 |
| Hehkuvan väristä kaurapalaborsckeittoa ja punajuurisämpylöitä |
 |
| Ilmastoruokaa-kurssilla teimme härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia. |
Taustaa tässä kohtaa
Kuntoutuspaikka on ilmoittanut, että jos THL tai muu viranomainen ei tiukenna määräyksiä koronarajoitusten vuoksi, sydänkuntoutukseni olisi vielä tämän vuoden puolella (ellei peruuteta/siirretä) ja viimeinen jakso olisi kevättalvella. Kasvomaskia käytetään, turvavälit pidetään ja huolellinen käsihygienia huomioidaan luonnollisesti jo nytkin. Olen innostunut nykyisin aiempaa enemmänkin ravitsemusasioista ja ajattelin tehdä kuntoutujakaverin vinkin innoittamana valmistellun esityksen kuntoutuskurssille sydänterveellisestä (marttojen suosittelemasta) ruokavaliosta. Kuntoutuksesta annettiin ensimmäisellä jaksolla tehtäväksi, että jokainen kuntoutuja tekee valmistellun esityksen jostain sydänsairaan arkea helpottavasta asiasta. Päätin hyödyntää ko. aihetta tässä lokakuun blogipostauksessani, sillä eihän tosiaan tiedä, toteutuuko kuntoutus, sitähän on siirretty jo kertaalleen koronan vuoksi. Oppimassa olen käynyt marttojen kursseilla ja lukemalla lähteitä. Jos kuntoutus siirretään vaikka vuoden (?) päähän, tätä voinee kuitenkin käyttää vielä silloinkin – ko. asiat ovat mielestäni ajankohtaisia ensi vuoden puolellakin. Saatoin innostua aiheesta enemmänkin, sillä tästä voi tulla tavallista pidempikin. Laitan kappaleiden alkuihin otsikkoja, joten mahdollinen lukija voi katsoa, minkä kohdan lukee – tai kiinnostuuko lukemaan kokonaan 😊
 |
| Härkiswokkia, valkopapulisäkettä ja omena-fenkolisalaattia Ilmastoruokaa-kurssilla |
Lähteitä käytän
Käytän aiempien postausteni tapaan lähteitä ja merkitsen lähdeviitteet kuten esimerkiksi silloin, kun pohdin vaikka karpalon terveyshyötyjä. Koska lähteiden käyttämisestä on kysytty, avaan sitä hieman. Joku blogin lukija sanoi niinkin päin, että kiva kun käytät lähteitä ja referoit asioita siten tiiviimmiksi 💕 Haluan antaa välillä lähteiden puhua. En ole itse asiatuntija ravitsemusasioissa - muuten kuin ehkä (näin pitkään eläneenä) jonkinlainen kokemusasiantuntija voin olla 😉 Ruokavalioasiat ovat monessakin mielessä sydäntäni lähellä. Olen siis koettanut etsiä lähteitä, lukenut niitä ja pyrkinyt kykyjeni mukaan valitsemaan luotettaviksi arvioimiani lähteitä. Opiskelin aikoinaan yliopistossa lähteiden käyttöön liittyviä asioita ja siellä kannustettiin lähdekriittisyyteenkin. Työelämässä olin parin kymmenen vuoden ajan tiedonhaun ja lähdeviitteiden kanssa tekemisissä. Paljon on tietysti opittavaakin (erityisesti sähköisestä tiedonhausta), mutta toivottavasti em. vuosikymmenten ajalta olisi jotakin takkiin tarttunut. Toivon kyllä laajemminkin, että eläkkeelle jäätyäänkin kukin voisi halutessaan käyttää opinnoissaan ja/tai työelämässä tai vaikka harrastuksissa oppimiaan asioita. Olisi lopulta aika kauhea ajatus, jos kaikki päänsisäinen nollautuisi eläkkeelle jäätyä 😵 Mutta vakavammin puhuen, ei elämän varrella hankittu tieto (toivottavasti!) katoa päästä saman tien, kun eläkepäätös tulee. Muistisairaudet ja muistin menetykset esim. tapaturman vuoksi ovat tietysti eri asia, mutta sepä on sitten jo toinen juttu. Kohta marja- ja sienikausi hiljalleen päättyy, ja jatkosta en tiedä, mitä silloin on sydämellä. Ehkä pidän taukoa kirjoittamisessa tai vähennän kirjoituksiani, jos mielenkiinnon kohteet ehtyvät. Mennessä näkee 😘
