Uutta oppimassa

”Jokainen on nero, mutta jos tuomitset kalan sen kiipeilytaitojen vuoksi,
se tuntee koko elämänsä itsensä tyhmäksi”
-Albert Einstein


Jo useita vuosia sitten työelämässä ollessani ajattelin, että sitten kun minulla on aikaa (eläkkeellä?) alan tehdä isoäidinneliöitä. Nyt tätä eläkeaikaa on mennyt jo kohta vuosi, mutta käsitöitä en ole ehtinyt esiin ottaa. Nyt sain insipiraatiota kyläkaverilta Vuonislahden kesätorilla ja häneltä hankkimistani langoista. Hän oli värjännyt ne kasviväreillä ja langat miellyttivät silmääni. Niinpä otin nyt kolean sadepäivän ratoksi langat esiin ja hankin tavaratalosta 3 mm virkkuukoukun. Marttojen kässäkerho tuli kyllä mieleeni monet kerrat ja sieltä saatavissa oleva apu, kun väkersin ensimmäistä neliötäni. Se ei vaan mallia muistuttanut, vaikka kuinka koetin tavata virkkauskirjaa. Kumppani kysyi taustalla, milloin olet viimeksi koukkuun tarttunut ja tuumin, että kai yli 40 vuotta sitten. Silloinkin virkkasin vain joitakin pyyheliinojen reunuspitsejä puuvillalangasta. Sain vastaukseksi kommentin, että olisipa tuo ihmekin, jos homma alkaisi sujua tuollaisen tauon jälkeen noin vain 😊 Virkkasin ensin yhden "harjoitusneliön" yksivärisenä ja sen moninaiset versiot useaan kertaan purettuani syntyivät nämä mielestäni jo hyvinkin isöäidinneliöitä muistuttavat tuotokset. Viittaan alun aforismiin ja koetan myös olla vertaamatta itseäni heihin, jotka ovat tehneet paljon käsitöitä ja kehittyneet siinä taitaviksi - ja olenkin siis nyt ihan rinta rottingilla näistä aikaansaannoksistani! Rohkaisen toisiakin, jotka eivät koe laillani olevansa käsityöihmisiä 😉

Sipulilla, nokkosilla ja muilla luonnonväreillä värjätyt langat ovat todella kauniita.  Päässäni onkin jo muhimassa suunnitelma, että teen etukäteen miettien eri sävyillä neliöitä, useampivärisinäkin kuin nyt nämä ensimmäiseni. Hauskaa puuhaa tämä on, ja mikä parasta: harmaat aivosolut tykkäävät  💜 Useankin eri tutkimuksen voimin on todistettu, että uuden oppiminen pitää aivot ja muistin kunnossa - tai ainakin vetreämpinä, kenties nuorempinakin. Joku opiskelee eläkkeellä vieraita kieliä, joku tekee sanaristikkoja tai sudokuja, joku opettelee tekemään uusia ruokia, säilykkeitä tai leivonnaisia jne. Eräs humanistikaverini sanoi harjoittelevansa matemaattisten yhtälöiden ratkaisua, ja se jos mikä saa hattuni kohoamaan!

Sain puhtia uuden oppimiseen myös toissapäivänä kardiologin vastaanotolla saamistani hyvistä tiedoista. Ultran antama EF-arvo, verikokeet ja muut tutkimukset osoittivat, että uusi sydänlääke antaa erinomaisen vasteen, ja kaikki arvot olivat nyt oikein hyvät.
Tulevasta ei tiedä, mutta toisaalta siitähän ei tiedä kukaan muukaan. Iloitsen siis tästä hyvästä hetkestä, ja annan samalla suuret kiitokset Tikkarinteen sairaalan sydänkeskukselle tarkasta ja hyvästä hoidosta ja myös itselleni ja kumppanille huolellisesta omahoidosta 💓 Tällaisen pikkutarkkuuteen taipuvaisen on kyllä välillä muistutettava itselleen, että vähempikin tuntemuksien kuulostelu, mittaaminen ja kaiken ylös kirjaaminen riittäisi...

