Tuoreet tunnelmat Petroskoin matkalta

Älä koskaan kasva niin isoksi, ettetkö voisi esittää kysymyksiä,
älä koskaan tiedä niin paljon,
ettetkö voisi oppia jotain uutta.
-Og Mandino

Kirjoitin tänne ennen Petroskoin matkaani (27 - 30.6) aiheesta, mitä ottaisi matkalle mukaan, kun ei halua suurta laukkua kannettavakseen. Nyt on aika tarkastella, miten se meni noilla suunnitelmilla. Seuraavissa päivityksissäni sitten sivunnen vielä myös taidemuseossa näkemäämme vaikuttavaa Kalevala-näyttelyä, alati ihailemiani perinnetekstiilejä ja tietysti musiikkia. Tässä päivityksessä vain päällimmäiset ja tavoilleni uskollisena on tietysti ruokateemaa 😉

Matkustelen nykyään vain harvoin, ja nyt on todettava, että suunnittelu kannattaa. Vain yksi mukaan pakattu paita taisi jäädä käyttämättä ja mitään ei puuttunut. Jalkineiden kohdalla täytyy kyllä olla vieläkin suunnitelmallisempi - siis mitä lutusemmat jalkineet sen parempi!

Neuletakki ja pellavamekko sopivat hyvin matkan ensimmäisen illan tutustumiskävelylle, mutta vaikka nuo vanhat sandaalini ovat tosi hyvin "sisään ajetut", eivät ne pidempien matkojen kävelyyn näköjään sovellu, kivisillä kaduilla ainakaan 😡 Siis tennarit tai lenkkarit vaan jatkossa matkaan. Seuraavana olevassa kuvassa sitten jo tallustelenkin reilun kokoisissa tennareissani feresimekko päällä - mukavuus ennen kaikkea!
Käytettynä ostamani feresimekon helma on näköjään minulle liian lyhyt, nyt sen tuota kuvaa katsoessani huomaan. Onneksi sitä voi jatkaa jollain sävyyn sopivalla kangaspalasella, jos siltä tuntuu. Kuulin että niin on tehty ennen vanhaankin. Feresin kanssa tuunaa mun perinne -idea toimii muutenkin hyvin. Voi siis soveltaa miten haluaa: sään, mielialan tai vaikka matkalaukun koon mukaan.

Ylimmäisessä kuvassa taustalla on hotellimme Severnaya eli suomalaisittain Pohjola-hotelli. Opas kertoi, että ikää sillä on jo noin 80 vuotta. Osa kerroksista oli restauroitu tosi hyvään kuntoon, kuten esimerkiksi huoneemme neljännessä kerroksessa.

 Myös aamiainen oli mielestäni hyvä ja monipuolinen, vaikka joku sitä vaatimattomaksi luonnehtikin. Oli maukasta maitoon keitettyä puuroa, munakokkelia, nakkeja/lihapullia, riisiä tai perunaa, leikkeleitä, kasviksia, kahvia, jugurttia, omenanlohkoja ja paria makua mehujakin. Jos nyt jotain osaisin toivoa, niin leipää olisi voinut olla useampaa laatua. Ainakin silloin kun satuin aamiaiselle, siellä oli vain vaaleata ranskanleipätyyppistä leipää ja kerran voisarvia.
Mutta yhtäkaikki, kylläiseksi tulin ja valinnanvaraa oli 😋

Seuraavana olevassa kuvassa taustalla oleva pinkki rakennus on avioliittopalatsi. Siinä olisi voinut viettää samantien makeat häätkin, kuten joku kommentoi  😄

Kuoroasu toimi hyvin rantabulevardin tuulessakin, helteellä se ehkä liian kuuma olisi ollut.  Kuoromme esiintyminen oli pienellä esiintymislavalla Joensuun kaupungin lahjoittaman kalastaja-aiheisen taideteoksen vierellä. Esiintymislavan ympärillä oli telttamainen rakennelma, ja akustiikka ei tuulesta johtuen ollut kovinkaan hyvä. Laulut menivät kuitenkin varsin hyvin - ainakin taputuksista ja bravo-huudahduksista päätellen. Jossain laulussa kangertelua kai oli, mutta ainakin suosikkini On suuri sun rantas autius ja Kalliolle kukkulalle sujuivat mallikkaasti.

Ääninen lainehti vaahtopäälaineineen upean tummansinisenä ja sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Kiertelimme Tuulan kanssa rantabulevardin myyntikojujen tarjontaa katsellen ja välipaloille pysähdellen. Kaalipiirakka ja kahvi maistuivat 😋

Pitäydyin päätöksessäni olla ostelematta muuta kuin pienet tuliaiset ja sitten sen laukun, josta oli jo tarkka ennakkosuunnitelmakin. Olen nimittäin vuosikausia haaveillut mustasta lakerilaukusta, mutta en ole sellaista löytänyt. Muuta ihanaa turhuutta en mielestäni enää ikinä (?) tarvitsekaan! Nyt ostoskeskuksen laukkumyymälästä se sitten löytyi ja mielestäni varsin kohtuuhintaisenakin (6800 ruplaa eli noin 100 euroa). Huonekaverini Tuula kysyi, kuinka moniprosenttisesti tuo vastaa haavettasi. Vastasin että 90 %:sesti, koska painavuudesta tulee miinusta 10 %. Saara kommentoi osuvasti, että älä kanna siinä mitään 😄

Tähän päivitykseen laitan myös muutaman ruokamuiston ja tekstit kuvien yhteyteen. Tattari oli niin hyvää, että sitä piti ostaa kotiin viemisiksikin, mutta unohtui. Seuraavalla kerralla sitten!
Alun mietelauseeseen viitaten opin, että seljanka-keitto ei välttämättä ole kalasta tehty kuten luulin. En ymmärtänyt siitä kysyä, enkä suolastakaan mainita. Kotinurkilla ruokaillessani jo muistan pyytää annoksen vähäsuolaisena. Keitto oli erittäin suolainen ja kalan sijaan siinä oli lihaa. Olisin tietysti voinut jättää syömättä, mutta nälkäisenä sitten päätti toisin... Nyt opin mm. sen, että seljanka-keiton raaka-aineena voi siis olla lihaa, kalaa tai vaikka sieniä.

Nostalgiafiilistelyissäni jo ennen matkaa muistelin Fregat-ravintolan ihanaa kieviläistä kanaa. Rannan tuntumassa sijaitsevaan Fregat-ravintolaan pääsi nytkin, mutta kanaa kieviläisittäin ei enää listalla ollut. Hyvää oli tämä grillattukin 😋

Valkosipulipullat maistuivat keiton kanssa, todella hyviä!

Suolainen seljanka-keitto lihalla 

Kevyesti suolattu kanavarras ja ihanaa tattaria. Mausteet, maku + edullinen hinta olivat tämän aterioijan makuun 😋

Jäätelöä tuli nautiskeltua joka päivä ja erinomaisen hyvää se olikin 😋

Teen kanssa leivoksia 😋 En sentään kahta kerralla syönyt, toinen oli Tuulan



Neljännen kerroksen interiööriä Pohjola-hotellissa - ihanaa menneen ajan tunnelmaa


Kiintoisa reissu oli ja seuraavassa päivityksessä lisää  💚