keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Onnellisuuden teemaa vuoden pimeimpänä aikana

Joulukuuta ja elokuuta lukuun ottamatta kuukausien suomalaiset nimet mainitaan jo 1544 ilmestyneessä Agricolan rukouskirjassa, jossa kansalle annetaan muistisääntöjä siitä, mitä kunakin kuukautena tulee tehdä. Ensimmäinen merkintä sanasta joulukuu on vuodelta 1584; esikuvana on ollut ruotsin julmånad. Agricola käytti joulukuusta nimitystä talvikuu. Joulukuun 13. päivä on vanhastaan ollut Pyhän Lucian, sokeiden ja silmäsairaiden suojelijan muistopäivä. Lucia-nimen taustalla on valoa merkitsevä latinan sana lux. Lucia tuo valon vuoden pimeimpään aikaan. Joulukuun 13. oli vanhan käsityksen mukaan vuoden pimein päivä. (kotus.fi.)

Huomaan kaipaavani kauneimpia joululauluja kirkossa ja joulun ajan konsertteja. Tämä kuva on mieskuoron konsertista Joensuun ev.lut. kirkossa muutamia vuosia sitten. 

Onnellisuus on ensimmäinen aihe, mistä ajattelin kirjoittaa tässä joulukuun päivityksessäni 😍Joulun aikaan mieli tuntuu muutenkin viipyilevän enemmän henkisissä, härkäviikoilla saatan keskittyä muuhun. Vuoden alusta ajattelin uudistaa blogiani siten, että jo edellisessä kuussa suunnittelen, mitä kirjoitan jatkossa. Nyt olen suunnitellut tammikuuksi niinkin aineellista aihetta kuin eläkeläisen rahojen riittämistä ja elämäntapamuutoksia siellä aineellisemmalla puolella. Korona tuo tietysti omat piirteensä tähänkin. Tällä kertaa muita aiheita ovat itsenäisyyspäivän herättämät mietteet, jouluun valmistautuminen ja tietenkin osio kunnon kohentamisesta vyötärön mittauksineen. 

Tasapuolisuus ja tasa-arvoisuuden kokemukset edistävät onnellisuuttakin, näin uskon. Itselleni tämä on yksi tärkeimmistä arvoista, eikä vähiten siksi, koska olen pitkän elämäni varrella havainnut, miten kauheat vaikutukset voi olla sillä, kun ihmisiä kohdellaan eriarvoisina - toisia suosien ja toisia pahimmillaan syrjien 😥Tällaisia tapauksia löytyy valitettavasti niin pienistä perhepiireistä kuin yhteiskunnallisestikin, suuria ryhmiä koskevina. Yhteishyvässä 4/2020 oli artikkeli ”Onni tulee eläen”. Joitakin poimintoja siitä: onni on jotakin, mikä menee ja tulee, se on enemmän verbi kuin substantiivi. Onni tulee pienistä asioista: saunan jälkeisestä hyvästä olosta, hyvin nukutusta yöstä ja erityisesti luonnossa liikkumisesta. Myös kiireettömyys ja se, että voi itse tehdä päätöksiä ja valintoja, tekee onnelliseksi. Juha Vuorinen sanoi FB:ssä Hidasta elämää -sivuilla, että kiire on merkki siitä, että on syöksymässä hirmuvauhtia yhä kauemmas oikeasta onnellisuudesta. Hyvin sanottu! Yllättävänkin usein kuulee myös eläkeläisten kiireestä, mutta toivottavasti se on huumoria 😳 Itselleni en kiirettä halua. 

Olen käynyt tänä vuonna päivittäisten ulkoilujeni yhteydessä kaikissa kolmessatoista Joensuun keskustassa olevan Seimipolun (20.11.2020 - 7.1.2021) kohteessa. Kuvassa on Taitokorttelin seimi.

Ikääntyneemmät näkevät ilmeisesti nuoria enemmän henkisyyden liittyvän onnellisuuteen, ja sen olen oikeastaan huomannut omakohtaisestikin. Filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen toteaa Yhteishyvässä 4/2020, että henkistynyt elämä, joka tavoittelee totuutta, kauneutta ja hyvyyttä lisää onnellisuutta. Poikkeusaikana onni tulee usein määritellyksi uudestaan, em. lehden päätoimittaja Veli-Pekka Ääri toteaa ja lisää, että suomalaisen kokema onni perustuu ani harvoin ulkoiselle menestykselle. Hyvä ajatusleikki on myös se, että jos menettäisi nyt kaiken ja saisi sen hetken kuluttua takaisin, huomaisi varmaan silloin, kuinka onnellinen lopulta onkaan.

Ajattele kuinka onnellinen olisit,
jos juuri nyt menettäisit kaiken
mitä sinulla on - ja sen jälkeen
saisit sen kaiken takaisin.

(Frances Rodman)

Tämän kuvan otin kaverin työhuoneen seinältä, teemana asenne ratkaisee. Tuli mieleen myös Carlos Castanedan sanat: ”Asiat eivät muutu. Ihminen muuttaa katsantokantaansa, siinä kaikki".

Olen tehnyt netissä jopa testejä, mikä lisäisi onnellisuuttani, ja toistuvasti niissä tulee vinkki, että onnellisuuttani lisäisi lemmikkieläin, mieluiten koira 🐶 Eläinrakkaalle se ei ole mikään yllätys! Lämmin onnen tunne läikähtää rinnassa, kun esim. lenkkipolulla tulee vastaan se pieni hännänheiluttaja silmät iloisesti loistaen. Onneksi näitä ihania karvaturreja on ystävillä, sukulaisilla ja tutuilla, omassa perheessä kun ei allergian vuoksi kotieläimiä ole. Tämäkin osaltaan osoittaa, että nk. pienet asiat ovat lopulta merkityksellisempiä, ei taloudellinen tai muu ulkoinen menestys.

Itseäni kiinnostaa erityisesti pari rotua: Coton de tuléar – Wikipedia tai Bichon frisé – Wikipedia. Jos koiran ottaminen jonain päivänä tulee (haaveilun sijaan) ajankohtaiseksi, otan silloin selvää tarkemmin tuosta rodusta. Esimerkiksi se, käyvätkö nämä suloisuudet lenkkeilyseuraksi, pitää tutkia sitten erikseen – sillä lenkkeilyseuraakin kaipaisin. Todella ihania ne kyllä ovat, ja minulle tuo onnea jo noiden kuvien katselu ja vastaantuleville koirille lepertely ja niiden silittely 😉

Päivän valoisa hetki on lyhyt, tässä Pyhäselkää iltapäivän auringossa. Jo vajaan viikon päästä päivä alkaa pidentyä - kukonaskel kerrallaan 👍 Kevättä kohti mennään 😊

Onnellisuuden vastapuolella on kateus ja muut kielteiset tunteet. Olen joskus puolileikilläni sanonut, että minut saa oikeastaan nykyään kateelliseksi vain se, jos joku kertoo loistavista unenlahjoistaan 😀 Muut kateuden tunteet on ikä tainnut karsia. Filosofi Marja-Riitta Ollila sanoi eräällä luennollaan, että jos naapuri saa lottovoiton, mutta sinä et, siitä syntyvä ikävä tunne voi olla kateutta. Sen sijaan se tunne ei ole kateutta, jos naapuri saa samasta työstä, samalla koulutuksella ja samalla ponnistelulla parempaa palkkaa kuin sinä. Siitä syntyvä kielteinen tunne poikii epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen tunteesta. Pohdiskelin heinäkuun blogissani tasapuolisuuden tarvetta terveydenhoidossa, ja tässäkin tilanteessa voi syntyä epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos naapurikunnassa saa kaiken hoidon, tutkimukset ja mm. taksikyydit julkisista palveluista nopeasti ja tehokkaasti, ja muualla maakunnassa niin ei ole. Tuskin kukaan haluaa etua toiselta pois, pikemminkin hän haluaisi sen saman kohtelun/edun itselleenkin - jälleen siis tärkeää on tasapuolisuuden tarve. Esim. terveyskeskusten yöpäivystystä ei enää kaikilla maakuntamme alueilla ole, ja jotkut kertovat esim. somessa, etteivät ole saaneet vastauksia yhteydenottopyyntöihinsäkään. Tasapuolisuuden tarpeessa ei lopulta ole kyse mistään pikkuasiasta. Rankimmillaan kansalaisten kokema epäoikeudenmukaisuus voi johtaa yhteiskunnan murtumiseen, Ollila sanoi luennossaan. Mielestäni erittäin hyvin tiivistetty.
Suuri Pielinen jäätyy joulukuussa, joskus jo aiemmin. Vuoden pimeimpänä aikana pilvet ovat matalalla ja sävyt ovat havupuita ja rannan vihreää sammalta lukuun ottamatta harmaat. Smaragdinvihreä sammal on kuin samettia 💚

Kaupungissa koetan suunnata kävelyni mahdollisimman rauhallisille tienoille; maalla metsäpoluilla ja kylätiellä kävely on rauhallista aina. Hautausmaalla on kaupungissakin rauhallista, ja siellä kävellessä asiat asettuvat usein oikeaan perspektiiviinsä. Historiasta kiinnostuneelle hautausmaat ovat monessakin mielessä merkityksellisiä tienoita, on kuin kävelisi keskellä historiaa. Kaipa hautausmaalla vaeltelu on - vaikeasti sanoiksi muotoiltavalla tavalla - jonkinlaista omaankin kuolemaansa valmistautumista.

Kerron erään muiston. Sää oli silloinkin loppusyksyn tapaan harmaanhämärä, ja krematorion piipusta nousi taivaalle harmaa savukiehkura. Pysähdyin katsomaan sitä savukiehkuraa pidemmäksi toviksi. Ajattelin, että siinä jonkun ihmisen maanpäällinen keho saavutti päätepisteensä. Enää ei ole väliä, minkä kokoinen tai näköinen hän oli, tai paljonko hän omisti. Väliä on enää vain sillä, millainen muisto jälkeen jääneille jäi hänestä. Kun kiertelen hautausmaalla, tavakseni on tullut pysähtyä lähimpien lisäksi myös joidenkin etäisempien tuttujen haudoille. Joka kerta tulee lämmin ja kiitollinen olo eräälläkin haudalla, jossa lepää ihminen, joka teki elämänsä varrella paljon vapaaehtoista yhteiskunnallista työtä ja vuosikymmenet hyvää työtä vastuullisena kuntapäättäjänäkin. Monet kertovat, että politiikassa hän katsoi asioita yli puoluerajojen, teki päätöksiä omaa etuaan tavoittelematta. Kaikille jäi hyvät muistot. Väliä ei ole sillä, onko muistelijan yhteiskunnallinen/puoluepoliittinen katsantokanta hyvinkin erilainen.  Joku sanoi, että ihminen tavallaan elää vielä kuolemansakin jälkeen niin kauan, kuin joku häntä muistaa. Tämä ihminen elää

Raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkki pystytettiin Joensuun Rauhankadun läheisyyteen noin 30 vuotta sitten.  


