MP)

 Hyvää marraskuuta - 1. adventtiin on vain pari viikkoa 💖🌟👍

maanantai 10. lokakuuta 2022

Kotimaan matkailusta, elämän yllätyksellisyydestä ja hintojen noususta

Tällä kertaa bloggailen mm. Ilomantsin ja Jyväskylän matkoistani ja laitan oheen kuvia niistä, ja kirjoitan myös elämän yllätyksistä – niistä ennakoimattomista ja ikävimmistäkin. Lopuksi nk. marttailu-osionani hieman ajankohtaisesta aiheesta, eli ruuan hintojen kallistumisesta. 

Pohdiskelin tätä kirjoittaessani hieman sitäkin, miksi tätä kirjoitan. Tunnistaudun nk. monesta kiinnostuneeksi renessanssi-ihmiseksi, erilaiset asiat kiinnostavat, ja tätä blogiani kirjoitan päiväkirjatyyppisesti, en esim. rahan tai muun vastaavan palkkion vuoksi. Tekstin tiivistäminen tai ehkä vain pariin asiaan syvemmin keskittyminen saattaisi lisätä lukijamäärää, mutta toistaiseksi kuitenkin näin - omaksi iloksi ja virkistykseksikin. Ilmastoasiat ja kulutuksen vähentäminen ovat tiettyjä vakioteemojani, ja niiden merkitystä ei tarvinne sen kummemmin perustella. 

On kaksi tapaa saada kylliksi;
joko niin, että hankkii aina
vain lisää tai niin, että alkaa
haluta vähemmän. 
(G.K. Chesterton).

Puhutteleva teksti Jyväskylän taidemuseon seinällä
Kulttuurista nauttiminen on moniin muihin harrastuksiin nähden hyvinkin edullista ja myös aineettomana luontoa säästävää. (Oheisena on kuvia viime aikaisista teatteri- ja taidenäyttelykokemuksistani.) Hiljattain aloin apteekissakin miettiä elinkustannusten kallistumista. Farmaseutti kysyi siellä kai ensimmäistä kertaa, onko mahdollista ottaa kerralla nämä lääkkeet. Kun kysyin että miksi, hän vastasi, että hintahan on Kelan korvauksen jälkeen n. 200 e. Ymmärsin kysymyksen, yhä useammalla on jo maksuvaikeuksia, eikä tietenkään tiedä, milloin kohdalle tulee tilanne, että ei pysty ostamaan lääkkeitä niiden hinnan vuoksi.
UKK:n omakuva (1975) Jyväskylän taidemuseossa
Tässä maailmantilanteessa on vaikeaa löytää positiivisia asioita (josta blogissani viimeksi kirjoitin), mutta jos oikein paneutuu miettimään, niitä voi olla se, että luonto saa ehkä nyt hieman huokaista, kun ihmiset todennäköisesti hintojen kallistumisen ymv. vuoksi kuluttavat vähemmän. Kaukomatkailu todennäköisesti vähenee, ja vähenee kai muukin hintavampiin nautintoihin panostaminen. Vuosien korona-aika hillitsi myös kuluttamista sellaiseen, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Huomaan että nykyään jotenkin särähtää korvaan, jos joku hehkuttaa viikkokausien golf-matkastaan toiselle puolelle maapalloa kaveriporukalla, tai kertoo siitä, kuinka välttämätöntä hänelle on hankkia elämyksiä maanosasta toiseen lentäen ja mielellään useampia kertoja vuodessa. 
Kain Tapperin (1930 - 2004) Valon leikki 1972 Jyväskylän taidemuseossa 
Matkoista puheenollen, minäkin muuten harrastin nyt matkailua! Olin päivän kulttuuriretkellä Ilomantsissa ja kuun vaihteessa kahden vrk:n matkalla Jyväskylässäkin. Ilomantsin Runopirtillä oli paikallisten Kalevalaisten Naisten järjestämää ohjelmaa ja lounaaksi nautimme Parppeinpirtin ihanan nykykarjalaisen pitoaterian. Jyväskylässä oli Sydänliiton järjestämä vertaistukihenkilökurssi. Näiltä matkoilta kuvia oheisena. Kävin Jyväskylän matkani yhteydessä mm. taidemuseossa, Galleria Ratamossa  ja teatterissa. 
Kimmo Kaivannon (1932 - 2012) Auringonlasku 1968 Jyväskylän taidemuseossa
Lähi-ihmiselle osui tapaturma juuri edellisenä päivänä, kun oli se Ilomantsin matka. Valvotun yön jälkeen olin niin väsähtänyt, että meinasin perua tuon jo kauan sitten varaamani matkan sinne Parppeinvaaran runokylään Ilomantsiin. Olin haaveillut pääsystä pitkästä aikaa tuonne karjalaisen kulttuurin kehtoon; kuuntelemaan kantelemusiikkia, ihailemaan paikallisia käsitöitä, tapaamaan kulttuuriväkeä ja tietenkin nauttimaan perinneruuasta.
Taidetta Galleria Ratamossa Jyväskylässä

Kumppanin kannustus sieltä ensiavun vuodepaikalta ja mukavien Kalevalaisten Naisten seura aktivoi, ja jaksoin lähteä mukaan. Parppeinvaaralla sijaitsevassa Runonlaulajan pirtissä nautimme Liisa Matveisen kanteleiden sävelistä, esittelyistä, Mateli Kuivalattaren ja Korhosen museoaittojen näkymistä ja Kaikkien Pyhien tsasounasta. Eläinaiheisen näyttelyn tarjosi Luontopirtti Mesikkä. En syönyt juuri muuta koko päivänä, ja ravintola Parppeinpirtin nykykarjalaisesta pitoateriasta riittikin reilusti energiaa koko päiväksi. Lopuksi saimme nähdä vielä Koitadesignin upeiden kukkilintu-aiheisten asujen muotinäyttelyn.

