keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Ruokavaliomuutoksia sähköä säästäen

Syyskesän iltaruskoa Marttalan rannassa v. 2022
Kotimaisen ruoan päivää vietettiin 4.9.2022. Sen ja tämän vuodenajan kunniaksi hehkutan siitä, millaista hyvää ruokaa maa ja metsä tarjoaa meille.  Lisäksi kirjoitan hieman harrastuksista sekä terveysasioista ja liikunnasta. Koronalta olen toistaiseksi välttynyt neljän rokotuksen ja varovaisuuden turvin, ja toivon että välttyisin vastakin. Lopuksi soveltavana ja ajankohtaisena marttailu-osiona on sähkönsäästövinkkejä lähdettä käyttäen. Lähiaikoina teen Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa kulttuurimatkan Ilomantsiin ja hieman myöhemmin yhdistetyn teatteri- ja kurssimatkan Jyväskylään. Niistä toivon saavani inspiraatiota ja vaihtelua vakituisiin teemoihini seuraavaan blogipäivitykseeni. Ehkäpä fiktiotakin jossain vaiheessa - kai blogiinkin voi sellaista kirjoittaa?

Luonnonkukkia syyskuun puolivälissä v. 2022
Liikunnan tärkeyttä on tarpeen muistutella mieleensä aina vaan – kaipa niin kauan kuin vain ylimalkaan pystyy liikkumaan. Jos ohjattua jumppaa ei ole ollut jonakin päivänä, pyrin lähtemään illalla sauvakävelylle. Jos lähtö tökkii (muka?) huonon sään vuoksi, laitan YleAreenalta kuulumaan jonkin n. tunnin mittaisen kiinnostavan haastattelun puhelimen kuulokkeista, sillä saan itseni kynnyksen yli. Niskasta kiinni vaan ja menoksi! Onneksi on puhelin, kuulokkeet ja netissä on runsaasti mielenkiintoisia haastatteluja ja keskusteluohjelmia. Jos muut ajoitukset sen suinkin sallivat, ma TAI ti menen tunniksi ohjattuun JoenVolin jumppaan, samoin keskiviikkona klo 10–12. Pääasiassa nämä ovat nk. seniorijumppia, keskiviikkona klo 11–12 keskitytään niskaan, hartioihin ja selkään. 
Omenoita oli joissakin puissa näinkin runsaasti syksyllä 2022
Lauluharrastuksista tällä kertaa se, että nykyään minulla on torstaisin peräti kolme lauluharrastusta: aamupäivällä on seniorilauluryhmä, iltapäivällä yksinlaulutunti ja illalla vielä kuoro. Mietin, että aika paljon on laulua sattunut samalle päivälle. Useampi lauluharrastus päivässä ei sinänsä rasita, pikemmin virkistää, ja ajalliselta kestoltaan eka ryhmä on vain vajaan tunnin, laulutunti vajaan puoli tuntia ja illan kuoro 1,5 t. Ilmoittauduin myös musiikin teoriaan, mutta se ei toteutunut osallistujien vähyyden vuoksi. Kotoa lähteminen vaatii toisinaan oman ponnistuksensa. Haastavinta on saada itsensä kynnyksen yli, oli lähtö sitten mihin vain, vaikka lenkille.
... joissakin puissa omenoita oli vain niukasti
Kun muistelen työaikojani, silloinhan sitä riensi aamuvarhaisesta iltaan eri paikkoihin, väliajat valmisteli uutta työpäivää, ja toisinaan rästejä purkaessa meni viikonloputkin... Toki silloin oli nuorempi. Yöunet jäivät usein lyhyiksi siksikin, jos oli ns. ylikierroksia, stressiä. Huomaan nyt eläkkeelläkin, jos tulee liikaa aktiviteetteja samalle viikolle, yöunet huononevat heti. Fb antoi muiston 20.9.2013: ”Eipä hyväuniset tiedäkään, millainen olo on vähemmän hyväunisella, kun saa nukkua 8 tuntia putkeen kertaakaan havahtumatta! Ehkä nukkumapaikan lämpötilalla (mökillä noin 18) oli osuutensa asiassa” 👍
Muikkumarkkinoilta 17.9 hankittiin kotimaisia omenoita ja päärynöitä
Univelkaa todellakin oli silloin, ja olen nyt enemmän kuin kiitollinen, kun eläkkeellä yöunet ovat korjautuneet – jos vain en pakkaa viikkojani liian täyteen. Eräs sometuttu kommentoi, että miten sinä jaksatkin olla noin monessa mukana! Vastasin, että silloin jaksan, jos olen nukkunut tarpeeksi. Jos takana on huonosti nukuttu yö, energia on nollilla, sydän tykyttää ja mieliala on matala. Nykyään aamut ovat hitaita, ja tuntuu uskomattomalta, että saatoin olla työvuosina kuntosalilla tai uimahallissa jo kuuden aikaan, olinhan herännyt useimmiten noin klo 4–5. Nyt moinen ei tule kuuloonkaan. Rohkenen tunnustaa, että en lähde liikkeelle ennen kymmentä, ellei ole aivan pakko.
Puolukoita oli tänä syksynä eri paikoissa kuin tavallisesti
Nyt on ihanaa seurata kaikessa rauhassa vuodenaikojen vaihteluakin. Toki eläkkeelläkin on suotavaa pitää päivärytmi kutakuinkin säännöllisenä. Elokuussa kirjoitin, että vasta nyt neljän vuoden jälkeen alan ns. tottua eläkkeellä oloon. Huomaan myös, että voin nykyään lähteä esim. johonkin kulttuuririentoon ex tempore, se ei nyt vaadi sen kummempaa suunnittelua. Saatan lähteä hetken mielijohteesta vaikka johonkin ilmaiskonserttiin, mihin ei tarvitse varata lippua ennakkoon. Tämä kaikki on varmasti yksilöllistä, toisilla tällaiset elämän muutosvaiheet eivät ota niin pitkää totuttelua uuteen. Joillekin voi tulla tarpeettomuuden tai tyhjyyden tunnettakin, ja näin on kai silloin, jos on tottunut ajattelemaan, että pitää olla koko ajan hyödyksi jollekin.  
Puolukoita aivan uudesta paikasta

Seuraavaksi maan ja metsän tarjoamaan ravintoon, ruokavaliomuutokseen ja myönteisen ajattelun voimaan. Jos kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulee syötyä vain vähän, tunnen sen olossani, on jotenkin tukkoinen ja väsähtänyt olo. Yritän muistaa, että joka päivä pitää syödä jotakin luonnon tuottamaa, esim. kesäkurpitsaa ja sipulia wokkipannulla paistettuna, mustikoita, tomaattia, herukoita, karviaisia, kurkkua, kotimaista päärynää tai omenaa. Myönteisen ajattelun voimalla ruokavaliomuutoskin mielestäni etenee! Koetan ajatella mitä hyvää saan tämän muutoksen myötä, en mieti sitä onko ankeaa, jos jostain (ns. herkut?) luopuu. 

"Jos sinä haluat nuotion, tarvitset puita;
jos sinä haluat ilmaa renkaaseen,
tarvitset pumpun; jos sinä haluat
onnistumisia elämääsi,
tarvitset myönteisiä ajatuksia
." (Positiivarit 18.8.2022.)

Saimme kaksi sankollista puolukoita viime viikonloppuna
Myönteisyys on tarpeen siksikin, jos välillä kohtaa mielipiteissään vahvan henkilön tai henkilöitä, jotka pystyvät kääntämään ajatukset nurjaksi – näin jotenkin tiiviisti ilmaistuna. Hyvät aikeet tyhjäksi tekevä kommentti kolahtaa ainakin väsyneenä. Jos kerron yksinkertaisen esimerkin siitä, että kolesteroliarvoni ovat kohentuneet, juttukumppani vastaa, että eivätpä taida olla vielä TARPEEKSI hyvät ja/tai kohtahan ne ovat kuitenkin jälleen huonoissa lukemissa. Tuohonkin on kiinnitettävä aina vaan huomiota, jos käy niin herkillä, että antaa moisen vaikuttaa. 