Edellisessä kuvassa olevan vuonna 1990 pystytetyn muistomerkin Joensuun hautausmaan portin läheisyyteen on tehnyt kuvanveistäjä Herman Joutsen (1924–2011). Monumentin keskeinen hahmo on Korpisoturi-patsas, joka esittää kivellä istuvaa, puunrunkoon nojaavaa väsynyttä sotilasta. Laattoihin on muistitietojen perusteella merkitty 3 200 raja- ja laatokankarjalaisen sankarivainajan (sekä sotilaiden että lottien) nimet ja iät paikkakunnittain. (Lähde: Joensuun Taidemuseo Onnin nettisivut.) 

He kaikki hautausmaan muistomerkeissä nimetyt ja myös tuntemattomina sodassa kuolleet ja kadonneet sekä kotirintaman väki ovat itsenäisyytemme suuria sankareita. He ovat antaneet suurimman uhrin. Lehdissä on yleensä itsenäisyyspäivän tienoilla paljon mm. eri kunniamerkkien saaneiden nimiä. Ne ovat merkittävistä yhteiskunnallisista ansioista myönnettyjä.  Joskus kuulee vaivihkaisen kysymyksen, onko itse vihjaistu ansiosta kunniamerkkiin, kenties useampaankin kertaan 😎. Jos niin on, se lienee sitten hänen tapansa koettaa saada itsensä näkyväksi - ajatuksena vieras kuitenkin. 

Itsenäisyyspäivää vietimme tänä vuonna eri tavalla kuin perinteisiä linnanjuhlia seuraten. Lainaan helmikuussa 2019 iäkkäänä kuolleen Villen muistona säästettyä Sotainvalidi-lehteä 4/2019 s. 33: ”Vapaus on luotava, ansaittava, rakennettava. Vapaus on vastuuta. Ilman vastuullisuutta, lähimmäisenrakkautta ja oikeudenmukaisuutta vapauskin voi muuttua itsekkyydeksi ja toisten alistamiseksi. Kaikkina aikoina ja kaikkialla alistettu ihminen on unelmoinut vapaudesta ja itsenäisyydestä.”


Värikäs vihannessalaatti sopii itsenäisyyspäivänkin juhlapöytään. Tämä salaattikuva on kesältä, mutta laitoin sen vinkiksi, että eri ainekset voi koota erilleen isolle vadille. Tästä kukin voi valita mieleisensä. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, meillä kesäsipulin varret ovat aina eri astiassa... 👦👧👨👩

Parhaimmillaan ymmärrys voi hautausmaalla kävellessä laajeta sellaisiakin ilmiöitä kohtaan, mitkä ärsyttävät. Välillä huomaa ärsyyntyvänsä sellaisestakin, kun joku korostaa vuolaasti itseään ja/tai jälkeläisiään. Sehän voi olla vain ihmisen ikiaikainen tarve tulla jotenkin nähdyksi? Jos luonteva (tai joskus jopa ainoa?) tapa on tulla tuolla tavoin näkyväksi, niin kai siinä pitää silloin noin tehdä 😕 En arastele tunnustaa, että myös ylimielisyys ärsyttää vanhemmiten yhä enemmän ja enemmän. Onneksi nykyelämässä voi varsin helposti äänestää jaloillaan. Tästä voisi ajatella niinkin, että ylimielisyydellä useimmiten suojataan haurasta sisintä, horjuvaa itsetuntoa, epävarmuutta. Toisaalta jos kulkee nenä pystyssä, kompastuu helposti tiellä oleviin kuoppiin ja risuihin 😎 Elokuvaohjaaja Markku Pölönen sanoi yle.fi:n haastattelussa 2020, että Suomessa on perinteisesti arvostettu niukkuutta ja halveksittu pröystäilyä. Pölösen mukaan se on peruja pientilallisuudesta ja jälleenrakennuksesta sotien jälkeen. Siitäkö johtunee pientilallisen tyttären ärsyyntyminen pröystäilystä tai ylimielisyydestä, ken tietää.

Puolukkasurvos säilyy hyvin maakellarissa. Tämä on hyvää välipalana jugurtin kanssa, ja useammin voisin tehdä ruispuolukkapuuroakin 👍

Onnellisuutta lisää useimpien kohdalla se, jos voi olla jotenkin iloksi, avuksi ja hyödyksi toisille. Tämä toteutuu suurella osalla ihmisistä ansiotyön kautta, kun hän kokee, että omasta työstä on aidosti hyötyä toisille. Kokemus siitä on tärkeä, että työ on tavalla tai toisella merkityksellistä. Eläkkeellä ollessa tuntuu tärkeältä, että voi antaa aikaansa ja tarvittaessa tukeaankin toisille. Korona-aikaan muistaminen tapahtuu useimmiten puhelimella, sähköpostitse tai somessa. Olisi muuten hyvä kirjoittaa itselleenkin säännöllisesti näkyväksi, että huomaisi myös olla kiitollinen niistä asioista, mitkä ovat nyt hyvin. Listaanpa siis: oloni on hyvä, ja koetan tietysti kaikin voimin varoa koronaa 😷 Jaksan liikkua hyvin; mihinkään kohtaan ei koske; paino pysyy näköjään terveellisten elämäntapojen ansiosta niissä lukemissa missä toivon; nukun useimmiten hyvin; stressiä ei ole ja ruokahalutkin ovat erinomaiset. Vielä viimeisenä mutta ei varmasti vähäisimpänä: rinnalla on luotettava, rakastava ja hyvä kumppani - se pitäisi muistaa sanoa useammin hänelle itselleenkin 💝 On siis monta aihetta olla tyytyväinen, jopa onnellinen 🙏

Pois mielestä vaivat ja murheet!
Pysyköön, mitä muuttaa ei saata!
Nyt iloitkoon ken tahtoo,
sillä huomista ei voi taata.

(Lorenzo de Medici)

Riisipuuro on herkkuani paitsi jouluna niin muulloinkin.  Hyvä siinä on myös se, että se sopii gluteenittomalle ja laktoosittomalle kasvissyöjällekin 😋
 
Terveystavoitteista vielä muutama sana. Marraskuun päivityksessäni kirjoitin viskeraalirasvasta ja tarpeesta vähentää sitä. Mittanauhalukemani on nyt viime päivinä alkanut näyttää 8-alkuista senttilukemaa. Olen iloinen, koska se lokakuussa asettamani tavoite on näköjään jo nyt toteutunut; ja ilahduttavaa on myös se, että senttejä on lopulta lähtenyt melko pienillä elintapamuutoksilla. Kaveri on auttanut mittanauhan suoristamisessa viikonloppuna, että tulee luotettavat lukemat 😉 Kun mietin lukeman paikalleen pysähtymistä, tämä tarkasti havainnoiva mittausavustajani muisti, että sinultahan lähti silloin 20 vuotta sittenkin ensin nopeasti noin 5 kg, ja sen jälkeen tahti hidastui. Tärkein tavoitteeni kuitenkin nyt on, että en ala jojoilla tuon mittanauhan lukemankaan kanssa, vaan yritän pitää sen matalamman senttimäärän. Erityisen hyvä tietysti on se, että ns. paksuuntumisvaihe näyttää päättyneen. Silloin pitää takoa, kun rauta on kuuma, eli nyt tuntuisi olevan intoa ja energiaa kiinnittää huomiota tähänkin.
Kohdallani on tietysti varaa sitä viskeraalirasvaa vielä vähentääkin, mittanauhan seurailu siis jatkuu. InBody-mittaus on kevättalvella, ja on kiinnostavaa saada silloin palautetta. Myös vaakalukemani on nyt hieman pienempi kuin syksyllä, ja olen tyytyväinen jos/kun paino pysyy tuossa 68:ssa ja vyötärön mitta 8-alkuisena. Tärkeintä tietysti, ettei lähde nousemaan.
Nykyään teen riisipyöröjä gluteenittominakin, toisilta nimiltään kukkosia tai pyörösiä – tällä leivonnaisella on monta nimeä murrealueen mukaan.

Minkä ostaa, sen myös syö - tämän olen todellakin havainnut. Elämä on valintoja myös kaupassa. Olen tehnyt joitakin pieniä muutoksia aiempaan nähden. Yritän jättää kauppaan ne naposteluherkut, mitkä huutelevat kaapista kutsujaan. Tärkeä pointti on se, että olen nyt kiinnittänyt enemmän huomiota säännöllisiin ruokaväleihin, pyrkinyt lisäämään kasviksia ja hyvää proteiinia ja koettanut vähentää herkuttelua (lähinnä kahvileipää ja suklaata, ehkä jäätelöäkin). Koska en usko totaalikieltoihin, kokonaan en niistä kieltäydy, mutta otan halutessani esim. sen suuren jäätelötuutin sijaan pienen pikarin, missä on kaloreita noin puolet vähemmän 🍨 Illalla en syö enää mitään klo 20 jälkeen, aamupuuro on yleensä vasta klo 10 maissa, eli sitä ns. pätkäpaastoa tulee nelisentoista tuntia. Juomista ei kohdallani kaloreita tule, käyttämäni juomat ovat kalorittomia, ruokailun yhteydessä otan piimälasillisen, jos sitä on tarjolla. Olen nyt parin viimeisen kk:n aikana kiinnittänyt huomiota ennen muuta NAPOSTELUIHIN. Ruokaväleihin ja kasvisten syöntiin ei ole lopulta tarvinnut tehdä mitään isoja muutoksia aiempaan nähden. Välipaloina on ollut marjoja esim. maustamattoman jugurtin kanssa. Suklaata voin ottaa silloin tällöin palan tai pari, mutta koetan pitää sen siinä määrässä.
Suosikkini joululeivonnaisissa on tähtipulla, missä voi yhdistää kaksi joululeivonnaista, piparin ja pullan. Tässä on vaihtelun vuoksi piparisydämet 💜

Koska pidän liikkumisesta erityisesti luonnossa ja myös kylätiellä sauvakävellen, yritän pitää painoani kurissa niillä voimilla, kyvyillä ja keinoilla, mitkä ovat varassani. En enää nykyään kainostele sanoa, että painon kurissa pitäminen on minulle monessakin mielessä tärkeää. Yhtäältä nivelet kestävät paremmin, kun ei ole liikaa kuormaa ja toisaalta lääkärikin on kehottanut liikkumaan ja hillitsemään painonnousuakin. Tuskin koskaan painotan liiaksi sitä, että ylivoimaisesti tärkeimpänä painonhallinnassani on säännöllinen LIIKUNTA. Niin paljon en jaksa liikkua, että pelkästään sillä laihdun, mutta painon kurissa pitämiselle liikunta on aivan olennaista. Pidän ulkoliikunnasta ja erityisesti sauvakävelystä. Sitä harrastankin noin 1,5 t päivässä, kilometrejä olen laiska mittaamaan. Aktiivisuusranneketta seurailen, että siihen tulisi päivittäin se 100 % - ei kuitenkaan stressiä, jos ei aina tule. Välillä yöuni voi olla katkonaista, ja seuraavana päivänä väsyttää, mutta sitkeästi lenkille vaan silloinkin, vaikka lyhyemmälle 🏃 Ohjatuista jumpista tykkään paljonkin, mutta tauollahan ne nyt ovat. Täällä on nyt koronan kiihtymisvaiheessa rajoituksia tiukennettu vielä lisää. 