Kaunista ilomantsilaista maisemaa en tällä kertaa juurikaan kuvannut, kolea ja sateinen sää ei houkutellut viipyilemään ulkona. Muut matkalta saadut kokemukset antoivat kuitenkin voimaa. Kiitos Kalevalaisille Naisille ja erityisesti Lealle, kun järjestitte tämän ihanan retken Ilomantsiin. 

Agatha Christien Hiirenloukun loppukiitoksista Jyväskylän kaupunginteatterissa. Lipun olin hankkinut jo viikkokausia ennakkoon. 

Hiljattain oli myös muistiviikko. Laitan seuraavaksi Kalev. Naisissakin mukana olevan Aino Räty-Hämäläisen tekstiotteen:

"Voin unohtaa kukan nimen, en sen kauneutta. Voin unohtaa nimesi, en rakkauttasi. Jos en muista, en tunne, aistin lämmön, koen ilon, erotan hyvän ja pahan. Älkää sulkeko minua pois maailmasta, jossa vielä pysyttelen. Eksyneenä entisestä haparoin tapaamaan itseäni." (Aino Räty-Hämäläinen ”Vuosien varjot ja valo" 2017.)

Muistiviikkoa vietettiin viikolla 38 teemalla Hyvää elämää muistiystävällisessä yhteiskunnassa. Muistiystävällinen yhteiskunta rakentuu muistiystävällisistä teoista. Muistiliitto.fi -sivuilla kysyttiin, mikä on sinun muistiystävällinen tekosi?

Sateisena päivänä 25.9 Parppeinvaaralla
Vielä hieman niistä ennakoimattomista ja elämän surullisemmista tapahtumista. Kuten moni on usein aiemminkin todennut, koskaan ei voi tietää mitä sattuu, milloin, missä ja kenelle vain.

Puolisoni joutui sairaalaan syyskuun viimeisenä lauantaina pudottuaan mökin tikkailta rännejä putsatessaan. Hän oli yksin mökillä, olinhan tuon em. reissun vuoksi kaupungissa. Hän pystyi onneksi soittamaan minulle, eikä puhelimessa tiennyt, missä oikein on, ja miksi hän on mökillä yksin ja mitä on tapahtunut. Putoamisesta seurasi aivotärähdys, ranne- ja lonkkavammoja. Soitin hätäpäissäni tutulle kylä- ja marttakaverille (sairaanhoitajalle), ja hän ja miehensä pääsivät onneksi paikalle ja soittivat ambulanssin. Ensihoitajat olivat tutkineet puolisen tuntia siinä aluksi, ja sitten 100 km:n päähän päivystykseen. Onni oli onnettomuudessa kuitenkin, ettei käynyt vieläkin pahemmin. Kyläkaverimme soitti minulle ambulanssin lähdettyä, ja totesi, että vaikka kivut kädessä ja mm. lonkassa olisivat kovatkin (kuten olivat), on kuitenkin ollut hyvä tuuri, ettei ihminen putoa esim. pää tai niska edellä. En uskalla edes ajatella sitä.

Runonlaulajan pirtillä 25.9
Yritän hillitä itseäni, etten jatkaisi saarnaani nyt katolle menemisestä, varoitelluthan olen siitä jo aiemmin, ja sanonut senkin, ettei olla enää nuoria, ja että ostetaan vaikka palvelut mm. rännien putsaukseen. Hän on kuitenkin (monen ikäisensä miehen lailla?) sen luontoinen, että koko ajan pitää olla jotain tekemistä, ja kaikki pitää mielellään tehdä itse. Käsi leikattiin sittemmin, ja nyt siinä on kipsi. Täytyy toivoa, ettei jää pidempiaikaista kipeää. 
Museoaitoilla Ilomantsin Parppeinvaaralla 25.9.
Olen miettinyt paljon sitäkin, että hiljaisempien ihmisten ei pitäisi vähätellä kipujaan ja vaivojaan. Luin jostain, että hiljaisimmat potilaat ovat usein kaikkein kipeimpiä; sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen kovaa meteliä pitävät ja itselleen palveluja vaativat pääsevät kai vaikka jonojen ohi. Joku otaksui, että hoitohenkilökunta saattaa tuolloin lopulta väsyä siihen tiukkaan vaatimiseen. Päivystyksen ensiavussa ja ymmärtääkseni myös osastoilla on todella paha ruuhka, on henkilökuntapula ja potilaita erittäin paljon.  Muun muassa Karjalaisesta (su 25.9 s. 28) Saija Kauhasen valaisevasta kolumnista sai lukea sairaalan päivystyksen henkilökuntapulasta ja valtavista potilasmääristä.  Kolumnissa kysytään, mitä meille tapahtuu, jos hoitajat väsyvät ja päivystys kaatuu.
Pienoismalli Mateli Kuivalattaren kotitalosta museoaitoilla

Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille tukea ja konkreettista apua antaneille 🌿🌸🌿 Huomasin nyt, kuten myös loppuvuodesta 2018, että näissä kokemuksissa parasta on - jos niin voi sanoa - huomata se, että ihmiset välittävät 💗
Eläinaiheisen näyttelyn tarjosi Luontopirtti Mesikkä
Koska energiani oli vähissä tapahtuneen vuoksi, tuntui kuin ponnistautuisin viimeisillä voimillani sinne vertaistukihenkilökurssille Jyväskylään. Sehän oli vajaan viikon päästä tuosta tapaturmasta. Olin vielä ke-iltana (ennen to-aamun junaan lähtöä) sitä mieltä, että en lähde kurssille, mutta sitten lähellä asuvat sukulaiset tulivat apuun, ja potilaamme itse vaati, että lähden kurssille. Olihan kurssi koronan vuoksi siirtynyt jo noin +kahdella vuodella ja viime maaliskuussa se peruuntui ystävän saattomatkan vuoksi. 

