Marrasharmaudessa huolta ja surua

Saara Tikan teos "Muuttajat" (1979) Joensuun taidemuseossa 19.10.2023 💛

Marraskuu on nyt jo puolivälissä. Ikääntyessä päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tuntuvat vilahtavan ohi yhä nopeammin. En tiedä, johtuneeko siitä, että kaikki on koettu jo niin moneen kertaan, ehkä pitkälti saman kaltaisinakin? Uutta aiempiin neljään vuoteen on kohdallani siinä, että sydäntilanteessani lienee nyt jokin muutosvaihe aluillaan tai menossa. Olen ollut hieman huolestunutkin, tuleeko vajaatoiminnassa kohdallani nyt se monissa eri lähteissä mainittu pahenemisvaihe. Sydänlääkkeet ovat nykyään hyviä, mutta olen alkanut pohtia nykyään myös sitä, kehittyykö lääkkeisiin ajan myötä resistenssiä – vaikeaa tietää, miten se on minkäkin lääkkeen kohdalla. Kulunut kesä meni kohdaltani stressatessa, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa rytmihäiriöihinkin, joita on alkanut esiintyä. Jos kuitenkin yhden positiivisen asian ko. kesän prosessista voin sanoa: opin todellakin lisää ja uutta, enkä vähiten nykykommunikoinnista tms. Tästä kaikesta lisää vielä tuonnempana.

Juttutuokio Eevan kanssa marttojen ruoka- ja kulttuurimatkalla Pohjois-Italiassa keväällä 2015

Marttailuosioni tällä kertaa alkuun

Tämän kertaisen blogini marttailuosion kirjoitan kunnioitetun marttaystävän Eevan (1941 - 2023) muistolle. Olen puolenkymmentä vuotta toiminut Karelian marttojen hallituksessa osaltani nk. tiedottajan tehtävissä ja Eeva kutsuikin minua "mediamartaksi" ja yksityisviesteissään leikillisesti "paparazziksi". Uskon, että hän olisi mielihyvin hyväksynyt sen, että muistelen häntä blogissanikin. Torstaina 19.10 puolen päivän tienoilla oli aikani labraan ja ekg:hen. Muistan kun läksin sieltä, sain puhelimeeni suruviestin hetkeä aiemmin kuolleen pitkäaikaisen vapaaehtoistyö-/järjestöystävän Eevan matkan päättymisestä. Kävelin siitä kadun kulmasta tien toiselle puolelle taidemuseoon levähtämään ja muistelin energistä, avointa ja mutkatonta värien ja taiteen ystävää. Tapasimme taidemuseolla mm. näyttelyiden avajaisissa ja jaoimme kokemuksia näkemästämme.

Kun katselin muistojen albumia, kuva-arkistoistani löytyi mm. tuo edellä oleva iloinen kuva. Se on viimeisimmältä nk. etelän matkaltani. Olimme toukokuussa v. 2015 marttojen omakustanteisella ruoka- ja kulttuurimatkalla Pohjois-Italiassa. Majoituimme Gardajärvellä ja päivät kiertelimme bussilla tutustuen mm. tienoon viini- ja juustotiloihin. Tässä vaihdamme Eevan kanssa kokemuksia ko. päivän kiertoajelulta. (Luvan kuvan julkaisuun kysyin Eevalta jo silloin.)

Martan päivänä 26.7.2021 Joensuun torilla, Eeva kuvassa oikealla

Myös vointiin ja terveyteen liittyvää jaoimme etenkin viime vuosina. Nyt kertoisin hänelle, että rinnassani on jo huolestuttavan ajan öin ja päivin pompottanut jokin outo "rytmihäirikkö". Ehkäpä Eeva kehottasi muiden viisaiden vertaisten lailla tarkistamaan kalenteria, mitä sieltä voisi karsia. Juttelimme hänen kanssaan tavatessamme monista asioista ja jaoimme viimeisinä vuosina myös kokemuksia sairauksistamme. Eeva ei arastellut sanoa sanaa syöpä. Syöpäsairaus uuvutti viime hetkiin asti aktiivisen ja vireän ihmisen. Eeva kuoli Siilaisen palliatiivisella osastolla aamupäivällä 19.10. Marttatoiminnalle omistautuneen perustajajäsenemme ja P-K:n Martat ry:n kunniajäsenen Eevan siunaustilaisuus oli 10.11.2023 klo 14 Joensuussa.

Seuraavaksi kopio tekstistä, jonka laadimme Eevan kanssa ja lähetin hänen pyynnöstään Martat-lehteen vuosi sitten marraskuussa 2022:

"Ensimmäisenä adventtina 27.11. vietimme Karelian Marttojen perinteistä adventtikirkkoa Joensuun ev.lut. kirkossa. Adventtikirkon jälkeen juhlimme yhdistyksen 50-päivää Joensuun seurakuntakeskuksella. Meijerin Marttojen (nykyisin Karelian Martat) perustamiskokous oli 28.10.1972. Juhlassa kuulimme Joensuun konservatorion musiikkiopiston trion musiikkia ja nautimme maukasta riisipuuroa ja "sekametelisoppaa". P-K:n Martat ry:n toiminnanjohtajan Heli Hjälmin juhlapuheessa sekä Meijerin Marttojen perustajajäsenen ja Pohjois-Karjalan Martat ry:n kunniajäsenen Eeva Mikkolan esittämässä historiikissa kuulimme otteita marttojen keskeisistä arvoista ja työstä kotien ja perheiden hyväksi. Yhdistyksemme sihteeri Riitta oli hankkinut Kansallisarkistosta tutustuttavaksi/lainaan mielenkiintoisia leikekirjoja ja valokuvia Karelian Martoista vuosikymmenten varrelta. Se tuki ja visualisoi hienosti Eevan esittämää yhdistyksen historiikkia. Lopuksi lauloimme yhdessä Marttalaulun, jossa Eeva toimi kanssani esilaulajana."

Edellä oleva ryhmäkuvamuisto on Martan päivästä 26.7.2021 Joensuun torilla. Eeva on kuvassa oikealla, hänen vierellään Sirpa Kervinen, Anne Kakko-Piiroinen, Liisa Kontturi, Tuula Sivonen ja toisessa reunassa minä.

Tämä kuva on otettu sopivasti piirakkapajan edustalta. Uusi piirakkapaja näkyy taustalla alla olevassakin kuvassa. Piirakkapaja Joensuun torille perustettiin Eevan puheenjohtajakaudella Pohjois-Karjalan martoissa. Tohmajärvellä syntynyt Eeva oli marttojen jäsen 60 vuotta ja Karelian martoissa hän toimi sen perustamisesta alkaen eli 51 vuotta.

Tutustuin 14.10 Outi Piiroisen pienoisveistos-taidenäyttelyyn "Mie pääsin siitä yli" kaupungintalon 4. kerroksen yleisölämpiössä. Ikkunoista näkyy sateista Joensuun keskustaa. Näyttely on avoinna 13.9 - 15.11.23.

Eeva innosti ja kannusti mm. uusia jäseniä eevamaisen suoralla ja jokaisen omaa osaamista kunnioittavalla tavallaan. Sanoin hänelle useastikin, että taidan olla "outo tai huono martta", kun en osaa leipoa kunnollisia karjalanpiirakoita, en tehdä muita käsitöitä kuin isoäidinneliöitä ja viherpeukalonikin on perin vaatimaton. Eeva vastasi, että riittää kun on oma itsensä, ja hyvä kun olet olemassa - mediamartta! 

Näimme aktiivisen ja tarmokkaan Eevan marttatapahtumien lisäksi mm. kulttuuritilaisuuksissa, kirkossa, uimahallissa, ohjatuissa jumpissa, avantouimareiden saunalla, lenkkeilemässä, retkillä, marttakahviossa - joitakin hänen toimeliaisuudestaan kertovia muistoja mainitakseni. Muistan kun tapasin Eevan muutama vuosi sitten kierrätyskeskuksessakin. Hän sanoi, että on mieluisaa katsella ja kosketella niitä kauniita ja värikkäitä tavaroita ja tekstiilejä (Eeva rakasti kauniita värejä), mutta osta hän ei enää muuta kuin sellaista, mikä katoaa itsestään. Se oli viisas ajatus itsellenikin mieleen painettavaksi mitä moninaisimman kulutuksen keskellä.