Kun jumpat ja jooga ovat tauolla, olen pyrkinyt tekemään päivittäin täsmäliikuntana jotain vatsaliikkeitä. Välillä sen muistan, mutta joka päivä en. Tsempparina toimii se, että parhaimmassa tapauksessa se hidasta tulehdusta aiheuttava viskeraalirasva vähenee elimistössä. Olen lukenut eri lähteistä, että matala-asteinen tulehdus saattaa vaikuttaa erilaisten sairauksien (jopa syöpien) puhkeamiseen. Toki se on monen tekijän summaa. Sairauksia ei tietenkään haluaisi lisää. Olen ymmärtänyt niin, että varsin monia sairauksia voi itsekin koettaa ehkäistä elintavoillaan. Liikunnan myötä olo tuntuu kevenevän henkisestikin, on energisempi ja näköjään myös luovempi, ja nyt on tullut tartuttua myös ns. ikuisuustehtäviin. Näin on ihme kyllä siltikin, vaikka on ns. kaamosaika. Voihan tämä johtua kohentuneesta sydäntilanteestakin, monen tekijän summaa varmaan tämäkin. Kokemus antaa kuitenkin vahvistusta sille, että ennen muuta jaksamisen takia kuntoa kannattaa ylläpitää ja lihomista välttää. 

Sain nyt tehtyä esim. eräänkin paperin, mikä on ollut tehtävien listalla jo pari vuotta, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka paljon yksityisellä ihmisellä on lopulta oikeuksia päättää tietyistä asioistaan vielä senkin jälkeen, kun on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Luulin ennakkoon, että vaikutusmahdollisuudet olisivat paljon rajatummat. Olen tyytyväinen, ja oikeastaan nyt jopa hieman ihmettelen, mikähän kynnys tuossakin oikein oli 😮 Lähi-ihmiseni kannustivat, joten heidän taholtaan ei mitään jarrutusta ollut, se ainut jarru lienee ollut omassa päässäni. 

Lucia-pullien mukaelma sydämen muotoisena 💖

Aika on kallisarvoista, ja sitä tuntuu nyt korona-aikana olevan onneksi enemmän 😏 FaceBook antaa muistoja konserteista, teatterista, joulukuun puolivälin kynttiläuinnista Vesikossa, kahvitteluista ystävien kanssa. Nyt tämä kaikki on tauolla, mutta onneksi voi muistella. Kun kaikki menot on peruttu tällä tienoolla koronan kiihtymisen vuoksi, huomaan että on mm. aikaa mietiskellä sellaistakin mitä ei muulloin. 

Lopuksi vielä pohdiskelua siitä, mitähän sitä jouluksi leipoisi - vai leipooko mitään, kun gluteenittomuuskin tulee ottaa huomioon. Näin joulun lähestyessä tuli mieleeni, mitä silloin lapsuudessa 50- ja 60-luvuilla leivottiin jouluksi, ja miten ne tehtiin ja säilytettiin, eihän sähköäkään kotikylälläni tuolloin ollut. Sähköt tulivat vasta 70-luvulla. Karjalanpiirakoita oli aina, ja ne olivat muistini mukaan suurikokoisia ja ohutkuorisia. Tuvan pöydän kansi käännettiin toisin päin, ja siinä kaulittiin kuoret, ja piirakat paistettiin leivinuunissa. Leivät ja pullat pyöriteltiin myös pöydän kannen päällä hieman jauhoja lisäten. Rapeiksi paistuneet piirakat voideltiin voilla, ja laitettiin voipaperiin ja pyyhkeen alle pehmenemään. Taisi siinä olla vielä jokin paksumpi peittokin, ja isommat satsit leivonnaisia pakattiin voipaperiin käärittyinä ja peiteltyinä pärevasuun. Silloin ei ollut jääkaappia, ja piirakat vietiin kylmään komeroon, jonne kuljettiin eteisestä. Piirakoita tehtiin eri täytteillä kai jo tuolloinkin: oli riisiä, perunaa ja ohraakin. Oma suosikkini on nykyään Lieksan Leipomon kauratäytteiset piirakat, lapsena suosikkini oli riisipiirakka, myöhemmin ohrakin. Jos perunapiirakan saa kuumana, tuoreena ja juuri uunista otettuna, sekin on herkullinen. Pidin jo lapsena leipomisen tunnelmasta, tuvan uunin lämpimästä kyljestä pakkaspäivinä, tuoksuista ja tietenkin tuoreiden leivonnaisten herkullisesta mausta 😋

Joulumausteista piimäkakkua voi mielestäni helposti tuunata niillä aineksilla, mitä kotona on. Toisinaan olen laittanut omenasosettakin tuoreen omenan sijaan ja voin tilalle kasviöljyä. Joulumausteiset tuoksut ovat ihania 😋

Makeina kahvileipinä oli ennen(kin) joulutorttuja, ne tehtiin kotitekoisesta taikinasta samoin kuin piparitkin. Oli myös pullaa ja ehkä oli jokin maustekakkukin. Nykyisin leipominen on jäänyt vähemmälle kumppanin gluteenittoman ruokavalion vuoksi ja kaipa siksikin, kun molemmat koetamme ”vartioida" painoamme. Pidämme paljon kahvileivästä, ja helposti tulee itse syötyä kaikki leipomansa. Korona-aikaanhan ei käy vieraitakaan. Ruokahävikin välttäminen on myös tärkeää, yritetään ostaa ja/tai laittaa vain se, mikä tulee kevein mielin käytettyä.

Osviitaksi jouluruokiinkin sopii mielestäni hyvin se, että minkä maa tai vesi on kasvattanut, se on ravinnoksi parasta 👍 

Hyvää joulun ja vuodenvaihteen aikaa meille kaikille 🎄🎅

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Kuntoutuskurssilta kannustusta, ohjeita ja tavoitteita

Marraskuun nimen alkuperästä on parikin selitysvaihtoehtoa. Sen alkuosa marras on hyvin vanha indoeurooppalainen lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Marraskuu voisi siis viitata siihen, että tuohon aikaan luonto kuolee tai oikeastaan asettuu talvilepoon. (kotus.fi.)
Näkymä Kunnonpaikan saunarannasta. Viime helmikuussa kävin saunomassa savusaunassakin 😃

Jo aamulla sen yleensä tietää, onko tänään luova päivä, ts. syntyykö esim. blogitekstiä tai vaikka isoäidinneliöitä. Tänään tuntui olevan sellainen luovempi päivä. Töissä ollessa se oli jotenkin samoin, jos oli hyvin levännyt ja luova olo, tarttui yleensä niihin mielestään vaativimpiin (tai jopa luoviin) töihin. Tämä systeemi onnistui hyvin etenkin etäpäivinä. FB antoi kirjoittamiani sairaalamuistoja 18.10.2018: ”- - On aika luopua suuresta osaa tekemisiä. Jotain jäänee, ja sekin rennolla otteella, stressittä.  Aika näyttää, jos joskus jotain uutta harrastelua - vaikka blogin kirjoittamista?” Mukavaa huomata,  että tämä suunnitelma on toteutunut. 

Jokunen FB-muistojen herättämä ajatus aluksi. Elämän suursiivousta on tullut tehtyä varsin hyvinkin. Olen pystynyt karsimaan kalenteriani näiden kuluneiden kahden vuoden aikana oikeinkin hyvin. Nyt jälkikäteen olen ajatellut, että ehkäpä olen vuosikymmenten saatossa jopa vaarantanut terveyteni liialla tekemisellä, enkä tarkoita vain leipätyötä vaan myös suurta määrää harrastuksia. Niihin sisältyi velvollisuuksia, olihan valtava tarve olla hyödyllinen.  Positiivareiden sivuilla sanottiin 6.11.2020 osuvasti. ”Ennemmin tai myöhemmin itse kukin meistä saa istahtaa tekojemme seurausten pitopöytään.” Toinen mietelmä sanoo: ”Mitä sitten kattilaan laitatkin, sen löydät lusikastasi” (Positiivarit 31.10.2017). Nämä mietelmät sopivat soveltaen tähänkin, ei vaan tässä kohtaa erityisen myönteisesti.

Yllättävänkin usein kuulee myös eläkeläisten kiireestä, toivottavasti se on huumoria? Itse koetan vältellä kaikkinaista kiirettä, ja pyrin varaamaan aikaa niille muutamalle harrastukselle, mitkä tuntuvat mukavilta. Tiedostan kyllä, että kun on monesta kiinnostunut, pitää olla varuillaan, ettei ahnehdi liikaa ja aiheuta itselleen kiirettä 😉 Jos joku toinen nauttii eläkkeelläkin kiireestä, siitä vaan, mutta se ei sovi mulle.

Huoneessani tutkimassa kuntoutukseen mukaan ottamiani hygieniatarvikkeita: kasvomaskeja, käsidesiä, kertakäyttöhanskoja...

Jumppiani ja joogaa jatkan nyt koronarajoitustenkin aikaan kerran viikossa; siellä on reilut turvavälit ja muut asiaan kuuluvat säännöt. Suureen saliin otetaan enintään tietty määrä väkeä, ja pois käännytetään, jos on lievästikin nuhaisen oloinen. Samat säännöt ovat joogassa. Olen huomannut, että ehkä enintään puolet vakituisten kävijöiden määrästä on jumppasalissamme. Olen mielestäni ollut hyvinkin varovainen. Jos turvavälejä ei voi pitää, maski naamalle ja käsidesi tehokäyttöön. 

Vesiliikunta on jäänyt kokonaan ohjelmastani. Kunnonpaikassa lokakuun viimeisellä viikolla uin kuitenkin pitkästä aikaa sen suuren altaan päästä päähän jopa kymmenen kertaa kahtenakin päivänä, ja se tuntui hyvältä. Ei ainakaan ollut mitään kielteisiä tuntemuksia. Meillä oli kahtena päivänä allasjumppaa heti aamutuimaan, ja uin allasjumpan jälkeen, jolloin olin ainoa suuressa uima-altaassa. Pidän paljon erilaisista saunoista, mutta nyt en uskaltautunut kuin siihen kaikkein kuumimpaan tavalliseen saunaan, ja olin sielläkin yksin. Pelkoa tartunnoista ei ollut, eikä esim. mitään flunssan oireita ole tullut. Kausiflunssarokotekin on vasta ensi viikolla.

Varovainen pitää tietenkin olla koronan vuoksi yhä edelleen 😷 Kuntoutuksessa noudatettiin mm. THL:n suosittamia turvaohjeita mielestäni hyvin. Täällä Joensuussa koronaa on ollut vain vähän, ainakin toistaiseksi on näin. Sain kuntoutuksesta mielestäni myös hyvin tsemppiä asioihin, joista kirjoitan tässä tuonnempana.

Terapia-altaalla oli kahtena päivänä allasjumppaa fysioterapeutin ohjauksessa

Mielestäni on hyväettä työelämän ulkopuolella oleviakin kuntoutetaan. Varmasti lisää resursseja pitäisi laittaa erityisesti ikääntyneempien työssä olevien jaksamiseen, työelämä kun on erityisesti nykyään stressaavaa ja hektistä. (Toisaalta työuria pitäisi kyllä jatkaa myös alkupäästä, eikä vain loppupäästä, kuten nykyisin usein tähdennetään.) Olen saanut käsityksen, että näihin kuntoutuksiin haetaan varsin vähän. Ehkä tiedottamista pitäisi lisätä ja toisaalta myös oma vointi saattaa vaikuttaa, jaksaako kuntoutukseen hakeutua.  