Nyt tuntuu, että oli lopulta hyvä, että läksin kurssille, ja toiminta sydänsairaiden tukihenkilönä alkanee jo lähiaikoina. Myöhemmin saan tietää käytännöstä tarkemmin ja toimintamuodot jäsentynevät. Jatkossa on hyödyllistä myös katsoa, rajaanko mm. marttailua, olenhan siellä kahdessa yhdistyksessä (toisessa hallituksen jäsenenä), piirin hallituksessa ja parissa sidosryhmissäkin.  Marttailu on erittäin virkistävää ja mukavaa, mutta kun on moneen lupautunut, myös epämääräinen syyllisyys (mielestäni inhottava tunne!) riittämättömyydestä on alituisesti läsnä 😟

Karhut Ilomantsissa
Eläinaiheisen näyttelyn tarjosi Luontopirtti Mesikkä, edellä on kuva näyttelyn karhuista. Huomaan, että kun olen muutaman päivän ollut poissa tietokoneelta, sähköpostiin on tullut melko paljonkin mm. eri järjestöjen viestejä, joista suurimpaan osaan pitää ainakin jollain tapaa reagoida. Niissäkin voisi priorisoida. Kun itselle tai läheisille osuu vakavia sairauksia tai tapaturmia, on vaikeaa ymmärtää tai arvailla, miksi jotkut henkilöt esim. reagoivat siten, että joistakin pikkuasioista kasvaakin aivan valtavia ongelmia. Se voi tietysti johtua monista eri syistä. Toki jos olisi tilaisuus keskustella ko. henkilön kanssa kasvokkain, syy voisi selvitä - tai sitten ei. Koetan ajatella mm. somekeskusteluissa siten, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Välttämättä niin ei aina kuitenkaan ole. Some voi muutenkin olla melkoinen aika- ja energiasyöppö, kaipa itseni pitäisi vähentää sitäkin, jotta jäisi tilaa uudelle 😗

Parppeinpirtin runsaasta salaatti- ja alkuruokapöydästä nautitut porkkana-puolukkahillo, metsäsienisalaatti, kylmäsavulohi, savusärki, punajuuriterriini ja bataatti-pinaattiterriini maistuivat minusta erityisen hyvältä, sekä tietenkin piirakat ja vatruskat. Pidin todella paljon myös ruokajuomaksi tarjotusta Hermannin viinitilan mustaviinimarjamehusta.

Ruuasta kiinnostuneena minusta on hauskaa kuvata annoksia erityisesti silloin, kun pääsen ruokailemaan jonkun muun tarjoaman annoksen ääreen. Edellä on kuva Parppeinpirtin runsaasta alkupalapöydästä. Nk. pääruuaksi oli lisäksi tarjolla uunikermalohta, keitinperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruoaksi raikasta marjakiisseliä ja piristykseksi kahvia. Olen kuullut tutuilta, että moni tulee  kauempaakin ruokailemaan Parppeinpirtillä päivää juhlistaakseen tai päivittäin työlounaallekin. Tuoreet, maukkaat ja kotimaiset raaka-aineet ja niistä taidolla valmistetut ruuat ovat ihania. 


Sitten hieman vertaistukihenkilökurssista. Runsaasti sai uutta tietoa alkaen vertaistukitoiminnan perusteista edeten voimaannuttavaan vuorovaikutukseen ja omaan polkuun vertaistoimijana. Keskustelujen lomassa oli mielestäni mahdollisuus päivittää aiemmin oppimaansakin. Mielestäni oli myös hienoa, että kurssin myötä sai toistakymmentä uutta ihmistä elämäänsä. Tuntuu hyvältä, että uskaltaa kokeilla vielä uutta, ja tavoitteita on eläkkeelläkin. Kun on ollut koko ikänsä enemmän aktiivinen, ei osaa asettua vain sohvalle pitkäkseen eläkkeelläkään – ei ainakaan vielä.

Wicked Rabbit -kasvispöydästä Jyväskylän yliopiston kirjastolla sai nauttia lämpimänä ruokana härkiksestä teriyaki-kastikkeella, mm. runsaista kauden salaateista, porkkana-inkiväärishotista ja päärynäjälkiruoasta 😋

Mikään superosaaja ei tarvitse tässäkään olla, tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin ja kokemaansa hyödyntäen voi toimia. Ystävät ja muut lähi-ihmiset ovat muistuttaneet, että tärkeää on pitää huolta myös omasta jaksamisesta ja rajoista ja vähentää tarvittaessa muuta. Hyvin tärkeänä nousee mieleen myös ko. toiminnan luottamuksellisuus; omista kokemuksistaan voi ja kai pitääkin puhua. Kohtaaminen, kuunteleminen ja kysyminen ovat keskeisiä. 

Muistuttelen itselleni, että missä vain muussakaan elämässä ei pidä olettaa tai arvailla, kysyminen selventää. Kuuntelemisessa ja kysymisessä on olennaista muistaa myös se, että jokainen kertoo vain sen verran, minkä itse haluaa. Esimerkiksi ryhmätapaamisissa voi olla vaikka aivan hiljaakin ja vain kuunnella.

Kuvamuisto maaruskasta Kuikalla
Yhdistävien kokemusten jakaminen on keskeistä, ja lisää kypsynee mielessä, kun pääsee alkuun. Yhdenvertaisuus on tässäkin toiminnassa tärkeää, ja jonkinlainen johtolause voisi ollakin: arvosta itseäsi ja arvosta toista. Itse koin sairaalassa jopa kuoleman pelkoa ja yksinäisyyttäkin, olisin kaivannut silloin vertaista rinnalle rohkaisemaan, että kyllä tästä selviydytään – selviytyihän hänkin. Mietin myös sitä, että se tietotaito ja kokemus mitä on hankkinut aiemman koulutuksensa, työkokemuksen ja muun elämänkokemuksen myötä ei ole kadonnut minnekään eläkkeelle jäätyä, vaan sitäkin voi hyödyntää missä vain toiminnassa. Reumaliiton ”Ihmisen kokoisia kohtaamisia” -kirjasessa todetaan, että monipuolinen elämä tukee jaksamista myös vertaistoiminnassa.