Tapasin viime lauantaina muikkumarkkinoilla Aina Inkeri Ankeisen -hahmon luoneen Pilvi Hämäläisen äidin, ja juttelimme hänen kanssaan mm. Pilvin esikoiskirjasta Cinderellasta, joka julkaistiin nyt syyskuussa 2022. Se kuvaa pienen kaupungin elämää, ja arvailen että hahmoissa voi tunnistaa myös ankeuttajan, äärimmilleen katkeroituneen pessimistin. Laitoin ko. kirjan kirjastosta varaukseen, ja ehkäpä palaan tähän vielä.

Tyrnejä Savossa
Onneksi omaa asennettaan tai ajatteluaan voi muuttaa. Koetan ajatella esim. uusista ruokatottumuksista niin, että onpa hyvä, että olen saanut nuo veren rasva-arvojen lukemat kääntymään (heviä lisäämällä ja ns. herkkuja vähentämällä) suotuisampaan suuntaan jo vajaassa puolessa vuodessa. Kokonaiskolesterolini oli nyt elokuussa jo suositusrajoissa, samoin hdl ja triglyseridit. Ldl pitäisi saada vielä alle 3:n. Kolesteroli-lääkitystä minulla ei ole, sydänlääkkeet kyllä. Vaaka osoitti, että paino on pudonnut ruokavaliomuutoksen myötä muutaman kilon viime kuukausien aikana. Painon putoaminen johtunee lähinnä siitä, että ns. tyydyttyneet rasvat on karsittu ruokavaliostani niin tarkkaan kuin pystyn.
Terveellistä tyrniä talveksi desin pusseihin pakastettuna
Haluan uskoa, että kun muutin ruokavaliota, myös hiukset tuntuvat nyt jotenkin paksummilta ja kasvavat nopeammin, kynnet hyväkuntoisemmat, iho parempi, ei ole turvotuksia kuten silmäpusseja. Tämän ikäiselle kaltaiselleni ei ulkonäkö liene se ykkösasia, mutta ihan hauska huomio tuo on kuitenkin 😀 Mihinkään kohtaan ei näköjään kolotakaan, kun vain muistaa liikkua, nukkua riittävästi ja syödä terveellisesti. Sen verran pessimismi tai mikä lie varovaisuus nostaa päätään, että sitä en tietenkään tiedä, kuinka kauan tämä hyvä olotila kestää, mutta olen iloinen siitä ajasta, minkä se kestää.
Kantarelleja löytyi vielä 11.9 Savostakin
Tämä vuodenaika on kasvisten käyttäjien unelmavuodenaikaa. Helppotekoista, yksinkertaista ja maukasta kasvisruokaa saa paistamalla esim. paksuhkoja kesäkurpitsasiivuja rypsiöljyssä pannulla, pieni tippa sitruunamehua riittää mausteeksi. Mielestäni se on todella hyvä tämän kauden ruoka. Meille käy mainiosti rypsiöljy ja ennen muuta juuri kotimaisuutensa vuoksi. Sain nauttia kyläkaverini luona paistettuja kesäkurpitsaviipaleita, joiden päällä oli juustoa. Se oli aivan ihanaa, todella maukasta. Ns. kolesterolihälyttimeni hälyttää nykyään juustosta, mutta kylässä syön suurella nautinnolla sitä mitä tarjotaan.
Syyskuun toisena viikonloppuna ei Savostakaan löytynyt vasta kuin muutama suppilovahvero
Muissakin ruoissa on suosittu nyt kesäkurpitsaa. Joskus paistamme kurpitsakuutiot pannulla mifusuikaleiden tai -murun kanssa, joukkoon tuoreita kantarelleja, mausteita ja kauraruokakermaa. Hyvää on ja nälkä lähtee. Kaapissamme on tähän vuodenaikaan yleensä tuoreita pensaspapuja, jotain kaalia ja kesäkurpitsaa. Joskus lisäkkeeksi laitetaan härkistä. Välillä täytyy tehdä inventaariota kuiva-ainekaapissakin, nyt siellä on mm. kaksi tomaattimurskapurkkia lähentelemässä viimeistä suosituskäyttöpäiväänsä – johonkin ruokaan ne siis. Ruokahävikkiähän pitää välttää!

Näitä (kuva alla) itse kasvatettuja, terveellisiä ja makoisia herkkuja sain Savon sukulaisiltani mukaanikin - osa heti syötäviksi tai pakastimessa säilöttäväksi. Esimerkiksi heidän puutarhassaan kasvaneet luumut ja pienen kasvihuoneensa tomaatit ovat yhtä makeita kuin karkit. Myös tyrniä sain poimia sen verran kuin halusin. Melkein pari litraa taisi tulla, kun putsasin nuo käsin poimitut marjat  desin pusseihin ja pakastin. Sain heiltä myös itsekasvatettuja paprikoita ja lehtikaalia. 

Tätini kasvattamia tomaatteja, paprikoita ja luumuja
Tätä kirjoittaessani taustalta kuuluu peruna-ohjelma radiosta. Olen tainnut kirjoittaa tästä aiemminkin, että ylipainoisena pari kymmentä vuotta sitten karttelin perunaa lihomisen pelossa, samoin mm. aamupuuroa. Nyt molemmat ovat vakituisesti ruokavaliossani, ja en ole ylipainoinen. Tietysti se on monen tekijän summaa. Toisaalta tuskinpa edes jaksaisin syödä perunaa ja puuroa niin paljoa, että sillä lihoisin 😏 Peruna sopii ruokavaliooni siksikin, että pidän (kuorineen) keitetyn perunan mausta, kun se on jätetty keittäessä sopivan napakaksi. En ole oikeastaan koskaan välittänyt esim. ranskalaisista perunoista tai vaikka perunalastuista. Hyvin tehty perunamuussi kyllä maistuu mainiolta ja perunaa sisältävät laatikot ja keitot tietenkin. Lapsuuden herkkuruokaani oli perunavelli, ja sitä voisin kyllä tehdä useammin nykyäänkin. 
Lehtikaalin jatkokäsittelyä
Lehtikaalin käyttöön sain eräistä netin ruokaryhmistä hyviä vinkkejä: huuhdottu ja silputtu lehtikaali (josta ns. lehtiruodit on poistettu) laitetaan reilun kokoisiin pakastepusseihin, pakastus ja sen jälkeen pakastuneen lehtikaalin nopea murustelu (siinä pussissa) lähes jauheeksi ja pussi takaisin pakastimeen. Siitä voi ottaa tarvitsemansa määrän wokkiin, pestoon, smoothieen, taikinaan, keittoihin, muhennoksiin, perunamuussiin, piirakoihin, salaatteihin jne.

Tämä on kätevää ja helppoa, eli näin saamme viherjauhetta mekin, joilla ei kuivuria ole. Kiertoilmauuniakaan emme nyt näinä sähkönsäästöaikoina juuri käytä.
Ne lehtiruoditkin tällainen nuuka emäntä käyttää pätkittyinä esim. wokkiin, keittoon tai muhennokseen. Hävikki pienenee silloin siltäkin osin. 

