Piristystä marraskuuhun juureksista ja muusta kotoilusta

Iltarusko Linnunlahden uimarannalla lokakuussa 2022

Radiossa lauletaan par'aikaa lonkeronvärisestä taivaasta. Tuon juoman väristä taivasta ikkunasta katsellessani mietin, että jos marraskuu menee yhtä nopeasti kuin lokakuu on mennyt, kohta ollaan joulussa! Koetan nyt syyspimeiden aikaan suunnata katsetta jo tulevaan kevääseenkin - jospa silloin olisi ajankohtainen esim. jokin kotimaan matka?

Mitäs muuta mielessä marraskuussa. Lupailin fb:ssa jo viime viikolla, että marraskuun blogissani on mm. perunasalaattien tuunauksesta. Peruna ja muut edulliset kotimaiset juurekset ovatkin olleet nyt mielessä, ja säästövinkit yleensäkin sekä pienet lähi-piristykset. Myöhemmin marraskuussa tulee mahdollisuus pariin kulttuuririentoonkin: My Fair Lady teatterissa Joensuussa ja Edith Enon Louhitalolla.

Joskus on löytynyt syysloman aikaan viikolla 42 vielä luonnonkukkiakin 🌼

Välillä on hyvä pysähtyä katselemaan kulkemaansa matkaa ja olen jutellut mm. blogini teemoista joidenkin tuttujeni kanssa. Blogi-matkaanikin on takana jo nelisen vuotta. Eräs tätä vakituisemmin lukeva sanoi, että hän tykkäisi ruokateemoista ja vinkeistä erityisesti helppoon, muunneltavaan ja edulliseen ruokaan. Hyvä ajatus 👍 Peruna ja porkkana ovat suosikkejani edullisuudessaan, kotimaisuudessaan ja terveellisyydessään, ja siitä lisää tuonnempana. Porkkanakeittoa ajattelinkin tehdä lähipäivinä. Lantusta saa myös hyvää säväystä mm. keittoruokiin. Koetan käyttää luovuutta, eli reseptit ovat sovellettavissa sen mukaan, mitä kaapissa jo on ja mistä tykkää. Marttailu-teemaahan tämä marraskuun blogini taitaakin olla suurimmalta osin.

Kuvamuisto kesältä 2012 - polttopuu on jälleen nyt arvossaan!

Ennen kuin mennään ruokateemaan, vielä näin jälkikäteenkin toivotan hyvää kansainvälisen vertaistuen päivää 20.10. 2022! Yhdysvalloista lähtöisin olevaa kansainvälistä vertaistuen päivää (Global Peer Support Celebration Day) vietetään vuosittain maailmalla lokakuun kolmannen viikon torstaina. Päivä on vuosittainen vertaistoiminnan ja -tuen juhlapäivä myös Suomessa. (kansalaisareena.fi.) Osallistuin n. kuukausi sitten Jyväskylässä Sydänliiton järjestämälle vertaistukihenkilökurssille, ja vertaistukihenkilötoimintaan liittyvät asiat ovat olleet viime aikoina mielessäni paljonkin. Tästä toiminnasta onkin jo nyt ollut eräs hyvältä tuntunut kokemus. Tässä saa oppia uutta, saa uusia ihmisiä elämäänsä ja näköalat avartuvat. Kun on koko ikänsä tottunut olemaan enemmän aktiivinen, ei osaa pysähtyä kotisohvalle eläkkeelläkään - ei ainakaan niin kauan, kun vointi on hyvä ja vielä jaksaa. 

Siikajoen sinisyyttä Korpijärvellä loppusyksystä 2022

FB:n antama muisto 20.10.2014: lehteilin muistivihkoani, jonka merkinnät ovat n. parin vuosikymmenen takaa. Olin kirjoittanut sinne sitaatin mm. Richard Bachilta: "Opetat parhaiten asioita, joiden oppimisen tarpeessa itse eniten olet." Samoina aikoina olin lainaillut vihkooni myös Dostojevskiä: "Joskus on parempi puhua puuta heinää omalla suulla kuin viisauksia vieraiden kaavojen mukaan. Edellisessä tapauksessa olet ihminen, jälkimmäisessä pelkkä papukaija." Luovuutta kehiin siis tässäkin! Jonkin Teams-palaverin jälkeen mietin myös sitä, että puheliaana omaa puhumistani pitäisi ymmärtää rajoittaa ja kysellä ehkä enemmän. Tai no, tilanteen mukaan? Oma itsensä on kuitenkin voitava olla, että ei olisi vaikka se eo. sitaatin mukainen papukaija 😉

Kävin marraskuun alussa Sydänpiirillä kuuntelemassa hyvän alustuksen mm. varautumisesta kotona ja myös marttojen toiminnassa keskeisiä erityisesti tässä ajassa ovat juuri varautuminen, säästövinkit hintojen kallistuessa sekä vanhat tutut säästämiseen liittyvät: ruokahävikin vähentäminen, tuunaus, kierrätys ymv. Luin 11/-22 K-Ruoka-vihkosesta, että Suomen kotitalouksissa heitetään ruokaa pois n. 20–25 kg henkilöä kohti vuodessa. Samaan aikaan joku toinen jossain muualla näkee nälkää. Merkityksetöntä ei ruokahävikin välttämisestä muistuttaminen ei siis todellakaan ole. Vertaismartta-palaverissa kuulimme maakunnasta myös hyvän idean mm. jätteiden lajittelu -tapahtumasta.

Timantteja vai lasihelmiä?

Kuvamuisto 20.10.2012 näytti, että silloin oli upeat timantit jääriitteen päällä ja kiiruhdin hakemaan kameraa. Valo olikin vaihtunut sillä välin ja timantit muuttuneet lasihelmiksi. Toisina päivinä timantteja, toisina lasihelmiä – molempi parempi?

Myös yhteistyötä eri järjestöjen välille kannustetaan aiheellisesti yhä edelleen! Tässäkin pätee se, että yhdessä olemme vahvempia. Olen myös huomannut, ettei retkillekään saada aina välttämättä vähimmäismäärää kokoon, joten silloinkin yhteistoiminta olisi paikallaan.

"Yhteistyö perustuu sille lujalle vakaumukselle ettei kukaan pääse perille, elleivät kaikki pääse." (Virginia Burden.) 

Jäätaidetta mökkirannassa

Eri yhteyksistä voi huomata, että aidot asiat ovat muodissa - perinteisten asioiden arvostus kasvaa. Näistä voisi nostaa mm. isoäitien ajan ruoka- ja siivousvinkit sekä ajassa ja käytössä kestävät vaatteet ja tavarat. Kertakäyttökulttuuria vierastetaan yhä enemmän myös nuorten keskuudessa. Kestävän kehityksen teema on siis aina ajankohtainen, ja toistelen sitä tietoisesti näissä kirjoituksissanikin. Seurasin tv1:ltä Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmaa 5.11 ja vielä uusintana 6.11, ja siinä arkkipiispa Tapio Luoma kannusti meitä tyytymään vähempään (ohjelman voi katsoa jälkikäteenkin Ylen Areenalta). On ollut ilo huomata esim. somessa, että enää ei tunnu mitenkään ihailtavilta hehkutukset kulutukseen painottuvista nautinnoista ja/tai ylipäätään hintaviin ja luonnonvaroja kuluttaviin elämyksiin satsaamisesta. Tavallinen arki ja sen pienet ilot ja oivallukset ovat paitsi kestävämpiä, ne myös herättävät enemmän seuraajien kiinnostusta ja kannustustakin. 

Ensilumi harmaassa maisemassa 6.11. ”Harmaa taivas on vain ohikiitävien pilvien parvi” (Duke Ellington).

Tällä(kin) ikää suurin toive tuntuu olevan, että kunpa kyky innostua säilyisi – eikä sen tarvitse olla mikään tajunnan räjäyttävä elämys, kaukomatka tai jokin uusi kapine - se voi olla vaikka perunaruoka. Hinnat nousevat sitä vauhtia, että enää ei perunasta tai muista kotimaisista juureksista hehkuttaminenkaan aiheuta väheksyntää. 

Fb antoi muiston 6.11.2015 luetusta ja jo 10 vuotta sitten julkaistusta tekstistä: ”Kestävä elämäntapa koostuu autoilun vähentämisestä, kertakäyttökulttuurista luopumisesta, lähimatkailun suosimisesta sekä kasvispainotteisesta lähiruoasta” (Häikiö, L. 2012. Kestävä kehitys. Utopia kehittyvästä ja kestävästä kansalaisten yhteiskunnasta). Selkeästi ilmaistuna tärkeää asiaa 👍 

Jotta ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, yritetään toki myös elää tuolla tavalla. Ja varmuuden vuoksi maininta siitäkin, jos yksityisautolla on ajettava esim. syrjässä asumisen ja joukkoliikenteen puuttumisen vuoksi, se on toinen juttu - jotenkinhan sieltä on asioilleen päästävä. 

