Kauden tuoreet tuotteet, keventäminen ja syyskesän kohokohdat

Sana syksy kuuluu vanhoihin suomalais-ugrilaisiin sanoihin, ja sillä on vastineita aina unkarissa asti (esimerkiksi viron sügis, pohjoissaamen čakča, unkarin ősz). Merkityskin on säilynyt samana sukukielissä kautta vuosisatojen. Myös nykyisin lähinnä yhdyssanojen alkuosana käytössä oleva syys (esimerkiksi syyskuu, syysilta) on samaa lähtöä. Vuodenaikojen nimitykset kuuluvat yleisemminkin suomen kielen vanhimpiin sanoihin. (kotus.fi.)

Luonto antaa tänä vuonna erityisen runsaasti marjoja, mm. puolukoita

Inspiroiduin jälleen ruuasta ja erityisesti kotimaisesta lähiruuasta ja elokuisen päivitykseni lailla luonnonantimista. Lopuksi tässä on hieman ns. ikuisuusaiheestani, eli sellaisesta ravitsemuksesta, millä voisi koettaa välttää ylipainoa. Hävikkiruokaviikkoakin vietetään juuri nyt, eli ne vihanneslokerossa viipyilevät kasvikset voisi viimeistään nyt laittaa vaikka sosekeittoon. Maailman toista suomalaisen ruoan päivää vietettiin 4.9. Innostuin googlailemaan aiheesta, ja siitä sain inspiraatiota suunnitella syyskuun blogiani mm. tämän kauden marjoista ja muista kotoisista ruuista. Myös sydänmerkki auttaa valitsemaan kaupassa tai ravintolassa sen terveellisemmän vaihtoehdon - tekemään paremman valinnan. Tämä on hyvä juttu erityisesti silloin, kun ei ole tarpeeksi aikaa tai energiaa lukea tuoteselosteita tai ravintosisältöjä. Havaintojeni mukaan varsin usein kotimaisessa lähiruuassa, missä on kiinnitetty huomiota rasvan ja suolan määrään on tämä merkki!

Eri lähteet toteavat samaa: suomalaisessa ruoassa yhdistyvät sekä perinteet että trendikkyys, puhtaus, ekologisuus ja eettisyys. 
Kotimaisen ruuan juhlintaan voi osallistua helposti: valitaan kaupasta sinivalkoisella Hyvää Suomesta -merkillä (sillä tutulla joutsenmerkillä) merkittyjä tuotteita. Merkki pakkauksessa kertoo, että elintarvike on alkuperältään suomalainen: raaka-aineet ja työ tulevat omasta maasta, tekijät tunnetaan ja tuotantoketju tiedetään. Esimerkiksi Valio suosittelee päivän menuksi aamupalalle kauraa, kotimaisia marjoja ja suomalaisia maitotuotteita tai kehottaa kokeilemaan marjasmoothieta 🍓 Lounaalle ja päivälliselle kasviksia, sieniä, kotimaista järvikalaa sekä perunoita tai muita kotimaisia juureksia. Iltapalalle vaikkapa jugurttia ja marjoja.

Erilaisten happojen ansiosta puolukat säilyvät hyvin maakellarissa survoksena ilman sokeria ja säilöntäaineita.

Puolukka on nykyinen suosikkimarjani, ja niitä kyllä haluaa saada aina säilöönkin 😍 Se ei ole lähteiden mukaan aivan samanlainen vitamiinipommi kuin moni muu marja, ja eri lähteissä sanotaan, että toisaalta suotta se on jäänyt tutkimuksissa mustikan ja joidenkin muiden marjojen varjoon. Puolukka sisältää C- ja E-vitamiineja sekä kuituja. Puolukan C-vitamiinin, kaliumin ja kuitujen sekä siemenöljyjen yhteisvaikutus tukee sydämen toimintaa, Aarre-lehti 8.11.2019 toteaa. Puolukan säännöllinen nauttiminen vahvistaa keuhkoja mahdollisten influenssatartuntojen varalta. Puolukan tanniinit suojaavat keuhkoja ja hengitysteitä viruksilta sekä ilman karsinogeeneilta. Tässä marjassa on homeita ja viruksia tuhoavaa bentsoehappoa ja hyytelöityvää pektiiniä, mikä auttaa jopa marjaa itseään säilymään omassa liemessään. Marjan hapot suojaavat elimistöä. Ellagihappo on antioksidantti, joka suojaa soluja estämällä kasvainsoluja lisääntymästä. Puolukan lehtitee aktivoi nestekiertoa, ja sitä suositellaan (munuaisten rasittumista välttääkseen) nautittavaksi enintään kaksi desilitraa päivässä (Emt.)