Näkymä kukkavintiltä Kukkakuhhauksessa Rääkkylässä
Olen miettinyt tätä nykyä entistä enemmän minkä vain hävikin vähentämistä ja kaikenlaista säästämistä muutenkin; ja olkoon tämä loppuosa sähkönsäästövinkkeineen soveltavana marttailu-osiona 👍 Ruoka ja etenkin sähkö kallistuvat – ken tietää, voivat kallistua paljonkin. Sähkölämmitys on vähintään puolet asunnon sähkölaskusta, ekosahko.fi toteaa. Katselin em. sivuilta säästövinkkejä, joista meillä onkin toteutettu jo kauan sitten suuri osa. 
Kerrostalossa sähkön kulutus ei ole niin suurta, mutta mökin sähkölämmityksestä tuleva lasku kylppärin ja saunan lattialämmityksineen pelottaa jo etukäteen – etenkin, jos tulee kovien pakkasien talvi. Jotakin voinee tehdä itsekin. Laitan tähän seuraavaksi itselleni(kin) muistutukseksi seuraavat em. lähteestä referoimani vinkit.
Auringonkukkia Kukkakuhhauksessa
Huoneisiin on hankittu lämpömittarit ja säädetty lämpötilat sopiviksi. Ekosähkö kirjoittaa, että kun lasket asuintilojen lämpötilaa yhdellä asteella, lämmityskulut laskevat 5 %. Alenna kodin lämpötilaa, kun lähdet useammaksi päiväksi pois. Tarkista termostaattien kunto ja säädöt. Älä peitä patterin termostaattia huonekaluilla tai verhoilla. Peitetty termostaatti ei tunnista huoneen todellista lämpötilaa eikä säädä patteria oikein. Tiivistä ikkunat ja ovet. Tuuleta nopeasti ikkunoiden kautta ristivetotuuletuksella. Lyhyt tuuletus riittää – lämpöä ei kannata karkottaa harakoilleKun pesutilassa on vain sähköllä toimiva lattialämmitys (kuten meillä mökillä), opettele säätämään sitä. Pari astetta viileämpi lattialämmitys säästää paljon sähköä. Jos olet kesällä poissa pitkiä aikoja, katkaise pesutilojen lattialämmitys kokonaan.
Värikkäät asterit ruskametsä taustanaan muikkumarkkinoilla 17.9
Veden kulutuksessa olemme olleet mielestäni suorastaan ylisäästäväisiä jo tähänkin asti, ja näin on myös kerrostaloasunnossa, jossa ei ole omaa vesimittaria. Lähteen antamat vinkit: Älä juoksuta vettä turhaan. Sulje hana siksi aikaa, kun saippuoit itseäsi tai levität shampoon hiuksiisi. Käy nopeasti suihkussa. Kun otat viiden minuutin suihkun, vettä kuluu vain 60 litraa. Käytä mukia hampaita pestessäsi. Kolmen minuutin hampaiden harjaus hana auki voi viedä jopa 30 litraa vettä. Yllättävän paljon! Lue lämminvesivaraajasi käyttöohje. Säädä käyttövesivaraajasta lähtevän veden lämpötilaksi 5560 astetta.

Kuvatekstiä alla olevaan: Tiistaina 20.9 poikkesin kurinalaiselta kolesterolin karttelun linjaltani syömällä ulkona avotulella grillatun makkaran ja kahvin kanssa palan herkullista kurpitsakakkua. Molemmat maistuivat erinomaisilta 😋 Kävimme JoenVolin kiltalaisten kanssa pyöräretkellä Männikköniemessä. Näihin herkutteluihini suhtaudun aika lailla samoin kuin kyläpaikoissa ruokailuun, eli nautin täysillä siitä mitä tarjolla on – oli siinä sitten tyydyttynyttä rasvaa tai ei.

Makkaranpaistossa Männikköniemessä 20.9

Valot ja sähkölaitteet: Lampuissa on jo siirrytty hehkulampuista energiatehokkaisiin energiansäästö- ja ledilamppuihin. Vinkit: Sammuta valot ja säästä valojen ohjauksella. Ohjaa valojen palamista hämäräkytkimellä, liiketunnistimella ja ajastimella. Puhdista valaisimet pölystä (pitäisi kyllä olla tarkempi pölyrätin kanssa!). Laitteita ei kannata pitää päällä, ellei niitä käytetä, myös valmiustila kuluttaa sähköä. Hanki kaksi kytkimellä varustettua jatkojohtoa: toinen viihdelaitteille ja toinen tietokoneelle. Silloin voit kytkeä laitteiden valmiustilat pois yhdestä kytkimestä. Osta energiatehokkaita laitteita. Varmista myyjältä viihdelaitteen ja tietokoneen käyttö- ja valmiustilan teho (W). Sulje kokonaan sellaiset viihdelaitteet, joita et katso etkä kuuntele.

Halosen tilan upeita auringonkukkia muikkumarkkinoilla 17.9

Sauna, ruuanlaitto ja pyykkiKiuas on kodin suuritehoisin laite ja se kuluttaa perhekäytössä noin 1 000 kWh vuodessa. Yli puolet tästä kuluu saunan alkulämmitykseen ja loput kiukaan lämpimänä pitämiseen. Tunnin saunomiseen menee 8 kWh sähköä, joka maksaa noin euron, kun sähkö maksaa 12 snt/kWh. Sopiva saunomislämpötila on 70–80 astetta. Sähkösaunat ovat meillä käytössä niin maalla kuin kaupungissakin, joten tähän pitäisi kiinnittää huomiota aivan erityisesti.

Pyykinpesusta ekosähkö ohjeistaa, että pese täysiä pyykkikoneellisia. Pika- ja vajaatäyttöohjelma kuluttaa lähes yhtä paljon sähköä kuin täysi koneellinen. (Lisä)sähköä kuluttavaa esipesua meillä ei pyykeille tehdä, sillä vaatteet eivät ole mielestäni niin likaisia. Pyykit kuivatetaan telineessä tai ulkona ja pyykinpesulämpötilaksi on riittänyt 40 astetta.

Kesällä voi joskus ottaa käyttöön entisajan "pyykkikoneen" 😉
Pakastimeen riittää -18 °C ja jääkaappiin +5 °C. Pakastin ja jääkaappi ovat jo sekä mökillä että kaupunkiasunnossa kauempana lämpöpattereista ja liedestä. 
Sulata pakastin säännöllisesti (onneksi toinen osapuoli on meillä tosi huolellinen tässäkin). Silloin kylmälaite kuluttaa vähemmän energiaa. Imuroi kylmälaitteen tausta ja tuuletusaukot säännöllisesti, ainakin kerran vuodessa. Maakellaria käytetään mm. puolukoiden ja sienien säilömisessä. 
Puuta poltetaan yhä enemmän hellan uunissa

Ruoanlaitossa uuniruoat ja leipominen ovat meillä jääneet jotenkin itsestään pois. Tämä osin myös siksi, että liedellä valmistettavat ruoat riittävät näköjään tässä elämänvaiheessa. Leipomista harrastin aiemmin varsin aktiivisesti, mutta nyt kun niiden pitää olla gluteenittomia, en saa niitä mielestäni kunnolla kohoamaan tai muuten onnistumaan siten kuin toivoisin. Esimerkiksi gluteenittomat perunaletut kyllä onnistuvat hyvin, ja niitä tehdään aina silloin tällöin pannulla.  
Vinkit: Ruoanlaitossa ja leipomisessa suurin vaikutus energiankäyttöön on lieden käyttäjän tavoilla ja tottumuksilla; valitse kattilat levyjen koon mukaan jne. Älä pese astioita käsin juoksevan veden alla. Käsin pesu on edullista vain silloin, kun astiat pestään ja huuhdellaan altaissa.  (Vinkit referoitu ekosahko.fi.)

Säästöterveisin ja hyvää syksyn jatkoa toivottaen  🍁 🍂 🍎

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Luonnon antimista kiitos

Elokuussa koulut jälleen alkavat. Ensimmäistä kertaa en tuntenut tällä kertaa haikeutta tai pahimmillaan tiettyä tyhjäntoimittaja-oloa koulujen alettua; jäinhän pois työstä jo loppuvuodesta -18 sen 45 vuoden työrupeaman jälkeen. Stressiä ja kiirettä en kaipaa, mutta työelämään liittyi tietenkin niin paljon muutakin. Iloitsen nyt Joensuun seudun kansalaisopiston runsaasta ja monipuolisesta tarjonnasta. Pääsin mukaan yksinlauluun, musiikin teoriaan ja peräti kahteen lauluryhmään. Saan mennä ikään kuin kouluun nytkin, mutta oppilaana - se on iso ilo 😍

Vakiintuneena marttailu-osionani tällä kertaa mustikat ja kauden tuoreet kotimaiset kasvikset.

