Ajankohtaista pihasta ja pientareelta

Kun linnunpoikaset pesästään
kesällä kypsyvät elämään,
viel' ei taida ne laulella,
"tiutiu, tiutiu" vain tiukkua.
Sen verran oppivat äidiltään.

Suo heidän kulkea maailmaa,
kokea, kärsiä, oivaltaa,
niin ensi kevähän tultua
on syvä, sointuva laulunsa
ja sydämiin se jo vaikuttaa.
J. H. Erkko

Pihapuiden pöntöissä ja osin ulkorakennuksen piisin päälläkin pesineet poikaset ovat kasvaneet ja alkavat valmistautua muuttomatkalle. Tämä on aina niin haikeaa, mutta sieltähän ne jälleen keväällä palaavat, kuten Erkon runossa toiveikkaasti riimitellään  👍💜

Mitäs muuta pihassamme on nyt, kun elokuun viimeinen viikko pyörähtää käyntiin.
Kerrostalokodin ulkorakennuksen seinustalta päätettiin viime kevään pihatalkoissa hävittää siinä kituliaan näköisinä kasvaneet ja niukasti kukkineet rusopajuangervot. Pelastimme muutaman taimen roskalavalta, ja ihme kumma: nyt ne täällä Pielisen rannalla Marttalan pihapiirissä jo kukkivat! Luulin että muuttokesä menee niiltä "alkushokissa".
Krysanteemien alustoiksi löytyi kirpparilta rautapata ja toiselle ulkorakennuksen "sillan" alta vanha emalikuppi. Tällaiset löydöt ilahduttavat minua ❤ Kyläkaveri neuvoi ruosteenpoistossakin: padan voi panna talvella kuumaan uuniin ja sen jälkeen ruosteet karisevat. Luulen kyllä, että tällainen tuunaus vaatii tältä kaupunkilaistumpelolta vielä harjoitusta... 

Ruukkukrysanteemit ja rusopajuangervo  

Kirjoitin tässä blogissani keväällä, että saa nähdä, saanko tulilatvat uudelleen kukkimaan. Ennen en ole saanut. Nyt ne molemmat kukkivat uutta kierrosta täällä pihan pöpelikössä puolukanvarpujen ja kanervien seassa - punainen kukka mielestäni varsin terhakastikin. Pihassa on kukkinut ja kypsynyt muutama puolukkakin, mutta mustikoita ei tänä kesänä kehittynyt pihaamme lainkaan, vettä olisi tarvittu enemmän 💧

Tulilatvat metsässä

Vuonislahden kesäkauden avajaisissa kesäkuun alussa on yleensä aina taimikirppiskin. Birgitin kasvattamat samettiruusun taimet eivät ole koskaan pettäneet: aina ne kukkivat kauniisti vähäisellä hoidollakin myöhäiseen syksyyn saakka. Kumppani laittoi maakellarin taakse varjopaikkaan kokeeksi kannon päälle yhden taimen, ja näkyy se menestyvän siinäkin. Kaunis tämä kukka on juuri kuvaushetkellä sadekuuron niskaansa saaneenakin 😊