Tavoitteena on, että kun hoidetaan itseään, liikutaan, syödään terveellisemmin ja vältetään ylipainoa, alkoholia ja tupakkaa ja saadaan kuntoutuksesta kertausta ja kannustusta tähän kaikkeen, se maksaa itsensä takaisin. Luonnollisesti kuntoutuksessa asetettuihin tavoitteisiin tulee sitoutua, ja tästä raportoidaan Kelallekin. Haluan uskoa, että kun omahoito kohenee, silloin toivottavasti myös yhteiskunnan sote-palveluiden kulutus voi osaltaan pienentyä. Omalla kohdallanikin toivon käyvän niin, että aktivoidun jälleen tarkempaan itseni hoitamiseen - olenhan ollut (ainakin syömisissäni suhteessa keskivartalon paksuuteen) jo viime aikoina aika huoleton… Se kyllä ilahdutti, kun eräs mukava kuntoutuskaveri sanoi, että olet kyllä nyt niin reipas, että sinuahan voisi luulla enemmän ohjaajaksi! 

Uunikala katoaa meillä yleensä perempiin suihin niin nopeasti, ettei kuvaa ehdi ottaa. Tässä kala on foliossa ja kasvikset erikseen. Useimmiten laitetaan ne kaikki samaan vuokaan, saavat siten maukua toisistaan. Toukokuussa sitten kotijärven savuahvenia, toivottavasti…

Helmikuun kuntoutuskurssilla annettiin tehtäväksi tehdä valmisteltu alustus jostain sydänsairaan elämään liittyvästä asiasta. Kuntoutuskaverin vinkin mukaan tein sen Marttojen sydänterveellisestä ruokavaliosta. Painotin alustukseni alussa, että en puhu ravitsemustieteilijän ominaisuudessa (koulutusta minulla ei siihen ole), vaan jonkinlaisena kauan eläneenä ruoka-asioista kiinnostuneena kokemusasiantuntijana tmv. Mainitsin myös, että näistä asioista monet ovat meille kyllä tuttuja entuudestaan, mutta ainakin itse tarvitsen kertausta ja muistutusta tärkeistä ruokavalioasioista aina aika-ajoittain. Käytin havaintomateriaalina elo-, syys- ja lokakuun blogiani ja niiden kuvia. Näissä painopiste olikin jo hyvin pitkälle kotimaisissa marjoissa, sienissä, kasviksissa, juureksissa ja järvikalassa. Karpalosta kerroin nyt hieman enemmänkin, onhan tämä marja sydänsairaiden vertaistukiryhmän nimenäkin (Karpalot). Sieniherkkujen ohjevihkoset kiersivät ryhmässä ja lisäksi jaoin joitakin ruokareseptejä. Muuna tausta-aineistona käytin marttojen Virkeet-keittiössä arkiruokavinkkejä ja Ilmastoruokaa-kurssin materiaalia. 

Esitteitä marttojen sydänterveellisestä ruokavaliosta

Lautasmalli / ruokapyramidi, kasvisten lisäys ja säännöllinen ateriarytmi olivat tässäkin keskeisiä teemoja. Myös martat kannustavat joustavuuteen, eli ateriarytmiä sovelletaan yksilöllisesti ja tilanteen mukaan, esim. kyläillessä voin hyvin ottaa vaikka liharuokaakin pienen määrän, vaikka kotona ei sitä nykyään olekaan. Isosta liha-annoksesta vatsani menee sekaisin – sen olen testannut 😵 Onneksi valinnan varaa tänä päivänä on paljon mm. proteiinien kohdalla, eli ei tarvitse välttämättä käyttää lihaakaan riittävästi valkuaista saadakseen. Etenkin ikääntyessä päivän jokaisella aterialla tulisi nauttia jotakin proteiinia. Helppo tapa on keittää esim. aamupuuro maitoon tai lisätä siihen raejuustoa. Ainakin itselleni valinnan varaa on lopulta liikaakin kauppojen notkuvilla hyllyillä, ja sydänmerkki ja kotimaisuudesta kertova joutsenmerkki ovat jo pidempään toimineet jonkinlaisina osviittoina valinnoissa. Sydänmerkillä huomioidaan rasvan laatua ja määrää sekä suolan, sokerin ja kuidun määrää. Kun kysyttiin ns. pikaruuasta, marttojen ohjeissa myös valmisruuat ja puolivalmisteet ovat kiireisenä päivänä varsin hyvä valinta, kun katsoo tuoteselosteesta, että tulisi valittua se vähäsuolaisempi ja pehmeää rasvaa sisältävä vaihtoehto. Ravitsemusterapeutti kannusti myös lisäämään tuoreita kasviksia sen valmisruuan oheen.  

Tähteet talteen: porkkanaraasteen tähteestä, lehtikaalista ja laktoosittomasta viherpippurisulatejuustosta syntyi yllättävänkin maukas ruoka. Pannulle sitruunarypsiöljyä ja raastetut porkkanat, silputut lehtikaalit, hieman sitruunamehua ja väliin sulatejuustoa. Sipulin ystävälle lisäksi pari sipulia paistettuna ja eiliseltä jääneet uudet perunat sekaan.

Martat kehottavat suunnittelemaan ja tekemään ostoslistan, että ei kaupassa tulisi sitten osteltua mitä vain. Ruokaa kannattaa tehdä kerralla isompi annos ja pakastaa osa tulevaa varten (esim. kaalilaatikkoa). D-vitamiinilisät ja kalsium herättivät keskustelua tässäkin yhteydessä. Marttojen Virkeet-keittiössä ohjevihkonen kehottaa harkitsemaan täydennysravintovalmisteita, jos syöty ruokamäärä jää pieneksi tai jos siihen kehotetaan esim. leikkaukseen menon tai sairaudesta toipumisen vuoksi. Itselleni tehtiin kaksi vuotta sitten verikokeet mm. vitamiinitasoistani. Yllättäen D-vitamiinitaso olikin ihan hyvä, mutta E-vitamiinin kohdalla oli pientä vajetta, mitä hoidin silloin E-vitamiinikuurilla. Kohdallani olen nyt päätynyt siihen, että yritän saada vitamiinit ja hivenaineet mieluummin ruuasta kuin purkista, toki tiedostaen, että ikääntyessä D-vitamiinilisä voi käydä tarpeelliseksi. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat auringon valo, kala, vitaminoidut nestemäiset maitovalmisteet, margariini ja kananmuna. 

Aiemmin käytin päivittäin monivitamiinilisääkin, mutta nyt olen perustellut niiden välttelyä itselleni sillä, että munuaiseni käsittelevät jo nyt joka päivä tiettyjä perussairauteen tarvittavia lääkkeitä, joten en halua käyttää enää vitamiinipillereitä tms. – jos se ei aidosti ole perusteltua tai välttämätöntä. Joidenkin sydänsairauksien kohdalla on nesterajoitus, mutta jos lääkäri ei ole sitä määrännyt, marttojenkin suosituksissa on se noin 1 - 1,5 nestettä päivittäin, ja juomaksi mieluimmin vettä. Itse tykkään piimästä, ja jos sitä on tarjolla, valitsen sen ruokajuomaksi.  Saunajuomana olen käyttänyt kivennäisvettä. (Lähde: Marttojen Virkeet-keittiössä – arkiruokavinkkejä ikäihmisille 2020, missä lähteenä on käytetty Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2018) ja  suomalaisten ravitsemussuositusten (2014) materiaaleja). Jos yhteen virkkeeseen tiivistän: marttojen sydänterveellisessä ruokavaliossa kannustetaan runsaaseen kotimaisten kasvisten ja juuresten käyttöön, vähäsuolaiseen ruokaan, pehmeisiin rasvoihin ja riittävään kuitumäärään 💚 #marttailu 

Jouluna maistuu suolaisempikin ruoka, eritoten sienisalaatti, mäti ja suolakala. Ne ovat kuitenkin harvinaisherkkua, arkena ruokaamme ei yleensä lisätä suolaa.

Kardiologin luento oli kuntoutuksessamme ensimmäisenä päivänä, jolloin saimme myös esittää kysymyksiä ja keskustelua syntyikin paljon. Koin saaneeni paljon tästä alustuksesta ja myös kattavia vastauksia kysymyksiin. Kirjoitin muistiinpanoja vihkooni, ja nyt siellä huomioni kiinnitti mm. kohta: käytä nesteenpoistolääkettä vain hyvin harkiten. Se saattaa sekoittaa hienovireisen aineenvaihduntasysteemin, noin maallikkokielellä ilmaistuna.  Jos lääkäri on määrännyt jollekin tietyn nesteenpoistolääkityksen, se on tietysti eri asia. Omalla kohdallani voin ottaa lääkkeen, jos nestettä näyttää kertyvän. Olen kuitenkin saanut sen ainakin toistaiseksi pysymään kurissa mm. vähäsuolaisella ruokavaliolla. Muistelen, että otin viimeksi ko. lääkkeen, kun jouluna söin suurta herkkuani vahvasuolaista mätiä, suolasienisalaattia ja graavattua kalaa. Tilapäinen runsassuolaisesta ruuasta johtuva turvotus yleensä häviää itsestäänkin, kun palaa jälleen vähäsuolaiseen ruokavalioonsa. Harvoin olen tarvinnut nesteenpoistolääkettä ainakin toistaiseksi. Muu lääkitykseni on pieni määrä beetasalpaajaa ja verenohennuslääkettä aamuin illoin ja lisäksi sydänlääke. Kahden vuoden takaiseen nähden lääkitys on siis hyvinkin paljon pienempi. Kardiologi sanoi, että sinulla menee ilmiselvästi hyvin tuolla lääkityksellä, ja jos verenpaineetkaan eivät ole oireisen matalat, on aiheellista olla iloinen. Haitallista huimausta ei olekaan ollut, ja nykyisin muistan ottaa mukaani sen kivennäisvesipullon saunan lauteillekin. Verenpaineethan usein laskevat saunassa kenellä vain. 

Tuoreita kasviksia tulisi lisätä joka aterialle ja kuvassa olevan tuoremehun voisin korvata marjoilla...

Ravitsemusterapeutin luennoista sain ruuasta kiinnostuneena paljonkin herätteitä ja ideoita. Koska nykyisin en syö juurikaan lihaa, kysyin kanamunan vaikutuksesta kolestroliin, siitä kun näyttää olevan monenlaisia mielipiteitä. Saimme vastauksen, että yksilölliset erot ovat suuret; toisilla kolestroli imeytyy tosi herkästi, toisilla ei. Paasto ei ole koskaan sopinut minulle (olen aikoinaan muutaman kerran yrittänyt), ja nyt muistutettiin mm. siitä, että lihaksia ei saa käyttää energian lähteenä laihduttaakseen, kuten paastotessa helposti voi käydä. Kalastusta harrastavalta kuntoutuskaverilta sain hyviä vinkkejä mm. erilaisiin kalakeittoihin, sen ei tarvitse olla aina sitä samaa, vaan voi vaihteeksi kokeilla vaikka thaimaalaista kalakeittoa. Tälläkin luennolla kannustettiin säännölliseen ruokailurytmiin ja runsaaseen kasvisten käyttöön erityisesti silloin, jos on tarpeen pudottaa muutama kilo.

