kesällä kypsyvät elämään,
viel' ei taida ne laulella,
"tiutiu, tiutiu" vain tiukkua.
Sen verran oppivat äidiltään.
Suo heidän kulkea maailmaa,
kokea, kärsiä, oivaltaa,
niin ensi kevähän tultua
on syvä, sointuva laulunsa
ja sydämiin se jo vaikuttaa.
J. H. Erkko
Pihapuiden pöntöissä ja osin ulkorakennuksen piisin päälläkin pesineet poikaset ovat kasvaneet ja alkavat valmistautua muuttomatkalle. Tämä on aina niin haikeaa, mutta sieltähän ne jälleen keväällä palaavat, kuten Erkon runossa toiveikkaasti riimitellään 👍💜
Mitäs muuta pihassamme on nyt, kun elokuun viimeinen viikko pyörähtää käyntiin.
Kerrostalokodin ulkorakennuksen seinustalta päätettiin viime kevään pihatalkoissa hävittää siinä kituliaan näköisinä kasvaneet ja niukasti kukkineet rusopajuangervot. Pelastimme muutaman taimen roskalavalta, ja ihme kumma: nyt ne täällä Pielisen rannalla Marttalan pihapiirissä jo kukkivat! Luulin että muuttokesä menee niiltä "alkushokissa".
Krysanteemien alustoiksi löytyi kirpparilta rautapata ja toiselle ulkorakennuksen "sillan" alta vanha emalikuppi. Tällaiset löydöt ilahduttavat minua ❤ Kyläkaveri neuvoi ruosteenpoistossakin: padan voi panna talvella kuumaan uuniin ja sen jälkeen ruosteet karisevat. Luulen kyllä, että tällainen tuunaus vaatii tältä kaupunkilaistumpelolta vielä harjoitusta...
Tulilatvat metsässä |
Saniainen ja samettiruusu |
Varsinainen luonnon ihme on kuitenkin mustanmerenruusu (kuvassa edessä keskellä). Tämä Saaralta saamani kukka kukki viime kesänä komeasti ja syksyllä sisään nostettuna se näytti pian kuihtuvan. Unohdin kasvin sisäeteisen nurkkaan talveksi ja kevään tultua nostin sen ulkorappusten alle aikeenani kipata tuo (kuollut?) kukka kompostiin. Mitään elonmerkkejä siinä ei ollut. Unohdin sitten sen rappujen alle ja juhannuksen tienoilla huomasin, että se oli kasvattanut ruukun täydeltä pieniä tummanvihreitä versoja. Ilmeisesti kukka oli imenyt itseensä kosteutta ulkoilmasta? Nyt se rehevöityy viikko viikolta, ja sua nähä, ehtiikö peräti kukkia tänä kesänä. Joo, joo, viherpeukalot, minun olisi pitänyt ymmärtää aloittaa sen kastelu jo alkukeväästä... Tällaista noviisipuutarhuria em. ilahduttaa kuitenkin suuresti, samoin kuin Vuonislahden martoilta viime maaliskuussa synttärilahjaksi saadut juorutkin 💜 Ne olivat silloin terhakoita pikkutaimia ja nyt ovat kasvaneet jo näin komeiksi - ja huomatkaa väri!
Edessä juorut ja mustanmerenruusu, keskellä jukkapalmut ja takana kaksi rahapuuta |
Gloksinia eli suppilokukka, tutummin "kloksi" |
Kävin viime viikolla Joensuun seutuopistolla sieninäyttelyssä, ja siellä Juha ja muut sieniseuran jäsenet kertoivat, että koivunkantosieni on erinomainen ruokasieni. Se näyttää kasvavan täällä pihassamme. Opiskelua kuitenkin vielä tarvitaan, sillä en halua sekoittaa sientä myrkylliseen myrkkynääpikkään. Esimerkiksi tästä linkistä löytyy lisätietoa ja suosittelen itselleni ja muille epäröiville joidenkin seikkojen tarkistamista: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/koivunkantosieni?fbclid=IwAR3EjCCP4ZCTZBEJr2LGY0ojuRGqaEBmblVVVha4PW-sJKAB5BeLDxo9zQI
Orvokkini tummasilmä ja koivunkantosienet (?) |
Puolukoita näyttää tulevan tännekin, ainakin hieman enemmän kuin mustikoita. Saimme mustikoita ruohikkoiselta mäen rinteeltä muutaman litran, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että työn takana ne tänä kesänä olivat. Tänään ennen saunaa saatan käydä keräilemässä muutaman desin syömäpuolukoita, maakellariin säilöttäväksi niistä ei vielä ole. Saavat kypsyä vielä ainakin pari viikkoa.
Puolukka on nykyinen lempimarjani |
Matalalla on vesi Pielisessä... |