Satokauden tuotteista, raivauksesta ja harrastusten alkamisesta

Vuonislahden Itikanhiekka vilisee uijia helteisinä kesäpäivinä. Nyt syyskuussa ranta oli hiljainen. Jalanjäljet ja hiekkalinnan jäänteet ovat muisto kesästä 💗

Positiivareiden nettisivuilla 27.8.2021 sanottiin, että ”Kun muutat tavan, jolla tarkastelet asioita,
tarkastelemasi asiat muuttuvat.” Olosuhteitaan ei siis voi aina muuttaa mieleisikseen, mutta oman asenteensa voi. Tämän kun muistaisi yhdessä jos toisessakin asiassa.

Syyskuun aiheinani on otteita tämän satokauden tuotteista, harrastusten alkamisesta ja tietenkin muutto-/raivaus- ja kierrätyspuuhista. Blogini keskeisajatuksen mukaan kirjoitan tälläkin kertaa siitä, mitä tässä ajankohdassa on sydämellä. Raivauksesta riittänee käsiteltävää useammallekin seuraavalle kuukaudelle. Olen referoinut tähän saamiani järjestelyohjeita mm. netin eri keskustelupalstoilta -  vuorovaikutuksesta toisten kanssa saa inspiraatiota 👍 Jos näitä(kin) asioita vain yksinään pohtii, ei pääse juuri puusta pitkään. Lisätsemppiä olen hakenut lukemalla joidenkin ammattijärjestäjien blogeja, heistä tulee nyt mieleen esim. Ilana Aalto ja Laura Holmström. 

Viime syksynä kirjoitin blogiini varsin paljonkin kauden kasviksista, sienistä ja marjoista. Kasvisten, marjojen ja sienten aihepiiristä kiinnostunut voi palata v. 2020 elo-, syys- ja lokakuun päivityksiini. Tällä kertaa laitan niistä vain muutaman hieman harvinaisemman esimerkin. Poimin tähän satokauden runsaudesta delicate-kurpitsan ja nokirouskun. Vuokolta saadun omenalahjoituksen inspiroimana on yksi omenareseptikin ja tietenkin kuva kauden lempimarjoistani puolukoista. 

Nokirousku harvinaistuu pohjoista kohti. Muutamia löysin savolaisen Salmijärven rannan kuusikosta

Olen kuunnellut sauvakävelyilläni P-K:n Marttojen podcasteja, ja sieltä sain innostusta paitsi paikallisiin järvikalasäilykkeisiin myös mm. härkäpapuun - sekä tietenkin kestävän kehityksen teemaan. Härkäpapua voi saada kaupoista tuoreenakin tähän aikaan, varsinainen satokausi lienee elo–syyskuu. Tällä hetkellä härkäpapu kiinnostaisi ihan vaan papuna, hyvänä kasvisvalkuaisen lähteenä - jatkojalosteista (kuten Härkis) kiinnostun yleensä enemmän talvella. Tuoreet kasvikset, sienet ja marjat kuuluvat erityisesti kesään ja syksyyn.  Lähimyymälästämme en tuoretta härkäpapua löytänyt, mutta löysin pensaspapuja (kuva tuonnempana), ja aivan erinomaisia ne ovat lisäkkeenä monenlaisissa aterioissa. Niitä tulee keittää noin 10 min ajan, jotta myrkky häviää, useat nettilähteet ohjeistavat. Eri lähteiden mukaan raaka pensaspapu sisältää mm. myrkyllistä lektiiniä. Käytimme em. papuja keitettyinä mm. tortillojen täytteenä juuston ja sienten kera. Sopivat hyvin siihenkin.   

Syyskuussa ilahdutti myös valtakunnallisesta lehdestä (sydänsairaus-teemainen) tullut pyyntö kirjoittaa syyskauden lehteen blogiharrastuksestani. Koin että tekstin suunnittelu ja kirjoittaminen lehteenkin oli mieluisaa vapaaehtoistyötä, ja samalla tuli tunne kuin kiinnittyisi paremmin yhteiskuntaankin – noin suuntaa antavan väljästi ilmaistuna. Ennenhän ko. kiinnittyminen ja ajan jäsentyminen tapahtui kohdallani mitä suurimmassa määrin ansiotyön kautta.