Testejä teimme ravitsemusterapeutin ohjauksessa myös. Itse sain parhaat pisteet suolatestistä, eli suolaahan meillä ei oikeastaan lisätä ruokiin lainkaan. Se tarvittava määrä tulee kyllä piilosuolana esim. leivästä. Suolan kohdalla erityistarkka kumppanini maustaa esim. uunikalan sitruunalla, pippurilla ja tillillä niin, että suolaa ei tarvita. Tuntuu ehkä uskomattomalta, mutta tähän on tottunut. Kuitutestissä sen sijaan sain kehotuksen lisätä kuitua esim. täysjyväleivän muodossa. Kuidun puolesta tuuletan muutenkin, kuitu on tärkeää monella tavalla, eikä vähiten vatsan toiminnassa. Rasvan laadun testauksessa tulokset olivat kohtuuhyvät, toki pehmeää eli tyydyttymättömiä rasvoja tulisi lisätä. Myös kalan syöntiä voisin lisätä ja valmistaa ruuan tuoreesta kalasta sen kaupan runsassuolaisen savustetun kalan sijaan.  Marjoja ja pähkinöitä käytän päivittäin, mistä saa sekä kuitua että hyviä rasvoja. Juureksia tulee syötyä varsin hyvin ympäri vuoden, mutta tuoreita kasviksia etenkin talviaikaan pitäisi lisätä. Ja sitten on vielä se proteiini eli valkuainen, jonka päivittäinen tarve ikääntyessä vain lisääntyy! Paljon on siis muistettavaa. Voisinkin ryhtyä pitämään ravitsemusterapeutin suosittelemaa Fineli.fi:n ruokapäiväkirjaa. Tässä voisi seurata ruokavaliotaan sekä päivä- että viikkotasolla. Viikkotason seuranta saattaisi olla itselleni riittävä, päiväkohtaiset vaihtelut kun voivat olla suuriakin. Suuntaa antavan arvion omasta energiantarpeesta voi laskea esim. sydänliiton sivuilta löytyvällä laskurilla: https://sydan.fi/fakta/laske-energiantarpeesi/

Joka-aamuinen lesepuuro ja marjat antaa hyvän perustan päivän ruokailuille
 
Kuntoutuskurssimme oli liikuntapainotteinen ja fysioterapeutin ohjauksia oli useita. Kirjasin vihkoonikin muistiin, että liikunta tulee aloittaa hitaasti, nousujohteisesti kehoa lämmitellen. Vielä vuosi sitten tunsin varsin vahvastikin liikkeelle lähtiessäni, että ”kone” kulkee kuin käsijarru päällä. Vasta jonkin matkaa käveltyäni tai jumpattuani liikunta alkoi sujua. Nyt uskon ymmärtäväni, mistä oli kyse. Etenkin silloin, jos on määrätyt sydänlääkkeet käytössä, liikkeelle tulee lähteä hitaasti aloitellen, esim. beetasalpaaja kun painaa sykettä alemmas.  Liikunta tulisi myös lopetella hidastaen, ikään kuin jäähdytellen. Fysioterapeutti kannusti myös rentoutumisharjoitusten pariin, youtubesta löytyy monenlaisia. Saimme kotitehtäväksi viimeistä kuntoutusjaksoa varten tehdä liikuntapäiväkirjaa vähintään kolmen päivän ajalta. Liikunta motivoi vyötärön kaventamiseen pyrkijääkin… Pitää muistaa myös ne vatsaliikkeet. Keskivartalon lihasten vahvistamista tarvitaan muutenkin. Voisinkin tehdä vatsaliikkeitä vaikka tv:tä katsoessani. Myös alaselkäni toivottavasti pitää siitä. Erityisesti se on nimittäin oireillut ajoittaisina kipuina, mikä johtunee ainakin pääosin heikoista vatsalihaksista. Onneksi sille voin itsekin tehdä jotain.

Lisäksi meillä oli myös muita asiantuntialuentoja. Referoin tähän päivitykseeni lähinnä niitä, mitkä juuri nyt ovat sydämellä.  Sosionomin luennolta jouduin olemaan pois, sillä samaan aikaan oli yksilöhaastattelu sairaanhoitajan kanssa. Ensimmäisen kuntoutuskurssin asioita voin kerrata maaliskuun (4.3.2020) blogistani, linkki: https://talitintti55.blogspot.com/2020/03/

Arkea helpottaa ja myös ruokahävikkiä vähentää, kun tekee kerralla isomman satsin vaikka laatikkoruokaa ja pakastaa osan 

Vielä eräs oppiläksy, mihin pitää kiinnittää huomiota. Sain kuluneella viikolla palautetta InBody-mittauksen jälkeen, että lopeta vaakalukeman tarkkailu ja mieti sitä viskeraali-rasvaa. Mittauksen sai ostaa omaehtoisesti (31 e). InBody osoitti kohdallani aiempiin mittauksiin nähden sitä, että juuri se viskeraalirasva oli lähtenyt nousuun, tosin suurin muutos oli jo neljän vuoden takaa, mistä lisää tuonnempana. Olen huomannut em:n ilmiön vatsan pullottamisenakin, mutta olen naiivisti ummistanut silmäni, ja tuijottanut vain vaakan lukemaa, sehän on ollut jo pidempään painoindeksin suositusrajoissa – tosin ylärajalla. Mukava sukulaiseni sanoi, että sinähän et NÄYTÄ erityisen lihavalta. En ehkä näytä, mutta tätä sairautta potevalla (tai kenelläkään?) ei saisi olla sisäelinten ympärillä viskeraalirasvaa ainakaan siinä määrin kuin itselläni on. Aloitan nyt siis vyötärön mittauksen, vaikka kerran viikossa. Ilokseni muut lukemat InBodyssä osoittivat viitearvojen sisällä olevia lukemia. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm antoi Kiloklubin nettisivuilla ohjeita mm. vyötärön ympäryksen mittaamiseen: Vyötärön ympärys mitataan tarkimmin alimman kylkiluun ja suoliluun puolesta välistä. Tämä mittauskohta on aika lähellä napaa, jonka käyttäminen mittauspisteenä ei vie tulosta juurikaan mynkään. Mittaus tehdään normaalin uloshengityksen jälkeen, ei siis silloin, kun henkeä vedetään oikein syvään. Mittanauhan pitää pysyä vaakatasossa, eikä tämä ole yksin tehtynä ihan helppoa. Taidankin pyytää, että tuo ystävällinen läheinen auttaisi mittauksessa. Mikael Fogelholm lisää, että miehillä vähintään 100 cm:n vyötärö ja naisilla vähintään 90 cm:n vyötärö on selvä vyötärölihavuuden osoitin.

FB antoi kuva- ja tekstimuiston kahden vuoden takaa: Onhan tässä ollut jo kuukauden päivät ihmettelemistä, ja uuden opiskelu ym. on tuntunut välillä melkein kuin kokoaikatyöltä... "Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne" (Packal).

Herättelyä antoi se asiantuntijan viesti, että maha on lihavuuden terveysvaarojen selkein osoitin. Kehossa on varastoituneena rasvaa ihon alla ja keskikehon sisäosissa. Tätä jälkimmäistä rasvaa kutsutaan myös viskeraalirasvaksi ja sen suuri määrä selittää huomattavan osan lihavuuteen liittyvistä terveysvaaroista. 

Sauvakävellyt olen kyllä säännöllisesti ja käynyt ohjatuissa jumpissa, mutta vatsaliikkeet ovat jääneet vähiin. Niitä on ollut aika vähän noissa varttuneiden jumpissa missä käyn, joskin hyödyllistä tietysti on kaikenlainen liikunta. Varasin uuden InBody-mittauksen tulevalle kevättalvelle. Toivon että tuo yläkantissa oleva viskeraalirasvamäärä olisi silloin pienentynyt, tai ainakin nousu siltä osin olisi pysähtynyt. Jospa laittaisinkin kilojen sijaan tavoitteekseni vaikka vähintään -5 cm, sen ei pitäisi olla ylivoimaista 😎 

Mittauksen tehnyt asiantuntija sanoi, että kohdallani pitäisi saada vatsarasvaa 2 - 3 kg pois, mutta lihasta ei saisi lähteä, mikä (lihas% siis) olikin lopulta ihan ihmeenkin hyvä ottaen huomioon, että en tee esim. kuntosaliharjoittelua - vaikka kai pitäisi. Siinäpä sitä onkin haastetta, että läski lähtisi juuri vatsasta, eikä muualta! Syön kyllä mielestäni terveellisesti, ja lihaksille tärkeää valkuaista tulee arvioni mukaan varsin hyvin, varaa olisi kai hieman lisätäkin. Raejuustosta pidän, ja esim. desi sitä lautasen reunalle antaa jo hyvin valkuaislisää. 
Kuntoutuksessa kehotettiin kurkkaamaan sängyn alle, onko siellä kuntoiluvälineitä pölyttymässä. Tämän lahjaksi saamani kuntoiluvälineen kaivoin nyt piilostaan esiin. Kohdallani vaaka taitaa siirtyä puolestaan sängyn alle pölyttymään, mittanauha tulee esiin näkösälle. Tietysti silloin otan vaakan jälleen käyttöön, jos sairauden vuoksi alkaa nestettä kerääntyä, ja sitä pitää seurata.

Mutta miten sitten vyötärölle kertynyttä rasvaa saa vähennettyä? Periaatteessa vyötärörasva pienenee aina kun laihtuu, asiantuntijat sanovat. Minulle suositeltiin myös hulavanteen pyöritystä. Kannustava tieto toisaalta oli, että mikä vain liikunta auttaa, ei siis tarvitse välttämättä hommata sitä hulavannettakaan. Kohdallani se ei ainakaan juuri nyt tunnu omalta jutulta, mietintämyssyyn sen hankinnan laitan. Asiantuntijatekstejä lukiessa sain vahvistusta sille, että nyt on korkea aika herätä mm. tiedostamaan se, että sydänterveydenkin kannalta on tärkeää pitää vyötärö maltillisissa lukemissa.  Muun muassa Kiloklubin sivuilla sanotaan, että jos rasva kerääntyy vatsaontelon sisään, se asettuu myös sisäelinten, kuten maksan, munuaisten, haiman ja sydämen seutuun. Kun nämä aineenvaihdunnalle ja elämälle tärkeät elimet rasvoittuvat, siitä aiheutuu monenlaisia terveysriskejä. Tutkimusten mukaan liikunnan avulla laihtuminen polttaa rasvaa vyötäröltä suhteessa jopa paremmin kuin laihtuminen ruokavalion avulla. Vatsalihasten treenaamisesta ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan suurta hyötyä, vaan mikä tahansa energiaa kuluttava fyysinen aktiivisuus (esim. reipas kävely, pyöräily, uinti, jne.) riittää. (Emt.)

Vatsaontelon sisäinen rasva on vaarallista, se lisää diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia huomattavasti enemmän kuin ihonalainen rasva. Vyötärö kapenee suhteessa eniten liikunnalla. Lääkäri Kirsi Pietiläinen kirjoittaa Kiloklubin sivuilla: Vyötärön etsimisessä tehokas ja pitkäjänteinen, kuukausien sinnikäs työ vatsan seudun pinnallisten ja syvien sekä selän syvien lihasten kiinteyttäminen voi tuoda oman apunsa.  Liikunta polttaa vatsaontelon sisältä rasvaa ja säännölliset vatsalihasliikkeet voivat tiivistää löysällä olevia vatsalihaksia. Aerobinen liikunta eli kävely, hölkkä, pyöräily ovat hyviä. Lisäksi voi tehdä keskivartalo- ja vatsalihasten treeniä: syvien vatsalihasten ja selkälihasten treenaaminen on hyödyksi sitenkin, että ne suoristavat ryhtiä.

