Ilmaista superruokaa, terveyttä, iloa ja inspiraatiota!

Elokuu on saanut nimensä siitä, että silloin korjataan kesän satoa, eloa. Elo tarkoittaa sekä kasvavaa että korjattua tai jo puitua viljaa tai sitten itse viljankorjuuta. Viljapeltoa (useimmiten ruispeltoa) on sanottu elopelloksi. Viljan ohella myös muunlaista omaisuutta on voitu sanoa eloksi: ruokaa, tavaroita ja kotieläimiä. Pohjois-Suomessa porokarja on poroelo. Elo on johdettu vanhimpiin omaperäisiin sanoihin kuuluvasta uralilaisesta verbistä elää. (kotus.fi.)

Metsät ovat nyt täynnä terveellistä, kevyttä, herkullista ja ilmaista superruokaa!

Suomalaisen kirkko on metsä, ja etenkin koronakamppailussa monelle selviämisen keskeinen tekijä on ollut pääseminen luontoon, toteaa pappi, toimittaja ja tietokirjailija Hilkka Olkinuora Yhteishyvässä 4/2020. Metsässä liikkuessa voi myös antaa mielikuvituksensa lentää. Silmien ja mielen herkistyessä voi nähdä vaikkapa häivähdyksen metsän hiljaisista näkymättömistä olennoista 😉

Koetan kannustaa niin itseäni kuin toisiakin metsän antimien keräämiseen. Pyrin kuvailemaan tässä (joitakin lähteitä käyttäen) myös metsässä liikkumisen ja luonnonantimien nauttimisen terveyshyötyjä. 

Mustikka on supermarja ja tekee hyvää sydänterveydellekin 💓

Mustikassa on E-vitamiineja ja jonkin verran C-vitamiinia. Se on hyvä ravintokuidun lähde, parempi kuin hedelmät. Superruoaksi mustikan tekevät sen sisältämät polyfenolit, joita siinä on eniten luonnonmarjoista. Varsinkin mustikan antosyaanipitoisuus on suuri. Antosyaanien on todettu muun muussa laskevan verenpainetta, edistävän verisuonten toimintaa ja parantavan insuliiniresistenssiä (sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa) ja niiden terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen ahkerasti. Mikä mielenkiintoista, mustikalla on myönteisiä vaikutuksia mahdollisesti myös muistiin, ruoansulatukseen ja silmien terveyteen. Kuivattuja mustikoita on kautta aikojen käytetty lääkkeenä vatsavaivoihinkin. (martat.fi.) Perimätiedon mukaan sitä on käytetty niin ripulin kuin ummetuksenkin hoitoon 👍

Marjoista on moneksi

Hyvä terveys -lehden (7/2020) mukaan mustikka helpottaa metabolisen oireyhtymän aiheuttamaa tulehdustilaa ja on myös hyväksi silmien terveydelle. Tänä vuonna mustikoita on runsaasti ja myös niiden laatu vaikuttaa paremmalta kuin monina muina vuosina.  Tietysti terveet elämäntavat muutenkin vaikuttavat, ja toisaalta jos muuten syö ja juo mitä ja miten sattuu, tuskin pelkästään marjoja syömällä saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä. Jos ruokavalion perusta on kunnossa, esim. jo parin dl:n päiväannoksella mustikoita on tutkimusten mukaan terveyshyötyjä.

Ahomansikoita, lakkoja ja villivadelmiakin on tänä kesänä ollut tavallista runsaammin

Metsiin jää ahkerastakin poimimisesta huolimatta paljon marjoja ja sieniä pilaantumaan. Jos ei itse pääse marjaan, voisi myös kysellä tutuilta, myisikö/lahjoittaisiko joku marjoja omasta runsaudestaan. Myös torilla voi marjastaa... Myyntiin kerätyistä marjoista ja sienistä kuulin radiosta hyvän puheenvuoron, jossa todettiin, että laita myyntiin vain sellaisia tuotteita, mitä itsekin ostaisit. Kuiva ja pyörivä mustikka on kuulemma parasta, mutta olen huomannut, että jos poimurilla poimii, saaliista tahtoo tulla kosteaa. Jos malttaisi poimia käsin ja perkaisi ne varovasti ja käsin rasioihin, saisi varmaan paremmin sitä pyörivää mustikkaa. Meillä on ollut hieman mutkat suoristava meininki, eli marjat on kerätty poimurilla, perattu ritilällä ja pakastettu puolen litran pusseissa.

Sienten satokausi on onneksi pitkä 👍

Korvasienet nousevat jo keväällä, kun lumi on sulanut. Sienten satokausi jatkuu myöhään syksyyn, joidenkin osalta usein lumen tuloon saakka. Marttojen nettisivuilla on laajasti tietoa sienten tunnistamisesta, valmistamisesta ja terveyshyödyistä. Marttaliiton kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen on todennut, että tuoreet sienet ovat kevyttä ravintoa, sillä suurin osa niiden painosta (noin 90 %) on vettä. Keveydestään huolimatta sienet pitävät nälkää, sillä niissä on yllättävän paljon kuitua.

Mennään metsään

Monet runsautta uhkuvat kuvamuistot innoittivat viime viikonloppuna suuntaamaan sienimetsään. Sienisaaliimme jäi kuitenkin varsin vaatimattomaksi (sienikuvat tässä ovat aiemmilta vuosilta).  Mustikoita sen sijaan olemme saaneet hyvin, lienee runsaat 30 litraa pakastimessa. Enpä muista koskaan aikaisemmin olleen tuollaista määrää 😀 Kiitän metsää mustikoista ja tuosta pienestäkin sienisaaliista ja toivon, että niitä vielä myöhemmin nousee meidänkin vakipaikoillemme Pielisen itärannoille. Tutut ovat kertoneet erinomaisista sienisaaliistaan mm. Liperin ja Outokummun suunnalla. Metsässä samoilu sai ajattelemaan myös sienten terveysvaikutuksia. Lähteiden mukaan on varsin runsaastikin näyttöä siitä, että monilla sienillä on suotuisia terveysvaikutuksia. Enpä tiennyt sitäkään, että penisilliinin ja erytromysiinin kaltaiset lääkkeet on eristetty sienistä. Sienissä on myös kaikkia kahdeksaa ihmiselle välttämätöntä aminohappoa, kirjoittaa mm. Maaseudun Tulevaisuus syksyllä 2017. 

Rouskut suolaan ja maakellariin

Rouskut nousevat vasta myöhemmin ja ainakin jonkin verran niitä toivoo saavansa talvisäilöön sienisalaattiaineksiksi. Kerman kanssa valmistettu suolasienisalaatti on minulle se must-jouluherkku 😋  

Ravintoaineiden lisäksi sienet sisältävät suuren määrän luonnon fyto­kemikaaleja, joilla on laaja kirjo erilaisia terveysvaikutuksia. Fytokemikaaleilla voi olla esimerkiksi immuuni­järjestelmää vahvistavia tai viruksia ja bakteereja torjuvia vaikutuksia. Sienet kiinnostavat myös syöpätutkijoita. Ihmisillä, jotka nauttivat sieniä säännöllisesti, on muuta väestöä pienempi riski sairastua syöpään, sanovat japanilaistutkijat. Keskivertosuomalainen syö kuitenkin vain noin puoli kiloa sieniä vuodessa. Marttojen Hop­su-­­­­Neuvosen mukaan tuolla määrällä ei ole suurtakaan terveydellistä merkitystä. Esimerkiksi Aasiassa sieniä syödään jopa noin 20 kiloa vuodessa henkeä kohden. (Maaseudun Tulevaisuus 9/2017.)

Sieniä ja marjoja tuoreeltaan!

Martat ohjeistavat fb:n livessä (10.8), että marjoja ja sieniä kannattaa syödä erityisesti tuoreeltaan. He myös vinkkaavat, että sellainen sieniveitsi on hyvä, minkä päässä on suti. Jos tällaista ei ole, niin sileäteräinen veitsi ja pullasuti ajavat saman asian #etämarttailu. Tänä vuonna on hyvä herkkutattisato, ja kaikki näyttää olevan aikaisessa. Suppilovahverot ja rouskut toki tulevat yleensä vasta myöhemmin. Martat varoittavat kuitenkin sappitatista, ja vaikka se ei ole myrkyllinen, jo pieni pala sitä voi pilata muuten hyvän sieniruuan. Sikurirouskua sen sijaan voi käyttää mausteenomaisestikin. Itse en ole sitä (vielä) kokeillut, mutta olen kuullut, että se antaa ruokaan mausteisen currymäisen maun. Sienipoimijavalmennuksia on tulossa Pohjois-Karjalan marttojen  ”Tulevaisuutta luonnontuotteista” -hankkeessa, ja tämä on erityisen hyödyllinen heille, jotka keräävät sieniä myyntiin. Marttojen valtakunnallinen sienipäivä on Joensuussa Marttakahvion läheisyydessä la 29.8 klo 10 - 14. 