Jyväskylän kaupunginkirkkoa kävin reissullani heti katsomassa. Se on otettu käyttöön v. 1880.
Jos toinen haluaa, voi puhua tietenkin muustakin kuin sairaudesta, tuskinpa kukaan haluaa tulla määritellyksi yksinomaan sairauden kautta. Toisaalta ei kovin mukavalta tunnu sekään, jos joutuu määritellyksi vaikkapa sen mukaan, onko esim. lapsenlapsia. Näitä kysymyksiähän tämän ikäiselle tulee. Joissakin kasvokkaisissa keskusteluissa voisi vastata vaikkapa niin, että toivon, ettei se olisi päällimmäinen asia persoonaani määritettäessä. Aika suora vastaushan tuo on, mutta suora on tuollainen kysymyskin 😒 Sama lienee minkä asian kohdalla vain, että jos henkilö ei ole huippuosaaja (esim. johonkin taiteenlajiin erikoistunut alansa huippu), tuskin kukaan tykkää, että hänet määritellään vain yhden asian mukaan. Useimpien elämässä on paljon muutakin, joskin heti diagnoosin saatua mielen täyttää usein vain se sairaus.
Valon kaupunki -teemaa Jyväskylän kaupunginkirkossa 29.9 klo 22
Muistelen lähes päivittäin menneitä FB:n antamien kuvien ja tekstien myötä. Tänään FB antoi muiston neljän vuoden takaa. Olin kirjoittanut 10.10.2018 aamulla ruskakuvan tekstiksi: "Liput hulmuamaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä! "- - parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun taikka mäntyyn - -" (Aleksis Kivi)." Sen jälkeen tein tovin etätöitä ja läksin työterveysasemalle kysymään lääkettä tai muuta lievitystä pitkittyneeseen yskääni. Seuraavan kuvan tekstinä oli samalta päivältä illansuussa: "Ei tiedä aamulla työterveyslääkärin (rutiini)vastaanotolle lähtiessään, missä seuraavat aikansa viettää..." (alla oleva kuva). Siellä vietinkin 10 vrk, josta suurimman osan sydänvalvonnassa

Kollega sanoi myöhemmin hieman kieli poskessa, että tokihan suomen kielen ja kirjallisuuden open elämän suuret ja yllättävät tapahtumat osuvat juuri suomalaisen kirjallisuuden päivälle 😉 Nyt on mennyt jo pitkään hyvin, ja toivon että hyviä vuosia olisi vielä monta.

Kuvamuisto 10.10.2018 illalla
Lopuksi soveltava marttailu-osioni. Viime kuun blogissani mietin keinoja ja lueskelin lähteitä, millä säästää sähköä. Nyt juteltiin kaverini kanssa kuoroon mennessämme, että huomaa jo hyvinkin selvästi kauppalaskusta, että hinnat ovat kallistuneet. Kun käyn paikallisessa marketissa, lasku on yleensä n. 40–50 e, vaikka omasta mielestäni olen ostellut vain ihan tavanomaisia päivittäistuotteita. Joskus tutkin laskua tarkemmin, mikä siinä oikein maksaa, ja esim. kala tietysti nostaa heti hintaa. Kala on kuitenkin niin hyvä proteiinin ym. lähde, joten sitä kyllä kaipaa ainakin pari-kolme kertaa viikossa. 

Tätä kirjoittaessani tutkin kauppakuittejani noin parin viikon ajalta, ja kyllä kalan lisäksi satunnaiset kana-ostokset ja leikkeleet nostavat hintaa heti. Punaista lihaa meillä ei osteta, ja erilaiset ”korvikkeet” maksavat keskimäärin 3 e parinsadan gramman paketti. Gluteenittomat tuotteet ovat sitten omaa hintaluokkaansa. Onneksi meillä on täällä Suomessa vielä hyvää perunaa ja porkkanaa, ne ovat ainakin toistaiseksi melko edullisia! Kotimaista porkkanaa saa kilon noin 1,50 eurolla. Myös leipä, maito, kaurajuoma, jugurtit ja erilaiset kotimaiset viljatuotteet (mm. ohra- ja kaura-ateriajyvät, hiutaleet ja leseet) ovat mielestäni varsin edullisia – ainakin toistaiseksi.

Lokakuisen Jauhiaisen salmen pinta on kirkas, kuulas ja tyyni. Kostean hapekas ilma on helppo hengittää.

Esim. kasvihuoneissa kasvatetut tomaatit todennäköisesti kallistuvat paljonkin, uutisissa kerrottiin. Marketissa käydessäni huomasin, että marokkolaisia minitomaatteja oli eurolla 250 g:n rasia, ja kotimaisia saman verran parilla eurolla. Edullisemmissa tuotteissa hinnannousu ei ehkä niin tunnu. Tuoreisiin kotimaisiin ruusukaaleihin ihastun joka syksy, ja niitä lähtee ostoskoriin joka kauppareissulla, joskin hinta on n. 3,50 e pienehkö 300 g:n rasia. Huoltoasemakahvittelu muuten yllätti hinnaltaan: kahden kahvikupposet kahvileipineen maksoi noin 15 e 😳 

Luonnonmarjojen puolesta olen hehkuttanut usein aiemminkin, ja niin nytkin: ne ovat terveellistä, ilmaista ja hyvänmakuista ravintoa. Olen vakuuttunut, että tuoreet kotimaiset luonnonantimet (erityisesti luonnonmarjat) edistävät konkreettisesti mm. sydänterveyttä ja verisuonten hyvinvointia. Niitä poimiessa saa myös hyödyllistä liikuntaa ja voi nauttia luonnosta 👍 Puolukoita voi poimia yhä ja karpaloita myös. 