Voin siis jatkaa valitsemallani tiellä liikunnan parissa lisäten siihen vatsaliikkeitä vaikka kotijumppana, jos niitä ei tule noissa ohjatuissa jumpissani tai joogassa. Jotta saisin sen asiantuntijan suosittaman 2 - 3 kg vatsaontelorasvaa pois, kalorimäärää on eittämättä pienennettävä myös. Siihen toimivat ohjenuorina myös ne Patrik Borginkin keskeiset ohjeet: Lisätään kasviksia jokapäiväiseen ruokavalioon ja muistetaan säännölliset ruokailuvälit. Kertauksena koetan painaa vielä muistiini, että on hyvä tiedostaa myös, että valkuaista tulisi saada ravinnosta riittävästi, ettei lihaskatoa ala tulla. Tähänkin sopii se sanonta, että ensimmäinen askel riittää. Ilmankos se onkin kaikkein vaikein; voihan se joskus olla harha-askelkin 😎 Silti useimmiten se kannattaa ottaa – ainakin tässä!

Kuntoutuksessa sai ostaa hemmotteluhoitojakin. Varasin ennakkoon rentouttavan muikkuhieronnan koko ruodolle 😍

Olen tallettanut InBody-mittaustuloksia useita, ainakin kuusi, ensimmäinen mittaus taisi olla jo Kruunupuiston Aslak-kuntoutuksessa maaliskuussa 2006. Kun tutkin nyt noita muita arvojani, kaikki muut olivat ok, mutta vatsaontelossa oleva sisäelinrasvan määrä sai hälytyskellot soimaan päässäni. Olen seuraillut vain vaakaa ja myös painoindeksiä, mikä viime viikon mittauksessa oli kohdallani 25, eli osapuilleen suositusten rajoissa. Edellisessä mittauksessa noin 4 vuotta sitten ko. lukema oli noussut tuolloin 8 kuukautta aiemmin tehtyyn mittaukseen verrattuna runsaat kolmekymmentä yksikköä (mitataan neliösentteinä kehon poikkileikkauksesta), eli nousukiito on ollut silloin erityisen suuri. Silloin minulle taidettiin siitä jo sanoakin, että liika vatsaontelossa oleva rasva on haitallisempaa ja vaikeammin havaittavaa kuin ihonalainen rasva. En sitä tuolloin vain jaksanut sisäistää, stressaantunut kun olin. Pysähdyin nyt ihan miettimään tätä, ja tein aika mielenkiintoisen havainnon. Juuri tuohon aikaan kohdallani oli erittäin rankka vaihe työssä – lieneekö pahalla stressillä ja rasvan kerääntymisellä (silläkin) yhtymäkohtaa? Mielenkiintoista. Kokonaispaino oli noussut tuolloin vain noin puolentoista kilon verran, mutta muutos viskeraalirasvassa oli tuolla lyhyellä aikavälillä (8 kk) todella suuri (70 -> 100). Joku asiantuntija sanoi, että eri laitteilla tehtyjen testausten tulokset voivat vaihdella ainakin jonkin verran. Tässä kohtaa mittaus oli kuitenkin tehty samassa paikassa ja myös laite oli ymmärtääkseni sama.

Mietin nyt vielä toisen ja kolmannenkin kerran, olivatko elintapani tuohon aikaan kovin toisenlaiset kuin tavallisesti. Muistan, että työelämä oli useimmiten kiireistä, mutta tuolloin minulla oli aikaa enemmän kuin koskaan töissä ollessani. Kiirettä ei todellakaan ollut, vaan aika kului pikemminkin odotellessa. Hetken aikaa esimiehen tehtävää toimittanut henkilö käytti tuolloin valtaansa, ja mm. otti huomattavan osan töistäni pois. Se millä hän tuota selitti, on jo toinen juttu, mutta kyse ei ollut siitä, että olisin hoitanut työni huonosti. Myös palkkani putosi luonnollisesti minimiinsä. Käytin silloin aikaani opiskelemalla erään 5 op:een verkkokurssin avoimessa amk:ssa, ja muutenkin vietin kai paljon aikaa tietokoneella istuen tai TV:n ääressä. Saattaa olla, että ns. lohturuokaa (suklaata ja/tai jäätelöä) kului tuolloin tavallista enemmän, muut ruokatottumusten muutokset eivät ole jääneet mieleeni. Todennäköisesti ruokailuvälit olivat epäsäännölliset, eihän päivittäistä työrytmiäkään ollut. Matalapaineessa ollessani en jaksanut panostaa liikuntaankaan. 

Erityisesti jotkut miespuoliset tuttuni ovat kertoneet, että stressaantuneena heillä herkästi maha kasvaa, vaikka sitä kaljamahan nimikkojuomaa ei juuri kuluisikaan. Tiedän että blogillani on muutama sellainen vakiolukija, joilla on laajaa alan koulutusta. Kommentoikaa, puhunko ihan höpöjä, jos oletan, että stressi ja siitä johtuvat univaikeudet vaikuttavat myös juuri viskeraalirasvan kertymiseen? Ylipainon ja em. seikkojen yhteydestä toisiinsa onkin jo paljon tutkimustuloksia.

Kuuntelen sauvakävellessäni usein puhelimen kuulokkeista eri asiantuntijaluentoja, esim. Kuopion, Tampereen tai Helsingin yliopistollisten sairaaloiden lääkäreiden luentoja. Nyt kuulen omassakin päässäni sanat, että kylläpä olet perusteellinen 😳 Voi olla, mutta minullahan on aikaa, ja voin harrastaa sitä mikä kulloinkin kiinnostaa. Em. luentoja löytyy helposti youtube-haullakin. Eilen kävellessäni kuuntelin koostetta hakusanalla "metabolinen oireyhtymä". Koen, että kohdallani on tarpeen tuollaiset herätykset, joissa kaunistelematta sanotaan, mitä sairauksia esim. tästä metabolisesta voi tulla. Yleisin oli (em:n luennon mukaan) ehkä odotetustikin aikuisiän diabetesriski, mutta keskivartalon lihavuus altistaa myös erilaisille sisäelinten syöpäsairauksille. Tässä ei siis tosiaankaan ole kyse mistään estetiikasta tiimalasivartaloineen. 

Jospa jo joulukuussa voisin postata hivenen pienentyneestä mittanauhan lukemasta - toivottavasti into kohti tavoitetta pysyy 👍 Järkevää on tietysti ottaa huomioon sekin, että mikä on vuosien aikana tullut, ei hetkessä lähde. Asiantuntijat kannustavat: keho luopuu onneksi helpommin sisäelinten ympärille kertyneestä rasvasta kuin ihonalaisesta rasvasta 🏃

Kun luonto asettuu talvilepoon, valitaan mekin kevyemmin 🍄🍅🍇🍈🍉🍌🍍🍎🍐🍑🍒🍓

torstai 15. lokakuuta 2020

Sydänterveellistä ruokaa metsistä ja pelloilta

Hehkuvan väristä kaurapalaborsckeittoa ja punajuurisämpylöitä

Lokakuun nimi viittaa arvatenkin syksyn säihin. Nimitystä käytti jo Mikael Agricola vuonna 1544 ilmestyneessä rukouskirjassaan. Kirjan johdanto-osassa hän antaa muistisääntöjä siitä, mitä missäkin kuukaudessa tulisi tehdä. Tähän vuodenaikaan liittyvä märkyyden ja kosteuden elementti tuntuu liittyvän loka-sanaan. (kotus.fi.) Lokakuulle väriä kasveista ja juureksista - vaikkapa punajuuresta 🍁🍂
Ilmastoruokaa-kurssilla teimme härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia.

Taustaa tässä kohtaa

Kuntoutuspaikka on ilmoittanut, että jos THL tai muu viranomainen ei tiukenna määräyksiä koronarajoitusten vuoksi, sydänkuntoutukseni olisi vielä tämän vuoden puolella (ellei peruuteta/siirretä) ja viimeinen jakso olisi kevättalvella. Kasvomaskia käytetään, turvavälit pidetään ja huolellinen käsihygienia huomioidaan luonnollisesti jo nytkin. Olen innostunut nykyisin aiempaa enemmänkin ravitsemusasioista ja ajattelin tehdä kuntoutujakaverin vinkin innoittamana valmistellun esityksen kuntoutuskurssille sydänterveellisestä (marttojen suosittelemasta) ruokavaliosta. Kuntoutuksesta annettiin ensimmäisellä jaksolla tehtäväksi, että jokainen kuntoutuja tekee valmistellun esityksen jostain sydänsairaan arkea helpottavasta asiasta. Päätin hyödyntää ko. aihetta tässä lokakuun blogipostauksessani, sillä eihän tosiaan tiedä, toteutuuko kuntoutus, sitähän on siirretty jo kertaalleen koronan vuoksi. Oppimassa olen käynyt marttojen kursseilla ja lukemalla lähteitä. Jos kuntoutus siirretään vaikka vuoden (?) päähän, tätä voinee kuitenkin käyttää vielä silloinkin – ko. asiat ovat mielestäni ajankohtaisia ensi vuoden puolellakin. Saatoin innostua aiheesta enemmänkin, sillä tästä voi tulla tavallista pidempikin. Laitan kappaleiden alkuihin otsikkoja, joten mahdollinen lukija voi katsoa, minkä kohdan lukee – tai kiinnostuuko lukemaan kokonaan 😊

Härkiswokkia, valkopapulisäkettä ja omena-fenkolisalaattia Ilmastoruokaa-kurssilla

Lähteitä käytän

Käytän aiempien postausteni tapaan lähteitä ja merkitsen lähdeviitteet kuten esimerkiksi silloin, kun pohdin vaikka karpalon terveyshyötyjä. Koska lähteiden käyttämisestä on kysytty, avaan sitä hieman. Joku blogin lukija sanoi niinkin päin, että kiva kun käytät lähteitä ja referoit asioita siten tiiviimmiksi 💕 Haluan antaa välillä lähteiden puhua. En ole itse asiatuntija ravitsemusasioissa - muuten kuin ehkä (näin pitkään eläneenä) jonkinlainen kokemusasiantuntija voin olla 😉 Ruokavalioasiat ovat monessakin mielessä sydäntäni lähellä. Olen siis koettanut etsiä lähteitä, lukenut niitä ja pyrkinyt kykyjeni mukaan valitsemaan luotettaviksi arvioimiani lähteitä. Opiskelin aikoinaan yliopistossa lähteiden käyttöön liittyviä asioita ja siellä kannustettiin lähdekriittisyyteenkin. Työelämässä olin parin kymmenen vuoden ajan tiedonhaun ja lähdeviitteiden kanssa tekemisissä. Paljon on tietysti opittavaakin (erityisesti sähköisestä tiedonhausta), mutta toivottavasti em. vuosikymmenten ajalta olisi jotakin takkiin tarttunut. Toivon kyllä laajemminkin, että eläkkeelle jäätyäänkin kukin voisi halutessaan käyttää opinnoissaan ja/tai työelämässä tai vaikka harrastuksissa oppimiaan asioita. Olisi lopulta aika kauhea ajatus, jos kaikki päänsisäinen nollautuisi eläkkeelle jäätyä 😵 Mutta vakavammin puhuen, ei elämän varrella hankittu tieto (toivottavasti!) katoa päästä saman tien, kun eläkepäätös tulee. Muistisairaudet ja muistin menetykset esim. tapaturman vuoksi ovat tietysti eri asia, mutta sepä on sitten jo toinen juttu. Kohta marja- ja sienikausi hiljalleen päättyy, ja jatkosta en tiedä, mitä silloin on sydämellä. Ehkä pidän taukoa kirjoittamisessa tai vähennän kirjoituksiani, jos mielenkiinnon kohteet ehtyvät. Mennessä näkee 😘

Viikonlopun kasvisversiona kaalipataa: samaan vuokaan pieni keräkaali, paketillinen kotimaisia ruusukaaleja ja kotimaisia pensaspapuja, kaurajauhista, pari munaa ja mausteita. Tästä riitti pakastettavaksikin.

Marttojen kursseilta tietoa ja inspiraatiota

Marttojen Ilmastoruokaa-kurssilla syyskuussa teimme terveellistä ja hyvän makuista ruokaa, missä on huomioitu ympäristön hyvinvointi. Mukaamme saimme vinkit, joissa kannustettiin käyttämään runsaasti kotimaisia satokauden kasviksia joka aterialla. Hävikin välttäminen on myös tärkeää. Kurssilta saamissamme ohjeissa osuvasti luki, että jos heität ruokaa roskiin, on sama kuin heittäisit rahaa menemään. Ruokaa ja mm. kahvia valmistetaan vain se määrä mikä käytetään - toki tähteitä voi tuunata. Mökillä maalla olen laimentanut kahvin lopun ja -porot perennapenkkien lannoitteeksi. Teimme em. kurssilla härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia. Jälkiruuaksi valmistimme kahviritareita kauravispin kera. Värikästä, hyvää ja mielestäni myös helppotekoista ruokaa 😋

Viime viikonloppuna teimme kotona kasviswokkia, missä oli mifusuikaleita, porkkanaa, paprikaa ja kiinankaalia. Lisäkkeeksi ruusukaalia ja pensaspapuja ym.

Kauden tuotteista sähköä säästäen

Ilmastoruokaa-kurssilla ohjeistettiin tekemään kerralla enemmän uuniruokaa tai vaikka leivonnaisia. Kaalit ja juurekset ovat edullista ja hyviä ympäri vuoden. Kumppanini syö viikolla työpaikallaan ja tein itselleni esim. tällä viikolla perunasta, porkkanasta, lantusta ja purjosta muhennosta. Sen oheen jotain valkuaista, kananmunaa, raejuustoa tai mitä nyt kulloinkin on.  Koska en viitsi joka päivä kokkailla, teen kerralla isomman satsin ja pakastan annosrasioihin. Helppous ja toisaalta myös sähkönsäästö vaikuttavat, että kaikki vaan samaan pataan 😉 Ruusukaalit ja pensaspavut keitetään välillä erikseen, välillä nekin laitetaan mukaan samaan kasvispataan. Jälkimmäiset ovat tämänhetkisen ruokavalioni kasvissuosikkeja (niistä talvella myynnissä olevista ulkomaisista kitkerähköistä versioista en niinkään välitä).  

Söpöt annosmunakkaat valmistuivat voidelluissa silikonivuoissa. Munakasmassaan on lisätty tässä kuullotettua punasipulia ja paprikaa ja hieman silputtua kalkkunaleikkelettä (kuva Virkee-kurssilta).

Ruusukaalista on todettu: pieni kaali, suuri maku! 

Eri lähteet sanovat, että ruusukaalia käytetään keittiöissä vähän, ilmeisesti sen maku jakaa mielipiteitä paljonkin – itselleni se on herkkua. Kotimainen ruusukaali on parhaimmillaan juuri nyt, ja sen kypsytysaika on lyhyt. On laitettava ihan munakello soimaan, että en kypsentäisi liikaa, viitisen minuuttia riittää. Ruusukaalit voi valmistaa höyryttämällä tai keittämällä, tai uunissa tai pannulla paahtamalla. Eri lähteet toteavat, että ruusukaalissa on runsaasti vitamiineja ja ravintoaineita esim. C-, B- ja A-vitamiinia, K-vitamiinia, kuitua, mangaania, kuparia ja kaliumia.

Valmistimme taannoisessa Virkee-vapaaehtoiskoulutuksessa marttakeskuksella monipuolista, värikästä ja makoisaa arkiruokaa, joista on tässä muutamia otoksia.

Gluteenittomista jauhoseoksista tehty vuokaliepä kohosi hyvin ja maistui hyvältä. Lisää kuitua saa psylliumista, pellavan- ja auringonkukansiemenistä. Kaurahiutaleita voi lisätä pari desiä (kuva Virkee-kurssilta).

Sydänterveellistä ruokaa kasviksista

Muun muassa Sydänliitto ohjeistaa, että sydänystävällisessä ruokavaliossa kiinnitetään huomiota erityisesti vihannesten, juuresten, marjojen ja hedelmien sekä täysjyväviljavalmisteiden käyttöön, rasvan ja hiilihydraattien laatuun sekä suolan ja sokerin määrään.  Valkuais- ja kuitupitoinen pensaspapu on siis se toinen nykysuosikkini. Ruusukaalin lailla se on ollut kohdallani kai liiankin pitkään unholassa, mutta nyt kotimaisena kauden kasviksena se on jälleen jokaviikkoisella ostoslistallani. 

Hyvänmakuista ja hyvän tuoksuista särkilevitettä leivälle. Kotimainen järvikala särki on laadukas! Tähän tulee purkillinen särkisäilykettä, 150 g creme fraichea, sipuli, puoli ruukkua tilliä ja mustapippuria (kuva Virkee-kurssilta).

Sydän.fi kirjoittaa, että palkokasveissa on runsaasti proteiinia. Kokeellisissa tutkimuksissa palkokasvien käyttö on laskenut haitallisen LDL-kolesterolin määrää, mikä on suotuisaa sydän- ja verisuoniterveydelle. Palkokasvien käytön on väestötutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien sairastumisriskiin, ja ne kuuluvat myös terveyttä edistävään Välimeren ruokavalioon. Palkokasvit sisältävät reilusti tärkeitä kivennäisaineita, vitamiineja ja antioksidantteja. Ne ovat hyviä B-vitamiinien, raudan, kaliumin, magnesiumin, sinkin ja fosforin lähteitä. B-vitamiineihin kuuluvaa folaattia suomalaiset saavat keskimäärin suosituksia vähemmän, joten erityisesti runsaasti folaattia sisältävien soijapavun, härkäpavun ja papujen käytön lisäämistä suositellaan. Palkokasveissa on myös runsaasti kaliumia ja vain vähän natriumia, mikä ylläpitää normaalia verenpainetta. (sydän.fi.)

Pastasalaatin aineksia voi vaihdella sen mukaan, mitä tarveaineita kotoa löytyy. Tässä pastasalaatissa oli kierrepastaa, kypsennettyjä broilerisuikaleita, persikkaa, fetajuustoa, tomaatteja, rypäleitä, pinjansiemeniä sekä rucolapestokastike. Hyvää ja helposti muunneltavissa (kuva Virkee-kurssilta). Ps. Jos kokeilet pinjansiemenien paahtamista kotona, kokemuksesta vinkkaan, että kannattaa varoa polttamista, havaitsin että kovin herkästi ne kärähtävät...

Arkiruokavinkkejä ikäihmisille

Ilmoittauduin marttakeskukseen vapaaehtoiskoulutukseen pääosin etänä siihen osallistuen. Tietokone avaa tähänkin mahdollisuuksia, kuten esim. marttapiirin Teams-kokouksiinkin. Tällä kurssilla keskityttiin pääosin ikääntyvien ruokavalioon, mikä on varsin pitkälti samanlainen kuin kenen tahansa terveellinen ja säännölliset ateria-ajat sisältävä ruokavalio. Eri ohjeissa painotetaan, että jokaisen on tärkeää kiinnittää huomiota mm. riittävään kuitumäärään, D-vitamiinin riittävään saantiin ja kohtuullisuuteen suolan käytössä.

Kardemumma sopi mielestäni todella hyvin tuorepuuron(kin) mausteeksi. Tässä on lisäksi banaani, kaurahiutaleita, jugurttia, mustikoita, hunajaa ja pähkinärouhetta (kuva Virkee-kurssilta).

Sydänvaivoja ja mm. korkeaa verenpainetta kokevalle niukkuus suolan käytössä on erityisen tärkeää.  Ikää tulee koko ajan lisää, ja voisikin jossain vaiheessa lukea esim. valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2010) ravitsemussuosituksista ikääntyneille (ks. linkki tämän kappaleen alla). Tässä on mielestäni selkeä sisällysluettelo, joten siitä voi lukea sen kohdan, mikä kulloinkin tuntuu ajankohtaiselta ja kiinnostavalta.

https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/ikaantyneet.suositus-3.pdf

Hedelmäsmoothie valmistuu niistä aineksista, mitä kotona useimmiten on (eri hedelmät, marjat, kaurahiutaleet, jugurtti). Tässä on 6 dl turkkilaista jugurttia, kolme banaania, 300 g pakastemangoa, kolmisen desiä hedelmämehua ja noin kolme rkl kaurahiutaleita (kuva Virkee-kurssilta).

Vapaaehtoistyöstä iloa

Kohdalleni ehdotettiin Karpatioitten järjestämää vertaistukihenkilökoulutusta, mutta nyt en (mm. korona huomioiden) pysty ko. koulutukseen osallistumaan. Pitää katsoa, mikä tilanne on tuonnempana. Vapaaehtoistyö kyllä kiinnostaa. Uskon että kaikille on yhteistä halu tuntea merkityksellisyyttä ja tehdä osuutensa yhteiseksi hyväksi - tietysti omat voimavarat huomioiden. Yhdessä tekemisestä saa vuorovaikutteisuudessaan iloa ja jaksamista. Toisaalta vapaaehtoistyötä tehdessä ja esim. tukihenkilönä toimiessa katse kääntyy hyvällä tavalla ”omasta navasta” muualle. Ei siis tarkkaile liikaa itseään ja vointiaan, ja oppii ja saa inspiraatiota myös toisten kokemuksista. Itselläni taitaa olla varsin pikkutarkkakin tyyli seurata mm. sykkeitä ja paineita, vähempikin riittäisi 😎 Summa summarum, kaikki riippuu tietenkin myös siitä, millainen on olo ja jaksaminen. Tällä hetkellä voin mielestäni oikein hyvin, ja mennessä näkee, millainen on tilanne jatkossa. Joskus olen kuullut kommentteja, että kylläpä sinä jaksat touhuta 😮 Voi olla, että jossakin vaiheessa terveys ja jaksaminen huononee (toivottavasti ei paljon?), mutta nyt ajattelen niin, että ei silloin tarvitse katua, että miksi en elänyt täyttä elämää silloin, kun siihen vielä pystyin. 

