sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Kulttuurisia ikkunoita

Heinäkuun teemanani on viime aikoina koettua otsikolla "Kulttuurisia ikkunoita". Vakiintunutta marttailu-osiota ei tällä kertaa ole, martatkin pitävät kesälomaa aktiivitoiminnasta 😉 Heinäkuun loppupuoliskolla menemme kuitenkin Karelian marttojen kanssa yhdessä nauttimaan kulttuurista Utran kesäteatteriin ja elokuussa ehkä vielä Rääkkylän Kukkakuhhaukseenkin. Olen havainnut, että oli kyse vaikka ruuasta, juomasta, matkoista, mistä vain kuluttamisesta tai osittain jopa kulttuurielämyksistä, ne tuntuvat ja maistuvat sitä paremmilta kun kohtuuharvakseltaan nauttii. Jos tuhlaten käyttää, reissusta reissuun rientää, ähkyyn itsensä syö tai juo, ei se lopulta maistukaan enää niin tuoreelta ja maukkaalta 😏  

Kulttuurielämysten vaikutus on tietysti moniulotteisempi, se kaikki virkistää, voimaannuttaa, avaa uusia näkökulmia ja myös kuin raaputtaa mielen syövereihin pinttynyttä karstaa, puhdistaa ja valaisee. Katharsis? Kulttuuri auttaa menemään eteenpäin kuin keitaalta keitaalle, kuten hiljattain menehtynyt vaikeaa sairautta sairastanut ystävämme totesi. 

Pitkän koronatauon jälkeen tuntui aivan erityisen ihanalta päästä 3.7 katselemaan taidetta Salmelassa Mäntyharjulla sekä osallistua Liisamaija Laaksosen (s. 1938) 60-vuotistaiteilijajuhlaan Mäntyharjun kirkossa. Suorastaan imin vaikutteita sieltä; luonnosta, runoista, kuvataiteesta, kauniista historiallisista rakennuksista. Otin myös kuvia muistoikseni ja inspiraatioksi. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vaihdoin näkemyksiä koetusta. 
Valikoin tähän taideteoskuvista heinäkuun teemani "Kulttuurisia ikkunoita" mukaisesti ko. ideaa konkreettisemmin; metaforisesti ikkunoita on mm. taiteilijajuhlassa kuultujen runojen myötä. Runot, musiikki, mitä moninaisin kirjallisuus ja kuvataide tarjoavat katsauksen elämän ikkunoihin, ainakin jos malttaa pysähtyä tunnustelemaan.  Kuvia ja Liisamaija Laaksosen taitelijajuhlassa kuultuja runoja tähän heinäkuun blogipäivitykseeni valitessani koetin ajatella sitä(kin), millä tavoin tuo näkymä tai runo vaikutti, kuinka puhutteli, liikauttiko sisintä.
Laila Pullisen veistos Carelia 

Kuulimme Mäntyharjun kirkossa 3.7 esiintyjille rakkaimpia runoja (mm. Eino Leinolta) sekä musiikkia ja lauluja vuosien varrelta pianovirtuoosi Matti Paatelman säestyksellä. Laaksonen oli kutsunut mukaan ystävänsä Esko Salmisen ja Samuli Edelmannin sekä tyttärensä Katariina Kaitueen. Ensimmäiseksi laitan tähän henkilökohtaisesti puhutelleen ja sisintä liikauttaneen Tommy Tabermanin runon "Herra varjele meitä" juhlaohjelman osasta "Naisen elämää". Seuraavaksi kahdessa osassa otteet Aale Tynnin runosta "Se kaikki, mitä en koskaan sano". Sen jälkeen Arja Tiaista, Raili Malmbergia, Eeva Kilpeä ja Eino Leinoa. 

Tommy Tabermanin runoissa on mielestäni viisautta, syvällisyyttä, moniulotteisuutta ja toisinaan myös huumoria kuten tässä seuraavassa runossa "Herra varjele meitä". Voi hyvin nauraa itselleenkin 😊

"Herra varjele meitä

toisiltamme

sillä meillä on jo ennestään

kylliksi kestämistä

itsessämme

Herra auta meitä

sotkemasta asioitamme

keskenään

sillä kaksi sotkua

ei ikinä selviä

panemalla ne samaan läjään

Herra säästä meidät

uusilta vakavilta ihmissuhteilta

sillä vanhoissakin on yhä

enemmän tekemistä

kuin kohtuudella voisi vaatia

Herra avaa meidän silmämme näkemään

että ihminen ja ongelma

kulkevat käsi kädessä

alituisesti kinastellen

kumpi on todella vahvempi

Herra jos meidän on

sinun mieliksesi

pakko joka päivä sietää

toista ihmistä

anna hänen tulla

myöhään, lähteä aikaisin

ja siinä välissä olla

hellä, intohimoinen

hauska, ymmärtäväinen

varakas ja kohtelias

Herra opeta meitä

viihtymään  hyvin

omassa seurassamme

ja märehtimään asioitamme

yksinäisyydessä

niin ettemme syyttä suotta

piinaa ketään toista

Herra suo meille

juuri sen verran elonpäiviä

ettemme ehdi kunnolla tajuta

kuinka vajaita ja hölmöjä

me lopulta olemme

ja mitä kaikkea syvää ja ihanaa

päästimme joka hetki

sivu suumme." (Tommy Tabermann.)

Aale Tynnin runon myötä mietin, onko toisten ymmärrettävä kaikki sekin, mitä emme koskaan sano. Antaa anteeksi sekin, mitä emme anteeksi pyydä. Auttaa yhä uudelleen ja uudelleen pysymään koossa. 

"Se kaikki, mitä en koskaan sano,

sinun, rakkaani, täytyy ymmärtää,

sinun täytyy selkeästi se nähdä,

mikä minulle on vain hämärää

Miten rakastan sinua, koskaan en sanoa saata, en koskaan, milloinkaan.

Vain heleää tulta on minun ruumiini - ei, se on ilmaa ja maata,

se on puiden ja kukkain silmuja tulvillaan.

Joka ainoa silmu aukee ihoni alla,

koko ruumiini rikkauteensa pakahtuu.- -" (Aale Tynni: "Se kaikki, mitä en koskaan sano")

Kuvataitelija Kaisa-Tuulia Tuomen (s. 1980) hauraat ja kaiken katoavaisuudesta viestivät kukka-aiheet puhuttelivat. 

"- - Ota syliisi minut ja avaa suudelmalla

tämä itsepäinen suu.

Se anteeksi anna, mitä en ano,

mitä kenellekään en koskaan sano,

mitä itse tiedä en

Ota syliisi minut ja anna olla

minun luonasi onnellinen.

Pidä koossa kädellä voimakkaalla

koko pyörivä liike, rauhaton -

kuten Jumala ohjaa maailmaansa,

kuten Jumalan tahdosta myöskin maalla

rata turvallinen ja selvä on." (Aale Tynni: "Se kaikki, mitä en koskaan sano")

Liisamaija Laaksonen lausui mm. tämän seuraavan runon vahvasti, intohimoisesti ja tunteella. Itseäni puhuttelivat erityisesti säkeet "pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman, että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä tuherra päiviään miesten selän takana" ja "Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä - -" 💞

"Minulla on parveke, jolla seistä,

takki johon voin kääriytyä, lapsi jota halata,

miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.

Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.

Unelmat täytyy toteuttaa, tuskat kestää, viinat juoda, vuokrat maksaa, köyhiä puolustaa, vaaleissa äänestää.

Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa, perheensä, työnsä, tuskansa, vaivansa; eivätkä heittäydy heikoiksi.

Minä pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman, että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä tuherra päiviään miesten selän takana.

En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.

En ole täällä mikään lohtu tai satama.

Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä.

Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina, ei nekku, eikä marenki.

Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa."

(Arja Tiainen)

Anniina Vainionpää (s. 1979) Pieni lintu

Tätä kokijaa kosketti nuoren taiteilijan Anniina Vainionpään (s. 1979) Pieni lintu. Siinä näin luonnonsuojelullista teemaa ja konkreettisimmillaan jopa ulko-oven viereen seinällemme amppeliin pesineen pikkuisen harmaasiepon 💓 Nyt heinäkuussa kaikki 4 - 5 munaa ovat jo kuoriutuneet, ja harmaasieppopariskunta ruokkii ahkerasti ammollaan olevia pikkusuita. 
Iltaisin olen kuunnellut täällä Pielisen rannoilla huilumaisella äänellä laulavaa lintua, ja seuraava Liisamaija Laaksosen taiteilijajuhlansa lopuksi esittämän runon ote sopii tähän hyvin: 

"- - Tahtoisin laulaa

lasinkirkkaan laulun,

jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina

niin kuin mustarastaan huilu

himmeässä kesäyössä.- -" (Raili Malmberg, Ylistyslaulu elämälle)

Hankin nykyään enää harvoin vaatteita. Tässä yllä on kuitenkin uusi kukkamekko sävysävyyn taustalla olevan seinän kanssa 😊 Ikkuna on musta, mitähän sen takana onkaan? (Kuvan otti matkakaverini Raija.)