Kaunista nokirouskua ei tarvitse ryöpätä. Tässä mallikappale savolaisen tervalepän oksalla 😍 

”Lisää vähään aina vähän enemmän. Tee se riittävän usein ja seuraa, kuinka pieni muuttuu suureksi.” (Positiivarit 31.8.2021.) Tämä mietelmä sopii myös raivaamiseen 😉

FB antoi muiston, että olen jo pari vuotta sitten päättänyt käydä tavaravuoren kimppuun ja ryhtyä samalla tavaranostolakkoon. Uusia hankintoja on mietitty muutenkin tarkkaan, ja olen lopettanut jo ajat sitten mm. (sinänsä kiintoisan) kirppareilla kiertelyn, ja uutta pyrin ostamaan ajatuksella, että ilman sitä ei tule toimeen. Nyt hommattiin puolipitoisille vaatteille pystynaulakko (kuva ja sen välttämättömyyden kuvailu on tämän päivitykseni lopussa). Tuo naulakko näyttää toimivan tehtävässään oikein hyvin.

Nokirouskun voi nauttia näinkin: pannulla paistettuna ja sämpylän päälle viipaloituna. Maustamiseen vain ripaus suolaa ja halutessaan hieman pippuria 😋

Totesin jo vuosi sitten, että pahimpia raivattavia ovat lipastojen-/kampauspöydän laatikot, joissa ziljoonan pikkutavaran joukossa voi olla esim. luomiväri 90-luvulta tai se kadoksissa ollut AARRE. Emmin, etteihän niitä silloin voi vain kipata menemään silmät ummessa... Pöytälaatikkoja raivatessa löytyi mm. arvokkaat kutsukortit, jotka ovat lähes 30 vuoden takaa – eli melkeinpä siis aarteet. Olin saanut kutsut Ahtisaaren, Halosen ja Jaakonsaaren vastaanotoille, ja iloisesti yllättyneenä ja kiitollisena kutsuja tietenkin noudatin.  Nyt tässä pienessä hiljaiselossani voin todeta, että ELÄNYT olen 😎

Hyvä ohje noiden pikkutavaralaatikoiden raivaukseen on ollut Ilana Aallon neuvo siitä, että olisi yksi sälälaatikko eli ns. miljoonalaatikko. Sinne voi laittaa kaiken sekalaisen, ja sitten kun se täyttyy, se on pakko järjestää ja laittaa tavaroita oikeammille paikoilleen. Helpottaa myös etsimistä, kun tuollaisia laatikoita on vain yksi, ja muut laatikot pysyvät siistimpinä. Jotkut ottavat valokuvankin kaapeista ja laatikoista ennen raivauksen aloittamista. Myöhemmin jos tuntuu siltä, ettei mitään tapahdu, voi vilkaista alkuperäistä tilannetta ja huomata kehityksen. Joskus voi tosiaan turhautua, kun tuntuu ettei tavara nurkista vähene, vaikka niitä kuinka paljon lajittelee. Joskus jopa tuntuu kuin tavarat/vaatteet lisääntyisivät keskenään... 😲

Haaparouskut ja tatit sammaleisessa satumetsässä 🌲

Ilmoittauduin jo myös Ilana Aallon Paikka kaikelle -webinaariin 26.9. Siellä puhutaan aloittamisesta ja niistä nikseistä, joilla järjestämisen saa tasaisesti etenemään. Webinaarista poikineista oivalluksista kirjoitan mahd. lisää lokakuussa tai myöhemmin. Raivausaihe on muutenkin elämässäni nyt päällimmäisenä, sillä muuttokin on käynnistynyt kumppanin jäätyä eläkkeelle. Muutto jo sinällään motivoi raivaamiseen, kierrätykseen, poistoihin. Olen asunut tässä asunnossa jo 80-luvulta saakka, joten tavarat eivät ole päässeet vähenemään muuttojen ansiosta. Tässä nykyisessä asunnossa elää nyt melkein kuin uudessa tai uusvanhassa, kun seinät ovat tyhjentyneet ja tavaramääräkin supistunut huomattavasti alkuperäisestä. Hyvin erilaiselta näyttää tässäkin, missä nyt ympärilleni katselen 😏

On aika lajitella mm. loput mapit ja kansiot, onneksi niitä on enää vain osa alkuperäisestä. Kertailen vuosi sitten miettimääni: Mappien metallimekanismit ja klemmarit metallinkierrätykseen, pahvimapit ja pahviset välilehdet kartongin kierrätykseen, paperit paperinkeräykseen (tietosuojattu silppuriin) ja muovimapit + piirtoheitinkalvot sekajätteeseen. Kulahtaneet muovitaskut sekajätteeseen, pakkausmuovit muovin kierrätysastiaan. Pöytälaatikoissa olevat asiapaperit (opiskelu- ja työtodistuksia yms.) vaativat vielä läpikäynnin kerran jos toisenkin, mutta jospa vuoden loppuun mennessä olisi parempi tilanne niidenkin kohdalla. Katsomatta/läpikäymättä niitä ei oikein voi silppuriinkaan mättää. Paljon on kuitenkin pois heitettävää ajatuksella: tarvitseeko kukaan (edes minä?) tätä todella enää. Paperivalokuvien (on paljon) läpikäynnin siirrän suosiolla ensi vuoteen tai myöhemmäksi. 

Kurpitsakaunotar delicata 

Välillä hetkeksi ruoka-aiheeseenkin. Huomasin lähikaupassamme mielestäni erityisen kauniin kurpitsan (kuva edellä), ja arvelin sen kuuluvan spagettikurpitsoiden lajiin. Kun googlasin, spagettikurpitsa näyttääkin olevan enemmän hunajamelonin näköinen. Somekaverit vinkkasivat, että tämä on delicata. Voi kyllä kuulua spagettikurpitsoiden lajikkeisiin tämäkin?

Hyvää sosekeittoa siitä syntyi porkkanan, sipulin + mausteiden kanssa. Toinen syöjä noudattaa tarkkaa suolatonta kasvisruokavaliota, joten hänelle keitto sellaisenaan, itselleni laitoin tuttavan vinkin mukaan silputtua kylmäsavulohta höysteeksi. Hyvää se oli, ja tuo kala sopi sekaan oikein hyvin. Itsenikin on kyllä syytä olla maltillinen mm. vahvasti suolattujen kalojen kanssa, nesteen kertyminen näkyy heti vaakassa seuraavana aamuna. Kasvissosekeiton höysteeksi voi laittaa vaihteluksi myös raejuustoa tai sulatejuustoa ja pinnalle tuoreita yrttejä. Kasvissosekeitot ovat oivallisia myös ruokahävikin vähentämisessä; niihinhän voi upottaa mitä moninaisimmat jämät jääkaapista (nahistuneet kasvikset, juuston loput jne.).

Kaipasin kurpitsakeittoon jotain höystettä, ja makeahko kurpitsa ja kylmäsavulohi sopivat hyvin yhteen

Kaappeja kannattaa käydä läpi hyvissä ajoin hylly tai kaappi kerrallaan ja jakaa tavarat kolmeen osaan: hävitettävät, lahjoitettavat, säästettävät. Säästettävät olen laittanut takaisin kaappiin tai uuteen asuntoon lähtevien laatikoihin, hävitettävät on lajiteltu roskiin – yllättävän vähän lopulta menee roskiin. Esim. Kielikelloista, Virittäjistä ja vanhojen ylioppilasaineitten kirjasista suurin osa meni kollegoille 👍💕

Täällä ei ole vielä lumppu-/tekstiilikeräystä, mikä on harmi. Sellainen tulee tänne noin vuonna 2023 (P-K:n Marttojen podcast / haastateltavana ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen). Lahjoitettavat ja kierrätykseen vietävät on pakattu kestokasseihin. Samalla voisi pyrkiä lajittelemaan tavaraa niin, että kaikki saman aihepiirin tavarat olisivat yhdessä. Sitten kun lähtö lähestyy, on helppo pakata tavarat kaappi kerrallaan. Tavaroita läpikäydessä on hyvä miettiä, mitä todella haluaa säästää, ja voisi pakata ne jo kategorioittain valmiiksi.

