Kesä jota ei ollut

Keltainen symboloi nettilähteiden mukaan voimaa, toivoa ja positiivisuutta - sitä todellakin tarvitaan!

Blogini tämänkertainen otsikko viittaa sateisiin säihin ja osin muuhunkin kokemaani kuluneena kesänä. Kesäkuussa säät olivat kauniit, sen jälkeen alkoivat sateet, joita jatkui pieniä taukoja lukuun ottamatta heinäkuun ja elokuun. Elokuun alussa satoi lähes yötä päivää. Puutarhakalusteet korjattiin talvisäilöön, arveltiin etteivät nekään niin runsasta märkyyttä kestä. Piha lillui vesilammikoiden peittämänä ja kesäkukat haukkoivat vettä ja nuupahtivat. Kauniita kukkaistutuksia olen tänä kesänä ihaillut lähinnä kaupungin puistoissa (kaksi ensimmäistä kuvaa). Fb:n antaman muiston mukaan mm. 22.7 soi vesipisaroiden vahva laulu ikkunoiden takana ja pilvien peittämän taivaan alla oli hämärää (kolmas kuva). Tuolloin Vuoniskylien alueella oli sähkökatko, vikakeskeytyksiä PKS:n tiedotteen mukaan oli noin 280. Kesken kokkailun jäänyt ruoka jäähtyi hellalla. Pielisen vesi on tänä loppukesänä korkeammalla kuin muistamme.  

Harmittaa tietenkin mm. marjanviljelijöiden puolesta, heidän, joille viljely on elinkeino. Esim. mansikanviljelijät ovat kertoneet, että huomattava osa sadosta mätäni peltoon jatkuvien vesisateiden vuoksi. Ja ne mitkä vesisateella hätäpäissään kerättiin, muuttuivat ainakin osin mauttomaksi. Opin hiljattain termin "savimarja" ja sellaisia mustikoita oli joukossa niissä kohdin, minkä keräsin notkelmista, kosteammalta tai lehtipuitten suojasta. Epäilen noiden vaaleanpunertavien ja mauttomien marjojen syyksi lähinnä liiallista kosteutta. Hyvälaatuisimmat löytyivät kuivahkolta mäen rinteeltä, melkein kuin puolukkamaastosta. Mustikan hinta oli varsin korkea, Joensuun torilla se näytti 2.8 olevan 8 €/litra.

Kauniit kukkaistutukset kaupungin rantapuistossa. Huomatkaa myös pilvet ja niiden alapuolella matalalta loistava ilta-aurinko 🌞

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät siis tuoltakin osin. Täällä ei onneksi ainakaan vielä ole ihmishenkiä menetetty säiden vaihteluiden ymv. vuoksi (tai ehkä välillisesti onkin?), mutta eteläisessä Euroopassa kyllä (eli toisaalta lähellä). Mediasta olemme seuranneet uutisia maastopaloista, kuumuudesta, kuivuudesta ja toisaalta valtavista sateista ja tulvista. Tilanne huolestuttaa varmasti useimpia. Sen kaltaiset hehkutukset ovatkin jo vähentyneet, että nautinnot ovat elämässä ykkösasia, mihin kuuluu olennaisena osana kuluttaminen (mm. runsas lentomatkailu). Nuoremmat jo todennäköisesti tämän kaiken tiedostavatkin, ja monet varttuneemmat ovat kertoneet, että he ovat alkaneet ajatella enemmän esim. lastenlastensa tulevaisuutta. Tulevat sukupolvethan jäävät tätä palloa asuttamaan, kun meistä (pulakauden jälkeisestä kulutusorientoituneesta ikäluokasta?) aika jättää.

Sade rummutti 22.7 ikkunoita ja pilvien peittämän taivaan alla oli hämärää

Blogipäivitykseni jäi väliin elokuulta. Kirjoittelen ja postailen nyt kuvia ja tekstejä mm. fb:n antamien muistojen aineksista, eipä minulla juuri nyt uutta ja erikoisempaa ole. Juttelin puhelimessa joidenkin ystävieni kanssa, ja he mainitsivat, että blogiani oli kaivattu. Eräs ystävä sanoi, että kirjoittaisitko aiheesta "kesä jota ei ollut"? Hän viittasi muun muassa jatkuviin sateisiin. Toki tuota lausetta voi käyttää metaforanakin. 

Pari kyläkaveria soitti, ja kysyi, että toivottavasti ei mitään ole sattunut, kun sinua ei näy enää vakiriennoissa. Mieltä lämmitti, kun välitetään. Monen karikon ohi onkin luovittu yhteisvoimin, jaettu huolet ja tuplattu ilot. Kiitos ystävät puheluista ja viesteistä, välittämisenne lämmittää todella paljon. Kiitos myös Sannalle kannustavista ja inspiroivista keskusteluistamme kirjaston Pilkku-kahvilassa 💗

Krassi kasvoi viime keväänä Sydänpiirillä purkkiin istuttamastani siemenestä. Se kasvoi vastoin oletuksiani itsestään; laitoin vain purkin puun juureen, suojaan kovimmilta sateilta.

Monenlaista onkin ollut nyt mielen päällä, ja eteenpäin mennään mm. Positiivareita mukaillen: On hyvä laittaa välillä uusi levy soimaan. Voi mennä vaikka marjaan tai sieneen. Aina voi laittaa uuden levyn pyörimään. Olotilaan missä kokee elämänsä tukalaksi tai jopa ahdistavaksi ei tarvitse jäädä pyörimään – jos ei ole ihan pakko.

Luin 8.9 Positiivareiden sivuilta seuraavan puhuttelevan tekstin, joka jäi monistakin eri syistä mietityttämään:

"Lakkaa hermoilemasta

Mitä jos pitäisit tänään vähän hauskaa? Käytä muutama minuutti siihen, että mietit, mitkä ovat juuri nyt viisi suurinta huolenaihettasi. Kun olet kirjoittanut huolet paperille, toteat luultavasti, että valtaosaan niistä et voi mitenkään vaikuttaa. Lakkaa kantamasta huolta asioista, jotka eivät ole sinun hallinnassasi. Eivät huolesi tietenkään siihen lopu, mutta jos et enää hermoile turhista asioista, elämäsi sujuu huomattavasti leppoisammin. Sitä paitsi voit keskittyä hoitamaan ne asiat, joihin tiedät voivasi vaikuttaa."

Kiitos Positiivareille tästä ja muistakin iloa, lohtua, ja inspiraatiota antaneista ajatuksista 💓

20.7 saimme seurata 70-vuotispäiviään viettävän kansantaiteilija Jaakko Tepon kunniaksi luotua musiikkikomediaa 👍

Lempiaiheestani eli kulttuurista jokunen sana. Kulttuuririennotkin jäivät tänä kesänä melko vähiin, mutta jotain on ollut kuitenkin. Tulevana viikonloppuna pääsen Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa Villa Ruusulaan Rääkkylään 👍 Simpauttajan lisäksi saimme 20.7 seurata (etupenkin paikoilta) 70-vuotispäiviään viettävän kansantaiteilija Jaakko Tepon kunniaksi luotua musiikkikomediaa Utran Uudessa Teatterissa. Antti Heikkisen ja Ilja Tepon luoma musiikkikomedia Jaska oli ennakko-odotusteni mukaisesti hauska, roolisuoritukset taidokkaat ja bändi hyvä. Keskeisissä rooleissa Jaskan lisäksi olivat hänen vanhempansa, puolisonsa ja läheinen ystävänsä Ryynäsen Veikko. Kuulimme mm. kauniin rakkauslaulun Hilma ja Onni, ja Pamela soi mielessä vielä kotimatkallakin

Anni-sofia Knuuttilan ja Reeta Leinosen näyttely on vielä 17.9.23 saakka Taidekeskus Ahjossa. Tänään tätä katsojaa puhutteli eniten Reeta Leinosen vahvoja värejä ilmentävät teokset, joista tässä maistiaisena "Uusi suunta".

Reeta Leinosen vahvavärinen ja eteenpäin katsova teos "Uusi suunta".

