lauantai 24. elokuuta 2019

Ajankohtaista pihasta ja pientareelta

Kun linnunpoikaset pesästään
kesällä kypsyvät elämään,
viel' ei taida ne laulella,
"tiutiu, tiutiu" vain tiukkua.
Sen verran oppivat äidiltään.

Suo heidän kulkea maailmaa,
kokea, kärsiä, oivaltaa,
niin ensi kevähän tultua
on syvä, sointuva laulunsa
ja sydämiin se jo vaikuttaa.

J. H. Erkko


Pihapuiden pöntöissä ja osin ulkorakennuksen piisin päälläkin pesineet poikaset ovat kasvaneet ja alkavat valmistautua muuttomatkalle. Tämä on aina niin haikeaa, mutta sieltähän ne jälleen keväällä palaavat, kuten Erkon runossa toiveikkaasti riimitellään  👍💜

Mitäs muuta pihassamme on nyt, kun elokuun viimeinen viikko pyörähtää käyntiin.
Kerrostalokodin ulkorakennuksen seinustalta päätettiin viime kevään pihatalkoissa hävittää siinä kituliaan näköisinä kasvaneet ja niukasti kukkineet rusopajuangervot. Pelastimme muutaman taimen roskalavalta, ja ihme kumma: nyt ne täällä Pielisen rannalla Marttalan pihapiirissä jo kukkivat! Luulin että muuttokesä menee niiltä "alkushokissa".
Krysanteemien alustoiksi löytyi kirpparilta rautapata ja toiselle ulkorakennuksen "sillan" alta vanha emalikuppi. Tällaiset löydöt ilahduttavat minua ❤ Kyläkaveri neuvoi ruosteenpoistossakin: padan voi panna talvella kuumaan uuniin ja sen jälkeen ruosteet karisevat. Luulen kyllä, että tällainen tuunaus vaatii tältä kaupunkilaistumpelolta vielä harjoitusta... 

Ruukkukrysanteemit ja rusopajuangervo  

Kirjoitin tässä blogissani keväällä, että saa nähdä, saanko tulilatvat uudelleen kukkimaan. Ennen en ole saanut. Nyt ne molemmat kukkivat uutta kierrosta täällä pihan pöpelikössä puolukanvarpujen ja kanervien seassa - punainen kukka mielestäni varsin terhakastikin. Pihassa on kukkinut ja kypsynyt muutama puolukkakin, mutta mustikoita ei tänä kesänä kehittynyt pihaamme lainkaan, vettä olisi tarvittu enemmän 💧



Tulilatvat metsässä
Vuonislahden kesäkauden avajaisissa kesäkuun alussa on yleensä aina taimikirppiskin. Birgitin kasvattamat samettiruusun taimet eivät ole koskaan pettäneet: aina ne kukkivat kauniisti vähäisellä hoidollakin myöhäiseen syksyyn saakka. Kumppani laittoi maakellarin taakse varjopaikkaan kokeeksi kannon päälle yhden taimen, ja näkyy se menestyvän siinäkin. Kaunis tämä kukka on juuri kuvaushetkellä sadekuuron niskaansa saaneenakin 😊