Hyvä lähtökohta epäilemättä on se, että pakkaa mukaansa vain ne asiat, mitä haluaa viedä uuteen kotiin. Loput karsiutuvat automaattisesti tällä metodilla. Ehkä voisikin keskittyä raivaamisen sijaan pakkaamiseen. Toisin sanoen voisi poimia asioita, jotka todellakin haluaa uuteen kotiinsa. Loput jäävät ikään kuin jäljelle, eikä niissä ole siis mitään tärkeää, koska niitä ei valinnut mukaansa. Tämä hyvä näkökulma toimii uskoakseni eritoten kellarikomeron vaaterekkien kohdalla. Uskon, että tämä auttaisi pitämään tavoitteenkin paremmin mielessä. Ottaisi siis mukaansa esim. vain ne astiat, joista pitää ja tietää niiden mahtuvan. Sama vaatteiden ja liinavaatteiden kohdalla. Kuulostaa varsin helpolta näin kirjoitettuna, mutta saa nähdä…

Herkullisia ja hyviä kasvisvalkuaisen lähteitä pensaspapuja keitetään n. 10 min 

Somepalstojen keskustelijat vinkkasivat, että voisiko muuton suunnitella ihan tiedostaen niin, että entiseen kotiin jäävä tavara ei ala kulkeutua sieltä kaiken varalta mukaan. Eli tekisi sen kovan päätöksen, että ne poistetaan tavalla tai toisella. Siinähän voi mennä niitä vatkatessa vaikka vuosi, varsinkin jos on hankalia poistettavia. Toisaalta säästäisi siinäkin, kun/jos saisi asunnon myyntiin pikaisemmin. Yhtiövastikkeet ym. laskut juoksevat joka kuukausi.

Joku kertoi, että heillä kaikki ylimääräinen kannettiin autotalliin. Muuttaja otti niistä tavararöykkiöistä kuvia Facebookin roskalavaryhmään. Viikossa oli kuulemma ollut autotalli tyhjä, eikä tarvinnut kuin käydä pitämässä ovea auki. Tällainen kestävä kehitys -ajatusta kannattava tulee aina todella hyvälle mielelle, kun ehjää, puhdasta ja käyttökelpoista ei ole heitetty roskiin, vaan on löytynyt joku, joka sitä tarvitsee. Uusi omistaja on saanut ne hyödykseen ja ilokseen. Selkeiden tavararyhmien karsiminen ja pakkaaminen voi myös auttaa alkuun pääsyssä. Tuotti muuten suoranaista mielihyvää, kun huomasin eteisen sälälaatikon tyhjenevät yli puoleen jo siten, kun laitoin erilleen kaikki polkupyörään liittyvät jutut (heijastimet, varalamput, istuimen suojukset, pumpun, lukot, lukkosulat yms.).  

Vuosi 2021 on erinomainen puolukkavuosi 👍

Olen miettinyt ns. harkintalaatikon perustamista, johon laitettujen kohdalla en ole osannut päättää, mitä niille tehdä... Sinänsä hyvä sekin, mutta riskinä on, että tulee vietyä talviasuttavalle kesämökille ne ylimäärät, ja sielläkin paikat vinttiä ja ulkovarastoja myöten alkavat täyttyä. Kokeneet muuttajat ohjeistavat, ettei kannata sitä harkintalaatikkoa laittaa, siihen tulee työnnettyä jos jonkinlaista tavaraa. Kohta niitä laatikoita voi olla paljon, kun mistään ei tahdo luopua ja se ei asiaa auta, varsinkin jos on jokin paikka (esim. vapaa-ajan asunto) niin sinne on helppo viedä kaikki, mutta nekin täytyy aikanaan sieltä raivata. Ongelma tulee siis vaan siirrettyä. Yleensä jos ei tiedä mitä tavaralle pitäisi tehdä, niin sitä ei tarvitse. Joskus käy niiden harkittavien tavaroiden kanssa niin, että kyllästyy katselemaan niitä, ja ne päätyvät poistoihin. Hyvä vinkki oli sekin, että jättäisi ne esille jonnekin, missä näkee ne usein, ei siis piiloon laatikkoon. Aina ne nähdessä tulisi mieleen, että ne ovat harkinnan alla, ja siinä se päätöskin vähitellen kypsyy. Ja heti kun on päättänyt, toimii jahkailematta.