Neliöiden tekoa harjoitellessani muistin aikoinaan opiskelijoidenkin kanssa esille otetut oppimistyylit eli mm. sen, mikä on se itselle ominaisin hahmottamis-/oppimistapa. Olen testautunut matkan varrella useillakin netin testeillä, ja aina sieltä tulee se sama tulos: olet ennen muuta visuaalinen hahmottaja. Se lienee tullut todetuksi nytkin, kun esim.  virkkauskirjan ohje (oheinen kuva) ei avautunut millään, ei myöskään pelkkä ohjeiden kuuntelu. Lopulta kun ymmärsin googlata hakusanoilla "helpot isoäidinneliöt" sieltä tuli useitakin hyviä videoita, joita katselemalla idea alkoi avautua. Välillä pysäytin videon ja tuijotin tovin käsityön sen hetkistä vaihetta. Visuaalinen oppija oppii parhaiten, kun saa katsella, näin se taitaa olla niin vielä tässä iässäkin 😉

Kun virkkaaminen alkoi sujua, aloin kuunnella tietokoneelta Michelle Obaman elämäkertateosta Minun tarinani. Pystyin jo keskittymään kuunteluun, eikä tarvinnut koko ajan miettiä, mikä silmukka tulee seuraavaksi. Tykkäsin tästä kirjasta, ja erittäin suosittu se onkin. Jonotin tätä äänikirjaa kirjastosta kai ainakin puolisen vuotta. Michelle kertoi teoksessa avoimesti mm. kiusaamisesta, minkä kohteeksi hän joutui kampanjan aikana. Hän totesi, että vaikka sen tiedostaa, että kiusaaja käsittelee omia ongelmiaan toisia kiusaamalla, tuollaiset kokemukset satuttavat. Tähän on helppoa samaistua.  

En muuten aiemmin tiennytkään, että kirjaston kirjoja voi kuunnella myös kotitietokoneella. Laitan tähän linkin: https://www.ellibslibrary.com/collection

Sitten vaan uutta oppimaan 😊 💜

Ps. lisäsin tähän vielä kuvan tänään 1.8 virkkaamistani neliöistä. Niissä on kussakin viittä eri väriä 😊

Hiekasta hienoa ja soittimista sointuja jos jonkinlaisia

Ote Hiekkaa-tangosta:

“Tuo polku puiston laidan
Vei kautta portin kaidan
Luo vanhan kiviaidan
Ja ruusupensaat jo kätki sen

Hiekka vain
Pölynvalkoinen hiekka vain
Muuta ei jäljellä rakkaudestain
Kuin hiekka vain…” (alkuperäiset sanat Galletti Angelo)

Olin 22.7 mukana Sydänyhdistyksen järjestämällä bussimatkalla Kuhmon kamarimusiikkijuhlille. Tänä kesänä Kuhmon Kamarimusiikki (14. - 27.7.2019) viettää 50-vuotisjuhlaansa. Itselleni tämä oli vuosikymmeniin ensimmäinen kerta kamarimusiikkijuhlille. Matkustelen muutenkin nykyään vähän, mutta ajattelen niin, että sitten kun matkustaa, niistä harvoista matkoistaan nauttii moninkertaisesti enemmän 😉

Matkamme varrella pysähdyimme Juukaan ja ihailimme Juuan keskuspuistossa olevia hiekkaveistoksia. Muun muassa Reijo Taipaleen tunnetuksi tekemä Hiekka-tango alkoi soida mielessäni näitä romanttisia ja kauniita taideteoksia katsellessa 💚

Heinäkuussa 2019 olleen hiekanveiston SM-kilpailun teemana oli Juuan Elli. Elli matkusti laulun mukaan laivalla Lieksasta Joensuuhun, ollen samalla laulajan haaveiden kohde. Hiekkateokset tarjoavat katsojalle väliaikaisen elämyksen; pysyvimmäksi osaksi jää teoksesta otettu valokuva - siksi kuvasinkin ne kaikki, oheisena ovat mieltäni eniten puhutelleet teokset.  Yleisin toteutus on ollut naishahmon veistäminen, mutta veistoksissa on toki muitakin elementtejä. Töissä on nähtävillä niin tykkylumipuita, Kolin rinteitä kuin höyrylaivan savuakin. (Lähdetiedot: yle.fi 2019.)

Tämä teos todella puhutteli - ehkä se on kasvojen ilme?

Kolin laevalla Lieksasta poes...