Kukkakuhhausta vietetään jälleen Rääkkylässä 19–21.8.2022. Osallistun siihen marttojen kanssa 19.8. Tämä kukkakuva on Wanhan kaupungin päivästä 6.8, jossa olin tuulettamassa Pielisen Karjalan pukuani.

FB antaa tähän vuodenaikaan useitakin töitten aloitukseen liittyviä kuva- ja tekstimuistoja. Olenhan ollut fb:ssakin jo noin 13 vuotta, joten pitkää historiaa alkaa olla jo monessa. Muistelen työuraa hieman tässäkin, olihan siinä kuitenkin lähes puolen vuosisadan pituinen jakso elämää. Nyt jälkikäteen ajatellen tuntuu hämmästyttävältä, etten koskaan ole ollut kokonaan työttömänä. Ainakin nuorena ansio siitä kuuluu sille, että otin vastaan mitä vain työtä, jos sitä oli tarjolla. Osa-aikaisena olin aina välillä joitakin pätkiä; mutta pitkästä taipaleesta se oli kuitenkin vain varsin pieni siivu.

Samettiruusut - nuo helppohoitoiset - kukkivat jälleen runsaina

Muisteltiin kerran ystävien kanssa mm. "kutsetin" työvuosia 70- ja 80-luvuilla. Helpdeskiä kesäkauden jälkeen avuksi pyytäessä oli tullut mieleen se, kuinka isot kartonkikoneet saattoivat käynnistyä vasta yskähdellen pidemmän vuosilomaseisokin jälkeen. Monenlaista huoltomiesten ja -naisten apua tarvittiin, ennen kuin koneet kävivät tasaisesti. Jonain vuosina koululla töissä ollessani olin tuuminut, että nyt tämä riittävän tasaisesti käynyt "kone" yskiikin kesäseisokin jälkeen. Joskus salasanat olivat unohtuneet, ja joskus en saanut alati kehitysprosessissa olleita tietokoneohjelmia toimimaan. Huoltomiestä siis silloinkin tarvittiin, ja usein apu löytyi helpdeskistä.

Välillä lenkillä kaupungissa - näkymä Pyhäselän rannasta 11.8

Muutama vuosi sitten FB:ssä oli gallup, jossa piti nimetä seitsemän ensimmäistä työtehtävää joista maksettiin palkkaa ja minkä verran, ja kohdallani olin muistellut seuraavaa (järjestys on kronologinen, alkaen noin kymmenvuotiaasta):

1. Käpyjen ja marjojen kerääjä, palkkio joitakin kolikoita

2. Puiden kuorija kuorimaraudalla (nyk. metsuri?), taksa noin 20–30 penniä puusta

3. Männyn siementen kylväjä, tästä taisi saada jo setelirahaa… ehkä pari vitosta tai jotain...

4. Puuntaimien istuttaja, palkka nousi hieman siementen kylväjästä

5. Talouskaupan juoksutyttö / avustava toimistoapulainen; sain ensimmäisen kuukausipalkan, mikä taisi olla jotain 500 mk/kk

6. Jonain kesänä olin noin 17-vuotiaana HOK:lla Herttoniemessä liikeapulaisena. Pääasiassa siivutin makkaraa ja järjestelin hyllyjä. Palkka ei ollut suuri, mutta sormet ovat yhä tallella ja työhön sisältyi kommuunityyppinen työsuhdeasunto muutaman muun tytön kanssa. Tytöt olivat ympäri Suomea, kaksi oli kotimaakunnastakin. Muistelun väärti tämä oli siksikin, että olihan se ikimuistoinen kokemus maalaistytölle. Oi niitä aikoja, vieläkin muistan sen ruokakaupan tuoksun!

7. Tuotannon-/palkanlaskija tehtaassa. Teollisuustoimihenkilöiden ammattiliittoon kuuluvana sain TES:n mukaista palkkaa, mikä maksettiin muistaakseni kahden viikon välein. Tämä elämänvaihe oli v. 1974 - 1988, ja työ-/opiskeluhistoria jatkui sen jälkeen Joensuussa vielä n. 30 vuotta; ensin toimistotöissä ja sitten ammattikorkeakoulussa viestinnän opettajana. Olin opiskeluaikoina myös kirjastovirkailijan apulaisena kirjastoautossa, palkka oli pieni, mutta pidin työstä kirjojen parissa.

Helposta raparperihillokkeesta on alempana ohje

Kiintoisaa oli muuten huomata, että ”urani” alkutaival on ollut hyvinkin liiketalouspainotteinen, kuten kai monilla muillakin syrjäisempien pikkupaikkakuntien kasvateilla. Tuskinpa sitä olisi edes otettu vakavasti silloin 70-luvun alussa, jos olisin ehdottanut ammatikseni äidinkielenopettajaa, joksi sitten kouluttauduin 90-luvun loppupuoliskolla. Viimeiset 17 vuotta tein töitä ammattikorkeakoulussa ja sielläkin monet läheisimmät työkaverit taisivat muuten olla juuri liiketaloudesta. Toki myös sosiaalialalla ja tekniikassa oli monia läheisiksi tulleita työkavereita, joista joidenkin kanssa pidämme yhä yhteyttä. Reilua ja mukavaa väkeä 👍

Seuraavaksi hieman terveysasioista. Olen nyt mielestäni jo hyvinkin tottunut huhtikuussa aloittamaani tyydyttynyttä rasvaa välttelevään ruokavalioon. Tämä siksi, että kolesteroliarvot laskisivat. Kuulostelen nyt itseäni, ja jos ei runsasrasvaisia herkkuja tee mieli, niin miksipä sitten söisin / nauttisin jotain sellaista, mitä ei edes tee mieli. Vaaka näytti tänä aamuna 66. Paino on siis pudonnut muutaman kilon kevään mittaan. Varsinaista painon pudotuksen tarvetta ei kohdallani enää ole, mutta painoa pitää vahtia näköjään kuitenkin koko ajan, sillä olen mielestäni helposti lihovaa tyyppiä. Kasvisten ja marjojen lisäykselle kuuluu uudesta terveellisemmästä suunnasta suuri ansio, mutta kertaan heti tähän liittyvänä myös sen, että olen kolesterolin alentamis"kamppiksessani" karsinut ruokavaliosta lähes kaikki vakioherkkuni, eli kahvileivän, jäätelön ja suklaan. Kyläpaikassa syön mitä tarjotaan, mutta kotiin en hanki. Jo vakiintunut nollalinja alkon kohdalla jatkuu totuttuun tapaansa. Absolutismista ei ole kyse; ja jos vaikka kyläpaikassa tarjotaan kahvin kanssa konjakkilasillinen, nautin sen mielihyvällä. 

Lehtikaalista on moneksi
 
Silloin tällöin kuuluu esim. punaviinin ystäviltä kommentteja, että eikö elämä ole ankeaa ilman viiniä. Pysähdyin kerran ihan miettimään, onko se siitä syystä ankeaa ja MIHIN tarvitsisin alkoholia. En ole koskaan edes erityisemmin pitänyt punaviinistä, joten en osaa sitä kaivatakaan. Grillimakkarat kylläkin ovat olleet kesäherkkuani, ja nyt ne ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Jälkimmäisissä olen käyttänyt silloin aiemminkin siipikarjasta valmistettuja makkaroita tai Muu-makkaroita (kasvispohjainen), mutta grillimakkaroitahan ne ovat yhtäkaikki. Kun kurinalaisempaan ruokavalioon tottuu, ja parhaimmillaan oppii pitämään siitä – se ei ole mitään kärsivää kieltäymyksissä kituuttamista tai edes askeettisuutta, kun siihen on siis tottunut. Viime viikolla tarkistettiin labrassa veren rasva-arvot. Oli mielenkiintoista nähdä, onko tämä noin neljän kk:n "ihmiskokeeni" tuottanut tulosta. Tarkistin tulokset kanta.fi:stä, ja ilokseni huomasin, että tuloksia oli tullut. Kokonaiskolesteroli, HDL ja triglyseridit olivat nyt hyvinkin viitearvoissa. Ainoastaan LDL oli vielä hieman yli 3, mutta oli tullut kuitenkin muutaman kymmenyksen alaspäin. Hyvä - tai voisiko sanoa: riittävän hyvä. Jotkut sanovat, että vähärasvaista dieettiä tulee noudattaa vähintään vuosi tuloksia saadakseen, nyt joku tunnettu ravitsemusterapeutti sanoi tv:ssä, että jo 2 viikkoa tuottaa tulosta. Kohdallani tämä tiukennettu jakso oli siis neljä kk, ja tuloksia tuli siis jo tässä ajassa. Ja nyt sitten vain jatkamaan samalla hyväksi havaitulla linjalla 👍 👍