Vuokolta saaduista omenoista tehtiin makoisaa omena-kaurapaistosta (ohje löytyy mm. nettisivuilta martat.fi). Höysteenä on kaupan vaniljakastiketta 😋

Kaappiin jäävät ne tavarat joista ei osaa päättää - sinne vaan sekaisin muiden tavaroiden kanssa. Joskus voi vaatia useamman läpikäymiskerran ennen kuin pääsee irti jostain. Mulla isoin ongelma lienee vaatteet ja muut tekstiilit (lakanat, pöytäliinat, verhot, raanut jne.). Pidän esim. joistakin työvaatteista tai juhlavaatteista kiinni kai monistakin syistä. Niitä vain haluaa säilyttää, vaikka käyttöä ei olisikaan 😒 Miksi? Sitäpä sopiikin miettiä. Kohdallani on lohdullinen se ajatus, että se voi vaatia muiltakin useamman läpikäyntikerran, ennen kuin päästää jostakin irti. Nyt kävin vapaa-ajan asunnolla läpi muutaman vaatehyllyn, ja melko iso kassillinen lähti kiertoon Konttiin. Huomaan, että niiden(kin) hyllyjen läpikäynti vaatii useamman kierroksen. Nyt sinne jäi reilusti kaksinumeroinen lukumäärä teepaitoja, trikoolegginssejä, ulkoiluvaatteita yms., mitä arvelee tarvitsevansa marjastaessa, sienestäessä, pihahommissa. Mutta tuskin kuitenkaan tarvitsen noita kaikkia... 

Aina on mahdollisuus tehdä useampi kierros. Itseäni uuvuttaa ajatus, että kaikki pitäisi saada kerralla valmiiksi, vaikka se omalla tavallaan hienoa olisikin. Askel kerrallaan… Kun esim. vinttiin on vapaa-ajan asunnolla kertynyt runsaasti tekstiilejä, petivaatteita, käsityömateriaalia, vuosia sitten edesmenneen edellisen asukkaan tavaroitakin roikkuu rekissä – niin ehkä en vaan lopulta enää jaksa nähdä sitä vinttihuonetta sellaisena? Kun on saanut muuton tehtyä, niin varmaan se vapaa-ajan asuntokin kaipaa jo läpi käymistä… 😯 Monet käyttävät kesämökkiä sellaisen tavaran säilönä, mistä ei raaski luopua. Mutta jos tavara lojuu siellä vain kaapeissa niin, että ei ole vuosiin vilkaissutkaan, niin silloin on aika luopua. Monesti tämä kaikki on pikkuhiljaa mielessä työstettävää ja tapahtuu vähitellen. Sitten kun tavaran näkee uudelleen, tajuaa että en tuota oikeasti enää tarvitsekaan.

Näkymä vintin nurkasta. Vanhat tavarat saavat jäädä, vaaterekkien kohdalla on edessä harvennus...

Isommat siivous- tai raivausurakat ovat kyllä fyysisestikin rankkoja; etenkin jos joudun pitämään kauan käsiä kohoasennossa (ikkunoiden, seinien ja laipioiden putsaukset). Beetasalpaaja painaa ilmeisesti nousevaa sykettä matalammaksi, mikä saa aikaan epämiellyttävän olon jotenkin kuin väenväkisin koettaisi puskea eteenpäin. Koen kuitenkin, että aloittaminen ja vaikka puoliväliin pääseminen on parempi kuin ei mitään. Siis vaikka vähän viikossa.  