Saniainen ja samettiruusu

Huonekasvini ovat olleet ulkoruokinnassa jälleen tänä kesänä. Kaikki muut ilmeisesti pitävät siitä paitsi enkelinsiipi. Viherpeukalo-äitini kauhistui: et kai sinä ole enkelinsiipeä ulos laittanut 😲 Syy kommenttiin selvisi pian, kun kukka karisti ulos jouduttuaan lehtensä ja näytti kuolevan siihen paikkaan. Nyt sisällä keittiön ikkunalla se on jo kasvattanut muutaman lehden ja mikä ihmeellisintä: pari pientä punaista kukkaakin!
Varsinainen luonnon ihme on kuitenkin mustanmerenruusu (kuvassa edessä keskellä). Tämä Saaralta saamani kukka kukki viime kesänä komeasti ja syksyllä sisään nostettuna se näytti pian kuihtuvan. Unohdin kasvin sisäeteisen nurkkaan talveksi ja kevään tultua nostin sen ulkorappusten alle aikeenani kipata tuo (kuollut?) kukka kompostiin. Mitään elonmerkkejä siinä ei ollut. Unohdin sitten sen rappujen alle ja juhannuksen tienoilla huomasin, että se oli kasvattanut ruukun täydeltä pieniä tummanvihreitä versoja. Ilmeisesti kukka oli imenyt itseensä kosteutta ulkoilmasta? Nyt se rehevöityy viikko viikolta, ja sua nähä, ehtiikö peräti kukkia tänä kesänä. Joo, joo, viherpeukalot, minun olisi pitänyt ymmärtää aloittaa sen kastelu jo alkukeväästä... Tällaista noviisipuutarhuria em. ilahduttaa kuitenkin suuresti, samoin kuin Vuonislahden martoilta viime maaliskuussa synttärilahjaksi saadut juorutkin  💜 Ne olivat silloin terhakoita pikkutaimia ja nyt ovat kasvaneet jo näin komeiksi - ja huomatkaa väri!

Edessä juorut ja mustanmerenruusu, keskellä jukkapalmut ja takana kaksi rahapuuta

Muistan lapsuudestani kun naapurin emäntien kanssa vaihdettiin "kloksin" mukuloita 😊  Muistelen, että niitä säilytettiin talvet jossain kuivassa ja viileässä paikassa. Keväällä viherpeukalot jälleen istuttivat mukulat multiin ja asettelivat ruukut ulkokuistin ikkunoille, missä ne ilahduttivat kukinnallaan loppusyksyyn saakka. Tämä sisäkasviksi aikomani "kloksi" unohtui kaupunkiin lähtiessämme puolivahingossa ulos pihapihlajan alle, ja siinä se paahteelta suojassa kasvatti runsaasti uusia kukannuppuja. Ilmeisesti se tuosta varjoisasta olopaikastaan tykkäsi, sillä kuulin myöhemmin, että tämä kukka ei kovin aurinkoisesta kasvupaikasta välitäkään.

Gloksinia eli suppilokukka, tutummin "kloksi"

Kuulin sieniseuran jäseneltä Juhalta, että mm. etikkasäilykkeeksi kaipailemiani kangassieniä pitää odotella vielä viikko tai pari. Vettä toivotaan 💧 
Kävin viime viikolla Joensuun seutuopistolla sieninäyttelyssä, ja siellä Juha ja muut sieniseuran jäsenet kertoivat, että koivunkantosieni on erinomainen ruokasieni. Se näyttää kasvavan täällä pihassamme. Opiskelua kuitenkin vielä tarvitaan, sillä en halua sekoittaa sientä myrkylliseen myrkkynääpikkään.  Esimerkiksi tästä linkistä löytyy lisätietoa ja suosittelen itselleni ja muille epäröiville joidenkin seikkojen tarkistamista: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/koivunkantosieni?fbclid=IwAR3EjCCP4ZCTZBEJr2LGY0ojuRGqaEBmblVVVha4PW-sJKAB5BeLDxo9zQI

Orvokkini tummasilmä ja koivunkantosienet (?)

Puolukoita näyttää tulevan tännekin, ainakin hieman enemmän kuin mustikoita. Saimme mustikoita ruohikkoiselta mäen rinteeltä muutaman litran, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että työn takana ne tänä kesänä olivat. Tänään ennen saunaa saatan käydä keräilemässä muutaman desin syömäpuolukoita, maakellariin säilöttäväksi niistä ei vielä ole. Saavat kypsyä vielä ainakin pari viikkoa.

Puolukka on nykyinen lempimarjani

Vitsikäs mökkikaveri totesi, että pitänee ottaa kastelukannu mukaansa, jos aikoo huuhtoa hiukset järvessä saunan jälkeen! Meinaan että tuonne Mykräsaaren kupeeseen saakkako olisi hyvä kahlata, ja kaataa sitten siellä kastelukannulla röpötöntä vettä päähänsä... 😲 

Matalalla on vesi Pielisessä...

Vettä, sieniä ja puolukoita odotellen 👍💜😊💧❤