Mäntyharjun kirkko ympäristöineen on minulle henkilökohtaisestakin syystä merkityksellinen, niinpä googlailin hieman tietoa Mäntyharjun seurakunnan nettisivuilta sekä kirkosta että sen ympäristöstä. 

Ko. seurakunnan nettisivuilla kerrotaan, että Mäntyharjun seurakunta perustettiin jo vuonna 1595, mutta jo ennen sitä paikalle oli rakennettu kirkko. Nykyisen kirkon suunnittelijana toimi valtionarkkitehti Charles Bass. Hänen suunnitelmansa mukaan kirkkoon olisi mahtunut 5950 henkilöä. Kun kirkkoa alettiin rakentaa tunnetun kirkonrakentaja Matti Salosen johdolla vuonna 1819, kirkkoa ei kuitenkaan rakennettu niin suureksi kuin alun perin oli suunniteltu. Kellotapuli saatiin valmiiksi vuonna 1819 ja kirkko valmistui vuonna 1822. Kirkossa on istumapaikkoja noin 1700. Rakennus on Kerimäen kirkon jälkeen Suomen toiseksi suurin puukirkko ja samalla Suomen suurin lamasalvosrakenteinen hirsirakennus. (mantyharjunseurakunta.fi.) 

Puolesta Savon ja syntymämaan -muistomerkki Mäntyharjun hautausmaalla sodan 1918 uhrien muistolle. Taustalla v. 1822 valmistunut Mäntyharjun kirkko

Mäntyharjulainen seurakunta-aktiivi ja sijaissuntio Sauli Paakkari pyysi jokaisesta seurakunnasta tiedon penkkien yhteen lasketusta metrimäärästä ja jakoi sen 60 cm:n mitalla, jonka yksi henkilö tarvitsee. Tuloksena oli, että Kerimäen tunnetusti suurimman kirkon jälkeen kakkoseksi tuli Mäntyharjun kirkko 1700 henkilöllä. Laskelma on siis tehty todellisen, eli istumaan mahtuvan henkilömäärän mukaan. Nettisivuilla kerrotaan, että suuruudesta on ilmeisesti oltu montaa mieltä, ja taakse jäivät tämän tarkemman mittaamisen jälkeen mm. Merikarvian, Heinäveden ja Mikkelin maaseurakunnan kirkot, joiden on ajoittain kerrottu olleen toiseksi suurimpia puukirkkoja. 
Alttaritaulun aiheena on Jeesuksen taivaaseen astuminen. Huomioni kiinnittyi myös alttaritaulun vas. puolella olevaan upeaan luonnonsävyiseen ryijyyn 💚

Alttaritaulun (kuva edellä) kirkkoon maalasi ja lahjoitti vuonna 1831 mäntyharjulaissyntyinen Berndt Godenhjelm. Alttaritaulun aiheena on Jeesuksen taivaaseen astuminen. Ensimmäiset urut hankittiin kirkkoon vuonna 1876. Toiset urut hankittiin vuonna 1935, jolloin kirkkoon hankittiin sähköt. Pitkän harkinnan jälkeen kirkkoon rakennettiin kolmannet urut vuonna 2008. Tunnelmalliselle luontokirkolle on Mäntyharjun kirkolta vesistön rantaa pitkin kulkevaa polkua pitkin noin 500 metriä. (mantyharjunseurakunta.fi.) 
Kirkon ikkunat olivat 1.7 avoinna helteen vuoksi

Viimeiset kiusaukset Joensuun ev.lut. kirkossa oli 1.7. oli hyvä ja vaikuttava. Joensuun ev.lut. kirkko toimi tässä mielestäni hyvänä esityspaikkana, saarnastuoli, alttarin alue ja myös keskilehteri olivat käytössä. Menin paikalle hyvissä ajoin, jotta saan vielä lipun ja hyvän paikan. Valikoin paikkani siltä pohjalta, että näen myös kuoron, minullehan visuaaliselle hahmottajalle on tärkeää myös nähdä, ei ainoastaan kuulla. (Kirjoitan näitä tarkempia muistojani osin itselleni, jotta voin halutessani vielä palata kulttuurikokemuksen tunnelmiin.) Ohjaus oli yli 45 oopperaa ja muutamia musikaaleja ohjanneen Juulia Tapolan. Paavo Ruotsalaisen roolissa oli baritoni Esa Ruuttunen, Ruotsalaisen 1. vaimona upea sopraano Varvara Merras, seppä Jaakko Högmanina basso Matti Turunen ja Anna Loviisana eli Paavon 2. vaimona Eeva-Maija Haukinen.
Moniväriset pionit kukkivat 1.7 Joensuun ev.lut. kirkon lähellä olevan vanhan kirkon muistomerkin ympärillä 

Pääsin seuraamaan 1.7 myös kapellimestarin Kaapo Ijaksen työskentelyä lähietäisyydeltä, olihan paikkani lehterillä. Suorastaan lumouduin siitä nuoresta energiasta ja taidosta. Pianisti, urkuri ja lyömäsoittajat säestivät. En ole nähnyt Viimeisiä kiusauksia aiemmin, vaikka tämä yksi yleisimmin esitetyistä suomalaisista oopperoista onkin, joskus hieman slangikielisesti karvalakkioopperaksikin kutsuttu. Niin ollen käsiohjelman synopsis oli tarpeen juonen kulkua seuratessa. Käsiohjelman sanoihin on helppo yhtyä: ooppera onnistui tavoittamaan sen kamppailun, mitä me kaikki käymme elämämme lopussa erilaisten valintojemme parissa. Käytinkö elämäni oikein, kadunko jotain tehtyä tai tekemättä jättämääni jne. Vahva esitys, johon palannen ajatuksissani vielä useastikin. 

Tämän mökkipihastamme kuvatun pioninäkymän tekstiksi sopii mielestäni mukaelma Taidekeskus Salmelan esittelyvihkosesta: Onni on sitä, että joku on istuttanut puun tai kukan, joka kukkii meille tänään 🌺

"Sinun kanssasi, rakkaani,

vuodet menevät liian nopeasti

Se on ainoa mistä sinua syytän.

Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä 

ovat kuin yksi varastettu iltapäivä

ja jokainen varastettu iltapäivä 

kuin tuhatsata ajastaikaa." (Eeva Kilven runokokoelmasta "Perhonen ylittää tien")

Pielisen Karjalan kansallispuku pääsi tuulettumaan Runon, suven ja Eino Leinon päivänä 6.7 

Kulttuuritankkaus jatkuu entistä ehommalla innolla pitkän koronatauon jälkeen. Sanoin jollekin kaverille, että minulla ei varmaankaan koskaan ole ollut neljää itselleni merkityksellistä kulttuuritapahtumaa saman viikon sisällä kuten oli nyt. Tässä olenkin tainnut olla ahne? Nyt onkin aika pitää taukoa koettua makustellen, muistellen ja tunnustellen. 

Kansan- ja kansallispukujen tuulettelimme kuluneen viikon puolivälissä 6.7. Runon, suven ja Eino Leinon päivänä Joensuun Torilavalla. Tuuletuksen organisoi Joensuun Kalevalaiset naiset. Torilavalta kävelemme Miihkali Arhippaisen patsaalle Ilosaareen, missä oli patsaan kukitus.

Lieksan kirkon alttari-ikkunan takana näkyi kaunis kesäinen kirkkopuisto 🌳

Monolan gaalakonsertissa 8.7 kuulimme Jean Sibeliuksen Lemminkäissarjan op. 20 sekä orkesterimusiikkia Heino Kaskelta ja Uuno Klamilta. Uuno Klami (1900 - 1961) kuoli nettitietojen mukaan sydänkohtaukseen jo 60-vuotiaana. Ensiesityksenä kuulimme Tuomas Kantelisen teoksen, jonka Jussi Makkonen (sello) ja Nazig Azezian (piano) esittivät Kuopion kaupunginorkesterin solisteina. Kuopion kaupunginorkesterin kapellimestarina oli Atso Almila. Konsertin päätyttyä toivoin, ettei tämä päättyisi koskaan - koettu oli kuin musiikkia taivaasta 💙

 Pielisjärveläissyntyisen Heino Kasken (1885 - 1957) preludi op. 7 nro 1 tuntui tulevan erityisen lähelle juuri nyt täällä Lieksan kirkossa. Kansallisromantiikkaa kauneimmillaan 💚 Olin kuulevinani siinä Pielisen aallot niin tyynenä päivänä kuin myrskyisenä yönäkin, kaikkea tätä muutamassa minuutissa! Kaikki voi muuttua hetkessä niin myrskyiseksi kuin tyveneksikin, kuten missä vain elämässä. Oli hienoa, kun Monola-gaalakonserttiin oli saatu vieraaksi tämä suuri (kuulin että Helsingin tienoon muusikoilla täydennetty) Kuopion kaupunginorkesteri. Ihailemamme Jussi Makkonen ja Nazig Azezian toimivat konsertissa solisteina tässä 1. puoliajalla olleessa Tuomas Kantelisen Nordic Adagion orkesteriversion ensiesityksessä. Sielukasta ja vahvasti tunteita koskettavaa musiikkia 💜 Kuopion kaupunginorkesteri esitti toisella puoliajalla Jean Sibeliuksen (1865 - 1957) Lemminkäissarjan op. 22. Osan II kohdalla kuulin (tai jotenkin tunsin?) kuin suuren linnun siipien havinaa, kun se saa vahvasti ilmaa siipiensä alle. Tuon osan nimi oli Tuonelan joutsen

Paikkamme olivat ristinmuotoisen kattoikkunan alla 

Viime maaliskuussa kuolleen ystävämme seuraavan kulttuurielämyksen toiveena ja tavoitteena oli päästä Monola-gaalaan 8.7.2022. Kirkossa koimme jotain sellaista, mitä en edes yritä selittää. Uskova ystäväni sanoi tämän kaltaisia taivaskokemuksiksi.  Ensimmäisellä puoliajalla kanssani samaan aikaan vierustoverini kuiskasi minulle, että hänelle tuli ystävämme juuri tässä kohdassa erityisen vahvasti mieleen. Samoin tunsin minäkin.