Suunnitteleminen auttaa tässäkin. Jospa pesen ja raivaan seuraavaksi vaikka yhden kaapillisen astioita. Meillähän ei ole astianpesukonetta, joten käsin tiskataan. Astianpesukoneettomuus hämmästyttää joitakin tuttaviamme. Tämä ilmeisesti kuitenkin sopii meille – ainakin toistaiseksi. Toisaalta joku asiantuntija sanoi, että käsin tiskaaminen virkistää aivoja, siinä tulee käsivarsille ristikkäisliikkeitä yms. En tiedä onko se totta, mutta niin siitä ajattelen, samoin kuin viikoittaisesta kulkemisestamme mökkipaikkakunnalle. Tulee aivojumppaa, kun mietitään aina lähtiessä ja palatessa, mitä pitää kulloinkin ottaa mukaan ja mitä jättää. Näitäkin asioita miettii muuten nykyään entistä enemmän, kun läheisille on tullut muistisairauksia 💔

Näitäkin kuppeja löytyi varastoista tusinan verran. Lähes käyttämättömät kupit ja muutakin käyttökelpoista vietiin Konttiin.

Lopuksi vielä muihin syyskuun aiheisiini. Somessa joku kirjoitti, että on hämmästyttävää (joskin hienoa), kun 7-kymppisetkin jaksavat vielä tehdä yhtä ja toista. Niin kai ajattelin itsekin nuorempana, mutta nyt kun itse on jo neljän vuoden päästä tuon ikäinen, ei tunnukaan vanhusmaiselta 😁 Moni ikäiseni tekee hyvinkin paljon mm. vapaaehtoistyötä, ja he hoitavat henkistä ja fyysistä kuntoaan jne. Pään sisällä voi tuntua vielä hyvinkin nuorelta, vaikkakin peiliin vilkaisu palauttaa realismiin 😉

Nyt avautuivat pitkän tauon jälkeen myös JoenVolin lähijumpatkin. Tarjolla on läheisellä Urheilutalolla (kuva) kattavasti myös iäkkäämmille suunnattua hyvinvointiliikuntaa. Esimerkiksi tämän päivän jumpassa taustamusiikkina oli vanhaa tanssimusiikkia – ihanaa 💑 En ole enää pitkiin aikoihin jaksanut kuunnella jumpan taustalla mitään rock-musiikkia tai vastaavaa. Tällaista jumppaa siis, ja kehonhuoltoa; jaksamisen mukaan väliin ehkä joskus jokin hieman tehokkaampikin treeni. Olen huomannut, että ohjatuista liikuntatuokioista saa virtaa muuhunkin.

Jooga- ja laulutunnit ovat Papinkadulla kauniissa Wivi Lönnin suunnittelemassa talossa

  

Kuntoutuksessa v. 2014 ohjaaja sanoi: Vähemmän mutta tehokkaampaa! Ei siis se määrä mutta laatu. Tämä taitaakin sopia moneen.

Myös kansalaisopiston jooga alkaa lokakuun alussa tuossa läheisellä Papinkadulla (kuva). Jos pari tuntia viikossa käyn ohjatuissa jumpissa ja puolitoista tuntia joogassa, se on ainakin tässä vaiheessa riittävä. Kohdallani liikuntaharrastuksessa on se tavoite, että jos ohjattujen liikuntojen lisäksi sauvakävelen tai harrastan muuta ulkoliikuntaa, niin ehkä kunto ja myös sydänterveys säilyisivät paremmalla mallilla pidempään. Lääkärikäynnit ovat monella (ainakin näinä aikoina) lähinnä yksityisellä puolella. Jotkut tuttavat kertovat, että lääkäripulan ja muiden supistuneiden resurssien vuoksi lääkäriin ei pääse (ainakaan kiireettömänä) juuri muualle kuin yksityiselle.