Tästä muistuikin mieleeni hyvä ajatus jaettavaksi erityisesti nyt joulun alla: Ostetaan joululahjat pieniltä suomalaisyrityksiltä ja itse itsensä työllistäneiltä ihmisiltä. Lahjakortin voisi hankkia hierojalle, kampaajalle, kukkakauppaan, jalkahoitoon, nuohoojalle, valokuvaajalle, siivoojalle, remontoijalle, teatteriin, käsityöläiselle, paikalliselle tuottajalle jne. Näin varmistettaisiin sekin, että raha jää kotimaisille pienyrityksille ja sellainen lahja on usein myös paljon ekologisempi.

Muistot elävät. Nyt on tunne, että marttojen riveissä on suuri tyhjä paikka. KIITOS aktiiviselle ja sydämellään marttatoiminnalle omistautuneelle Marttojen Martalle 💙

"Liian paksu perhoseksi" -esitys Louhiteatterissa syyskaudella 2023

Välipalaksi kulttuuria

Etenen nyt suoraan kulttuuriin, Eevakin oli tuttu näky mm. kulttuuritapahtumissa ja marttojen järjestämillä retkillä. 

Saimme seurata "Liian paksu perhoseksi" ensi-iltaesitystä Louhiteatterissa su12.11 klo 15. Esitys oli samalla kertaa hykerryttävän hauska ja kyyneliin saakka koskettava. Mieleeni palautui työaikaani amk:ssa, jossa sain opettaa sosionomeille kirjallisuutta yhden op:een verran kymmenen vuoden ajan. Kirjallisuusanalyyseissä tämä Sisko Istanmäen romaani "Liian paksu perhoseksi" oli eräs opiskelijoiden suosikki; inhimillinen ja suuri kertomus rakkaudesta, vaikeuksien voittamisesta ja erilaisuudesta - stereotypiat kaatuivat kolisten!

Yrittäminen maaseudulla ei ole helppoa Ruutinojan kauppiaille Kaisulle ja Ernillekään.

Hiljattain saimme tiedon, että Lieksan vuoden yrittäjiksi 2023 on valittu kauppiaat Riikka ja Calle Heinonen Wanhan Koulun Puodista Vuonislahdesta - supersuuret onnittelut tässäkin yhteydessä heille, hieno esimerkki yrittäjyydestä maaseudulla!

Louhiteatterin näyttelijöille kiitokset karismaattisista roolisuorituksista ja kiitos myös taitavalle ohjaajalle Maria Karhapäälle. Etupenkin paikoilta näimme lähietäisyydeltä mikroilmeetkin ja yksityiskohdat. KIITOS myös Matille kyydistä ja järjestelyistä.

Näitä esityksiä on Louhiteatterissa 10.12 saakka - suosittelen katsomaan, kuuntelemaan ja kokemaan! Lipun hintaan sisältyi väliaikatarjoilukin mitä makoisimman tuoreen pullan kera.

Toinen mieluisa ja ajankohtainen kulttuuritapahtuma on Vuonislahden perinteinen joulutori la 18.11 klo 13–15 Wanhan koulun pihapiirissä. Sinne siis isolla joukolla! 

Kulttuuria voi sydänoireita kokevakin onneksi (ainakin toistaiseksi) harrastaa siinä itseään liiaksi rasittamatta. Täällä Joensuussakin on tuossa lyhyen kävelymatkan päässä hyvä konserttisali, kaupunginteatteri, kirjasto, taidemuseo ja elokuvateatterikin.

Kuva Vuonislahden joulutorilta 2021 sinisen hetken aikaan 🌟

Tarvetta hoitosuunnitelman / lääkityksen tarkistamiseen?

Saattaa olla niinkin, että lopulta stressasin viime kesänä niin, että sydän reagoi rytmihäiriöin (ko. dg v. 2018). Lähi-ihmiset kannustivat, että omalle terveydelle/hyvinvoinnillekin on hintansa, ja käytä palveluja, siten on yksi iso stressi vähempänä. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse - kuinkahan monta kertaa minun pitää siitä itseäni muistuttaa 😖. Annoin tehtävän sitten täyden palvelun sopimuksella alan toimijalle (he hoitavat kaiken) ja suoritan maksut siitä ilomielin, jos vältyn esim. kuluneen kesän kokemuksilta. Jos kuitenkin koetan vaikka väkisin kaivaa jotain positiivista noistakin kokemuksista, opin tosiaan kuluneena kesänä tästä (nykyajan) aihepiiristä sellaista, mistä ei ollut aiemmin aavistustakaan.

Olen käynyt lukuisia vertaiskeskusteluja, ja niiden kannustamana sydänasianikin eteni ja sain pyydettyä terveyskeskuksen lähetteellä labrat ja sydänfilmin. Verikokeiden tulokset katsoin nyt (kuten yleensä muulloinkin) kanta.fi:stä. Ekg:ssä näkyi poikkeamia, sen tulkitsemiseen tarvitsen ammattilaista. Hankimme nyt uuden vp-mittarin, mikä erittelee nuo lisälyönnit, eteisvärinän ja epätasaisen sykkeen. Lienee kuitenkin hyvä muistaa, että nämä laitteet näyttänevät pienetkin rytmin poikkeamat herkästi. Kumppani hankki myös sellaisen pulssioksimetrin, mikä näyttää sormenpäästä happisaturaation ja sykkeen. Kohdallani niitä monenlaisia poikkeamia näkyy noilla kahdella välineellä itse mitaten, ja jäin odottamaan etälääkärin soittoa. Pahimpien "jumpsutusten" ja sydämen kohdalla olevan painon tunteen aikaan soitin päivystykseenkin, mistä sain ystävällistä ohjausta. 

Olen käynyt nytkin säännöllisesti sydänvertaisryhmissä ja myös sairaalalla puoli päivää kestäneessä vajaatoimintapäivässä, mistä olen kerännyt tietoa. Sain viisi vuotta sitten ennakkotietoa kokeneelta kardiologilta myös mahdollisesta sairauden muutoksesta huonompaan. Uudelta tämä tilanne nyt tuntuu. Vaikka juuri nyt olo on parempi, en halunnut jäädä odottelemaan, että jospa se siitä, itsestään. Koen tehneeni omahoitoni eteen kaiken mahdollisen minkä osaan ja voin. Verenpaineet ja painon mittailen  päivittäin ja kirjaan tulokset vihkoon. Ennen etälääkärin soittoa laskin niistä keskiarvot. Kaikkea ei kuitenkaan voi tässäkään kohtaa tehdä itse - vaikka kuinka omillaan koettaisi pärjätäkin (kuten jo lapsuudessa kannustettiin).

Luonnon taidetta Pielisellä marrasharmaudessa 2023

Puhelinkontaktissa terveydenhoitoon kysyttiin turvotuksista ja hengenahdistuksesta. Nilkat eivät ole turvoksissa eikä ole hengenahdistusta, mutta niitä ei ollut silloin 5 vuotta sittenkään, vaikka ef oli tuolloin 10 %, sydämen vasen kammio merkittävästi suurentunut ja mitraaliläppäkin vuoti. Sydänpolille hoitokontaktini oli viimeksi huhtikuussa -20 ja seuranta siirtyi tuolloin terveyskeskukseen, minkä lähetteellä on ollut vuosiverikokeet. Olen miettinyt sitäkin, mitä tehdä, jos tulee hengenahdistusta. Jokin ensiapu voisi olla, että ottaa puoli-istuvan asennon, avaa ikkunan ja lepää – ja soittaa tarvittaessa 112.

Muun muassa useimpien medioiden kertoman pohjalta voi todeta, että Itä- ja Pohjois-Suomi ei ole julkisissa palveluissa samassa asemassa muun Suomen kanssa. Muuttunut terveystilanne huolettaa, vaikka oireet eivät olisikaan pahat - ainakaan toistaiseksi. Toisaalta ymmärrän pitkään jonoissa olleiden stressin ja turhautuneisuudenkin. Entä jos jossain vaiheessa käy niin, ettei ihminen jaksa enää hoitaa itseään, silloin epäilemättä hyvinvointialueiden niukkenevat resurssit ovat entistäkin kovemmalla koetuksella? Ennakoiva / etupainotteinen hoito tulisi edullisemmaksi maksajallekin. Yksityinen lääkäri on/olisi toki yksi vaihtoehto, mutta kohdallani olen mielestäni huolehtinut jo siitäkin, ja laittanut vähälle aikaa yksityiseen omahoitoon kohtalaisen summan (mm. hammaslääkäriin, gyneen ja silmälääkäriin).