Muitakin ilon pilkahduksiakin on toki ollut. Elokuun puolivälissä pääsin ihastelemaan savolaisia kukkia, vihreitä peltoja, sain maistaa herkkuja, kulkea kantarellimetsässä, nähdä pieniä metsäneläviä, mökkirantaa, aurinkoa, sadettakin... Tosi hyvää teki viettää hetki ilman tunnetta, että pitäisikö tehdä sitä taikka tätä, tai mikä huolen musta pilvi on nousemassa. Reissullani toisena aamuna oli tällä kertaa varhainen herätys, ja suuntasin silloin sukulaisteni kyydissä ensin Vehmersalmelle ja siitä Juhan kyydissä Varkauden kautta Hämeenlinnaan. Kiitos Juhalle ja Savon sukulaisille kyydeistä ja muustakin tuesta! Ihanaa kun pääsin pienelle kotimaan matkalle - vaikkakin tällä kertaa hieman pikaisemmin.

"Hyvät muistot ovat silta menneisyyteen. Eivät ne kaiteita tarvitse." (Risto Kormilainen.)

Perhonen Malvan lehdillä Savossa

Tiiviisti Hämeenlinnan matkastani. Tulin valituksi viime huhtikuussa Karpatioitten hallitukseen, ja nyt kohdallani oli ensimmäinen toiminnan suunnittelun päivä Hämeenlinnassa. Karpatiat Ry on v. 2000 perustettu valtakunnallinen sydänlihassairaiden ja heidän läheistensä yhdistys. Yhdistys tarjoaa vertaistukea, kuntoutumista tukevaa toimintaa, virkistystä ja mahdollisuuden vaikuttaa. Yhdistys tekee yhteistyötä terveydenhuollon toimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa ja toimii jäsentensä etujärjestönä. Elokuun puolivälissä kokoonnuimme hallituksen kanssa Hämeenlinnaan suunnittelemaan tulevaa toimintavuotta, mm. ensi huhtikuista jäsentapaamista. Muut hallituksen kokoukset ja yhteydenpito hoituvatkin kätevästi Teamsilla (esim. tänään), äänipuheluilla ja Whatsapilla.

Pilvet nuo taivaan peittää, ne ukkosen tullessaan tuo...

Mitäs muuta tässä kesässä. Kuten on rivien välistä voinut jo havaita, kaikki ei ole mennyt putkeen (enkä puhu nyt säistä), mutta koen niin, että parhaani olen ainakin yrittänyt. Ja oppinut olen kyllä paljon. Vaikka välillä turhauduin, tuntui siltä, että kaipa se ja sekin kortti on katsottava. Nyt eteenpäin ja ilonaiheet siitä, mitä elämä antaa. Parempi etten suunnittele ainakaan tarkkaan mitään, iloitsen tämänhetkisistä lämpimistä syyssäistä ja puolukoista puurolautasella.

Itsellenikin muistutukseksi toistan vielä, että oppinut olen kyllä paljon/uutta, enkä mielestäni vähiten kommunikointityyleistä. Kommunikointi, toisten huomioon ottaminen ja muu siihen liittyvä näyttää vaihtelevan aika paljonkin eri konteksteissa. Kotikutoista mietelmää rivien väliin: ystävällisyys on erittäin hyvä asia missä vain kanssakäymisissä, mutta jos siihen ei syystä taikka toisesta pysty/osaa tai kykene, kohteliaisuus olisi kai se minimi ainakin asiayhteyksissä. Positiivarit (24.8.2023) kirjoitti, että yhdeksän kymmenesosaa jokapäiväisen elämän pikku kahnauksista aiheutuu pelkästä äänensävystä, ja että kukaan ei voi olla niin suuri tai pieni, etteikö voisi olla aina kohtelias (jälkimmäinen sitaatti Positiivareilta 7.9.23).

Elokuun puolivälissä pääsin Hämeenlinnaan. Kuva aurinkoiselta aamulenkiltä.

Toinen mielestäni tähän sopiva sitaatti Positiivareilta 25.8.2022: "Kritiikin, kuten kesäisen sateenkin, tulisi olla siten lempeä, että se auttaa kasvua tuhoamatta juuria." Repivyyden sijaan olisi parempi (ainakin yrittää?) rakentaa uutta.

Kotikutoista mietelmää vielä lisääkin: toisaalta voin valita iloitsenko vähästä vai valitanko, kun tai jos olemassa oleva ei ole riittävästi. Moni asia on mennyt ja voi mennä jatkossakin hyvin tai sitten täysin päin mäntyä, mutta useimmat asiat ovat kuitenkin yhä RIITTÄVÄN hyvin. Sain myös muistutuksen, että apua kannattaa pyytää. Ei tarvitse pärjätä yksin, tietää, jaksaa ja osata, vaikka (omasta mielestään?) jo vanha ja (kaiken?) kokenut olisikin. Välillä kävin jo niin herkillä, että lähes tuntemattoman ihmisen ystävälliset sanat ulkoilulenkillä saivat kyyneleet virtaamaan. Taisimme olla tuolloin hautausmaalla, ja siihen kontekstiinhan kyyneleet sopinevat muutenkin.

Välillä asiat laittaa jonkinlaiseen perspektiiviinsä sekin, että viime kuukausina on jälleen tuttuja ja puolituttuja siirtynyt ajasta iäisyyteen. Joukossa on heitäkin, jotka vielä hetki sitten olivat niin terveen oloisia ja täynnä elämää. Olen ajatellut tänä kesänä mm. hautausmaalla kävellessäni tavallista enemmän myös kuolemaa, suuria asioita, joista ei tällä kertaa enempää. Päällimmäisenä on useimmiten kuitenkin kiitollisuus, että yhteinen aika oli.

Koetan muistaa, ettei varjoja ole ilman valoa, eikä valoa ilman varjoja. Joensuun kirjallisuustapahtuma on nyt tällä viikolla 13 - 16.9.2023 ja sen teemana on tällä kertaa "Valo kirjallisuudessa ja muissa taiteissa". Päivien teemoina on paitsi valo, myös varjot.

Kerroin ystävälle, että 28.8 sattui lähes mystinen juttu, kun juttelin parin kirjallisuuspiirikaverini kanssa kirjaston aulassa. Yht´äkkiä eräs täysin tuntematon mies ojensi minulle kirjan Anna-Mari Kaskiselta, joka on eräs lempirunoilijani. Kaskinen kirjoittaa pääosin hengellisiä ja lohdullisia tekstejä. Tuo henkilö oli poiminut kirjan kirjaston kierrätyshyllystä ja arveli sen sopivan minulle. Hän arvasi aivan oikein. Me kaikki kolme naista siinä katsoimme häntä hämmästyneinä ja mies katosi paikalta yhtä nopeasti kuin tulikin - tuskin ehdin kiittää häntä. Ystäväni totesi: ”tulin ajatelleeksi enkeleitä, onko heitä”. Luin tuota kirjaa heti samana iltana lähes puoleen väliin, ja siinä oli lohdullista tekstiä ja kauniita kuvia. Nukuin kirjan lukemisen jälkeen pitkästä aikaa kohtalaisen hyvin. Yöunethan ovat pätkineet tänä kesänä paljon tavallista enemmän. Jokainen huonounisuutta tai unettomuutta kokenut tietää, millainen olo on sellaisen yön jälkeen 😫

Sitaatti tästä em. kirjasta ”Nyt näen” s. 44: ”Vanheneminen on matka, jolta voi kieltäytyä. Jos yritän tarrautua nuoruuteeni kuin kotisataman laituriin, menetän matkan ilon ja rikkauden – ja lopulta myös nuoruuteni. Vanheneminen on luopumista, joka ei ole samaa kuin hiljainen tyhjiin valuminen. Se on luopumista, joka samalla merkitsee tilan antamista uudelle. Nyrkkiin puristettu käsi ei voi ottaa vastaan muuta kuin iskuja. Siksi luopuminen kannattaa tehdä kädet ja sydän avoinna – antamaan ja ottamaan vastaan.”

Tätä kaikkea kirjoittaessa hiipi tajuntaan sellainenkin tunne kuin häpeä, onhan jollakin toisella paljon suurempiakin murheita. Toisaalta on varmasti monin verroin suurempaa onneakin, ja mieleeni tuli, kun jotkut kirjoittajat hehkuttavat netin keskustelupalstoilla (esim. perhetapahtumiinsa viitaten) maailmansa täydellisestä mullistumisesta, tajuntansa räjähtämisestä ja siitä, että onni kuohui kaiken aikaa, kaiken kattavana. Kuvatut kokemukset ovat kokijoilleen ilmiselvästi valtavan upeita, minkä voimallisuutta ko. sanavalinnat vahvasti kuvaavatkin. 

Ilot ja murheet saavat kuitenkin merkityksensä kontekstissaan, niin uskon.  Runsas kaksi vuotta sitten äkillisesti kuollut ystäväni sanoi mieleenpainuvasti, että ”merkitys nimenomaan kontekstissaan kirkastuu."

