Värillä on väliä

Sininen, vihreä ja keltainen (kuva Rauhankadulta 10/-24) 
💙💚💛

Tällä kertaa teemanani on VÄRIT lokakuisen ruskan ja ystävien kannustuksen innoittamana 💗

 

Kuvituksena on syksyn näkymiä ja tekstikuvauksina niiden värisymboliikkaa. Pari kuvaa on värikkäästä taiteestakin. Marraskuullekin on tällä kertaa muuten (poikkeuksellisesti) jo luonnos valmiina, silloin on tulossa henkilökohtaisempaa 😎 Sain myös inspiraatiota ajankohtaisesta Roosa nauhasta pinkin värimaailman esimerkkinä, ja värit viestinnässä ja kirkkotekstiileissä valikoituivat mukaan kiinnostavien lähteiden ja kirkossa käyntien myötä. Marttailuakin on, eli ruoka kestoaiheena on mukana värikkäine esimerkkeineen.     

Lehtikultaa Pielisen rannassa

Omista värimieltymyksistä

Kävin joskus nuorempana värianalyysissäkin, ja analyysin tehnyt asiantuntija sanoi, että oikeastaan kaikille käy kaikki värit, kun vaan löytyy se oikea sävy. Itselleni mielestäni käy esim. havunvihreä, mutta oliivinvihreä tekee naamastani kalvakan. Myös musta ja vitivalkoinen kasvoja vasten voi tehdä kalpeaksi. Musta ja valkoinen ovat mielestäni aika vaativia ja melko harvoille niitä parhaita värejä; mutta ketä ne pukevat, pukevatkin sitten loistavasti. Mieleeni tulee eräs tuttuni, jolla on pitkät sysimustat hiukset ja kaunis erittäin vaalea iho - hän on kuin sadun Lumikki, ja musta ja valkoinen sopivat hänelle todella hyvin 👍

Olen ottanut nyt lipastonlaatikoistani esille huiveja, joita voi kiireissäänkin kietaista kaulaansa mustan tai valkoisen puseron tai jakun kanssa. Kun ne ovat narikassa esillä, tulee käytettyä. Varastoista niitä ei jaksa lähteä hakemaan, jos lähtiessään haluaisi piristykseksi jotain väriä ilmiasuunsa. Värioppi-kirjassa s. 260 mainitaan, että vaatetuksessa värin luonne liitetään usein henkilön luonteeseen. Joitakin havaintoja tulee mieleen omankin matkani varrelta. Rohkeilla ja esillä olemisesta pitävillä nk. oman tiensä kulkijoilla näkee useammin kirkkaan värikkäitäkin vaatteita, aremmilla ja syrjäänvetäytyvillä enemmän mustaa ja harmaata, ehkä tummansinistäkin. Mieleeni palautuu eräs tapahtuma +10 vuotta sitten. Eräs henkilö koetti kuvailla yhteistyökumppaniamme, jonka nimeä hän ei muistanut ja piti jostain syystä saada yhteys tähän mainittuun henkilöön. Hän pinnisteli muistiaan, ja sanoi, että tuolla henkilöllä oli aina mustat vaatteet, mutta mitään muuta hän ei ko. henkilöstä muista. Lopulta hän muisti tämän henkilön sukupuolen, ja siihen muistikuvat jäivätkin. Tätä eo. luonnehdintaa ei tietenkään voi yleistää kaikille mustien värien käyttäjille, kaipa ikäkin vaikuttaa ja monet muut seikat. Ja onhan tietysti tilannepukeutumistakin, josta myöhemmin. Noin 25 vuotta sitten olin ylipainoinen, ja ajattelin silloin, että musta väri vaatteissa hoikentaa. Nyt en ole enää siitäkään varma, että silloin olisi suotavaa olla päästä varpaisiin mustissa. Voivathan esim. asusteet tai osa kokonaisuudesta olla hyvinkin värikkäitä, vaikka toivoisikin ilmiasultaan hoikentavaa vaikutelmaa 👍 

Turusen solan syksyistä värimaisemaa

Värien psykologiasta puhuminen on tunteista puhumista?

Kaikilla väreillä on omat tietyt vaikutuksensa aivoihimme, ja tästä syystä värien psykologia on nykyisin lähteiden mukaan olennainen väline mm. markkinoinnissa. Värit viestinnässä -lähteet sanovat, että yleisellä tasolla voisikin sanoa, että värien psykologiasta puhuminen tarkoittaa tunteista puhumista. 

Myös eläinkunnasta löytyy kauniita värejä, mm. linnuissa. Näin kuluneella viikolla Joensuun kirjastossa kauniin ja värikkään harrastajataiteilijoiden näyttelyn, ja siellä oli mm. maalaus riikinkukosta ja kotoisesta maatiaiskukostamme. Molemmat olivat mielestäni upean värikkäitä, kotikukkomme sävyt olivat toki maanläheisemmät kuin riikinkukolla. 

"Kaukaa siintää / väri, / vaiko sävel. / Mitään ei maksa / maailman kaunein taulu: / Niittyjen, peltojen, / tähkien täyttämä / elokuun yö." (Einari Vuorela.)

Kukkia kuvaan mielelläni, ja niitä olen käyttänyt monissa päivityksissäni kuvituksena aiemminkin. 

Muun muassa eri kukkakauppojen nettisivuilta saa vinkkejä mm. siitä, minkä värisiä kukkia suositellaan mihinkäkin tilanteeseen. Vaikka nyt on syksy, kevään kukat lempirunoilijani runon muodossa sopinevat tähänkin – onhan tässä runossa teemana värit: "Kevätkukkien kilpailu / Kuka tänne ensin ehti? / kehuskeli leskenlehti, / -Minä ensin nostin pään / kevään valoon lempeään. / Sinivuokko huusi näin: / Katsokaa myös tännepäin! / Siniseksi metsän teen, / iloiseksi pientareen. / Valkovuokko huokaisi: / Minä tulin viimeksi. / Värejä ei riittänyt. / Silti olen kiittänyt. / Joka väri vuorollaan / kukkimaan saa harmaan maan. / Lumi saapuu aikanaan. / Valkoistakin tarvitaan." (Anna-Mari Kaskinen.)

Perusväreistä punaisen ja keltaisen katsotaan kuuluvan niin sanottuihin lämpimiin väreihin ja sinisen kylmiin väreihin. Vaatteissa esim. harmaan pariksi sopivat hyvin kirkkaat värit, kuten vaikkapa pinkki tai kirkkaansininen. Pukeutumisoppaat ohjeistavat lisäksi myös sitä, että mustaan kannattaa yhdistää jotain räväkkää väriä, vaikkapa kirkkaanvihreää. Makuasioitahan nämä myös pitkälle ovat, eli jos itse viihtyy jonkin tietyn värin ympäröimänä ja mikä tuntuu hyvältä, sehän se lienee silloin paras. 