Mustikat olivat yhä napakoita ja hyviä, eikä nk. syömämarjoissa satunnaiset puolukat haittaa 😋

Herukoita ja karviaisia olemme aiempien vuosien tapaan saaneet kavereiden puutarhoista, tänä vuonna tuomipihlajan marjojakin. Jo ennen vanhaan kehotettiin syömään puolukoita ja/tai karpaloita, jotta ei tulisi ”pissatauti”. Puolukkaa on perinteisesti käytetty mm. virtsaputkentulehdusten ja esim. ientulehdusten hoitoon. Karpaloretkeä olemme suunnitelleet sikäläiset suot tuntevan marjastuskaverin kanssa myöhemmin syksyllä. 
Pirjo Pärnänen osoittaa väitöstutkimuksessaan (Helsingin yliopisto), että fermentoitu puolukkamehu estää merkittävästi kielisyöpäsolujen kasvua ja leviämistä. Puolukan fenolit ja ellagihappo tekevät hyvää suoliston bakteerikannalle, ja hyvinvoivat suolistobakteerit taas parantavat vastustuskykyä. Puolukkamehua on perinteisesti käytetty rohtona myös nuhaan ja yskään (ET 18.11.2014).  Se aittaan puutiinun säilötty jäinen puolukkasurvos on silloin ennenkin tuonut talvisin niitä tärkeitä vitamiineja 👍

Saskatoon / tuomipihlaja oli tämän syksyn uusi raikas tuttavuutemme. 

Puolukka sopii paitsi sydämelle, sen on todettu tasapainottavan estrogeenitasoja, parantavan ruuansulatusvaivoja ja auttavan painonhallinnassa (emt.). Voisiko puolukka siis ehkäistä osaltaan lihomistakin? 💜Lähteiden mukaan eläinkokeet näyttävät osoittavan niin. Puolukan tiedetään mm. laskevan matala-asteista tulehdusta ja tukevan suoliston hyvinvointia. Puolukan sisältämät antioksidantit suojaavat ikääntyviä soluja, eli voisiko se olla myös eräänlainen nuoruusmarja? 💜Tampereen yliopiston farmakologian professori Eeva Moilanen kertoi mm. Anna-lehdessä, että puolukka näyttäisi estävän rasvaisen ruokavalion aiheuttamaa painon nousua ja haitallisen sisäelinrasvan kertymistä.  Moilanen sanoo, että ravitsemussuosituksiin viittaava suositus puolukkaa on 100 grammaa eli noin kaksi desilitraa päivässä. Toki marjoja voi nauttia enemmänkin. Vaikka mikään marja ei tietenkään yksin ehkäise sairauksia tai terveysongelmia, kannattaa kaikkia puhtaan luontomme marjoja syödä joka päivä. Kohdallani olen ottanut tavaksi lisätä marjoja aamupuuron päälle ja iltapalajugurttiin. 

Hehkuvan oranssista kurpitsasta on moneksi 👍

Vain mielikuvitus on rajana marjojen käytössä – jopa kosmetiikassa marjoja käytetään. Jos marjan happamuus häiritsee, maitotuotteet tuntuvat neutralisoivan kirpakkuutta. Puolukkaa voi lisätä myös smoothieihin tai tuorepuuroihin. Jos banaanista pitää, sen on todettu taittavan puolukan happamuutta esim. smoothieissa. Parhaimmat terveysvaikutukset ovat tietysti aivan tuoreeltaan nautituissa marjoissa. Olen tätä hehkuttanut ennenkin, mutta aiheellisesti nyt jälleen: kotimaiset marjat ovat terveellistä, ilmaista, ja useimmiten luomua lähiruokaa! Marjojen poiminta ja käyttö on myös ympäristöteko – kestävää kehitystä siis 👍 Lisäksi luonnossa liikkuessa mieli lepää ja kroppa saa hyödyllistä liikuntaa. 
Samettinen kurpitsakeitto syntyi keittämällä ja soseuttamalla kuorittu ja kuutioitu kurpitsa. Lisäsin tähän kevennettyyn versioon vain pätkän purjoa, pari pientä porkkanaa ja valkosipulia + timjamia, mustapippuria ja hieman soijakastiketta. Kerma- ja tuorejuusto- tai sulatejuustolisällä olisi saanut varmasti lisää hyvää makua, mutta tällä kertaa tämä oli se kevennetty versio. Keiton päälle voi ripotella kurpitsansiemeniä. Kurpitsasta syntyy saamieni vinkkien mukaan myös herkullista hilloketta puolukan kanssa tai vaikka kurpitsarisottoa. Jos Halloween-tapahtumia järjestää, tässä voisikin olla vinkkejä tarjoiluun 🎃

Kurpitsakeitosta riitti seuraavallekin ruokaverolle 😀

Pääsin ilokseni lämminhenkiseen väitösjuhlaan elokuun puolivälissä. Yhä on mukava mieli tuosta juhlasta. Painoin muistiin tarjoiluun liittyneitä asioita, mielestäni niistä voisin ottaa vinkkiä omiinkin tarjottaviin, jos vielä juhlia järjestän. Muistan, että kuusikymppisilläni olikin jotain saman suuntaista, oli paikallista tuoretta savusiikaa ja -kuhaa sekä vihannessalaatteja + marjakahvileipä jälkiruuaksi. Kenties juhlinkin vielä seuraavia tasavuosia, ja silloin voisin ottaa mallia näistä tarjottavista (toki pienimuotoisemmin). Nyt viehättää tämän juhlapöydän lailla juuri paikallisuus, kauden tuoreet tuotteet ja kotoisen luontomme antimet 💚
Jaan tässä em. juhlan päähenkilöltä kysyttyäni muutamia muistoja ihanista pöydän antimista, missä näkyi ja maistui myös keveys (mielestäni terveellisyyskin), mikä tällaiselle painoaan ja terveyttään tarkkailevalle juhlijalle sopii paremmin kuin hyvin. Niissä näkyi mielestäni myös nykytrendi, eli nk. ilmastoruoka-teema ymv. Tämä kaikki on laajemminkin nyt sydäntä lähellä, Marttojen ilmastoruokaa-kurssillekin olen menossa tämän kuun lopulla 😊 Ehkäpä kirjoitan tuon kurssin annista seuraavalla kerralla. Olen tuttavapiiristäni laajemminkin havainnut, että myös alkoholittomat juomat kasvattavat suosiotaan  juhlajuominakin. Olenkin sanonut kavereille, että näköjään voi hullutella ja rentoutua ihan yhtä hyvin ilman alkoholiakin, joten mihin niitä(kään?) turhia kaloreita sitten lopulta edes tarvitsee.

Tarjottavat juhlan karonkassa olivat kaikki paitsi paikallisista myös tämän kauden luonnontuotteista: sieniä, marjoja, paljon erilaisia kasviksia ja kuhaa lämpimänä ruokana, lisäksi maukasta graavattua siikaa sekä savumuikkuja. Tällaista suolan karttelijaa ilahdutti myös se, että liikaa suolaa ei ollut missään, ei graavikalassakaan. Kuohujuoma oli nykyistä lempijuomaani, paikallista hyvää alkoholitonta viiniä. Nyt kun on sienikausi meneillään, taidankin kokeilla sitä samettista alkukeittoa, tattikeittoa. Sen kanssa vatruskat ja hiivaton leipä sopivat todella hyvin. Leipien kera oli tarjolla mm. kalatahnaa. Jälkiruokana oli mustaherukkaherkku, jonka nimeä en osaa sanoa (tai en muista); suussa sulavaa ja raikasta se oli. Pöydässä ei ollut lihatuotteita, eikä niitä kaivannutkaan.

Näistä syntyi kasvissosekeittoa sulatejuustolisällä

Syksyn tullen kypsyvät paitsi monenlaiset marjat, herää myös halu harrastuksiin ja oppimaan. Sain ilokseni paikan seutuopiston suosittuun yksinlauluun ja joogaan. Jooga ja laulutunti ovatkin arkiviikkoni kohokohdat! ♪♫♬ Opistolta tulee noin neljän satasen lasku, mutta harrastukset maksavat. Eläkeläisalennuksia noissa ei ole. Opistolta (kuten kaikkialta muualtakin) on tullut useiden kanavien kautta kattavasti ohjeita koronan vuoksi, joten pyrin luottamaan turvallisuuteen, vaikka se pieni pelko aina ihmistenilmoilla liikkuessa takaraivossa häilyykin. JoenVolin kausikortti kympin eläkeläisalennuksella maksaa 135 euroa, ja pidän sitä varsin edullisena; sillä saa jumpata vapaasti missä vain seuran jumpassa ensi kevääseen saakka. Toivon kyllä hartaasti, ettei korona pahene, ja rajoitukset tule jälleen voimaan peruttuine ohjaustunteineen… 😳

Enolaisessa pellossa kasvoi sydänperuna - tämä ei lihota!