Tätä kaikkea ilmentää osuvasti suuren runoilijan runo:

"Oli mullakin pienet murheeni,

mut minulle niiss’ oli kyllä,

vaikk’ ohitse kulkenut toinen ois

ja ne kuitannut hymyilyllä.

Oli mullakin pieni onneni,

mut minusta oli se suuri,

ja luulenpa, siks oli suuri se,

kun se mun oli onneni juuri. - -" (Eino Leino.)

Syyskuun ekana viikonloppuna pienen koiranpennun seura antoi valtavasti iloa, kiitos kuvan ottaneelle Tiinalle! Samana viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa tanssimaankin. Raijan tarjoama soittolista kylän lavalla vei muihin maailmoihin, rentoutti ja liikutti 💖

Syksyn tullen kypsyy monenlaiset marjat ja tämän ”erikoisen” tai vähintään erilaisen kesänkin jälkeen herää halu harrastuksien myötä oppimaan. Elokuun lopulla tuntuukin alkavan jälleen kaikki. Pääsin seutuopiston joogaan jonotuspaikalta, mikä on hienoa. Joogat ovat täällä(kin) erittäin suosittuja. Se on mitä parhainta omahoitoa kropalle ja mielelle. Lauluharrastus jää surukseni tauolle pitkäksi venähtäneen etuhammasremontin vuoksi. Nyt prosessi kuitenkin jo etenee, ja näinä päivinä on yksityiselle hammaslääkärille useampikin aika. 

Olen iloinen, että pystyn (ainakin vielä) käyttämään mm. yksityisiä palveluja, olen aina koettanut säästää ns. pahan päivän varalle. Kohdallani on 45 vuoden työuran(kin) jälkeen pienehkö eläke; toimistotyöaikoina palkka oli pieni ja vuosien opiskeluaika katkaisi välillä eläkkeen kertymisen. Pienistäkin tuloista näemmä jää (jos niin päättää?) säästöönkin, enhän esim. kaukomatkalle ja muutenkin elän mielestäni vaatimattomasti. Harrastukseni ovat joko maksuttomia tai vain pienen tai pienehkön omavastuun kustannuksia. Sopivissa väleissä on mm.  marttailua ja vertaistehtäviä sydänihmisten parissa. Nekään harrastukset eivät maksa, mutta antavat hyvää sisältöä elämään.

Saimme poimia 20.8 kaverin puutarhasta herukoita, makeita, meheviä ja aromikkaita kuin viinirypäleitä 😋

Jumppaseuran kausikortti eläkeläisalennuksella oli noin 160 e, ja se taisikin olla suurin kustannuseräni, mitä harrastuksiini tulee. Sillä saa jumpata syksystä hamaan vappuun saakka niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Liikunta pitää pinnalla kaikkina aikoina. Lainaus Positiivareilta 4.2.2020: "Ovensa ulkopuolelle päässyt on jo jättänyt taakseen matkansa vaikeimman osan". Se pätee mm. liikuntaan. Mottoni onkin, että liike on lääke ja pienikin liikunta on parempi kuin ei liikuntaa lainkaan!

Ohjattua jumppaa, pilatesta, joogaa, kävelyä, pyöräilyä, uintia, hiihtoa, luonnossa liikkumista - ainakin jotain näistä on tullut harrastettua vuosien varrella fb:n antamien muistojen(kin) mukaan. Tämä on tullut esiin muistoista myös: Omalla tyylillä ja mottona tuo edellä mainittu: "pienikin liikunta on parempi kuin ei liikuntaa lainkaan". Uskon vakaasti, että säännöllinen liikunta (kykynsä mukaan) pienentää myös tarvetta asioida eri hoidoissa. Moni jakaa laillani käsityksen, että liikunta mitä varmimmin ainakin osaltaan ennaltaehkäisee tai jarruttaa eri vaivojen ilmaantumista, joita näköjään väistämättä tulee, kun ikää karttuu.

Puolukkaa on tänä vuonna hyvin etenkin Pohjois-Karjalan pohjoisosissa

JoenVolin kausikortin hankin aiempien vuosikymmenten tapaan tavoitteenani jatkaa lähinnä kehonhuoltopainotteisia jumppia viikoittain.  Osallistun vaihdellen kehonhuolto-/liikkuvuus -jumppiin, välillä itämaiseen tanssiinkin. Siinäkin voi liikkua omista lähtökohdistaan, mikään tanssitaituri ei tarvitse olla. Ohjatuissa jumpissani on ollut sopivasti toistoja, liikkeissä pystyy valitsemaan itselleen sopivan vaativuustason; ja vaikka kropassani onkin kipeitä paikkoja, kokonaan vaihtoehtoista liikettä en useimmiten tarvitsekaan. Se on palkitseva tunne 👍 Jumppia tukee sopivat musiikkivalinnat, joiden tahtiin liikkuminen oli hoitavaa, ja myös mieltä sai hemmotella vaikkapa reippaan Abban, vanhan tanssimusiikin tai joskus vaikka herkän kantelemusiikin tahtiin. Lisäliikuntana (sopivasti!) on lenkkeilyä kaupunkikeskustassa ja viikonloppuisin luonnossa Pielisen rannoilla. Leppoisat sauvalenkit mahdollistavat pysähtelyn mm. kukkaistutusten äärelle tai juttelun vastaan tulevien kanssa. En pidä kiirettä!

Koetan jo ystävienkin kehotuksesta muistaa, että kiirettä ei saa olla eläkkeelläkään!!! Muun muassa siksi päätin ostaa palveluna sen, mikä on (ainakin minun) järkevää antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Keitaana odottaa viikon kylpyläloma Imatralla lokakuussa 👍 Elämälle kiitos siitä ja muistakin kropan ja mielen hyvinvointia ylläpitävistä harrastuksista!

Mustikat olivat tänä syksynä hyvälaatuisia etenkin hieman kuivemmassa maastossa

Marttailuosio lopuksi:

Puolukkaa on Vuoniskylillä tänä syksynä runsaasti, ja ne ovat havaintojeni mukaan hyvälaatuisia ja meheviä. Kaverit ovat kertoneet, että muulla Pohjois-Karjalassa ei puolukoita ole juurikaan, tai on vain vähän. Karhuja on kuulemma (?) kaadettu näiltä tienoilta, ja niiden mylläämiä kantojen ympäryksiä ja puolukoiden "koristamia" läjiä olen havainnut marjareissuillanikin. Huomaan että en ymmärrä pelätä tuota metsien kuningasta, enhän ole sitä koskaan kohdannut. Luulen kyllä, että se on nähnyt minut...

Haaparousku on marttojen vuoden sieni 2023. Haaparouskuja sainkin viime viikonloppuna yhden jouluisen sienisalaatin tarpeiksi, tosin karva- ja leppärouskuilla täydennettynä.

Kantarelleja on ollut tänä syksynä reilusti

Jotenkin erikoinen sienisyksy tämä tällä tienoolla mielestäni kuitenkin on ollut: kantarelleja on ollut reilusti (yleensä ei ole kai noin paljon), rouskuja oli omien havaintojeni mukaan niukemmin (useimmiten on enemmän) ja tatteja löytyi sienestyspäivänäni 9.9 tasan yksi (niitäkin on ollut aiemmin yleensä kohtalaisesti). En tiedä mistä em. johtuu, vettä ainakin on tullut taivaalta paljon. Mustikoita saimme sen verran, mitä toivoimmekin. Puolukoita luonto on antanut myös jo parin viikon ajan hyvin syömämarjoiksi ja pakastettavaksikin. Maakellariin säilöttävät hillomarjat saavat kypsyä vielä tovin.

Voitin kauniin Finlaysonin koristetyynynpäällisen Karelian marttojen arpajaisissa 26.7 Martan päivänä torilla, ja lisäksi sain arvalla laadukkaan veitsenkin - oikein hyvät palkinnot ja jokainen arpa voitti!

Pohjois-Karjalan marttapiirin toiminnan suunnittelun päivä oli metsä-teeman ja voimaantumisen merkeissä 23.8 Vainoniemessä. Olimme metsärasteilla, ruokailimme yhdessä, ideoimme tulevaa toimintaa (mm. 125-vuotisjuhlavuotta 2024), kahvittelimme ja uimme + saunoimme. Minäkin muuten uin Pyhäselän virkistävissä vesissä. Merkillepantava juttu siis, olenhan uinut tänä kesänä vain pari kertaa. 

