Fuengirolan matkan muistoja ja alkavan kesän suunnitelmia🍓

Auringonnousu aamulla varhain 19.4

Jatkan nyt 19.4 eteenpäin matkakertomustani Fuengirolan matkalta (10–24.4).  Alkuosa on huhtikuun blogissani. Loppuun liitän koosteen kesäsuunnitelmistani toiveella, että ehkäpä voisimme tavata jonkun kanssa kesäriennoissa jollakin kertaa, jossain. Viimevuotiseen tapaani pidän kesätaukoa blogista kesä–, heinä- ja elokuun, ellei sitten jotain aivan välttämätöntä kirjoitettavaa tule. Oheisena on parikymmentä kuvaa lomani jälkipuoliskolta ja viimeisenä kuva Kuhasalon luontoretkeltä 19.5. Lopuksi on niitä kesäsuunnitelmiani alkavalle kesälle🍓

Rondan historiallista näkymää

RONDAN KAUPUNKIIN JA VIINITILALLE su 19.4

Tämä oli ehkä tietyllä tapaa reissuni rankin päivä aikaisine herätyksineen, ja kotijoukot jo etänä kysyivätkin, että onko (sydänsairaus huomioiden?) ihan pakko. No ei oo, ja päätinkin, että pari seuraavaa päivää ovat lepopäiviä. Ensimmäisenä oleva kuva on auringonnoususta klo 7 ja päivä päättyi herkullisiin schurro-kahveihin.

Rondan keskustassa olevalta sillalta avautui komea näkymä kauas horisonttiin

Ohjattu retkemme mm. Rondaan maksoi 75 € ja piipahdus Rondaan kesti n. 2 t omatoimisesti kierrellen. Olisin mielelläni maksanut vaikka enemmän, jos olisi saanut kierrokseen opastusta. Ei lie tarpeen tarkemmin selittää, minkä verran jäi käteen kokemattomalle ja eksymispelkoiselle matkailijalle todella valtavassa väentungoksessa "seikkaillen". Varsinkin vanhassa kaupungissa olisin halunnut kierrellä paljon kauemmin ja etenkin kiireettömästi.

Huikeat korkeuserot Rondassa!

Retkemme Rondaan oli siis su puoliltapäivin, ja jälkikäteen kuulin tienoolla 20 v. asuneelta, että tuohon aikaan sekä paikalliset perheet että turistit rientävät katselemaan tämän maan vanhimpiin kuuluvan kaupungin näkymiä ja etenkin sen ylittävää yli 100 m syvää rotkoa. Kun kiipeilin portaille ja kynnyksille sain räpsittyä (korkeanpaikan kammoani uhmaten) sankan ihmismuurin yli kuvia (oheisena). Tungos oli todella tiivis jopa kirkossa, josta seuraavana yksi kuva. 

Useampi kokenut matkailija-tuttuni on sanonut, että heidän ehdoton ykköskohteensa tuolla tienoolla on juuri Ronda. En sitä epäile, jos sinne pääsee ruuhkattomampaan aikaan ja varaa aikaa reilummin, mielellään koko päivän.

Kaunis näkymä Rondan keskustan kirkosta

Viinitilalla käynti sen sijaan oli raikas ja rauhallinen tuulahdus tungoksessa rämpimisen jälkeen. Koirien ystävänä kuvasin tilan omat hauvat, joista vanhempi asettui kuvaan rauhallisesti makoillen, toinen nuorempi käänsi päänsä pois, kun kuvaajalla ei ollutkaan antaa namupalaa. Kikhernekeitto alkupaloineen maistui hyvältä pienten viinimaistiaisten kera. Saimme kuulla myös kattavan esittelyn Andalusian viinikulttuurista.

Rondan retkellä pääsimme käymään viinitilalla

Tähän "matkapäiväkirjaani" taisinkin kirjoittaa jo aiemmin, että näiden yhteisien retkien parhaita anteja on myös se, että saa jutella muiden matkalaisten kanssa. Tällä retkellä mukavana juttuseuranani oli mm. manselaisen pesäpallojoukkueen nuoret naiset. Vaikka en yleensä harrasta penkkiurheilua, nyt voisinkin mennä seuraamaan heidän otteluaan tulevana kesänä Joensuussa. Ihania nuoria, isot aplodit heille mm. liikunnallisesta elämäntavastaan!

Saimme kuulla kattavan esittelyn viinitilan toiminnasta👍

20.4 oli ns. lepopäivä, aamulla oli vain asahitunti joogaajapatsaan (kuva huhtikuun blogissani) äärellä mereltä delfiinejä tähyillen. Asahin jälkeen menimme El Puerto -hotellin kattoterassille maisemia katselemaan (kuva oheisena). Kiitos Petelle vinkistä, ei olisi itse keksittykään. Tuumimme, että ollapa tällaiset näkymät omalta partsilta. Suunnittelinkin jo, että jos vielä pääsen vastaavalle matkalle, pyrin selvittelemään jo ennakkoon, minne ikkunoiden ja parvekkeen näkymät ovat. Luontonäkymää (meri-, vuoristo- tmv.) saisi olla, vaikka se maksaisi enemmän. Etenkin kun näin vähän matkustelee, "sentinvenyttäminen" ei ole se kovin olennainen juttu. Toki nuorempana se oli useimmiten tärkeysjärjestyksen kärjessä. 

Näkymää El Puerto -hotellin kattoterassilta

Luontonäkyminä oheistin tähänkin mm. punakukkaisen "harjapuun" (kuva seuraavana) sekä hedelmäpuita. Parvekettahan ei huoneistossamme ollut. Huoneisto oli kyllä hyvinkin tilava ja siisti, ja hotellin henkilökunta ystävällistä. Jälkikäteen ajatellen majoitus matkan edulliseen hintatasoon suhteutettuna oli ihan ok.

Nk. harjapuu oli täynnä punaisia kukkia 🌺

Liikuskelen yleensä ympäristöissä niin paljon, ettei hotellihuoneesta välittyvillä näkymillä ole olennaista väliä, mutta jos saisi joskus sen paremman puoliskon myös mukaan, uskon, että merkitystä olisi silläkin, onko parveketta, ja välittyykö ikkunoista takapihan roskikset ani varhain kolisevine autoineen vai onko rauhallisia luontonäkymiä. Luulen, että mitä pidempi matka on, tämän merkitys kasvaa. 

Tältä asemalta pääsee junalla mm. Malagaan

Aamulla 21.4 läksin heti aamupalan jälkeen Los Pacosiin haeskelemaan Aurinkorannikon suomalaista koulua; tämä oli siis jo kotona laaditussa ennakkosuunnitelmassani. Matkustinhan Fuengirolaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Ajattelin, että olisi mukavaa tavata esim. alani kollegoita tmv. Onhan tuossa koulussa ollut tuttujani opetusharjoitteluissa ja töissäkin aikoinaan. Lukio löytyikin vaivattomasti, mutta vastaanotto siellä todellakin yllätti. En halua herkistellä enempää, totean vain, että jäipä ikävä mieli. Aulassa seisoi kaksi naishenkilöä, joista toinen (onneksi!) opasti minua, kuinka tulee toimia. 

Haluankin kertoa nyt muun muassa kouluista kiinnostuneille kollegoille: jos haluat edetä em. koulussa ulko-ovea pidemmälle, kysy siihen etukäteen sähköpostitse kirjallista lupaa koulun rehtorilta. Siitä minulla ei ole tietoa, saako luvan vai ei, mutta ainahan kysyä voi. Jos tietoa tästä olisi ollut, olisin toiminut toisin. Tutkin heidän nettisivujaan, samoin kuin koulun oven/pääsisäänkäynnin yhteydessä olevia mahdollisia (?) tiedotteita, mutta tietoa em:sta en löytänyt. Nettisivuilla ohjeistettiin opiskelijoita varsin runsassanaisesti mm. ystävälliseen ja kohteliaaseen käyttäytymiseen kanssaihmisiä kohtaan.  Koulun ovi oli kutsuvasti avoinna. Eteisaula jonka ehdin nähdä, vaikutti varsin kodikkaalta. 

"Koulukierroksen" jälkeen menin Los Bolichesin kirkkoon

Nyt jälkikäteen haluan kuitenkin kääntää matkan positiiviset kokemukset päällimmäisiksi. Kaikkialla paikalliset ihmiset sekä tapaamani turistit ja myös pidempään tienolla asuvat suomalaiset olivat ystävällisiä, avuliaita ja halukkaita vaihtamaan kokemuksia. Sanallisen viestinnän lisäksi oheisviestintä oli mukavaa, hymyyn vastattiin, ja ohjeita esim. tietä tai muuta neuvoa kysyttäessä sai aina. Jotenkin sitä ajattelee niinkin, että jos itse pyrkii olemaan ystävällinen ja huomaavainen toisia kohtaan, saa/saisi samanlaista kohtelua muilta.  