Ruska jatkuu kauniina vielä hetken - nautitaan siitä 🍁🍂

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Ruokavaliomuutoksia sähköä säästäen

Syyskesän iltaruskoa Marttalan rannassa v. 2022
Kotimaisen ruoan päivää vietettiin 4.9.2022. Sen ja tämän vuodenajan kunniaksi hehkutan siitä, millaista hyvää ruokaa maa ja metsä tarjoaa meille.  Lisäksi kirjoitan hieman harrastuksista sekä terveysasioista ja liikunnasta. Koronalta olen toistaiseksi välttynyt neljän rokotuksen ja varovaisuuden turvin, ja toivon että välttyisin vastakin. Lopuksi soveltavana ja ajankohtaisena marttailu-osiona on sähkönsäästövinkkejä lähdettä käyttäen. Lähiaikoina teen Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa kulttuurimatkan Ilomantsiin ja hieman myöhemmin yhdistetyn teatteri- ja kurssimatkan Jyväskylään. Niistä toivon saavani inspiraatiota ja vaihtelua vakituisiin teemoihini seuraavaan blogipäivitykseeni. Ehkäpä fiktiotakin jossain vaiheessa - kai blogiinkin voi sellaista kirjoittaa?

Luonnonkukkia syyskuun puolivälissä v. 2022
Liikunnan tärkeyttä on tarpeen muistutella mieleensä aina vaan – kaipa niin kauan kuin vain ylimalkaan pystyy liikkumaan. Jos ohjattua jumppaa ei ole ollut jonakin päivänä, pyrin lähtemään illalla sauvakävelylle. Jos lähtö tökkii (muka?) huonon sään vuoksi, laitan YleAreenalta kuulumaan jonkin n. tunnin mittaisen kiinnostavan haastattelun puhelimen kuulokkeista, sillä saan itseni kynnyksen yli. Niskasta kiinni vaan ja menoksi! Onneksi on puhelin, kuulokkeet ja netissä on runsaasti mielenkiintoisia haastatteluja ja keskusteluohjelmia. Jos muut ajoitukset sen suinkin sallivat, ma TAI ti menen tunniksi ohjattuun JoenVolin jumppaan, samoin keskiviikkona klo 10–12. Pääasiassa nämä ovat nk. seniorijumppia, keskiviikkona klo 11–12 keskitytään niskaan, hartioihin ja selkään. 
Omenoita oli joissakin puissa näinkin runsaasti syksyllä 2022
Lauluharrastuksista tällä kertaa se, että nykyään minulla on torstaisin peräti kolme lauluharrastusta: aamupäivällä on seniorilauluryhmä, iltapäivällä yksinlaulutunti ja illalla vielä kuoro. Mietin, että aika paljon on laulua sattunut samalle päivälle. Useampi lauluharrastus päivässä ei sinänsä rasita, pikemmin virkistää, ja ajalliselta kestoltaan eka ryhmä on vain vajaan tunnin, laulutunti vajaan puoli tuntia ja illan kuoro 1,5 t. Ilmoittauduin myös musiikin teoriaan, mutta se ei toteutunut osallistujien vähyyden vuoksi. Kotoa lähteminen vaatii toisinaan oman ponnistuksensa. Haastavinta on saada itsensä kynnyksen yli, oli lähtö sitten mihin vain, vaikka lenkille.
... joissakin puissa omenoita oli vain niukasti
Kun muistelen työaikojani, silloinhan sitä riensi aamuvarhaisesta iltaan eri paikkoihin, väliajat valmisteli uutta työpäivää, ja toisinaan rästejä purkaessa meni viikonloputkin... Toki silloin oli nuorempi. Yöunet jäivät usein lyhyiksi siksikin, jos oli ns. ylikierroksia, stressiä. Huomaan nyt eläkkeelläkin, jos tulee liikaa aktiviteetteja samalle viikolle, yöunet huononevat heti. Fb antoi muiston 20.9.2013: ”Eipä hyväuniset tiedäkään, millainen olo on vähemmän hyväunisella, kun saa nukkua 8 tuntia putkeen kertaakaan havahtumatta! Ehkä nukkumapaikan lämpötilalla (mökillä noin 18) oli osuutensa asiassa” 👍
Muikkumarkkinoilta 17.9 hankittiin kotimaisia omenoita ja päärynöitä
Univelkaa todellakin oli silloin, ja olen nyt enemmän kuin kiitollinen, kun eläkkeellä yöunet ovat korjautuneet – jos vain en pakkaa viikkojani liian täyteen. Eräs sometuttu kommentoi, että miten sinä jaksatkin olla noin monessa mukana! Vastasin, että silloin jaksan, jos olen nukkunut tarpeeksi. Jos takana on huonosti nukuttu yö, energia on nollilla, sydän tykyttää ja mieliala on matala. Nykyään aamut ovat hitaita, ja tuntuu uskomattomalta, että saatoin olla työvuosina kuntosalilla tai uimahallissa jo kuuden aikaan, olinhan herännyt useimmiten noin klo 4–5. Nyt moinen ei tule kuuloonkaan. Rohkenen tunnustaa, että en lähde liikkeelle ennen kymmentä, ellei ole aivan pakko.
Puolukoita oli tänä syksynä eri paikoissa kuin tavallisesti
Nyt on ihanaa seurata kaikessa rauhassa vuodenaikojen vaihteluakin. Toki eläkkeelläkin on suotavaa pitää päivärytmi kutakuinkin säännöllisenä. Elokuussa kirjoitin, että vasta nyt neljän vuoden jälkeen alan ns. tottua eläkkeellä oloon. Huomaan myös, että voin nykyään lähteä esim. johonkin kulttuuririentoon ex tempore, se ei nyt vaadi sen kummempaa suunnittelua. Saatan lähteä hetken mielijohteesta vaikka johonkin ilmaiskonserttiin, mihin ei tarvitse varata lippua ennakkoon. Tämä kaikki on varmasti yksilöllistä, toisilla tällaiset elämän muutosvaiheet eivät ota niin pitkää totuttelua uuteen. Joillekin voi tulla tarpeettomuuden tai tyhjyyden tunnettakin, ja näin on kai silloin, jos on tottunut ajattelemaan, että pitää olla koko ajan hyödyksi jollekin.  
Puolukoita aivan uudesta paikasta