Taannoin tuli kaupungilla vastaan tuttu, joka sanoi, ettei hän hanki enää muuta kuin mikä häviää luonnollisella tavalla. Sekin pani miettimään 😐

Sylissäni on pieni täditettävä hauvavauva-Nella keväällä 2012 💗

Eläinrakkaana ja erityisesti koirista pitävänä ajattelin laittaa tännekin koirien elämänohjeet, mitkä nappasin talteen Positiivareiden sivuilta 28.10.2012. Nämä sopivat sovellettavaksi meille kahdella jalalla kulkevillekin 👍 Mielestäni erityisesti tuo "Älä pure, jos murina ajaa saman asian" on huippu!

"Koiran elämänohjeet:

🐕 Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.

🐕 Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.

🐕 Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.

🐕 Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.

🐕 Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.

🐕 Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.

🐕 Juokse, telmi ja leiki päivittäin.

🐕 Syö halukkaasti ja innostuneesti.

🐕 Ole uskollinen.

🐕 Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.

🐕 Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.

🐕 Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.

🐕 Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.

🐕 Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.

🐕 Älä pure, jos murina ajaa saman asian.

🐕 Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.

🐕 Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet." (Veronica Hay.)

Tässä vielä toinen kuva Nella-kullan seurassa kevättalvella 2019 (kuvan otti Ira)

Ihmisen aika -näyttelystä Kuopion museossa. Pääsimme Joensuun Museoiden ystävien kanssa taidenäyttelyretkelle Kuopioon 29.10.

Monesta innostuvana/kiinnostuvana nk. renessanssi-ihmisenä muistuttelen mieleeni aina välillä seuraavaakin, mihin johdattelee Positiivareiden viisaus 2.2.2012: "Ole kuin sieni, joka imee itseensä uutta, mutta pidä se imukykyisenä puristamalla se silloin tällöin kuivaksi." Toden totta, välillä pitäisi muistaa puristaa itsensä kuivaksi, tiristää mehut pihalle niin henkisesti kuin fyysisestikin! Huomaan että liikunta ja kulttuuriharrastukset auttavat tässä kuivattelussa hyvinkin.

Söpöliinit norpat Muuttuva luonto -näyttelyssä Kuopion museossa 29.10

Olen päässyt viime aikoina useammankin kerran toisten laittamien aterioiden äärelle eri kulttuuririentojen ja vapaaehtoistöiden merkeissä (kuvat seuraavana). Olen koettanut pitää mielessä kasvikset ja marjat ja aina myös kalan, jos sitä vain on tarjolla. Kotimainen järvikala olisi parasta. Nykyään kuuluu ajankohtaisohjelmista huolestuttavia uutisia mm. norjalaisen lohen kasvatuksesta, kaloja vaivaavat loiset ja sairaudet - lohikin elänee parhaiten luonnossa luonnonmukaisesti, villinä ja vapaana. Olen huomannut, että hintojen nousu on vaikuttanut siihenkin, että yhteisissä ruokailuissa kalaa on vähemmän tarjolla, ja lihaa ei juuri lainkaan (uskon että jälkimmäisen kohdalla toimitaan noin ilmastosyistäkin). 

Toden ja tarun rajalla -näyttelystä Kuopion museossa 29.10

Sitten perunaan ja muuhun hyvään ja edulliseen arkiruokaan. Googlailin ohjeita, ja niitä löytyi paljonkin. Eräs ruokaisan salaatin perusohje oli seuraavanlainen:

Savukala-perunasalaattiin voi käyttää esim. silakoita, muikkuja, siikaa tai ahvenia.
Mukaan voi laittaa mm. salaatinlehtiä ja hienonnettua sipulia. Savukala perataan nahattomiksi ja ruodottomiksi paloiksi. Kuoritaan ja kuutioidaan tai viipaloidaan perunat. Voi laittaa muniakin, kuten mm. nizzan-salaatissa. (Nizzan-salaatista löytyykin netistä erittäin paljon ohjeita kirjoittamalla netin hakukenttään tuo nimi.)
Salaatinlehdet asetellaan tarjoiluastiaan ja muut salaattiainekset kerroksittain niiden päälle.
Sekoitetaan kastikeaineet keskenään ja valutetaan kastike salaatin joukkoon hieman ennen tarjoilua.

Pyhäinpäivänä 5.11.2022 puolenpäivän aikaan oli Mähköllä jo paljon muistelijoita

Pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä lauantaina on nimetty edesmenneiden muistelulle. Harmaat pilvet roikkuivat nytkin matalalla, taivaalta tipahteli suuria vetisiä hiutaleita, Pielisen pinta oli kuin lyijyä. Joku aktiivinen kalastaja käväisee verkoillaan ja kokeilee vielä virvelöimistäkin. Marraskuun toisena sunnuntaina on isänpäivä. Moni muistelee laillani isäänsä myös siellä tähtien tuolla puolen.