Karpatiat ry:n toiminnanjohtajan pääkirjoituksen (Karpatiat-lehti 3/2023) pohjalta aloin miettiä myös sitä, kuinka paljon on ollut viime aikoina kiireitä ja stressiä. Tämä kesä on ollut vähintäänkin poikkeuksellinen muuttoineen ja asunnon vuokrausprosesseineen. Muun muassa Terveyskirjaston mukaan monet tutkijat uskovat, että lähes mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi aiheuttaa stressiä. Olen lukenut jostain, että muuttaminen tavarapaljouksineen on yksi elämän stressaavimmista tapahtumista. Edellisen kerran olen muuttanut v. 1988, ja nyt seuraavan kerran kuluneena kesänä, joten tavaraa todellakin on kertynyt.

Siikajoki syksyllä 2023 Korpijärven kohdassa

Asioilla on taipumus järjestyä, mutta terveytensä riskillä ei pitäisi rasittaa itseään liiaksi ja esim. pitkään jatkunut stressi on myrkkyä hyvinvoinnille, Timo totesi em. pääkirjoituksessaan. Olen itsekin mennyt tämän kesän kuin ylikierroksilla, ja nyt elimistö voi pakottaa hellittämään ja ottamaan rennommin. Ehkä niin, tai sitten kyse on jostain muusta? Olen voinut onnekseni lääkkeiden ja omahoidon tuella ihmeenkin hyvin jo nelisen vuotta, ja sen myötä lie muodostunut harhakäsitys, että olen ikään kuin ”terve”. Harrastuksia ja järjestötehtäviä on kyllä paljon, ja toki mieluisia ne sinällään ovat. Ei kai niitä muuten harrastaisi. Eräs vertainen sanoi, että huolellisella omahoidolla voimme hieman pidentää elämäämme, mutta lyhentämään sitä pystymme varmasti sillä, että haalimme itsellemme liikaa hommia. Osuvasti sanottu! Nyt on aika alkaa pitää itsestään parempaa huolta, ja karsia tehtäviä. Kaikenlainen kohtuullisuus on hyväksi, em. pääkirjoitus muistutti esimerkkinä vaikkapa saunan lämmitys. Ei senkään tarvitse olla tulikuuma, vähempikin riittää.

Asiantuntijat(kin) sanovat, että säännöllisellä liikunnalla on paljon hyviä vaikutuksia. Kuntopyöräily ja lihasvoimaharjoittelu sopivilla painoilla ovat rytmihäiriöpotilaalle(kin) suositeltavia. Jos tulee uusia häiritseviä rytmihäiriötuntemuksia, silloin liikunnan määrää ja raskautta lienee syytä rajoittaa.

Ei kuitenkaan pitäisi murehtia tulevia, eikä menneitäkään. Ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ainahan muutos voi olla parempaankin. Toistaiseksi pystyn liikkumaan, mutta jos joudun jonain päivänä luopumaan päivittäisestä liikunnasta, se on jo ajatuksena vaikea. Jos tänä päivänä huomaan valittavani jostain pikkukolotuksesta, koetan muistaa, että jonain päivänä tulevaisuudessa voin muistella kaivaten tätä hetkeä, jolloin sentään pystyin liikkumaan ja kroppa toimi ikä huomioiden aivan riittävän hyvin. Ehkä ainakin sitä joka neljättä askelta joutuu hidastamaan, kuten eräs ystävä opasti. Toinen ystävä kertoi mottonsa olevan: ”Ei matka tapa vaan vauhti”. Kohtuullisuus siis siinäkin kunniassaan, ja jos malttaa pysähtyä kuuntelemaan itseään, kroppa ja maalaisjärki toivottavasti kertovat, minkä verran voi tehdä. Liikkua pitää, mutta itseään kuunnellen, vertainen neuvoi. 

Kiitän kaikkia sydänystäviä olennaisiin herättelystä 💗

Niin ihmisissä kuin puun rungoissakin on monen mallisia, kokoisia ja näköisiä. On vaikka minkälaista juurimuodostelmaa, oksanhaaraa ja kasvusuuntaa. Elämän lopussa olemme kaikki samankokoisia.

Koska etenkin muutosvaiheissa haluaa saada sairauteensa liittyvää lisätietoa, ilmoittauduin myös vajaatoimintapäivään 24.10. Kirjoitan tähän muistiinpanoistani joitakin vajaatoimintapäivän myötä heränneitä ajatuksia. Kertaus on aina paikallaan sairauden vaikutuksista arjessa: ruokailusta, liikunnasta ja sairauden vaikutuksista mielialaankin. Olen hankkinut ja päivittänyt tietoa lisäksi myös mm. Sydänpiirin ja -liiton podcasteista, nettiluennoilta ja lehdistä.

Sydänliiton fb-tiedotteessa todettiin, että sydämen vajaatoimintaa sairastavalle liikunta on lääkehoidon ohella yksiä merkittävimpiä hoidon kulmakiviä. Säännöllisen liikunnan avulla voi vaikuttaa vajaatoimintaa pahentaviin riskitekijöihin. Dcm-diagnoosi osui kohdalleni viisi vuotta sitten, ja oloni, jaksaminen ja vointi ovat olleet tänne asti yllättävänkin hyvät lääkkeiden voimalla ja myös omahoidosta hyvin huolehtimalla. Lääkkeiden omavastuukatto on tänä vuonna 625,30 e/v., mikä kohdallani alkaa täyttyä loppuvuodesta. Toistaiseksi olen pärjännyt sydänlääkkeellä, nk. verenohennuslääkkeellä ja pienellä määrällä beetasalpaajaa. Omahoitooni on kuulunut päivittäinen liikunta, kasvispainotteinen ruokavalio painonseurantoineen, hyvistä yöunista huolehtiminen ymv. Stressin välttely on myös tärkeää, missä onnistun näköjään välillä paremmin, välillä huonommin.

Näkymä pyhäinpäivänä Joensuun hautausmaalta

Kirjoitin muistiinpanoihini kardiologin luennosta, että vajaatoimintaan liittyy sympaattisen hermoston yliaktivaatiota, mitä mm. beetasalpaaja ehkäisee. Sympaattisen hermoston yliaktivaatiota on usein stressaantuneella (!), joten stressiä pitäisi koettaa esim. rytmihäiriöitä kokevan välttää. Mieleeni palautui mm. kulunut kesä, ja ajattelin, että ainahan stressin välttely ei ole mahdollista, mutta haluan uskoa, että kuitenkin melko usein on. Rasituksessa lihaksien hapentarve voi kasvaa paljonkin, ja vajaatoiminnassa elimet kärsivät usein hapenpuutteesta, ja nestettä voi alkaa silloin kertyä mm. keuhkoihin, kuulimme luennolla. En koskaan unohda sitä pitkään jatkunutta kovaa yskää viitisen vuotta sitten. Sydänlihaksen supistumiskykyä arvioidaan mm. mittaamalla kammion ef; joka on normaalilukemassaan noin 50–65 % ja vaikeassa vajaatoiminnassa alle 30 %. Vajaatoimintaa voidaan tutkia myös verikokeella proBnp, joka nousee sydänlihaksen seinämäkuormituksen vuoksi (em. lähde). Vajaatoiminnan hoito kohdistetaan vajaatoiminnan syyhyn, mikä voi joskus olla esim. eteisvärinä. Eteisvärinä huonontaa sydämen täyttymistä. Kohdallani muistuttelen yhä edelleen ja toistuvasti mieleeni, että vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan seuraus jostakin. 