Kultaa koivuissa Pielisen rannalla

Keltainen on tehokas väri, jolla voi luoda valoisan ja energisen tunnelman 

Keltaisessa on voimaa. Keltaisesta on myös sanottu, että siitä pitävät seikkailunhaluiset ihmiset, jotka etsivät aina jotakin uutta. Viittaan päivitykseni loppupuolella vuosi sitten kuolleeseen värien ihmiseen. Hänellä oli yllään mm. keltaisia vaatteita ja lempikukkansakin oli keltainen ruusu. Keltaisesta tulee mieleen aurinko! Siitä onkin sanottu, että se on lähimpänä valoa. Värioppi-kirjassa s. 245 sanottiin lisäksi, että kokemus on vahvistanut, että keltainen tekee lämpimän ja miellyttävän vaikutelman. Siksi se kuuluu em. lähteen mukaan myös maalaustaiteessa valaistulle ja aktiiviselle puolelle. 

Olen nuorempana vierastanut vaatteissa keltaista, sittemmin mieli on muuttunut ja omistan jo mm. kaksi keltaista päällystakkia, molemmat sopivat välikausitakkeina ulkoiluihinkin. Toinen pitää vettä ja toinen tikkitakkina lämmittää. Olen saanut kanssaihmisiltä ja joskus tuntemattomiltakin kivoja kommentteja keltaisista vaatteista, siispä niitä lisää, jos vielä vaatteita hankkii.

Entäpä sitten revontulet, sateenkaari tai vaikkapa järvimaiseman alati muuttuvat värit? Näistä (kuten väreistä yleensäkin) voisi kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta ehkä se laajuus olisi jo toisen tai kolmannenkin postauksen väärti. Eikä varmasti tulisi silti kuin pintaraapaisuna käsitellyksi. 

Räväkkää punaista ja keltaista + niiden yhdistelmiä tuulisella rannalla

Millaisia mielikuvia värit sinussa herättävät? 

Värit viestinnässä -nettilähde kysyi: kun näet punaista, millaisia mielikuvia se sinussa herättää? Punainen on viestinnässä kaikkein voimakkain väri; energiaa, lämpöä, muutosta, päättäväisyyttä tehokkuutta. Sen perusväri on aikanaan ollut korvamerkitty lähinnä paloautojen käyttöön, josta on tullut jopa käsite "paloautonpunainen". Punainen on ääripäiden väri, viesti elämästä ja kuolemasta (Punainen Risti) ja vihasta ja rakkaudesta. Sydänliiton viestinnässä näkyy verenpunainen, mikä on luontevaa, kun ajatuksen yhdistää suonissa kiertävään vereen. Meillä sydänyhteisön vapaaehtoisilla on punaiset liivit, kun käymme esim. sairaalassa vertaistukihenkilötehtävissä. Niistä ja rinnassa olevasta merkistä näkee, millä asialla liikumme. Viestinnässä punaista käytetään myös mm. pikaruokaloiden mainonnassa ja muissa julkikuvissa, paloautoissa ja poliittisessa viestinnässä. Markkinoinnissa sitä käytetään esim. stimuloimaan ruokahalua ja rohkaisemaan heräteostoksiin (mm. cuvio.fi.)

Viininpunainen maaruska usvaisella rannalla

Kuten monen muukin värin, punaisen viesti muuttuu, kun sitä sekoittaa muihin väreihin.

Vaaleanpunaisesta on sanottu, että se symboloi mm. herkkyyttä, pehmeyttä, naisellisuutta, viehätystä ja kohteliaisuuttakin. Värinä pinkin on mainittu olevan leikkisä, nuorekas ja iloinen, mutta joskus se saatetaan tulkita lapselliseksikin, ja toki pikkutyttöjen ja mm. Barbie-nukkien yllä näkee usein vaaleanpunaista. Itse olen jo ”vanha tyttö”, mutta pidän edelleen vaaleanpunaisesta ja siitä murretusta roosasta. Se tuo minulle mukavaa mieltä, joten heitän ikämääritelmät mäkeen! Jossain vaiheessa keräsin kirppareilta vaaleanpunaisia posliiniesineitäkin, joita alkoi olla jo melkoinen kokoelma. Sittemmin olen tuosta esineiden keräilystä luopunut, mutta pari pinkkiä neuletakkia ja pinkkikukkaisen kesämekon ostin vielä melko hiljattainkin. Juttelimme kenkäkaupan myyjän kanssa jo kymmenkunta vuotta sitten, miksi varttuneemmille (joiden jalka vaatii jo leveämmän lestin, esim. H-lestin) tarjotaan useimmiten mustia tai ruskeita kenkiä. Miksi ei tarjota värikkäitä kenkiä? 

Taiteilija Nanna Susi puhuttelee väreillään! Vaihtuva näyttely oli esillä taidemuseo Onnissa lokakuussa 2019. Lähimmäksi tuolloin tuli oheinen "Rakkautta maalataan punaisella" (Nanna Susi 2017).

Viininpunainen (tai useat purppuran sävyt), ruskea (maanläheisyyttä), harmaa (ajattomuutta, tasapainottavuutta huomiota herättävämpien värien kanssa), musta (eleganssia, suruasut) ja valkoinen (raikasta kontrastia tummemmille sävyille) tulevat vielä mieleen. Pelkkä harmaa voi olla esim. sisustuksessa tylsä, mutta jos sen yhdistää lähteiden vinkkien mukaan vaikka oranssiin, vaikutelma voi olla tyylikäs. Musta saa aikaan vahvoja tunteita, ja lähteet mainitsevat, että se on arvovaltainen väri. Valkoisen värin on sanottu ilmentävän puhtautta, rauhaa, parannusta ja tyyneyttä. Mieleen tulevat mm. lääkärien, kokkien tai kosmetologien työasut.

Aamuaurinko viininpunaisen yllä

Väri antaa viestin 

Violetti eli lila yhdistetään henkisyyteen, luovuuteen, viisauteen ja kunnioitukseen. Joidenkin lähteiden mukaan violetti yhdistetään kuninkaallisuuteen ja ylellisyyteen. Violetti väri voi antaa mielikuvan varallisuudesta, hengellisyydestä/henkisyydestä (eilen ihailin evl-kirkkokuoron violetteja esiintymisasuja), viisaudesta ja mystisyydestäkin. Mainonnassa monet brändit käyttävät violettia edustamaan luovuutta, mielikuvitusta ja naisellisuutta (käytetään mm. kauneustuotteissa).

Sininen on turvallinen, harmoninen ja rauhoittava väri; suomalaisille tärkeä yhtymäkohta on usein myös kotimaisuuteen (esim. Hyvää Suomesta -merkki eli Joutsenlippu). Onhan meillä siniristilippummekin, ja mm. poliiseilla on tummansininen uniformu. Sininen ilmentää arvoja, jotka ovat lähellä suomalaisten sydäntä: Luottamusta, turvallisuutta ja rauhallisuutta. Mainosyritysten lähteet sanovat, että sininen on värinä konservatiivinen, perinteinen sekä turvallinen, minkä vuoksi se valitaan monen brändin pääväriksi. Sinisen sävyjä on yli sata. 