Urheilutalolle jumppaamaan 👍

Joka päivä siis sitkeästi liikkumaan. Kuten olen ennenkin todennut, kaikki ei ole tietenkään omassa kädessä, mutta kyllä elämäntavoillaan voi tehdä jotain vointinsa eteen. Liikunnan avulla tämä hyväruokahaluinen voi koettaa ehkäistä myös lihomista. Muistan yhä hämmästyttävänkin selvästi, miltä tuntui parikymmentä vuotta sitten, kun olin reilusti ylipainoinen. Sain silloin tiputettua Painovartijoiden avulla noin 15 kiloa, mikä on pysynyt, kun muistaa liikunnan ja maltillisuuden herkuissa. Silloiseen olotilaan en haluaisi palata. Kaikki ei ole siinäkään omassa kädessä, mutta yhtäkaikki: jotain voi itsekin tehdä hyvinvointinsa eteen. Jotta en kuulostasi liian hyveelliseltä, on pakko todeta, että olen häpeällisen laiska kotijumppaaja. Onneksi tykkään jumpata ja joogata ryhmissä toisten ohjattavana 😊 

Kampaajalla tulee korona-aikaan käytyä vain pari kertaa vuodessa, hiukset saavat kasvaa. Nyt kävin kampaajalla, ja Seija laittoi ihanat kiharat (kuva: Seija Weeman-Karvinen) 🌹

Toki sitä on yhä koko ajan varuillaan, tuleeko ilmoitus, että harrastukset perutaan tai vähintäänkin siirrytään etäopetukseen. Suunnittelemani lauluryhmät (ei se ensisijainen eikä toissijainenkaan) eivät toteutuneet, otaksun osallistujakadon/peruutusten pääsyyn olevan korona. Laulutunnit onneksi alkoivat. Ne voinee kevyemmin siirtää etäopetukseen tarvittaessa. Laulutunti on ajallisesti vain vajaa puoli tuntia viikossa, mutta tarjoaa ennakkoharjoitteluineen virkistävää aivojumppaa, vaihtelua ja iloakin.

Eilen hankkimamme pystynaulakko on hyvä ja tarpeellinen ostos. Tähän voi ripustella paitsi puolipitoisia vaatteita, myös laskea käsistään päivittäin käyttämäänsä - täällä kun alkaa muilta osin olla jo melko tyhjää, ei ole siis laskutilaa...

Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen katsellut mm. somen keskustelupalstoilta vinkkejä esim. laatikoiden tyhjentelyyn tai toisaalta myös kellarikomeroiden (sis. mm. vaatteita, huonekaluja ym.) tyhjentämiseen. Kohdallani ei riitä se, että olisi pitänyt ymmärtää jo vähitellen vuosien varrella tyhjennellä, työelämä ja jatkuva kouluttautuminen vei mennessään niin täysin, ettei energiaa riittänyt silloin edes raivaamisen ajatteluun. Fiksua tietysti olisi ollut raivata säännöllisesti liikoja pois.

Lähtökohta on ollut, että raivaaminen ja muuttopuuhat etenevät tavalla tai toisella joka viikko. Kun on ollut mahdollisuus aloittaa ajoissa, voi tehdä vaikka vain vähän kerrallaan. Liekö tämän ikävaiheen etuja sekin? Välillä voi jollain kaapilla käydessään ikään kuin vain ohimennen heittää jotakin pois, sillä tavalla huomaa tavaroiden pikkuhiljaa vähenevän. 

Lokakuussa raivausteema jatkunee myös blogissani. Keitaana on hieman kulttuuriakin, syyskuun viimeisenä sunnuntaina pääsee kuuntelemaan Vysotskia ihailemani Martti Suosalon & kumppaneitten tulkitsemana 💘 Myös Vuonislahden muikkumarkkinat ovat iloksemme jälleen ensi lauantaina 18.9 👍 Välissä oli koronasta johtunut vuoden tauko.   

Nk. vanhan asunnon ikkunasta nyt näppäämäni kuva - pihan vaahterat väriloistossaan 💚

Kaunista ja hyvää syyskuuta luonnon maku- ja värimaailmassa 🍁🍂🍅🍎🍏