Kuivattuja sieniä lahjaksi

FB:n martat-livessä (10.8) muistutettiin, että anna lahjaksi esim. purkillinen kuivattuja sieniä. Esimerkiksi kuivatut tatit on loistava lahjavaihtoehto. Itse sain taannoisena syksynä Savon sukulaisiltani kuivattuja mustatorvisieniä ja suppilovahveroita (kuva yllä). Edellisessä kuvassa on kyläkaverin lahjoittamat tuoreet suppilovahverot. Ystäviltä saimme kerran lahjaksi ihanaa sienijauhetta, mikä oli valmistettu kuivatuista kantarelleista. Em. lähteessä ohjeistettiin, että jos kuivuria ei ole, sieniä voi kuivattaa vaikka leivinuunin tai lattialämmityksen päällä, tai jos on jääkaapin päällä lämmin kaappi, niin voi kuivattaa sielläkin, kun laittaa kaapin oven raolleen.

Mielihyvää ja terveyttä

Metsässä liikkuminen on arkiliikuntaa parhaimmillaan: epätasaisessa maastossa liikkuminen kehittää tasapainoaistia ja lihaskuntoa. Näköaisti valpastuu sieniä etsiessä, kun niitä tähyillessä katsoo välillä lähelle ja välillä kauas. Luonnossa oleilu ja liikkuminen ovat muutenkin hyväksi aivoille ja aisteille. Luonto kohentaa mielialaa, rentouttaa ja virkistää. Uutta näkökulmaa antoi, kun kirjailija Anni Kytömäki suositteli metsä- ja sieniretkiä rakastumisensa alkuvaihetta eläville. Hän oli ollut sienimetsässä ensitreffeillä tulevan puolisonsa kanssa - ja ilmiselvästi onnellisin seurauksin 💖. Yhteisellä metsäretkellä voi olla välillä hiljaakin, vain katsella ja kuljeskella. Retken jälkeen voi rauhassa katsoa, laitettaisiinko sienet jatkossa samaan koriin, Anni Kytömäki hymyilee haastattelussa Voi Hyvin -lehdessä 6/2020.

Satumainen saniaislehto

Kaupungissa monet tärkeät ja isot jutut tuntuvat maalla jotenkin merkityksettömiltä ja maalla puolestaan moni tärkeäksi koettu kutistuukin kaupungissa pieneksi. Eräs ystäväni sanoi osuvasti, että nimenomaan kontekstissaan merkitys kirkastuu. Kaupunkioloissa jotkin asiat tuntuvat suorastaan turhilta, mutta maalla niillä on merkitystä. Siellä ymmärtää, että luonto voittaa aina ihmisen. Patiomme betonilaattojen rakosista on alkanut kasvaa sammal, kirva rei’ittää raparperiani ja myrsky kaataa puita.

Metsässä liikkuessa voi antaa mielikuvituksensa lentää. Voi alkaa miettiä myös niitä metsän hiljaisia näkymättömiä olentoja. Juttelimme ja lauloimme Nooan (5 v.) ja Lennin (3 v.) kanssa mm. menninkäisistä, peikoista ja keijuista. Heidän ikäisilleen ihmisille on aivan luonnollista, että metsässä on monenlaista elämää. Maahiset puolestaan tulivat mieleeni Joensuun Taitokorttelissa olleen näyttelyn myötä (kuva päivitykseni lopussa).

Keijut ja menninkäiset 

Kiinnostuin googlaamaan aiheesta, ja seuraavat asiat näistä salaperäisistä olennoista olen koonnut Wikipediasta 2020. Todennäköisesti palaan vielä joskus myöhemminkin näihin myyttisiin hahmoihin 😊

Menninkäinen on mytologialähteiden mukaan yksinäisillä paikoilla asustava, yleensä ihmisille suopea henkiolento. Menninkäiset mielletään usein karvaisiksi. Menninkäiset liikkuvat vain öisin, sillä ne eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Menninkäisistä on monia erilaisia kuvauksia, mutta usein ne ovat vieraita ja outoja olentoja. Nykyajan lastentarinoissa menninkäiset esitetään yleensä herttaisina, ujoina ja mukavina olentoina. Menninkäiset asuvat usein metsässä, kaukana ihmisistä. Ne saattavat pälyillä ihmisiä ikkunan tai puunrungon takaa, tai istuskella ryhmänä kivellä ihmistä tuijottaen.