Marika Walldénin voittajatyö  Aistikkaasti

Neito seilaa lemmityn luo käsilaukku kädessään 😉

Tässä näen Kolin ja Pielisen 💚

Vuonna 1816 valmistunut Kuhmon puukirkko tarjosi juhlavat puitteet konsertille

T. G. Tuhkasen maalaama alttaritaulu Jeesuksen ylösnousemus on maalattu vuonna 1951 (wikipedia 2019).

Kaarina Kaikkosen tilataideteos Lennokkaasti kiihdyttäen Kuhmo-talon edustalla. Kaikkonen on käyttänyt teostensa materiaalina käytöstä poistettuja vaatteita, joten Kuhmoon syntyi teos festivaalin vanhoista t-paidoista. Pari kesää sitten  Enon Louhi-talon pihalla oli samantyylinen taideteos - ilahduttavaa, teoksia kierrätysmateriaalista  😊               

Kuhmo-talon ylätasanteen ikkunoista avautui kaunis vesistönäkymä

Kopioin tähän alle kuhmofestivaalin sivuilta ohjelman konserteista, jotka kävimme seuraamassa 22.7 klo 11 ja klo 14.15. Molempien konserttien kesto oli runsas tunti ja kyllä se klassikkokonsertti Kuhmon kirkossa klo 11 - 12 valloitti tämän kävijän täysin. Minua ei haitannut, vaikka monet esitetyistä teoksista (erityisesti Mozart) ovat kai hyvinkin paljon kuultuja. Nautin konsertista täysillä ja aika tuntui menettävän merkityksensä näitä 1600- ja 1700-luvuilla sävellettyjä teoksia kuunnellessa. Festivaalikesän 2019 teema nostalgia sopi mielestäni tähän todella hyvin. Sain istumapaikan keskikäytävän varrelta penkin päästä, joten näin myös soittajat hyvin ja saatoin katsella samalla myös kirkon kaunista alttaritaulua. Olen aina mieltänyt olevani enemmän visuaalinen hahmottaja, joten mm. konserteissa esiintyjien ja miljöön katseleminen on myös tärkeää.

Mitä sitten sanoisin iltapäivän konsertista. Mmmmmmmm. Muistutan itselleni, että kun seuramatkalle lähtee, aika on rajattu, ja on valittava siitä ohjelmistosta, mikä ajoittuu juuri siihen päivään ja kellonaikaan. Itse jättäisin nyt tämän konsertin väliin. Myönteistä siinä kuitenkin oli se, että välinpitämättömäksi se ei jättänyt. Välinpitämättömyys on mielestäni se kaikkein tyhjin tunne, melkeinpä kuin kuolema. Kenties sävellysten luojien tarkoituksena onkin ollut herättely, jopa vaikuttaminen jollakin syvemmällä psykologisella tasolla. Ei voi tietää. En kuitenkaan halua sanoa, että makuasioitahan nämä, se olisi jonkinlainen rimanalitus itseltäni. Sanoin vieruskaverille konsertin loputtua, että minulle mieleen tuli se v.1837 julkaistu H. C. Andersenin satuklassikko Keisarin uudet vaatteet. Lopun tulkinnan jätän heille, jotka kenties tätä tekstiäni joskus lukevat... 😎.

Molemmissa konserteissa esiintyneet muusikot olivat upeita, iltapäivän konsertissa erityisesti nuori harmonikkataiteilija Heidi Luosujärvi. Ajattelin iltapäivän konserttia kuunnellessani, miltä heidän soittamanaan olisi kuulostanut muunlainen musiikki; jos he olisivat soittaneet vaikkapa Sibeliusta tai jotakin muuta klassikkoa. Uskon että se olisi ollut jotakin taivaallista. Nyt riitasoinnut repivät mieltäni ja korviani. Mutta siis - kokemus tämäkin!