Luonnossa korkean taivaan ja kaukana siintävät vuoret ja vaarat voi nähdä usein sinisinä.

Punaista puolukkaa hillomarjoiksi maakellariin lokakuussa 2024

Värit ravinnossa

Punaiset, oranssit ja keltaiset värit kasvimaailmassa ovat täynnä aurinkoista energiaa. Punaisissa, vihreissä ja keltaisissa ruoissa on monia terveyshyötyjä. Lähteiden mukaan punaiset ruoat karkottavat väsymystä, vähentävät tulehduksia ja onpa niiden kerrottu auttavan myös joidenkin vakavien sairauksien (kuten syövän) ehkäisyssä. Punaisista kasvikunnan tuotteista mieleen tulevat tomaatit, paprikat, chilit, vesimelonit, mansikat, puolukat, karpalot, vadelmat, punaherukat…

Oranssit kasvikset, marjat ja hedelmät sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joka on luonnon oma piristysruiske. Oranssit porkkanat ja kurpitsat (esim. myskikurpitsa) sisältävät elimistölle hyödyllisiä kuituja ja kuidut jos mitkä vauhdittavat suoliston toimintaa, mikä on kenen vain terveydelle hyväksi. Hedelmistä ja marjoista joinakin esimerkkeinä nektariinit, aprikoosit, persikat, lakat ja tyrnit, pihlajan marjatkin.

Punaista puolukkaa ja sinistä mustikkaa ns. syöntimarjoiksi syksyllä 2024

Keltainen yhdistetään väriterapiassa ruoansulatus- ja hermojärjestelmään. Keltaista ruokaa ovat mm. voikukka, banaani, monet sitrushedelmät, meloni, ananas, mango, keltainen paprika ja maissi jne. Tämän kauden hedelmistä persimoni voi olla joko keltainen tai oranssi, riippunee kypsyysasteestakin.

Vihreä ravinto on monien lähteiden mukaan pitkäikäisyyden salaisuus suojaten kehoa ikääntymisen vaikutuksilta. Muun muassa vihreä salaatti, useimmat yrtit, parsakaali, kurkku, vihreä papu, herne, pinaatti ja vihreät kaalit (esim. ruusu- ja lehtikaali) sisältävät runsaasti vitamiineja ja ovat myös hyviä kuidun lähteitä. Hedelmistä ja marjoista tulee mieleen kiivi, vihreä omena, vihreä rypäle ja vihreä karviainen.

Vihreästä lehtikaalista saa vaikka mitä, sipsejäkin 

Valitse lautaselle jotakin jokaisesta väriryhmästä 

Siniset ja violetit ruoat kuten tummat viinirypäleet, luumut ja karhunvatukat ovat mehukkaan maukkaita. Lisäksi erityisesti mustikka ja mustaherukka ovat varsinaisia terveysmarjoja, joista tulee esiin uusissa tutkimuksissa yhä uusia ja uusia terveyshyötyjä. Jo isoäitien aikaan flunssassa nautittiin mustaherukkamehua sen runsaan C-vitamiinipitoisuuden vuoksi ja mustaherukan flavonoidit estänevätkin tulehduksien syntyä. Mustikka puolestaan oli jo isovanhemmille tuttu terveysmarja mm. erilaisissa vatsavaivoissa. Muistan kun lapsena ihmettelin, kun mummo suositteli mustikkasoppaa niin ripuliin kuin ummetukseenkin. Ihmemarja on siis tämä tuttu mustikkamme! Punasipuli, punakaali ja bataatti tulevat violetin värin kohdalla myös mieleen. Tasapainoinen harmonia ja monipuolinen ruokavalio syntyy syömällä jotain jokaisesta väriryhmästä luonnon antoisia herkkuja. (energiakeskus.com.)

Ei unohdeta valkoistakaan, viehättävä on, ja jos se vielä yhdistyy muihin väreihin kuten tässä 💛

Vastaväreistäkin hieman 

1700-luvulla kehitettyä väriympyrää ovat käyttäneet muun muassa Claude Monet ja Vincent van Gogh. Siinä perusväreiksi katsottiin punainen, keltainen ja sininen. Näistä kunkin vastaväriksi katsottiin se, joka saadaan kahta muuta yhdistämällä: toisin sanoen punaisen vastaväriksi tuli vihreä, keltaisen vastaväriksi violetti (tai Boutet'n väriympyrässä purppura) ja sinisen vastaväriksi oranssi. (Wikipedia 2024.) Omaa silmääni viehättää eri yhteyksissä mm. keltaisen ja vihreän yhdistäminen. 

Valkoiset vihannekset ja marjat olivat jäädä huomiotta, eiväthän ne ole niin värikkäitä. Myös niissä on monia tärkeitä ravintoaineita. Esimerkkeinä vaikkapa valkoiset pavut, kukkakaali, valkosipuli, valkoiset viinimarjat…

Vuoden 2024 Roosa nauha

Vaaleanpunainen Roosa nauha

Syyskaudella tuli jälleen uusi Roosa nauhakin myyntiin. Otan sen tässä ajankohtaisena esimerkkinä vaaleanpunaisen värin käytössä. Roosa nauha -keräys on maamme suurin keräys syövän voittamiseksi, toiminut jo v. 2003 lähtien. Lahjoituksilla tuetaan suomalaista syöpätutkimusta sekä sairastuneille ja heidän läheisilleen suunnattuja maksuttomia tuki- ja neuvontapalveluita. Vuoden 2024 Roosa nauhassa samettisen Roosa nauhan kukat symboloivat toivoa. Roosa nauhaa voi kantaa muistutuksena siitä, että niin kauan kuin on toivoa, on elämää.

Tämän vuoden Roosa nauhan on suunnitellut Vesterinen Yhtyeineen. Samettisen pehmeän Roosa nauhan kukat (kuva edellä) symboloivat meissä elävää toivoa. Nauhan koko tuotto menee Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen. (roosanauha.syopasaatio.fi.)

Kyläläiset toimittivat punaisen Vuonislahden Sydämen Itikanhiekalle kesällä 2024

Lisää värikkään ruoan terveysvaikutuksista

Antosyaanit ovat kasvien violetteja, sinisiä ja punaisia väriaineita, joita on lähinnä hedelmissä, marjoissa ja kukissa. Violetit antosyaanit antavat värin mm. mustaherukalle, punakaalille, luumulle ja siniselle perunalle, bataatillekin. Ne toimivat elimistössä myös antioksidantteina. Antioksidantit suojaavat soluja vapailta radikaaleilta ja niiden aiheuttamalta hapettumiselta. Antioksidantit vähentävät riskiä sairastua mm. sydän- ja verisuoni- sekä tiettyihin syöpäsairauksiin. Elimistö valmistaa itsekin antioksidantteja, mutta ei riittävästi puolustusjärjestelmänsä ylläpitämiseksi. Siksi antioksidantteja on saatava myös ruoasta. Antioksidantteja ovat mm. beetakaroteeni, joka on A-vitamiinin esiaste, E- ja C-vitamiini sekä seleeni. Vihanneksista, marjoista ja hedelmistä saatavat flavonoidit toimivat antioksidanttien tavoin. (kasvikset.fi.)