Jossain vaiheessa sairastumista tulee useimmiten hieman huonompi vaihe, mikä olisi syytä saada kiinni mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältyttäisiin sairaalajaksoilta ja tilan huononemiselta pitkällä tähtäimellä (em. lähde). Lääkehoidon kohdalla pyritään suurimpiin siedettyihin lääkeannoksiin, sillä se helpottaa sydämen työtä. Ennen diagnoosia minulla oli eräs johtoajatus, että mahdollisimman vähillä lääkkeillä tulee pärjätä. Eikä lääkkeitä tarvinnut +60 vuoteen käyttääkään, satunnaista päänsärkypilleriä lukuun ottamatta. Nyt on uusi tilanne. Sydänlääkkeen kohdalla pyritään kohdallanikin suurimpaan annokseen, mikä on esim. matalien verenpaineiden puolesta mahdollista. Itselläni on käytössä ns. verenohennuslääke (kansankielinen ilmaisu), mikä on erityisesti rytmihäiriöoireissa erittäin tärkeä lääke, sillä se ehkäisee verihyytymien muodostumista. Lääkkeistäkin johtuvaa vajaatoimintaa voi joskus olla, jollaista ilmeni kohdallani viitisen vuotta sitten kuivumisena ja siitä johtuvana huimauksena. Olen miettinyt ja hakenut tietoa nyt myös tahdistimista. Lähteet kertovat, että jos sydämessä on todettu lisäksi vasen haarakatkos, voidaan asentaa vajaatoimintatahdistin. Rytmihäiriötahdistin voidaan asentaa, jos on esim. uhkaa kammiovärinästä. Tästä useimmat ovat tietoisia, että jos sydän on kammiovärinässä, tarvitaan sydäniskuria tai vähintäänkin elvyttäjää ambulanssia odottaessa. Sydän pysähtyy kammiovärinässä ja sen myötä pysähtyy verenkiertokin. Joskus voidaan vaikeissa rytmihäiriötilanteissa tehdä katetriablaatiokin, lähteet kertovat. 

Jos esim. pidemmän hyvän jakson jälkeen tulee muutosta, esim. rytmihäiriöitä / epätasaista sykettä, hoitosuunnitelman tarkistus ja / tai lääkityksen muuttaminen on/olisi silloin erikoissairaanhoidon tehtävä. Toisinaan esim. tehokkaista rytmihäiriölääkkeistä voi tulla sivuvaikutuksiakin, ja silloin lääkäri ja potilas voisivat varmaankin yhdessä arvioida, ovatko lääkkeestä saatavat hyödyt vai haitat suuremmat.

Tänä syksynä ensilumi tuli varhain

Vointinsa seuraaminen on erittäin tärkeää sydänpotilaallakin. Sydänhoitaja kertoi, että esim.  eteisvärinä ja läppäviat voivat aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Keskeinen oire vajaatoiminnan pahenemisesta on, että nestettä alkaa kertyä. Myönnän vahtivani kuin haukka vaakalukemaa joka aamu, mutta voisin sen kuitenkin muistaa, että jos paino nousee 2 kg kolmen päivän aikana tai 5 kg viikossa, tai tulee selvästi uusi rytmihäiriötaipumus, vasta silloin on aihetta huoleen ja tulee ottaa yhteys sydänhoitajaan tai muuhun hoitavaan tahoon. Toisinaan on ohjattu ns. nesteenpoistolääkkeiden käyttöön, kuten itseänikin ohjattiin diagnoosin saatuani, ja silloin pitää toimia niiden annettujen ohjeiden mukaan. Influenssa- ja koronatehosterokotuksetkin tulee muistaa ottaa. Saimme ajat netin kautta ensi kuulle. Digitaalisuutta tulee terveydenhoitoon yhä enemmän. Sen koen olevan sekä uhka että mahdollisuus. Osa pystyy ja osaa hoitaa asiansa kätevästi netin kautta, mutta osaavatko kaikki 😳

Ravitsemusterapeutit kannustavat vähentämään suolaa, joka rasittaa paitsi sydäntä myös munuaisia. Makuaisti tottuu pian vähäsuolaisempaan, kun suolaa päättää vähentää. Suolan sijaan maustamiseen voi käyttää esim. sitruunaa, pippureita tai vaikka suolattomia liemikuutioita. Onnistuinkin jo löytämään paikallisesta marketista em. lihaliemikuutioita, suolattomat kasvisliemikuutiot ovat vielä hakusessa. Leivän mukana saattaa tulla paljon piilosuolaa, kannattaa seurata pakkausten sydänmerkkiä. Jos käyttää esim. kolesterolia alentavia juomia, se tulee ottaa aterian yhteydessä, ravitsemusterapeutit ohjeistavat. Kolesterolia vähentävissä levitteissä yms. tuotteissa kannattaa seurata valmistajan suosituksia.  Alkoholin ja tupakan kohdalla lienee itsestään selvääkin, etteivät ne kuulu sydänsairaalle tai iäkkäälle. Ikääntyminen altistaa ketä vain alkoholihaitoille ja lisää eteisvärinää. Nykysuositusten mukaan alkoholia ei tulisi käyttää em. yhteyksissä lainkaan tai jos käyttää, ainoastaan hyvin vähän. Mielihyvin nautin sen yhden kuoharilasillisen juhlissa tai ravintolaillassa yhden siiderin tai lonkeron, jonka jälkeen alkoholittomia juomia, joita nykyään on tarjolla kiitettävän monipuolisesti. Kauramaitoa olen alkanut käyttää nykyään enemmän. Se on terveellistä, sillä ko. juoman rasva ei ole tyydyttynyttä. Purkista otettavista vitamiineista asiantuntijat suosittelevat vain D-vitamiinia, nuoremmille 10 mg vrk:ssa ja yli 75-vuotiaille 20 mg/vrk.

Kirkossa rauhoittumisen olen huomannut olevan hyväksi sydämellenikin 💜

Vajaatoimintapäivässä luennoinut psykologi sanoi mielestäni hyvin kuvaavasti, että sairastuminen on eräänlainen elämän välitilinpäätös ja se on useimmiten koko perheen kriisi. Alussa tulee ns. taistele/pakene-reaktio, mikä kestää n. nelisen viikkoa. Jos toipuminen jumiutuu, läheinenkin voi uupua. Reaktiovaiheessa usein kysytään: onko tämä oma vikani / olenko itse aiheuttanut tämän jotenkin. Tämän jälkeen kysytään, mitä haluan elämältä ja mietitään, mitä olen menettänyt ja mitä on vielä jäljellä. Tämä kaikki on tuttua itsellenikin. Tärkeää on löytää se, mikä kuitenkin on vielä mahdollista. Ystäville ja läheisille voisi kertoa ääneen, kuinka tärkeitä he ovat. Muuttuneesta tilanteesta voi löytää uudenlaisia merkityksiä; vaikea tilanne voi kasvattaakin avaamalla uusia näkökulmia. Kohdallani olen alkanut ajatella sitäkin, ettei tärkeitä päätöksiä kannattaisi siirtää tuonnemmaksi.

Vajaatoimintapäivässä saimme kuulla myös P-K:n sydänpiirin toiminnasta. Sydänpiirin toimisto Joensuun Siltakadulla on avoinna arkisin klo 9–15, ja siellä toimivista Annikasta, Marista ja Sallasta on tullut itsellenikin tärkeitä ihmisiä 💓💓💓 Hyvinvointilomia on Imatran kylpylässä ja Kunnonpaikassa Siilinjärvellä. Lomia voi sama henkilö hakea kahden vuoden välein. Etusijalla ovat he, jotka eivät ole aiemmin ko. lomilla olleet. Itsekin pääsin tällaiselle lomalle nyt ensimmäistä kertaa, kirjoitin siitä lokakuun blogissani. Kuulimme, että P-K:ssa on 30 koulutettua vertaistukihenkilöä. Sydänlihassairastuneiden ryhmä Karpalot kokoontuu noin kerran kuussa maanantaisin Rantakylän kirkolla ja sydänpiirillä on joka toinen torstai koulutuksellinen vertaisryhmä (sen kesto on n. 1,5 t).