Katsoin ylös kattoikkunan ristiin, lasin läpi näkyvän turkoosin taivaan valkoisiin pumpulipilviin 💙 Alttari-ikkunan takana koivut  havisivat tuulessa tuon ihmeellisen kauniin musiikin tahtiin. Luonto, taide, vahvat ja sydänjuuria koskettavat tulkinnat. Mielessä kiitollisuus, että saimme olla mukana. 

Virittäydyin gaalaan katselemalla ja kuvaamalla kirkkopuiston kukkia. Kuvan otti eräs ystävällinen orkesterin jousisoittaja - kiitos tuntemattomalle 🌼 

Muistan kun kuuntelin Liisamaijan vahvaa tulkintaa tästä runosta kyyneleitä poskilta pyyhkien...

"Ja eräänä päivänä

me koukistumme toistemme ympärille

ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,

sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena

minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä

ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,

emme erkane konsana ei." (Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta, 1972)

Lieksan kirkkopuiston sankarihaudoilla kukkivat loistosalviat 💜

Viimeviikkoisen Eino Leinon päivän kunniaksi vielä pari otetta Hymyilevästä Apollosta. 

"- - Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk' ei aina esille loista.

Kas, hymy jo puoli on hyvettä

ja itkeä ei voi ilkeä;

miss' ihmiset tuntevat tuntehin,

siellä lähell' on Jumalakin. - -"

Violettia ihanuutta myös omassa pihassa (ukonkello?) 💜

Kiitos kulttuurista, musiikista, kuvataiteesta, runoudesta. Kiitos että voin kiitollisuuteni ilmaista. 

"- - Ja kiitospa vihdoin viimeinen,

kun laulun lahjan sa annoit,

kun riemut ja murheet lapsosen

näin sävelten siivillä kannoit,

sen sulta, sulta ma yksin sain

ja sulle siitä mä vastaan vain

ja leiviskästäni tilin teen,

miten käytin mä kanteleen. - - (Hymyilevä Apollo, Eino Leino)

Katsauksia elämän ikkunoihin - hyvää sydänkesän aikaa 🌸🌹🌺🌻🌼

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Asenteesta aforismein, kesäretkistä keskeisemmin

 

Kukkiva pihlaja Jauhiaisen salmen sillankorvassa kesäkuussa 2016

Asiat eivät muutu.
Ihminen muuttaa
katsantokantaansa,
siinä kaikki.

(Carlos Castaneda.)

Kesäkuun teemojeni oheen valitsin mietelauseita, joissa kuvataan asenteen merkitystä. Tänään 20.6 Positiivareiden sivujen mietelauseena oli: ”Positiivinen asenne ei ole mikään määränpää. Se on elämäntapa”.  Juuri nyt hieman jomottelee hammasta, mutta voisin ajatella vaikka niin, että entä jos särkisi kovemmin tai useampaa hammasta samalla kertaa. Kävinkin hiljattain sekä hammaslääkärin että -kirurgin yksityisvastaanotoilla. Tulossa onkin isompi useamman tonnin hammasremontti, mutta onneksi sentään tuli säästettyä työvuosina ns. pahan päivän varalle. Juuri nyt en jaksa kuunnella tai lukea juttuja elämän nautintoihin satsaamisesta, tai siitä, että kun vaan tarpeeksi kovaäänisesti vaatii, saa kyllä mm. erikoishammaslääkärin palvelut edullisemmin julkisiltakin 😕

Olin tehnyt blogiluonnosta sitä mukaa kuin tapahtumia (joista halusin kirjoittaa) on vastaan tullut, tuskinpa tänään saisin ainakaan tässä määrin uutta tekstiä aikaiseksi. Kuvatkin postautuivat jostain syystä tällä kertaa päinvastaisessa järjestyksessä kuin ne latasin ja alunperin suunnittelin tähän laittavani; mutta olkoot nyt sitten tällä tavoin tällä kertaa. Kirjoittaminen sujuu ainakin jotenkuten puolikuntoisenakin, mutta tietotekniikan kanssa kanssa ei jaksa ponnistella hammassärkyisenä 😳 

Kuusenkerkät kesäkuussa

Jo toukokuussa suunnittelin seuraavaksi aiheekseni jotain lähiympäristön ulkopuolella liikkumiseen liittyvää. Nyt kun koronatilanne ja -rajoitukset ovat lieventyneet, on ollutkin ihanaa nauttia jo pienistä lähiseutumatkoistakin. Kotimaisuus, vastuullisuus, ilmasto- ja ympäristökysymyksethän ovat edelleen sydämenasioitani. Kun mietin keskusteluja eri ikäisten tuttujeni kanssa, huomaan toisinaan, että vanhemmilla henkilöillä tarkimmin mieleen jääneet muistot nousevat usein niistä siihen aikaan harvinaisemmista ulkomaan matkoista. Jos on syntynyt esim. 30–40-luvuilla, ei kaukomatkailu ollut heille kovin yleistä, ei ainakaan vähävaraisemmilla. Meillä 50-luvulla syntyneillä mahdollisuudet ovat olleet jo toisenlaiset, ja sitä nuoremmille se on jo osa elämää – tai ainakin oli ennen ilmastokriisiä. 

Nyt kestävän kehityksen arvot ovat vaikuttanut mm. tähän jo varsin paljonkin, ja nuorempi sukupolvi näyttää harkitsevan kaukomatkatkin tarkemmin. He eivät esim. tee Thaimaan matkasta suurta numeroa, kuten esim. omassa nuoruudessani vielä oli. Sehän oli aivan valtava juttu, jos joku teki mannertenvälisiä matkoja 😲 Nykyään ei enää juurikaan kuule hehkutusta, millä kerrotaan esim. käynneistä golfaamassa Aasian maissa tiheään ja isolla kaveriporukalla. Nuoremmissa ikäpolvissa myös kasvisruoka on yhä suositumpaa, samoin kuin muukin kestävän kehityksen arvojen mukaan eläminen. Se on toisaalta itsestään selvääkin, onhan heillä elämä edessään! Vaikuttaa siltä, että nykyisin on pikemminkin trendikästä kertoa lähimatkoistaan, ja kokemuksen arvoa ei mitata sillä, miten kauas on menty hakemaan uusia elämyksiä, kokemuksia tai virikkeitä.

Vuohenputket Paiholan villiyrttiretkellä

Muutaman kotimaan reissun olenkin jo tänä kesänä varannut: Heinäveden Valamoon ja Kermankosken kesäteatteriin 19.6 (josta kerron hieman seuraavaksi), Taidekeskus Salmelaan 3.7, Monola-Gaalaan Lieksaan 8.7 ja Rääkkylän Kukkakuhhaukseen 19.8. Ulkomaan reissuja en ole suunnitellut. Edellinen lentomatkani taitaakin olla kesältä -17 Osloon. Tässä päivityksessä kirjoitan myös muista pääasiassa tähän lähitienoolle tehdyistä reissuista, kuten Onkamoon, Kuhasaloon ja Höytiäisen suistoalueen lintutornille. Marttailu-osiossani on villiyrttiteemaa Paiholassa jokirannan maisemissa.

Kun muutamme asenteemme, emme pelkästään näe elämää eri tavalla. Elämä itse muuttuu aivan toiseksi. (Katherine Mansfield.)