 |
| Viikonlopun kasvisversiona kaalipataa: samaan vuokaan pieni keräkaali, paketillinen kotimaisia ruusukaaleja ja kotimaisia pensaspapuja, kaurajauhista, pari munaa ja mausteita. Tästä riitti pakastettavaksikin. |
Marttojen kursseilta tietoa ja inspiraatiota
Marttojen Ilmastoruokaa-kurssilla syyskuussa teimme terveellistä ja hyvän makuista ruokaa, missä on huomioitu ympäristön hyvinvointi. Mukaamme saimme vinkit, joissa kannustettiin käyttämään runsaasti kotimaisia satokauden kasviksia joka aterialla. Hävikin välttäminen on myös tärkeää. Kurssilta saamissamme ohjeissa osuvasti luki, että jos heität ruokaa roskiin, on sama kuin heittäisit rahaa menemään. Ruokaa ja mm. kahvia valmistetaan vain se määrä mikä käytetään - toki tähteitä voi tuunata. Mökillä maalla olen laimentanut kahvin lopun ja -porot perennapenkkien lannoitteeksi. Teimme em. kurssilla härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurileipää ja omena-fenkolisalaattia. Jälkiruuaksi valmistimme kahviritareita kauravispin kera. Värikästä, hyvää ja mielestäni myös helppotekoista ruokaa 😋
 |
| Viime viikonloppuna teimme kotona kasviswokkia, missä oli mifusuikaleita, porkkanaa, paprikaa ja kiinankaalia. Lisäkkeeksi ruusukaalia ja pensaspapuja ym. |
Kauden tuotteista sähköä säästäen
Ilmastoruokaa-kurssilla ohjeistettiin tekemään kerralla enemmän uuniruokaa tai vaikka leivonnaisia. Kaalit ja juurekset ovat edullista ja hyviä ympäri vuoden. Kumppanini syö viikolla työpaikallaan ja tein itselleni esim. tällä viikolla perunasta, porkkanasta, lantusta ja purjosta muhennosta. Sen oheen jotain valkuaista, kananmunaa, raejuustoa tai mitä nyt kulloinkin on. Koska en viitsi joka päivä kokkailla, teen kerralla isomman satsin ja pakastan annosrasioihin. Helppous ja toisaalta myös sähkönsäästö vaikuttavat, että kaikki vaan samaan pataan 😉 Ruusukaalit ja pensaspavut keitetään välillä erikseen, välillä nekin laitetaan mukaan samaan kasvispataan. Jälkimmäiset ovat tämänhetkisen ruokavalioni kasvissuosikkeja (niistä talvella myynnissä olevista ulkomaisista kitkerähköistä versioista en niinkään välitä).
 |
| Söpöt annosmunakkaat valmistuivat voidelluissa silikonivuoissa. Munakasmassaan on lisätty tässä kuullotettua punasipulia ja paprikaa ja hieman silputtua kalkkunaleikkelettä (kuva Virkee-kurssilta). |
Ruusukaalista on todettu: pieni kaali, suuri maku!
Eri lähteet sanovat, että ruusukaalia käytetään keittiöissä vähän, ilmeisesti sen maku jakaa mielipiteitä paljonkin – itselleni se on herkkua. Kotimainen ruusukaali on parhaimmillaan juuri nyt, ja sen kypsytysaika on lyhyt. On laitettava ihan munakello soimaan, että en kypsentäisi liikaa, viitisen minuuttia riittää. Ruusukaalit voi valmistaa höyryttämällä tai keittämällä, tai uunissa tai pannulla paahtamalla. Eri lähteet toteavat, että ruusukaalissa on runsaasti vitamiineja ja ravintoaineita esim. C-, B- ja A-vitamiinia, K-vitamiinia, kuitua, mangaania, kuparia ja kaliumia.
Valmistimme taannoisessa Virkee-vapaaehtoiskoulutuksessa marttakeskuksella monipuolista, värikästä ja makoisaa arkiruokaa, joista on tässä muutamia otoksia.
 |
| Gluteenittomista jauhoseoksista tehty vuokaliepä kohosi hyvin ja maistui hyvältä. Lisää kuitua saa psylliumista, pellavan- ja auringonkukansiemenistä. Kaurahiutaleita voi lisätä pari desiä (kuva Virkee-kurssilta). |
Sydänterveellistä ruokaa kasviksista
Muun muassa Sydänliitto ohjeistaa, että sydänystävällisessä ruokavaliossa kiinnitetään huomiota erityisesti vihannesten, juuresten, marjojen ja hedelmien sekä täysjyväviljavalmisteiden käyttöön, rasvan ja hiilihydraattien laatuun sekä suolan ja sokerin määrään. Valkuais- ja kuitupitoinen pensaspapu on siis se toinen nykysuosikkini. Ruusukaalin lailla se on ollut kohdallani kai liiankin pitkään unholassa, mutta nyt kotimaisena kauden kasviksena se on jälleen jokaviikkoisella ostoslistallani.
 |
| Hyvänmakuista ja hyvän tuoksuista särkilevitettä leivälle. Kotimainen järvikala särki on laadukas! Tähän tulee purkillinen särkisäilykettä, 150 g creme fraichea, sipuli, puoli ruukkua tilliä ja mustapippuria (kuva Virkee-kurssilta). |
Sydän.fi kirjoittaa, että palkokasveissa on runsaasti proteiinia. Kokeellisissa tutkimuksissa palkokasvien käyttö on laskenut haitallisen LDL-kolesterolin määrää, mikä on suotuisaa sydän- ja verisuoniterveydelle. Palkokasvien käytön on väestötutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautien sairastumisriskiin, ja ne kuuluvat myös terveyttä edistävään Välimeren ruokavalioon. Palkokasvit sisältävät reilusti tärkeitä kivennäisaineita, vitamiineja ja antioksidantteja. Ne ovat hyviä B-vitamiinien, raudan, kaliumin, magnesiumin, sinkin ja fosforin lähteitä. B-vitamiineihin kuuluvaa folaattia suomalaiset saavat keskimäärin suosituksia vähemmän, joten erityisesti runsaasti folaattia sisältävien soijapavun, härkäpavun ja papujen käytön lisäämistä suositellaan. Palkokasveissa on myös runsaasti kaliumia ja vain vähän natriumia, mikä ylläpitää normaalia verenpainetta. (sydän.fi.)
 |
| Pastasalaatin aineksia voi vaihdella sen mukaan, mitä tarveaineita kotoa löytyy. Tässä pastasalaatissa oli kierrepastaa, kypsennettyjä broilerisuikaleita, persikkaa, fetajuustoa, tomaatteja, rypäleitä, pinjansiemeniä sekä rucolapestokastike. Hyvää ja helposti muunneltavissa (kuva Virkee-kurssilta). Ps. Jos kokeilet pinjansiemenien paahtamista kotona, kokemuksesta vinkkaan, että kannattaa varoa polttamista, havaitsin että kovin herkästi ne kärähtävät... |
Arkiruokavinkkejä ikäihmisille
Ilmoittauduin marttakeskukseen vapaaehtoiskoulutukseen pääosin etänä siihen osallistuen. Tietokone avaa tähänkin mahdollisuuksia, kuten esim. marttapiirin Teams-kokouksiinkin. Tällä kurssilla keskityttiin pääosin ikääntyvien ruokavalioon, mikä on varsin pitkälti samanlainen kuin kenen tahansa terveellinen ja säännölliset ateria-ajat sisältävä ruokavalio. Eri ohjeissa painotetaan, että jokaisen on tärkeää kiinnittää huomiota mm. riittävään kuitumäärään, D-vitamiinin riittävään saantiin ja kohtuullisuuteen suolan käytössä.
 |
| Kardemumma sopi mielestäni todella hyvin tuorepuuron(kin) mausteeksi. Tässä on lisäksi banaani, kaurahiutaleita, jugurttia, mustikoita, hunajaa ja pähkinärouhetta (kuva Virkee-kurssilta). |
Sydänvaivoja ja mm. korkeaa verenpainetta kokevalle niukkuus suolan käytössä on erityisen tärkeää. Ikää tulee koko ajan lisää, ja voisikin jossain vaiheessa lukea esim. valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2010) ravitsemussuosituksista ikääntyneille (ks. linkki tämän kappaleen alla). Tässä on mielestäni selkeä sisällysluettelo, joten siitä voi lukea sen kohdan, mikä kulloinkin tuntuu ajankohtaiselta ja kiinnostavalta.