Em. koulun aulan kirjahyllyt olisivat toki kiinnostaneet, mutta onneksi pääsimme 23.4 silmäilemään mm. Antequeran kirjaston moneen käyttöön soveltuvaa ulkoaulaa👍

Illalla 21.4 läksimme hyväntuuliseen karaokeen läheiseen Youpiter-baariin. Koska taidan olla jo vuosia sitten päättyneen työurani myötä yhä tietynlainen ”suunnittelijatyyppi”, parinkymmenen lauluni lista oli laadittu tietty jo kotona ennakkoon, ja mukavan vastaanoton lauluni saivatkin. Tylysti käyttäytyviä tai esim. juopuneita en havainnut. Jotkut tulivat juttelemaankin laulujen välillä, ja uusia tuttavuuksia syntyi. 

Kaipasin pientä hemmottelua, ja menin Glow'hun hiusten laittoon 😊

BIOBARC, KIRKKO, KAMPAAJA JA VARPAAT VETEEN 22.4 🌴

Nyt onkin jo huhtikuisen lomani toiseksi viimeinen "matkapäiväkirjakooste".

Kuuman keskipäivän tunnit oli mukavan vilpoisaa viettää Biobarcin (Fuengirolan nk. eläintarhan) puiden katveessa. Tämäkin kohde oli jo etukäteissuunnitelmassani. Laatuaikaa eläintarhassa saimme viettää useamman tunnin - suosittelen tätä paikkaa (oheisena kaksi kuvaa).

Biobarcin upea lisko

Eläintarhan retken jälkeen Tiina ja Harri johdattelivat meidät läheiseen kirkkoon, josta seuraavana kuva. Kirkkoja rakastan - niin täällä kuin muuallakin. Niissä on mukavan viileää, rauhallista ja tunnelmallista – on myös runsaasti kaipaamaani kiinnostavaa historiaa. Kävimme eläintarhan retken jälkeen yhdessä syömässä aasialaisessa ruokapaikassa, ja sitten olikin jo aikani Glow'hun (kuva edellä) hiusten laittoon. Melkein nukahdin kampaajan tuoliin; oli todella rentouttavaa antaa toisen pestä ja letittää hiukset.

Biobarcin linnut

Glow'sta tullessani tuli mieleen, etten ole vielä kertaakaan käynyt meressä, vaikka kaksiviikkoinen lomani jo läheni loppuaan. Niinpä menin rantaan kahlailemaan ja katselin, löytyisikö simpukankuoria. Yhden poimin mukaani matkamuistoksi. Mietin hieman haikeana, että huomenna on enää vain nunnaluostari- ym. retki, ja illan hämärtyessä suunta jo kohti Malagaa ja kotia.

Biobarcin retken jälkeen kävimme läheisessä upeassa kirkossa

ANTEQUERA, DOLMENES DE ANTEQUERA ja EL TORCAL DE ANTEQUERA 23.4

Laukku oli jo hyvissä ajoin pakattu ja lentokenttäbussi nouti hotellilta illalla klo 22. Olimme 23.4 kuitenkin vielä kokopäiväretkellä eo. otsikon mukaisissa paikoissa. Opas Tiina kiitteli, että onpa hyvä, kun osallistutte, harva lähtee vielä lomansa viime tunneilla kokopäiväretkelle!

Kaunis madonna em. kirkossa

Sää vaihteli tuolloin asteissa 17–23, ja 1200 m meren pinnan yläpuolella oli sumua niin, että patikointi El Torcalissa jäi turvallisuussyistä toiseen kertaan. Oli sinänsä mieleen painuva kokemus, kun kokenut kuljettajamme luovi bussin sakean sumun läpi kapeaa tietä, paikoin jyrkänteiden reunoilla, vastaantulijoita väistellen.

Antequeran historiaa: Dolmen de Menga

Antequera oli viehättävä pieni ja hyvin aidon tuntuinen kaupunki monine kirkkoineen, joista alla tietenkin kuva. Espanjalaisten palvelualttiutta kuvasi sekin, että kun ruoka ei ollut ihan sellaista kuin toive oli, jälkkäriksi tuli iso annos erinomaista suklaakakkua veloituksetta. Myös Antequeran retkellä oli kiva jutella kanssamatkanneiden kanssa. Erityisen piristävää oli huomata ensimmäisiä matkapäiviään viettävien ilo ja energia 😍 

Upeita sisänäkymiä Antequeran kirkossa

Maaseutu oli silmiä hivelevän kaunista, mm. malva, unikko, puna-ailakki ja monet siniset ja keltaiset kukat kukkivat runsaina - kuvat kertovat lisää. Hedelmiään kypsyttelevää mantelipuuta (kuva alla) en muista ennen nähneenikään lähietäisyydeltä, siitäkin sain nyt muistoksi kuvan. Vastaleikatun ruohikon tuoksu oli huumaava 💚

Mantelipuu Antequeran maaseudulla

Yölennon jälkeen olin väsähtänyt, mutta mieli täynnä kiitollisuutta. Ilon ja kiitollisuuden aihe on ihmeen toimintakykyisenä pysynyt kroppa, joka jaksoi kuljettaa aktiivisen mielen mm. monille retkille etelän lämmössä. Polvetkin kestivät hyvin, polvituet olivat tosin käytössä koko matkani ajan. Haavereita ei sattunut, enkä ennakkoon pelkäämääni rajua flunssaakaan saanut. Maskia käytin lentokoneessa tullen mennen ja busseissa retkien yhteydessä. Tiedä sitten, auttoiko se, mutta pääasia ettei sairastuttu. 

Puistonäkymiä Antequerasta

Ihana oli myös tavata matkalla ent. kuorokaveri, jonka olen tavannut viimeksi vuosikymmeniä sitten, kai viime vuosituhannella. Paikkamme olivat vierekkäin sekä Malagan että Joensuun koneissa - mikä onnellinen sattuma 😊 Saimme jakaa ilot ja surut, menetykset ja onnen aiheet. Lupasimme pitää nyt jälleen yhteyttä, ja olemme pitäneetkin. Jaettavaa on.

Antequeran maaseudulla kukki huhtikuussa myös kotoinen puna-ailakkimme 💚

Kotitienoon viileää mutta kuulasta kevättä katsellen valmistauduin lähtemään heti seuraavana aamuna Kotkaan sydänjärjestön vuositapaamiseen, kimppakyytimahdollisuudesta kiitollisena.

Edellä on mm. muutamia lempikuviani Antequeran tienoon keväästä 23.4. Kuvasaalis tältä kahden viikon matkaltani on muiltakin osin laaja, kirkkokuviakin eri puolilta on varmaan useita kymmeniä. 

Antequeran kirkon pihalla

🍓 LOPUKSI KESÄSUUNNITELMISTANI 2026 🍓

🍓 Heikki Turusen Kuokka ja kannel -romaaniin pohjautuva Malanja-ooppera la 23.5 klo 18 Joensuun konservatoriolla.

🍓 TSL:n Js:n seudun op.järjestön mukana yhteiskyydillä Kermankosken kesäteatteriin ”Aikuinen nainen” 7.6 (Saija Tuupanen pääroolissa).

🍓 Varkauteen yhteisretkelle Savon sydänryhmäläisten kanssa 13.6.

🍓 Heinäkuun 4. sukulaispojan häät Kontiolahdella.

🍓 Vuonislahteen Siposten sukuseuralaisten kanssa Kivenpyörittäjää katsomaan 5.7 (iltanäytös klo 19, Lieksan teatteri). Samana päivänä Siposten sukuseuran kesätapaaminen klo 12 alkaen Herranniemessä. Saan pitää siellä klo 17 alustuksen teatteriin teemalla ”Kivenpyörittäjän etkoilla” 😊

🍓 Outokummun retkelle 16.7 (TSL). Retken yhteydessä on mm. Ristin kesäteatteri: Finlanders-musikaali -näytelmän on käsikirjoittanut Merita Seppälä, ohjauksesta vastaa Heidi Mutanen ja laulujen ohjaus on Anne Härkösen.

🍓 Juuan retkelle 19.7 (tämän TSL:n retken yhteydessä on mm. Vuokonjärven kesäteatteri). Neljäkymmentä vuotta täyttävässä Vuokonjärven kesäteatterissa esitetään näytelmä ”Onnennumerot”.