Konsertti klo 11.00 Kuhmon kirkossa

Henry Purcell (1659—1695):
Chaconne g-molli Z. 730

Vanessa Szigeti
Tami Pohjola
Vladimir Mendelssohn
Lauri Kankkunen

Antonio Vivaldi (1678—1741):
Fagottikonsertto e-molli RV 484

Jaakko Luoma
Soo-Hyun Park
Karolina Weltrowska
Dana Zemtsov
Claude Frochaux
Tuomo Matero
Wolfgang Abendroth

Joseph Haydn (1732—1809):
Divertimento C-duuri Hob. IV:1 kahdelle huilulle ja sellolle "Lontoolainen trio" (1794)

Irina Stachinskaya
Niamh McKenna
Jozef Lupták

Joseph Haydn (1732—1809):
Divertimento G-duuri Hob. IV:2 kahdelle huilulle ja sellolle "Lontoolainen trio" (1794)

Irina Stachinskaya
Niamh McKenna
Jozef Lupták

W. A. Mozart (1756—1791):
Serenadi nro 13 G-duuri KV 525 jousille "Eine kleine Nachtmusik" (1787)

Mi-Sa Yang
Tami Pohjola
Annariina Jokela
Beata Antikainen
Odile Simon

Konsertti klo 14.15 Tuupalan alakoululla
 

Kalevi Aho (1949—):
Sonaatti nro 2 harmonikalle "Black Birds" (Mustat linnut) (1990)

Heidi Luosujärvi

Toshio Hosokawa (1955—):
Landscape IV (Maisema) jousikvintetille (Kuhmon Kamarimusiikin tilausteos 1993)

Meta4
Tuomo Matero

Magnus Lindberg (1958—):
…de Tartuffe, je crois jousikvartetille ja pianolle (Kuhmon Kamarimusiikin tilausteos 1981)

Meta4
Heini Kärkkäinen

Kiitos Sydänyhdistykselle ja oppaallemme Leena Käyhkölle antoisasta matkasta Kuhmon kamarimusiikkijuhlille ja Juuan hiekkataideteosten äärelle 💚

Perinneasuista iloa, mielihyvää ja yhteisöllisyyttäkin 💞 💜 💓

"Sanat ovat lemmikkejäni. Ruokin niitä tarpeen tullen hiljaisuudella” (Paula Sainio, Peilikaupunki, 2013).

Aikaa onkin hurahtanut jo edellisestä blogikirjoituksestani, mutta tuumailen että etenkin kesällä on hyvä ruokkia sanoja hiljaisuudella 😉 .
Kirjoitan tänne aina siitä, mikä tuntuu sillä hetkellä olevan sydämellä, ja nyt mielessä on jälleen perinneasut. Historiasta kiinnostuneen onnea tämäkin! Eilinen (14.7) kansallispukujen ja feresien esittely Ahvenisen Punaisella talolla Enossa oli ihana ja Eeva Ikosen esitys mm. pukujen historiasta kiinnostava ja inspiroiva.

Laitan tähän alkuun muutamia tärkeitä päivämääriä Joensuun Kalevalaisten Naisten jäsenkirjeestä 3/2019. Ma 5.8 on valtakunnallinen kansallispukujen tuuletuspäivä ja tuuletuspiknikille Joensuun rantapuistoon voi kokoontua silloin noin puolenpäivän aikaan. La 10.8 klo 11 - 15 on Joensuun Taitokorttelissa vanhan kaupungin päivä, ja silloin tuuletetaan kansallis- ja kansanpukuja isolla joukolla. Su 29.9. klo 10 vietetään Kalevalaisten Naisten kirkkopyhää Joensuun evl-kirkossa, os. Papinkatu 1. Jos pukeudumme silloin kansallispukuun, feresiin tai sarafaaniin, se juhlistaisi tilaisuutta hienosti.  Olen viime aikoina käyttänyt enemmän feresiä ja näihin em. tapahtumiin ajattelinkin laittaa vaihteeksi Pielisen Karjalan kansallispukuni 💜 .

Kesäisin Enossa Ahvenisen Punaisella talolla järjestetty perinneasujen tuuletuspäivä on aiemmin jäänyt minulta päällekkäisyyksien vuoksi väliin, mutta jatkossa ajattelin mennä sinne, jos vain ei ylivoimaista estettä tule. Ensi kesänä sitten Punaiselle Talolle Pielisen Karjalan kansallispuku yllä 😊  Eilisestä jäi todella mukava muisto, innostuneen energian ja yhteisen jakamisen voimia antava kokemus! Kiitos järjestäjille ja erityisesti tilaisuuden juontaneelle Eeva Ikoselle 💞 Uutta tietoa tuli paljonkin. En ole esimerkiksi koskaan tullut ajatelleeksi, että esiliina ja toisaalta myös punainen reunus kansallispuvun hameen helmassa ovat perinteisesti olleet naisen siveyttä suojaamassa 😉

Tilaisuuden alussa näppäsin kuvan perinneasuisesta ryhmästä taustanaan ihana Ahvenisen Punainen talo

Tilaisuuden päättökuvaa otettaessa aurinko jo paistoi Ahvenisellakin 😊

Vuonislahden wanhan ajan torille lähtijä joutui kääntymään 13.7 takaisin noutamaan lämmintä hartiahuivia ja sadetakkia...