 |
| Hedelmäsmoothie valmistuu niistä aineksista, mitä kotona useimmiten on (eri hedelmät, marjat, kaurahiutaleet, jugurtti). Tässä on 6 dl turkkilaista jugurttia, kolme banaania, 300 g pakastemangoa, kolmisen desiä hedelmämehua ja noin kolme rkl kaurahiutaleita (kuva Virkee-kurssilta). |
Vapaaehtoistyöstä iloa
Kohdalleni ehdotettiin Karpatioitten järjestämää vertaistukihenkilökoulutusta, mutta nyt en (mm. korona huomioiden) pysty ko. koulutukseen osallistumaan. Pitää katsoa, mikä tilanne on tuonnempana. Vapaaehtoistyö kyllä kiinnostaa. Uskon että kaikille on yhteistä halu tuntea merkityksellisyyttä ja tehdä osuutensa yhteiseksi hyväksi - tietysti omat voimavarat huomioiden. Yhdessä tekemisestä saa vuorovaikutteisuudessaan iloa ja jaksamista. Toisaalta vapaaehtoistyötä tehdessä ja esim. tukihenkilönä toimiessa katse kääntyy hyvällä tavalla ”omasta navasta” muualle. Ei siis tarkkaile liikaa itseään ja vointiaan, ja oppii ja saa inspiraatiota myös toisten kokemuksista. Itselläni taitaa olla varsin pikkutarkkakin tyyli seurata mm. sykkeitä ja paineita, vähempikin riittäisi 😎 Summa summarum, kaikki riippuu tietenkin myös siitä, millainen on olo ja jaksaminen. Tällä hetkellä voin mielestäni oikein hyvin, ja mennessä näkee, millainen on tilanne jatkossa. Joskus olen kuullut kommentteja, että kylläpä sinä jaksat touhuta 😮 Voi olla, että jossakin vaiheessa terveys ja jaksaminen huononee (toivottavasti ei paljon?), mutta nyt ajattelen niin, että ei silloin tarvitse katua, että miksi en elänyt täyttä elämää silloin, kun siihen vielä pystyin.
Eräs ikätoverini kuoli hiljattain nopeasti edenneeseen sairauteen. Olen koettanut ottaa esimerkkiä hänestä, että on hyvä elää täyttä elämää niin pitkään kuin pystyy ja koettaa myös nauttia elämästään. Jos sitä huomaisikin nauttia elämän pienistä ja oleellisista iloista, esimerkiksi luonnon väreistä ja tuoksuista. Hän käytti mietelmää, jossa olivat tuntemattoman ajattelijan sanat: "Tärkeintä ei ole se, kuinka paljon elämässäsi on päiviä vaan se, kuinka paljon päivissäsi on elämää." ❤
 |
| Karpalossa metsälammen rannalla |
Mielestäni tässä ajassa on hyvä se, että kotimaan matkailu ja mm. kotimaan luonnossa liikkuminen ovat nousseet nyt ihan uuteen (ja ansaittuun!) arvoonsa. Kuulin tutuilta, että mm. syrjäisen Suomun ympäristön parkkipaikat olivat täynnä vielä parikin viikkoa sitten ja ihmiset olivat sankoin joukoin liikkeellä, osa marjastaen ja osa muuten vain luonnossa aikaa viettäen. Seuraavana oleva maaruskakuva on Lieksasta Kuikan lammen rannalta noin pari viikkoa sitten, kun olimme siellä karpalossa.
Vuoden viimeisimpänä kypsyvästä marjasta, karpalosta kirjoitankin tässä seuraavaksi. Kotimaiset marjat, sienet ja kasvikset kiinnostavat, mutta en juurikaan tiedä, mitä ne sisältävät, siksipä käytän tässäkin lähteitä.
Monet poimivat karpaloita aina lumentuloon saakka. Keväälläkin karpaloita voi poimia, ja silloin poimittu marja on makeampi. Eri lähteistä voi todeta, että karpaloa voi hyvällä syyllä sanoa todelliseksi supermarjaksi.
 |
| Marjastuskaverini Eeva-Liisa karpalossa Kuikan lammen rannalla |
Karpalo on todellinen supermarja!