🍓 Aikaisempina vuosina suuren suosion saavuttanut Joensuun Museon ystävien retki Salmelaan on tänäkin vuonna 2.8.

🍓 Utraan marttojen järjestämälle kesäteatteriretkelle 6.8 seuraamaan esitystä ”Puhelinlangat laulaa”.

🍓 Tosi kiinnostavaa olisi tehdä kesäretki myös P. E. Svinhufvudin ja vaimonsa Ellenin Kotkaniemeen ja Pulsan asemalle, joita Luumäen suunnan retkikohteina on kehuttu kovasti. Samalla voisi tavata Hilmaa, Karoa ja Peteä 💗

Sydänkavereiden kanssa luontoretkellä Joensuun Kuhasalossa 19.5.

Hyvää ja sopivan lämmintä kesää! 

Tätä kirjoittaessani 20.5 varjon puoleisessa ulkomittarissa Joensuussa on peräti +26!

Fuengirolassa 10 - 24.4.2026 ja Kotkassa 25 - 26.4.2026

Näkymää yhteiseltä päiväkävelyltämme 11.4.26.

Jotta tämä huhtikuun postaukseni ei venyisi kohtuuttoman pitkäksi, päätin rajata ns. matkakertomukseni blogissani Fuengirolan matkalta kahteen osaan. Jatkan kertomusta toukokuussa ajankohdasta 19.4 eteenpäin. Aluksi hieman matkan jälkeisestä viikonlopusta ja jaksamisestanikin. Olinhan etukäteen huolissani jaksamisesta; yksi ja toinen kohta kropassani on nimittäin alkanut oireilla rapistumisesta. Pientä asennetta jo vaati lähteä heti Espanjan reissun jälkeen la-aamuna 25.4 Kotkaan Karpatiat ry:n vuositapaamiseen 2026 "Liike on lääke" sekä ko. yhd. vuosikokoukseen 26.4. Motivaatio oli tietenkin suuri, pidänhän tätä tapaamista tärkeänä; oikeastaan koko vuoden kohokohtanani, mitä tulee järjestö- ja vapaaehtoistehtäviin.

Näkymää Kotkasta Sapokan vesipuistosta la-illan 25.4 kävelyltäni

Edellä on vesinäkymä Sapokan vesipuistosta la-illan kävelyltäni, jonne sain opastuksen ystävälliseltä paikalliselta rouvalta. Olen aina ollut sitä mieltä, että Kaakkois-Suomessa on erityisen mukavaa väkeä! Nyt tuli hehkutusta, mutta aiheesta 👍

Kertauksena epätietoisille, että Karpatiat ry on valtakunnallinen sydänlihassairaiden ja heidän läheistensä yhdistys. Toiminnan keskiössä on VERTAISTUKI, mihin kuuluu kuunteleminen, kohtaaminen, toisen tukeminen ja yhdessä koetun jakaminen. Kerran vuodessa kokoonnumme yhteen viikonlopun mittaiseen vuositapaamiseen, jossa on tarjolla tietoa, tukea, kohtaamisia ja mukavaa yhdessäoloa. Vuositapaamisen yhteydessä on vuosikokous. Vuosikokous antoi luottamuksensa seuraavalle kaksivuotiskaudelleni hallituksessa, kiitos 💗 Kirjoitan myöhemmin pyynnöstä jutun tästä viikonlopusta Karpatiat-lehteen. Näitä juttuja olen kirjoittanutkin vapaaehtoistöinä vuosien varrella jo toistakymmentä.

Koristepuiden mandariinit ovat kuulemma kitkeriä, mutta neuvokkaat nunnat valmistavat niistäkin hilloa 😋 Ruokahävikki siis minimiin 👍

Etukäteen olin siis huolissani, miten fysiikkani kestää tämän minulle nykyään kovin harvinaisen kahden viikon matkan. En ole sitten sairastumiseni (syksy 2018) tehnyt yhtään pidempää matkaa, enkä siis lentänytkään. Kiitän nyt sydänosuman saanutta iäkästä kroppaani, että se jaksoi kuljettaa ihan hyvin tätä vielä aktiivista ja osallistumishaluista mieltäni/henkeäni mukanansa. Huoltahan ei tosiaankaan ollut pelkästään sydämestä, vaan monta muuta kremppaa on viimeisen vuoden aikana ilmennyt, eikä vähiten polvien kohdalla. Myös univaikeudet yleensä reissussa pahenevat. Polvituet jaloissa kävelin matkalla runsaat 10 000 askelta joka päivä. Jos ne tuet sieltä hameen alta vilkkuivatkin, tämän ikäisenä annan ”siimaa” itselleni - yli seitsemänkymppiselle ei ulkonäkö ole enää oleellinen 😅 Ei ollut huono askelmäärä, sanoisin. Matkan jälkeen parina yönä veti suonta jalasta, mikä vaiva tokeni kaksituntisilla JoenVolin kehonhuoltotunneilla. Liike on lääke!

Kerran kävin meressäkin kahlailemassa ja löysin simpukan kuoren 😍 

Fuengirolan matkani ensimmäiset kuvat ovat yhteiseltä päiväkävelyltämme 11.4.26. Aamupäivä oli pilvinen, iltapäivällä aurinko ilmestyi ohuen pilviverhon takaa. Säät olivat lämpimät ja aurinkoisetkin (noin 20 astetta) koko matkamme ajan.

Huoneistoomme olisi mahtunut isompikin porukka; laskin että jos olohuoneen sohvat avaisi, 10 henkeä olisi mahtunut nukkumaan. Siistiä oli ja monenlaista varustusta. Parvekkeen puuttuminen kirpaisi hetken, mutta se, kuten moni muukin, on asennekysymys. Kaikkea ei voi saada ja ihan hyvä näin. Olen odottanut tätä (moneen kertaan peruuntunutta) reissua jo lähes kymmenen vuotta, joten päätin etten välitä pienistä. Uima-altaallekin pääsi hissillä hetkessä sieltä 8. kerroksestakin.

Joogaava nainen asahi-paikallamme El Puerto -hotellin edustalla

Matkalleni olin suunnitellut retkiä, kirkkokäyntejä, karaokea, joogaa/asahia, marttatapahtumaa ja kavereiden tapaamista. Ravintola Kukossakin käytiin. Mamban tähtiartisti Tero Vaara esiintyi siellä alkaneella viikolla, ja saimmekin liput ja pääsimme kuuntelemaan mm. "mitä yhdestä särkyneestä sydämestä" ja ”vielä on kesää jäljellä” 🎵🎶

Näin keväällä (kun ei ole vielä liian kuumaa) kauniisti kukkivat kukat ilahduttivat kukkien ystävää. Mm. unikot, kiinanruusut ja malvat värittivät teiden reunuksia. Moniääniset linnut laulelivat ja toivoimme näkevämme merellä delfiinejäkin.

Hiekkataidetta meren rannalla

VALOKUVASIN PALJON LOMAMATKANI PIENIÄ/SUURIA ILOJA 🌴

Kaverit ovat pyytäneet, että laita kuvia ja viestejä sieltä reissuiltasi, joten laitoin fb:iin varsin runsaastikin kuvia eri päivieni kierroksilta. Niitä on myös tämän päivityksen yhteydessä. Uudesta Reflasta saatiin hyviä retkivinkkejä, rentoa juttuseuraa ja todella herkullista juustokakkua kahvin/teen oheen 😋Joen uoma (kuva seuraavana 12.4) on kuivunut veden vähyydestä täälläkin, mutta onneksi meressä vielä vettä riittää.

Joen uomaa rantaraitin varrella

MATKA JATKUI 🌴

Pääsimme 14.4 Tiinan ja Harrin opastamana todella upeaan Los Bolichesin kirkkoon. Lukuisine pyhäinkuvineen, tuoksuvine kukkineen ja kauniine alttareineen se on todella vaikuttava. Tuonne pääsin poikkeamaan pariin kertaan uudelleenkin, olihan se melko lähellä hotelliamme.

Los Bolichesin kirkosta 💜

On ilo päästä tienoolla pidempään asuneiden opastettavaksi, kiitokset Tiinalle ja Harrille 🌺 Pääsimme mm. yhteiselle lounaalle Vegetalia-kasvisravintolaan, jota tuskin olisimme itse löytäneet tai hoksanneet. Uskon että kaltaiseni vähemmän matkustelleet valitsevat herkästi ruokapaikkansa tuolla keskeisen rantakadun varrelta, mutta syrjemmältä löytyvät ne edullisemmat ja myös omaperäisemmät ruokapaikat. Jälkiruokakahvit nautimme Cafe Granierissa, erinomainen kahvi ja juuri siihen hetkeen sopivankokoinen minikokoinen kahvileipä tai joskus churrot (kuva alla).