Maailma muuttuu ja erilaiset kriisit ja takaiskut näyttävät seuraavan toinen toistaan, mutta arjen perusasiat pysyvät - peukku siis marttailulle!

Kuvassa on martta-ryhmämme tekemää metsätaidetta 23.8 Vainoniemessä 💚

Lopuksi Positiivareiden aamun ajatus 6.9.2023:

”Elämä ei tarjoa vakuuksia,

vain valintoja,

ei varmuutta, vain seurauksia,

ei ennustettavia tuloksia

– vain etuoikeiden yrittää.”

(Tim Conner).

Hyviä valintoja, rohkeutta ja voimia yrittää 💕

Kukista ja kulttuurista voimaa hetkeen

Pionit kukkivat Joensuun ev.lut. kirkon vierellä upeasti heinäkuussa

Aloitan Eeva-Liisa Mannerin osuvilla sanoilla saamastani palautteesta kiittäen - harkitsin laittavani blogini tauolle, koin mm. toistavani itseäni, mutta sitten tulikin palautteesta voimaa: 

Sinunko kätesi sirotteli tähtipölyä kirjoitukselleni

Pilvi on käärinyt sateensa ja vienyt sen pois,

sarastus on vetänyt koilliseen hopeajuovan.

Tähti, jota ehkä ei ole, on syttynyt vaalealle pohjalle, myöhästynyt uutinen hämärtää mieleni kysymyksillä.

Luetko sinä tämän runon, sitten kun minua ei enää ole?

Kuulitko äskeisen sateen? Näetkö aamun juovan? Näetkö tähden jota ei ole?

(Eeva-Liisa Manner, Niin vaihtuivat vuoden ajat.)

Heinäkuussa kirjoitan näyttelystä "Ryynäsen Oton puiset naiset", Lieksan ev.lut. seurakunnan tapahtumista, kukista, Simpauttajasta, muistoista, takin tyhjenemisestä ja lopuksi on tietenkin pieni siivu marttailua. 

Näyttelystä Kauko Niskasen "Ryynäsen Oton puiset naiset" 

Vuonislahden Seurojentalolla on juuri nyt monella tapaa puhutteleva ja tunteita koskettava näyttely.

 Näyttelyyn voi tutustua Simpauttajan kesäteatteri-esitysten yhteydessä. Valikoin tähän näyttelystä ottamistani kuvista kaksi. Yritän vähentää lähdetietoihin pohjautuvia referaattejani (mihin helposti kirjoittaessani tukeudun), ja yritän keskittyä enemmän siihen, millä tavoin kuvailun kohde vaikutti, kuinka puhutteli, liikauttiko jotain mielessä jne.

Näyttelystä Kauko Niskasen "Ryynäsen Oton puiset naiset"
 

Vuonislahden Seurojentalolla on esillä kesäkuun lopulta heinäkuun 2023 loppuun Kauko Niskasen "Ryynäsen Oton puiset naiset" -teoksia. Muun muassa musikaalisesti taiteellinen Kauko Niskanen (1936 - 1979) oli Oton esikuvana Simpauttajassa. Esillä on myös valokuvia ja tekstiotteita "Oton" elämästä. Ehkä tuohon aikaan ei ymmärretty erilaisuutta (tai herkkyyttä) senkään vertaa kuin nykyisin. Lainaus 4.7.23 nettisivuilta yle.fi: Otot meillä on edelleen keskuudessamme. Samoin vaikutteille alttiit nuoret miehet, ja keski-ikänsä kanssa kipuilevat aikuiset. Ihmisyydestähän tässä on kyse, siitä Simpauttaja kertoo.

Kiitokset näyttelyn järjestäjille (mm. Pielisen Lumo ja Timoi Munne)!

Kauniit kukat v. 1906 rakennetun Seurojentalon edustalla

Monta traagista tarinaa ja myös erilaiseksi koetulle annettua lisänimeä tulee mieleeni. Niitä kuulin aikoinaan +50 vuotta sitten, ja vielä 90-luvullakin, kun keräsin mm. köllinimiä (lisänimiä) suomen kielen opintojeni yhteydessä. Vuonislahtea en nimestyskohteekseni saanut (kysyin kyllä), sillä se oli jo niin tarkkaan useammankin opiskelijan nimestämä (suosittua aluetta siis!). Sain lähimmän mahdollisen paikkakunnan eli Jaakonvaaran ja Kuoran, ja monta kiinnostavaa tarinaa kuulin sieltäkin nimien keruun ohessa. Muistelen niitä yhä niin mielessäni kuin historiasta kiinnostuneiden kavereittenikin kanssa.  

Seurojentalon pihapiirissä on myös v.1930 pystytetty muistomerkki

Hieman historiatietoa Vuonislahden kylän keskustassa sijaitsevasta v. 1906 rakennetusta Seurojentalosta. Taloa on remontoitu v. 1929 ja v. 2001. Talon rakentajat ovat edellyttäneet runsas sata vuotta sitten, että ohjelman talossa tulee olla arvokasta, sellaista, joka sivistää osallistujia. (Vuonislahden kylän historiaa 2001, s. 132 - 134.) 

Seurojentalo on yhä aktiivisessa käytössä, siinä kokoontuu mm. käsityöpiiri, kulttuuriväki, joogaajat, kuntoilijat ja syksyllä muikkumarkkinoiden aikaan talo täyttyy monipuolisesta toiminnasta. Seurojentalon pihapiirissä on komea v. 1930 pystytetty muistomerkki, johon kuvassa nojaa tämä alle satavuotias, mutta ei yhtä hyväkuntoinen 😉 Muistomerkin edessä on joka kesä kauniita kukkaistutuksia. 

Kokko Lieksan kirkkorannassa juhannuksena 2023
 

Oli tunnelmallista viettää juhannusaaton iltatuokio Lieksan kauniissa kirkossa, laulaa perinteisiä juhannuslauluja, seurata lipunnostoa, katsella joen rantaan sytytettyä kokkoa, nauttia mustikkapiirakkakahvit ja tavata tuttujakin. Pääsin osallistumaan 13.7 myös Vaeltavaan kirkkoon Vuonislahden hautausmaan läheisyydessä olevalla Hiljaisuuden polulla. Kiitokset Lieksan ev.lut. seurakunnalle ja kaikille tapahtumissa myötävaikuttaneille  🙏

Välillä pitää pysähtyä, unohtaa kaikki muu ja nollata ajatukset, neuvoi hyvä ystäväni 💗 

”Aikaansaamisen jalon taidon lisäksi hallitse myös se jalo taito, että jätät asioita tekemättä. Elämänviisaus muodostuu epäolennaisuuksien eliminoimisesta.” (Lin Jutang.)

Valkoinen lumme - kuin upea lootuksen kukka

Säät ovat vaihdelleet tänä kesänä paljonkin. Heinäkuun toinen päivä valkeni sateisena ja mittarissa oli tuolloin vain kymmenkunta astetta.  Ajelimme aamupäivällä Pielisjärven ja Enon rajamailla, ja kun nuo valkoiset kaunokaiset, lumpeenkukat, tupsahtivat maisemaan eräältä lammelta, heti pysähdyttiin ja känny kuvausvalmiuteen.

Olen pitkään toivonut näkeväni näitä kukkia, jotka rinnastan mielessäni lootuksen kukkaan. Lapsuudessani niitä oli mielestäni enemmän, läheisellä Ruoholammellakin. Sen koommin en ole niitä juuri nähnyt – keltaisia ulpukoita kyllä, lähirannassakin. Puhelimella näppäämäni kuvat onnistuivat kohtalaisesti, etenkin kun huomioi epäedullisen sään matalalla roikkuvine maisemaa hämärtävine pilvineen ja tihkusadekuuroineen.

Vedenpinnassa on kuin kaunista kirjoitusta...

Lumpeen symboliikkaa innostuin googlailemaan myös. Lumme on innoittanut niin musiikin, kuvaamataiteen kuin vaikkapa taidelasin luojia. Aasialaisissa kulttuureissa lumpeenkukka symboloi pyhää, kauneutta, valaistumista, rakkautta ja puhtautta. Lisäksi se symboloi muun muassa aurinkoa, sillä lumpeen kukat menevät yöksi nuppuun ja avautuvat jälleen auringon sarastaessa.