Pielinen on hopeanharmaa marraskuussa

Olen päässyt juttelemaan alan ammattilaisten kanssa myös ns. vapaa-ajalla, ja he ovat mm. sanoneet, että eteisvärinärytmiin meno on erittäin harvoin itsestä johtuvaa (jos ei ns. krapulaflimmeriä lasketa, kuten eräällä nettiluennolla todettiin). Otin tämän puheeksi siksi, koska sitä niin herkästi miettii, olenko itse jollain aiheuttanut tämän. Rytmi voi joskus palautua itsestäänkin, tai muuttua ns. pyrähdyksiksi, ts. se ei ole koko ajan päällä. Kun uutta rytmihäiriötaipumusta tutkitaan, tk:n lääkäriltä voi saada lähetteen EKG:n pitkäkestoisrekisteröintiin (nk. holter-tutkimukseen), mikä voi olla kestoltaan 1–3 vrk, tai voi olla joskus viikonkin. Tutkimuksella selvitetään erilaisten sydämen rytmihäiriöiden olemassaoloa ja seurataan hoidon vaikutusta. Laite palautetaan sovittuna ajankohtana kliinisen fysiologian yksikköön tai joskus omaan terveyskeskukseen. Itselläni ko. tutkimus alkaa ylihuomenna ja sen kesto on kolme vrk. Etälääkäri antoi ko. lähetteen, ja toivon, että tulosten tulkintaan saa tarvittaessa kardiologin konsultaation. Jos hoitosuunnitelmaa tai lääkitystä on tarpeen muuttaa, erikoissairaanhoitoa tarvittaisiin silloin.

Olen pohdiskellut mm. hoitaja- ja lääkäripulaa, mikä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa on mitä ilmeisimmin suurta. Muun muassa ajankohtaismedioissa huoli siitä ilmaistaan toistuvasti, kuinka lakisääteiset terveydenhuollon palvelut voidaan järjestää hyvinvointialueiden asukkaille entistä niukemmilla resursseilla. Monilla alueilla suunnitellaan esimerkiksi digi- ja etäpalveluiden laajempaa käyttöönottoa. Seuraan mm. tv:stä ajankohtaisohjelmia hyvinkin aktiivisesti, ja siellä toistuvasti todetaan, että palkkauksen pitäisi olla julkisella sektorilla em. ammateissa parempi ja myös työolojen paremmat. Henkilökunta tekee luonnollisesti parhaansa, mutta jonoja syntyy silti ja palveluiden saatavuus potilaiden kannalta heikkenee. Henkilökuntaa tarvittaisiin paljon enemmän jo mm. siitä lähtökohdasta, että väestö ikääntyy, ja sairastelee ikääntymisensä myötä yhä enemmän. Mielestäni myös eri aloille erikoistuneita sairaanhoitajia tulisi olla enemmän.

Pielinen jäätyy...

Potilaat ja hoitohenkilökunta eivät voi mitään henkilöstöpulalle. Miettiä toki voi, miten toimintaa voisi kehittää yhä edelleen niin, että niukkenevilla resursseilla palvelut voitaisiin toteuttaa mahdollisimman hyvin. Yhdenvertaisuus on itselleni mm. järjestötöissä toimiessani keskeinen ajattelua ohjaava teema ja saman suuntaisesti ajattelen palveluistakin. Kaikilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä hoitoon asuinpaikkakunnastaan riippumatta, tai riippumatta siitä, kuinka vakuuttavasti ja sinnikkäästi hän pystyy palveluntarpeensa vaatimaan ja ilmaisemaan. Kaikilla ei ole välttämättä samaa osaamista, voimia ja kykyjä, ja silloin hän voi jäädä palvelun ulkopuolelle, vaikka vaivojensa puolesta saattaisi olla tutkimuksiin ja hoitoihin hyvinkin oikeutettu. Joku voi pitkittää yhteydenottoaan esim. päivystykseen arastellen, onko huoli tai oireet riittävän suuret - tai jospa vaivoineen vain lisää työn kuormittaman hoitohenkilöstön kiirettä.

Mielestäni yhdenvertaisuudesta puhuminen on puhumista erityisesti heikompien puolesta; vahvat pystyvät itsekin pitämään puolensa. Joku kirjoitti netin keskustelupalstalla, että häntä alkaa jo ärsyttää tuo valitus palveluiden saatavuuden epätasa-arvoisuudesta, ja hän ainakin saa toivomansa palvelut nopeasti ja tehokkaasti! Voisikin sanoa, että yhdenvertaisuuden puolesta puhuminen(kin) tähtää siihen, että koko aihe tulisi lopulta tarpeettomaksi kattavan tai kattavamman yhdenvertaisuuden myötä 🙏

Hyvää joulun odotuksen aikaa 🎄

Imatran kylpylän vertaislomasta ja muusta ajankohtaisesta

Ulkoilureitin varrelta Imatran kylpylälomalta

Odottamani viikon vertaisloma parin sadan km:n päässä Imatran kylpylässä on nyt vietetty, ja se täytti odotukset - tai oikeastaan täytti yli odotustenkin. Uin kylpyläosastolla joka päivä ja kävin poreissa ja hierovissa suihkuissa. Se tuntui tosi hyvältä, onhan uinti jäänyt syystä taikka toisesta vähiin viime vuosina. Pääsin keilaamaankin, edellisestä kerrasta lieneekin jo +30 vuotta. Ruoka oli tietysti myös erittäin hyvää ja monipuolista, ja poimin noutopöydästä mitä mieli teki, lähinnä kala- ja kasvispainotteisesti. Myös jälkiruokia otin kaloreita miettimättä joka kerta, ja pyrin liikkumaan mahd. paljon, jotta kaikki ne ihanat jälkiruuat eivät jäisi rasvana mukaan... Vaaka näyttikin tänään jälleen jo sitä vakiintunutta kuuttakymmentäkuutta.

Saimaan maisemia ulkoilureitin varrella Imatran kylpylälomalta

Kuntosali ja muut sisäliikunta-aktiviteetit olivat kylpylässä erinomaiset, samoin ulkoilureitit, joista kuvia ohessa. Sain ryhmästä uusia kavereitakin. Tuli mieleen sekin, ettei yhtään "ammattivalittajaa” sattunut porukkaan; tosi positiivista ja mukavaa väkeä. Mainitsen tämän jälkimmäisen siksi, koska toisinaan tällaistakin voi sattua kohdalle. Vaikka toisaalta ajattelenkin, että jokainen saa olla sellainen kuin on, kuitenkin ne ihmiset, jotka näkevät maailman mustien lasien läpi, imevät usein positiivisuuden myös ympäriltään. Tämä voi olla henkisesti uuvuttavaa: melkeinpä yrittää varoa, ettei tuo negatiivisuus tartu, ruoki omaa tyytymättömyyttä, revi alas hyvää fiilistä.

Ulkoilureitin varrelta Imatran kylpylälomalta

Kirjoitin myös kylpylän lomapalautteeseen, että loman tavoitteet toteutuivat oikein hyvin. Liikuntamahdollisuudet sekä sisätiloissa että ulkoilureiteillä olivat erinomaiset, ja vaikka parina päivänä satoi, tekemistä ja ohjelmaa oli sisätiloissakin. Vertaistuki ja sosiaalinen kanssakäyminen oli kiitettävää myös – monet mielenkiintoiset keskustelut tallentuivat mukaan henkiseen eväsreppuun. Oma kustannus lomasta oli vain hieman alle 300 € ja junaliput. Saimme tsemppiä omahoitoon myös hyvistä terveysluennoista. Silmäilin tänään mukaan saamaamme aivoterveyden tarkistuslistaa. Kunnon yöunien, liikunnan ja terveellisen ruokavalion lisäksi niin aivo- kuin mm. sydänterveyden vaalimiseen tarvitaan kulttuuriakin ja ystävien seuraa. Kiinnostustani ruoka-asioihin tuki tälläkin kertaa kuultu tiivistys: terveellinen ruokavalio on sekä sydän- että aivoterveyden perusta.

Ohjelmassa oli mm. lenkkeilyä kauniissa Lammassaaren rantamaisemissa (tämä ja seuraava kuva). Hyvin sujui, vaikka jaloissa tuntui edellisiltainen (runsas!) humppa.

Erityisen merkityksellisiä tällaiset lomat ovat uskoakseni meille, jotka emme juuri muutoin matkustele (ainakaan missään kauempana tai usein). Olen kiitollinen tästä lomasta vuosi sitten vinkanneelle vertaiskaverille, sillä aiemmin en ole ollut tällaisella osin tuetulla vertaislomalla. Koen saaneeni lomasta myös tervetullutta vaihtelua ja virkistystä tasaiseen arkeeni. Sain myös tsemppiä arkeen monipuolisestikin eri asioissa, esim. eilen noudin ex tempore teatterilipun päivänäytökseen – ehkäpä Edith Piaf -teatterikokemus tässä innoittajana! Pääsen huomenna seuraamaan upeaa Minna Maaria Virtasta Joensuun teatteriin. 

Saimme iloksemme kolmelle kaverillekin peruutuspaikkaliput (pitkälle eteenpäin!) loppuunmyytyyn Edith Piaf -teatteriesitykseen. Huomasin, että olin kirjoittanut viime joulukuussa blogiini (ko. päivityksen loppupuolelle) Edithistä Louhiteatterin innoittamana: https://talitintti55.blogspot.com/…/keitaita-kaamoksessa… 

Pidin erityisesti Edithin rakkauden kuvauksesta ranskalaiseen nyrkkeilijään Marcel Cerdaniin - vahvat ja aidot tunteet välittyivät elävinä, ja lavalla oli (ulkoista olemusta myöten) surun murtama Edith Piaf - olimme kaikki sen hetken kuin toisessa ulottuvuudessa. Marcel kuoli lento-onnettomuudessa, ja se suisti Edithin elämän raiteiltaan. Tässä tunnemyllerryksessä syntyi klassikko "Hymni rakkaudelle". Todella tunteikas ja ihana oli Hymni rakkaudelle nytkin ja myös kaikki se muu taidolla tulkittu musiikki. Ehkäpä tämä oli viikkoni huikein kohokohta 👍

Hienoa että pääsimme kaikki neljä lomalaista lomakaverin kyydissä teatteriin, ja saimme yhdessä jakaa mieleen tallentuneen teatterielämyksen 💞 Samalla reissulla ehdimme myös tutustua (Annelin vinkki) Valtionhotelliin ja sen lähiympäristöön.

Lenkillä Lammassaaren ympäri (noin 5 km)

Teatterielämyksen lisäksi kiertelimme samanhenkisen ikäiseni kaverin kanssa myös muiden kulttuurinähtävyyksien parissa ja lenkkeilimme, kävimme laviksessa, karaokessa ja orkesteritansseissa. Minuakin tanssitettiin yllättäen paljon, vaikka yleensä olen saanut olla lähinnä seinäruusu. Nyt sain tanssia erityisesti humppaa, mikä onkin mitä mainiointa liikuntaa ja hoitanee osaltaan ja ennaltaehkäisevästi myös niveliä. Sain yllättäen kiittävää palautetta humppataidoistani, vaikka edellisen kerran lienen tanssinut (monista eri syistä?) ko. tanssia viime vuosituhannella 😊 Kiitos rytmissä pysymisestä tanssin vauhdikkaissa käänteissä kuuluu (taitavan tanssittajan lisäksi) Vuonislahden lavan yksintanssille - siellä saa hyvä treeniä 👍

Kulttuuria tuli lomalla myös laulun (karaoke 3.10) merkeissä.

Karaokessa lauloin Lapin tangon ja Yön saaristossa ja edellä olevassa kuvassa suurten tunteiden laulua "Tiet", missä Laila Kinnunen lauloi kohtalonsa, josta tytär Milana kertoi haastattelussa. 

Hyvin sujui myös tanssi ottaen huomioon, että olen tanssinut viimeksi humppaa vuosikymmeniä sitten... Kumppani kun ei tanssi, niin yksin ei tule käytyä tansseissa. Aina kun vain pääsen, käyn kylän tanssilavalla yksintanssissa, mikä sekin on mitä erinomaisinta liikuntaa.  Myös tanssilliselle liikunnalle siis iso peukku!!! Olen pohtinut toiveikkaana, että jospa pystyisin siirtämään liikunnallisilla elämäntavoilla ja harrastuksilla nivelrikkoa ja muita vastaavia vaivoja hieman eteenpäin. 

Kävimme kaverin kanssa myös mm. kaupungintalolla ja Virta-kulttuuritalossa, jossa mm. kirjastossa ja kaupungin museossa. Taidemuseoon emme nyt päässeet, koska siellä oli uuden näyttelyn rakentaminen meneillään. 

Näkymä Hilja Valtosen huoneesta Virta-kulttuuritalolla (kuva otettu lasin läpi)

Hieman historiaa Valtionhotellista (referointia scandichotels.fi)

Vuonna 1903 valmistunut, tienoon symbolina toiminut Imatran Valtionhotelli on täyttänyt jo 120 vuotta. Vuonna 1903 vihittiin käyttöön tämä arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema jugendlinna, josta tuli komean ulkomuotonsa sekä läheisten Imatran kuohujen vuoksi Suomen ensimmäinen matkailun ykköskohde. Kulttuurihistoriallisissa maisemissa Imatrankosken partaalla sijaitseva upea linnahotelli on yksi Suomen kansallisaarteista – satulinna, jonka houkuttelevat parvekkeet, salaperäiset tornit ja salamyhkäiset salit vievät vierailijan kansallisromanttisiin tunnelmiin.

Edith Piaf -teatteriesityksen loppukiitoksista 5.10.

Aiemmin paikalla oli vanha puuhotelli, joka sai viereensä v. 1893 uudenaikaisen kaksikerroksisen puuhotellin, Hotel Cascaden, jonka vihkiäisissä olivat läsnä suomalaiset eturivin kansallisromantikot Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Louis Sparre ja Juhani Aho. Hienostohotelliin tuli vieraita Pietarista, Helsingistä ja Viipurista. 1800-luvun loppupuolella oli rakennettu rautatie Viipurista Imatralle, ja 1900-luvun alussa Pietarin ylimystöä saapui Imatralle ihailemaan kosken kuohuja jopa 14 junallista.  Valitettavasti rakentamista seuraavana vuonna uusi hotelli kuitenkin jo paloi. Myös viereinen vanha puuhotelli paloi vuonna 1901. Suomen Senaatti antoi arkkitehti Usko Nyströmille tehtäväksi kivihotellin suunnittelun, ja 1903 nousi paikalle uusi uljas jugendlinna, jota voidaan yhä ihailla rakennus- ja kulttuurihistoriallisena monumenttina. Luomus sai ensin nimen Grand Hotel Cascade, mikä suomentui pian Imatran Valtionhotelliksi.

Imatran Valtionhotellille menossa

Hotellilla on vuosien saatossa ollut muitakin rooleja kuin majoitustilana toimiminen. Sisällissodan aikana se toimi sotilassairaalana, talvisodan aikaan siellä piti majaa Kannaksen armeijan esikunta ja jatkosodan aikana päämajan sotilashallintokeskus. Kellarissa sijaitsi Imatran ilmapuolustuskeskus. (Historiareferaatin lähde: scandichotels.fi.)

Nämä kolme kuvaa ovat Imatran Valtionhotellilta, johon pääsimme tutustumaan ennen teatteria. Nostalginen satulinna, josta itsellänikin on muistoja jo 70-luvun loppupuolelta - palautui mieleen, kun Imatralla "kutsetin" tietokonekeskuksella silloisina työaikoina käytiin, ja taidettiinpa päästä tänne joskus majoittumaankin. Ihana paikka erityisesti tällaiselle historianrakastajalle 💜

Historiallinen rappukäytävä Imatran Valtionhotellilta

Virkistävästä viikosta voimaantuneena nyt jälleen entistä aktiivisemmin liikkumaan. Ensilumi valaisi maisemaa tänä vuonna jo 7.10. Ulkona on säätila jo nyt lokakuussa pääosin lähellä nollaa, ja välillä hieman vesiräntääkin viskoo ja myrskytuuli ulvoo, mutta kunnolla sopivaa vaatetta ylle vaan. Kumisaappaat ja villasukat ovat oivalliset jalassa tänäänkin ulkoillessa. 

Kyntteliköt ja haarniskat kehystävät Imatran Valtionhotellin rappukäytävää

Omahoitoon aktivoituneena varasin nyt ajat myös silmälääkärille, gynekologille ja suuhygienistille. Sain ajat jo lokakuulle näihin yksityisiin palveluihin. Huomasin, että osasta näistä käynneistä oli kulunut jo sen verran aikaa, että on hyvä tarkistuttaa tilanne. Siihen kannustetaankin, että olisi hyvä käydä em. tutkimuksissa tietyin väliajoin, vaikka oireita ei vielä olisikaan. Jos ongelmia havaitaan, niitä voisi ehkä hoitaa/ennaltaehkäistä paremmin, kuin jos menisi vastaanotolle vasta sitten, kun vaiva on edennyt pahemmaksi. Maksuja tulee tietysti noista kaikista, ja kelakorvausten korotukset tulevat (mahdollisesti?) vasta ensi vuoden puolella. Mutta huonompaankin mielestäni voi rahansa käyttää - panostus "hyvinvointipankkiin" pitää vaan pyrkiä säästämään muista menoista. Tähän kommenttiin liittyen lisää tuonnempana.