Saniainen ja samettiruusu
Huonekasvini ovat olleet ulkoruokinnassa jälleen tänä kesänä. Kaikki muut ilmeisesti pitävät siitä paitsi enkelinsiipi. Viherpeukalo-äitini kauhistui: et kai sinä ole enkelinsiipeä ulos laittanut 😲 Syy kommenttiin selvisi pian, kun kukka karisti ulos jouduttuaan lehtensä ja näytti kuolevan siihen paikkaan. Nyt sisällä keittiön ikkunalla se on jo kasvattanut muutaman lehden ja mikä ihmeellisintä: pari pientä punaista kukkaakin!
Varsinainen luonnon ihme on kuitenkin mustanmerenruusu (kuvassa edessä keskellä). Tämä Saaralta saamani kukka kukki viime kesänä komeasti ja syksyllä sisään nostettuna se näytti pian kuihtuvan. Unohdin kasvin sisäeteisen nurkkaan talveksi ja kevään tultua nostin sen ulkorappusten alle aikeenani kipata tuo (kuollut?) kukka kompostiin. Mitään elonmerkkejä siinä ei ollut. Unohdin sitten sen rappujen alle ja juhannuksen tienoilla huomasin, että se oli kasvattanut ruukun täydeltä pieniä tummanvihreitä versoja. Ilmeisesti kukka oli imenyt itseensä kosteutta ulkoilmasta? Nyt se rehevöityy viikko viikolta, ja sua nähä, ehtiikö peräti kukkia tänä kesänä. Joo, joo, viherpeukalot, minun olisi pitänyt ymmärtää aloittaa sen kastelu jo alkukeväästä... Tällaista noviisipuutarhuria em. ilahduttaa kuitenkin suuresti, samoin kuin Vuonislahden martoilta viime maaliskuussa synttärilahjaksi saadut juorutkin  💜 Ne olivat silloin terhakoita pikkutaimia ja nyt ovat kasvaneet jo näin komeiksi - ja huomatkaa väri!
Edessä juorut ja mustanmerenruusu, keskellä jukkapalmut ja takana kaksi rahapuuta
Muistan lapsuudestani kun naapurin emäntien kanssa vaihdettiin "kloksin" mukuloita 😊  Muistelen, että niitä säilytettiin talvet jossain kuivassa ja viileässä paikassa. Keväällä viherpeukalot jälleen istuttivat mukulat multiin ja asettelivat ruukut ulkokuistin ikkunoille, missä ne ilahduttivat kukinnallaan loppusyksyyn saakka. Tämä sisäkasviksi aikomani "kloksi" unohtui kaupunkiin lähtiessämme puolivahingossa ulos pihapihlajan alle, ja siinä se paahteelta suojassa kasvatti runsaasti uusia kukannuppuja. Ilmeisesti se tuosta varjoisasta olopaikastaan tykkäsi, sillä kuulin myöhemmin, että tämä kukka ei kovin aurinkoisesta kasvupaikasta välitäkään.

Gloksinia eli suppilokukka, tutummin "kloksi"
Kuulin sieniseuran jäseneltä Juhalta, että mm. etikkasäilykkeeksi kaipailemiani kangassieniä pitää odotella vielä viikko tai pari. Vettä toivotaan 💧 
Kävin viime viikolla Joensuun seutuopistolla sieninäyttelyssä, ja siellä Juha ja muut sieniseuran jäsenet kertoivat, että koivunkantosieni on erinomainen ruokasieni. Se näyttää kasvavan täällä pihassamme. Opiskelua kuitenkin vielä tarvitaan, sillä en halua sekoittaa sientä myrkylliseen myrkkynääpikkään.  Esimerkiksi tästä linkistä löytyy lisätietoa ja suosittelen itselleni ja muille epäröiville joidenkin seikkojen tarkistamista: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/koivunkantosieni?fbclid=IwAR3EjCCP4ZCTZBEJr2LGY0ojuRGqaEBmblVVVha4PW-sJKAB5BeLDxo9zQI


Orvokkini tummasilmä ja koivunkantosienet (?)

Puolukoita näyttää tulevan tännekin, ainakin hieman enemmän kuin mustikoita. Saimme mustikoita ruohikkoiselta mäen rinteeltä muutaman litran, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että työn takana ne tänä kesänä olivat. Tänään ennen saunaa saatan käydä keräilemässä muutaman desin syömäpuolukoita, maakellariin säilöttäväksi niistä ei vielä ole. Saavat kypsyä vielä ainakin pari viikkoa.

Puolukka on nykyinen lempimarjani
Vitsikäs mökkikaveri totesi, että pitänee ottaa kastelukannu mukaansa, jos aikoo huuhtoa hiukset järvessä saunan jälkeen! Meinaan että tuonne Mykräsaaren kupeeseen saakkako olisi hyvä kahlata, ja kaataa sitten siellä kastelukannulla röpötöntä vettä päähänsä... 😲 
Matalalla on vesi Pielisessä...
Vettä, sieniä ja puolukoita odotellen 👍💜😊💧❤

tiistai 13. elokuuta 2019

Nuken henki ja karjalaiset perinnenuket

Päivä vain ja hetki kerrallansa (338) 💕 💗

Sain omakseni Nuken henki -teoksen sen valmistuttua v. 2017. Nyt luin sen jälleen uudelleen. Blogipäivitykseni kuvissa olevat nuket sain niiden tekijältä Kyllikki Suvannolta.

Nuken henki -kirjan sivulla 5 on teksti: Kirja on omistettu elokuussa 2016 kuolleen Antti Suvannon (Kyllikin pojan) muistolle.

Kirjassa kerrotaan nukkien historiasta ja niihin liittyvästä symboliikasta ja kansanperinteestä. Kirjan myötä siirtyy kauniilla ja tunteikkaalla tavalla vanhaa, arvokasta tietoa ja taitoa tuleville sukupolville.  Tämä auttaa myös ymmärtämään ja muistamaan omia juuriamme.

Nuken tekemiseen käytetään kaikkea vanhaa ja jo kertaalleen käytettyä - siis nykyajan termeillä tämä on tuunausta ja kierrätystä parhaimmillaan.

Innostun ajatuksesta alkaa valmistaa helppoja nukkeja pois heitettävistä vanhoista vaatteista. Myös nappeja ja mm. vanhoja pukukoruja on kertynyt laatikoihin, ja niitä voisi käyttää nukkien valmistuksessa. Luonnosta löytyy monenlaista täyteainetta ja koristeluun tarvittavaa. Rahaakin säästyy, kun uusia tarvikkeita ei tarvitse ostaa 😊

Näillä nukeillani ei ole silmiä, suuta eikä nenääkään. Perinnenukke sai vaatteet, mutta sille ei maalattu kasvoja. Kansanuskomusten mukaan kasvoton nukke oli turvassa pahoilta hengiltä, ja ne eivät voineet asettua asumaan tällaiseen nukkeen. Kasvoton nukke oli siten myös turvallinen lapselle. (Emt. s. 14.)
 
Oheisessa kuvassa vasemmalla oleva nukke on nimeltään unelma-nukke.
Unelmanukke (vas.), jyvänukke ja äärimmäisenä oikealla pieni tolppanukke
Tarinan unelmanukkeen liittyvästä perinteestä kertoi karjalaismummo (emt. s. 48): Kun tytöllä oli jokin haave ja hän halusi sen toteutuvan, hän valmisti nuken, jolle kertoi unelmansa. Jos tytön haave toteutui, hän ompeli nukkeen kauniin napin, silkkinauhan tai pitsiä.

Oman unelmanukkeni helmaan ompelin kauniinvärisen napin tämän vuoden keväällä 😊.
Kuvassa keskellä sinikuviollisessa huivissaan on jyvänukke. Jyvillä täytetty nukke on ollut yksi tärkeä perinnenukke. Kevään tullen nuken sisällä olevat jyvät on kylvetty peltoon ja nukke jäi odottamaan uutta satoa.  Nuket on voitu täyttää myös tuoksuvilla heinillä ja yrteillä.
Kansanperinteen mukaan yrttien on uskottu myös parantavan sairauksia.



Syreenit ja suojelusnukke
Suojelusnukke on saanut huoneestani paikan lempitauluni alta.
Suojelusnukke on perinteinen talon, perheen ja kaikkien talon asukkaiden suojelija. Se tehtiin aina seitsemästä eri värisestä kankaasta ja kangaskaistaleita oli 12 + yksi kaistale, josta tehtiin kädet. (Emt. s. 56.)
Siihen en pysty ottamaan kantaa (ainakaan tiiviisti), mihin kaikkeen vanha uskomustieto perustuu. Kirjassa kuvataan myös karjalaisten kukkilintujen symboliikkaa, värien symboliikkaa ja mm. sitä, mikä merkitys joutsenella oli karjalaisille. Kiehtovaa yhtäkaikki! Olen nukkunut viime aikoina muuten huomattavasti aiempaa paremmin - siitä en osaa sanoa,  onko Uninen-Uneton viihtynytkin nykyisin nukkien seurassa, ja antanut tämän huonounisen nukkua rauhallisesti kunnon yöunia 💗


 Vanhan uskomuksen mukaan nipussa riippuvien nukkien määrän tulee olla pariton. Karjalassa äiti pani lapsen viereen sänkyyn nuken, jotta tämä nukkuisi hyvin. Sillä aikaa kun Uninen-Uneton viihtyi nuken seurassa, lapsi nukkui syvään ja rauhallisesti. (Emt. s. 29 - 30.) Nuket on kuvattu makuuhuoneeni seinältä.



Nuken henki -teoksessa s. 13 sanotaan, että se, jolle nukke lahjoitetaan, saa sen mukana avun, jota siivittävät antajan rakkaus, hyvä mieli ja vilpitön onnen ja hyvän elämän toivotus. Tätä kaikkea ajatellessani tunnen kiitollisuutta sitä hyvää kohtaan, mitä olen saanut niin monilta osakseni kuluneen vuoden aikana. Enkelinukkeja kuvaavan osion yhteydessä em. teoksessa sanotaan, että sana "enkeli" merkitsee kreikan kielessä viestintuojaa. Enkeli on hyvä henki, puolustaja, suojelija ja auttaja.
Näiden viestintuojien nimipäiviä taidetaan viettää mm. Seijan, Riitan, Tuulan, Iran, Martin, Petrin ja niin monen muun nimipäivinä - kiitos teille ja kiitos Kyllikille, Elizavetalle ja Jonnalle ihanasta kirjasta, josta en tahdo milloinkaan luopua  💕

LÄHDE: Kyllikki Suvanto, Elizaveta Korpelainen, Jonna Suvanto. 2017. Nuken henki. Karjalaisten perinnenukkien historiaa ja valmistusta. Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry.  



perjantai 2. elokuuta 2019

Lähiseudulla niin monta kaunista ja kiinnostavaa


"Tuntemattoman hyvän ihmisen työ on kuin vesisuoni, joka virtaa
salassa maan alla ja vaivihkaa
saa maan vihannoimaan".
-Thomas Carlyle

Kävimme 31.7 Tuulan ja Airin kanssa kimppakyydillä Värtsilän kesäteatterissa katsomassa Vallattoman Vihtorin. Itselläni ei autoa ole, joten suurkiitos Tuulalle kyydistä 💗 Menomatkalla kävimme katselemassa kauniin Särkijärven rantamaisemaa. Kävimme myös Tikkalan hautausmaalla, niillä paikkakunnan mennyt aika avautuu aivan erityisesti.
Mukavan teatterikokemuksen kruunasi historiakierros tienoolle.

 Huomasin jo aiemmin Joensuun museo Hilmassa kiinnostavan kuvaesittelyn tohmajärveläisestä Jouhkolan hovista, ja sinnehän me suuntasimmekin ensimmäiseksi. Karjalan kuninkaaksi nimetty Gabriel Wallenius (1725 - 1808) rakennutti tämän n. 10 - 20 km:n päässä Niiralan raja-asemalta olevan hovin. Tohmajoki ja Jänisjoki virtaavat lähistöllä. Kruununvouti G. Wallenius teki parannuksia paikallisiin oloihin, ja hän sai siitä Karjalan kuninkaan lisänimen. Wallenius perusti hovin v. 1764, ja se paloi v. 1907. Nykyinen rakennus (kuvat) valmistui noin v. 1908. Rakennus on mielestäni hivelevän kaunis yhä ja saa historiasta kiinnostuneen mielikuvituksen laukkaamaan. Läheisen aitauksen lampaita katsellessamme mieleeni nousi kuvajainen paimenpojista ja -tytöistä laitumien liepeillä. Pihapiiriä katsellessa tuli mielikuva naisista pitkissä hameissaan ja huivit hartioillaan kävelemässä pihapoluilla ja miehet hevosia kärryjen eteen ja pelloille valmistellessaan. Ah, menneen ajan lumoa 💚 Olen sanonut ystävilleni, että lienen syntynyt sata vuotta liian myöhään, sillä niin hyvin viihtyisin tuossa vanhassa ajassa. Jotkut ystävistäni ovat sanoneet, että luopuisit siis tämän ajan mukavuuksista: sähköstä, vesijohdosta sisävessoineen, hyvästä terveydenhoidosta...
Niin no, haaveillahan aina voi 😉 Realismia on toki sekin, että jos olisin syntynyt sata vuotta sitten ja saanut silloin tämän sydänsairauden, elinaikaa olisi ollut kai enintään pari vuotta. Nykylääketieteen ja sen tarjoamien hoitomahdollisuuksien myötä ennuste on paljon parempi. Ja koko ajan tehdään lisää tutkimustyötä ja hyvä niin.  
  
Kävimme myös Kaurilan Kylätalolla, mikä toimi v. 1898 - 1973 Kaurilan kansakouluna. Maiju Lassilan sisar Hanna Tietäväinen työskenteli koululla ensimmäisenä opettajana. Tuottelias kirjailija ja toimittaja Maiju Lassila (28.11.1868 - 21.5.1918) syntyi Tohmajärvellä. Kaurilan kylätalolla on nykyisin myös koulumuseo ja mm. vanhojen pukujen ja valokuvien esittelyä sekä viihtyisä kahvila. Jos liikutte tuolla suunnalla, suosittelen vierailemaan - kiinnostava historiallinen paikka ja kahvilassa mainiot kotitekoiset kahvileivät  😊 Toivottavasti itsekin pääsen vielä uudelleen Kaurilan kylätaloon tutustumaan sen museoon tarkemminkin ja osallistumaan viihtyisän kahvion juttutuokioihin 👍


Jouhkolan hovin julkisivua

Jouhkolan hovin puutarhassa omenat kypsyivät. Upea terassi ja kauniit koristeelliset ikkunanpuitteet!

Kaurilan kylätalolla on kiinnostava historia

Kaurilan vanhan kyläkoulun pulpettia piti tietenkin testata ;) Taustalla on tällä tienoolla asuneen Siiri "äitee" Rantasen hiihtopuku, sukset ja mm. monot.  Lisäksi vitriinissä on mm. lottapukuja ja marttapuku. Seinällä on presidenttiemme kuvat, kuten useimmissa kouluissa silloin ennen.


Värtsilän kesäteatteri toimi Arppen pihapiirin suurimmassa rakennuksessa navetan ylisillä. Tämä oli Värtsilän kunnan aikana maatilan päärakennus.
Alun aforismiin viitaten, kiitollisuus täyttää mielen ajatellessa heidän työpanostaan, jotka ovat keränneet mm. tämän tienoon historiaa esimerkiksi Kaurilan kylätaloon. Lukemattomat ovat olleet ne työtunnit, kun he ovat ideoineet, keränneet materiaalia ja rakentaneet näyttelyjä 💞 👍 Tätä hiljaista työtä on varmaankin tehty eri puolilla maakuntaa.

Vuonislahdessa käynnistyi vuosi sitten kesällä vanhojen valokuvien tallennusprojekti, joka sai innostuneen vastaanoton tienoon kyläläisten keskuudessa. On todella antoisaa ja mielenkiintoista saada olla mukana kaikessa tällaisessa.

Myös lähimatkailun puolesta haluan tuulettaa! Omasta maakunnastakin löytyy niin paljon kaunista ja mielenkiintoista, että miksi mennä merta edemmäs kalaan. Itselläni ainakin on niin paljon näkemättä ja kokematta ihan tässä muutamien kymmenien kilometrien säteellä. Seuraava matkani suuntautunee Rääkkylään ja siellä haluan tutustua mm. Villa Ruusulaan.
Tulevana viikonloppuna saapuu TSL:n organisoimana Vuonislahden kylään tutustumismatkalle runsaat 30 henkilöä Joensuun tienoolta - ja junalla tietenkin 👍

Julkisen liikenteen, kimppakyytien ja lähiseutumatkailun puolesta hehkuttaen 💞 💚 👍 😊 💗