Seuraavaksi maan ja metsän tarjoamaan ravintoon, ruokavaliomuutokseen ja myönteisen ajattelun voimaan. Jos kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulee syötyä vain vähän, tunnen sen olossani, on jotenkin tukkoinen ja väsähtänyt olo. Yritän muistaa, että joka päivä pitää syödä jotakin luonnon tuottamaa, esim. kesäkurpitsaa ja sipulia wokkipannulla paistettuna, mustikoita, tomaattia, herukoita, karviaisia, kurkkua, kotimaista päärynää tai omenaa. Myönteisen ajattelun voimalla ruokavaliomuutoskin mielestäni etenee! Koetan ajatella mitä hyvää saan tämän muutoksen myötä, en mieti sitä onko ankeaa, jos jostain (ns. herkut?) luopuu. 

"Jos sinä haluat nuotion, tarvitset puita;
jos sinä haluat ilmaa renkaaseen,
tarvitset pumpun; jos sinä haluat
onnistumisia elämääsi,
tarvitset myönteisiä ajatuksia
." (Positiivarit 18.8.2022.)

Saimme kaksi sankollista puolukoita viime viikonloppuna
Myönteisyys on tarpeen siksikin, jos välillä kohtaa mielipiteissään vahvan henkilön tai henkilöitä, jotka pystyvät kääntämään ajatukset nurjaksi – näin jotenkin tiiviisti ilmaistuna. Hyvät aikeet tyhjäksi tekevä kommentti kolahtaa ainakin väsyneenä. Jos kerron yksinkertaisen esimerkin siitä, että kolesteroliarvoni ovat kohentuneet, juttukumppani vastaa, että eivätpä taida olla vielä TARPEEKSI hyvät ja/tai kohtahan ne ovat kuitenkin jälleen huonoissa lukemissa. Tuohonkin on kiinnitettävä aina vaan huomiota, jos käy niin herkillä, että antaa moisen vaikuttaa. 

Tapasin viime lauantaina muikkumarkkinoilla Aina Inkeri Ankeisen -hahmon luoneen Pilvi Hämäläisen äidin, ja juttelimme hänen kanssaan mm. Pilvin esikoiskirjasta Cinderellasta, joka julkaistiin nyt syyskuussa 2022. Se kuvaa pienen kaupungin elämää, ja arvailen että hahmoissa voi tunnistaa myös ankeuttajan, äärimmilleen katkeroituneen pessimistin. Laitoin ko. kirjan kirjastosta varaukseen, ja ehkäpä palaan tähän vielä.

Tyrnejä Savossa
Onneksi omaa asennettaan tai ajatteluaan voi muuttaa. Koetan ajatella esim. uusista ruokatottumuksista niin, että onpa hyvä, että olen saanut nuo veren rasva-arvojen lukemat kääntymään (heviä lisäämällä ja ns. herkkuja vähentämällä) suotuisampaan suuntaan jo vajaassa puolessa vuodessa. Kokonaiskolesterolini oli nyt elokuussa jo suositusrajoissa, samoin hdl ja triglyseridit. Ldl pitäisi saada vielä alle 3:n. Kolesteroli-lääkitystä minulla ei ole, sydänlääkkeet kyllä. Vaaka osoitti, että paino on pudonnut ruokavaliomuutoksen myötä muutaman kilon viime kuukausien aikana. Painon putoaminen johtunee lähinnä siitä, että ns. tyydyttyneet rasvat on karsittu ruokavaliostani niin tarkkaan kuin pystyn.
Terveellistä tyrniä talveksi desin pusseihin pakastettuna
Haluan uskoa, että kun muutin ruokavaliota, myös hiukset tuntuvat nyt jotenkin paksummilta ja kasvavat nopeammin, kynnet hyväkuntoisemmat, iho parempi, ei ole turvotuksia kuten silmäpusseja. Tämän ikäiselle kaltaiselleni ei ulkonäkö liene se ykkösasia, mutta ihan hauska huomio tuo on kuitenkin 😀 Mihinkään kohtaan ei näköjään kolotakaan, kun vain muistaa liikkua, nukkua riittävästi ja syödä terveellisesti. Sen verran pessimismi tai mikä lie varovaisuus nostaa päätään, että sitä en tietenkään tiedä, kuinka kauan tämä hyvä olotila kestää, mutta olen iloinen siitä ajasta, minkä se kestää.
Kantarelleja löytyi vielä 11.9 Savostakin
Tämä vuodenaika on kasvisten käyttäjien unelmavuodenaikaa. Helppotekoista, yksinkertaista ja maukasta kasvisruokaa saa paistamalla esim. paksuhkoja kesäkurpitsasiivuja rypsiöljyssä pannulla, pieni tippa sitruunamehua riittää mausteeksi. Mielestäni se on todella hyvä tämän kauden ruoka. Meille käy mainiosti rypsiöljy ja ennen muuta juuri kotimaisuutensa vuoksi. Sain nauttia kyläkaverini luona paistettuja kesäkurpitsaviipaleita, joiden päällä oli juustoa. Se oli aivan ihanaa, todella maukasta. Ns. kolesterolihälyttimeni hälyttää nykyään juustosta, mutta kylässä syön suurella nautinnolla sitä mitä tarjotaan.
Syyskuun toisena viikonloppuna ei Savostakaan löytynyt vasta kuin muutama suppilovahvero
Muissakin ruoissa on suosittu nyt kesäkurpitsaa. Joskus paistamme kurpitsakuutiot pannulla mifusuikaleiden tai -murun kanssa, joukkoon tuoreita kantarelleja, mausteita ja kauraruokakermaa. Hyvää on ja nälkä lähtee. Kaapissamme on tähän vuodenaikaan yleensä tuoreita pensaspapuja, jotain kaalia ja kesäkurpitsaa. Joskus lisäkkeeksi laitetaan härkistä. Välillä täytyy tehdä inventaariota kuiva-ainekaapissakin, nyt siellä on mm. kaksi tomaattimurskapurkkia lähentelemässä viimeistä suosituskäyttöpäiväänsä – johonkin ruokaan ne siis. Ruokahävikkiähän pitää välttää!