Tänäkin vuonna poimin puolukoita metsästä vielä loka-marraskuun vaihteessa

Mitään varsinaista laihdutusruokaa ei vege-majoneesiakaan sisältävä salaatti energiapitoisuudessaan ehkä ole, mutta koska nykyään mielessäni on päällimmäisenä terveellisyys sekä vaihtelunhalu vakiopöperöihini ja myös hyvä maku ja edullisuuskin, tämä menee kyllä jatkoon majoneeseineenkin. Jossain vaiheessa myönnän ajatelleeni vain ja ainoastaan terveellisyyttä, ja olin valmis syömään terveellisyyden nimissä vaikka täysin mautonta ruokaa, mutta nyt kun voin hyvin tuntuu, että merkitystä on myös ruoan maukkaudella. Gluteenittomassa ja laktoosittomassa Auran majoneesissa on sadassa grammassa kaloreita peräti 472, mutta tyydyttynyttä rasvaa vain 3,5 g, kasvisöljypitoinen on siis. Näinä hintojen nousun aikoina voi myös mainita, että perunat ovat yhä edullisia, majoneesipurkki maksoi hieman yli 3 e ja jugurtti alle euron. Muikkupurkit olivat tarjouksessa, kaksi purkkia sai kuudella eurolla. Tuosta satsista riittää useammalle, vaikeaa arvioida kuinka monelle – eihän voi tietää, miten nälkäisiä syöjät kulloinkin ovat. Salaatin kaveriksi sopii leipä, ja silloin siitä saa hyvinkin kokonaisen aterian.  

Puolukoiden ja sienisalaatin välissä on se mielenkiintoni herättänyt savukalaperunasalaatti

Tein ravintolassa saadun salaatin (kuva edellä) inspiroimana kalaperunasalaattia, ja siitä tulikin melkein yhtä hyvää kuin ravintolassa nautittu. Suuntaa antava ohje: keitin reilun kilon perunoita niin, että ne jäivät hieman napakoiksi. Kuorin ja kuutioin perunat hieman jäähtyneinä. Sekoittelin Auran vegaanista kurkkumajoneesia noin viisi reilua ruokalusikallista ja vajaa pari ruokalusikallista Dijon-sinappia sekä kahden sadan g:n purkillisen bulgarian jugurttia. Mausteita voinee lisätä sen mukaan, mistä kukin tykkää ja/tai mitä on, meillä oli kuivattua tilliä ja kuivattua persiljaa sekä timjamia. Sekoittelin joukkoon kaksi purkillista savustettuja öljyyn säilöttyjä muikkupaloja (yhteensä 300 g). Itselleni laitoin lisäksi pieniksi pilkottua ja öljyssä kuullotettua sipulia ja valkosipulia, toinen ruokailija söi ilman sipulia, ja hänellekin maistui. Punasipulin voisi kai laittaa raakanakin hyvin silputtuna, ja tietysti ruohosipulia myös. 

Netin suurista tietovarastoista poimin vinkin, millä voisi tuunata tuota perunasalaattia. Kauniimpi siitä tulisi, jos laittaa joukkoon esim. pakasteherneitä tai vaikka vihreää omenaa ja tuoretta kurkkua. Kokeilinkin kaapissa valmiina olevaa kurkkua, ja sillä sai lisää rapeuttakin. Netissä vinkattiin, että mukaan voi lisätä kikherneitä tai vaihteluksi vegaanista kreikkalais- tai turkkilaistyyppistä jugurttia (tai vastaavaa vege-versiota) ja siihen sekaan Auran majoneesia. Ruokaa voi tosiaan tuunata sillä, mitä sattuu olemaan, voisi lisätä vaikka pikkutomaatteja, kapriksia tai maustekurkkua.