Voikukat Paiholan villiyrttiretkellä (ks. marttailuosio lopussa)

''Tarinaa tien päältä'' KULKUKOIRAT -​laulunäytelmä kertoi 19.6 Reiskasta (Taipale), Klabbista (Kari Tapio) ja Topista (Sorsakoski). Tämä esitys oli Kermankoskella kesäkuussa kolmena peräkkäisenä päivänä 16.6–19.6.2022. Seurasimme eilen sunnuntaina kesäteatteriesitystä siellä Kermankosken lavalla Heinävedellä. Tapasin väliajalla tuttuja Enon suunnaltakin, myös sieltä oli tehty bussiretki tähän esitykseen. Oli hienoa nauttia Kermankosken upeissa koskimaisemissa tangokuninkaallisten (mm. Marita Taavitsainen, Tiina Räsänen, Tommi Soidinmäki) esittämistä tutuista ja nostalgisista sävelmistä. Tommi Soidinmäki oli Reijo Taipaleen roolissa, Juse Venäläinen Klabbina ja Jarkko Järvenpää Topi Sorsakoskena. He olivat paitsi ulkoiselta olemukseltaan myös äänenväriltään hyvinkin paljon esikuviensa kaltaisia. Esitystä säesti Onnentähti-orkesteri. Kaikkinensa nautittava esitys 👍

Kulkukoirat-laulunäytelmä oli tarina kolmesta suomalaisesta laulajasta tien päällä. Keikkamatkoilla miehet pitävät yhteyttä toisiinsa, kohtaavat ja tukevat toisiaan jaksamaan pitkät matkat ja valvotut yöt. Yhteiset tarinat ja huumori yhdistävät ja lähentävät heitä toisiinsa. Ikuinen ystävyys syntyy ja kestää elämän loppuun saakka. Tämä tunteita koskettava kolmen miehen laulama laulu soi mielessä vielä kotimatkallakin: ”Kuin taivaisiin, sä nosta mua nyt jälleen. Kuin taivaisiin, taas päälle vuoren sen elää voin, kun kanssasi näin kuljen... Kuin taivaisiin, sun vierelläs mä meen - -”
Kermankosken kuohuja sateisena päivänä 19.6

Ennen Kermankosken kesäteatteria kävimme Heinäveden Valamossa opastetulla kierroksella ja ruokailemassa. Nautimme lounaan 260-paikkaisessa Kahvila-Ravintola Trapesassa, joka on saanut nimensä kreikan kielen pöytää tai luostarin ruokasalia tarkoittavasta sanasta. Ravintola täyttyi nopeasti mm. konfirmaatioon pääkirkossa osallistuneesta väestä. 

Seuraavaksi on hieman referointia Uuden Valamon historiasta (wikipedia 2022): Laatokan Valamosta Heinävedelle siirtyneitä munkkeja oli marraskuussa v. 1940 noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä. Jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista oli kuollut, ja heidät on haudattu Papinniemen hautausmaalle. Vuonna -73 perustettu yhdistys Valamon Ystävät ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis vuonna v. -76 ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumiselle. 

Ulkona emme juurikaan eilen kävelleet, taivashan valutti vettä runsain mitoin, ja sää oli viileä, mutta sitäkin enemmän nautin kiertelyistämme sisätiloissa, olihan edellisestä Valamon käynnistäni jo aikaa.  

Voimme valittaa

että ruusussa on piikkejä

tai iloita siitä, että piikkipensaassa on ruusuja. 🌹

(Abraham Lincoln).

Laatokan Valamoa kuvaava teos uudessa Valamossa

Kirkon ikonit kunnostettiin pääasiassa Laatokan Valamosta mukaan otetuista ikoneista. Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin kesäkuussa -77 arkkipiispa Paavalin, lukuisan ulkomaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana. Kirkkoon on kunniapaikalle laitettu Suomen historiallisesti merkittävin ikoni, Konevitsan Jumalanäiti, joka sota-aikana v. -40 tuotiin turvaan nykyisen Suomen alueelle ja sijoitettiin luostariin vuonna -56. Heinävedellä olevan tiettävästi vanhimman Konevitsan Jumalanäidin ikonin kopion valmistusaika sijoittuu 1400-luvun lopulle tai 1500-luvulle. Tämä ikoni poikkeaa alkuperäisestä myös siinä, että ikoni on maalattu molemmilta puolilta, alkuperäinen ikoni oli maalattu vain toiselta puoleltaan. Perinteisesti luostareissa on valmistettu myös alkoholijuomia. Valamon luostari on pääosakas tislaamotoimintaa operoivasta Viiniherman Oy:stä, ja sillä on tislaamosta (esim. viskin valmistus) osake-enemmistö. (wikipedia 2022.)
Vanhan kirkon sisänäkymää uudessa Valamossa

Perimätiedon mukaan Valamon luostari on perustettu 1100-luvulla, viimeistään 1300-luvulla. Sen perustajaisinä kunnioitetaan kahta Valamon saarella kilvoitellutta pyhää, Sergei ja Herman Valamolaista. Luostarin uutta sijoituspaikkaa valittaessa ratkaisevaksi tekijäksi muodostui ministeri Yrjö Herman Saastamoisen omistaman Papinniemen kartanon päärakennuksesta löytynyt pyhittäjäisiä esittänyt ikoni, jonka läsnäoloa Papinniemessä veljet pitivät Jumalan johdatuksena. Heinäveden Valamo jatkoi Laatokan Valamon maatalousluostarin perinteitä aina 1960-luvulle asti. Matkailusta tuli kuitenkin pian luostarin pääelinkeino. (valamo.fi.) 
Kirkon yläpuolella pilviä ja maassa vesilätäköitä sateen hetkeksi tauottua ☂

Harmaa taivas on vain ohikiitävien pilvien parvi (Duke Ellington).

Konevitsan ikääntynyt ja pieni veljestö liitettiin vuonna 1956 Valamon luostarin yhteyteen Heinävedelle. Veljestön mukana Valamoon siirtyi Konevitsan luostarin suurin aarre, em. Jumalanäidin ihmeitätekevä ikoni, joka sijoitettiin kunniapaikalle luostarin kirkkoon. Monet sen edessä rukoilleet ovat saaneet vastauksia pyyntöihinsä. (ort.fi.) Oppaamme kertoi, että ikonien ihmeteoista voidaan ajatella monella tavalla. Kun ihminen pysähtyy ikonin eteen ja alkaa syvemmin ajatella elämäänsä ja mm. sen ongelmia, voikin ratkaisu yht'äkkiä tulla jostakin alitajunnasta. Ihmeitäkö? Ken tietää.  

Höytiäisen suistoalueen opastetaulussa olivat mm. lempilintuseni talitiaiset 💗

 Jos vastoinkäymisen jälkeen olet enemmän kuin sitä ennen,
niin ei se ollutkaan vastoinkäyminen.

(Kaarlo Marjanen).

Kävin pyöräilemässä kesäkuun alussa Höytiäisen suistoalueen lintutornilla. Noljakan 2,5 kilometrin pituinen luontopolku kulkee Höytiäisen kanavan suiston luonnonsuojelualueella. Luonnonsuojelualueella on erikoinen historia, syntyihän se Höytiäisen purkautumisen seurauksena. Nykyisin luonnonsuojelualue on linnustollisesti merkittävä. Luontopolun varrella on lintutorni ja reitti kulkee pitkälti pitkospuita pitkin. Reitti on merkitty puisin opastein ja reitin varrella on alueen luonnosta kertovia tauluja. Noljakan luontopolku sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Joensuun keskustasta. (joensuu.fi.)

Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys pystytti tämän 7 metrin korkuisen lintutornin v. 2000.

Seuraava kesämuistoni liittyy JoenVolin kiltalaisten kanssa tekemäämme kevätkesän retkeen Kuhasaloon. Joensuun ortodoksinen seurakunta vietti satavuotisjuhliaan vuonna 1993. Juhlien yhteydessä pystytettiin talkoovoimin Joensuun Kukkosensaareen eli Kuhasaloon puinen ikonikatos muistuttamaan lähistöllä kerran sijainneesta Kuhasalon luostarista. Katoksen alle on asetettu Valamon luostarin perustajien, pyhien Sergein ja Hermanin ikoni. Laatokan Valamon luostari perusti 1530-luvulla sivuluostarin eli skiitan Kuhasaloon. Tarkoituksena oli silloin varmaankin ortodoksisen uskon vahvistaminen paikallisen väestön keskuudessa. On todennäköistä, että luostariveljestö joutui varsin pian pakenemaan rajasotia ja luterilaisia, ja Stolbovan rauhaan (1617) mennessä luostari on jo ollut pysyvästi tyhjillään. (joensuuntaidemuseo.fi.) 

Kuhasalon puinen ikonikatos 
Kuhasalon luontopolku sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Joensuun torilta. Merkittyjä esteettömiä reittejä nuotiopaikkoineen (kuusi nuotiopaikkaa ja kaksi vuokrattavaa kotaa) on kaksi: yhden ja kahden kilometrin mittaiset polut. Kuhasalo, joka myös Kukkosensaarena tunnetaan, on historiallisesti merkittävä paikka, ja sieltä löytyy tuo erämaaluostarin muistomerkki. (visit.joensuu.)

Voit keskittyä asioihin, joista olet kiitollinen, ja tulla paremmaksi ihmiseksi, tai voit keskittyä asioihin, joihin olet pettynyt, ja tulla katkerammaksi ihmiseksi. Valinta on sinun. (Mark Goulston.)

Paistoimme makkarat Kuhasalossa
Eräs muisto vielä toukokuultakin. Joensuun ja lähitienoon Karpalo-vertaistukiryhmä teki kevätretken 17.5 Tohmajärven Onkamossa sijaitsevaan Puun Sieluun - kauniiseen Onnelaan. Sää suosi ja tämän talven poikkeuksellisen paksut hangetkin olivat jo silloin lähes täysin sulaneet. 