Näitä (kuva alla) itse kasvatettuja, terveellisiä ja makoisia herkkuja sain Savon sukulaisiltani mukaanikin - osa heti syötäviksi tai pakastimessa säilöttäväksi. Esimerkiksi heidän puutarhassaan kasvaneet luumut ja pienen kasvihuoneensa tomaatit ovat yhtä makeita kuin karkit. Myös tyrniä sain poimia sen verran kuin halusin. Melkein pari litraa taisi tulla, kun putsasin nuo käsin poimitut marjat  desin pusseihin ja pakastin. Sain heiltä myös itsekasvatettuja paprikoita ja lehtikaalia. 

Tätini kasvattamia tomaatteja, paprikoita ja luumuja
Tätä kirjoittaessani taustalta kuuluu peruna-ohjelma radiosta. Olen tainnut kirjoittaa tästä aiemminkin, että ylipainoisena pari kymmentä vuotta sitten karttelin perunaa lihomisen pelossa, samoin mm. aamupuuroa. Nyt molemmat ovat vakituisesti ruokavaliossani, ja en ole ylipainoinen. Tietysti se on monen tekijän summaa. Toisaalta tuskinpa edes jaksaisin syödä perunaa ja puuroa niin paljoa, että sillä lihoisin 😏 Peruna sopii ruokavaliooni siksikin, että pidän (kuorineen) keitetyn perunan mausta, kun se on jätetty keittäessä sopivan napakaksi. En ole oikeastaan koskaan välittänyt esim. ranskalaisista perunoista tai vaikka perunalastuista. Hyvin tehty perunamuussi kyllä maistuu mainiolta ja perunaa sisältävät laatikot ja keitot tietenkin. Lapsuuden herkkuruokaani oli perunavelli, ja sitä voisin kyllä tehdä useammin nykyäänkin. 
Lehtikaalin jatkokäsittelyä
Lehtikaalin käyttöön sain eräistä netin ruokaryhmistä hyviä vinkkejä: huuhdottu ja silputtu lehtikaali (josta ns. lehtiruodit on poistettu) laitetaan reilun kokoisiin pakastepusseihin, pakastus ja sen jälkeen pakastuneen lehtikaalin nopea murustelu (siinä pussissa) lähes jauheeksi ja pussi takaisin pakastimeen. Siitä voi ottaa tarvitsemansa määrän wokkiin, pestoon, smoothieen, taikinaan, keittoihin, muhennoksiin, perunamuussiin, piirakoihin, salaatteihin jne.

Tämä on kätevää ja helppoa, eli näin saamme viherjauhetta mekin, joilla ei kuivuria ole. Kiertoilmauuniakaan emme nyt näinä sähkönsäästöaikoina juuri käytä.
Ne lehtiruoditkin tällainen nuuka emäntä käyttää pätkittyinä esim. wokkiin, keittoon tai muhennokseen. Hävikki pienenee silloin siltäkin osin. 

Näkymä kukkavintiltä Kukkakuhhauksessa Rääkkylässä
Olen miettinyt tätä nykyä entistä enemmän minkä vain hävikin vähentämistä ja kaikenlaista säästämistä muutenkin; ja olkoon tämä loppuosa sähkönsäästövinkkeineen soveltavana marttailu-osiona 👍 Ruoka ja etenkin sähkö kallistuvat – ken tietää, voivat kallistua paljonkin. Sähkölämmitys on vähintään puolet asunnon sähkölaskusta, ekosahko.fi toteaa. Katselin em. sivuilta säästövinkkejä, joista meillä onkin toteutettu jo kauan sitten suuri osa. 
Kerrostalossa sähkön kulutus ei ole niin suurta, mutta mökin sähkölämmityksestä tuleva lasku kylppärin ja saunan lattialämmityksineen pelottaa jo etukäteen – etenkin, jos tulee kovien pakkasien talvi. Jotakin voinee tehdä itsekin. Laitan tähän seuraavaksi itselleni(kin) muistutukseksi seuraavat em. lähteestä referoimani vinkit.
Auringonkukkia Kukkakuhhauksessa
Huoneisiin on hankittu lämpömittarit ja säädetty lämpötilat sopiviksi. Ekosähkö kirjoittaa, että kun lasket asuintilojen lämpötilaa yhdellä asteella, lämmityskulut laskevat 5 %. Alenna kodin lämpötilaa, kun lähdet useammaksi päiväksi pois. Tarkista termostaattien kunto ja säädöt. Älä peitä patterin termostaattia huonekaluilla tai verhoilla. Peitetty termostaatti ei tunnista huoneen todellista lämpötilaa eikä säädä patteria oikein. Tiivistä ikkunat ja ovet. Tuuleta nopeasti ikkunoiden kautta ristivetotuuletuksella. Lyhyt tuuletus riittää – lämpöä ei kannata karkottaa harakoilleKun pesutilassa on vain sähköllä toimiva lattialämmitys (kuten meillä mökillä), opettele säätämään sitä. Pari astetta viileämpi lattialämmitys säästää paljon sähköä. Jos olet kesällä poissa pitkiä aikoja, katkaise pesutilojen lattialämmitys kokonaan.
Värikkäät asterit ruskametsä taustanaan muikkumarkkinoilla 17.9
Veden kulutuksessa olemme olleet mielestäni suorastaan ylisäästäväisiä jo tähänkin asti, ja näin on myös kerrostaloasunnossa, jossa ei ole omaa vesimittaria. Lähteen antamat vinkit: Älä juoksuta vettä turhaan. Sulje hana siksi aikaa, kun saippuoit itseäsi tai levität shampoon hiuksiisi. Käy nopeasti suihkussa. Kun otat viiden minuutin suihkun, vettä kuluu vain 60 litraa. Käytä mukia hampaita pestessäsi. Kolmen minuutin hampaiden harjaus hana auki voi viedä jopa 30 litraa vettä. Yllättävän paljon! Lue lämminvesivaraajasi käyttöohje. Säädä käyttövesivaraajasta lähtevän veden lämpötilaksi 5560 astetta.