Tämän(kään) puun juurella ei ole ollut aiemmin kantarelleja

Savon tätini miehineen toivat isot pussilliset lehtikaalia, oman maan perunoita, raparperia ja lehtisalaattia. Lehtikaalia pakastimme ja suurimman osan raparperista. Osasta raparperia keitin hilloketta aamupuuron höysteeksi, tuli todella hyvää. Ohje löytyi googlella. Muistinvaraisena kertauksena pienen satsin resepti: noin litra raparperipaloja, puoli dl vettä ja yksi desi sokeria kiehautetaan ja haudutellaan hiljaisella lämmöllä n. 10 min. Teimme myös entiseen tapaamme kaalista ja suippopaprikoista salaattia. Joka päivä on tullut syötyä kauden marjoja: mansikoita, vadelmia ja mustikoita. Vadelmien kohdalla sometutut ovat kertoneet, että paikalliset luomutilat ovat ilmoittaneet, että satoa ei tule. Sen kohdalla ilmeisesti ei ole hyvä marjavuosi ainakaan kaikkialla, muiden marjojen kohdalla kyllä. Myös kantarelleja sain litran verran täältäkin, niitä en ole useinkaan löytänyt muutamaa sientä enempää. Rouskuja ja tatteja täältä on kyllä löytynyt ihan hyvin. 

Kantarellisato on ollut tänä vuonna hyvä

Tämä ajankohta on unelmavuodenaikaa kasvisten ja marjojen suosijille. Koetan muistutella mieleeni kasvireseptejäkin. Paistamme pari kertaa viikossa pannulla öljyssä paketillisen Mifua (suikaleita tai murua), toinen kokkaaja usein pilkkoo siihen esim. kolme pienehköä kesäkurpitsaa, päälle kaura-Alproa purkillinen. Mukaan niitä mausteita mitä löytyy, eli esim. persiljaa, pienen sitruunan mehu, hieman timjamia. Tuota Alproa käytän siksi, koska sillä saa ruokaan "suutuntumaa" ja siinä on näköjään vähemmän tyydyttyneitä rasvoja kuin muissa nk. ruokakermoissa. Hyvää makua saisi varmasti kermalla ja voilla, mutta jos veren rasva-arvojen seuranta vaatii vähärasvaisempaa, niin sitä sitten. Kaikkeen tottuu. 

Mifu-suikaleista wokkia, missä suikaleiden lisäksi kesäkurpitsaa, kolmea eriväristä paprikaa ja porkkanaa. Mausteeksi ripaus mustapippuria ja paistamiseen kotimaista rypsiöljyä.

Kaupunkipäivinä on usein niin paljon aktiviteetteja, että pitää mennä vihannesten osalta ns. automaattivaihteella. Eli esim. kurkkua, tomaattia, usein erilaisia kaaleja ja porkkana ainakin. Edellä mainittujenkin kohdalla on vielä ihan korostaen kerrattava, että ihminen TOTTUU. Toisaalta tottuu huonompiinkin tapoihin. Alkuvuodesta totuin vähäheviseen eli huonompaan ruokavalioon, mikä ei ole hyvä juttu terveydenkään kannalta. En vain jaksanut välittää tai jotain. Talvikauden kasvikset eivät kai maistuneet. Onneksi suuntaa voi muuttaa ja totuttautua muuhun.
Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasounan sisänäkymiä historiakävelymme yhteydessä Vuonisjärvellä 21.7.22

Mustikkaa on tullut hyvin tänä vuonna. Se on todellinen supermarja ja tekee hyvää sydänterveydellekin. Kertailen tähän jo mm. v. 2020 mustikasta kirjoittamaani. Mustikka ansaitsee mielestäni toistavaa kertaustakin ansioistaan. Mustikassa on E-vitamiineja ja jonkin verran C-vitamiinia. Se on hyvä ravintokuidun lähde, parempi kuin hedelmät. Superruoaksi mustikan tekevät sen sisältämät polyfenolit, joita siinä on eniten luonnonmarjoista. Varsinkin mustikan antosyaanipitoisuus on suuri. Antosyaanien on todettu muun muussa laskevan verenpainetta, edistävän verisuonten toimintaa ja parantavan insuliiniresistenssiä (sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa) ja niiden terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen ahkerasti. Mikä mielenkiintoista, mustikalla on myönteisiä vaikutuksia mahdollisesti myös muistiin, ruoansulatukseen ja silmien terveyteen. Kuivattuja mustikoita on kautta aikojen käytetty lääkkeenä vatsavaivoihinkin. (martat.fi.) Perimätiedon mukaan sitä on käytetty niin ripulin kuin ummetuksenkin hoitoon.

Tutustuimme historiakävelymme yhteydessä 21.7.22 vanhaan tanssilavaankin Vuonisjärvellä 

Mustikka helpottaa Hyvä terveys -lehden (7/2020) mukaan metabolisen oireyhtymän aiheuttamaa tulehdustilaa ja on myös hyväksi silmien terveydelle. Tänä vuonna mustikoita on ollut runsaasti, ja myös niiden laatu vaikuttaa paremmalta kuin joinakin muina vuosina. Tietysti terveet elämäntavat muutenkin vaikuttavat, ja toisaalta tietysti jos muuten syö ja juo mitä ja miten sattuu, tuskin yksinomaan marjoja syömällä saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä 😎 Jos ruokavalion perusta on kunnossa, esim. jo parin dl:n päiväannoksella mustikoita on tutkimusten mukaan terveyshyötyjä.

Mustikkakuvaan oli osunut myös pari puolukkaa - puolukkasadosta ennustetaan tänä vuonna heikompaa. Puolukka olisi tarvinnut niinä tiettyinä tärkeinä viikkoinaan vettä...

Metsiin jää ahkerastakin poimimisesta huolimatta paljon marjoja ja sieniä pilaantumaan. Jos ei itse pääse marjaan, voisi myös kysellä tutuilta, myisikö/lahjoittaisiko joku marjoja omasta runsaudestaan. Myös torilla voi marjastaa, ja joku voi poimia korvausta vastaan tutuillekin. Myyntiin kerätyistä marjoista ja sienistä kuulin radiosta hyvän puheenvuoron, jossa todettiin, että laita myyntiin vain sellaisia tuotteita, mitä itsekin ostaisit. Tämä on hyvä vinkki moneen, vaikka asunnon vuokraukseenkin. Kuiva ja pyörivä mustikka on kuulemma parasta, mutta olen huomannut, että jos poimurilla poimii, saaliista tahtoo tulla kosteaa. Jos malttaisi poimia käsin ja perkaisi ne varovasti ja käsin rasioihin, saisi varmaan paremmin sitä pyörivää mustikkaa. Meillä on ollut hieman mutkat suoristava meininki, eli marjat on kerätty poimurilla, perattu ritilällä jo metsässä ja pakastettu puolen litran pusseihin tai rasioihin. Tänä vuonna meillä on käytetty pääasiassa rasioita, joten jospa pysyisivät niissä paremmin kokonaisina.