Ajattele, mitä sinulla on, mieluummin kuin sitä, mitä sinulta puuttuu. Seulo omistamistasi asioista parhaat ja punnitse miten hanakasti olisit etsinyt niitä, elleivät ne jo olisi sinulla. (Marcus Aurelius.)

Italialaistaiteilija Marco Martellon komea ”Suomen leijona” oli nähtävillä Puun Sielussa

Osa meistä ei ollut Onnelassa aiemmin käynytkään ja ihastuimme niin, että päätimme mennä toistekin, kun tilaisuus tarjoutuu. Itä-Suomessa liikkuville voikin mielihyvin suositella tätä kauniin luonnon keskellä kuutostien varrella sijaitsevaa Onnelaa. Puun Sielu on perinteiseen karjalaiseen tyyliin rakennettu komea hirsilinna. Hirsilinnaa ympäröivässä puistossa saimme tutustua eri puulajeihin. Puutarha sisälsi lisäksi useita kauniita yksityiskohtia karjalaistyylisine piharakennuksineen ja erikoisine taideteoksineen. Tutustuimme Natalian johdolla myös navettarakennukseen, jonne oli tehty viihtyisät kokoustilat.

Niilo Lehikoisen taidetta Puun Sielussa
 
Puun Sielun taide herätti myös syvällisempiä mietteitä. Aloin pohtia jotenkin myös kaiken katoavaisuutta, ja sitä, että kukaan meistä ei lopulta tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Vertaisen kanssa kuulumisia vaihtaessamme ajattelin, että huominen voi tuoda onnea ja menestystä, mutta myös kipeän menetyksen. Menetyksessä ja menestyksessä onkin vain yhden kirjaimen ero. Joskus kipeä menetys voi olla materiaalinenkin, ja erityisen pahalta se tuntuu, jos sillä on paljon tunnearvoa ja siihen on syvästi tunteella kiintynyt. Läheisen tämän kaltaista surua läheltä seuratessani tähän valikoitui seuraava mietelmä: 

”Juuri menetetty on enemmän olemassa 
kuin silloin kun se vielä oli”
(
Hilja Mörsäri).

Puun Sielun komea päärakennus

Marttailuosioni vielä tähän lopuksi - vakiintuneeseen tapaani. Kävimme 1.6.2022 villiyrttiretkellä Paiholassa Karelian Marttojen, Villien Marttojen ja Paiholan Marttojen kanssa (tähän liittyvät kuvat ovat päivitykseni alkupuolella).  Sää suosi, tutustuimme toisiimme ja opimme uutta niin villiyrteistä kuin Paiholan tienoon historiastakin. Keskustelun lomassa poimimme mm. vuohenputkea, voikukkaa, poimulehteä, maitohorsmaa ja nokkosta. Lopuksi nautimme Paiholan Marttojen tarjoamat makoisat nokipannukahvit marjapiirakan kera, paistettiin makkarat ja laulettiin yhdessä Marttalaulu. Näitä muistoja on mukava ajatella, kun räntää sataa tai pakkanen paukkuu... 💕

Kehotan kaikkia synkkyyteen vajonneita kirjoittamaan muistiin, mistä he ovat kiitollisia. Silloin alkaa vähitellen ymmärtää, kuinka paljon on elämältä saanut. (Jim Carrey.)

Tuomen kukkien aikaa kesäkuun alkupuolella (kuva Vuonislahdesta)

Olen aiemmin kirjoittanut blogissani mm. vuohenputkesta ja poimulehdestä, tällä kertaa keskityn voikukkaan. Voikukka on hyvin ravinnepitoinen kasvi. Se sisältää muun muassa eri vitamiineja ja K-vitamiinia siinä on erityisen paljon. Voikukassa on kolminkertainen määrä ravinteita muihin salaattikasveihin verrattuna. Voikukan lehdistä parhaat ovat pyöreäreunaiset lehdet, sillä niissä on vähiten kitkeryyttä. Kitkerimmät lehdet ovat vahvasti sahalaitaiset mutta niissä on myös eniten C-vitamiinia. Kitkeryyttä voi poistaa irrottamalla lehtiruodin ja ryöpätä lehtiä hetken kiehuvassa vedessä. Voikukalla on myös hoitavia ominaisuuksia ja se hoitaa erityisesti maksaa. Kasvilla on myös diureettinen vaikutus, eli se on elimistöstä nestettä poistava. Voikukan käyttöä voi kokeilla ensin pieninä määrinä. Sitä ei suositella, jos verenpaine on matala tai jos kärsii sappisairauksista. (hameensanomat.fi.) Voikukkaa voi käyttää salaattiin, leivän päälle, smoothieen, munakkaaseen, keittoon, marinadeihin ja muhennoksiin. Paras aika kerätä lehtiä on alkukesällä. Lisäksi voikukan mykeröt sopivat salaatteihin ja juomiin. (puutarha.net.)

Syreenit kukkivat kesäkuussa niin Vuonislahdessa mökillä kuin tässä Joensuun kaupungintalon vierelläkin

 Koko voikukka on kukkavanaa lukuun ottamatta on syötävää. Lehdet ovat miedonmakuisia, kun mykerönuppuja ei vielä näy. Tuoreena ja kuivattuna lehdet sopivat vihersilppuun ja lehtivihreäjauheeseen. Lehtiä ja kukkanuppuja voi pakastaa ryöpättyinä. Kukkien kehälehtiä voi lisätä sämpylätaikinaan ja käyttää leivonnaisten ja ruokien koristeena. Voikukan kukat ovat tunnettuja voikukkaviinin ja -siman raaka-aineita. (hyvinvoinnintilat.fi.) Voikukan lehtiä voisi kai käyttää teen aineksinakin? Edellä on erään lähteen maininta, että voikukkaa ei pitäisi käyttää, jos on matala verenpaine. Mullahan todellakin on, mutta koetan muistaa, että kohtuus kaikessa. Olen syönyt muun ruuan ohessa voikukkasilppua, enkä ole huomannut huimausta. Nauttimani määrät ovat olleet  tosin maltillisia. Vinkki: pientä kasvin lehtien kitkeryyttä leikkasi sitruuna, puristin tuoreesta sitruunasta hieman mehua sen voikukanlehtisilpun joukkoon. 

Alppiruusut Joensuun keskustassa kesäkuussa

Pieni polku salainen
viekottaa mua metsän syliin,
luonto kauneuttansa
ympärilläni tuhlaa,
en kaipaa muiden seuraan
meluisiin kyliin,
olen osa metsänväen
juhannuksen juhlaa.

Pajulinnun suruisa laulu
sieluani soittaa,
juhannuskeijut ihanimmat
niityllä karkeloivat,
oravakin puun latvasta
huomioni voittaa,
juhannusta lehdot järvet niityt,
salot ja vuoret soivat.

E. A. Wiksten (1849–1920.)

Hyvää keskikesän ja yöttömän yön juhlaa 🌸 🌺 🌻 🌼

maanantai 9. toukokuuta 2022

Terveysasiat sydämellä, rasva rasitteena; marttailuosiossa riittävyys-mietteitä

Toukokuun ihana kukkija sinivuokko 💙

"Pienikin näkökulman muutos voi
muuttaa koko elämän. Miten pieni
asenteen säätäminen voikaan
mullistaa maailman ympärilläsi
."
(Oprah Winfrey.)

Havahduin terveysasioiden seurantaan jälleen nyt keväällä vuosiverikokeiden yhteydessä; eli näkökulmaa tai jopa asennetta tulee tarkentaa, kuten alun mietelauseessa ohjataan. Olen käyttänyt tässä toukokuun tekstissäni lähteinä sydan.fi-nettisivuja, hieman myös kiloklubi.fi:n sivuja sekä sydänkuntoutuksesta tekemiäni muistiinpanoja. Painon seurantakin liittyy kohdallani terveysasioihin, puntari näytti jo välillä reilua paria kiloa vakiintunutta isompaa lukemaa. Eikä tuon vertaisessa sinänsä mitään, mutta useimmiten kun paino alkaa nousta, se vain jatkaa nousuaan, jos ei tee korjausliikkeitä. 

Kävin huhtikuussa vuosittaisissa verikokeissa terveyskeskuksen lähetteellä, ja lähes kaikki oli suunnilleen viitearvoissa. Katsoin tulokset omakannasta ja soitin lähinnä kolesteroli-arvon vuoksi terveyskeskukseen. Verenpaineita seurailen omatoimisesti. Kolesteroli oli laskenut hieman viime kevään 3-alkuisesta, mutta LDL oli vielä yli 3. Sydänsairaalla pitäisi olla alle 3... Seurantaverikoe on n. kolmen kk:n kuluttua. Nyt siis jälleen tiukentamaan ruokavaliota, ja toivon, että em. elämäntapamuutoksilla tippuu hieman myös paino, lähtisi ainakin se noussut pari kg. Ehkäpä syksyn blogissani on siitä, onnistuinko alentamaan kolesterolia. Terveysasioista kirjoitan siis tällä kertaa, ts. kirjoitan apuotsikkoni mukaisesti kulloinkin siitä, mikä on sydämellä. Kuvat ovat paitsi ruuista, osa myös muusta, mitä tähän ajankohtaan liittyy (kulttuuria ja pieni matkakin).