Verkkovajamme ympärillä hehkuvat syksyisin monenkirjavat värit. Varvuissa on mustikkaa ja puolukkaakin.

Värikäs ruokalautanen on useimmiten myös herkullinen, terveellinen ja kevyt valinta. Jos lautasella on keltaista, punaista, vihreää ja oranssia siinä on jo hyvinkin monipuolinen värikattaus. Itselleni on vakiintunut jo tavaksi vilkaista esim. kerran kuussa satokausikalenteria. Siitä näkee selkeästi ja nopeasti ne kauden tuotteet, jotka ovat sillä hetkellä värikkäimmillään, edullisimmillaan, ravintorikkaimmillaan ja maukkaimmillaan.

Luonnon värejä lokakuussa Marttalan pihassa

Värien hehkuva energia tuntuu virtaavan suoraan sydämeen!

Vihreä liitetään väripsykologiassa rauhallisuuteen, terveellisyyteen, tuoreuteen, luontoon ja mm. ekologisuuteen.  Sillä on sanottu olevan mieltäkin hoitavia vaikutuksia. Luonnon vihreyden keskellä moni kokee voivansa palautua ja elpyä stressistä. Poliittisessa viestinnässä näkee (puoluekannan mukaan) niin vihreää kuin sinistäkin. Sinisen lailla myös vihreästä on yli sata sävyä. Mainonnasta tulee mieleen mm. vihreä sähkö, tai vaikkapa vihreä siirtymä, millä viitataan luontoystävällisyyteen.

Rafael Wardin hehkuvaa oranssia Taidemuseo Onnissa (kuva 2023)

Oranssi on voimakas väri, joka stimuloi aivojen toimintaa ja lisää positiivisuutta. 

Viime viikolla ylläni oli jumpassa oranssi paita, ja se tuntui ikään kuin energisoivan. Olen huomannut, että jotkin värit kuin imevät pois energiaa, jotkut puolestaan tuntuvat tarjoavan sitä lisää. Nyt sotien riehuessa maailmalla, jotkut toimijat ovat alkaneet käyttää oranssia vaatteissaan rauhan aatteen kannatuksena. Viestinnässä tulevat mieleen huomioliivit; toki niitä näkee paitsi oransseina myös mm. neonvihreinäkin.

(Tässä päivityksessä em. lisäksi käytettyjä lähteitä: Johan Wolfgang von Goethe, Värioppi, suomennos 2019; cuvio.fi; mielenihmeet.fi).

Oheistan tähän syksyn värien aikaan 19.10.2023 kuolleen värien ystävän Eevan muistolle hehkuvan värikästä Rafael Wardin taidetta 💜 "Niin kauan kuin minut muistetaan, taiteeni elää" Rafael Wardi (1928 - 2021) sanoi. Wardi oli ja on yhä tunnettu hehkuvan värikkäistä teoksistaan. ”Oranssi soi. Keltainen laulaa” runoili Lassi Nummikin Rafael Wardista innoittuneena.

Luonnossa toistuvat syksyllä Wardin värit

Kirkkovuoden värit

Liturgisia värejä on Suomen luterilaisen kirkon kirkkovuodessa viisi: valkoinen, vihreä, punainen, violetti/sininen ja musta. Liturgiset värit korostavat kirkkovuoden sisältöjä. Jumalanpalveluksissa kirkkotekstiilit sekä tietyt osat papin liturgisesta vaatetuksesta ovat päivän liturgisen värin mukaisia. Yleensä pyhäpäivän väriä käytetään koko seuraavan viikon ajan. Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä. Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä. Punainen on veren, tulen ja tunnustuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien (Stefanus, Henrik) päivinä. (evl.fi.)  

Liturgisena värinä violetti on katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri (kuva Joensuun evl-kirkosta)

Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta se on myös elämän ja arjen väri, kasvun väri. Vihreää käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä. Violetti on katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paaston aikana ja hiljaisella viikolla. Violetin rinnalla voidaan käyttää myös tummaa sinistä, joka violetin tavoin symboloi katumusta ja odotusta. Musta on murheen ja surun sekä katoavaisuuden väri. Mustaa käytetään ainoastaan pitkäperjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantaina. (evl.fi.) 

Mustahan on vakiintunut jo kauan sitten myös suruasuksi ja toisaalta myös akateemisten ja tiettyjen yhteiskunnallisten  juhlien asuvalinnoiksi. Näissä yhteyksissä voidaan puhua pukukoodistakin, mihin myös värit liittyvät. 

Vihreä värjäysliemi lupiinien lehdistä Itikanhiekalla kesällä 2021

” - - Oi syksy, ihmeelliset värisi / eivät kuole, / vaikka valkeus peittää maan. / Ne elävät minussa, / sydämessäni. - -” (Ote Kirsi Kunnaksen esikoisrunoteoksen Villiomenapuu [1947] runosta Värit.)

Värikästä syksyn jatkoa meille itse kullekin 🍁🍂🍅🍓🍆🍇🍈🍋🍏

Syksyssä on jos jonkinmoista

Taukoa ja kuivemman kauden haasteita

Olen yleensä kirjoittanut tänne kerran kuussa, mutta elokuussa en kirjoittanut blogiini. 

”Sanat ovat lemmikkejäni. Ruokin niitä tarpeen tullen hiljaisuudella.” (Paula Sainio, Peilikaupunki, 2013.)

Tänä kesänä on ollut poikkeuksellisenkin paljon monenlaista menoa ja toimintaa. Sain elokuussa myös pyynnön kirjoittaa vapaaehtoistyönä sydänyhteisöni Karpatioitten lehteen aiheena sienet ja sienestys ja metsän hoitava vaikutus. Luonnon terveyttä edistävästä voimasta onkin aina mukavaa kirjoittaa. Myös oman kylän lehteen lupasin kirjoittaa, ja juttuni kirjallisuuden proseminaarityöstä julkaistiinkin jo Vuonislahti-lehden numerossa 3/2024. Lehtiä saa mm. kirjastoista, ja Vuonislahden lehti löytyy myös verkosta os. vuonis.net.  