Churrot tällä kertaa kahvin ja kinuskin kera 😋

Markkinoillakin (kuva alla) piipahdin, jota paikalliset nimittivät feria-alueeksi. Siellä oli todella paljon myyjiä, jotka tarjosivat runsaasti monenlaista kaunista ja värikästä! Harmi ettei juuri mitään tarvitse, muistoksi hankin pienen laatan Marttalan ulkoseinään. 

Suuressa tavaratalossa asioidessani puolestaan opin, että esim. -50 % tuotteen vieressä ei välttämättä tarkoita, että se tuote olisi alessa, vaan vasta sitten, jos ostaisi niitä väh. kaksi. Oppia sekin! Harri vinkkasi, että paikallinen kefir on hyväksi, jos tai kun vatsa oireilee, sitä hankin – se onkin lääkkeiden sijaan luonnonmukainen ja myös edullinen vatsavaivojen lievittämisen konsti.

Feria-alueen portilla

Oli mukavaa päästä Aurinkorannikon marttojen tapaamiseen 16.4, kiitos Aurinkorannikon Martat ry:lle ja emännällemme Tiinalle lämminhenkisestä tapaamisesta. Koimme olleemme tervetulleita ja vuorovaikutus oli vilkasta ja ystävällistä.

Kaksiviikkoiseen lomaamme sisältyi monenlaista: retkiä, tapaamisia, nähtävyyksiä, asahia meren rannalla palmupuiden katveessa, sekä musiikkia niin karaoken kuin skandinaavisen turistikirkon gospelinkin puitteissa. Jälkimmäinen toteutui lauluvihon sanojen tuella ruotsiksi. Illalla pääsimme kuuntelemaan Mamban klassikkoja Tero Vaaran esittämänä täpötäydessä ravintola Kukossa.

Tuoreiden vihannesten runsautta feria-alueella

Nerjan 1600–1700 -luvuilla rakennettu pääkirkko (kuva 17.4 seuraavana) Iglesia El Salvador ja matkalla näkemäni muutkin kirkot ansaitsisivat melkeinpä oman blogipostauksensa. Ehkäpä sen vielä joskus teenkin. Kuvat puhuvat puolestaan. Olin aivan mykistynyt näistä lumoavan kauniista paikoista, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Näissä voi tuntea pyhän kosketuksen. Paikalliset (usein hieman vanhemmat naiset) tulivat kirkoissa juttelemaankin, ja jo vähäisillä sanoilla ja elekielellä pystyi ajatuksia vaihtamaan, kun oli yhteinen kiinnostus ja motivaatio 🙏

Iglesia El Salvador -kirkko Nerjassa 💜 

Nerjan ja Frigilianan retkellä 17.4. vietimme bussissa aikaa kaikkinensa kai kolmisen tuntia, mutta aika riensi nopeasti. Oli kiinnostavaa kuunnella asiantuntevan oppaan Tiinan kertomuksia Frigilianan, Nerjan ja Malagan tienoilta ja katsella kauniita näkymiä. Nerja sijaitsee Costa Del Solin itäisimmässä nurkassa ja meri näytti sieltä katseltuna erityisen kirkkaalta turkoosin sävyineen. Frigilianassa viehättivät mm. valkoiset kujat ja kauniit kukkaistutukset.

Paellaa Nerjassa 17.4

Jo kotona päätin, että ainakin kerran paellaa pitää matkalla maistaa, ja se tavoite toteutui Nerjassa (kuva edellä). Paella ei ollut tällä kertaa ihan sitä, mitä ruokalista lupasi (eli kanan sijaan oli luista possua), mutta nälkäinen söi ruoan hyvällä halulla, ja kalaliemi jossa riisi oli haudutettu oli mainio. Näillä yhteisretkillä on mieluisaa mm. keskustelut tuiki tuntemattomienkin retkikavereiden kanssa, joista saattoi tullakin kohta tuttuja, kun yhteistä löytyi, toisinaan löytyi yhteisiä pohjoiskarjalaisia tuttujakin. 

Sumuinen näkymä Antequeran tienoilta (lis. seuraavassa päivityksessä)

Esim. ANTEQUERAn retkellämme 23.4 pääsin juttelemaan jo 16 vuotta Pariisissa (opiskelujen ja työn myötä) asuneen naisen kanssa. Kerroin hänelle, että jos vielä pääsen lentomatkoille, toivomani seuraava kohde olisi Pariisi, mutta ilmaston saastuneisuus huolettaa. Hän kertoi, että ilma on puhdistunut huomattavasti viime vuosien (lähinnä vasemmiston?) päättäjien toimien ansiosta, mm. henkilöautoliikennettä kaupunkialueella on rajoitettu voimakkaasti – ja hyvä niin. Hän kannusti varaamaan väh. viikon matkan ja käymään muuallakin kuin perinteisissä turistikohteissa, joissa voi olla kova tungos. Tungoksissa ja muussa vastaavassa väen paljoudessa en viihdy, sen huomasin Rondassa, josta seuraavassa päivityksessäni.

Kuva näköalapaikalta Mijaksesta 💙

Pääsimme 18.4 omatoimiretkelle Tiinan ja Harrin kanssa Mijas Puebloon. Koska useampikin (vähemmän näillä suunnilla matkustellut) kaverini suunnittelee matkaa tänne, olen laittanut näihin postauksiini melko yksityiskohtaistakin tietoa. Tällä kertaa yksityiskohtana esim. se, että paikallisbussikyyti maksoi menomatkalla 1,60 € ja kimppataksi tullessa noin 15 €. Kohtuullisia mielestäni molemmat.

Tästä kaupasta löysin kauniisti soivan tuulikellon kotiin viemisiksi 🎶

Kiitos Petelle erinomaisesta ruokapaikkavinkistä kauniissa Secret Gardenissa (kuva alla). Pääsimme 18.4 ruokailemaan appelsiini- ja oliivipuiden katveessa samassa tilassa hääseurueen kanssa. Saimme olla kuin osallisina kauniin hääparin onnenpäivässä. Jotain pastan tyyppistä teki mieli, ja valitsin ravioleja. 

Ruokailimme Mijaksessa Secret Gardenissa 18.4

Jos nyt mietin lomani ihastuttavinta paikkaa, se on kyllä juuri Mijas Pueblo. Kaunis valkoinen vuoristokylä sijaitsee 430 m merenpinnan yläpuolella vain n. puolen tunnin bussimatkan päässä Fuengirolasta. Jos vielä joskus pääsen uudelleen näille tienoille, majoittumispaikkatoiveeni olisikin juuri Mijas Pueblo. 

Kuulin myöhemmin että jotkut viettävät täällä pitkiäkin aikoja mm. golfia pelaillen. Omiin harrastuksiini ei golf kuulu, mutta luulen, että mm. kirjoittaminen ja luonto- ja kulttuuriharrastukset saisivat inspiraatiota noissa upeissa ja rauhallisissa maisemissa, ystävällisten ihmisten keskellä. Ehkäpä opiskelisin kaunissointuista espanjan kieltäkin 😊 

Hevosajelullekin olisi Mijaksessa päässyt

Shoppailusta tykkääville vinkkinä: täällä on aivan mahtavat ja monipuoliset putiikkikujat. Lisäksi on mm. maailman pienin suklaatehdas, käsityöläispuoteja, vaatekauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Ja mikä parasta, tämä kaikki huikeiden maisemien keskellä leppoisan rauhallisen oloisessa miljöössä. Läpipääsemätöntä tungosta ei ollut missään, kuten oli esim. Rondassa, josta seuraavassa postauksessani.

Mijaksen aasit ääntelivät välillä hyvinkin kovaa

Otin Mijaksessa kuvia mm. v. 1586 kallioon rakennetusta kirkosta, keskusta-alueen tunnelmallisesta kirkosta sekä viimeisinä pari kuvaa miniatyyrimuseosta (Carromato de Mijas). Tämä on kuulemamme mukaan tienoon suosituin vihkikirkko ja vihkiparin näimme nytkin kirkon lähellä. 