Suuria hyvälaatuisia mustikoita pyöräilylenkin varrelta

Kiitän luontoa mustikoista ja monista pienemmistäkin saaliista. Edellä olevissa kuvissa on kantarelleja, pieniähän ne tuossa ovat, mutta niitä on ollut enemmän kuin vuosiin. Jos puolukoista tulee tänä vuonna huonompi sato kuten ennustetaan, toivon että niitä tulevina kesinä nousee jälleen vakipaikoillemme Pielisen itärannoille. Rouskut nousevat vasta myöhemmin ja ainakin jonkin verran niitä toivoo saavansa talvisäilöön sienisalaattiaineksiksi. Paljoa en suolasieniä säilö, koska ne jäävät itseni syötäviksi ja vahva suola vaatii liottelut ym. Kerman kanssa valmistettu suolasienisalaatti on kuitenkin minulle se tavallaan välttämätön jouluherkku – kerran vuodessa sen kolesteroliarvonikin kestänevät. 

Kun suppikset nousevat, teen varmaankin jälleen perinteisen vierailuni Savoon. Iralta ja Savon sukulaisiltani olen saanutkin jo kuivattuja suppilovahveroita ja tatteja lahjaksi. Hedelmät olen jättänyt nyt vähemmälle, kotimaiset luonnonmarjat saavat korvata sen osion. Kotimaisia omenoita ostamme yleensä syksyisin, kun ne kauppoihin tulevat.

Kahden pienen herukkapensaamme sato menee yleensä rastaiden suihin, mutta olemme saaneet poimia herukoita kavereiden puutarhasta - kiitos 💕

Pidän paljon kotimaisista marjoista ja arvostan erittäin paljon myös anteliaita ihmisiä, jotka kutsuvat puutarhaansa poimimaan. Kerrankin herukkasankollisen kanssa pois lähtiessämme meille sujautettiin vielä mukaan juuri pellosta nostettuja perunoita, sipuleita, salaattia ja tilliä. Ihania anteliaita ihmisiä, jotka antavat runsaudestaan toisillekin 💗 

Ukonhattu kukkii uskollisesti elokuussa 💜

Hyvää kypsän kesän aikaa 🌿🌻🌿

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Kulttuurisia ikkunoita

Heinäkuun teemanani on viime aikoina koettua otsikolla "Kulttuurisia ikkunoita". Vakiintunutta marttailu-osiota ei tällä kertaa ole, martatkin pitävät kesälomaa aktiivitoiminnasta 😉 Heinäkuun loppupuoliskolla menemme kuitenkin Karelian marttojen kanssa yhdessä nauttimaan kulttuurista Utran kesäteatteriin ja elokuussa ehkä vielä Rääkkylän Kukkakuhhaukseenkin. Olen havainnut, että oli kyse vaikka ruuasta, juomasta, matkoista, mistä vain kuluttamisesta tai osittain jopa kulttuurielämyksistä, ne tuntuvat ja maistuvat sitä paremmilta kun kohtuuharvakseltaan nauttii. Jos tuhlaten käyttää, reissusta reissuun rientää, ähkyyn itsensä syö tai juo, ei se lopulta maistukaan enää niin tuoreelta ja maukkaalta 😏  

Kulttuurielämysten vaikutus on tietysti moniulotteisempi, se kaikki virkistää, voimaannuttaa, avaa uusia näkökulmia ja myös kuin raaputtaa mielen syövereihin pinttynyttä karstaa, puhdistaa ja valaisee. Katharsis? Kulttuuri auttaa menemään eteenpäin kuin keitaalta keitaalle, kuten hiljattain menehtynyt vaikeaa sairautta sairastanut ystävämme totesi. 

Pitkän koronatauon jälkeen tuntui aivan erityisen ihanalta päästä 3.7 katselemaan taidetta Salmelassa Mäntyharjulla sekä osallistua Liisamaija Laaksosen (s. 1938) 60-vuotistaiteilijajuhlaan Mäntyharjun kirkossa. Suorastaan imin vaikutteita sieltä; luonnosta, runoista, kuvataiteesta, kauniista historiallisista rakennuksista. Otin myös kuvia muistoikseni ja inspiraatioksi. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vaihdoin näkemyksiä koetusta. 
Valikoin tähän taideteoskuvista heinäkuun teemani "Kulttuurisia ikkunoita" mukaisesti ko. ideaa konkreettisemmin; metaforisesti ikkunoita on mm. taiteilijajuhlassa kuultujen runojen myötä. Runot, musiikki, mitä moninaisin kirjallisuus ja kuvataide tarjoavat katsauksen elämän ikkunoihin, ainakin jos malttaa pysähtyä tunnustelemaan.  Kuvia ja Liisamaija Laaksosen taitelijajuhlassa kuultuja runoja tähän heinäkuun blogipäivitykseeni valitessani koetin ajatella sitä(kin), millä tavoin tuo näkymä tai runo vaikutti, kuinka puhutteli, liikauttiko sisintä.
Laila Pullisen veistos Carelia 

Kuulimme Mäntyharjun kirkossa 3.7 esiintyjille rakkaimpia runoja (mm. Eino Leinolta) sekä musiikkia ja lauluja vuosien varrelta pianovirtuoosi Matti Paatelman säestyksellä. Laaksonen oli kutsunut mukaan ystävänsä Esko Salmisen ja Samuli Edelmannin sekä tyttärensä Katariina Kaitueen. Ensimmäiseksi laitan tähän henkilökohtaisesti puhutelleen ja sisintä liikauttaneen Tommy Tabermanin runon "Herra varjele meitä" juhlaohjelman osasta "Naisen elämää". Seuraavaksi kahdessa osassa otteet Aale Tynnin runosta "Se kaikki, mitä en koskaan sano". Sen jälkeen Arja Tiaista, Raili Malmbergia, Eeva Kilpeä ja Eino Leinoa. 

Tommy Tabermanin runoissa on mielestäni viisautta, syvällisyyttä, moniulotteisuutta ja toisinaan myös huumoria kuten tässä seuraavassa runossa "Herra varjele meitä". Voi hyvin nauraa itselleenkin 😊

"Herra varjele meitä

toisiltamme

sillä meillä on jo ennestään

kylliksi kestämistä

itsessämme

Herra auta meitä

sotkemasta asioitamme

keskenään

sillä kaksi sotkua

ei ikinä selviä

panemalla ne samaan läjään

Herra säästä meidät

uusilta vakavilta ihmissuhteilta

sillä vanhoissakin on yhä

enemmän tekemistä

kuin kohtuudella voisi vaatia

Herra avaa meidän silmämme näkemään

että ihminen ja ongelma

kulkevat käsi kädessä

alituisesti kinastellen

kumpi on todella vahvempi

Herra jos meidän on

sinun mieliksesi

pakko joka päivä sietää

toista ihmistä

anna hänen tulla

myöhään, lähteä aikaisin

ja siinä välissä olla

hellä, intohimoinen

hauska, ymmärtäväinen

varakas ja kohtelias

Herra opeta meitä

viihtymään  hyvin

omassa seurassamme

ja märehtimään asioitamme

yksinäisyydessä

niin ettemme syyttä suotta

piinaa ketään toista

Herra suo meille

juuri sen verran elonpäiviä

ettemme ehdi kunnolla tajuta

kuinka vajaita ja hölmöjä

me lopulta olemme

ja mitä kaikkea syvää ja ihanaa

päästimme joka hetki

sivu suumme." (Tommy Tabermann.)

Aale Tynnin runon myötä mietin, onko toisten ymmärrettävä kaikki sekin, mitä emme koskaan sano. Antaa anteeksi sekin, mitä emme anteeksi pyydä. Auttaa yhä uudelleen ja uudelleen pysymään koossa. 

"Se kaikki, mitä en koskaan sano,

sinun, rakkaani, täytyy ymmärtää,

sinun täytyy selkeästi se nähdä,

mikä minulle on vain hämärää

Miten rakastan sinua, koskaan en sanoa saata, en koskaan, milloinkaan.

Vain heleää tulta on minun ruumiini - ei, se on ilmaa ja maata,

se on puiden ja kukkain silmuja tulvillaan.

Joka ainoa silmu aukee ihoni alla,

koko ruumiini rikkauteensa pakahtuu.- -" (Aale Tynni: "Se kaikki, mitä en koskaan sano")

Kuvataitelija Kaisa-Tuulia Tuomen (s. 1980) hauraat ja kaiken katoavaisuudesta viestivät kukka-aiheet puhuttelivat. 

"- - Ota syliisi minut ja avaa suudelmalla

tämä itsepäinen suu.

Se anteeksi anna, mitä en ano,

mitä kenellekään en koskaan sano,

mitä itse tiedä en

Ota syliisi minut ja anna olla

minun luonasi onnellinen.

Pidä koossa kädellä voimakkaalla

koko pyörivä liike, rauhaton -

kuten Jumala ohjaa maailmaansa,

kuten Jumalan tahdosta myöskin maalla

rata turvallinen ja selvä on." (Aale Tynni: "Se kaikki, mitä en koskaan sano")

Liisamaija Laaksonen lausui mm. tämän seuraavan runon vahvasti, intohimoisesti ja tunteella. Itseäni puhuttelivat erityisesti säkeet "pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman, että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä tuherra päiviään miesten selän takana" ja "Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä - -" 💞

"Minulla on parveke, jolla seistä,

takki johon voin kääriytyä, lapsi jota halata,

miehiä eri tahoilla, kaikenlaisia.

Minä elän elämää josta unelmoin nuorena.

Unelmat täytyy toteuttaa, tuskat kestää, viinat juoda, vuokrat maksaa, köyhiä puolustaa, vaaleissa äänestää.

Minä pidän miehistä, jotka kantavat taakkansa, perheensä, työnsä, tuskansa, vaivansa; eivätkä heittäydy heikoiksi.

Minä pidän naisista, jotka käsittävät asiat ilman, että heitä on opettamalla opetettu, elävät eivätkä tuherra päiviään miesten selän takana.

En ole täällä toistamassa vanhoja kuvioita.

En ole täällä mikään lohtu tai satama.

Pistän asioita alulle, vaikutan, liikun, vaihdan ilmettä.

Minä olen köyhän makeinen, kirpeä, sinä muistat aina, ei nekku, eikä marenki.

Minusta ei saa enempää kuin osaa ottaa, osaa tahtoa."

(Arja Tiainen)

Anniina Vainionpää (s. 1979) Pieni lintu

Tätä kokijaa kosketti nuoren taiteilijan Anniina Vainionpään (s. 1979) Pieni lintu. Siinä näin luonnonsuojelullista teemaa ja konkreettisimmillaan jopa ulko-oven viereen seinällemme amppeliin pesineen pikkuisen harmaasiepon 💓 Nyt heinäkuussa kaikki 4 - 5 munaa ovat jo kuoriutuneet, ja harmaasieppopariskunta ruokkii ahkerasti ammollaan olevia pikkusuita. 
Iltaisin olen kuunnellut täällä Pielisen rannoilla huilumaisella äänellä laulavaa lintua, ja seuraava Liisamaija Laaksosen taiteilijajuhlansa lopuksi esittämän runon ote sopii tähän hyvin: 

"- - Tahtoisin laulaa

lasinkirkkaan laulun,

jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina

niin kuin mustarastaan huilu

himmeässä kesäyössä.- -" (Raili Malmberg, Ylistyslaulu elämälle)

Hankin nykyään enää harvoin vaatteita. Tässä yllä on kuitenkin uusi kukkamekko sävysävyyn taustalla olevan seinän kanssa 😊 Ikkuna on musta, mitähän sen takana onkaan? (Kuvan otti matkakaverini Raija.)

Mäntyharjun kirkko ympäristöineen on minulle henkilökohtaisestakin syystä merkityksellinen, niinpä googlailin hieman tietoa Mäntyharjun seurakunnan nettisivuilta sekä kirkosta että sen ympäristöstä. 

Ko. seurakunnan nettisivuilla kerrotaan, että Mäntyharjun seurakunta perustettiin jo vuonna 1595, mutta jo ennen sitä paikalle oli rakennettu kirkko. Nykyisen kirkon suunnittelijana toimi valtionarkkitehti Charles Bass. Hänen suunnitelmansa mukaan kirkkoon olisi mahtunut 5950 henkilöä. Kun kirkkoa alettiin rakentaa tunnetun kirkonrakentaja Matti Salosen johdolla vuonna 1819, kirkkoa ei kuitenkaan rakennettu niin suureksi kuin alun perin oli suunniteltu. Kellotapuli saatiin valmiiksi vuonna 1819 ja kirkko valmistui vuonna 1822. Kirkossa on istumapaikkoja noin 1700. Rakennus on Kerimäen kirkon jälkeen Suomen toiseksi suurin puukirkko ja samalla Suomen suurin lamasalvosrakenteinen hirsirakennus. (mantyharjunseurakunta.fi.) 

Puolesta Savon ja syntymämaan -muistomerkki Mäntyharjun hautausmaalla sodan 1918 uhrien muistolle. Taustalla v. 1822 valmistunut Mäntyharjun kirkko

Mäntyharjulainen seurakunta-aktiivi ja sijaissuntio Sauli Paakkari pyysi jokaisesta seurakunnasta tiedon penkkien yhteen lasketusta metrimäärästä ja jakoi sen 60 cm:n mitalla, jonka yksi henkilö tarvitsee. Tuloksena oli, että Kerimäen tunnetusti suurimman kirkon jälkeen kakkoseksi tuli Mäntyharjun kirkko 1700 henkilöllä. Laskelma on siis tehty todellisen, eli istumaan mahtuvan henkilömäärän mukaan. Nettisivuilla kerrotaan, että suuruudesta on ilmeisesti oltu montaa mieltä, ja taakse jäivät tämän tarkemman mittaamisen jälkeen mm. Merikarvian, Heinäveden ja Mikkelin maaseurakunnan kirkot, joiden on ajoittain kerrottu olleen toiseksi suurimpia puukirkkoja. 
Alttaritaulun aiheena on Jeesuksen taivaaseen astuminen. Huomioni kiinnittyi myös alttaritaulun vas. puolella olevaan upeaan luonnonsävyiseen ryijyyn 💚

Alttaritaulun (kuva edellä) kirkkoon maalasi ja lahjoitti vuonna 1831 mäntyharjulaissyntyinen Berndt Godenhjelm. Alttaritaulun aiheena on Jeesuksen taivaaseen astuminen. Ensimmäiset urut hankittiin kirkkoon vuonna 1876. Toiset urut hankittiin vuonna 1935, jolloin kirkkoon hankittiin sähköt. Pitkän harkinnan jälkeen kirkkoon rakennettiin kolmannet urut vuonna 2008. Tunnelmalliselle luontokirkolle on Mäntyharjun kirkolta vesistön rantaa pitkin kulkevaa polkua pitkin noin 500 metriä. (mantyharjunseurakunta.fi.) 
Kirkon ikkunat olivat 1.7 avoinna helteen vuoksi

Viimeiset kiusaukset Joensuun ev.lut. kirkossa oli 1.7. oli hyvä ja vaikuttava. Joensuun ev.lut. kirkko toimi tässä mielestäni hyvänä esityspaikkana, saarnastuoli, alttarin alue ja myös keskilehteri olivat käytössä. Menin paikalle hyvissä ajoin, jotta saan vielä lipun ja hyvän paikan. Valikoin paikkani siltä pohjalta, että näen myös kuoron, minullehan visuaaliselle hahmottajalle on tärkeää myös nähdä, ei ainoastaan kuulla. (Kirjoitan näitä tarkempia muistojani osin itselleni, jotta voin halutessani vielä palata kulttuurikokemuksen tunnelmiin.) Ohjaus oli yli 45 oopperaa ja muutamia musikaaleja ohjanneen Juulia Tapolan. Paavo Ruotsalaisen roolissa oli baritoni Esa Ruuttunen, Ruotsalaisen 1. vaimona upea sopraano Varvara Merras, seppä Jaakko Högmanina basso Matti Turunen ja Anna Loviisana eli Paavon 2. vaimona Eeva-Maija Haukinen.
Moniväriset pionit kukkivat 1.7 Joensuun ev.lut. kirkon lähellä olevan vanhan kirkon muistomerkin ympärillä 