Pielisjoen rannassa sauvakävelyllä

Ilahduin kun henkilöt (jotka eivät ole face bookissa) kysyivät, pidätkö kesätaukoa kirjoittamisessa, blogiasi on kaivattu. Olen jotenkin kokenut toistavani itseäni, ja se tuntuu välillä kyllästyttävältä, mutta tietenkin se on kiva, jos lukijat eivät koe juttujani samoin. 

Yritän panna uudempaa levyä pyörimään. Jos jollakulla on aiheideoita, otan mieluusti vastaan 👍 Positiivareiden ajatuksia 19.8.2013 mukaillen: ”On hyvä laittaa välillä uusi levy soimaan. Tämän hetkinen äänityksesi on hyvin monen ihmisen aikaansaannos ja jos toteat, että se ei sinua tyydytä, on aika vaihtaa levyä."

Harjoittelin spiraalitekniikkaa marttojen kurssin opeilla - ja mielestäni onnistuin tässä (kuva) jo hieman paremmin 🌺

Aina voi tehdä muutoksia suunnitelmiin. Voi laittaa uuden levyn pyörimään. Muutos on joka päivä mahdollinen. Vaikka ottaa riskin, toisaalta olisi hyvä välillä poiketa polulta. Kenties on turvallisempaa tallustaa tuttua ja varmaa polkua sivuilleen vilkuilematta, mutta uutta voi oppia ja jopa virkistyäkin, jos poistuu välillä siltä takuuvarmaksi kokemaltaan "mukavuusalueelta".

Tästä tuli mieleen Juicen lyriikkaa:

"On helppoa olla samaa mieltä,

on helppoa olla mieletön,

vaan enemmän löytää, kun poikkeaa

tieltä ja oikaisee läpi metsikön." (Juice Leskinen).

Marttojen järjestämän kukkakimppujen sidontakurssin harjoitustyö. Kukkia katselen ilokseni usein, niin kuvissa, tauluissa, maassa kuin maljakoissakin 🌸🌺🌻🌼

Kuvat valikoin tälläkin kertaa oheen siltä pohjalta, mitkä puhuttelevat nyt, tässä hetkessä. Kuva voi olla ajankohtainen, mutta se voi olla joskus viime vuodelta tai kauempaakin. Mietelmistä pitävänä laitan nytkin mukaan jonkin runon/mietelmänkin, jos se mielestäni kyseisen hetken ajatuksia kuvaa.

Ajankohtaista Vuonislahdesta

Pielisessä vesi on nyt ennätysmatalalla. Jauhiaisen salmi alkaa olla yhtä mutavelliä. Koetin viikonloppuna huuhtoa marjojen poimuria rannassa, mutta olisi pitänyt kahlata mutaröpelikössä niin kauas, että kumisaappaiden varret olisivat haukanneet mutaista vettä...

Kyläkaveri oli nähnyt tuoreet karhun jätökset kylän keskustassa. Itse en ole vielä karhuja nähnyt, mutta oletan, että karhu on nähnyt minut metsässä samoilemassa 😳

Ensi viikonloppuna 21.9 on kylän keskustassa muikkumarkkinat. Tervetuloa!

Kylällä tehdään ensimmäinen sydämensiirto (huom. metaforan kaltainen ilmaus). Tästä kirjoittelen ehkä lisää seuraavissa blogeissa.

Puolukkasyksy on nyt hyvä. Marjat ovat tosin paikoin pieniä kuivuuden vuoksi. 

Ruoka on aina ajankohtainen aihe!

Maailman kuudetta suomalaisen ruuan päivää vietettiin 4.9. Eri lähteet toteavat samaa: suomalaisessa ruoassa yhdistyvät sekä perinteet että trendikkyys, puhtaus, ekologisuus ja eettisyys. Merkkipäivän juhlintaan voi osallistua helposti: valitaan kaupasta sinivalkoisella Hyvää Suomesta -merkillä (sillä tutulla joutsenmerkillä) merkittyjä tuotteita. Merkki pakkauksessa kertoo, että elintarvike on alkuperältään suomalainen: raaka-aineet ja työ tulevat omasta maasta, tekijät tunnetaan ja tuotantoketju tiedetään.

Esimerkiksi Valio suosittelee päivän menuksi aamupalalle kauraa, kotimaisia marjoja ja suomalaisia maitotuotteita tai kehottaa kokeilemaan marjasmoothieta. Lounaalle ja päivälliselle kasviksia, sieniä, kotimaista järvikalaa sekä perunoita tai muita kotimaisia juureksia. Iltapalalle vaikkapa jugurttia tai rahkaa ja marjoja.

Syksyn sienisaalis

Sää ja luonnonantimet

Istuskelin kuluneena viikonloppuna vielä illallakin ulkona hellevaatteissa. Kun laittoi silmät kiinni, voisi luulla, että on heinäkuu. Nautin kesäisestä kelistä, ja kävin keräämässä pari litraa ns. syöntimustikoita ja puolukoita, ovat sekaisin keskenään, hyviä aamupuuron ja iltajugurtin kanssa. Nyt on ollut lämpimät ja kuivat säät marjojen keruuseen. 

Mustaherukoita saimme poimia kaverin pensaista. Herukoita ja/tai tuoretta mustikkaa tai puolukkaa lautaselle runsaasti aamuin ja illoin. Vatsa toimii hyvin, kiitos marjojen 🍓

Tyhjä sienikori

Kävin eilenkin vakiopaikoistani etsiskelemässä sieniä, mutta en löytänyt. Kuivuus vaikuttaa, sienet jos mitkä tarvitsevat kasvaakseen vettä. Muutaman kantarellin löysin viimeisestä (yllätys)paikastani, parin metrin alueelta, tuuheiden mustikanvarpujen suojasta. Kuivia nekin ovat, mutta kyllä niistä kastikkeen sai. Rouskuja tai tatteja ei ole näkynyt. Puolukoita näyttää tulevan hyvin, mutta tietyillä paikoilla toinen kylki vielä vaaleahko. Metsästä löytyi yhä hyviä, isoja mustikoita, joista parilitrainen astia syöntimarjoja täyttyi tuossa tuokiossa. 

On kaksi tapaa saada kylliksi;
joko niin, että hankkii aina
vain lisää tai niin, että alkaa
haluta vähemmän (G.K. Chesterton).

Iloisen ihmettelyn aiheita arjessa: kliivia oli ulkoruokinnassaan alkanut huomaamatta kukkia 👍

Rauhoittumista

Olen tänäkin kesänä käynyt viikoittain hautausmaakävelyilläni. Sodassa kaatuneiden hautamuistomerkeille oli Joensuun hautausmaalla laitettu maljakkoihin kauniit auringonkukat (kuvat 3.9.2024). Paasien alla lepäävistä useilla oli kuollessaan ikää vasta noin 20 vuotta. Monta kevättä, kesää ja syksyä kukkineen jäi heiltä näkemättä, kokematta. Tänäänkin eri sodissa kuolee heitä, joille kahtakymmentä kesää enempää ei tullut 💔

"Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut." (Sirkka Turkka.) 

Rauhankappeli hautamuistomerkkien taustalla

Otin kuvan Rauhankappelista (rak. v. 1936) myös sen toiselta puolelta. Siellä rehevä vihreä (humala?)köynnös peittää seinää. Jo noin 88 vuoden ajan näiden seinien sisällä on koettu suuria tunteita, kuultu lohdun ja lohduttomuuden sanoja, talletettu sydämeen piirtyneitä muistoja, kuultu ja esitetty musiikkia, annettu ja saatu kukkia, jaettu surun värejä. Minulle läheinen mummonikin siunattiin tässä kappelissa. 

Kun päivien luku vähenee, yhden arvo kasvaa (M. Envall). 

Sää on ollut nyt syyskuussa poikkeuksellisen aurinkoinen, lämmin ja kesäinen. Niin näidenkin kuvien ottohetkellä. 

Rauhankappeli lännen puolelta

Kulttuuria

Suuntasimme 3.8 Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa Ilomantsiin ja siellä mm. Katri Valan kulttuurikeskukseen, mikä oli itselleni tällä kertaa se kaikkein odotetuin kohde. Odotus palkittiin, saimme asiantuntevat opastukset ja esittelyt; pääsimme ihastelemaan mm. Kontturin Liisan ja sisarensa taidetta.

”Totiset silmät seuraa kysymystä:
On sota, äiti. Missä? Kaukanako?
Saako sota tulla sinne, missä kodit on?
Aivan varmastiko ei?
Vastaanko vai väistän?
On meidän, suurten, maailma kunniaton.
Ei mitkään lupaukset, liitupiirit, pidä.
On täällä turvattomuus täydellinen.
Mitenkä rauhoitan sun, pikku sydän,
luon turvalliseks unes, elämäs?” (Katri Vala, kokoelmasta "Kun pesäpuu palaa", "Liitupiirit").

Liisa Kontturi esitteli meille kukkataidetta

Katselin mm. vitriinissä olevaa Valan teosta "Pesäpuu palaa" ja ajattelin oppaamme sanojen lailla, kuinka ajankohtaisia nuo noin 80 vuotta sitten kirjoitetut tekstit ovatkaan. Hirvittävät sodat jatkavat riehumistaan, vaikka jokainen järkiajatus todistaa niiden mielettömyyden 😢

Katri Valan kulttuurikeskuksen näyttelyissä kokija saattoi nähdä myös luonnonsuojelullisen näkökulman. Muutosta lienee tapahtunut hurjimpiin (turhan) kuluttamisen aikoihin, mutta kurssissa on vielä runsaasti reivattavaa, jos halutaan maapallon säilyvän elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.

Ihmisen pitää kantaa
huolta maailmasta,
jota hän ei tule
koskaan näkemään (Bertrand Russel).

Taidenäyttelystä Katri Vala -keskuksessa

Ikuisuusaihe - painon seuranta

Suuntasin muutama viikko sitten Savoon sienestämään ja tapaamaan sukulaisia. Meillä on nyt runsaasti Savon sukulaisilta saatua kesäkurpitsaa (erityisesti sitä, siitä tuli erittäin hyvä sato), heidän kasvihuoneessaan kasvaneita tomaatteja ja salaattia, lisäksi perunoita, porkkanaa, parsakaalia. On siis mitä parhain aika tehostaa kevennettyä hevikautta. 

Vaakalukema suunilleen ennallaan, mutta vyötäröltä kiristää. Ehkä kesäkauden noutopöytä- ja hotelliruokailut (kotimaassa) ovat vaikuttaneet. Tuskin omilla askeettisilla pöperöilläni pystyn itseäni lihottamaan, luulen. Juomista tulee yleensä vain nollakalorit. Karjalaiset pitopöydät ovat notkuneet ja kahvileipäpöytien herkut olleet mainioita. Jätskiä on kylläkin tullut kesällä nautiskeltua enemmän, ja jos siitä saatu energia tulee yli kulutetun tarpeen, niin vyötäröllehän se asettuu 😕 

Feresissä 3.8. Peiliselfie Koitadesignin tiloissa. 

Liikkumaan!

Ostin vakiintuneeseen tapaani kausikortin jumppaseuraan. Mietin ensin, otanko sen vain syyskaudelle, mutta kuitenkin otin sen entiseen tapaani koko vuodelle, porkkanaa kehiin - eli kun sen on kerran jo maksanutkin niin tulee lähdetyksi! Sillä saa jumpata sitten vaikka joka päivä ensi toukokuulle saakka. Jäsenmaksun ja eläkeläisalennuksen kanssa se teki 170 e per vuosi. Olen kokeillut myös jotain muuta kuin niitä vakiintuneita seniorijumppiani, kaipaan herkästi kipeytyvän selkäni tueksi täsmäliikkeitä, esim. erilaisia vatsaliikkeitä. Selkä onkin kipuillut inhottavasti viime aikoina, erityisesti öisin. Seniorijumpissa huomioidaan hyvin eri ikäiset; mukana on itseäni reilusti vanhempiakin, joskin pitkän naisvoimistelutaustan omaavia, eli esikuvallisen vetreitä ja hoikkia. 

Ovensa ulkopuolelle päässyt on jo jättänyt taakseen matkansa vaikeimman osan (Positiivarit 4.2.2020).

Kalevalaisten naisten järjestämään pukutuuletukseen lähdössä 5.8. 

Tarjolla on ollut jo lihaskuntotunti, zumba ja itämainen tanssi. Niissä iltaryhmissä käy pääosin nuoria ja notkeita opiskelijoita omilla korteillaan, ja ko. sali on suuri, voi mennä takariviin. Eikä noissa ole muistini mukaan koskaan arvosteltu tai kommentoitu ikävästi, jos siellä on myös joku ikääntyneempi/kömpelömpi joukossa. Urheiluseuralla on tarjolla myös joogaa ja muuta kiinnostavaa, mutta ne ovat syrjemmällä, ja olen laiska matkustamaan linjurilla jumppiin. Nuo vakiosalini ovat lähellä, kohtuullisen pyöräilymatkan päässä. 

Monet asiantuntijalähteet kirjoittavat, että liikunnasta on kiistattomat hyödyt lihaksille ja aineenvaihdunnalle, hengitys- ja verenkiertoelimistölle, aivoille, nivelille ja mielialalle. Tulokset näkyvät jo muutamassa viikossa. Haluan uskoa, että myös selkäni kivut lievittyvät, kun jaksan sitkeästi liikkua. Myös veren rasva-arvot ovat kohdallani se juttu, mitä pitää seurata jatkuvasti, ja liikuntahan se vaikuttaa suotuisasti niihinkin. 

Pari pientä huovinkukkaa ja yksi ahkeraliisa kukkivat kauniisti levinneinä vielä syksylläkin

Lauluharrastuksesta

Yksinlaulu ja kuoro alkoivat kansalaisopistossa syyskuun ekalla viikolla. Lukujärjestykseni alkaa olla siis täynnä, kun siihen laskee vielä sydänvertaistukitehtävät, marttailun ja kirjakerhon. Reissuja ei onneksi ole nyt näköpiirissä, on ohjelmaa niin paljon jo muutenkin.

Lokakuun puolivälissä olisi kuorolle tulossa esiintyminenkin TSL:n 80-vuotisjuhlassa. Kuluneella viikolla oli tokat lauluharkat, laulettiin tähän esiintymiseen toivottua Tervetuloa tulevaisuus -laulua, ja siinäpä olikin ainakin tälle altolle sinnittelemistä, kun ei voinut pudottaa sillä oktaavilla laulun melodiaosuutta, sillä naiskuorohan tämä on nykyään, eli menee tunkkaiseksi jos siellä joku naisääni laulaa matalammalta. Tuo oktaavilla pudottaminen oli mahdollinen silloin, kun miehet olivat vielä mukana pehmentämässä matalimpia ääniä. Miehet olisivatkin kyllä enemmän kuin tarpeellisia erityisesti sekakuorosovituksissa 👍 Sopraanot toki pääsevät hyvin esim. tuohon ylä-C:n ja ylä-D:n korkeuteenkin.

Samettiruusut ja UG-liisat ilahduttavat vielä syyskuun puolivälissäkin 🍀🍁🌸 

Laitanpa nyt itsellenikin tähän väliin / tämän kuukauden päivitykseen muistinvirkistykseksi, mitä kesäkukkia ns. kannattaa laittaa, jos toivoo niiden kukkivan kohtalaisen vähällä hoidolla koko kesän. Samettiruusut ovat olleet jo reilun vuosikymmenen ajan takuuvarmat kukkijat lähes lumentuloon saakka, mutta nyt myös varhain keväällä tavaratalon puutarhaosastolta ostetut UG-liisat kukkivat yhä nätisti - näitä siis ensi kesänäkin. Lisäksi tavallisia ahkeraliisoja ja huovinkukkaa. 

Sitten vielä lauluharrastukseen. 

Laulutuntini meni hyvin, kokeiltiin Anne-open kanssa jopa nostaa yhtä kansanlaulua aiemmin lauletusta 2,5 nuotilla ja ääneni kestikin yllätyksekseni hyvin, vain se korkea ylä-D meni ohuesti. Ja onhan se kieltämättä matalaääniselle korkea 😳

Mutta yhtäkaikki, pitää katsella jouluun asti, voinko jatkaa kuorossa. Riippuu äänen kestämisestä. Olen toki ollut kuorossa jo v. -88 asti, tosin taukoja on ollut eri syistä välissä. Haluaisin kyllä käydä myös yhteislauluissa, kirkossa ja toivevirsiä laulamassa srk-talolla, ja siinä mielessä toivoisin äänen kestävän. Uskon saavani laulutunneilta tukea ja hyviä ohjeita tähän - olen motivoitunut 👍

"Taito määrää sen, mitä kykenee tekemään. Motivaatio ratkaisee, mitä tekee. Asenteesta riippuu, kuinka hyvin sen tekee." (Positiivarit 1.4.2014.)

Myös Malmikadulla kukkii 🌸

Kohdalleni on tullut nyt uusi vaiva tai rajoite, mikä tuntuu laulaessa. Se on eräänlainen hengityslukko, inhottava tukehtumisen tunne, mikä tulee pidempään laulaessa ja erityisesti korkeissa äänissä. Aloitin nyt yksinlaulutunnit (vuoden hammasremppatauon jälkeen) kansalaisopistolla syyskuun alussa, ja koetetaan keksiä hengitystekniikka- tm. keinoja auttaa vaivaa. Myös lauluasennossa on petrattavaa: parempi seisoa kuin istua, hyvä ryhti, rintaranka auki, vatsalihakset aktiivisiksi ja kevyesti liikkuakin saa. Voi olla että tuo oireilu johtuu osaltaan ikääntymisestä, sydänvaivasta, lääkkeistä tai kaikista niistä yhdessä. Ei voi tietää. Voi vain koettaa miettiä, millä sitä voisi auttaa. 

Kuoromme on nykyään nuorekas pienehkö naiskuoro ja meitä varttuneempia laulajia taitaa olla vain pari. Soundi on ehkä nykyään altoillakin korkeampi, ja olen miettinyt, että sävellajit ovat ehkä vain mulle liian korkeita. Myös kirkossa virsiä veisatessa nuo hengityslukot (tai millä nimellä niitä nimittääkään) tulevat etenkin silloin, jos on pitkä monisäkeistöinen virsi. Toisaalta tykkäisin laulaa gospelia tai muuta hengellistä musiikkia. Pitkien laulujen kohdalla kuitenkin tuntuu kuin kurkku tai kitalaki jotenkin kuroutuisi. Se ei ole todellakaan mikään miellyttävä tunne, ja esim. voimakkaampi hengittäminen ei juuri sillä hetkellä auta.

Rakastan vanhoja rakennuksia, mm. latoja. Tämä näkymä Savosta 💚

Terveysasioista sananen

Minullehan lisättiin kevättalvella rytmihäiriöiden vuoksi hieman beetasalpaajaa, ja se toki omalla tavallaan kierroksia hidastaa, mutta liikun siihen tahtiin kuin jaksan. Määrällisesti jaksan varsin hyvin, nopeudesta voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta en enää tällä iällä vaadi itseltäni erityisempiä liikuntasuorituksia, kuntoa ylläpitävä liikunta riittää. Tietyt lisäravinnemainokset ärsyttävät, niissä ikääntyneet kertovat mm. jaksavansa bailata diskossa pikkutunneille - miksi pitäisi? 

Olen ymmärtänyt nykyään entistä selvemmin, että mulla on tuo eteisvärinätaipumus, ja uskon, että tämä sydänsairaus tulikin pitkään jatkuneesta hoitamattomasta/huomaamattomasta ja oireettomasta eteisvärinästä. Kaikki eteisvärinä ei välttämättä juurikaan oireile, vaikka tietyt oireet toki niin yleisiä ovatkin. Yli 90:n lepopulssiani lähes aina työterveystarkastuksissa jo runsas kymmenen vuotta sitten ihmeteltiin, mutta sen ajateltiin silloin olevan lähinnä huonoa kuntoa. En ymmärtänyt pyytää lisätutkimuksia. Toki mietin välillä turhautuneenakin sitä, minkä verran ihmisen pitää oikein liikkua, jotta kunto olisi riittävän hyvä; harrastinhan tuolloin ohjattua jumppaa, uintia, sauvakävelyä tai hiihtoa ja työmatkapyöräilyä säännöllisesti, viikoittain.

Joen Yössä 16.8 ortodoksinen seurakunta tarjosi herkullista hernekeittoa ja kasvispiirakkaa sekä mieltä lämmittäviä keskusteluja - kiitos te ihanat ihmiset 🌹 🙏

Vaiva voi olla sormessakin!

Vielä virke marjastuksestakin: tuttavat viihtyivät tänä kesänä myös soilla, ne kuulemma suorastaan notkuivat lakoista, ts. olivat täynnä hyvälaatuista lakkaa. Mulla marjankeruuta rajoitti etenkin heinäkuussa lakka-aikaan kipeä oikean käden sormi, kumppani laittoi siihen kotitekoisen lastan. Tuo jänne sormesta meni poikki heinäkuisella kesäteatterireissulla, kun nykäisin varomattomasti puuceen ovea ja sormi vääntyi jotenkin säpin väliin. Kaikkea sitä sattuukin, kun ei huomaa olla alati tarkkana! Sormi ei tosin ollut kovin kauan kipeä, sormenpää kylläkin roikkui, eli esim. kirjoitusvirheitä kännykällä kirjoittaessa tuli ja tulee PALJON herkemmin. Se tietty ärsyttää, käytänhän paljon puhelinta ja läppäriäkin. Sormeen ei kuitenkaan koske, ei ole turvoksissa eikä mustelmilla. 

Aika paljon kesätapahtumissa ehtii näköjään käydä, kun suunnittelee ennakkoon... 4.8 olimme seuraamassa Kontiolahden kanavateatterin 40-vuotisjuhlanäytelmää "Vihainen leski"

Googletettiin sitten mm. TYKS:n nettisivuilta, että sormen kärkijäsenen ojentajajänteen vamma se mitä todennäköisemmin on, ja lastaa tulee käyttää jatkuvasti noin 6–8 viikkoa. Sinä aikana sormen kärkinivel ei saisi missään vaiheessa koukistua, ja mikäli jänne irtoaa uudelleen sormen koukistusliikkeen vuoksi lastahoidon aikana, myös paraneminen alkaa alusta. Kyselin asiasta jo asiantuntijoilta, ja he olivat sitä mieltä, että tämä lastahoito on oikea valinta, toki kannustivat lääkäriinkin. Pieni vaiva, mutta haittaa tosiaan mm. marjojen keruuta ja mitä vain arkisia hommia. Martta-kaveri lainasi ystävällisesti omaa muovikipsiään, ja myöhemmin sain siihen toimintaterapeutin laittaman kipsin "oman sormen mitoilla". Tämä muovikipsi on sormessa pysynyt paikoillaan myös suihkussa ja saunassa. Sormen pää kun ei saisi koukistua hiuksia pestessäkään. 

Saimme seurata etupenkkien paikoilta n. 30 martan ryhmänä (Karelian marttoja) Kunnon kyyti -musiikkikomediaa Utran uudessa teatterissa 31.7. Sade ropisi katokseen, mutta se vain lisäsi leppoisaa kesäfiilistä - kiitos Ilja & kumpp. 💖

Järjestöelämän haasteita

Järjestöhommissa vuosikymmeniä toimineena otan vielä lopuksi esille erään uuden ajan ilmiön, tai mitä se sitten onkaan. Eri järjestöissä nousee aina välillä esille sellaistakin, että toimijan pitäisi keskittyä vain oman yhdistyksen toimintaan muuhun energiaansa tuhlaamatta. Ko. kommentit tietyllä tavalla ymmärtää toimijoilta, jotka ovat kiitettävästi omistaneet elämänsä yhdelle asialle/ yhdistykselle, ja se on tietenkin ihailtavaa sitoutumista. Tulisi kuitenkin huomioida sekin, että kaikki eivät välttämättä pysty motivoitumaan ainoastaan yhteen asiaan. Mielestäni järjestöissä tulisi antaa kaikkien kukkien kukkia, ja hyväksyä yhdenvertaisena mukaan ”renessanssi-ihmisetkin” jotka ovat monesta kiinnostuneita, eivätkä välttämättä motivoidu laittamaan kaikkea aikaansa ja energiaansa ainoastaan yhden yhdistyksen/asian hyväksi. 

Tämä ei ollut arvostelua tai moitetta ketään kohtaan, meitähän on moneksi. Liekö sitten kyse erilaisten ihmisten hyväksymisestä? Mielestäni on tärkeää, että monenlaiset (sääntöjen ja lakien mukaisesti) toimijat hyväksytään mukaan yhdenvertaisina, ja yhdistyksissä saa ja voi tehdä sitä, missä on ns. omimmillaan ja mikä motivoi. Sillä tavoin uskoakseni se jäsenmääräkin kasvaa ja järjestö kukoistaa.

Virginie 💗 Haikea mieli, Joensuun Taidemuseo Onni sulkeutui elokuun lopussa remontin vuoksi. Museo avautuu jälleen v. 2026. P-K:n museon kokoelmat ovat nähtävissä nykyisellä kaupungintalolla v. 2025 alkaen.

Hallituksen tehtävät on varsin selkeästi määritelty yhdistyslaissa ja kunkin yhdistyksen säännöissä. Muut toiminnat (esim. talkoot, muut vapaaehtoistyöt) yhdistyksen hyväksi ovat mielestäni asia erikseen. Hallituksen jäsen voi toimia innolla niissäkin, jos hän sitä haluaa, ehtii ja jaksaa, mutta mielestäni siihen velvoittaa ei voisi. Tehtäviä pitäisi voida jakaa nk. rivijäsenillekin, ja pahinta on, jos kaikki hommat kaatuvat vain yksien ja samojen niskaan. 

Monien yhdistysten toiminta, esim. marttailu, on mielestäni erittäin laaja-alaista, ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin! Tehtäviä onkin pyritty myös jakamaan siten, missä kukin on omimmillaan. Yhteistyökumppaneina on nykyään myös reilusti itseäni nuorempia, ja sehän jos mikä on tällaiselle ”vanhalle varikselle” virkistävää 😉 Mutta miksi oikeastaan otin tämän esille? Muun muassa siksi, että jos aletaan määrätä esim. hallituksen jäsenelle lisätehtäviä, hän voi uupua ja/tai ”äänestää jaloillaan”. Ei hyvä. Ei hyvä edes silloin, kun/jos valtion järjestöavustusten leikkausten vuoksi toimintaresurssit pienenevät. Rivien harveneminen olisi harmillista sen yhdistyksenkin kannalta, koska vastuunkantajia ei niissä(kään) ole liikaa.

Veneen soutajalla on
harvoin aikaa ruveta
sitä keikuttamaan (Bill Copeland).

Ahkeraliisa kukkii kauniisti vielä syyskuun puolivälissä🌸

Kun viimeistelen tätä päivitystä, alkoi sataa vettä. Olen siitä iloinen 😄 Rutikuiva maa huutaa vettä. 

Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja luonnolle sopivasti kosteutta 👍🍁