Mieltä hoitavaa estetiikkaa - tunnelmia Nikolskajan kirkosta

”Karjala on suomalaista nostalgiaa ja myös mystiikkaa, tunnetta ja perinnettä”  (Ismo Björn, esitelmä Sortavala suomalaisin silmin, Pälkjärven Pitäjäseura ry. 2015)

 

Tässä päivityksessäni on tunnelmia ja tunteita Nikolskajan (nyk.) kirkosta Sortavalasta 27.4.2019.  Kirkko sijaitsee Sortavalan keskustassa Karjalankadun varrella. Ortodoksisuus on puhutellut minua oikeastaan aina, ja jo noin 17-vuotiaana menin kotipaikkakuntani ortodoksiseurakunnan Isän puheille kysyäkseni, kuinka voisin liittyä ortodoksiksi. Tuolloin 70-luvun alussa aika lienee ollut tässäkin mielessä toinen, ja minulle vastattiin (leikkisästi pilke silmäkulmassa), että yksinkertaisinta olisi, jos neiti löytäisi ortodoksisen aviomiehen 😉 Olin kai myös aika lapsellinen, ja en osannut kuvata sitä, miksi tunnen kutsumusta ortodoksisuuteen. Se vain tuntui siltä. Sittemmin olen ajatellut niin, että voinhan olla sydämen ortodoksi.

Käyn mielelläni myös luterilaisen seurakuntani palveluksissa, mutta ortodoksisuus ja kaikki siihen liittyvä ovat yhä edelleen niitä, jotka saavat aikaan erityisen lämpimän läikähdyksen sydämessä,  kotiin tulon tunteen, luontevan osallisuuden. Nämä tunteet heräsivät myös viime lauantaina Nikolskajan kirkossa.

Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui Sortavalaan v. 1873. Nykyisin venäläiset kutsuvat kirkkoa nimellä Nikolskajan kirkko. Kirkko on ristinmuotoinen ja läntisen ristivarren päässä on kellotorni, jossa on seitsemän kelloa. Kirkon sisäänkäynnit sijaitsevat etelä- ja pohjoisristivarsissa sekä kellotornin alaosassa.
Kirkko on kunnostettu kauniiksi sekä sisältä että ulkoa. Talvisodan jälkeen kirkkoa on käytetty mm. hevostallina, jolloin se joutui huonoon kuntoon. Kirkon sisätiloja korjattiin jo vuonna 1943, ja sittemmin on korjattu lisää. (Wikipedia 2019.)

Kun katseen suuntasi ylös, piti istahtaa penkille. Huimasi.

Laitoimme kirkon pihalla tapaamiemme naisten esimerkin mukaisesti huivit päähämme ennen kirkkoon astumista.
Kirkon
keskellä näimme suuren kupolin, jonka ympärillä ristivarsien kulmauksissa on vielä neljä pienempää kupolia.



Näkymä pääalttarista katsoen vasemmalla

Kirkko oli koristeltu pääsiäisen kunniaksi runsailla ruusuasetelmilla

 Penkillä istuessani ajattelin ortodoksista estetiikkaa. Se hoitaa paitsi silmin nähdyllä kauneudella, myös musiikissa, suitsukkeissa, palavissa kynttilöissä. Lisäksi tuli mieleen myös kieli; esimerkiksi ortodoksiseen hengenelämään liittyvät vakiintuneet sanonnat. Kuolemaa kuvaava ilmaisu siirtymisestä tuonilmaisiin, on mielestäni paitsi sisällöllisesti myös äänteellisesti kaunis. Myös osanoton ilmaisu olkoon iäti muistettu puhuttelee aina. Siinä on mielestäni samankaltaista toivon sanomaa kuin ortodoksisuudessa ylipäätäänkin.

Kirkossa on kolme alttaria: pääalttari, vanhurskaan Annan kuoleman muistolle omistettu vasen sivualttari ja pyhittäjien Sergein ja Herman Valamolaisen muistolle pyhitetty oikeanpuoleinen sivualttari. (Wikipedia 2019.)
Kirkko oli koristeltu pääsiäisen kunniaksi upeilla ruusuasetelmilla ja seurakuntaelämä vaikutti muutenkin vireältä. Ikonien edessä kumartavia ja niitä suutelevia ihmisiä oli kirkossa koko ajan useita.

Näkymä pääalttarista katsoen oikealla

                                Seuraavaa käyntiä odotellen 💜