Laitoin koneen hakukenttään myös sanan ”lootuskukka”. Mielenihmeet.fi kirjoitti, että lootuskukka on vesililja, jonka juuret ovat syvällä järvien ja lampien mudassa ja lietteessä. Lootuskukka on puhtauden ja kauneuden symboli, joka kykenee nousemaan rämeisestä maasta. Tämä ihmeen kaunis kukka saa alkunsa ja ravintonsa mudasta ja suoalueilta, ja kukkiessaan se kohoaa mudan yläpuolelle. Yöllä tämän kukan terälehdet sulkeutuvat ja näin käy joskus myös synkällä säällä. Lootuskukka symboloi psykologisen kestävyyden voimaa, kykyä muuttaa vastoinkäymiset potentiaaliksi. (mielenihmeet.fi.)

Kaunis kukka-asetelma Joensuun ort. kirkon edustalla kesällä 2023

Ihana ja viisas luonto - opetit jälleen antaen vastauksia, jotka tällä kertaa kertoi valkoinen lumme. Ei anneta periksi, vaan kohotaan nurjien (pikku?)asioiden yläpuolelle. Soisen rämeen keskellä tuntui kuin hyasintin tuoksua ja kukkien puhtaanvalkoisesta kauneudesta kuvissa aavistus. Vedenpinnassa lumpeiden vierellä voi nähdä luonnon piirtämiä kuvioita - mitähän ne kertovatkaan...

Luonnon ihmeistä vielä, että heinäkuun alussa näin pihassamme ensimmäisen kerran siilinkin! Myös sen kohtaamista olen toivonut niin kauan kuin tässä on oltu. Nyt tämä eläinten ystävän toive toteutui: pihassamme asustaa todella suloinen pieni pallero! Kiitos monimuotoisuudessaan ihmeelliselle ja ihanalle luonnolle!

Kaunis kukka-asetelma Joensuun ort. kirkon edustalla kesällä 2022

Sitten vielä toviksi kulttuuriin. Pääsin katsomaan Karelian Marttojen kanssa Simpauttaja-kesäteatteriesitystä 9.7 Vuonislahdessa. Tuore tulkinta Heikki Turusen klassikosta vuodelta 1973 Kai Paavilaisen ohjaamana ja käsikirjoittamana ihastutti, ilahdutti ja loppukohtauksessa liikutti kyyneliin. Sää suosi ja uusi Kukkuteatteri oli päivänäytöksessä 9.7 (kuten monessa muussakin näytöksessä) viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty.

Punasävyinen kukka-asetelma Joensuun ev.lut. kirkon edustalla kesällä 2023

Musiikille, puvustukselle ja lavastukselle iso peukku 👍

Jari Lappalaisen sovittama ja esittämä musiikki tuki esitystä hienosti. Riitta (Riitu) Laakson puvustus oli aitoudessaan ihastuttava samoin lavastus, josta kiitokset Kai Paavilaiselle, Kyösti Nevalaiselle ja Reino Kuivalaiselle.

Rooleista voisi nostaa esille useitakin, mutta tänään / tässä hetkessä huikeimpaan roolisuoritukseen mielestäni ylsi joustavasti eri rooleihin muuntautunut Katja Tarvainen. Impan eli Aleksi Parviaisen tulkinta ihastutti, sekä tietenkin Juuli (Kaija Öystilä) ja Simpauttaja (Tapio Kärkkäinen). Mieleeni jäi myös niin Pirtamon vanhan isännän kuin Ruottalankin rooleissa vaikuttanut Hannu Turpeinen. Ja toki monia muita.

Värikäs kukka-asetelma Joensuun ev.lut. kirkon edustalla kesällä kerran

Teatteriin mennessäni toivoin saavani ymmärrystä siitä, miksi jotkut tuttuni ovat kertoneet, että he nauroivat makeasti esityksen huumorille, ja toiset taas kertoivat itkeneensä traagisuutta - - katharsistako? Tämän määritelmän mukaanhan ihminen itkee kulttuuriesityksiä seuratessaan omia sisimpään ehkä syvällekin painuneita surujaan.  Niin kävi itsellenikin, nauroin ja itkin. Roolihahmoista löysi varsin helposti itseäänkin, tai ainakin piirteitä, jotain. Katkeran Hilpankin löytää sieltä ja täältä…

Esityksen kirosanoista on useampi tuttuni maininnut, että ne olivat liian ronskeja, kun katsomossa oli lapsiakin. Mielestäni vanhemmat voisivat harkita, tuovatko pikkulapsiansa seuraamaan aikuisille suunnattua teatteria. Vaikka muuten olen vanhemmiten tullut kai konservatiivisemmaksi, tässä kohtaa lienen liberaali, sillä minua eivät kirosanat haitanneet (vaikka en niistä tavallisessa kielenkäytössä välitäkään). Sellaista sananrieskaahan se oli elettäessä näillä selkosilla 1970-luvulla. Realistista kuvausta, sanoisin. 

Pionit kukkivat Joensuun ev.lut. kirkon vierellä upeasti heinäkuussa

Kun takki on tyhjentynyt remontti- ym. asioiden lomassa, katselen välillä mm. fb:n antamia muistoja, jotta ajatukset suuntautuisivat muualle. Kulttuuri toimii myös mm. erinomaisena pään nollaajana, joskin kulttuuria on tänä kesänä kohdallani ollut vähemmän. 

Onneksi kuitenkin toinenkin kesäteatteri on nyt varattu: 20.7 Jaska Utran teatterissa. Tämä kesä on ollut kyllä muutenkin erilainen kuin muut kesät, ja huomasin nyt, että esim. uin vasta eilen 15.7 mökkirannassamme ensimmäistä kertaa tänä kesänä 😮 Tuskin koskaan aiemmin se on jäänyt näin pitkälle kesään.

Valkoinen pioni Joensuun ev.lut. kirkon vierellä heinäkuussa 2023

Lopuksi menneitä muistellen ja palautuen tähän hetkeen. Monenlaisia tapahtumia on ollut näköjään kesäkuun viimeisenä päivänäkin, kun katselee aikaa taaksepäin. Tässä peilausta muutamien FB:n antamien muistojen ohessa:

Olimme Petroskoissa kuoro-matkalla 30.6.2019 ja olin Nelimarkan näyttelyssä 30.6.2015 Joensuun Taidemuseo Onnissa. Koska tänä kesänä kulttuuri ja muukin vastaava harrastus on vähemmällä, muistot ovat entistäkin arvokkaampia. Em. Niskasen taidenäyttely ja Simpauttaja-kesäteatteri onneksi kuitenkin kuuluivat kesääni ja Jaskakin on tulossa. Eri remontit (hammas- ja asuntoremontti) vievät näköjään ennakoitua enemmän voimia, vaikka niitä ei itse konkreettisesti suorittaisikaan. Ja toisaalta harvahampaana ei ole niin kovin paljoa huvittanut liikkuakaan. 

Pionit kukkivat Joensuun ev.lut. kirkon vierellä upeasti heinäkuussa

Päivö-myrsky riehui Pieliskylien tienoilla 30.6.2020. Ko. päivitykseni mukaan illansuussa oli jo noin 500 alueen taloutta ilman sähköä, puita kaatui ryskyen jne. Nyt on ollut vain pieniä ukkosesta johtuneita sähkökatkoja. Hyvä että olemme siinä suhteessa päässeet vähemmällä 🙏

30.6.2018 oltiin Riitan ja Osmon kanssa Kolilla merkkivuotta juhlistamassa. Toivon että jatkossa jää enemmän aikaa myös ystävien tapaamisiin ja pieneen kotimaan matkailuun - ja näin erityisesti kesällä.  

Kuva Simpauttaja-kesäteatteriesityksen loppukiitoksista 9.7 Vuonislahdessa

Tukkoon mennen tiskialtaan aukaisua mökillä 30.6.2016 marttojen ohjeiden mukaan merisuolan ja kuuman veden avulla – avautui ilman ”kodinputkimiestä”! 

30.6.2012 olin osallistunut Vuonislahden marttojen riisipyörötalkoisiin. Marttailu ei liene kohdallani koskaan täysin ja kokonaan tauolla, mutta nyt kuitenkin etenen siinäkin minimillä.

Karaokelaitteetkin oli teknisempi osapuoli ostanut meille  30.6.2017  -  pitäisikin muistaa käyttää… Oi rakas lauluharrastukseni, kuinkahan sen käyneenkään? Hampaan tilanne ratkaisee… Seuraava hammaslääkärikäynti tekijöiden lomista ym. johtuen on nimittäin vasta syyskuun alussa.

Kaupungin ja seurakunnan kukkaistutuksista saa iloa tällainenkin, jonka peukalo ei juuri viherrä...

Tämä kesä menee siis mutkat suoristaen: hammas- ja asuntoremontit ja raivailut vievät näköjään voimia – vaikka sitä kaikkea itse ei tekisikään. Huomaan entistä selvemmin, että en todellakaan ole enää nuori, vaikka ikääntymisensä välillä unohtaisikin. Itse asiassa inhoan sanontaa: ikä on vain numeroita. Ikä on toki MYÖS numeroita, mutta se on lisäksi paljon muuta, minkä esim. jokainen kuusi tai seitsemän kymppiä täyttänyt varmaan tietääkin. 

Seuraava hammaslääkäri on tosiaankin vasta syyskuussa, kesälomat vaikuttavat. Mutta koetan olla harmittelematta asiaa, jolle en voi mitään. En toisaalta ehdi/jaksa nyt kysellä eri yksityisiltä hammaslääkäreiltä, ehtisikö joku etenemään nopeammalla aikataululla. Kesälomat vaikuttavat todennäköisesti muuallakin. 

Pinkit kukat seurakunnan istutuksissa

Voimia vie myös tuo loppumattomalta tuntuva raivailu ymv. Nyt huomaan senkin entistä selvemmin, kuinka kaikki voimat on taannoisina vuosina menneet ihan muuhun (ansiotyöhön tietysti pääasiassa), sillä mihinkään tällaiseen ei ole tullut ilmeisesti aiemmin juurikaan panostettua. En todellakaan ihmettele sitä, että havaintojeni mukaan erittäin moni eläkeläinen käyttää aikaansa erilaisiin kuolinsiivouksiin (en kylläkään pidä tuosta sanonnasta), tulisiko sanoa pikemminkin: elämänsiivouksiin. Kaikenlaista tavaraa ja vaatetta on kertynyt ERITTÄIN paljon vuosikymmenten varrella kellareihin, vintteihin, komeroihin – joka paikkaan.

Hehkuvan punainen kukka Joensuun ort. kirkon edustalla

Marttailuosioni lopuksi: Pakastimen sisältöä katseltiin nyt sillä silmällä, mitä voisi käyttää esim. wokkeihin tai smoothieihin. Ja olihan siellä mm. ihanien Savon sukulaisten lahjoittamia tyrnejä ja lehtikaalia, mustikoita pari rasiaa ja maakellarissa on vielä hieman puolukkasurvostakin. Tattikastiketta voisikin tehdä uusien perunoiden särpimeksi. Kaikki säilötty siis käyttöön NYT, tuunattuina tai siltään! 

Marttailussa tärkeään kestävään kehitykseen liittyy sekin, että paikkakunnallamme on avattu poistotekstiilinkierrätyspiste ja kaupungilla on nykyään myös kierrätyskeskus Kiertämö, minkä tuotto menee hyvään tarkoitukseen. He kävivät hakemassa meiltäkin huonekaluja. Katsoivat että huonekalut (mm. sängyt ja lipasto) olivat puuta ja hyväkuntoisia. Lastulevykalusteita ei kuulemma oteta (ne eivät ilm. kierrä). Hyvä asia, ettei kuormiteta kaatopaikkoja, vaan käyttökelpoinen tavara/tekstiili menee kiertoon. Lisäksi nyt tuntuu olevan oikea hetki laittaa mm. vanhoja kuluneita liinavaatteita tekstiilinkeräykseen. Sinne saa olla rikkinäistäkin, mutta on oltava tietenkin puhdasta.  

Tämän puutarhurin pihassa on suloinen luonnon hoitama sekamelska: esim. tässä ruskoliljat, akileijat, esikot ja pari muuta sikinsokin, kaikkien nimeä en tiedä...

Lopuksi ihailemani runoilijan kannustavat sanat: Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. (Eeva Kilpi.)

Jotain hyvää jokaiselle keskikesän hetkiin 💖💚💖

Hammasremonttia, politiikan taustaseurailua ja marttailua

Hiljaisuuden polulla (seuraava kuva) eräässä taulussa oli tässäkin ajassa ajankohtaiset sanat: - - Sovinnossa meidän suo maata rakentaa / että jokaiselle se kodin tarjoaa - -

Kiitos Raija-Elinalle, Lieksan ev.lut. seurakunnalle ja kauniille vuonislahtelaiselle luonnolle puhuttelevista hiljentymishetkistä polun varrella 🙏

Tällä kertaa kirjoitan hammasremontistani ja mm. siihen liittyvistä yksityisistä sote-palveluistakin. Vanhemmiten on politiikan taustaseurailu - arvot ja arvostukset - alkanut kiinnostaa näköjään yhä enemmän, ja siitä siis tälläkin kertaa. Lopuksi vakiintunut marttailuosioni ajankohtaisin teemoin. Kuvat ovat matkani varrelta kuluneen kuukauden ajalta.

Ensimmäinen kuva (edellä) on Vuonislahden hautausmaan viereltä lähtevältä Hiljaisuuden polulta. Istahdin penkille, ja kuuntelin, kun käki kukkui pitkälti toistakymmentä kertaa. Jospa vuosia olisikin vielä niin monta 🙏

Polun varrella olevissa tauluissa on otteita mm. lempirunoilijaltani Anna-Mari Kaskiselta.

Ensimmäinen kuva (edellä) on Vuonislahden hautausmaan viereltä lähtevältä Hiljaisuuden polulta. Istahdin penkille, ja kuuntelin, kun käki kukkui pitkälti toistakymmentä kertaa. Jospa vuosia olisikin vielä niin monta 🙏

Lehmon puutarhalta löytyi vielä myös ihanasti tuoksuvia orvokkiamppeleita 💜💛💚

Kesäkuun alkupuolella alkoi nyt sitten se hammasremonttini, jota olen (pelosta vai mistä lie) pitkittänyt jo liikaakin, runsaan vuoden ainakin. Jännitti kyllä, eikä ihan vähän. Etuhampaasta on juuri haljennut ja se piti poistaa. Muuten poisto sujui hyvin, mutta poistetun hampaan kohta vuoti paljon useamman tunnin ajan, onhan käytössäni nk. verenohennuslääke. Etuhampaani on nyt sitten poistettu ja ei tuo tunnukaan niin hirveältä kuin etukäteen luulin. Ihminen TOTTUU kai mihin vain. Ns. tilapäistä varahammasta puuttuvan paikalle ei ehdotettu, kuten taannoisina työaikoinani, jolloin kohdallani oli jokseenkin sama tilanne. En tiedä, olisiko sitä pitänyt vaatia. Implantti maksaa yksityisellä 3000 e, josta kelakorvaus 57 e. 

Olen asennoitunut niin, että sen pystynee maksamaan työaikoina pahan päivän varalle jemmaamistani säästöistä, mutta jos viereisen siltahammasrakennelman joutuu syystä taikka toisesta uusimaan, lasku nousee n. 7000:een. Se on jo kipurajoilla, vaikka kuinka säästäväistä elämää eläisi. Jotkut tutut ovat sanoneet, että he eivät kyllä maksaisi tuota kolmea tonniakaan, sillä julkinen hammashoito edullisine omavastuineen on kaikkia varten. En tiedä, ovatko he saaneet lähetteet tuon kaltaisiin  erikoishammashoitoihin julkiselle, mutta itse en saanut sinne ko. lähetettä, kysyin kylläkin. Hienoa tietenkin heidän kannaltaan, jos he sen(kin) hoidon saavat julkiselta pienellä omavastuulla, mutta se yhdenvertaisuus... Tästä kaikesta kirjoitin täällä aiemminkin, mm. toukokuussa.

Valkoisen syreenivanhuksen runsaat kukinnot juuri nyt 19.6.23 💖 

Suunnittelukäynti yksityisellä hammaslääkärillä on heinäkuun puolella, sen jälkeen katsotaan jatko, aletaanko siihen tehdä siltaa vai implanttia. Toki harmittaa se, jos en voi jatkaa lauluharrastustani syksyllä. Tuo hampaattomuus voi nimittäin jatkua pitkäänkin, ehkä ainakin puoli vuotta tai jotain, jos keinoluuta kasvatetaan jne. Olen huomannut, että jo puhuminenkin on jotenkin "suhisevaa" nyt kun etuhammas puuttuu, ja laulamista (tunneilla tai kuorossa) en tällaisena oikein osaa kuvitella. Mutta mennessä näkee... Ja siihenkin kai tottuu, jos/kun viikkorytmistä puuttuvat lauluharrastukset.

Koska emme voi muuttaa

todellisuutta, katsokaamme

sitä toisin silmin (Niko Kazantzakis).

Kuvasin Mikkelin tuomiokirkon sisänäkymiä 23.5, kun olimme JoenVolin kiltalaisten kanssa Mikkelissä. Tapasimme Mikkelissä paikallista ja kuopiolaista liikuntaväkeä. Peukku kaikenikäisille liikkujille 👍

Sitten hieman kestoaiheestani, politiikan taustaseurailusta. Muun muassa A-studiossa 14.6.23 sanottiin, että julkisen talouden sopeuttamis-/tervehdyttämistarve on hallituksen ykköstavoite ja työllistyminen on parasta sosiaaliturvaa. Monenlaisia mielipiteitä risteilee tästäkin aihepiiristä mm. netin keskustelupalstoilla. Jos tiivistäen ilmaisee, moni näkee näissä tavoitteissa hyvää, joskaan kaikki ei miellytä. Demokratia (kansa) on kuitenkin puhunut ja saanut haluamansa päättäjät. Radiossa puhutaan juuri esim. vahvempien alkoholijuomien tuomisesta ruokakauppoihin. Sitä hieman ihmettelen, onhan soten kuluista jo nyt huomattava määrä tavalla tai toisella kytköksissä alkoholin kulutukseen. Ohjautuuko väki näin ravintoloista kotiin alkoholin äärelle? 

Siitä puolestaan ilahduin, kun uudet ministerit S.E ja A-M.H sanoivat, että kouluissa pitäisi nostaa kunniaan lasten ja nuorten liikunta sekä perustaitojen (lukemisen, kirjoittamisen, laskemisen) oppiminen. Kännykät pois käsistä ja tilalle kirja, A-M.H sanoi. Tästä olen samaa mieltä. Jo tavallinen arkijärki sanoo, ettei se voi olla pitkällä tähtäimellä hyvä, jos perustaidot ja mm. sosiaaliset taidot jäävät oppimatta kännykkää selatessa jo päiväkoti-ikäisestä alkaen. Lihavuus ja niin henkiset kuin fyysisetkin terveysvaivat lisääntyvät. Toisaalta kasvatusvastuu ei voi olla vain päiväkodeilla ja kouluilla, vaan enemmän vanhemmilla. Jotkut keskustelijat sanoivat vaalien alla, että esim. vaadittu ja vaalittu yhteiskunnan vastuu lasten kasvatuksesta taitaa olla niin pyhä aihe, ettei siihen kukaan uskalla tarttua, ja avuksi ehdotetaan kerta kerran jälkeen esim. lapsilisien korotusta. Vaikeita aiheita? Sen voinee kai ainakin sanoa, että asenneilmapiiri muuttuu ilmeisesti  erittäin hitaasti.

Lemmikit, lemmikkini, kasvavat erityisen hyvin tänä kesänä 💙

Sote-asiat kiinnostavat luonnollisestikin eläkeläistä. Somessa esim. yksityisistä hammaslääkäripalveluista kirjoittaneista osa on kanssani samassa tilanteessa, että yksityistä palvelua pitää käyttää hoitoa saadakseen. Heidän kanssaan olemme todenneet, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin säästää muusta kulutuksestamme. Pitää supistaa esimerkiksi matkustelua tai jotakin muuta ei niin välttämätöntä kuluerää. Jostakin muusta kulutuksesta on tingittävä, jos esim. yksityistä palvelua käyttää. Huomaan toistavani, että ihminen tottuu, olen sen pitkän elämäni aikana useinkin huomannut.

Sotepalveluihin tulee jatkossa todennäköisesti enemmän omavastuita ja myös harkitaan tarkemmin, mihin kaikkiin hoitoihin ja etuihin ollaan oikeutettuja julkisesti kustannettuina. Maailma muuttuu, resurssit niukkenevat, mutta tarpeet pysyvät. Toivon, että kelakorvaukset yksityisellä puolella muuttuisivat suuremmiksi uuden hallituksen myötä. Ne poistettiin vuoden 2023 alusta lähes kokonaan, tai ovat tätänykyä hyvin pienet, kuten esim. tuo 57 e kolmen tonnin hammaslääkärilaskusta.

Itse itsensä siementänyt violetti syreeni rannalla 💜

Hallitusneuvottelut jatkuivat kaikkiaan seitsemän viikkoa ja hallitus muodostui juhannukseen mennessä. Sote-puolella on ollut jo pidempään monenlaisia haasteita, mistä on ollut mediassa paljonkin. Ainoa mikä varmaa on, että muutoksia tulee aiempaan. Raskasta koronavuosien laskua ilmiselvästi maksetaan yhä. Jotenkin aina korvaan särähtää, kun kuulee sanottavan, että minä kyllä pysyisin tämän ja tämän(kin?) hoitoni itsekin maksamaan, mutta PERIAATTEESSA vaadin sen julkiselta. Kattavan palvelun saanut on tottunut siihen taloudellisesti parempina aikoina. Suhteellisen hyvin toimeentulevat pystynevät palveluista itsekin (jotain?) maksamaan, ainakin suurempia omavastuita.

Pääsin 27.5 sydänyhteisön väen kanssa kimppakyydein Illuusiotetteri Taikavuorelle Nilsiään. Raija Ollilan ottamassa kuvassa kanssani oleva Jorma Airaksinen (s. 1942 Paltamossa) on suomalainen taikuri, ja serkkuni kertoi, että hän on Enon Airaksisten sukuhaaraa; joten ehkäpä olemme hänen kanssaan ukkini kautta etäistä sukuakin 😍

 

Toisaalta ihminen tottuu siihenkin, jos esim. on otettava vastaan työ, joka ei aivan sitä omaa koulutusta vastaisi, tai ei tunnu toivotuimmalta. Maailma on tietysti muuttunut, mutta kaikki vanha ei mielestäni ole huonoa tai kaikki uusi hyvää. Nuoruudessani työstä kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto, jos oli terve ja työhön kykenevä. Kieltäytyminen oli lähinnä noloa tai jopa häpeä. Läheskään aina ne ensimmäiset työpaikat eivät olleet omaa koulutusta vastaavia, ja teimme sitä työtä, mitä tarjolla oli.  Kaikkeen työhön ei ainakaan tuolloin tarvittu erikoiskoulutusta. Nyt on lisäksi myös työvoimapula. Kohtaanto-ongelmasta puhutaan, mutta toivottavasti sille tehdään jotain. Helposti ratkaistava asia se ei tietenkään ole, mutta varmasti todella tärkeä, jotta työpaikkoihin saadaan tekijät. Vaalien alla jotkut puhuivat kansalaispalkasta ratkaisuna, siihen ratkaisuun on vaikeaa uskoa.

Kuvasin auringon heijasteen hämärän lavan tanssijalkojen hiomalta lattialta.

Kaunis ja idealistinen on se ajatus, että kaikki palvelut kaikille joko ilmaiseksi tai pienellä omavastuulla. Mutta jotta ei menisi kärjistelyksi, näinä aikoina on pohdittu paljon sitäkin, onko esim. kaikenkattavat sotepalvelut mahdollisia, kun esim. kasvava vanhusväestö tarvitsee enemmän. Rajallisia resursseja on silloin suunnattava heikoimmassa asemassa oleville, esim. vanhusten hoivaan tai kiireelliseen lastensuojelutyöhön. Työhön kykenevien työikäisten paikka on työelämässä tai opiskelemassa. Kaikki lienevät samaa mieltä, että se myös kiinnittää ja osallistaa muuhun yhteiskuntaan ja ehkäisee syrjäytymistä.

Hoitoalan työntekijäpula on pahentunut, ja siitäkin ollaan yhtä mieltä, että palkkausta ja myös työoloja on parannettava. Uutisia lukiessa on tullut mieleen, onko esim. subjektiivinen päivähoito-oikeus nykyään jo niin kaikenkattava, että esim. kiireelliseen lastensuojelutyöhön ei enää riitä resursseja. Vaikka idealistinen lienee ajatus, että kaikki saavat kaiken palvelun yhteiskunnalta, palveluiden maksaja pitää kuitenkin olla ja kuinka silloin, kun rahat eivät riitä. Enemmistö eri tahojen keskustelijoista näyttää tiedostavan, että jostain se raha on otettava. Lisää velkaako?