Ruusut Imatran Teatterille ja sen upeille näyttelijöille sekä "Piaf pikkuvarpusen" ohjaajalle ja muusikoille! Erityiskiitokset Hanna Kaskelalle huikeasta nimiroolista!

Lienenkö onnekas, kun on varaa käyttää yksityisiä, tuumittiin kaverin kanssa. Ehkä niin, mutta ei se yksinomaan onnekkuudesta ole kohdallani juontunut. Onnekas olen kai siinä mielessä, että olen pystynyt säästämään ns. pahan päivän varalle. Se ei kuitenkaan ole tullut kohdallani ikään kuin itsestään tai esim. saatuna perintönä, vaan on omasta työtulosta säästettynä. Onnekas olin siinä mielessä, että sain olla (45-vuotisesta työurastani) pari viimeistä vuosikymmentä varsin hyväpalkkaisessa työssä, mutta sitä ennenhän palkkani oli niin pieni, että kaikki meni viimeistä penniä myöten jokapäiväiseen elämiseen ja mm. asuntolainan korkoihin etenkin 1990-luvun alkupuoliskolla. Parinkymmenen viimeisen työvuoden säästöt ovat nyt tarpeen.

Värikäs kala- ja kasvipainotteinen lounas kylpylässä

Olen ilahtunut, jos ensi vuoden alusta alkaen kelakorvaukset yksityisellä (ilmeisesti?) nousevat. Silloin nekin veronmaksajat, jotka eri syistä yksityisiä käyttävät, saisivat hieman tulonsiirtoa. Mennessä näkee kuinka käy. Tähän isompaan hammasremonttiini tai em. lääkärimaksuihin ei tuo etuisuus ehtinyt. Kelakorvaukset ovat tällä hetkellä yksityisellä niin pieniä, ettei niillä ei ole juurikaan merkitystä. Sain nyt loppuun sen "ikuisuushammasremontinkin", mistä olen aiemmin kirjoittanut, ja lasku oli myönteiseksi yllätyksekseni yksityisellä (huokeampi vaihtoehto eli ns. riippuva silta) jopa edullisempi kuin ennakkoon luulin, eli noin 1200 €. Kelakorvaus siitä oli 9 euroa. 

Arjessa olisin ottanut lounaskahvin kanssa vain hieman hedelmäsalaattia, lomailija otti lisäksi tuhdin palan mitä herkullisinta kakkua 😋

Jotkut tuttuni ovat välillä hämmästelleet, miksi käytän yksityisiä palveluja, sillä itse asioiden järjestely ja julkisten palvelujen käyttö on niin edullista. Olen vastannut erään lähi-ihmisen sanoin "omalle mielenrauhalle ja voimavaroillekin on hinta". Nuo edellä mainitut henkilöt ovat mitä varmimmin paljon minua aktiivisempia, ehkäpä he jaksavat sitkeästi vaatia ja heillä on myös kykyä ja voimavaroja hakea tietoa eri tukimuodoista. Tavallaan ihailen tuota sitkeyttä ja päättäväisyyttä, mitä itselläni ei ainakaan tuossa suhteessa taida olla. Eniten huolettavat ne todella vähäosaiset ja -varaiset, jotka saattaisivat olla hyvinkin oikeutettuja eri palveluihin, mutta heillä ei ole noita mainittuja kykyjä ja voimia. Ymmärrän toisaalta senkin, jos aidosti heikommassa asemassa olevia voi jopa ärsyttää esim. yksityisten palveluiden puolesta puhuminen. 

Puolukka- ja kantarellivuosi oli nyt hyvä Lieksan tienoilla

Jos tai kun resurssit pienenevät, fakta kai kuitenkin on se, ettei kaikille riitä kaikkea. Silloin toivoisi, että erityisesti heikoimmassa asemassa olevia tuettaisiin. Hankalia ja ehkä myös tunteita herättäviä kysymyksiä nämä taitavat olla, ja yritän muotoilla ajatukseni niinkin, että ehkä tarkemmin pitäisi katsoa, kuka on aidosti oikeutettu esim. joihinkin erikoishoitoihin tai -palveluihin julkisina palveluina. Jollakin paikkakunnalla voidaan sanoa erikoishoitoon pyrkivälle, että ei ole mahdollista ja mene yksityiselle, ja jollakin toisella paikkakunnalla ovet aukeavat palveluihin helposti ja kohtuuajassa.

Pienituloinen yksinhuoltaja on aivan eri asemassa kuin henkilö, joka itse sanoo, että hyvin hän pystyisi nekin hoitonsa tai palvelunsa itse maksamaan, mutta periaatteen vuoksi hän vaatii ne ilmaiseksi tai pienellä omavastuulla julkiselta. Joku voi lisäksi kertoa, että mieluummin hän käyttää jokapäiväisistä kuluistaan liikenevät rahansa esimerkiksi matkusteluun tai harrastuksiin. Kohdallani ainakin tähän asti olen tinkinyt mieluummin muista kuluista kuin terveydenhoitoon/-huoltoon liittyvistä. 

Kullakin on vastuunsa, jos hän ei ole esim. jo niin iäkäs tai niin huonossa kunnossa, ettei jaksa enää toimia omahoitonsa eteen, tai hänellä ei ole kykyä ja voimia hakea tietoa eri tukimuodoista tai palveluista. Esimerkkeinä vaikkapa monet yksinäiset miehet. Erityisesti tämän kaltaisissa tilanteissa yhteiskunnan tukiverkkojen pitäisi kantaa.

Levähdys ikiaikaisella kalliolla Vuonislahdessa (lenkin yhteydessä poimin ns. syöntipuolukoita)

Seurasin hiljattain televisiosta erään nykyelämässään menestyneen poliitikon haastattelua. Hän kertoi lapsuus-/nuoruusaikojensa köyhyydestä, ja sanoi, ettei hän esim. oikein ymmärrä nykyopiskelijoiden vaatimuksia, kun heille ei esim. kelpaa siistit soluasunnot, joita hänen kertomansa mukaan on vapaana mm. pääkaupunkiseudulla. Myös ruoka on monipuolista ja edullista opiskelijaravintoloissa, kattavat kirjastopalvelut ovat käyttäjilleen ilmaisia jne., jne. 

Yläkouluikäiset vieroksuvat kouluruokaa, ylen uutisissa sanottiin 10.10. Samoihin aikoihin monet mediat uutisoivat, kuinka lihavuus terveysriskeineen kasvaa lasten ja nuorten keskuudessa. Ei tarvitse mennä kauas historiaan, vaan vaikkapa vain noin 50 vuoden taakse, kun esim. siellä pikkupaikkakunnalla, missä alakouluani kävin, maitopullo oli koulumatkoilla mukana villasukka kääreenään ja eväspalaset voipaperissa, ne tuotiin eväinä koululle. Kun koululle vei poimimiaan puolukoita, saimme herkullista ruismarjapuuroa lisäksi, ja muina päivinä oli esim. velliruokia tai muuta edullista. Erillisestä salaattipöydästä ei osattu edes haaveilla. Ei ollut vaihtoehtona tilata/hakea noutoruokaa, mutta toisaalta ei ollut lihavuuttakaan. Jos sattui syömään liikaa, kalorit kuluivat neljän kilometrin koulumatkalla pyöräillen, kävellen tai talviaikaan hiihtäen tai potkurilla. Ne harvat kylätaksit ajoivat muita menoja kuin koulukyytejä. 

Kulttuurin pariin 💗 Pääsin 16.9 Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa juhlistamaan Villa Ruusulassa Suomen 1. valtakunnallista kanteleenpäivää, minkä suojelijana toimi tohtori Jenni Haukio

Em. poliitikkohaastateltava myös totesi, ettei hän tarkoita tai toivo sitä, että ajassa pitäisi palata takaisin sinne hänen nuoruutensa aikoihin, mutta pitäisikö ajatella enemmän siten, että opiskelu on investointi tulevaisuuteen, ja jonkin aikaa pystyy tarvittaessa elämään vaatimattomamminkin. Huomaan saaneeni ajattelemisen aihetta, ja toisaalta myös tukea aiemmille ajatuksilleni. 