Eräs ikätoverini kuoli hiljattain nopeasti edenneeseen sairauteen. Olen koettanut ottaa esimerkkiä hänestä, että on hyvä elää täyttä elämää niin pitkään kuin pystyy ja koettaa myös nauttia elämästään. Jos sitä huomaisikin nauttia elämän pienistä ja oleellisista iloista, esimerkiksi luonnon väreistä ja tuoksuista. Hän käytti mietelmää, jossa olivat tuntemattoman ajattelijan sanat: "Tärkeintä ei ole se, kuinka paljon elämässäsi on päiviä vaan se, kuinka paljon päivissäsi on elämää." ❤

Karpalossa metsälammen rannalla

Mielestäni tässä ajassa on hyvä se, että kotimaan matkailu ja mm. kotimaan luonnossa liikkuminen ovat nousseet nyt ihan uuteen (ja ansaittuun!) arvoonsa. Kuulin tutuilta, että mm. syrjäisen Suomun ympäristön parkkipaikat olivat täynnä vielä parikin viikkoa sitten ja ihmiset olivat sankoin joukoin liikkeellä, osa marjastaen ja osa muuten vain luonnossa aikaa viettäen. Seuraavana oleva maaruskakuva on Lieksasta Kuikan lammen rannalta noin pari viikkoa sitten, kun olimme siellä karpalossa.

Vuoden viimeisimpänä kypsyvästä marjasta, karpalosta kirjoitankin tässä seuraavaksi. Kotimaiset marjat, sienet ja kasvikset kiinnostavat, mutta en juurikaan tiedä, mitä ne sisältävät, siksipä käytän tässäkin lähteitä.  

Monet poimivat karpaloita aina lumentuloon saakka. Keväälläkin karpaloita voi poimia, ja silloin poimittu marja on makeampi. Eri lähteistä voi todeta, että karpaloa voi hyvällä syyllä sanoa todelliseksi supermarjaksi. 

Marjastuskaverini Eeva-Liisa karpalossa Kuikan lammen rannalla

Karpalo on todellinen supermarja!

Aarre-lehti (8.10.2018) toteaa, että tätä kansanlääkinnän lempimarjaa on perinteisesti käytetty murskattuna vauvan suusammaksen hoitoon, juotettu vähähappoisesta vatsasta kärsiville ja annettu ensiavuksi virtsatietulehduksiin. Haavojakin karpalomehulla on puhdistettu. Karpaloa on tutkittu erityisesti vanhusten virtsatietulehdushoitojen yhteydessä. Tutkimuksissa on todettu, että karpalomehu vaikuttaa bakteerien kiinnittymiseen virtsarakon sisäpintaan ja siten estää tulehdustiloja. Em. lähde antaa myös hyviä säilömisohjeita. Karpalo on helppo säilöä. Ennen karpalot laitettiin veden kanssa pulloon ja pidettiin uppeluksissa suonsilmässä. Nyt riittää pakastaminen. Säilymisen vuoksi sokeria ei tarvita, ja karpalon sisältämä bentsoehappo toimii säilövänä aineena. Käytännöllinen tieto oli myös se, että kellarissa karpalosaavi säilyy sellaisenaan kuten puolukkakin. Karpalo auttaa myös arempia hedelmiä tai kasviksia säilymään. Puolen sentin vahvuinen kerros survottuja karpaloita esim. omenasoseen tai porkkanahillon pinnalla suojaa kuten vahakerros. (Emt.)

Vielä lokakuun puolivälissä voi poimia hyviä syönti-/syömäpuolukoita 😍

Karpalo lääkitsee, maistuu ja koristelee

Monien muiden kotimaisten marjojen lailla karpalo on kuitupitoinen, vähäkalorinen ja sisältää mm. C-vitamiinia. Muun muassa LuontoPortti.fi kirjoittaa, että aiemmin karpalomehua on käytetty lääkkeenä lievittämään mm. erilaisia tulehdustauteja, kuumetta ja happovaivoja. Kätevät emännät ja isännät valmistavat karpaloista mm. hyytelöä ja marmeladia; itse olen vain pakastanut ja käyttänyt karpaloita vaikka kiisseliin ja esim. leivonnaisten koristeluun. Kinuski-karpalojälkiruoka sopii mielestäni mm. jouluun. Kirpeän karpalon ja makean kinuskin yhdistelmä onkin mainio. Martat.fi ohjeistaa käyttämään karpaloa juomiin ja mm. vispipuuroon. Lisäksi martat.fi kirjoittaa: karpalo sisältää paljon antioksidantteina toimivia fenoliyhdisteitä, erityisesti flavonoideja. Väestötutkimuksissa flavonoidien runsaan saannin on todettu vähentävän sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien ja keuhko -ja mahasyövän esiintyvyyttä. (Emt.) Kuten aiemmissakin päivityksissäni olen itsellenikin muistutellut, tuskin mikään marja yksinään pystyy pitämään terveyttä yllä, ruokavalion hyvän perustan on oltava kunnossa ja esim. alkoholin käytön minimissään. Lisäksi tupakan välttäminen on epäilemättä kaikille hyväksi.

Tyrnin marjat ja lehdet ovat kauniita

Karpalo hellii sydäntäkin

LuontoPortti-verkkolehti (2020) kirjoittaa: Helsingin yliopiston elintarvikekemian osastolla tutkittiin kesällä 2001, miten tehokkaasti metsämarjojen sisältämät antioksidantit kykenivät estämään “pahan” LDL-kolesterolin hapettumista eli härskiintymistä. Mustikka, mustaherukka ja vadelma estivät 97 %:sesti ja karpalo ja lakka 96 %:sesti LDL-partikkelin hapettumisen. Kolesterolin tiedetään tukkivan verisuonia vain hapettuneessa muodossaan, joten sen härskiintymisen esto pitää kolesterolin vaarattomana. Karpalouute on tehokasta myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Myös ET-lehti (6/2015) sanoo, että pari kourallista karpaloita päivässä voi laskea verenpainetta, lisätä hyvän HDL-kolesterolin määrää ja parantaa verihiutaleiden toimintaa. Mielestäni varsin mielenkiintoinen oli Tohtori Tolosen artikkelikin (päivitetty 5.9.2016), jossa mm. todettiin, että verenohennuslääkkeenä käytetty varfariini (esim. Marevan) reagoi monen muun lääkkeen ja myös karpalon sisältämien yhdisteiden kanssa siten, että lääkkeen teho lisääntyy. Siksi karpalomehua tai -valmisteita ei suositella varfariinin käyttäjille. Ilman varfariinia karpalo ei ohenna verta.

Pohjoisamerikkalaista viljeltyä karpaloa tuodaan meille runsaasti. Oma luonnonkarpalomme korvaisi hyvinkin nämä ulkomaiset marjat. Kun puhutaan kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen oikeasta käytöstä, tulee vielä mieleen, kannattaako marjoja tai marjanpoimijoita tuoda lentokoneilla toiselta puolelta maapalloa. Voisi olla järkevää opastaa omaa väkeä marjanpoimintaan. (LuontoPortti-verkkolehti 9/2020.)

Tyrnin marjoja ei tarvitse välttämättä nauttia montakaan kerralla, nämä on pakastettu kahden desin pusseihin.

Tyrnitytöt ja -pojat

Pääsin poimimaan näitä C-vitamiinipitoisia supermarjoja sukulaiseni puutarhasta Savosta. Ne maistuvat raikkaan kirpakoilta, marjat aamupuuron päällä karistivat viimeisetkin unenrippeet silmistä. Muun muassa Maaseudun Tulevaisuus 8.9.2018 ja Aarre-lehti 7.9.2018 toteavat, että jo muutama marja päivässä torjuu esim. kevätväsymystä. Kypsymisen alussa marjojen C-vitamiinipitoisuus on korkeimmillaan. Tyrnissä on myös karoteeneja sekä tuntuvasti B- ja K-vitamiineja. Lisäksi tyrni sisältää muun muassa sinkkiä, mangaania, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia. (Emt.) Aarre-lehti mainitsee tyrnin myös sydänterveelliseksi ravinnoksi. Tyrnin öljyt sisältävät arvokkaita omega-3, -6, -7- ja -9-rasvahappoja. Meilläkin on nyt Savosta saatuina kaksi pikkuruista tyrnipensaan alkua. Toivottavasti ne selviytyvät talvien yli Pielisen rannallakin. Taimet antanut tätini sanoi, että toisen taimista tulee olla tyttö ja toinen poika, mikä on välttämätöntä, jotta pensaat tuottavat marjoja. Puutarhasivustot mainitsevat, että pölytys on tyrnille välttämätön. On siis sijoitettava emipensaiden joukkoon hedekasveja. Arvailen, että jostakin tällaisesta lienee kyse tuossa pensaiden ”sukupuolessa”. Kommentoikaa, ken tietää 👍

Tästä sammaleisesta metsästä löytyi komeita suppisryppäitä! 

 Suurenmoinen suppis

Facebookin sienisivustoilta on ollut mukavaa seurata kavereiden (tänä vuonna aivan erityisen) runsaita suppis- ja kantarellisaaliita. Suppiksen satokausi on pitkä, elokuusta lumen tuloon asti. Vuosi sitten keräsimme marraskuussa Savossa suppiksia lumen keskeltä, ja ihan hyviä ne olivat. Käsiin olisi kyllä tarvinnut silloin jo lämpimät kynsikkäät tms. Parhaita satokausia lienevät kuitenkin syys- ja lokakuu. Totesin suppiksia silmäillessäni, että oli aika hankalaa huomata ruskeita pikkusuppiloita sammaleesta tai pudonneiden lehtien keskeltä, mutta kokenut sienestäjäkaverini kannusti, että kun löydät yhden, löydät monta. Huomasin omakohtaisesti, että tämä sieni kesti hyvin kuljetusta muovipussissakin ja monista muista sienistä poiketen se säilynee tarvittaessa keräämisen jälkeen jääkaapissa vuorokausiakin. 

Sieniretken saalis odottaa jatkokäsittelyä

Suppilovahvero sopii sellaisenaan paistettavaksi, pakastettavaksi ja kuivattavaksi. Muun muassa avainapteekit.fi kirjoittaa, että suppilovahverossa on runsaasti kuituja ja D-vitamiinia. Se sisältää myös kivennäisaineita, kuten rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Sen valkuaisainekoostumus on monipuolisempi kuin useilla kasviksilla. (Emt.) Netistä löytyy runsaasti suppisruokaohjeita. Miedon makuisesta sienestä voi tehdä esim. piirakkaa, pannaria, pastaa, maustesieniä, muhennosta, keittoa tai vaikka risottoa. Suppilovahvero on nimensä mukaisesti suppilon mallinen, joten sen tunnistaa varsin helposti. Näimme karpaloreissulla melko samannäköisiä sieniä (tuoksu oli erilainen), enkä silloin arvannut, että se oli ilmeisesti kosteikkovahvero, joka on eri lähteiden mukaan suppilovahveron veroinen ruokasieni. Sitä voi myös käyttää suppilovahveron tavoin, eikä sitäkään tarvitse ryöpätä.

Hyvä lahjavinkki sienten ystävälle👍 Tässä on Iralta saamamme kuivatut tatit kauniisti pakattuina 💚

Hyvää loppusyksyä, hämäränhyssyä, lyhtyjen ja kynttilöiden tuiketta 🎃💗