Aarre-lehti (8.10.2018) toteaa, että tätä kansanlääkinnän lempimarjaa on perinteisesti käytetty murskattuna vauvan suusammaksen hoitoon, juotettu vähähappoisesta vatsasta kärsiville ja annettu ensiavuksi virtsatietulehduksiin. Haavojakin karpalomehulla on puhdistettu. Karpaloa on tutkittu erityisesti vanhusten virtsatietulehdushoitojen yhteydessä. Tutkimuksissa on todettu, että karpalomehu vaikuttaa bakteerien kiinnittymiseen virtsarakon sisäpintaan ja siten estää tulehdustiloja. Em. lähde antaa myös hyviä säilömisohjeita. Karpalo on helppo säilöä. Ennen karpalot laitettiin veden kanssa pulloon ja pidettiin uppeluksissa suonsilmässä. Nyt riittää pakastaminen. Säilymisen vuoksi sokeria ei tarvita, ja karpalon sisältämä bentsoehappo toimii säilövänä aineena. Käytännöllinen tieto oli myös se, että kellarissa karpalosaavi säilyy sellaisenaan kuten puolukkakin. Karpalo auttaa myös arempia hedelmiä tai kasviksia säilymään. Puolen sentin vahvuinen kerros survottuja karpaloita esim. omenasoseen tai porkkanahillon pinnalla suojaa kuten vahakerros. (Emt.)
 |
| Vielä lokakuun puolivälissä voi poimia hyviä syönti-/syömäpuolukoita 😍 |
Karpalo lääkitsee, maistuu ja koristelee
Monien muiden kotimaisten marjojen lailla karpalo on kuitupitoinen, vähäkalorinen ja sisältää mm. C-vitamiinia. Muun muassa LuontoPortti.fi kirjoittaa, että aiemmin karpalomehua on käytetty lääkkeenä lievittämään mm. erilaisia tulehdustauteja, kuumetta ja happovaivoja. Kätevät emännät ja isännät valmistavat karpaloista mm. hyytelöä ja marmeladia; itse olen vain pakastanut ja käyttänyt karpaloita vaikka kiisseliin ja esim. leivonnaisten koristeluun. Kinuski-karpalojälkiruoka sopii mielestäni mm. jouluun. Kirpeän karpalon ja makean kinuskin yhdistelmä onkin mainio. Martat.fi ohjeistaa käyttämään karpaloa juomiin ja mm. vispipuuroon. Lisäksi martat.fi kirjoittaa: karpalo sisältää paljon antioksidantteina toimivia fenoliyhdisteitä, erityisesti flavonoideja. Väestötutkimuksissa flavonoidien runsaan saannin on todettu vähentävän sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien ja keuhko -ja mahasyövän esiintyvyyttä. (Emt.) Kuten aiemmissakin päivityksissäni olen itsellenikin muistutellut, tuskin mikään marja yksinään pystyy pitämään terveyttä yllä, ruokavalion hyvän perustan on oltava kunnossa ja esim. alkoholin käytön minimissään. Lisäksi tupakan välttäminen on epäilemättä kaikille hyväksi.
 |
| Tyrnin marjat ja lehdet ovat kauniita |
Karpalo hellii sydäntäkin
LuontoPortti-verkkolehti (2020) kirjoittaa: Helsingin yliopiston elintarvikekemian osastolla tutkittiin kesällä 2001, miten tehokkaasti metsämarjojen sisältämät antioksidantit kykenivät estämään “pahan” LDL-kolesterolin hapettumista eli härskiintymistä. Mustikka, mustaherukka ja vadelma estivät 97 %:sesti ja karpalo ja lakka 96 %:sesti LDL-partikkelin hapettumisen. Kolesterolin tiedetään tukkivan verisuonia vain hapettuneessa muodossaan, joten sen härskiintymisen esto pitää kolesterolin vaarattomana. Karpalouute on tehokasta myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Myös ET-lehti (6/2015) sanoo, että pari kourallista karpaloita päivässä voi laskea verenpainetta, lisätä hyvän HDL-kolesterolin määrää ja parantaa verihiutaleiden toimintaa. Mielestäni varsin mielenkiintoinen oli Tohtori Tolosen artikkelikin (päivitetty 5.9.2016), jossa mm. todettiin, että verenohennuslääkkeenä käytetty varfariini (esim. Marevan) reagoi monen muun lääkkeen ja myös karpalon sisältämien yhdisteiden kanssa siten, että lääkkeen teho lisääntyy. Siksi karpalomehua tai -valmisteita ei suositella varfariinin käyttäjille. Ilman varfariinia karpalo ei ohenna verta.