Kuvatekstiä alla olevaan: Tiistaina 20.9 poikkesin kurinalaiselta kolesterolin karttelun linjaltani syömällä ulkona avotulella grillatun makkaran ja kahvin kanssa palan herkullista kurpitsakakkua. Molemmat maistuivat erinomaisilta 😋 Kävimme JoenVolin kiltalaisten kanssa pyöräretkellä Männikköniemessä. Näihin herkutteluihini suhtaudun aika lailla samoin kuin kyläpaikoissa ruokailuun, eli nautin täysillä siitä mitä tarjolla on – oli siinä sitten tyydyttynyttä rasvaa tai ei.

Makkaranpaistossa Männikköniemessä 20.9

Valot ja sähkölaitteet: Lampuissa on jo siirrytty hehkulampuista energiatehokkaisiin energiansäästö- ja ledilamppuihin. Vinkit: Sammuta valot ja säästä valojen ohjauksella. Ohjaa valojen palamista hämäräkytkimellä, liiketunnistimella ja ajastimella. Puhdista valaisimet pölystä (pitäisi kyllä olla tarkempi pölyrätin kanssa!). Laitteita ei kannata pitää päällä, ellei niitä käytetä, myös valmiustila kuluttaa sähköä. Hanki kaksi kytkimellä varustettua jatkojohtoa: toinen viihdelaitteille ja toinen tietokoneelle. Silloin voit kytkeä laitteiden valmiustilat pois yhdestä kytkimestä. Osta energiatehokkaita laitteita. Varmista myyjältä viihdelaitteen ja tietokoneen käyttö- ja valmiustilan teho (W). Sulje kokonaan sellaiset viihdelaitteet, joita et katso etkä kuuntele.

Halosen tilan upeita auringonkukkia muikkumarkkinoilla 17.9

Sauna, ruuanlaitto ja pyykkiKiuas on kodin suuritehoisin laite ja se kuluttaa perhekäytössä noin 1 000 kWh vuodessa. Yli puolet tästä kuluu saunan alkulämmitykseen ja loput kiukaan lämpimänä pitämiseen. Tunnin saunomiseen menee 8 kWh sähköä, joka maksaa noin euron, kun sähkö maksaa 12 snt/kWh. Sopiva saunomislämpötila on 70–80 astetta. Sähkösaunat ovat meillä käytössä niin maalla kuin kaupungissakin, joten tähän pitäisi kiinnittää huomiota aivan erityisesti.

Pyykinpesusta ekosähkö ohjeistaa, että pese täysiä pyykkikoneellisia. Pika- ja vajaatäyttöohjelma kuluttaa lähes yhtä paljon sähköä kuin täysi koneellinen. (Lisä)sähköä kuluttavaa esipesua meillä ei pyykeille tehdä, sillä vaatteet eivät ole mielestäni niin likaisia. Pyykit kuivatetaan telineessä tai ulkona ja pyykinpesulämpötilaksi on riittänyt 40 astetta.

Kesällä voi joskus ottaa käyttöön entisajan "pyykkikoneen" 😉
Pakastimeen riittää -18 °C ja jääkaappiin +5 °C. Pakastin ja jääkaappi ovat jo sekä mökillä että kaupunkiasunnossa kauempana lämpöpattereista ja liedestä. 
Sulata pakastin säännöllisesti (onneksi toinen osapuoli on meillä tosi huolellinen tässäkin). Silloin kylmälaite kuluttaa vähemmän energiaa. Imuroi kylmälaitteen tausta ja tuuletusaukot säännöllisesti, ainakin kerran vuodessa. Maakellaria käytetään mm. puolukoiden ja sienien säilömisessä. 
Puuta poltetaan yhä enemmän hellan uunissa

Ruoanlaitossa uuniruoat ja leipominen ovat meillä jääneet jotenkin itsestään pois. Tämä osin myös siksi, että liedellä valmistettavat ruoat riittävät näköjään tässä elämänvaiheessa. Leipomista harrastin aiemmin varsin aktiivisesti, mutta nyt kun niiden pitää olla gluteenittomia, en saa niitä mielestäni kunnolla kohoamaan tai muuten onnistumaan siten kuin toivoisin. Esimerkiksi gluteenittomat perunaletut kyllä onnistuvat hyvin, ja niitä tehdään aina silloin tällöin pannulla.  
Vinkit: Ruoanlaitossa ja leipomisessa suurin vaikutus energiankäyttöön on lieden käyttäjän tavoilla ja tottumuksilla; valitse kattilat levyjen koon mukaan jne. Älä pese astioita käsin juoksevan veden alla. Käsin pesu on edullista vain silloin, kun astiat pestään ja huuhdellaan altaissa.  (Vinkit referoitu ekosahko.fi.)

Säästöterveisin ja hyvää syksyn jatkoa toivottaen  🍁 🍂 🍎