Tämä kuva on otettu Petroskoin kansallisen museon Kalevala-näyttelystä 29.6. Jos oikein tulkitsen, neidon essun helmassa on karjalaista punapoimintaa, mitä on käytetty mm. karjalaisissa käspaikoissa

Myös tämä kuva on otettu Petroskoin kansallisen museon Kalevala-näyttelystä 29.6. Aino-puku oli suuri haaveeni vielä hiljattain, mutta sitten sanoin itselleni, että kaksi feresiä ja kansallispuku riittää. Ajattelen nykyään entistä enemmän niin, että puvut on tarkoitettu käytettäväksi - ei kaapissa säilöttäviksi. Jos olisin esiintyvä taiteilija, esim. lausuja tai laulaja, Aino-puku olisi kyllä mielestäni loistava esiintymisasu. Näissä oloissa ehdin ehkä kohtalaisesti käyttää noita kolmea pukuani. Mutta yhtäkaikki - ihastus Aino-pukua kohtaan elää, ja kenpä tietää... 😎

Tässä olen lähdössä punainen juhlaferesi yllä sukulaislasten (kaksospoikien) nimiäisiin Eino Leinon, runon ja suven päivänä 6.7. Kannin löytyi markkinoilta Joensuun torilta. Puvun ompelutin n. 30 vuotta sitten ammattiopistolla Joensuussa ja pitsit essun helmaan ja hihansuihin neuloi puikoilla tätini Vuokko, taitava käsityöihminen 💓  

Upea kansallispukukirja löytyi marttakaveri Leenan vinkkaamana lieksalaiselta kirpputorilta

Tutut kyselevät aina silloin tällöin, mistä voisi hankkia kantimen perinneasun kanssa käytettäväksi. Otin tämän kuvan 14.7 Ahvenisen Punaisen talon käsityömyymälästä. Muistelen että mm. alarivissä olevat korit on valmistanut Risto Lätti ja hinta oli 40 euron tuntumassa

Pyrin nykyään käyttämään noita kaikkia kolmea perinneasuani tasapuolisesti, mutta kansallispuvun käyttö on jäänyt viime aikoina harmillisen vähäiseksi. Suomi 100 -tilaisuuksissa pari vuotta sitten se oli vielä hyvinkin ahkerassa käytössä. Kansanpuku feresin käyttö on jotenkin helpompaa, siihen voi yhdistellä erilaisia osia: kantimia, Kalevala-koruja, huiveja, sukkia, kenkiä. Kansallispuvun kanssa ei saa esim. käyttää muita koruja kuin pukuun kuuluvia. Jalkineina voi olla mustat yksinkertaiset avokkaat tai muut sopivat nahkakengät tai tietenkin supikkaat. Kansallispuvun pukemiseen pitää siis varata aikaa ja energiaakin: riisua kaikki vakituisessa käytössä olevat korut ja laittaa puvun korut, pukea sopiva alushame ja sukat, varata sopivat kengät, kannin, röijy, paita, huivi, tasku, hame ja tietenkin myös tykkimyssy. Hiukseni ovat nykyisin vain puolipitkät ja tyypiltään varsin liukkaat, joten siinä aikaa vierähtääkin, kun tykkimyssy on saatu kunnolla asettumaan. Kerrankin se oli lentää tuulenpuuskan viemänä Pieliseen, kun olimme juhannusjuhlassa Vuonislahden laivarannassa 😩
Olo on kyllä sitten todella juhlava, kun kaikki puvun osat ovat paikoillaan 😊. Aiemmin tämä kaikki oli hyvinkin sopivaa tehtävää juhlaan valmistautuessa, mutta viime syksyn sydänsairausdiagnoosini jälkeen on voimavarat huomioitava entistä enemmän. Yleensä jaksan ja voin nykyään jo hyvin, mutta jos edellinen päivä on ollut aktiivisempi, seuraava päivä on otettava rennommin. Silloin feresi on kyllä nopeampi sujauttaa ylle ja kiiruhtaa juhliin tai muihin päivän tapahtumiin.