Carromato de Mijas, Museo de miniaturas

Miniatyyrimuseossa (kuva edellä) näimme mm. pikkuruisia astioita ja soittimia ja paljon muuta mielenkiintoista - pienimmät miniatyyrit olivat maalauksia nuppineulan päässä! Miniatyyrimuseo on lähellä Mijaksen näköalapaikkaa ja kirkkoa ja pääsymaksu sinne oli vain kolme euroa. Gracias por su visita toivotettiin hymyilevin kasvoin 💖 

Näkymää kallioon rakennetun kirkon läheisyydestä

Tämän ehkä koko matkani upeimman päivän kruunasi sinfoniaorkesterin konsertti 👏 

Kun hieman lepäilin, poikkesin kuuntelemaan sinfoniaorkesteria feria-alueen lähellä. Tämä paikallisten marttojen vinkkaama ilmaiskonsertti yllätti (maksuttomuutensa vuoksi) tasokkuudellaan ja laajuudellaan, saimme kuulla puolentoista tunnin ajan mm. Beethovenin ja Mozartin klassikkoja korkeatasoisen orkesterin esittämänä. Kiitin itseäni, että jaksoin vielä klo 19.30–21 lähteä kuuntelemaan tuota konserttia kävellen usean km:n päähän. Kokeneemmat olivat varoitelleet liikkumisesta myöhäiseen aikaan yksin. Ei kuitenkaan pelottanut, eikä mitään ikävää sattunutkaan; lapsiperheitäkin ruokaili vielä klo 21 kävelyreittini varrella olevissa ravintoloissa.

Fuengirolan sinfoniaorkesterin konsertissa 18.4

Nk. matkakertomukseni jatkuu toukokuussa, siinä on aluksi 19.4 kokemuksia Rondan kaupungista ja viinitilalta. Ja tietenkin totuttuun tapaani on myös joitakin ajankohtaisia kuulumisia. Sitä ennen vietän vappua, aloitan kesäkauden laulutuntini tällä viikolla ja jatkan muita lauluharrastuksiani mm. karaokeklubin hoivakotikeikoilla ja jäsenilloissa 🎵 🎶 Ja päivittäistä liikuntaa tulee tietenkin teemalla Liike on lääke!

Lopuksi vielä kaunis sisänäkymä Los Bolichesin kirkosta, tuoreina tuoksuvien kukkien ääreltä 💜

Hyvää vappua ja alkanutta kevättä🎈🎉!

Menneeseen ja tulevaan, iäisyyden äärellekin

Vuonislahden sydän ja aurinko kevättalvella 2026 💖 

Aika rientää nopeasti, nyt ollaan jo maaliskuun puolivälissä. Alkukevään kuulas valo hohtaa sulavilla hangilla. Lunta onkin tänä vuonna ollut vähän, joten nuo lumet sulanevat vauhdilla. Tässä kirjoituksessa alkupuolella on Espanjan matkahaaveiden/-suunnitelmien innoittamia poimintoja lähteitä hyödyntäen, loppupuolella on historiaosio. Jälkimmäistä ovat jotkut vakituiset blogini lukijat toivoneet, ja toki itsellenikin historia on ehtymätön mielenkiinnon kohde. Blogia ja myös muita tekstejä voi nykyään kuunnella puhelimellakin, kertoi eräs ystäväni. Se oli minulle uutta, täytyykin kokeilla. 

Tekoäly ei ole mitään tekstejäni tehnyt – ainakaan vielä. Kuvituskuvat ovat viittä historiaosion kuvaa lukuun ottamatta tältä kevättalvelta. Kuvissa on selitystekstit kuvien alla.

Ajattelin ottaa blogissani käyttöön runsaammin väliotsikoita ja pyrin lisäämään kappalejakoa saatuani palautetta tekstieni lukijaa uuvuttavasta laveudesta. Tunnistankin itseni harrastajakirjoittajana juuri lavean tekstin kirjoittajaksi. Voin kuvailla liiankin seikkaperäisesti yksityiskohtiakin, ja tekstiä syntyy helposti sivukaupalla silloinkin, kun asian voisi ilmaista paljon tiiviimmin. Kirjoitan blogiani pätkissä, kun inspiraatio tai kirjoittamisen tarve tulee. Silloin kuukausittainen kirjoitukseni voi venyä joskus (liiankin?) pitkäksi. Toki voisi kirjoittaa useamman kerran kuussa, mutta se sopii paremmin jollekin toiselle. Tästä maaliskuun postauksestani tulikin näköjään erityisen pitkä, mutta tälleen tällä kertaa.

Graafisia sävyjä pilvisenä päivänä ❤

Karsiminen parantaa tekstiä, sanoi mm. kirjailija Kaari Utrio. Sanoin eräälle em. palautetta antaneelle ystävälleni, että hypi yli tekstiäni tai jätä tylsäksi käynyt tarina tai tarinan osa kesken. Hän vastasi samoin kuin itsekin lukijana ajattelin jotain (hidassoutuisuudessaan pitkästyttävää) tekstiä lukiessani. Kovin helposti ei jätä keskenkään, kun sitä kai alitajuisesti odottaa jonkin kohokohdan - tai mikä se sitten lieneekään - pulpahtavan esiin jostain tekstipaljouden keskeltä. Toisaalta ehkä myös odottaa, mikä on se kiinnostava loppuratkaisu jossakin pohdiskelun kohteena olleessa asiassa 😊

Näinä viikkoina myös elämän yllätyksellisyys äkillisine muutoksineen on ollut jälleen ajankohtainen. Tällä kertaa lähti ikätoveri 🙏 Kuolemasta olen kirjoittanut näiden runsaan seitsemän blogivuoteni aikana useastikin, ehkä palaan tähän myöhemmin. Nyt kuitenkin matkaan mielikuvissani ja ennakkosuunnitelmani mukaan Aurinkorannikolle, ja haeskelen lähteitä tekstiini. Lopuksi aikamatkustan 90-luvulle ja siitä edeten sadan vuoden taaksekin.

Laulun iloa -keikalla 11.2 (kuva: Marja Mölsä).

Saimme olla 11.2 Karjalan karaokeklubilaisten kanssa laulamassa hoivakodilla Laulun iloa -keikalla (kuva edellä). Huomenna 11.3 jälleen eräälle toiselle hoivakodille laulukavereiden kanssa lahjoittamaan laulun iloa! Olen suunnitellut laulavani pari suomalaista tangoa ja valssia, pari keväistä laulelmaakin. Nykyään elämässäni onkin useita uusia soundeja. Yksinlaulutunnit, kuoro ja karaokeklubin tapahtumat täydentävät mielestäni varsin hyvin toisiaan, ja mikä helpottavaa: saan laulaa matalammista sävellajeista 👍 Lähestyviä hautajaisia varten harjoittelussa on nyt Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla🙏 

Laskin mielenkiinnosta, että lauluharrastuksiini käytän noin tuhat euroa vuodessa, mitä pidän varsin edullisena kustannuksena moneen muuhun harrastukseen verrattuna. Aiempina vuosikymmeninä harrastusmenoja kertyi lähinnä vain jumppaseuran kausikortista ja kulttuuririentojen pääsylipuista. Uskon, että lauluharrastus tukee sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia ja sitä kautta terveyttäkin. Asiantuntijat kannustavat, että liikunnan lisäksi tämän tyyppiset harrastukset tukevat osaltaan siis myös sitä, että pysyisimme omatoimisina ja elämäniloisina mahdollisimman pitkään. 

SUOMALAINEN KOULU ESPANJASSA

Espanjan Fuengirolassa sijaitsee tiettävästi maailman ainoa sellainen suomalainen lukio, jonka kotipaikka ei ole Suomessa. Koulussa annetaan myös esi- ja perusopetusta. Siellä olisi mielenkiintoista päästä käymään, ja jos ei turistina sisälle pääse, niin jospa pääsisi ulkopuolelta silmäilemään. Tästä koulusta voi mennä hyppytunnilla halutessaan vaikkapa rannalle uimaan tai kävelylle rantabulevardille. Tässä koulussa kaikki esiopetuksen lapset ja perusopetuksen oppilaat opiskelevat espanjaa pakollisena oppiaineena kaksi vuosiviikkotuntia. Koulu sijaitsee Los Pacosin sydämessä, Fuengirolassa os. Jose Salik 4. (suomalainenkoulu.net.)