Kauden kasvis broccolini pähkinöiden kanssa öljyssä paistettuna

Työvuosinani mulla oli kokonaiskolesteroli 5–6, mutta silloin siitä vain mainittiin, että voisihan tuo olla alempikin. Silloin minulla ei tosin vielä ollut sydändiagnoosia. Nyt em:n takia LDL-kolesterolin pitäisi olla alle 3. Olen kyllä saanut sitä pitkäjänteisellä ruokavaliolla tiputettuakin. Yritän tiukentaa ruokavaliota, koska en oikeastaan haluaisi lääkehoitoa siihen, koska em:n diag. vuoksi on jo lääkkeitä. Toki jos on pakko ottaa, kiltisti tietenkin teen sen. 

Kolesterolista aloin miettiä, mitä vielä voisin tehdä. Voisin kai jättää ne satunnaiset suklaapalat, jäätelöt tai kahvipullatkin pois. Lihaahan emme kumpikaan syö enää lainkaan (minä tosin hieman kanaa tai kalkkunaa joskus) ja muutkin eläinrasvat ovat minimissään. Kanan kohdalla olen alkanut miettiä tehokasvatettua tuotantoakin, mikä ei tunnu hyvältä. Maitotuotteista jonkin verran rae- ja sulatejuustoa käytän ja silloin tällöin jugurttia. Jälkimmäisessä olen alkanut siirtyä kaurapohjaisiin tuotteisiin ja kauramaitoahan on käytetty aamupuuron kanssa jo pidemmän aikaa. Alkoholi tai tupakka eivät kuulu nautintoaineisiimme. Nk. suun nautinnot lienevät (?) melko vähissä, mutta onhan noita tullut jo tähän ikään saatua ihan riittämiin. Jos toisten laittamaan herkkupöytään pääsen, silloin useimmiten nautin hyvällä halulla sitä, mitä tarjotaan. Viime viikonloppuna Savon reissulla nautiskelin karjalanpiirakkaa munavoilla ja herkullisen voipullankin kahvin kanssa. 

Parsaa lisukkeineen

Elämässä on muitakin iloja kuin suun nautinnot - sekin on hyvä muistaa. Kulttuuri tuottaa iloa ja nautintoa, eikä se lihota tai aiheuta terveysriskejä 😍 Keväinen luonto linnunlauluineen ja kasvun ihmeineen on myös ihana. Kohta vuohenputketkin ja muut luonnonyrtit nousevat, ja niistä saa oivallista lisuketta ruokaansa. 

Tiukkaruokavalioinen elämäntyyli kuulostaa toisaalta omiinkin korviini aika askeettiselta. Olen kuitenkin päättänyt tehdä terveyteni eteen sen minkä pystyn. Kaikki ei tietenkään ole omassa varassa, mutta haluan uskoa, että itsekin voi tehdä varsin paljonkin terveytensä eteen – ja perheensäkin eteen, jos useammalle henkilölle hankkii/laittaa ruuat. Sitoutumista ja jopa kieltäymyksiä se vaatii, pidänhän itsekin esim. makkarasta, jäätelöstä ja suklaasta. Näissä asioissa elämä antaa kuitenkin valintojen mahdollisuuden. Jos joskus nautin vaikka kyläkaupalla tai torilla jäätelön, keskityn siihen hartaalla nautinnolla 😋

Palasin kertauksen vuoksi lukemaan kuntoutusviikkoni jälkeistä blogiani marraskuulta 2020. Sydänmerkki ja kotimaisuudesta kertova joutsenmerkki olivat jo silloin toimineet jonkinlaisina osviittoina valinnoissa. Hyvä muistutus tähänkin hetkeen! Kuntoutuksessa herättelyä antoi mm. se asiantuntijan viesti, että paksu maha on lihavuuden terveysvaarojen selkein osoitin. Kehossa on varastoituneena rasvaa ihon alla ja keskikehon sisäosissa. Tätä jälkimmäistä rasvaa kutsutaan myös viskeraalirasvaksi, ja sen suuri määrä selittää huomattavan osan lihavuuteen liittyvistä terveysvaaroista.  Mittauksen tehnyt asiantuntija kuntoutuksessa sanoi, että kohdallani pitäisi saada vatsarasvaa 2–3 kg pois, mutta lihasta ei saisi lähteä. Siinä onkin haastetta, että läski lähtisi juuri vatsasta, eikä muualta! Syön kyllä mielestäni nykyään varsin terveellisesti, ja lihaksille tärkeää valkuaistakin tulee arvioni mukaan riittävästi, kasvisvalkuaista voisin kyllä lisätäkin.

Kasviswokkia papujen kera

Lueskelin myös sydan.fi-sivuja. Siellä todettiin, että matala-asteinen tulehdus (mistä keskivartalolihavuus usein viestii) liittyy monien kroonisten sairauksien syntyyn, kuten kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä aivo- ja muistisairauksien syntyyn. Marjojen lisääminen ruokavalioon voi olla yksinkertainen ja käytännönläheinen tapa laskea tulehdusta kehossa. Sydänmerkin avulla kaupasta on helpompi löytää tuotteita, joissa on vähemmän tai parempaa rasvaa, vähemmän suolaa ja sokeria, mutta enemmän kuitua kuin tavallisessa tuotteessa. Pakkausmerkintöjen vertailu auttaa löytämään itselle sopivia tuotteita. Hyvinkin tärkeänä lisäbonuksena tulee se, että ekologinen ja terveellinen syöminen kulkevat käsi kädessä! (lähde: sydan.fi.)

Savon reissullamme 7.5 salaattibaarissa nautittu tuhti annos piti nälkää pitkään

Miten sitten vyötärölle kertynyttä rasvaa saisi vähennettyä? Periaatteessa vyötärörasva pienenee aina kun laihtuu, asiantuntijat sanovat.  Muun muassa Kiloklubin sivuilla sanotaan, että jos rasva kerääntyy vatsaontelon sisään, se asettuu myös sisäelinten, kuten maksan, munuaisten, haiman ja sydämen seutuun. Kun nämä aineenvaihdunnalle ja elämälle tärkeät elimet rasvoittuvat, siitä aiheutuu monenlaisia terveysriskejä. Tutkimusten mukaan liikunnan avulla laihtuminen polttaa rasvaa vyötäröltä suhteessa paremmin kuin laihtuminen ruokavalion avulla. Vatsalihasten treenaamisesta ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan suurta hyötyä, vaan mikä tahansa energiaa kuluttava fyysinen aktiivisuus (esim. reipas kävely, pyöräily, uinti, jne.) riittää. (Emt.)

Savulohileivissä on suolaa tuhdisti, mutta joskus (harkiten) näinkin...

Kertauksena muistuttelen, että vatsaontelon sisäinen rasva on haitallisinta. Tutkimusten mukaan se lisää diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia huomattavasti enemmän kuin ihonalainen rasva. Kuten aiemmin jo olikin esillä, vyötärö kapenee suhteessa eniten liikunnalla. Kiloklubin sivuilla sanotaan: vyötärön etsimisessä tehokas ja pitkäjänteinen, kuukausien sinnikäs työ vatsan seudun pinnallisten ja syvien sekä selän syvien lihasten kiinteyttäminen voi tuoda oman apunsa. Motivaatiota tarvitaan 😎Liikunta polttaa vatsaontelon sisältä rasvaa ja säännölliset vatsalihasliikkeet voivat tiivistää löysällä olevia vatsalihaksia. Aerobinen liikunta eli kävely, hölkkä, pyöräily ovat hyviä, asiantuntijat muistuttavat. Lisäksi voi tehdä keskivartalo- ja vatsalihasten treeniä: syvien vatsalihasten ja selkälihasten treenaaminen on hyödyksi siinäkin mielessä, että ne suoristavat ryhtiä.

Saisipa taas katiskalla ahvenia, tässä savuahvenet v. -20 toukokuulta

Kannattaa siis jatkaa liikunnan parissa lisäten siihen vatsaliikkeitä vaikka kotijumppana, etenkin jos niitä ei tule ohjatuissa jumpissani tai joogassa. Jotta saisin sen kuntoutuksen asiantuntijan suosittaman 2–3 kg vatsaontelorasvaa pois, kalorimäärää on tietysti pienennettävä myös. Siihen toimivat ohjenuorina myös ne Patrik Borginkin keskeiset ohjeet: Lisätään kasviksia jokapäiväiseen ruokavalioon ja muistetaan säännölliset ruokailuvälit. Valkuaista tulee saada ravinnosta riittävästi, ettei lihaskatoa ala tulla.