Etenkin nuoret käyttävät nykyään kansallispukuja myös tuunaa mun perinne -otteella, ja mielestäni se on hyvä, lisäähän se osaltaan perinnepukujen tunnettavuutta ja suosiota myös nuorten keskuudessa. Siis mikä tuunaa mun perinne, kuulen jonkun kysyvän... 😉  Jos tiiviisti koetan kuvata, niin siinä voidaan käyttää jotakin kansallispuvun osaa (esim. puseroa tai röijyä) vaikka farkkujen kanssa. Olen ihastunut myös yhdistelmään, jossa pitkä raitahame on yhdistetty muuhun asuun. Kansallispuvun raidat - nehän vasta ihanat ovatkin 💞 💜 💓
Eilen Ahvenisen Punaisella talolla ihailin erityisesti Kainuun pukua, siinä oli raidallinen hame ja liivi, upea luonnonvärinen silkkihuivi ja kauniisti kirjailtu silkkinen tykkimyssy.

          Perinneasutapaamisiin siis muun muassa 5.8, 10.8 ja 29.9 💞

Tuoreet tunnelmat Petroskoin matkalta

Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä,
älä koskaan tiedä niin paljon,
ettetkö voisi oppia jotain uutta.
-Og Mandino

Kirjoitin tänne ennen Petroskoin matkaani (27 - 30.6) aiheesta, mitä ottaisi matkalle mukaan, kun ei halua suurta laukkua kannettavakseen. Nyt on aika tarkastella, miten se meni noilla suunnitelmilla. Seuraavissa päivityksissäni sitten sivunnen vielä myös taidemuseossa näkemäämme vaikuttavaa Kalevala-näyttelyä, alati ihailemiani perinnetekstiilejä ja tietysti musiikkia. Tässä päivityksessä vain päällimmäiset ja tavoilleni uskollisena on tietysti ruokateemaa 😉

Matkustelen nykyään vain harvoin, ja nyt on todettava, että suunnittelu kannattaa. Vain yksi mukaan pakattu paita taisi jäädä käyttämättä ja mitään ei puuttunut. Jalkineiden kohdalla täytyy kyllä olla vieläkin suunnitelmallisempi - siis mitä lutusemmat jalkineet sen parempi!

Neuletakki ja pellavamekko sopivat hyvin matkan ensimmäisen illan tutustumiskävelylle, mutta vaikka nuo vanhat sandaalini ovat tosi hyvin "sisään ajetut", eivät ne pidempien matkojen kävelyyn näköjään sovellu, kivisillä kaduilla ainakaan 😡 Siis tennarit tai lenkkarit vaan jatkossa matkaan. Seuraavana olevassa kuvassa sitten jo tallustelenkin reilun kokoisissa tennareissani feresimekko päällä - mukavuus ennen kaikkea!
Käytettynä ostamani feresimekon helma on näköjään minulle liian lyhyt, nyt sen tuota kuvaa katsoessani huomaan. Onneksi sitä voi jatkaa jollain sävyyn sopivalla kangaspalasella, jos siltä tuntuu. Kuulin että niin on tehty ennen vanhaankin. Feresin kanssa tuunaa mun perinne -idea toimii muutenkin hyvin. Voi siis soveltaa miten haluaa: sään, mielialan tai vaikka matkalaukun koon mukaan.

Ylimmäisessä kuvassa taustalla on hotellimme Severnaya eli suomalaisittain Pohjola-hotelli. Opas kertoi, että ikää sillä on jo noin 80 vuotta. Osa kerroksista oli restauroitu tosi hyvään kuntoon, kuten esimerkiksi huoneemme neljännessä kerroksessa.

 Myös aamiainen oli mielestäni hyvä ja monipuolinen, vaikka joku sitä vaatimattomaksi luonnehtikin. Oli maukasta maitoon keitettyä puuroa, munakokkelia, nakkeja/lihapullia, riisiä tai perunaa, leikkeleitä, kasviksia, kahvia, jugurttia, omenanlohkoja ja paria makua mehujakin. Jos nyt jotain osaisin toivoa, niin leipää olisi voinut olla useampaa laatua. Ainakin silloin kun satuin aamiaiselle, siellä oli vain vaaleata ranskanleipätyyppistä leipää ja kerran voisarvia.
Mutta yhtäkaikki, kylläiseksi tulin ja valinnanvaraa oli 😋

Seuraavana olevassa kuvassa taustalla oleva pinkki rakennus on avioliittopalatsi. Siinä olisi voinut viettää samantien makeat häätkin, kuten joku kommentoi  😄

Kuoroasu toimi hyvin rantabulevardin tuulessakin, helteellä se ehkä liian kuuma olisi ollut.  Kuoromme esiintyminen oli pienellä esiintymislavalla Joensuun kaupungin lahjoittaman kalastaja-aiheisen taideteoksen vierellä. Esiintymislavan ympärillä oli telttamainen rakennelma, ja akustiikka ei tuulesta johtuen ollut kovinkaan hyvä. Laulut menivät kuitenkin varsin hyvin - ainakin taputuksista ja bravo-huudahduksista päätellen. Jossain laulussa kangertelua kai oli, mutta ainakin suosikkini On suuri sun rantas autius ja Kalliolle kukkulalle sujuivat mallikkaasti.

Ääninen lainehti vaahtopäälaineineen upean tummansinisenä ja sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Kiertelimme Tuulan kanssa rantabulevardin myyntikojujen tarjontaa katsellen ja välipaloille pysähdellen. Kaalipiirakka ja kahvi maistuivat 😋

Pitäydyin päätöksessäni olla ostelematta muuta kuin pienet tuliaiset ja sitten sen laukun, josta oli jo tarkka ennakkosuunnitelmakin. Olen nimittäin vuosikausia haaveillut mustasta lakerilaukusta, mutta en ole sellaista löytänyt. Muuta ihanaa turhuutta en mielestäni enää ikinä (?) tarvitsekaan! Nyt ostoskeskuksen laukkumyymälästä se sitten löytyi ja mielestäni varsin kohtuuhintaisenakin (6800 ruplaa eli noin 100 euroa). Huonekaverini Tuula kysyi, kuinka moniprosenttisesti tuo vastaa haavettasi. Vastasin että 90 %:sesti, koska painavuudesta tulee miinusta 10 %. Saara kommentoi osuvasti, että älä kanna siinä mitään 😄

Tähän päivitykseen laitan myös muutaman ruokamuiston ja tekstit kuvien yhteyteen. Tattari oli niin hyvää, että sitä piti ostaa kotiin viemisiksikin, mutta unohtui. Seuraavalla kerralla sitten!
Alun mietelauseeseen viitaten opin, että seljanka-keitto ei välttämättä ole kalasta tehty kuten luulin. En ymmärtänyt siitä kysyä, enkä suolastakaan mainita. Kotinurkilla ruokaillessani jo muistan pyytää annoksen vähäsuolaisena. Keitto oli erittäin suolainen ja kalan sijaan siinä oli lihaa. Olisin tietysti voinut jättää syömättä, mutta nälkäisenä sitten päätti toisin... Nyt opin mm. sen, että seljanka-keiton raaka-aineena voi siis olla lihaa, kalaa tai vaikka sieniä.

Nostalgiafiilistelyissäni jo ennen matkaa muistelin Fregat-ravintolan ihanaa kieviläistä kanaa. Rannan tuntumassa sijaitsevaan Fregat-ravintolaan pääsi nytkin, mutta kanaa kieviläisittäin ei enää listalla ollut. Hyvää oli tämä grillattukin 😋

Valkosipulipullat maistuivat keiton kanssa, todella hyviä!

Suolainen seljanka-keitto lihalla 

Kevyesti suolattu kanavarras ja ihanaa tattaria. Mausteet, maku + edullinen hinta olivat tämän aterioijan makuun 😋

Jäätelöä tuli nautiskeltua joka päivä ja erinomaisen hyvää se olikin 😋

Teen kanssa leivoksia 😋 En sentään kahta kerralla syönyt, toinen oli Tuulan



Neljännen kerroksen interiööriä Pohjola-hotellissa - ihanaa menneen ajan tunnelmaa


Kiintoisa reissu oli ja seuraavassa päivityksessä lisää  💚