Saimme osallistua laskiaissunnuntaina 15.2 Jää tielle -tapahtumaan Vuonislahden satamassa 🔥

KIRKKOJA AURINKORANNIKOLLA

Seuraavaksi pientä pintatarkastelua kirkoista. Fuengirolassa on mm. Los Bolichesin valkoinen kirkko ja katoliset kirkot Parroquia de Nuestra Señora del Rosario ja Iglesia Virgen del Carmen. Espanjanpalvelut kirjoittaa, että messuja pidetään Los Bolichesin kirkossa Fuengirolassa ja Los Bolichesin seurakuntakodilla vuoroviikoin, San Miguelin kirkossa Torremolinosissa, Arroyo de la Mielin kirkossa Benalmadenassa, Nerjan kirkossa ja Calahondan kirkossa (espanjanpalvelut.com).

Mumminmatkat kirjoittaa blogissaan, että Parroquia de Nuestra Señora del Rosario -kirkko sijaitsee Plaza de la Constitucion -aukiolla (suomeksi Perustuslain aukio). Tämä katolinen kirkko on rakennettu 1920-luvulla, ja omistettu kaupungin suojeluspyhimykselle Neitsyt Marialle, kuten suuri osa maailman katolisista kirkoista. Kirkon nimessä oleva Rosario (suom. ruusukko) tarkoittaa sekä sen nimistä rukousta että rukousnauhaa, jonka avulla ko. rukous rukoillaan. (Mumminmatkat -blogi.) Tässä valkoiseksi rapatussa kirkossa olisi kiinnostavaa päästä käymään, se vaikuttaa lukuisine pyhäinkuvineen kauniilta ja puhuttelevalta.

Iglesia Virgen del Carmen -kirkko sijaitsee Los Bolichesin ”suomalaislähiössä” Plaza del Carmen -aukion reunalla. Paikallisen suomalaisen seurakunnan viikoittaiset messut pidetään tässä ”suomalaistyylisessä” kirkossa. (Mumminmatkat -blogi.) Nettilähteet kannustavat, että tämä katolinen kirkko on suositeltava ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Nettikuvista näkyy, että siellä on mm. erittäin upea alttari. Aurinkorannikolla toimii myös Suomen Merimieskirkko.

Tuulan kanssa teatterissa 21.2.26. Kiitos Pauliina Hukkaselle ja Miia Nuutilalle erittäin hauskasta ja voimaannuttavasta terapiasta Joensuun kaupunginteatterissa 🌺

MÁLAGA 

Málaga on satamakaupunki Etelä-Espanjassa, Andalusiassa, Aurinkorannikolla. Málagasta (Espanjassa vuosia asunut) Pete sanoi, että se olisi minulle hyvä kohde, siellä on paljon kiinnostavaa historiallistakin katseltavaa ja koettavaa. Tämä kaupunki on Málagan maakunnan pääkaupunki. Taiteilija Pablo Picasso, näyttelijä Antonio Banderas ja näyttelijä-muusikko Fran Perea ovat kotoisin Málagasta. Kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä ovat 700-luvulla rakennettu Alcazaban linnake ja eräs Rooman valtakunnan ajalta peräisin oleva amfiteatteri. (wikipedia.org.)

Pienimatkaopas.com kirjoittaa, että Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin eli Aurinkorannikon tunnetuin keskus. Alcazaba-linnakkeen ohella kehotetaan suuntaamaan Gibralfaro-linnaan, joka kohoaa kukkulan laella. Tältä 1300-luvulta peräisin olevalta linnoitukselta on komeat panoraamanäkymät yli koko kaupungin. Erityisesti tuollaisille linnoituksille kiipeilyä suunnitellessani muistutan itseäni jälleen kerran ASIANMUKAISISTA JALKINEISTA; eli ei siis todellakaan kenkien(kään) ulkonäkö ole merkityksellinen, vaan se, että ne ovat hyvät jalalle vaativimmissakin olosuhteissa! Lähteet kehottavat, että kun tulee jälleen keskustaan, kannattaa poiketa Málagan katedraaliin, jota paikalliset kutsuvat lempinimellä "La Manquita" eli yksikätinen sen keskeneräisyyden vuoksi. Katedraalin tornista on hienot näkymät kaupunkiin. Myös Gibralfaron linnoitukselta avautuu nettikuvien mukaan todella komeat näkymät mm. Malagan härkätaisteluareenalle ja satamaan.

Kävimme Riitan kanssa 5.3. katsomassa Aino Stranden-Sorviston teräsemalireliefejä "Lasinen metalli" -näyttelyn. Se on avoinna 31.7.2026 saakka Joensuun ort. kulttuurikeskuksella. (Kuva: Riitta N.)

Kun on kiinnostunut taiteesta, Picasso-museo on ehdoton käyntikohde. Siellä haluan päästä käymään, ja mikä tärkeää: myös kiireettömästi. Haluan viipyillä teosten äärellä, ja jos on joskus kiire rientää eteenpäin, ehkä kierros kannattaa silloin jättää väliin tai ainakin toiseen kertaan. Museossa pääsee tutustumaan kattavaan kokoelmaan Picasson teoksista hänen synnyinkaupungissaan. Picasso-museo sijaitsee Palacio de Buenavistassa. Sen kokoelmat kattavat yli 200 teosta. Lisäksi voisi suunnata kohti Mercado de Atarazanas -kauppahallia, jossa voi maistella paikallisia herkkuja ja ihailla hallin arkkitehtuuria ja värikästä lasimaalausikkunaa. Ateriavaihtoehtoina mainitaan grillikalavalikoima erilaisista paikallisista kaloista paneroituna ja grillattuna. Tyypillinen pääateria on espetos eli grillatut sardiinit - ja tapakset tietenkin. (pienimatkaopas.com/malaga/.) Vaikka nykyisin suosin mieluiten alkoholittomia viinejä, Malagassa lasillinen makeaa Málaga-viiniä voisi olla maistuva jälkiruoka.

Tekoäly kertoi, että suorat lennot Helsingistä Málagaan kestävät hieman alle viisi tuntia. Malagan lentokentältä (AGP) Fuengirolaan on matkaa noin 25–30 kilometriä. Autolla matka taittuu yleensä noin 20–30 minuutissa. Renfe-lähijunalla (linja C1) matka-aika lentokentältä Fuengirolan keskustaan on noin 34 minuuttia, ja junia kulkee n. 20 minuutin välein. 

Valoja ja varjoja Paaterin metsäladulla 7.3.26

MARBELLA

Eräs kiinnostava päiväretken kohde voisi olla myös Marbella. Joidenkin lähteiden mukaan Marbella on ollut ainakin aiemmin erityisesti varakkaamman väen kohde, nykyisin se on jo matkailun kohteena kaikille matkailijoille. Esim. ohjattu päiväretki sinne voisikin olla hyvä valinta, tosin bussillakin pääsee. Karttanäkymän mukaan bussi kulkee meren rannan tuntumassa, joten samalla voi ihailla merimaisemia. Marbella sijaitsee Andalusiassa Malagan kaupungin eteläpuolella. Esimerkiksi sen vanhakaupunki kiinnostaa historiasta kiinnostunutta. Tekoälyavusteinen teksti netissä kertoo, että päiväretki Marbellaan Fuengirolasta on helppo ja suosittu (n. 30–40 min), ja se onnistuu nopeimmin suorilla Avanza-busseilla (maksu alkaen n. 5 €/suunta). Bussit kulkevat jopa n. 14 kertaa päivässä, varhaisin jo klo 6.40. Bussi Marbellaan lähtee Fuengirolan pääbussiasemalta (Estación de Autobuses de Fuengirola), joka sijaitsee keskustassa lähellä juna-asemaa. Liput saa bussiaseman tiskiltä, automaatista tai kuljettajalta. 

Hellotickets.fi/espanja/marbella kirjoittaa, että Marbellasta voi nostaa esiin esim. Plaza de los Olivosin aukion, Marbellan kunnalliset markkinat, Marbellan linnan, joka muodostuu muinaisen islamilaisen rakennuksen raunioista. Siitä tuli myöhemmin katolinen linnoitus. Tälle alueelle ovat ominaisia mukulakivikadut (muistutus itselle: jalkaan siis kunnon kengät!) ja andalusialaisen arkkitehtuurin kuviot puuparvekkeineen ja kauniine valkoisine muureineen.

Aurinkoinen hiihtelysää 7.3

Nuestra Señora de Encarnaciónin kirkko siellä on myös hyvä vierailukohde; se on katolinen kirkko, joka oli aikoinaan moskeija. San Juan de Diosin kappeli on lähteen mukaan toinen kaupungin kiinnostavista uskonnollisista rakennuksista. Marbellan historiallisen keskustan ympäristö on myös vierailun arvoinen, siellä on Alameda-puisto trooppisine kasvillisuuksineen ja tunnettu Avenida del Mar, jonka ulkoilmamuseossa on useita Salvador Dalín veistoksia. Ne ovat kaupungin ikonisia paikkoja. Molemmat ovat alle 200 metrin päässä historiallisesta keskustasta. 

