Kolmikulman eli Väinämöisen puistossa Sortavalassa

”Tuhannen peninkulman matka alkaa yhdellä askeleella.” (Kiinalainen sananlasku)

Pääsin lauantaina 27.4.2019 käymään linja-automatkalla Sortavalassa! Reissusta innoittuneena ajattelin kirjoittaa blogiini ns. Karjala-koosteen 😊 En jatkuvasti tästä aiheesta kirjoittane, mutta silloin tällöin kuitenkin. Tuntuu kuin osa sydämestä olisi luovutetussa Karjalassa, vaikka 50-luvulla syntynyt olenkin. Pohdiskelin, mistähän nimi Sortavala tulee. Valamoseuran internet-sivuilla sanotaan, että tämän tienoon maa on ollut aina viljavaa, ja kaskiviljelyä lienee ollut jo 1000-luvun tienoilla. Ko. lähteen mukaan nimi on saattanut saada alkunsa jatkuvasti samojen alueiden kaskea kaatavien eli puita sortavien  kaskiviljelijöiden toiminnoista. Ken tietää!

Kesäkuussa lähdemme kuoron kanssa Petroskoihin kolmen vuorokauden matkalle, ja siitä saanee aineksia jälleen uuteen näkökulmaan. Tässä päivityksessä kuvailen Alpo Sailon runonlaulajapatsaan ympäristöä ja Kolmikulman puiston tienoota.  Myöhemmin mieli halajaa kirjoittaa jotakin myös ortodoksisesta kirkosta, tekihän se suuren vaikutuksen samoin kuin tämä runonlaulajan patsaskin sitä ympäröivine historiallisine rakennuksineen.

Runonlaulajan patsas on kuvanveistäjä Alpo Sailon veistos, joka paljastettiin Sortavalassa kansalliseepoksemme Kalevalan riemuvuonna 1935 sen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Patsaan mallina oli karjalainen runonlaulaja Petri Shemeikka (1821 - 1915). Alpo Sailo oli tavannut Shemeikan henkilökohtaisestikin Öllölässä v. 1908. Patsas sijaitsee Kolmikulman puistossa Karjalankadun, Brahenkadun ja Raatihuoneen kadun välissä. Puisto on saanut nimensä kolmiomaisesta muodostaan. Nykyään puisto tunnetaan myös nimellä Väinämöisen puisto. (Wikipedia 2019.)
Shemeikkaa on nimitetty myös Myssyvaaran Petriksi (Tuominen 2018, teoksessa Karjala).

Tarinan mukaan runonlaulajan patsas säilyi sodassa, koska puna-armeijan sotilaat luulivat sitä Karl Marxin patsaaksi (Tuominen 2018). Yhdennäköisyyttä onkin!



Lokki asettui aina välillä poseeraamaan patsaan päähän, tätä kuvaa otettaessa se lehahti lentoon.

Upeita vanhoja rakennuksia katsellessa tuntuu, kuin siirtyisi ajassa sata vuotta taaksepäin!
Puiston ympärillä olevia kauniita taloja piirsivät aikanaan mm. Uno Ullberg, Eliel Saarinen, Kaarlo Borg ja Erkki Huttunen (Tuominen 2018).

Sodan tuhoilta säästyi tämä komea pankkitalo, Suomen pankin Sortavalan konttori. Talo on runonlaulajan patsaan takana.

Seurahuone on Sortavalan tunnetuimpia maamerkkejä

Seurahuoneelta lienee monilla nostalgisia muistoja vuosikymmenten varrelta. Terassilta avutuvat upeat näköalat Laatokalle ja Vakkolahden ylittävälle Karjalan sillalle. Kävimme viime lauantaina talon juhlasalissa ja kahvilassa. Molemmat olivat siisteiksi remontoituja ja muistelimme, kuinka juhlasalissa tuli joskus laulujuhlien aikaan tanssahdeltuakin 😉 Vastaamme asteli juhlakansaa kauniisti pukeutuneena ja kukkakimput käsissään. Arkkitehti Erkki Huttunen suunnitteli tämän v. 1938 valmistuneen rakennuksen, ja sitä pidetään eräänä suomalaisen funktionalismin mestariteoksena (sotahistoriallisetkohteet.fi).
.

Kivitaloarkkitehtuuria Karjalankadun varrelta Kolmikulman puiston läheltä

Siinä puiston penkillä istuessamme seuraamme liittyi Sortavalan läheltä evakkoon lähtenyt Väinö. Hän kertoi meille muistoistaan ja siitä, miltä evakkotaival tuntui noin kymmenvuotiaan pojan kokemana. Sinne jäi kotitalo, josta jäljellä on nyt vain kivijalka, lapsuuden kodin rauniot. Mukaansa sai muutaman lehmän ja välttämättömät tavarat.
Matkaseurueestamme useammankin mummola ja vanhempien lapsuuden leikkipaikat jäivät luovutettuun Karjalaan  💔