Myös kirjallisuuspiirimme alkaa jälleen kokoontua syyskuussa. Puolisen vuotta on tässäkin kulunut edellisestä tapaamisesta. Fernando Aramburun 664-sivuinen Äidinmaan lukeminen tuntui alussa työläältä, mutta puolivälin jälkeen se imaisi mukaansa ja kirjan lopussa henkilöitä jäi suorastaan ikävä 💑 Tämä tuhti kirja Baskimaan historiasta on syyskuisen kirjallisuuspiirimme teos. Teosta on verrattu runsaine henkilögallerioineen Tolstoin Sotaan ja rauhaan. Kirjallisuuspiirissä on antoisaa keskustella, ja oli tuossa teoksessa paljon itselleni aiemmin tuntematonta historiaakin. Kirjastosta sain nyt myös luettavakseni kirjallisuuspiirissämme myöhemmin käsiteltävän kirjan Tuula-Liina Variksen uutuusteoksen Sattunut syntymään.
Syyssesongista inspiroituneena tilasin tänään Satokausikalenterinkin vuodelle 2021, se maksoi vain 23,90 € ja toimituskulua ei tämän kampanjan aikana mennyt. Satokausikalenteri muistuttaa (toivottavasti minuakin!) sesongin kasviksista, juureksista ja hedelmistä ja antaa maustamisvinkkejä vähäsuolaisiin keitoksiini.

Karin vetämässä kirjallisuuspiirissä saa iloa elämään ja hyviä lukuvinkkejä. Sieltä sain vinkin tähän ikisuosikkiinikin, Ulla-Lena Lundbergin Jäähän 👍

Kuuntelen nykyään aika usein sauvakävellessäni puhelimen kuulokkeista esimerkiksi radio-ohjelmia tai youtubesta luentoja tai keskusteluohjelmia kulloisestakin kiinnostuksen kohteestani. Kuuntelin hiljattain Patrik Borgin asiantuntijaluentoa painonhallinnasta. Sehän se on minulle herkästi painoa kerryttävälle eräs must-juttu, mihin pitää aina vaan kiinnittää huomiota, ehkä elämäni loppuun asti. Borg nimesi kolme tärkeää (tuttua) asiaa, millä on mahdollisuus päästä pysyvään painonhallintaan, ts. saa pidettyä suunilleen saavutetussa lukemassa sen pudotetun painonsa:

1) Säännölliset ateriavälit (sitä hän painotti erityisesti)

2) Kasvisten lisäys jokapäiväiseen ruokavalioon (esim. vanha tuttu lautasmalli: ensin lautasen puolikkaalle kasviksia, sen jälkeen toiselle puolelle muu ruoka)

3) Joustavuus (ts. jos jotakin tekee kovasti mieli, sitä voi syödä, kun nuo kaksi em. kohtaa ovat kunnossa).

Minulle tuo jälkimmäinen (kohta 3) on tärkeä siinäkin mielessä, että jos määrään itselleni totaalikiellon johonkin, sitä sitten tekeekin koko ajan mieli (toisaalta mm. Borg sanoi, että useimpien kohdalla se on juuri niin). Näin käy, oli se kiellon kohde lopulta sitten ihan mitä vaan. Tiukat rajoitukset sopivat harvalle, ja jos tekee mieli vaikka suklaata tai jäätelöä, niin maltillinen määrä sitä ei vaikuta suuntaan eikä toiseen. Aiemmin olin suklaan kohdalla kai tiukempikin, eli sallin itselleni yhden tai enintään kaksi palaa tummaa suklaata iltateen kanssa. Nyt kun on elämään tullut muuta, mm. sydänlääkkeet sen iltateen yhteydessä, en jaksa olla enää niin tiukka. Yritän muistaa kuitenkin nuo kaksi em. kohtaa (1- ja 2-kohdat), niin sitten voin ostella Viipukasta leivoksia tai nauttia läheisen jäätelökioskin antimista 😋

Pyöräilylenkkien ohessa on mukavaa poiketa Ylisoutajan jäätelökioskille 🍦

Koska lihomisaihe on ollut uutisissakin esillä viime päivinä tavallistakin enemmän, tutkin myös muutamia ajankohtaisia lähteitä. Tämä aihehan on sydäntäni lähellä erityisesti ja tämän viikon uutisissa tuli lisäksi huolestuneita uutisia lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainoisuudesta.  Sydändiagnoosin saatuani mielsin entistäkin paremmin, että ihmedieetit ja muut kuurit eivät sovi yhteen tämän(kään) sairauden kanssa, ja painoa on pyrittävä pitämään kurissa muulla tavoin. WHO pitää ylipainon syitä hyvin tunnettuina. Niitä ovat muun muassa automaation aiheuttama lihastyön vähentyminen, kaupungistuminen sekä siirtyminen teollisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin, jotka sisältävät paljon rasvaa ja sokeria. Niin tuttua! Uutisissa 9.9.2020 sanottiin, että myös lapsilla vääränlainen ravinto, limsa ja karkit aiheuttavat yhä lisääntyvää lihavuutta. Myös elämäntapojen muutos vähäisen liikkumisen myötä lisää lihomista. 

