Uutta oppimassa

”Jokainen on nero, mutta jos tuomitset kalan sen kiipeilytaitojen vuoksi,
se tuntee koko elämänsä itsensä tyhmäksi”
-Albert Einstein


Jo useita vuosia sitten työelämässä ollessani ajattelin, että sitten kun minulla on aikaa (eläkkeellä?) alan tehdä isoäidinneliöitä. Nyt tätä eläkeaikaa on mennyt jo kohta vuosi, mutta käsitöitä en ole ehtinyt esiin ottaa. Nyt sain insipiraatiota kyläkaverilta Vuonislahden kesätorilla ja häneltä hankkimistani langoista. Hän oli värjännyt ne kasviväreillä ja langat miellyttivät silmääni. Niinpä otin nyt kolean sadepäivän ratoksi langat esiin ja hankin tavaratalosta 3 mm virkkuukoukun. Marttojen kässäkerho tuli kyllä mieleeni monet kerrat ja sieltä saatavissa oleva apu, kun väkersin ensimmäistä neliötäni. Se ei vaan mallia muistuttanut, vaikka kuinka koetin tavata virkkauskirjaa. Kumppani kysyi taustalla, milloin olet viimeksi koukkuun tarttunut ja tuumin, että kai yli 40 vuotta sitten. Silloinkin virkkasin vain joitakin pyyheliinojen reunuspitsejä puuvillalangasta. Sain vastaukseksi kommentin, että olisipa tuo ihmekin, jos homma alkaisi sujua tuollaisen tauon jälkeen noin vain 😊 Virkkasin ensin yhden "harjoitusneliön" yksivärisenä ja sen moninaiset versiot useaan kertaan purettuani syntyivät nämä mielestäni jo hyvinkin isöäidinneliöitä muistuttavat tuotokset. Viittaan alun aforismiin ja koetan myös olla vertaamatta itseäni heihin, jotka ovat tehneet paljon käsitöitä ja kehittyneet siinä taitaviksi - ja olenkin siis nyt ihan rinta rottingilla näistä aikaansaannoksistani! Rohkaisen toisiakin, jotka eivät koe laillani olevansa käsityöihmisiä 😉

Sipulilla, nokkosilla ja muilla luonnonväreillä värjätyt langat ovat todella kauniita.  Päässäni onkin jo muhimassa suunnitelma, että teen etukäteen miettien eri sävyillä neliöitä, useampivärisinäkin kuin nyt nämä ensimmäiseni. Hauskaa puuhaa tämä on, ja mikä parasta: harmaat aivosolut tykkäävät  💜 Useankin eri tutkimuksen voimin on todistettu, että uuden oppiminen pitää aivot ja muistin kunnossa - tai ainakin vetreämpinä, kenties nuorempinakin. Joku opiskelee eläkkeellä vieraita kieliä, joku tekee sanaristikkoja tai sudokuja, joku opettelee tekemään uusia ruokia, säilykkeitä tai leivonnaisia jne. Eräs humanistikaverini sanoi harjoittelevansa matemaattisten yhtälöiden ratkaisua, ja se jos mikä saa hattuni kohoamaan!

Sain puhtia uuden oppimiseen myös toissapäivänä kardiologin vastaanotolla saamistani hyvistä tiedoista. Ultran antama EF-arvo, verikokeet ja muut tutkimukset osoittivat, että uusi sydänlääke antaa erinomaisen vasteen, ja kaikki arvot olivat nyt oikein hyvät.
Tulevasta ei tiedä, mutta toisaalta siitähän ei tiedä kukaan muukaan. Iloitsen siis tästä hyvästä hetkestä, ja annan samalla suuret kiitokset Tikkarinteen sairaalan sydänkeskukselle tarkasta ja hyvästä hoidosta ja myös itselleni ja kumppanille huolellisesta omahoidosta 💓 Tällaisen pikkutarkkuuteen taipuvaisen on kyllä välillä muistutettava itselleen, että vähempikin tuntemuksien kuulostelu, mittaaminen ja kaiken ylös kirjaaminen riittäisi...

Neliöiden tekoa harjoitellessani muistin aikoinaan opiskelijoidenkin kanssa esille otetut oppimistyylit eli mm. sen, mikä on se itselle ominaisin hahmottamis-/oppimistapa. Olen testautunut matkan varrella useillakin netin testeillä, ja aina sieltä tulee se sama tulos: olet ennen muuta visuaalinen hahmottaja. Se lienee tullut todetuksi nytkin, kun esim.  virkkauskirjan ohje (oheinen kuva) ei avautunut millään, ei myöskään pelkkä ohjeiden kuuntelu. Lopulta kun ymmärsin googlata hakusanoilla "helpot isoäidinneliöt" sieltä tuli useitakin hyviä videoita, joita katselemalla idea alkoi avautua. Välillä pysäytin videon ja tuijotin tovin käsityön sen hetkistä vaihetta. Visuaalinen oppija oppii parhaiten, kun saa katsella, näin se taitaa olla niin vielä tässä iässäkin 😉

Kun virkkaaminen alkoi sujua, aloin kuunnella tietokoneelta Michelle Obaman elämäkertateosta Minun tarinani. Pystyin jo keskittymään kuunteluun, eikä tarvinnut koko ajan miettiä, mikä silmukka tulee seuraavaksi. Tykkäsin tästä kirjasta, ja erittäin suosittu se onkin. Jonotin tätä äänikirjaa kirjastosta kai ainakin puolisen vuotta. Michelle kertoi teoksessa avoimesti mm. kiusaamisesta, minkä kohteeksi hän joutui kampanjan aikana. Hän totesi, että vaikka sen tiedostaa, että kiusaaja käsittelee omia ongelmiaan toisia kiusaamalla, tuollaiset kokemukset satuttavat. Tähän on helppoa samaistua.  

En muuten aiemmin tiennytkään, että kirjaston kirjoja voi kuunnella myös kotitietokoneella. Laitan tähän linkin: https://www.ellibslibrary.com/collection

Sitten vaan uutta oppimaan 😊 💜

Ps. lisäsin tähän vielä kuvan tänään 1.8 virkkaamistani neliöistä. Niissä on kussakin viittä eri väriä 😊