Lisää ruuan historiasta 💚

"Jos annat mulle ruusun, se on jo viikon päästä roskaa. Jos sanot hyvän sanan, se ei katoo koskaan." 💞

Edellä olevaa mietelausetta voisi mukailla niinkin, että hyvät teot poikivat lisää hyvää - toisin sanoen laitetaan hyvä kiertämään.
Kiitos Joensuun kaupunginkirjaston väelle kauniista ja kiinnostavasta näyttelystä Reseptejä ja keittotaitoa entisaikaan. Näyttelyn teema sattui sopivasti tämänhetkiseen mielenkiinnon kohteeseeni, ruuan historiaan. Hiljattain edesmenneen sotaveteraaniläheisemme Villen jäämistöstä löytynyt Korpisoturin keittokirja (reseptit vuodelta 1944, julkaisija Suomen sotilas v. 1994) inspiroi minua myös, ja siitä aluksi muutamia reseptejä.

Ensimmäisenä huomioni kiinnitti s. 4 - 5 kukkokala, ei siis kalakukko vaan kukkokala! Savolaiseen kalakukkoon laitetaan kala leivän sisään, tässä murenneltu pehmeä leipä laitetaankin kalan sisälle ja korpisoturi kypsytti kalan hiilloksella.  Kalan suomustukseen annettiin seuraava ohje s. 10: suomustuksen ajaksi syvälle kalan suuhun työnnetään kiilaksi vuoltu puunkappale, ettei kala pääse sujumaan. Jos kevään kutuaikaan sai mätikaloja, asemiehen herkkua voi valmistaa seuraavan ohjeen mukaan (s. 13): kahvikupillinen mätiä käristetään teelusikallisessa rasvaa. Sitä ennen poistetaan mädin kalvot. Mätiä käristetään kymmenisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Suolaa laitetaan joukkoon ja nautitaan kuumana tai kylmänä leivän tai perunoiden kanssa.

Hauska nimi oli seuraavallakin ohjeella: korkolaput 😄 Tämän ohjeen mukainen ruoka muistuttaa hieman kreikkalaisen keittiön herkkua saganakia. Korpisoturin ohjeessa juustosta leikataan noin sentin paksuisia viipaleita, jotka kastellaan vedessä ja kieritellään vehnäjauhoissa. Paistetaan hyvin kuumassa rasvassa keltaisen ruskeiksi.
Sanoista kiinnostuneelle selvisi tämän pikkukirjan myötä myös sanan lotina merkitys, kastikettahan se tarkoittaa! Lotinaa tehtiin rintamalla niin lihasta kuin sienistäkin, korpraalit Lindholm ja Nissilä kertoivat.
Hauska nimi oli myös marjapöperöllä eli huupalla. Siinä perattuja marjoja survotaan hilloksi ja ruisjauhoja ja sokeria sekoitetaan marjoihin. Syödään sellaisenaan kylmänä.
Puutarhamies rintamalta kirjoitti s. 55, että retiisiäkin viljeltiin korsujen ja kämppien pikkupuutarhoissa. Kun retiisit kasvoivat suuriksi ja puiseviksi, niistä sai herkkua keittämällä ne perunoiden tapaan. Voinsulan kanssa nautitun retiisin maku oli tuolloin kuin kukkakaalilla.
Korpisoturi antoi lopuksi mm. seuraavan ohjeen: "Ei mitään yltiöpäisyyttä! Hiljaisella tulella keitostasi hyvää tulee."
Käyttöön menevät korpisoturin antamat ohjeet!

Villen keittokirjan ohjeita v. 1944

Reseptejä ja keittotaitoa entisaikaan -näyttelystä Joensuun kaupunginkirjaston ala-aulassa (kuvattu 3.4.2019)

Reseptejä ja keittotaitoa entisaikaan -näyttelystä Joensuun kaupunginkirjaston ala-aulassa (kuvattu 3.4.2019)

Reseptejä ja keittotaitoa entisaikaan -näyttelystä Joensuun kaupunginkirjaston ala-aulassa (kuvattu 3.4.2019)

 Historiallisina dokumentteina keittokirjat kertoivat kullakin aikakaudella saatavina olleista raaka-aineista, näyttelyn esittelyssä sanotaan. Kansainvälistäkin säväystä löytyy mm. roomalaisen ja venäläisen (Pietarin keittiö) keittokirjojen myötä. Näyttelystä nousee esille, että keittokirjojen kautta voi myös lukea kansakuntien tai yhteiskuntaluokkien ihanteista. Huomioni kiinnitti (tässä alimmaisessa näyttelykuvassa) upeat kukkakuviolliset kupit vanhan Kotilieden kannessa, luultavasti vanhaa Arabiaa. Jos vielä jotakin keräilisin, tuollaiset 1900-luvun alkupuoliskon ruusukuviolliset tai muut kukkakuvioidut astiat olisivatkin aivan ykkösvaihtoehto! Nyt kuitenkin alan pikemminkin jo luopua, ja esim. kirjaston kierrätyspisteeseen olen alkanut tuoda kirjoja. Ilokseni ne ovat lähteneet eteenpäin yleensä jo sillä välin, kun käyn lukemassa päivän lehden lukusalissa  💕

Reseptejä ja keittotaitoa entisaikaan -näyttelystä Joensuun kaupunginkirjaston ala-aulassa (kuvattu 3.4.2019)