Pohjoisamerikkalaista viljeltyä karpaloa tuodaan meille runsaasti. Oma luonnonkarpalomme korvaisi hyvinkin nämä ulkomaiset marjat. Kun puhutaan kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen oikeasta käytöstä, tulee vielä mieleen, kannattaako marjoja tai marjanpoimijoita tuoda lentokoneilla toiselta puolelta maapalloa. Voisi olla järkevää opastaa omaa väkeä marjanpoimintaan. (LuontoPortti-verkkolehti 9/2020.)
 |
| Tyrnin marjoja ei tarvitse välttämättä nauttia montakaan kerralla, nämä on pakastettu kahden desin pusseihin. |
Tyrnitytöt ja -pojat
Pääsin poimimaan näitä C-vitamiinipitoisia supermarjoja sukulaiseni puutarhasta Savosta. Ne maistuvat raikkaan kirpakoilta, marjat aamupuuron päällä karistivat viimeisetkin unenrippeet silmistä. Muun muassa Maaseudun Tulevaisuus 8.9.2018 ja Aarre-lehti 7.9.2018 toteavat, että jo muutama marja päivässä torjuu esim. kevätväsymystä. Kypsymisen alussa marjojen C-vitamiinipitoisuus on korkeimmillaan. Tyrnissä on myös karoteeneja sekä tuntuvasti B- ja K-vitamiineja. Lisäksi tyrni sisältää muun muassa sinkkiä, mangaania, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia. (Emt.) Aarre-lehti mainitsee tyrnin myös sydänterveelliseksi ravinnoksi. Tyrnin öljyt sisältävät arvokkaita omega-3, -6, -7- ja -9-rasvahappoja. Meilläkin on nyt Savosta saatuina kaksi pikkuruista tyrnipensaan alkua. Toivottavasti ne selviytyvät talvien yli Pielisen rannallakin. Taimet antanut tätini sanoi, että toisen taimista tulee olla tyttö ja toinen poika, mikä on välttämätöntä, jotta pensaat tuottavat marjoja. Puutarhasivustot mainitsevat, että pölytys on tyrnille välttämätön. On siis sijoitettava emipensaiden joukkoon hedekasveja. Arvailen, että jostakin tällaisesta lienee kyse tuossa pensaiden ”sukupuolessa”. Kommentoikaa, ken tietää 👍
 |
| Tästä sammaleisesta metsästä löytyi komeita suppisryppäitä! |
Suurenmoinen suppis
Facebookin sienisivustoilta on ollut mukavaa seurata kavereiden (tänä vuonna aivan erityisen) runsaita suppis- ja kantarellisaaliita. Suppiksen satokausi on pitkä, elokuusta lumen tuloon asti. Vuosi sitten keräsimme marraskuussa Savossa suppiksia lumen keskeltä, ja ihan hyviä ne olivat. Käsiin olisi kyllä tarvinnut silloin jo lämpimät kynsikkäät tms. Parhaita satokausia lienevät kuitenkin syys- ja lokakuu. Totesin suppiksia silmäillessäni, että oli aika hankalaa huomata ruskeita pikkusuppiloita sammaleesta tai pudonneiden lehtien keskeltä, mutta kokenut sienestäjäkaverini kannusti, että kun löydät yhden, löydät monta. Huomasin omakohtaisesti, että tämä sieni kesti hyvin kuljetusta muovipussissakin ja monista muista sienistä poiketen se säilynee tarvittaessa keräämisen jälkeen jääkaapissa vuorokausiakin.
 |
| Sieniretken saalis odottaa jatkokäsittelyä |
 |
| Hyvä lahjavinkki sienten ystävälle👍 Tässä on Iralta saamamme kuivatut tatit kauniisti pakattuina 💚 |
Hyvää loppusyksyä, hämäränhyssyä, lyhtyjen ja kynttilöiden tuiketta 🎃💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti