Aikaa onkin hurahtanut jo edellisestä blogikirjoituksestani, mutta tuumailen että etenkin kesällä on hyvä ruokkia sanoja hiljaisuudella 😉 .
Kirjoitan tänne aina siitä, mikä tuntuu sillä hetkellä olevan sydämellä, ja nyt mielessä on jälleen perinneasut. Historiasta kiinnostuneen onnea tämäkin! Eilinen (14.7) kansallispukujen ja feresien esittely Ahvenisen Punaisella talolla Enossa oli ihana ja Eeva Ikosen esitys mm. pukujen historiasta kiinnostava ja inspiroiva.
Laitan tähän alkuun muutamia tärkeitä päivämääriä Joensuun Kalevalaisten Naisten jäsenkirjeestä 3/2019. Ma 5.8 on valtakunnallinen kansallispukujen tuuletuspäivä ja tuuletuspiknikille Joensuun rantapuistoon voi kokoontua silloin noin puolenpäivän aikaan. La 10.8 klo 11 - 15 on Joensuun Taitokorttelissa vanhan kaupungin päivä, ja silloin tuuletetaan kansallis- ja kansanpukuja isolla joukolla. Su 29.9. klo 10 vietetään Kalevalaisten Naisten kirkkopyhää Joensuun evl-kirkossa, os. Papinkatu 1. Jos pukeudumme silloin kansallispukuun, feresiin tai sarafaaniin, se juhlistaisi tilaisuutta hienosti. Olen viime aikoina käyttänyt enemmän feresiä ja näihin em. tapahtumiin ajattelinkin laittaa vaihteeksi Pielisen Karjalan kansallispukuni 💜 .
Kesäisin Enossa Ahvenisen Punaisella talolla järjestetty perinneasujen tuuletuspäivä on aiemmin jäänyt minulta päällekkäisyyksien vuoksi väliin, mutta jatkossa ajattelin mennä sinne, jos vain ei ylivoimaista estettä tule. Ensi kesänä sitten Punaiselle Talolle Pielisen Karjalan kansallispuku yllä 😊 Eilisestä jäi todella mukava muisto, innostuneen energian ja yhteisen jakamisen voimia antava kokemus! Kiitos järjestäjille ja erityisesti tilaisuuden juontaneelle Eeva Ikoselle 💞 Uutta tietoa tuli paljonkin. En ole esimerkiksi koskaan tullut ajatelleeksi, että esiliina ja toisaalta myös punainen reunus kansallispuvun hameen helmassa ovat perinteisesti olleet naisen siveyttä suojaamassa 😉
 |
| Tilaisuuden alussa näppäsin kuvan perinneasuisesta ryhmästä taustanaan ihana Ahvenisen Punainen talo |
 |
| Tilaisuuden päättökuvaa otettaessa aurinko jo paistoi Ahvenisellakin 😊 |
 |
| Vuonislahden wanhan ajan torille lähtijä joutui kääntymään 13.7 takaisin noutamaan lämmintä hartiahuivia ja sadetakkia... |
 |
| Tämä kuva on otettu Petroskoin kansallisen museon Kalevala-näyttelystä 29.6. Jos oikein tulkitsen, neidon essun helmassa on karjalaista punapoimintaa, mitä on käytetty mm. karjalaisissa käspaikoissa |
 |
| Tässä olen lähdössä punainen juhlaferesi yllä sukulaislasten (kaksospoikien) nimiäisiin Eino Leinon, runon ja suven päivänä 6.7. Kannin löytyi markkinoilta Joensuun torilta. Puvun ompelutin n. 30 vuotta sitten ammattiopistolla Joensuussa ja pitsit essun helmaan ja hihansuihin neuloi puikoilla tätini Vuokko, taitava käsityöihminen 💓 |
 |
| Upea kansallispukukirja löytyi marttakaveri Leenan vinkkaamana lieksalaiselta kirpputorilta |
 |
| Tutut kyselevät aina silloin tällöin, mistä voisi hankkia kantimen perinneasun kanssa käytettäväksi. Otin tämän kuvan 14.7 Ahvenisen Punaisen talon käsityömyymälästä. Muistelen että mm. alarivissä olevat korit on valmistanut Risto Lätti ja hinta oli 40 euron tuntumassa |
Pyrin nykyään käyttämään noita kaikkia kolmea perinneasuani tasapuolisesti, mutta kansallispuvun käyttö on jäänyt viime aikoina harmillisen vähäiseksi. Suomi 100 -tilaisuuksissa pari vuotta sitten se oli vielä hyvinkin ahkerassa käytössä. Kansanpuku feresin käyttö on jotenkin helpompaa, siihen voi yhdistellä erilaisia osia: kantimia, Kalevala-koruja, huiveja, sukkia, kenkiä. Kansallispuvun kanssa ei saa esim. käyttää muita koruja kuin pukuun kuuluvia. Jalkineina voi olla mustat yksinkertaiset avokkaat tai muut sopivat nahkakengät tai tietenkin supikkaat. Kansallispuvun pukemiseen pitää siis varata aikaa ja energiaakin: riisua kaikki vakituisessa käytössä olevat korut ja laittaa puvun korut, pukea sopiva alushame ja sukat, varata sopivat kengät, kannin, röijy, paita, huivi, tasku, hame ja tietenkin myös tykkimyssy. Hiukseni ovat nykyisin vain puolipitkät ja tyypiltään varsin liukkaat, joten siinä aikaa vierähtääkin, kun tykkimyssy on saatu kunnolla asettumaan. Kerrankin se oli lentää tuulenpuuskan viemänä Pieliseen, kun olimme juhannusjuhlassa Vuonislahden laivarannassa 😩
Olo on kyllä sitten todella juhlava, kun kaikki puvun osat ovat paikoillaan 😊. Aiemmin tämä kaikki oli hyvinkin sopivaa tehtävää juhlaan valmistautuessa, mutta viime syksyn sydänsairausdiagnoosini jälkeen on voimavarat huomioitava entistä enemmän. Yleensä jaksan ja voin nykyään jo hyvin, mutta jos edellinen päivä on ollut aktiivisempi, seuraava päivä on otettava rennommin. Silloin feresi on kyllä nopeampi sujauttaa ylle ja kiiruhtaa juhliin tai muihin päivän tapahtumiin.
Etenkin nuoret käyttävät nykyään kansallispukuja myös tuunaa mun perinne -otteella, ja mielestäni se on hyvä, lisäähän se osaltaan perinnepukujen tunnettavuutta ja suosiota myös nuorten keskuudessa. Siis mikä tuunaa mun perinne, kuulen jonkun kysyvän... 😉 Jos tiiviisti koetan kuvata, niin siinä voidaan käyttää jotakin kansallispuvun osaa (esim. puseroa tai röijyä) vaikka farkkujen kanssa. Olen ihastunut myös yhdistelmään, jossa pitkä raitahame on yhdistetty muuhun asuun. Kansallispuvun raidat - nehän vasta ihanat ovatkin 💞 💜 💓
Eilen Ahvenisen Punaisella talolla ihailin erityisesti Kainuun pukua, siinä oli raidallinen hame ja liivi, upea luonnonvärinen silkkihuivi ja kauniisti kirjailtu silkkinen tykkimyssy.
Perinneasutapaamisiin siis muun muassa 5.8, 10.8 ja 29.9 💞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti