Syksyssä on jos jonkinmoista

Taukoa ja kuivemman kauden haasteita

Olen yleensä kirjoittanut tänne kerran kuussa, mutta elokuussa en kirjoittanut blogiini. 

”Sanat ovat lemmikkejäni. Ruokin niitä tarpeen tullen hiljaisuudella.” (Paula Sainio, Peilikaupunki, 2013.)

Tänä kesänä on ollut poikkeuksellisenkin paljon monenlaista menoa ja toimintaa. Sain elokuussa myös pyynnön kirjoittaa vapaaehtoistyönä sydänyhteisöni Karpatioitten lehteen aiheena sienet ja sienestys ja metsän hoitava vaikutus. Luonnon terveyttä edistävästä voimasta onkin aina mukavaa kirjoittaa. Myös oman kylän lehteen lupasin kirjoittaa, ja juttuni kirjallisuuden proseminaarityöstä julkaistiinkin jo Vuonislahti-lehden numerossa 3/2024. Lehtiä saa mm. kirjastoista, ja Vuonislahden lehti löytyy myös verkosta os. vuonis.net.  

Pielisjoen rannassa sauvakävelyllä

Ilahduin kun henkilöt (jotka eivät ole face bookissa) kysyivät, pidätkö kesätaukoa kirjoittamisessa, blogiasi on kaivattu. Olen jotenkin kokenut toistavani itseäni, ja se tuntuu välillä kyllästyttävältä, mutta tietenkin se on kiva, jos lukijat eivät koe juttujani samoin. 

Yritän panna uudempaa levyä pyörimään. Jos jollakulla on aiheideoita, otan mieluusti vastaan 👍 Positiivareiden ajatuksia 19.8.2013 mukaillen: ”On hyvä laittaa välillä uusi levy soimaan. Tämän hetkinen äänityksesi on hyvin monen ihmisen aikaansaannos ja jos toteat, että se ei sinua tyydytä, on aika vaihtaa levyä."

Harjoittelin spiraalitekniikkaa marttojen kurssin opeilla - ja mielestäni onnistuin tässä (kuva) jo hieman paremmin 🌺

Aina voi tehdä muutoksia suunnitelmiin. Voi laittaa uuden levyn pyörimään. Muutos on joka päivä mahdollinen. Vaikka ottaa riskin, toisaalta olisi hyvä välillä poiketa polulta. Kenties on turvallisempaa tallustaa tuttua ja varmaa polkua sivuilleen vilkuilematta, mutta uutta voi oppia ja jopa virkistyäkin, jos poistuu välillä siltä takuuvarmaksi kokemaltaan "mukavuusalueelta".

Tästä tuli mieleen Juicen lyriikkaa:

"On helppoa olla samaa mieltä,

on helppoa olla mieletön,

vaan enemmän löytää, kun poikkeaa

tieltä ja oikaisee läpi metsikön." (Juice Leskinen).

Marttojen järjestämän kukkakimppujen sidontakurssin harjoitustyö. Kukkia katselen ilokseni usein, niin kuvissa, tauluissa, maassa kuin maljakoissakin 🌸🌺🌻🌼

Kuvat valikoin tälläkin kertaa oheen siltä pohjalta, mitkä puhuttelevat nyt, tässä hetkessä. Kuva voi olla ajankohtainen, mutta se voi olla joskus viime vuodelta tai kauempaakin. Mietelmistä pitävänä laitan nytkin mukaan jonkin runon/mietelmänkin, jos se mielestäni kyseisen hetken ajatuksia kuvaa.

Ajankohtaista Vuonislahdesta

Pielisessä vesi on nyt ennätysmatalalla. Jauhiaisen salmi alkaa olla yhtä mutavelliä. Koetin viikonloppuna huuhtoa marjojen poimuria rannassa, mutta olisi pitänyt kahlata mutaröpelikössä niin kauas, että kumisaappaiden varret olisivat haukanneet mutaista vettä...

Kyläkaveri oli nähnyt tuoreet karhun jätökset kylän keskustassa. Itse en ole vielä karhuja nähnyt, mutta oletan, että karhu on nähnyt minut metsässä samoilemassa 😳

Ensi viikonloppuna 21.9 on kylän keskustassa muikkumarkkinat. Tervetuloa!

Kylällä tehdään ensimmäinen sydämensiirto (huom. metaforan kaltainen ilmaus). Tästä kirjoittelen ehkä lisää seuraavissa blogeissa.

Puolukkasyksy on nyt hyvä. Marjat ovat tosin paikoin pieniä kuivuuden vuoksi. 

Ruoka on aina ajankohtainen aihe!

Maailman kuudetta suomalaisen ruuan päivää vietettiin 4.9. Eri lähteet toteavat samaa: suomalaisessa ruoassa yhdistyvät sekä perinteet että trendikkyys, puhtaus, ekologisuus ja eettisyys. Merkkipäivän juhlintaan voi osallistua helposti: valitaan kaupasta sinivalkoisella Hyvää Suomesta -merkillä (sillä tutulla joutsenmerkillä) merkittyjä tuotteita. Merkki pakkauksessa kertoo, että elintarvike on alkuperältään suomalainen: raaka-aineet ja työ tulevat omasta maasta, tekijät tunnetaan ja tuotantoketju tiedetään.

Esimerkiksi Valio suosittelee päivän menuksi aamupalalle kauraa, kotimaisia marjoja ja suomalaisia maitotuotteita tai kehottaa kokeilemaan marjasmoothieta. Lounaalle ja päivälliselle kasviksia, sieniä, kotimaista järvikalaa sekä perunoita tai muita kotimaisia juureksia. Iltapalalle vaikkapa jugurttia tai rahkaa ja marjoja.

Syksyn sienisaalis

Sää ja luonnonantimet

Istuskelin kuluneena viikonloppuna vielä illallakin ulkona hellevaatteissa. Kun laittoi silmät kiinni, voisi luulla, että on heinäkuu. Nautin kesäisestä kelistä, ja kävin keräämässä pari litraa ns. syöntimustikoita ja puolukoita, ovat sekaisin keskenään, hyviä aamupuuron ja iltajugurtin kanssa. Nyt on ollut lämpimät ja kuivat säät marjojen keruuseen. 

Mustaherukoita saimme poimia kaverin pensaista. Herukoita ja/tai tuoretta mustikkaa tai puolukkaa lautaselle runsaasti aamuin ja illoin. Vatsa toimii hyvin, kiitos marjojen 🍓

Tyhjä sienikori

Kävin eilenkin vakiopaikoistani etsiskelemässä sieniä, mutta en löytänyt. Kuivuus vaikuttaa, sienet jos mitkä tarvitsevat kasvaakseen vettä. Muutaman kantarellin löysin viimeisestä (yllätys)paikastani, parin metrin alueelta, tuuheiden mustikanvarpujen suojasta. Kuivia nekin ovat, mutta kyllä niistä kastikkeen sai. Rouskuja tai tatteja ei ole näkynyt. Puolukoita näyttää tulevan hyvin, mutta tietyillä paikoilla toinen kylki vielä vaaleahko. Metsästä löytyi yhä hyviä, isoja mustikoita, joista parilitrainen astia syöntimarjoja täyttyi tuossa tuokiossa. 

On kaksi tapaa saada kylliksi;
joko niin, että hankkii aina
vain lisää tai niin, että alkaa
haluta vähemmän (G.K. Chesterton).

Iloisen ihmettelyn aiheita arjessa: kliivia oli ulkoruokinnassaan alkanut huomaamatta kukkia 👍

Rauhoittumista

Olen tänäkin kesänä käynyt viikoittain hautausmaakävelyilläni. Sodassa kaatuneiden hautamuistomerkeille oli Joensuun hautausmaalla laitettu maljakkoihin kauniit auringonkukat (kuvat 3.9.2024). Paasien alla lepäävistä useilla oli kuollessaan ikää vasta noin 20 vuotta. Monta kevättä, kesää ja syksyä kukkineen jäi heiltä näkemättä, kokematta. Tänäänkin eri sodissa kuolee heitä, joille kahtakymmentä kesää enempää ei tullut 💔

"Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut." (Sirkka Turkka.) 

Rauhankappeli hautamuistomerkkien taustalla

Otin kuvan Rauhankappelista (rak. v. 1936) myös sen toiselta puolelta. Siellä rehevä vihreä (humala?)köynnös peittää seinää. Jo noin 88 vuoden ajan näiden seinien sisällä on koettu suuria tunteita, kuultu lohdun ja lohduttomuuden sanoja, talletettu sydämeen piirtyneitä muistoja, kuultu ja esitetty musiikkia, annettu ja saatu kukkia, jaettu surun värejä. Minulle läheinen mummonikin siunattiin tässä kappelissa. 

Kun päivien luku vähenee, yhden arvo kasvaa (M. Envall). 

Sää on ollut nyt syyskuussa poikkeuksellisen aurinkoinen, lämmin ja kesäinen. Niin näidenkin kuvien ottohetkellä. 

Rauhankappeli lännen puolelta

Kulttuuria

Suuntasimme 3.8 Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa Ilomantsiin ja siellä mm. Katri Valan kulttuurikeskukseen, mikä oli itselleni tällä kertaa se kaikkein odotetuin kohde. Odotus palkittiin, saimme asiantuntevat opastukset ja esittelyt; pääsimme ihastelemaan mm. Kontturin Liisan ja sisarensa taidetta.

”Totiset silmät seuraa kysymystä:
On sota, äiti. Missä? Kaukanako?
Saako sota tulla sinne, missä kodit on?
Aivan varmastiko ei?
Vastaanko vai väistän?
On meidän, suurten, maailma kunniaton.
Ei mitkään lupaukset, liitupiirit, pidä.
On täällä turvattomuus täydellinen.
Mitenkä rauhoitan sun, pikku sydän,
luon turvalliseks unes, elämäs?” (Katri Vala, kokoelmasta "Kun pesäpuu palaa", "Liitupiirit").

Liisa Kontturi esitteli meille kukkataidetta

Katselin mm. vitriinissä olevaa Valan teosta "Pesäpuu palaa" ja ajattelin oppaamme sanojen lailla, kuinka ajankohtaisia nuo noin 80 vuotta sitten kirjoitetut tekstit ovatkaan. Hirvittävät sodat jatkavat riehumistaan, vaikka jokainen järkiajatus todistaa niiden mielettömyyden 😢

Katri Valan kulttuurikeskuksen näyttelyissä kokija saattoi nähdä myös luonnonsuojelullisen näkökulman. Muutosta lienee tapahtunut hurjimpiin (turhan) kuluttamisen aikoihin, mutta kurssissa on vielä runsaasti reivattavaa, jos halutaan maapallon säilyvän elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.

Ihmisen pitää kantaa
huolta maailmasta,
jota hän ei tule
koskaan näkemään (Bertrand Russel).

Taidenäyttelystä Katri Vala -keskuksessa

Ikuisuusaihe - painon seuranta

Suuntasin muutama viikko sitten Savoon sienestämään ja tapaamaan sukulaisia. Meillä on nyt runsaasti Savon sukulaisilta saatua kesäkurpitsaa (erityisesti sitä, siitä tuli erittäin hyvä sato), heidän kasvihuoneessaan kasvaneita tomaatteja ja salaattia, lisäksi perunoita, porkkanaa, parsakaalia. On siis mitä parhain aika tehostaa kevennettyä hevikautta. 

Vaakalukema suunilleen ennallaan, mutta vyötäröltä kiristää. Ehkä kesäkauden noutopöytä- ja hotelliruokailut (kotimaassa) ovat vaikuttaneet. Tuskin omilla askeettisilla pöperöilläni pystyn itseäni lihottamaan, luulen. Juomista tulee yleensä vain nollakalorit. Karjalaiset pitopöydät ovat notkuneet ja kahvileipäpöytien herkut olleet mainioita. Jätskiä on kylläkin tullut kesällä nautiskeltua enemmän, ja jos siitä saatu energia tulee yli kulutetun tarpeen, niin vyötäröllehän se asettuu 😕 

Feresissä 3.8. Peiliselfie Koitadesignin tiloissa. 

Liikkumaan!

Ostin vakiintuneeseen tapaani kausikortin jumppaseuraan. Mietin ensin, otanko sen vain syyskaudelle, mutta kuitenkin otin sen entiseen tapaani koko vuodelle, porkkanaa kehiin - eli kun sen on kerran jo maksanutkin niin tulee lähdetyksi! Sillä saa jumpata sitten vaikka joka päivä ensi toukokuulle saakka. Jäsenmaksun ja eläkeläisalennuksen kanssa se teki 170 e per vuosi. Olen kokeillut myös jotain muuta kuin niitä vakiintuneita seniorijumppiani, kaipaan herkästi kipeytyvän selkäni tueksi täsmäliikkeitä, esim. erilaisia vatsaliikkeitä. Selkä onkin kipuillut inhottavasti viime aikoina, erityisesti öisin. Seniorijumpissa huomioidaan hyvin eri ikäiset; mukana on itseäni reilusti vanhempiakin, joskin pitkän naisvoimistelutaustan omaavia, eli esikuvallisen vetreitä ja hoikkia. 

Ovensa ulkopuolelle päässyt on jo jättänyt taakseen matkansa vaikeimman osan (Positiivarit 4.2.2020).

Kalevalaisten naisten järjestämään pukutuuletukseen lähdössä 5.8. 

Tarjolla on ollut jo lihaskuntotunti, zumba ja itämainen tanssi. Niissä iltaryhmissä käy pääosin nuoria ja notkeita opiskelijoita omilla korteillaan, ja ko. sali on suuri, voi mennä takariviin. Eikä noissa ole muistini mukaan koskaan arvosteltu tai kommentoitu ikävästi, jos siellä on myös joku ikääntyneempi/kömpelömpi joukossa. Urheiluseuralla on tarjolla myös joogaa ja muuta kiinnostavaa, mutta ne ovat syrjemmällä, ja olen laiska matkustamaan linjurilla jumppiin. Nuo vakiosalini ovat lähellä, kohtuullisen pyöräilymatkan päässä. 

Monet asiantuntijalähteet kirjoittavat, että liikunnasta on kiistattomat hyödyt lihaksille ja aineenvaihdunnalle, hengitys- ja verenkiertoelimistölle, aivoille, nivelille ja mielialalle. Tulokset näkyvät jo muutamassa viikossa. Haluan uskoa, että myös selkäni kivut lievittyvät, kun jaksan sitkeästi liikkua. Myös veren rasva-arvot ovat kohdallani se juttu, mitä pitää seurata jatkuvasti, ja liikuntahan se vaikuttaa suotuisasti niihinkin. 

Pari pientä huovinkukkaa ja yksi ahkeraliisa kukkivat kauniisti levinneinä vielä syksylläkin

Lauluharrastuksesta

Yksinlaulu ja kuoro alkoivat kansalaisopistossa syyskuun ekalla viikolla. Lukujärjestykseni alkaa olla siis täynnä, kun siihen laskee vielä sydänvertaistukitehtävät, marttailun ja kirjakerhon. Reissuja ei onneksi ole nyt näköpiirissä, on ohjelmaa niin paljon jo muutenkin.

Lokakuun puolivälissä olisi kuorolle tulossa esiintyminenkin TSL:n 80-vuotisjuhlassa. Kuluneella viikolla oli tokat lauluharkat, laulettiin tähän esiintymiseen toivottua Tervetuloa tulevaisuus -laulua, ja siinäpä olikin ainakin tälle altolle sinnittelemistä, kun ei voinut pudottaa sillä oktaavilla laulun melodiaosuutta, sillä naiskuorohan tämä on nykyään, eli menee tunkkaiseksi jos siellä joku naisääni laulaa matalammalta. Tuo oktaavilla pudottaminen oli mahdollinen silloin, kun miehet olivat vielä mukana pehmentämässä matalimpia ääniä. Miehet olisivatkin kyllä enemmän kuin tarpeellisia erityisesti sekakuorosovituksissa 👍 Sopraanot toki pääsevät hyvin esim. tuohon ylä-C:n ja ylä-D:n korkeuteenkin.

Samettiruusut ja UG-liisat ilahduttavat vielä syyskuun puolivälissäkin 🍀🍁🌸 

Laitanpa nyt itsellenikin tähän väliin / tämän kuukauden päivitykseen muistinvirkistykseksi, mitä kesäkukkia ns. kannattaa laittaa, jos toivoo niiden kukkivan kohtalaisen vähällä hoidolla koko kesän. Samettiruusut ovat olleet jo reilun vuosikymmenen ajan takuuvarmat kukkijat lähes lumentuloon saakka, mutta nyt myös varhain keväällä tavaratalon puutarhaosastolta ostetut UG-liisat kukkivat yhä nätisti - näitä siis ensi kesänäkin. Lisäksi tavallisia ahkeraliisoja ja huovinkukkaa. 

Sitten vielä lauluharrastukseen. 

Laulutuntini meni hyvin, kokeiltiin Anne-open kanssa jopa nostaa yhtä kansanlaulua aiemmin lauletusta 2,5 nuotilla ja ääneni kestikin yllätyksekseni hyvin, vain se korkea ylä-D meni ohuesti. Ja onhan se kieltämättä matalaääniselle korkea 😳

Mutta yhtäkaikki, pitää katsella jouluun asti, voinko jatkaa kuorossa. Riippuu äänen kestämisestä. Olen toki ollut kuorossa jo v. -88 asti, tosin taukoja on ollut eri syistä välissä. Haluaisin kyllä käydä myös yhteislauluissa, kirkossa ja toivevirsiä laulamassa srk-talolla, ja siinä mielessä toivoisin äänen kestävän. Uskon saavani laulutunneilta tukea ja hyviä ohjeita tähän - olen motivoitunut 👍

"Taito määrää sen, mitä kykenee tekemään. Motivaatio ratkaisee, mitä tekee. Asenteesta riippuu, kuinka hyvin sen tekee." (Positiivarit 1.4.2014.)

Myös Malmikadulla kukkii 🌸

Kohdalleni on tullut nyt uusi vaiva tai rajoite, mikä tuntuu laulaessa. Se on eräänlainen hengityslukko, inhottava tukehtumisen tunne, mikä tulee pidempään laulaessa ja erityisesti korkeissa äänissä. Aloitin nyt yksinlaulutunnit (vuoden hammasremppatauon jälkeen) kansalaisopistolla syyskuun alussa, ja koetetaan keksiä hengitystekniikka- tm. keinoja auttaa vaivaa. Myös lauluasennossa on petrattavaa: parempi seisoa kuin istua, hyvä ryhti, rintaranka auki, vatsalihakset aktiivisiksi ja kevyesti liikkuakin saa. Voi olla että tuo oireilu johtuu osaltaan ikääntymisestä, sydänvaivasta, lääkkeistä tai kaikista niistä yhdessä. Ei voi tietää. Voi vain koettaa miettiä, millä sitä voisi auttaa. 

Kuoromme on nykyään nuorekas pienehkö naiskuoro ja meitä varttuneempia laulajia taitaa olla vain pari. Soundi on ehkä nykyään altoillakin korkeampi, ja olen miettinyt, että sävellajit ovat ehkä vain mulle liian korkeita. Myös kirkossa virsiä veisatessa nuo hengityslukot (tai millä nimellä niitä nimittääkään) tulevat etenkin silloin, jos on pitkä monisäkeistöinen virsi. Toisaalta tykkäisin laulaa gospelia tai muuta hengellistä musiikkia. Pitkien laulujen kohdalla kuitenkin tuntuu kuin kurkku tai kitalaki jotenkin kuroutuisi. Se ei ole todellakaan mikään miellyttävä tunne, ja esim. voimakkaampi hengittäminen ei juuri sillä hetkellä auta.

Rakastan vanhoja rakennuksia, mm. latoja. Tämä näkymä Savosta 💚

Terveysasioista sananen

Minullehan lisättiin kevättalvella rytmihäiriöiden vuoksi hieman beetasalpaajaa, ja se toki omalla tavallaan kierroksia hidastaa, mutta liikun siihen tahtiin kuin jaksan. Määrällisesti jaksan varsin hyvin, nopeudesta voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta en enää tällä iällä vaadi itseltäni erityisempiä liikuntasuorituksia, kuntoa ylläpitävä liikunta riittää. Tietyt lisäravinnemainokset ärsyttävät, niissä ikääntyneet kertovat mm. jaksavansa bailata diskossa pikkutunneille - miksi pitäisi? 

Olen ymmärtänyt nykyään entistä selvemmin, että mulla on tuo eteisvärinätaipumus, ja uskon, että tämä sydänsairaus tulikin pitkään jatkuneesta hoitamattomasta/huomaamattomasta ja oireettomasta eteisvärinästä. Kaikki eteisvärinä ei välttämättä juurikaan oireile, vaikka tietyt oireet toki niin yleisiä ovatkin. Yli 90:n lepopulssiani lähes aina työterveystarkastuksissa jo runsas kymmenen vuotta sitten ihmeteltiin, mutta sen ajateltiin silloin olevan lähinnä huonoa kuntoa. En ymmärtänyt pyytää lisätutkimuksia. Toki mietin välillä turhautuneenakin sitä, minkä verran ihmisen pitää oikein liikkua, jotta kunto olisi riittävän hyvä; harrastinhan tuolloin ohjattua jumppaa, uintia, sauvakävelyä tai hiihtoa ja työmatkapyöräilyä säännöllisesti, viikoittain.

Joen Yössä 16.8 ortodoksinen seurakunta tarjosi herkullista hernekeittoa ja kasvispiirakkaa sekä mieltä lämmittäviä keskusteluja - kiitos te ihanat ihmiset 🌹 🙏

Vaiva voi olla sormessakin!

Vielä virke marjastuksestakin: tuttavat viihtyivät tänä kesänä myös soilla, ne kuulemma suorastaan notkuivat lakoista, ts. olivat täynnä hyvälaatuista lakkaa. Mulla marjankeruuta rajoitti etenkin heinäkuussa lakka-aikaan kipeä oikean käden sormi, kumppani laittoi siihen kotitekoisen lastan. Tuo jänne sormesta meni poikki heinäkuisella kesäteatterireissulla, kun nykäisin varomattomasti puuceen ovea ja sormi vääntyi jotenkin säpin väliin. Kaikkea sitä sattuukin, kun ei huomaa olla alati tarkkana! Sormi ei tosin ollut kovin kauan kipeä, sormenpää kylläkin roikkui, eli esim. kirjoitusvirheitä kännykällä kirjoittaessa tuli ja tulee PALJON herkemmin. Se tietty ärsyttää, käytänhän paljon puhelinta ja läppäriäkin. Sormeen ei kuitenkaan koske, ei ole turvoksissa eikä mustelmilla. 

Aika paljon kesätapahtumissa ehtii näköjään käydä, kun suunnittelee ennakkoon... 4.8 olimme seuraamassa Kontiolahden kanavateatterin 40-vuotisjuhlanäytelmää "Vihainen leski"

Googletettiin sitten mm. TYKS:n nettisivuilta, että sormen kärkijäsenen ojentajajänteen vamma se mitä todennäköisemmin on, ja lastaa tulee käyttää jatkuvasti noin 6–8 viikkoa. Sinä aikana sormen kärkinivel ei saisi missään vaiheessa koukistua, ja mikäli jänne irtoaa uudelleen sormen koukistusliikkeen vuoksi lastahoidon aikana, myös paraneminen alkaa alusta. Kyselin asiasta jo asiantuntijoilta, ja he olivat sitä mieltä, että tämä lastahoito on oikea valinta, toki kannustivat lääkäriinkin. Pieni vaiva, mutta haittaa tosiaan mm. marjojen keruuta ja mitä vain arkisia hommia. Martta-kaveri lainasi ystävällisesti omaa muovikipsiään, ja myöhemmin sain siihen toimintaterapeutin laittaman kipsin "oman sormen mitoilla". Tämä muovikipsi on sormessa pysynyt paikoillaan myös suihkussa ja saunassa. Sormen pää kun ei saisi koukistua hiuksia pestessäkään. 

Saimme seurata etupenkkien paikoilta n. 30 martan ryhmänä (Karelian marttoja) Kunnon kyyti -musiikkikomediaa Utran uudessa teatterissa 31.7. Sade ropisi katokseen, mutta se vain lisäsi leppoisaa kesäfiilistä - kiitos Ilja & kumpp. 💖

Järjestöelämän haasteita

Järjestöhommissa vuosikymmeniä toimineena otan vielä lopuksi esille erään uuden ajan ilmiön, tai mitä se sitten onkaan. Eri järjestöissä nousee aina välillä esille sellaistakin, että toimijan pitäisi keskittyä vain oman yhdistyksen toimintaan muuhun energiaansa tuhlaamatta. Ko. kommentit tietyllä tavalla ymmärtää toimijoilta, jotka ovat kiitettävästi omistaneet elämänsä yhdelle asialle/ yhdistykselle, ja se on tietenkin ihailtavaa sitoutumista. Tulisi kuitenkin huomioida sekin, että kaikki eivät välttämättä pysty motivoitumaan ainoastaan yhteen asiaan. Mielestäni järjestöissä tulisi antaa kaikkien kukkien kukkia, ja hyväksyä yhdenvertaisena mukaan ”renessanssi-ihmisetkin” jotka ovat monesta kiinnostuneita, eivätkä välttämättä motivoidu laittamaan kaikkea aikaansa ja energiaansa ainoastaan yhden yhdistyksen/asian hyväksi. 

Tämä ei ollut arvostelua tai moitetta ketään kohtaan, meitähän on moneksi. Liekö sitten kyse erilaisten ihmisten hyväksymisestä? Mielestäni on tärkeää, että monenlaiset (sääntöjen ja lakien mukaisesti) toimijat hyväksytään mukaan yhdenvertaisina, ja yhdistyksissä saa ja voi tehdä sitä, missä on ns. omimmillaan ja mikä motivoi. Sillä tavoin uskoakseni se jäsenmääräkin kasvaa ja järjestö kukoistaa.

Virginie 💗 Haikea mieli, Joensuun Taidemuseo Onni sulkeutui elokuun lopussa remontin vuoksi. Museo avautuu jälleen v. 2026. P-K:n museon kokoelmat ovat nähtävissä nykyisellä kaupungintalolla v. 2025 alkaen.

Hallituksen tehtävät on varsin selkeästi määritelty yhdistyslaissa ja kunkin yhdistyksen säännöissä. Muut toiminnat (esim. talkoot, muut vapaaehtoistyöt) yhdistyksen hyväksi ovat mielestäni asia erikseen. Hallituksen jäsen voi toimia innolla niissäkin, jos hän sitä haluaa, ehtii ja jaksaa, mutta mielestäni siihen velvoittaa ei voisi. Tehtäviä pitäisi voida jakaa nk. rivijäsenillekin, ja pahinta on, jos kaikki hommat kaatuvat vain yksien ja samojen niskaan. 

Monien yhdistysten toiminta, esim. marttailu, on mielestäni erittäin laaja-alaista, ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin! Tehtäviä onkin pyritty myös jakamaan siten, missä kukin on omimmillaan. Yhteistyökumppaneina on nykyään myös reilusti itseäni nuorempia, ja sehän jos mikä on tällaiselle ”vanhalle varikselle” virkistävää 😉 Mutta miksi oikeastaan otin tämän esille? Muun muassa siksi, että jos aletaan määrätä esim. hallituksen jäsenelle lisätehtäviä, hän voi uupua ja/tai ”äänestää jaloillaan”. Ei hyvä. Ei hyvä edes silloin, kun/jos valtion järjestöavustusten leikkausten vuoksi toimintaresurssit pienenevät. Rivien harveneminen olisi harmillista sen yhdistyksenkin kannalta, koska vastuunkantajia ei niissä(kään) ole liikaa.

Veneen soutajalla on
harvoin aikaa ruveta
sitä keikuttamaan (Bill Copeland).

Ahkeraliisa kukkii kauniisti vielä syyskuun puolivälissä🌸

Kun viimeistelen tätä päivitystä, alkoi sataa vettä. Olen siitä iloinen 😄 Rutikuiva maa huutaa vettä. 

Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja luonnolle sopivasti kosteutta 👍🍁