Keijukainen eli keiju on nykymerkityksessään yhteisnimitys monenlaisille pienille, siroille ja kauniille naispuolisille uskomus- ja satuolennoille, joilla on selässään hyönteismäiset siivet. Keijukaiset osaavat lentää, tanssia ja tehdä taikoja, ja ne ovat yleensä kuolemattomia. Keijujen siivet ovat esimerkiksi perhosen tai sudenkorennon siipien kaltaiset. Keiju saattaa olla osittain tai kokonaan aineeton tai sumunkaltainen. Keijujen mielipaikoiksi on usein mielletty pienet metsälammet tai järvien tyynet lahdet. Toinen niin hyönteisten kuin keijujenkin suosima paikka on kukkaketo ja tällaisia kukkaiskeijuja liikkuu etenkin kuvitustaiteen puolella. (Wikipedia 2020.)

Mytologia on kiehtovaa - sananen vielä maahisista, keijuista ja menninkäisistäkin ❤

Maahiset eli maanväki ovat pieniä, ihmisenmuotoisia olentoja, joista on paljon suomalaisia kansantarinoita. Maahiset asuvat maan alla omassa maailmassaan. Usein maahisten maailma koetaan todellisen maailman peilikuvaksi, joka voi olla jopa ylösalaisin. Maahiset voivat olla ilkikurisia. Joskus metsässä kulkija saattaa joutua maahisten lumoihin ja eksyä nurinkuriseen maailmaan, jota metsänpeitoksikin on kutsuttu. Maan väki voidaan käsittää myös taikavoimaksi, jota on maassa. Maanpäällisessä maailmassa maahiset ovat yleensä näkymättömiä.  Maahisten sanottiin olevan omissa oloissaan rauhaa rakastavia, järjestelmällisiä, siistejä ja sopuisia. (Emt.)

Ennen vanhaan uskottiin, että maanväki voi myös sairastuttaa ihmisen. Maahan kaatuva saattoi loukata maan väkeä, jolloin maanväki tartutti häneen sairauden, maan vihan. Vaarallisena pidettiin myös kuuman veden kaatamista maahisten asuinsijoille tai tarpeiden tekemistä sinne, Wikipediassa 2020 mainittiin. 

Roskien ja muiden jätteiden heittäminen luontoon (metsään tai veteen) ja muut vielä rankemmatkin ympäristörikokset voivat myös vähintäänkin mielikuvissa herättää ”maan vihan” 😠 Olen kuullut joiltakin marjastajilta, että esim. entisellä kotikylälläni tien penkoille on tänä kesänä heitetty kokonaisia roskapusseja ja muita roskia tölkkeineen ja lasipulloineen. Kenenkähän jäljiltä nekin ovat 😫 Tulee mieleen se vanha ohje, että minkä (esim. tölkit ja pullot) jaksat kantaa täytenä luontoon, jaksat kantaa takaisin tyhjänäkin. Myös savuamaan jäävät tulipaikat pitäisi sammuttaa kunnolla ennen pois lähtöään. 

Näin keijun lammen yllä 😍

Edellä oleva kuva on Lennokkaan Maahisen Sanna Soinisen taide-myyntinäyttelystä Joensuun Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilan suuresta salista. Mielikuvitusta inspiroiva luonnonväkeä ja luonnonvoimia kuvaava näyttely on avoinna elokuun ajan.

Lapset ovat kertoneet nähneensä keijun tanssivan sinihimmeässä mekossaan lammen yllä. Veden yllä liikkuva hyönteinen tai veden pinnasta illalla kohoava sumukiehkura voi näyttäytyä keijun oloisena. Ehkäpä aikuinenkin näkisi, jos hän keskittyisi katselemaan, antaisi lapsen lailla tilaa mielikuvitukselleen? Metsän tuoksut, näkymät ja äänet tuovat etenkin maalla kasvaneelle mielikuvia, joissa voi metsässä samoillessaan matkata muihin maailmoihinkin. Samalla koriin kertyy sieniä ja marjoja 🍄🍓😋

Kaunista kypsää kesää 💕🌻🍀