Riittävän hyvässä kunnossa olevia jalkoja (huom. polvet!) sekä kunnon kenkiä tarvitaan jälleen, jos lähtee kävelylle rantakadulle, joka on noin seitsemän kilometrin pituinen kävelybulevardi. Marbellan rannat ovat epäilemättä yksi kaupungin suurista matkailunähtävyyksistä. Lähde hehkuttaa, että harvassa paikassa maailmassa lienee yhtä pitkää valkoisen hiekkarannan pätkää, jota ympäröi niin paljon ylellisiä rakennuksia kuin siellä. (hellotickets.fi/espanja/marbella.) 

Seuraavaksi matkaan ylellisestä turistikohteesta Marbellasta pieneen pielisjärveläiseen kylään, Jaakonvaaraan.

Jääladun alkupäätä Jauhiaisella 7.3.

HISTORIAKATSAUS JAAKONVAARASTA JA SEN YMPÄRISTÖSTÄ

Tein v. 1998 Joensuun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa suomen kielen harjoitustyönä keruukertomuksen Lieksan Jaakonvaaran ja Kuorajärven kylien nimestyksestä. Ilokseni muistiinpanot vielä löytyivät, joista seuraavana muutamia otteita. Tässä tekstissä myöhemminkin mainitsemani Saariaho itäisimpänä haastattelupaikkana oli nimestystyössäni ensimmäisenä. Talo on ollut samalla suvulla vuodesta 1760. Kuljin nimestysmatkoillani lapsuudenkodistani käsin polkupyörällä, välillä lainasin isäni autoa. Suhtautuminen nimestäjään oli poikkeuksetta ystävällistä ja avuliasta; aina tarjottiin kahvia, ja jos tuoretta kahvileipää ei sattunut olemaan, paistettiin esim. lettuja. Vierasta kehotettiin tuohon aikaan kahvipöydässä: ”pankkee sekkaan” tai ”kastooten”. Jälkimmäinen tuli kai siitä, että pullapalasta kastettiin kahvikuppiin. Mummo kaatoi aikoinaan kahvia kupin aluslautaselle (tassille) ja joi kahvia siitä.

Karolta ja Peteltä saatu joulukukka kukkii yhä maaliskuussa ja lisää nuppuja on tulossa🌼

Köllinimet eli nk. lisä-/korkonimet

Tein huomion, että etenkin köllinimet kiinnostivat haastateltavia. Professori Valonen on lausunut, että Pohjois-Karjalassa annettiin ihmisille kerkeästi korkonimi (lähde: kirjallisuuden peruskurssin oheismateriaali syksyllä v. 1997). Siitä on sananparsikin, että ”näytä tapasi, niin kyllä kyläjäs nimen antaa” (emt.). Sain köllinimiä kokoon kaikkiaan 44, joista naisia vain 4. Naisille ei yleensä korkonimiä annettu, ellei hän ollut tehnyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa, yleisemmin paheksuttavaa. Erään talon v. 1906 syntynyt emäntä oli ollut aikanaan kylällä aktiivinen kulttuuripersoona, harrastanut monipuolisesti: mm. kuorolaulua, tanhua, maamiesseuraa, marttoja ja sotien aikana Lottatoimintaa. Ei häntä kuitenkaan koskaan muilla nimillä kutsuttu kuin etunimellään ja että hän on sen ja sen talon emäntä. Sain ilokseni haastatella tätä tuolloin 93-vuotiasta hyvämuistista emäntää, hän kuoli seuraavana talvena.

Ripletti-Hiltasta sen sijaan puhui useampi nimiopas. Hilta eli 1900-luvun alkupuoliskolla Pielisjärvellä viettäen kiertelevää elämää. Jossain vaiheessa hän oli myös Jaakonvaarassa. Kerrottiin, että Hiltan pää olisi seonnut onnettoman rakkausjutun takia. Hilta pukeutui vaatteisiin, joihin oli ommellut erilaisia rimpsuja, värikkäitä tilkkuja tai nauhoja. Kauneudenkaipuuta kai tämäkin! Jonkin lähteen mukaan Ripletti-Hiltalla olisi ollut jossain vaiheessa vaatimaton asumus Lieksan Hovilan ja joen ylittäneen sillan välimaastossa.

Nimilippuja kertyi Jaakonvaaran alueelta 115 ja Kuoran alueelta 94.  Paikannimistä eräs maininta. Joidenkin selvitysten mukaan Kuora-nimen alkuperä on saamen kielessä. Sana ”guorra” on ”ääri” tai ”vieri”. Kuorahan sijaitsee Lieksan, Enon ja Ilomantsin rajamailla, vrt. reunalla. Lappalaiset ovat mahdollisesti nimenneet paikan, kuten monet muutkin tienoon nimet (esim. Lieksa = soinen laakso). Jaakonvaaraa on nimitetty myös Jaakoksi (puhekielessä juakko). Asutusta on ollut kuudessa talossa 1600-luvun lopulta alkaen. Nimioppaista useampi sanoi kylän nimen määräytyneen Korpi-Jaakon (Stenius 1704 - 66) mukaan. Korpi-Jaakko on opastanut kyläläisiä soiden kuivauksessa ja korpien viljelyksessä 1700-luvulla. 

Koulurakennus Pielisjärven (nyk. Lieksan) Jaakonvaarasta (Onni E. Koponen, 1971, Pielisen museo).

Murteista, vanhoista sanonnoista ja sodan muistomerkistä

Murteista otan esille erään mielestäni mukavankuuloisen yksityiskohdan: Kotia nimitettiin pihaksi, ja puhelimeen vastattiin sinne ennakkoon soittaessani esim. ”ollaammyö huomenna pihassa”. Kun kerroin tulostani etukäteen, joillakin oli jo valmiiksi etsittyinä vanhoja talokirjoja ja historiikkeja. Lapsia tällä alueella on nimioppaiden mukaan kutsuttu isän mukaan, esim. Villen Anjaksi tai Einon Ailiksi. Myös vaimoa nimitettiin miehen mukaan, esim. Onnin Saimi. Vanhoista sanonnoista tuli mieleen noillakin kylillä toisinaan käytetty sananparsi: Jos joku muistutti vanhempaansa saatettiin sanoa ”veistäjjääsä on tyttö/poika tullu”. Jos joku taas ei ollut toivotunlainen, voitiin sanoa ”se pittää panna turkin hihhaan ja tehä uuvestaan”.

Sodat ovat jonkin verran leimanneet nimiäkin. Erään talon isännän lisänimestä arvailen, että se saattoi tulla siitä, että he olivat aktiivisia maanpuolustusihmisiä ilmeisesti koko perhe. Toisaalta esimerkiksi ”Uunon korpi” on saanut nimensä 1. maailmansodan aikaan ko. korvessa ammutusta henkilöstä. Jälleen tulee sydäntäraastavasti mieleen, että toisinaan naapurin pojat, lapsuuden leikkitoverit, ovat voineet nousta kansalaissodassa toisiaan vastaan. 

Kuoran kylällä on eräs historiallisesti merkittävä paikka, jossa on jatkosodan aikaan neuvostopartisaanien iskussa ammuttu 13 siviiliä. Surmattujen joukossa oli sukulaisianikin, kaksi pientä lasta ja heidän äitinsä. Tällä paikalla, jota lähellä sijaitsevan talon mukaan nimitetään Sormivaaraksi (joissakin lähteissä Mustaksi Sormivaaraksi) on pieni muistomerkki, jossa käy matkailijoita nykyäänkin. Olen käynyt tuolla muistomerkillä muutamana kesänä, ja aina on ollut luonnonkukkia muistomerkillä olevassa maljakossa. Ihmiset muistavat. Liekö vain mielikuvitteluani, mutta siellä tuntuu aina siltä, kuin linnutkin olisivat hiljaa. 

Myös monia herkkiä muistoja jäi tästä nimestystyöstä. Viimeisimmän nimestyspaikkani (Kuoran eteläisellä rajalla) emäntä sanoi pois lähtiessäni ja kiitellessäni, että ”olihan tuo mukavvoo suaha tutusttuu sinnuunnii”. Se lämmitti tuona sateisena päivänä. Myöhemmin kuulin, että tuo(kin) emäntä on ollut isäni koulutovereita. Luultavasti jotkut syrjäisen kylän ikäihmisistä olivat yksinäisiäkin, ja heistä oli mukavaa saada juttuseuraa.