"Kukkuu kukkuu pikkulanttu nukkuu" -yhteislaulu jälkiruoan lomassa kekrilounaalla

Kun pääsimme 29.10 päivän taidenäyttelyreissulle Kuopioon, ruokailimme kaverini Tuulan kanssa muikkuravintola Sampossa. Tämä pieni ravintola on valittu v. 1994 Suomen parhaaksi muikkuravintolaksi ja on monelle suorastaan legendaarinen paikka. Annoksessa oli ainakin 20 rapeiksi paistettua muikkua (kuva alla), perinteistä perunamuussia ja kasviksia. Hinta jäi marjasorbettijälkiruuan kanssa noin 20 euroon, joten olimme todella tyytyväisiä kaikin puolin. Suolaa ja rasvaa tuli tietysti tämän kolesterolin karttelijan ruokavalioon melko reilusti, mutta silloin tällöin näinkin. Arki on arkea ja nämä ovat juhlavia poikkeamia jokapäiväiseen ruokavaliooni 😋

Herkullinen muikkuateria Sampossa Kuopiossa

Toinen kuva on salaatista, jonka tein muuten osapuilleen samoista aineksista kuin ensimmäisen (kuvat alla), mutta lisäsin siihen väriksi herneitä, kurkkua ja tomaattia sekä pahvipurkillisen säilykepapuja. Nuo kyläkaupasta löytämäni edulliset luomupavut otan myös vakituiseen käyttöön, helppoja ja ravintorikkaita. Kastikkeen tein em. kurkkumajoneesista (noin 5 rkl), ruokalusikallisesta Dijon-sinappia, pari rkl oliiviöljyä ja noin yksi rkl valkoviinietikkaa sekä mausteita sen mukaan mitä ulottuvilla oli (tällä kertaa kalamaustetta ja timjamia). Mietin, että sitruunamehu olisi myös oivallinen mauste näissä. Salaatin kanssamme jakanut äitini totesi, että aika erikoista ruokaa, mutta hyvää 👍 Nyt kun salaatti on nautittu, mietin voisiko sitä jatkossa vielä tuunata. Seuraavaan versioon taidan vaihtaa tuorekurkun maustekurkkuun, muuten alkaa olla jo hyvinkin paljon miun maun mukkaan.

Savukala-perunasalaatista 2. versio

Vielä kannustus kasvisruokaan: Satokausikalenterin sivuilla oli mielestäni melko yllättäväkin tieto: uusimman FinRavinto -tutkimuksen mukaan vain 14 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista syö suositusten mukaan “puoli kiloa päivässä” kasviksia. Valistusta tähän on tullut ainakin paljon. 

Kaikki tähteet käytetään nykyään (toivottavasti!) entistä tarkempaan. Olen varsin kömpelö keksimään reseptejä, mutta jos huomaan jossain ruokapaikassa esim. tuunattavaksi kelpoisen (helpon!) ruuan, otan mieluusti siitä vinkkiä. Loka- ja marraskuun vaihteessa kävimme Kalevalaisten Naisten kanssa kekrilounaalla paikallisessa ravintolassa, ja siellä pöytä notkui tämän kauden tuotteista valmistettuja herkkuja; kasvis- ja juurespainotteisia. Erityisesti ihastuin juuri tuohon savun makuiseen perunasalaattiin. Kysyin tarjoilijalta reseptiä, ja mielellään hän neuvoi, että herkullinen savun maku tulee paikallisesta kalasäilykkeistä, jota on tarjolla useammasta eri järvikalasta. Tässä makoisassa salaatissa oli muistaakseni käytetty jotain majoneesiakin. 

Erityisen kaunista ruokaa tämä savukala-perunasalaattini ei mielestäni ole, mutta maku oli hyvä.

Mietin tällä kertaa enemmänkin salaatin ja muunkin arkiruuan tuunausta. Purkkikala kävi erinomaisesti tuohon eo. ruokaan helppoudessaan ja se on ainakin vielä toistaiseksi kohtalaisen edullistakin. Purkkien kierrätyskin alkaa käydä jo rutiinilla, sekajätteeseenhän niitä ei ole hyvä heittää. Kasviksista lehtisalaatti menee mielestäni aika lötkyksi pian, jos ei syö salaattia heti. Meillähän tehdään ruokaa aina vähintään pariksi kerraksi, ja useammaksikin, helpolla kun halutaan päästä... Seikkaperäinen tuunaus johtuu meillä lähinnä siitä, että molemmilta on tyydyttyneet rasvat ja suola karsittu minimiin, toinen ei syö sipulia ja gluteenitonta ja laktoositontakin pitää olla. Lihaa emme käytä kumpikaan, ja kala maistuu, kun vain ei ole liian suolaista. Jotta ei menisi liian ankeaksi tai vähintäänkin hankalaksi näiden rajoitteiden miettiminen, koetan ajatella jotain positiivista: tällaisella ylipainoon taipuvaisella painon vartiointi onnistuu näköjään huomattavasti paremmin, kun huomioi em. rajoitteet 😁

Jänis vihreällä pihalla hieman ennen ensilunta (kuvan otti kumppanini MP)

 Hyvää marraskuuta - 1. adventtiin on vain pari viikkoa 💖🌟👍