Elokuun kohokohtia oli myös maakuntapäivä 29.8 ja kansallispukutuuletus Taitokorttelin aitalla. Pääsin kertomaan maakunnan omasta Pielisen-Karjalan puvusta (kuva: Linnea Karkiainen)

Painonhallinnan asiantuntija professori Pertti Mustajoki puhui Terve paino ry:n tilaisuudessa Helsingissä, että lihavuudesta on tulossa vakava terveysongelma, mihin kuolee vuosittain n. 6000 ihmistä, eli enemmän kuin liikenneonnettomuuksissa 😢Mustajoki korostaa, että etenkään lapset eivät kykene tunnistamaan epäterveellisiä ruokia – vastuu on siis vanhemmilla. Suomalaisia on kannustettu monilla kampanjoilla syömään terveellisemmin, joten tiedon puutteesta tässä ei ole kyse. Pikakuurit tai muut erikoiset dieetit eivät tuo pysyviä tuloksia, sen olen huomannut omakohtaisestikin jo monina aiempina vuosikymmeninä. Jälleen palautuu mieleen sekin, kun lihoin opiskeluaikana noin 15 kiloa varsin lyhyessä ajassa. Niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin, sain pudotettua tuolloin kertyneet kilot lisäämällä syömistä varsin reilustikin! Päivän ruokailut koostuivat painon putoamisen vaiheessa neljästä - viidestä päivittäisestä ateriasta: aamupala, lounas, illallinen ja iltapala ja tarvittaessa välipala. Lihomisvaiheen aikana koin syöneeni huomattavastikin vähemmän, sillä säännöllisiä ruoka-aikoja ei ollut, liikunta kuittautui vajaan kilometrin pyöräilyllä yliopistolle ja kirjastoon ja välipaloja kului erityisesti rasvaisten ja sokeristen muodossa. Stressillä ja siitä johtuvilla univaikeuksilla saattoi tietysti olla oma osuutensa asiaan. Väsyneenä ja stressaantuneena ei jaksa miettiä syömisiäänkään.

Marjojen putsauksen lomassa lepäilen toisinaan laiturilla ja katselen taivaan näkymää 💗

Välillä eri keskusteluissa ns. hyvienkin hiilarien karttelu nostaa päätään, ja mm. peruna ja leipä julistetaan lihottaviksi ja siten kartettaviksi😲 Itse en tähän usko. Tuskinpa jaksan syödä hauvikasperunoita tai esim. ruisleipää niin paljoa, että niillä lihoisin. Nyt kun koetan hallita painoani (mitä se sitten lopulta onkaan?), sokeripitoiset ja rasvaiset koetan jättää vähemmälle, alkoholi ja muut energiapitoiset juomat minimiin. Eineksiä tai muuta pikaruokaa käytän mielestäni vain harvoin, mutta kahvileipiä suuni söisi kyllä hyvällä mielihalulla vaikka kuinka usein. Niissä olen koettanut pitää ns. karkkipäivän, eli kerran viikossa herkuttelen leivonnaisilla ja toisinaan pitsallakin. Välillä puolitan muhkean leivonnaisen ja syön se toisen puolikkaan seuraavana päivänä 😎 Kyläillessä ja kahvilatapaamisissa ystävien kanssa en kaloreita mieti. Tummaa suklaata otan silloin tällöin palan tiedostaen, en entiseen tapaani ohimennen ja kuin itseltänikin varkain. Tämä kuulostaa kyllä omiinkin korviini hieman hyveelliseltä, ja tunnustan, että välillä onnistun ja välillä en… Sitten vaaka antaa jälleen palautetta. Olen huomannut, että tuolla satunnaisella herkuttelulla ei ole kuitenkaan vaikutusta suuntaan eikä toiseen.  Em. lähteitä lukiessani mieleen palautui jälleen kerran myös se, että sydänsairaus ja lihavuus on huono yhdistelmä. Senkin takia lautasmallin ja säännöllisen ruokailun muistuttelu jatkuu aina vaan!

Herkullisia ja kevyitä hetkiä luonnonantimien, kauden kasvisten ja juuresten parissa! 🌱🌿🍃🍄🍅🍎🍏