Mifu- ja härkistuotteista saa hyvää särvintä kasvisten ja kauran/ohran oheen. Lihan syömisestä olemme luopuneet jo vuosia sitten, ja kanaa tai kalkkunaakin vain satunnaisesti, lähinnä leikkeleenä.

Sotepalveluista vielä. Vaikeaa tietää, liioittelevatko jotkut (puoleen tai toiseen?) palveluiden saannin kokemuksiaan esim. somessa. Jos esim. kattavien julkisten palvelujen saajien kuvaukset ovat tosia/realistisia, silloin heidän voi olla vieläkin vaikeampaa totuttautua sellaiseen käytäntöön, jossa ne palvelut supistuvat, mihin he ovat tottuneet. Kaikki varmasti toivovat, että työllisyys kasvaa, ja työnteko myös muuttuu kannustavammaksi/kannattavammaksi, jotta hyvinvointia voidaan jakaa ja huolehtia kaikista. 

Myönnän, että olen iloinen siitä, että työn arvostus näyttää olevan kasvussa samoin kuin yrittäjyyden tukeminen. Kuuntelin äskettäin ajankohtaisohjelmaa, ja siellä painotettiin, että työkykyisen ja työikäisen pitää ottaa tarjottu työ vastaan, jos hän sitä pystyy tekemään. Jos ko. työ ei heti tue sitä toivotuinta uraa, niin jospa seuraava tai jokin seuraavista jo niin olisi. Jos kuvittelen itseni työnantajaksi, minua ilahduttaisi enemmän CV, jossa on monenlaisia töitä vaikka pätkinäkin, kuin jos niiden paikalla olisi työttömyysjaksoja, jotka johtuvat esim. siitä, ettei juuri sitä omaa koulutusta vastaavaa työtä ollut tarjolla. Kaikki työ on arvokasta. Tuskin monikaan kritisoi heitä, jotka jäävät kotiin silloin, kun työstä saatu palkka on niin pieni, että sosiaaliturva on esim. suunnilleen sama kuin työstä saatu palkka, tai toisinaan on jopa pienempi. Päättäjillä riittää siis työtä – ja uudistuksiakin tarvitaan. 

Positiivarit kirjoitti 2.6.2023: "Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin, ja jos jokainen tekee jotakin, kaikki tulee tehdyksi."

Positiivareilla oli 6.6 myös seuraava varsin puhutteleva aforismi:

Parempi on viikatteen

katketa niitossa

kuin joutilaana

ruostua ruohikossa (Kögel).

Kasvispohjaisesta Muu-jauhiksesta kastiketta paprikan ja herneiden kera, joukkoon purkillinen kaurakermaa. Oheen uudet perunat.  Perennapenkin viereltä muutamia vuohenputken ja voikukan lehtiä salaatiksi 😋

Muitakin huolenaiheita on. Eläkeläisen(kin) elämään kuuluu mm. opiskelu. Se on paitsi mukavaa ja virkistävää, se auttaa osaltaan myös pitämään terveyttä yllä. Miellän sen jopa osaksi omahoitoa. Olen siis miettinyt myös vapaan kansansivistystyön tulevaisuutta: nousevatko kurssien hinnat esim. kansalaisopistoilla niin, etteivät ne virkistävät ja voimaannuttavat kurssit ole enää kaikkien saatavissa? Jatkuvatko musiikin, liikunnan, käsitöiden ja kielten opiskelu ja monta muuta? Entä esim. Siviksen tukemat vertaistuelliset hyvinvointi- ja terveysluentomme Sydänpiirillä tai TSL:n tarjoamat virkistävät retket ja kulttuuritapahtumat pienine omavastuineen?

Aikuisopintotuen leikkaukset myös puhuttavat. Se hieman yllättikin, koska osaavia tekijöitä tarvitaan avoinna oleviin työpaikkoihin. Jossain määrin on pulmalliseksi on kai koettu sekin, että osa opiskelee useita tutkintoja (lähes) peräkkäin, eikä väliin silloin juurikaan mahdu työelämäjaksoja. Jos olisin päättäjä, panostaisin varmaankin vielä enemmän ns. täsmäkoulutukseen, eli lisää koulutusta niille aloille, missä on työvoimapulaa. Joillakin aloilla ei nykyään ole enää avoinna työpaikkoja, tai ne ovat selkeästi vähenemässä, joten niiden koulutuksiin yhteiskunnan tuki voisi olla niukempaakin. Ainahan kaikki opiskelu tietenkin on hyväksi, ja on kehittävää, mutta nk. harrastusluotoisissa opinnoissa yhteiskunnan rahoittama opintotuki voisi kai olla pienempikin 😗

Nopea kasviswokki parsakaalista, Mifusta, kauraruokakermasta ja kaura/riisisekoituksesta

Kesäkuun puolivälistä alkaen ollaan pääasiassa maalla, kaupungissa välillä pyykinpesureissuilla ja hammaslääkärissä. Erinäiset projektit etenevät näköjään kesäenergian siivittäminä, myös remontin arvioija kävi. On hyvä ja luotettava firma, ammattilaiset tekemässä. Kun huomioi myös sen, että takuut ovat kunnossa ja työnantajan velvollisuudet hoidettu, uskon että työ tulee pitkällä tähtäimellä edullisemmaksikin.

Tätä turhankin pitkään eri asioita harkitsevaa puhutteli tämä: Sanomisen ja tekemisen välillä on moni kenkäpari kulunut (Positiivarit 13.6.23).

Lopuksi vielä pari sanaa eräästä kesäkaudella aktivoituneesta liikuntaharrastuksestani. Iso peukku liikunnalle, musiikille, upeat soittolistat laatineelle sekä tanssikavereille 👍 Vuonislahden lavalla soi viimeksi mm. Imagine (1971), Crocodile Rock (1972) ja monta muuta ihanaa ja monella tavalla LIIKUTTAVAA nostalgista seitkytluvun biisiä. Tunsin laittaneeni rahaa hyvinvointipankkiin mukavassa seurassa tanssiessani. Kotimatka sujui mummopyöräillen seitkytluvun tanssihameen helmoja varjellen, etteivät sotkeentuisi pyörän pinnojen väliin. Mietiskelin, myydäänköhän jossain vielä nk. hameverkkoja polkupyöriin? 😎

Kalaisa perunasalaatti vihanneslisällä oli kokonainen ateria

Marttailuosio: nyt ovat kotimaiset kasvikset ja juurekset edullisimmillaan, maukkaimmillaan ja ravintorikkaimmillaan. Linssi- ja härkismuhennokseen lisäksi kurkkua ja tomaattia ja vakioevästäni porkkanaa. Hyvin nälkä lähtee. Esim. Martta-tapaamisissa ja satunnaisissa juhlissa nautin siitä, mitä pöydässä on. Aamupalalla puuron kanssa on yleensä reilu satsi pakastemarjoja tai puolukkasurvosta. Pussitetut vihannessalaatit ovat kiireisen pelastus, joukkoon pikarillinen pikkutomaattia ja kurkkua paloina + jokin hyvä salaatinkastike. Vuohenputken lehtisilppua tietenkin joka aterialla, nythän on niiden paras kausi.

Loput viimevuotiset raparperit pakastimesta keiteltiin hilloksi sokerin, kanelin, vaniljan ja sitruunatilkan kanssa. Väriksi laitoin maakellariin säilöttyä puolukkaa. Maukasta mm. maustamattoman jugurtin kanssa 😋

Hyvää, edullista ja helppotekoista hellepäivien ja parhaan perunakauden ruokaa ovat mielestäni erilaiset perunasalaatit. Helppotekoinen perunasalaatti: keitetyt kotimaiset uudet perunat paloitellaan kuutioiksi, mausteeksi tilliä, kalamaustetta, ruohosipulia ja sitruunaa. Joukkoon voi sekoitella vaikka kotimaista lohta (tällä salaatilla on korvattu kokonainen ateria). Jos olisi ollut kaprista, olisin Peten vinkkaamana laittanut sitäkin. Koristeiksi moniin ruokiin käy vuohenputken lehdet, ja jos kukkia haluaa käyttää, vaikka orvokit tai horsman kukat. Tykkään paljon perunasta, ja perunasalaatteja voi varioida monella tapaa maun, ruokarajoitteiden ja myös sen mukaan, mitä sattuu kaapissa olemaan. 

Ylistys kotimaiselle perunalle - porkkanaa ja muita oman maan kasvattamia juureksia ja vihanneksia unohtamatta 👍 😋

Hyvää sydänsuven ja mittumaarin aikaa 🌸🌺🌻🌼