Pääsin seuraamaan 1.7 myös kapellimestarin Kaapo Ijaksen työskentelyä lähietäisyydeltä, olihan paikkani lehterillä. Suorastaan lumouduin siitä nuoresta energiasta ja taidosta. Pianisti, urkuri ja lyömäsoittajat säestivät. En ole nähnyt Viimeisiä kiusauksia aiemmin, vaikka tämä yksi yleisimmin esitetyistä suomalaisista oopperoista onkin, joskus hieman slangikielisesti karvalakkioopperaksikin kutsuttu. Niin ollen käsiohjelman synopsis oli tarpeen juonen kulkua seuratessa. Käsiohjelman sanoihin on helppo yhtyä: ooppera onnistui tavoittamaan sen kamppailun, mitä me kaikki käymme elämämme lopussa erilaisten valintojemme parissa. Käytinkö elämäni oikein, kadunko jotain tehtyä tai tekemättä jättämääni jne. Vahva esitys, johon palannen ajatuksissani vielä useastikin. 

Tämän mökkipihastamme kuvatun pioninäkymän tekstiksi sopii mielestäni mukaelma Taidekeskus Salmelan esittelyvihkosesta: Onni on sitä, että joku on istuttanut puun tai kukan, joka kukkii meille tänään 🌺

"Sinun kanssasi, rakkaani,

vuodet menevät liian nopeasti

Se on ainoa mistä sinua syytän.

Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä 

ovat kuin yksi varastettu iltapäivä

ja jokainen varastettu iltapäivä 

kuin tuhatsata ajastaikaa." (Eeva Kilven runokokoelmasta "Perhonen ylittää tien")

Pielisen Karjalan kansallispuku pääsi tuulettumaan Runon, suven ja Eino Leinon päivänä 6.7 

Kulttuuritankkaus jatkuu entistä ehommalla innolla pitkän koronatauon jälkeen. Sanoin jollekin kaverille, että minulla ei varmaankaan koskaan ole ollut neljää itselleni merkityksellistä kulttuuritapahtumaa saman viikon sisällä kuten oli nyt. Tässä olenkin tainnut olla ahne? Nyt onkin aika pitää taukoa koettua makustellen, muistellen ja tunnustellen. 

Kansan- ja kansallispukujen tuulettelimme kuluneen viikon puolivälissä 6.7. Runon, suven ja Eino Leinon päivänä Joensuun Torilavalla. Tuuletuksen organisoi Joensuun Kalevalaiset naiset. Torilavalta kävelemme Miihkali Arhippaisen patsaalle Ilosaareen, missä oli patsaan kukitus.

Lieksan kirkon alttari-ikkunan takana näkyi kaunis kesäinen kirkkopuisto 🌳

Monolan gaalakonsertissa 8.7 kuulimme Jean Sibeliuksen Lemminkäissarjan op. 20 sekä orkesterimusiikkia Heino Kaskelta ja Uuno Klamilta. Uuno Klami (1900 - 1961) kuoli nettitietojen mukaan sydänkohtaukseen jo 60-vuotiaana. Ensiesityksenä kuulimme Tuomas Kantelisen teoksen, jonka Jussi Makkonen (sello) ja Nazig Azezian (piano) esittivät Kuopion kaupunginorkesterin solisteina. Kuopion kaupunginorkesterin kapellimestarina oli Atso Almila. Konsertin päätyttyä toivoin, ettei tämä päättyisi koskaan - koettu oli kuin musiikkia taivaasta 💙

 Pielisjärveläissyntyisen Heino Kasken (1885 - 1957) preludi op. 7 nro 1 tuntui tulevan erityisen lähelle juuri nyt täällä Lieksan kirkossa. Kansallisromantiikkaa kauneimmillaan 💚 Olin kuulevinani siinä Pielisen aallot niin tyynenä päivänä kuin myrskyisenä yönäkin, kaikkea tätä muutamassa minuutissa! Kaikki voi muuttua hetkessä niin myrskyiseksi kuin tyveneksikin, kuten missä vain elämässä. Oli hienoa, kun Monola-gaalakonserttiin oli saatu vieraaksi tämä suuri (kuulin että Helsingin tienoon muusikoilla täydennetty) Kuopion kaupunginorkesteri. Ihailemamme Jussi Makkonen ja Nazig Azezian toimivat konsertissa solisteina tässä 1. puoliajalla olleessa Tuomas Kantelisen Nordic Adagion orkesteriversion ensiesityksessä. Sielukasta ja vahvasti tunteita koskettavaa musiikkia 💜 Kuopion kaupunginorkesteri esitti toisella puoliajalla Jean Sibeliuksen (1865 - 1957) Lemminkäissarjan op. 22. Osan II kohdalla kuulin (tai jotenkin tunsin?) kuin suuren linnun siipien havinaa, kun se saa vahvasti ilmaa siipiensä alle. Tuon osan nimi oli Tuonelan joutsen

Paikkamme olivat ristinmuotoisen kattoikkunan alla 

Viime maaliskuussa kuolleen ystävämme seuraavan kulttuurielämyksen toiveena ja tavoitteena oli päästä Monola-gaalaan 8.7.2022. Kirkossa koimme jotain sellaista, mitä en edes yritä selittää. Uskova ystäväni sanoi tämän kaltaisia taivaskokemuksiksi.  Ensimmäisellä puoliajalla kanssani samaan aikaan vierustoverini kuiskasi minulle, että hänelle tuli ystävämme juuri tässä kohdassa erityisen vahvasti mieleen. Samoin tunsin minäkin.

Katsoin ylös kattoikkunan ristiin, lasin läpi näkyvän turkoosin taivaan valkoisiin pumpulipilviin 💙 Alttari-ikkunan takana koivut  havisivat tuulessa tuon ihmeellisen kauniin musiikin tahtiin. Luonto, taide, vahvat ja sydänjuuria koskettavat tulkinnat. Mielessä kiitollisuus, että saimme olla mukana. 

Virittäydyin gaalaan katselemalla ja kuvaamalla kirkkopuiston kukkia. Kuvan otti eräs ystävällinen orkesterin jousisoittaja - kiitos tuntemattomalle 🌼 

Muistan kun kuuntelin Liisamaijan vahvaa tulkintaa tästä runosta kyyneleitä poskilta pyyhkien...

"Ja eräänä päivänä

me koukistumme toistemme ympärille

ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,

sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena

minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä

ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,

emme erkane konsana ei." (Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta, 1972)

Lieksan kirkkopuiston sankarihaudoilla kukkivat loistosalviat 💜

Viimeviikkoisen Eino Leinon päivän kunniaksi vielä pari otetta Hymyilevästä Apollosta. 

"- - Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk' ei aina esille loista.

Kas, hymy jo puoli on hyvettä

ja itkeä ei voi ilkeä;

miss' ihmiset tuntevat tuntehin,

siellä lähell' on Jumalakin. - -"

Violettia ihanuutta myös omassa pihassa (ukonkello?) 💜

Kiitos kulttuurista, musiikista, kuvataiteesta, runoudesta. Kiitos että voin kiitollisuuteni ilmaista. 

"- - Ja kiitospa vihdoin viimeinen,

kun laulun lahjan sa annoit,

kun riemut ja murheet lapsosen

näin sävelten siivillä kannoit,

sen sulta, sulta ma yksin sain

ja sulle siitä mä vastaan vain

ja leiviskästäni tilin teen,

miten käytin mä kanteleen. - - (Hymyilevä Apollo, Eino Leino)

Katsauksia elämän ikkunoihin - hyvää sydänkesän aikaa 🌸🌹🌺🌻🌼