Köyhyyttä koin itsekin esim. 1990-luvun alussa, kun maksoin asuntolainasta vuosikausia pelkkiä korkoja, ja palkka mistä niitä korkoja maksoin oli pieni. Ystävät antoivat vanhoja vaatteitaan ja tavaroitaan, varaa ei ollut tuolloin edes kirpputoreihin. Ruoka oli halvinta mahdollista ja harrastukset sellaisia, mistä ei tarvinnut maksaa – ja hämmästyttävän paljon pystyi ja pystyy yhäkin kustannuksitta tai pienellä rahalla harrastamaan. Muistan, että mm. sähkölaskun maksamiseen pyysin jatkoaikaa, sillä rahaa ei ollut tuon (nykyrahassa vajaan sadan euron) sähkölaskuun. Sitten kun tilanteeni alkoi opintojen jälkeen korjaantua, aloin systemaattisesti säästää. Nyt on mahdollisuus käyttää säästöjä esim. yksityisiin hammaslääkäripalveluihin tai lähteä joskus vaikka kylpylälomalle.

Muistimessussa Rantakylän kirkossa 17.9 huomioitiin selkokielen merkitys. Muistimessussa kuulemamme tekstit olivat selkokielisiä ja lauletut virret tuttuja, ja niitä oli kenen vain erittäin miellyttävää kuunnella, lukea ja laulaa.

Laitoin nyt myös maksuun laskut hankkimastani palvelusta. Pitääkin muistaa säästää kuitit verovähennyksiä varten. Koetan olla tässä tarkka, olen mielestäni maksanut pitkän elämäni ajan veroja viimeisen päälle, vähennyksiä ei juurikaan ole ollut, ja olen käyttänyt aina myös yksityisiä terveyspalveluja. En valita veroista, sillä niillähän hyvinvointipalvelut kustannetaan. Työaikoina oli tietysti työterveyshuolto. Toivon että työterveyshuollosta ei supisteta, työssä käyvät kantavat yhteiseen kekoon niitä tärkeitä verotuloja, joilla mm. hyvinvointipalvelut kustannetaan.

Vuonislahden muikkumarkkinat 23.9. oli jälleen suuri yleisömenestys. Tällä kertaa mieleeni jäi päällimmäiseksi henkiset eväät: monet mukavat keskustelut ja Kultaisen harmonikan voittaneen Ronja Pehkosen esittämä ihana harmonikkamusiikki ja erityisesti tunteikas encore ”Soittajan kaipuu”💓

Vastuuasioita tulee ajatelleeksi myös lasten ja nuorten kasvatuksessa ja huolehtimisessa - kaikkea ei voi laittaa yhteiskunnan eli mm. varhaiskasvatuksen ja koulun vastuulle. Kuuntelin kerran eduskunnan kyselytuntia, jossa keskusteltiin em. aiheesta. Ainoastaan yksi kansanedustaja (siviiliammatiltaan poliisi) sanoi puheenvuorossaan, että paljon enemmän pitäisi vanhempien ottaa vastuuta lastensa kasvatuksesta, ja puhua vakavasti mm. koulukiusaamisen/-väkivallan tuomittavuudesta, ja näyttää myös omalla esimerkillään, ettei väkivalta ole hyväksyttävää tai ratkaisu mihinkään. Mediasta tulee päivittäin tietoa, että lasten ja nuorten väkivaltakäyttäytyminen, mielenterveysongelmat ja muu oireilu lisääntyvät. Voi miettiä, onko tämän kaiken korjaaminen ja siitä myös jatkossa huolehtiminen yhteiskunnan (mm. varhaiskasvatuksen ja koulun) vastuulla, vai olisiko lasten ja nuorten kasvatuksen vastuu ja perusta enemmän kodeissa. Jos rahaa ja muita resursseja on rajattomasti, silloin tilanne olisi kai toinen 😳

Fb:ssä oli nyt hiljattain nuoruuskuvahaaste, tässä olen noin 17-vuotiaana. Eipä enää tästä kuvasta naamaa tunnista, mutta ei ihme, jos reissussa on rähjääntynyt; matka tänne asti on vaatinut monen kivikkoisen mäen kapuamista ja upottavien soiden yli rämpimistä...

Liittyneekö tämäkin ikääntymiseen (vai liekö perua isävainaalta?), mutta nykyään seuraan mm. tv:sta entistäkin aktiivisemmin A-studiot, A-talkit, Ykkösaamut, eduskunnan kyselytunnit ja budjettikeskustelut ynnä muut kotimaan politiikkaa koskevat ohjelmat. Lisäksi tulee seurattua myös somea monikanavaisesti joka päivä, ehkä liikaakin. En miellä tätä miksikään poliittiseksi kannanotoksi, mutta tunnen ahdistuvani kaikesta siitä epätasa-arvoisuudesta, millä esim. yhteisin voimavaroin kerrytetty hyvä jakaantuu. Joku voi kamppailla toimeentulonsa äärirajoilla, ja toinen pohtii vaikkapa sitä, mihin suuntaan maapalloa hän seuraavaksi matkustaisi, tai kuinka pitkän ajan hän tällä kertaa viettäisi matkallaan erilaisista harrastuksista nauttien.

Ilta-auringon hehkua Pielisellä Itikanhiekan rannassa💛 

"Mikset mee julkiselle, minä(kin) pystyisin maksamaan itse hoidoistani, mutta periaatteessa en maksa niistä kuin sen pienen omavastuun julkisilla", sanoi tuttava ja pakkasi laukkuaan ulkomaan lomamatkaansa varten. Lienenkö nynny vai saamaton, kun en jaksa vaatia. Jos ei lapsuuden kouluhammaslääkäriaikoja lasketa, olen käyttänyt aina mm. yksityisiä hammaslääkäripalveluja. Kun jäin eläkkeelle, pääsin kerran akuuttihammashoitoon julkiselle. Saamani ensiavun jälkeen minua kehotettiin hakeutumaan jatkohoitoon sinne, missä olen ennenkin käynyt, koska heillä ei vapaita aikoja ollut. Menin kiltisti yksityiselle takaisin 😕

Aurinko on pudonnut jokeen (kuva joltain syysaamulta Pielisjoen rannasta)

Ihminen tottuu ja sopeutuu yllättävänkin paljon, olen pitkän elämäni aikana sen omakohtaisestikin havainnut. Jos on tottunut siihen, että saa kaiken tai lähes kaiken toivomansa, siihen(kin) tottuu kuin saavutettuna etuna. Se voi viedä pidemmän aikaa, kunnes tottuu siihen, jos ei enää saakaan - oli sitten minkä ikäinen vain. 

Poliitikkojen usein esimerkkeinä mainitsemia pienituloisia yksinhuoltajia tai muita heikoimmassa asemassa olevia ei rankoille ”sopeutumiskuureille” pitäisi laittaa. Jokainen voi päätellä itse, mihin suuntaan se katse pitäisi kohdistaa. 

Kun rahaa ei mitä ilmeisimmin ole rajattomasti, ja väestö lisäksi ikääntyy, palveluiden uudistaminen säästöineen on yhä useamman päättäjän mukaan välttämätöntä. Hallittua muutosta ja uudistamista kannatetaan, sen suuntaista ajattelua olin ymmärtävinäni mm. opposition riveistä esim. 12.10 eduskunnan kyselytunnilla. 

Tällaisia tämä ajankohtaisohjelmien ja somen suurkuluttaja on pohdiskellut -  ehkä liikaakin, mutta mihinkäpä yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut seepra raidoistaan...

Kuvasin mökillä 28.9 värikkään perhosen samettiruusun kukassa. Onnistui hyvin, tuntui kuin perhonen olisi asettunut vasiten poseeraamaan 🌼

Nyt jälleen eteenpäin - tankki lomasta täydentyneenä; ja voimia tarvitaankin, kun mennään kohti vuoden pimeintä aikaa. Pimeässä illassa lenkille lähtiessä voisi vaikka koettaa ajatella: huomenna on uusi kesä lähempänä 👍 🙋 🙏