Ohjatut jumpat jäivät nyt jälleen huhtikuun lopussa kesätauolle. Myös hiihtokausi on päättynyt. Täytyykin alkaa panostaa pyöräilyyn ja sauvakävelyyn. Kumppani huolsi jo polkupyöränikin. 
Keskivartalon lihasten vahvistamiseksi voisin tehdä vatsaliikkeitä vaikka tv:tä katsoessani. Painotan tässäkin vatsaliikkeitä, sillä alaselkäni on oireillut ajoittaisina kipuina, mikä johtunee ainakin pääosin heikoista vatsalihaksista. Jos esim. joutuu seisomaan pidemmän aikaa jollain kovalla lattialla, kivunvihlaisut selässä voivat olla ilkeitäkin.

Ostan läheisestä Kotileipurin Herkkupajasta hapanjuurileipiä useamman kerralla ja pakastan osan

Olen nyt lisännyt hedelmiä ja vihanneksia jokapäiväiseen ruokavaliooni. Pyrin siihen, että pakastimessa olisi aina varalla kukka- ja parsakaalia tai esim. pinaattipakastekuutioita tai pikkuporkkanoita. Tomaattisäilykehyllyjä myös silmäilin, ja lähimarkettimme tarjonta näytti niin suurelta, että tuli suorastaan valinnanvaikeus. Otin lopulta jotain salsaa, siinä on tomaattia, mangoa, papaijaa ja ananasta. Rasvaa 0 % ja suolaa jotain 0,6. Tuoteselosteiden lukemiseen tarvitsen kyllä kohta suurennuslasin, niin pienellä tekstillä ne ovat 😳

Tämän kauden kasviksina on mennyt parsaa, suippopaprikaa, broccolinia, kokonainen ananas viikoittain ja helmitomaatteja. Porkkanat ja päärynät ovat myös helppoja ja edullisia välipaloja. Kun tulee nälkäisenä kotiin, kaapissa pitää näköjään olla aina jotain valmista, tai tie johtaa tosi helposti suklaalevyn tms. luokse… 😔 Toki syön päivän mittaan muutakin kuin heviä, mutta koetan keskittyä nyt enemmän siihen. Paino on lähtenyt hevin lisäämisen jälkeen pieneen laskuun, mikä on hyvä bonus. Olo on pirteämpi ja ruokailuun on tullut nyt parempi rytmi, mikä kuitenkin on tärkeintä. Kasvispohjaisiin öljyihin minun pitää kiinnittää enemmän huomiota; olen ymmärtänyt, että ne ovat nk. hyvän kolesterolin kannalta olennaisia.  

Sienet ovat kevyttä luonnonruokaa ja kohtahan ne nämäkin jo nousevat 👍

Ruokavalio on keskeisimpiä veren kolesteroliin vaikuttavista elämäntapatekijöistäSydan.fi sanoo. Vaikutusteho on yksilöllinen, mutta aina tehokas ja kannattava. Ruokavaliolla voidaan pienentää veren kokonaiskolesterolia jopa kolmanneksella. Rasvan laatu on tärkein LDL-kolesteroliin vaikuttava tekijä ruoassa. Kahvi meillä juodaankin aina suodatettuna, mitä suositellaan pannukahvin sijaan. Kova, tyydyttynyt rasva suurentaa haitallista LDL-kolesterolia ja pehmeä, tyydyttymätön rasva puolestaan alentaa sitä. Rasvan laadun kannalta olennaista on vähentää kovan rasvan määrää valitsemalla

·        maitovalmisteet rasvattomina tai mahdollisimman vähärasvaisina (juusto, jogurtti, maito, piimä, viili, rahka) tai kasvirasvapohjaisina

·        leikkeleet vähärasvaisina

·        kalaa, broileria, kalkkunaa, papuja, linssejä ja muita kasviproteiineja pääaterioilla.

Wanhan Koulun Puodin herkullista alkoholitonta raparperi-omenakuohujuomaa vappuna 😋

Pehmeän rasvan saannin varmistaminen onnistuu käyttämällä

·        leivällä pehmeää kasvirasvalevitettä

·        1–2 rkl öljyä tai öljypohjaista kastiketta salaattiin

·        2 rkl pähkinöitä, manteleita tai siemeniä päivässä

·        ruoanvalmistukseen ja leivontaan öljyä tai kasvirasvalevitettä.

Pehmeän rasvan riittävä saanti siis ylläpitää tai suurentaa hyvän HDL-kolesterolin määrää veressä, sydan.fi kirjoittaa ja jatkaa, että ruokavalion sokerimäärää vähentämällä voi pienentää suurentunutta veren triglyseridipitoisuutta, mutta LDL-kolesteroliin se ei juurikaan vaikuta. Ensisijaisesti kannattaa vähentää sokerin ja sokeripitoisten juomien, makeisten, jäätelön ja leivonnaisten käyttöä. Myös jogurteissa saattaa olla runsaasti sokeria. Esim. siideriä tai muita makeita juomia ei kylläkään ole tehnyt enää pitkiin aikoihin mieli, mikä tietysti sisällään hyvä. Vappua juhlistimme ostamalla kyläkaupasta herkullista alkoholitonta raparperi-omenakuohujuomaa (kuva edellä). Ylipainon alentaminen pienentää veren LDL-kolesterolia ja triglyseridejä sekä suurentaa HDL-kolesterolia. Jo 5–10 prosentin laihtuminen on tehokasta. Kasvisten lisääminen ruokavalioon lisää kuidun saantia ja syrjäyttää mahdollisesti tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia sisältävien ruokien syöntiä.

Niina Mantsisen & EGS:n Pehmeä vastalause ja kiistellyt kohteet - tulkintoja graffitista -kesänäyttely on Joensuun Taidemuseo Onnissa 4.9.2022 saakka 

Kalaöljyvalmisteet eivät luuloista huolimatta alenna veren LDL-kolesterolipitoisuutta, vaan saattavat jopa suurentaa sitä. Kalaöljyjen hyödyllisten vaikutusten saamiseksi on suositeltavampaa syödä kalaa. Kalaöljyvalmisteita voidaan käyttää lääkkeenomaisesti selvästi suurentuneiden triglyseridien alentamiseen lääkärin ohjeen mukaan. LDL kuljettaa kolesterolia valtimoiden seinämiin, mikä tekee siitä erityisen haitallista. HDL puolestaan kuljettaa kolesterolia pois valtimoiden seinämistä. Tavoitteena on siis saada veren LDL-kolesterolipitoisuutta pienenemään ja HDL-kolesterolipitoisuutta nousemaan. Kolesterolimittauksissa ilmoitetaan yleensä myös veren triglyseridiarvo. Suuri triglyseridipitoisuus lisää veren hyytymäalttiutta ja nopeuttaa valtimoiden ahtautumista. (sydan.fi.)

Kasvistanolia/-sterolia sisältävät elintarvikkeet pienentävät ohjeen mukaan säännöllisesti käytettynä LDL-kolesterolia. Näitä voi kokeilla osana kolesterolia alentavaa ruokavaliota, jos ruokavaliomuutokset eivät yksin riitä. Alkoholi suurentaa veren triglyseridipitoisuutta ja ehkä hieman myös hyvää HDL-kolesterolia, mutta siitä ei ole hyötyä eikä kohtuullinenkaan alkoholinkäyttö edistä sydänterveyttä. (Emt.) Joskus aikoinaan kuulin väitteitä punaviinin terveellisyydestä, mutta sellainen lienee lähinnä kieli poskessa sanailtua.

Ihva Aulan näyttelystä Otuksia ja aurinkoa Taidekeskus Ahjossa 4.5 💗

Kumppanini on terveyssyistään vielä tarkempi näissä asioissa, ja hän kertoi kiinnittäneensä mm. seuraavaan asiaan huomiota: vegetuote ei välttämättä sovi esim. silloin, jos yrittää saada kolesteroliarvojaan ruokavaliolla alemmaksi. Joissakin vege-tuotteissa voi olla esim. palmu- tai kookosöljyä, mitkä ovat haitallisia kovia rasvoja. Jotta ei kuitenkaan menisi liian hankalaksi säätämiseksi, koetan miettiä kasvisten lisäystä positiivisemman kautta, eli mistä kasviksista pidän. Toisin sanoen on välillä ilo lisätä jotain, eikä koko ajan karsia tai vähentää. Pidän mm. ruusukaaleista, helmitomaateista ja kukka- ja parsakaalista. Olen ostanut niitä nyt reilut satsit pakastimeen ja olen syönyt niitä nyt vähintään sen puoli kg päivässä. Lisukkeeksi esim. kotimaista ohraa tai kauraa ja hieman kaupan valmista kanaa tai muuta proteiinia. Ohrassa ja kaurassa on tärkeitä liukoisia kuituja ja ne ovat mielestäni myös hyvän makuisia. Maustamiseen pitäisi panostaa, sillä suolaa en lisää, sitähän tulee jo esim. kanassa. Ostin nyt myös suolattomia Knorrin kasvisliemikuutioita. Terveystarkastuksissa ei ole kielletty suolan käyttöä, mutta itselläni on tunne, että mitä vähemmällä suolalla tulen toimeen, sen parempi. Suolaahan tulee esim. kaupan kanassa ja muissa leikkeleissä sekä esim. leivässä. 

Marttalan rannassa oli 6.5 vielä jäätä

Uskon että kun hoitaa itseään, liikkuu päivittäin, syö terveellisemmin ja yrittää parhaansa mukaan välttää ylipainoa, alkoholia ja tupakkaa, niin omahoito kohenee, ja silloin toivottavasti myös sitä yhteiskunnan sote-palveluiden kulutusta voisi omalta osaltaan pienentää. Se on tietty bonus, ja oman olon hyväksi kokeminen kai lopulta motivoi kaikkein eniten. Lisäksi kun on saanut kuntoutuksesta kertausta ja kannustusta tähän kaikkeen, toivottavasti se kuntoutuksen satsaus maksaa itsensä tavalla tai toisella takaisin. Tämäkin teksti on kertausta itselleni, että kuntoutuksessa asetettuihin tavoitteisiin (ja tietysti ihan mihin vain terveysvalmennuksiin) tulee myös sitoutua. Muilta osin olen mielestäni niihin sitoutunutkin, tuo vatsan (näköjään tosi helpon oloisesti lisääntyvä) rasva ei tietenkään ole hyvä juttu. Ei tämän kaiken muistaminen minullekaan ihan helppoa ole, kun grillimakkaran tuoksu leijuu nenään tai jäätelökioskit avautuvat. 

Yritän kiinnittää huomiota myös valkuaisiin, ja olen nyt varannut kaappiin papuja, linssejä, kikherneitä ja mm. rasvatonta raejuustoa. Olen tehnyt mm. kasviswokkia, johon laitoin pahvipurkillisen valkoisia luomupapuja, parsakaalia ja kaksi pussia puutarhurin vihanneksia. Lisäksi sipulia ja valkosipulia. Laitoin mukaan parin desin verran täysjyväohraa, se pitää pidempään nälkää ja siitä saa hyvää kuitua. Perusmausteina tämä helppouteen tähtäävä kokki käyttää mustapippuria ja timjamia ja mukaan puristelen toisinaan esim. sitruunaa tai limeä.

Aamupäivän näkymä 8.5 Jauhiaisen sillalta, tässä kohdassa oli jo sulaa...

Sydan.fi muistuttaa myös kuiduista. Kuitu poistaa kolesterolia elimistöstä suoliston kautta. Erityisesti liukoinen kuitu on tehokasta LDL-kolesterolin alentamisessa. Kuidun saannin lisäämiseksi kannattaa nauttia

·        kasviksia, marjoja ja hedelmiä runsaasti

·        viljavalmisteet runsaskuituisina (leipä, puuro yms.)

·        leseitä ja rouheita ruokien lisukkeina

·        palkokasveja eli papuja, herneitä ja linssejä pääaterioilla

·        siemeniä ja pähkinöitä.

Liukoista kuitua on erityisesti kaurassa ja ohrassa sekä palkokasveissa ja muissa kasviksissa. Kauran ja ohran sisältämän beetaglukaanin on todettu alentavan haitallista LDL-kolesterolia, kun sitä saa noin 3 grammaa päivässä. Tämä määrä on esimerkiksi 2 desilitrassa kaurahiutaleita tai 4 ruokalusikallisessa kauralesettä. Ruuan sisältämä kolesteroli suurentaa perimästä johtuen noin kolmasosalla suomalaisista veren LDL-kolesterolia. Kolesterolia on runsaasti kananmunan keltuaisessa, maksassa, mädissä, katkaravuissa sekä maitorasvaa sisältävissä tuotteissa. (Emt.)

Pääsin vuonislahtelaisen Kulttuuriseura Pielisen Lumon bussimatkalle Savoon 7.5. Kuva on Vehmasmäen v. 1907 rakennetusta Nuorisoseuran talosta. Meillä oli todella mukava ja monipuolinen retki 👍 

Kolesterolin saanti vähenee, kun valitsee

·        kanamunia keltuaisineen enintään 3–4 kpl viikossa

·        maitovalmisteet rasvattomina tai vähärasvaisina

·        runsaasti kolesterolia sisältäviä elintarvikkeita vain harvoin (maksa, äyriäiset, mäti) (Emt.)

Ruuan valmistusintoni jotenkin tulee ja menee, nyt taitaa olla jälleen se menee-vaihe, eli haluan päästä mahdollisimman vähällä. Tuostakin em. kasviswokista riittää useammalle kerralle, kun säilyttää kylmässä tai pakastaa osan. Pakastevihanneksissa tosin on se puoli, että jos ne on jo kertaalleen pakastettu, uusi pakastaminen tahtoo tehdä niistä vetisiä.

Kaivelin pöytälaatikosta marttojen "Makua mausteilla" -kurssin ohjevihkosen, ja siitä valkopapu- parsakaalisalaatin ohjeen. Siinä salaatin kastikkeena oli käytetty helppoa ja nopeaa ohjetta: 0,5 dl oliiviöljyä, 2 rkl valkoviinietikkaa ja 1 tl dijonsinappia. Tuon ehkä jaksaisi tällainen kaltaiseni laiska kokkikin laittaa, jos siten vihannessalaatit maistuisivat paremmin.

Satokausikalenterista bongasin pikaisella haulla seuraavat tuotteet toukokuun ostoksiimme: tuoretta ananasta, parsaa, kalaa (ei se tietenkään ole kasvis mutta tärkeää lisukkeena) ja broccolinia.
Toivon että tämä hevi-innostus ei jäisi kohdallani tähdenlennoksi vaan kestäisi pidempään tai parhaassa tapauksessa loppuelämän.
 Koetan hakea motivaatiota siitäkin, että kasvissyöjäkaverit ovat jotenkin hehkeitä ja pirteitä, eikä iällä väliä. Hehkeitä voivat olla kaiken ikäiset. Harrastuksissa olen tutustunut 60–90-vuotiaisiin naisiin, ja jotkut heistä ovat kertoneet ruokavalioistaan. Hoikkia ja vetreitä ovat, silmät kirkkaat ja iho kuulas on erityisesti monilla kasvissyöjillä. Nyt kun vapaalla ollessaan on enemmän aikaa tarkkailla oman kroppansakin reaktioita, huomaan heti, jos syön vaikka grillimakkaraa, pitsaa tai muuta vastaavaa, heti seuraavana päivänä naama on väsähtäneen näköinen ja silmäpussit pulleina. Myös vaakalukema on heti suurempi. Tietysti suolakin vaikuttaa, mutta voi siinä olla muutakin. Ja raskaampi ruokailu vaikuttaa heti myös yöuniin huonontavasti. Kaiken lisäksi vatsa ei toimi, jos kuituja tulee niukasti. 

Kuva on Marttaliiton "Kasvata ruokaa viljelylaatikossa" -vihkosesta (2021). 

Marttailu-osioni lopuksi: Ruokaa voi kasvattaa viljelylaatikoissa tai ruukuissa niin parvekkeella kuin pihallakin, kertoo edellä olevan kuvan vihkonen. Viljelytapoja on monenlaisia ja kasvilajeista voi kukin valita itselleen mieleiset. Olen kirjoittanut kai täällä aiemminkin, että vaikka olen viherpeukaloisten ja käsitöiden taitajien sukua niin isän kuin äidinkin puolelta, nuo hienot ominaisuudet ovat minut valitettavasti kiertäneet. Jos motivaatiota on/olisi, ahkeralla opiskelulla ja yrittämisellä pääsee varmaankin jo pitkälle. Itselläni ei taida motivaatio riittää, niin vaatimattomia ovat olleet esim. satunnaisessa innostuksessani tehtyjen viljelyjeni tulokset. Tänä keväänä koetin kasvattaa samettiruusuja viime kesän kukkieni siemenistä, mutta ne harvat itäneet kuolivat koulimisvaiheessa 😥 Onneksi niin kukkia kuin tuoretta, edullista ja terveellistä lähiruokaa on saatavana toisten kasvattamana. Jotta ei tulisi liiaksi huonomartta-olo, muistutan mieleeni, että marttailussa on erityisesti nykyisin niin paljon muutakin. On esimerkiksi kierrätys, tuunaus, kohtuullinen kuluttaminen, ruokahävikin välttäminen – siis ne hyvinkin ajankohtaiset ja tärkeät kestävän kehityksen arvot. Nuorempana arastelin marttoihin liittymistä ennen muuta siksi, kun koin, etten ole esim. viher- tai jauhopeukaloinen enkä käsityöihminenkään. Oletin että martan on oltava osaaja niin talossa kuin puutarhassakin. Nyt kypsillä kymmenillä ajattelen, että marttoihin mennään oppimaan ja toisaalta kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, tai ei edes tarvitse motivoitua tai kiinnostua siitä, mistä jotkut toiset. Päätän kannustukseen: meistä jokaisella on jokin taito tai lahja, nauttikoon ja hyötyköön hän siitä hyvillä mielin. Jos joskus haluaa tehdä kokeiluna jotain, mikä epäonnistuu (vrt. samettiruusut edellä), siihen sopii vaikka seuraavan mietelauseen sanat:

"Parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään" (Robert Schuller) 😄

Kauniita keväisiä hetkiä luonnossa kasvun ihmettä katsellen 🌿🌻🌿