Jaakonvaaran vanhan koulun talousrakennus, jonka edessä kuorma-auto (Onni E. Koponen, 1971, Pielisen museo).

Koulu oli kylän tärkeä keskuspaikka

Koulurakennukset olivat hyvin saman näköisiä Pielisjärvellä, todennäköisesti laajemminkin Suomessa. Kuva Jaakonvaaran koulurakennuksesta on aiempana. Kuvateksti em. kuvaan kantapuu.finna-sivuilta: "Autio koulurakennus Pielisjärven (nyk. Lieksan) Jaakonvaarasta. Vaaleaksi maalatussa harjakattoisessa puurakennuksessa on poikkipäädyn muodostava siipi. Molemmissa päädyissä ja pihapuolen pitkällä seinällä on sisäänkäynnit. Oikean päädyn oven yläpuolella on katos ja edessä ulkoportaat. Muut ulko-ovet on sijoitettu harjakattoisiin eteisulokkeisiin. Ovissa on kaksi päällekkäistä ikkunaa tai ruutua. Alakerran ikkunat ovat kuusiruutuiset. Ullakkoikkunoissa on kolme vierekkäistä ruutua, joista keskimmäinen on muita korkeampi. Rakennus on ulkovuorattu pystylaudoin ja katettu tiilillä. Etualalla on nurmettunutta pihaa sekä lipputanko. Rakennuksen edessä on kaksi polkupyörää." (Lähde: Onni E. Koponen, 1971, Pielisen museo.)

Koululaisia vuosilta 1920–1930 (lähde: finna.fi).

Edellä olevassa kuvassa on oppilaita ja opettaja yhteiskuvassa hirsisen (koulu?)rakennuksen edessä. Kuvan taakse on kirjoitettu lyijykynällä: "Janne Koponen / Havukka / Kuoran kylä Pielisjärvi". 1920–1930, Pielisen museo. (Lähde: finna.fi.) Tässä noin sadan vuoden takaisessa kuvassa on todennäköisesti useampiakin sukulaisiani niin äidin kuin isänkin puolelta, mutta enää ei ole tiedossani heitä, jotka voisivat tunnistaa kuvassa olevia. Olen kuullut mm. Siposten sukuseuran tapahtumissa, että varsin monen Siposenkin sukujuuret ovat juuri noilla tienoilla. Lopulta minulla ei ole (varmaa) tietoa siitä, onko tämä kuva Kuorasta vai Jaakonvaarasta. Kuvan taakse kirjoitetusta tekstistä voisi päätellä, että se on Kuorasta; jotkin suulliset lähteet ovat sanoneet, ettei 20-luvulla Kuorassa ollut vielä koulua, vaan koululaiset kävivät koulua Jaakonvaarassa. 

Opetusta annettiin ennen koulutarkoitusta varten tehtyjä rakennuksia yksityistaloissakin; luin siitä mm. Vuonislahden kyläkoulun historiasta. Tästä arvailen, että edellä olevassa kuvassa voisi olla kuoralainen yksityistalokin, jonka edessä oppilaat. Jaakonvaaran koulun ja Vuonislahden väliltä tulee mieleen eräskin kiinnostava yhtymäkohta: Vuonislahden kylällä sittemmin näkyvästi vaikuttanut henkilö on ollut aikoinaan kansakoulun opettajana Jaakonvaarassa.

Jaakonvaaran lähikylät Höntönvaara, Sokojärvi tai mm. Kuora saivat tietojeni mukaan koulurakennuksensa vasta myöhemmin. Jaakonvaara oli ymmärtääkseni siihen aikaan tienoon suurempana kylänä nk. keskuspaikka, linjurikin kulki Jaakonvaaran tietä Enoon ja siitä edelleen Joensuuhun (ja toiseen suuntaan Lieksaan) jo paljon aikaisemmin kuin esim. Sokojärvellä tai Höntönvaarassa.

Jaakonvaaran koululaisia v. 1939. Opettaja Onni Halonen ylärivissä vasemmalla

Edellä oleva kuva löytyi 91-vuotiaan äitini albumista. Kuvan takana lukee lyijykynällä kirjoitettuna "Lieksan Jaakonvaaran koululaisia v. 1939. Opettaja Onni Halonen." Isäni Heimo (1930–2003) on edessä kolmas oikealta. Lapsilla on siistit (todennäköisesti kotona tehdyt) vaatteet ja hiukset huolella jakauksille kammattuina. Kuva on varsin hyvälaatuinen / hyvin säilynyt, kun huomioi ajankohdan. Kun kuvaa suurentaa, saa paremmin selvää. Pojat istuvat edessä ja tytöt seisovat takana; se on mielestäni hieman omaperäisempi asettelu. Koululaiset lienevät isäni lailla suunnilleen v. 1930 syntyneitä. Jos he eläisivät, he olisivat nyt noin satavuotiaita. Lapsia oli tuohon aikaan kouluissa paljon. Kuvassa on todennäköisesti vain kaksi vuosiluokkaa.

Jaakonvaarassa oli koulurakennus siis jo 1930-luvulla. Muistelen isäni kertoneen, että hän kulki koulumatkansa ns. kinttupolkua pitkin, eväät repussaan. Noin 7–10 km:n metsätaipaleen välille osui muutamia talojakin, esim. Saariaho, Hopeavaara ja Japanissa parlamentaarikkona uran tehneen Marutei Tsurusen (ent. Martti Turunen) kotitalo. Kävin tällä Jaakonvaaran (eli ”Juakon”) koululla katsomassa ensimmäisen näkemäni elokuvan ja muistan vielä sen nimenkin: Villin Pohjolan kulta. Tuolloin elettiin 60-lukua, ja tämä oli vahvasti tunnemuistiin jäänyt kokemus!

Yhteistä dna:ta löytyy

Eräs tunteita koskettava muisto tulee vielä mieleen: teetätin koronakeväänä v. 2020 "aikani kuluksi" dna-testin ja mielenkiintoni heräsi, kun testi osoitti yllättävänkin korkeaa osumaa erään tässä eo. koulukuvassa olevan henkilön veljen kanssa. En ollut kuullut hänestä aiemmin, joskin vasta paljon myöhemmin kuulin, että tämä henkilö oli aikoinaan kyläillyt lapsuudenkodissani. Tämä osumahenkilö oli teetättänyt dna-testin yli 90-vuotiaana, hieman ennen kuolemaansa. Kiinnostava yhtymäkohta oli myös se, että tämä v. 1927 syntynyt henkilö oli myös yksi nimioppaistani aiemmin mainitsemassani nimestystyössä v. 1998. Hän sattui olemaan käymässä entisellä kotikylällään tuolloin kesällä -98, ja istuimme hänen autossaan pitkän tovin juttelemassa sateen rummuttaessa auton kattoon. 

Jälkikäteen tuli mieleen, että lieneekö puheliaisuus ja sosiaalisuus sekin perua yhteisestä dna:sta, ken tietää. Joidenkin muiden +60-vuotiaiden miesten lailla hän oli parhaita nimioppaitani. Hän tiesi paljon paikkakunnan nimistä ja kertoi niistä mielellään. Kun selvittelimme tämän nimioppaan tyttären kanssa sukulaisuuttamme, olemme todennäköisesti monien pielisjärveläissyntyisten lailla useampaakin kautta sukua. Dna silloin ikään kuin kumuloituu, yhteistä dna:ta tulee useampaa kautta. Dna-testin mukaan joku voi näyttää esim. 1. serkulta, mutta ”paperilla” hän onkin paljon kaukaisempi. Eräs yhtymäkohta mainitsemani v. 1927 syntyneen henkilön kanssa on luultavimmin Kourin taloon Jaakonvaarassa, jossa eli aikoinaan mummoni isän veli perheineen. Mielenkiintoista historiaa ja sukututkimuksena myös tehokasta aivovoimistelua!

Kosolti kaimoja -julisteen kuvasin jonain taannoisena vuotena Pohjois-Karjalan museo Hilmasta  

Pohjois-Karjalan yleisimpiä sukunimiä ovat Turunen, Nevalainen ja Hirvonen (kuva edellä). Niin oli näilläkin tienoilla, etenkin kaksi ensin mainittua olivat nimestyskylillänikin hyvin yleisiä sukunimiä. Nimestyskertomuksessani esiintyi myös oheisessa kuvassa mainittuja pielisjärveläisnimiä kuten esim. Ikosia, Kärkkäisiä, Muikkuja, Ryynäsiä ja Turpeisia. 

Kevään iloa itsekullekin 💛