Sekä isän- että äidinpuoleiset sukuni ovat itärajan tuntumasta, Pielisjärveltä, joten siitä voi jo päätellä jotain perinneruuistakin. Karjalaiset ruuat olivat kunniassaan etenkin mummoillani, joiden ruokapöytiin aina välillä päästiin. Lauantaisin oli useimmiten leipomispäivä, ja silloin tehtiin sokerivedellä voideltua letti(eltti?)pullaa, lihaperunakukkoa ja toisinaan karjalanpiirakoitakin. Isäni äiti tykkäsi tehdä myös sultsinoita, joiden kuoret hän paistoi puuhellan päällä. Leipä leivottiin ruisjuureen. Nykyään säilyttelen leipäjuurtani jääkaapissa tai pakastimessa, tuolloin leivän juuri oli puutiinun pohjalla ja reunoissa. Siitä se vaan liotellen virkosi! Ruokajuomana oli yleensä omista viinimarjapehkoista saatua punaista mehua, myös piimää juotiin ruoka- ja janojuomana. Meilläpäin ei muuten tunnettu sanaa herukka, vaan sitä sanottiin viinimarjaksi. Mustista viinimarjoista tehty juoma oli lähinnä flunssalääkettä, jota juotiin kuuman veden seassa. Kotikaljaa tehtiin erityisesti kesällä heinäntekoaikaan, ja heinättäjien kalja-astia pysyi kylmänä ojituksen (suopellon) lähteessä.
Kaikki maito lähetettiin ainakin omassa lapsuudessani meijeriin. Isoäidit kirnusivat sitä kai voiksikin, vasta myöhemmin sitten laitettiin meijeriin. Kun lehmä poiki, ternimaidosta tehtiin uunijuustoa ja toisinaan pannukakkuakin. Kiinnostava yksityiskohta oli se, että kun he joskus harvoin lähtivät käymään junalla vaikkapa Joensuussa tai peräti Helsingissä asti, eväänä oli paperiin ja johonkin filtin tapaiseen kääritty kukko. Reissun kunniaksi kukon sisään oli laitettu isot köntit voita lihan ja perunan lisäksi. Kukonkuori oli ruistaikinasta. Juomana oli lasipulloihin pakattu punaviinimarjamehu. Itsellänikin oli kuuskytluvulla koulueväänä lasipullo, missä oli punaviinimarjamehua tai joskus maitoa. Eväsleipäpalaset oli kääritty voipaperiin, ja niiden välissä oli paksulti voita. Leikkeleitä ei muistini mukaan ollut. Koulussa saatiin lämmin ruoka, mikä oli useimmiten puuroa tai velliä. Lauantaisin oli koulupäivä, ja silloin saimme suurta herkkua: ruismarjapuuroa sokerin ja kokomaidon kanssa. Edellytyksenä tälle oli, että koululaiset veivät syksyisin puolukoita kouluun.
Kasviksista minulla ei ole muuta muistikuvaa, kuin joskus viiskytluvulta alkaen he alkoivat kasvattaa tuvan seinustalla tomaatteja. Seitkytluvulta lähtien saattoi olla jo jokin vanhoista ikkunoista tehty kasvihuoneen tapainenkin. Porkkanaa, perunaa, sipulia, naurista ja lanttua oli myös, ja ne olivatkin perusruokaa. Viittaan alun mietelauseeseen, ja muistelen että kasvispenkissä saattoi alkaa kasvaa joskus jotain ihan muutakin kuin mitä siemenien perusteella arveltiin... Emännät lainasivat toisiltaan siemeniä, ja paperipussissa saattoi olla mukana joskus muutakin kuin mitä lähdettiin hakemaan 😉
Karjalanpaisti ja muu liharuoka oli enemmän pyhäruokaa. Ruishuttu, perunavelli, perunamaito ja jotkin laatikkoruuat olivat arkiruokaa. Ongella tai katiskalla saatuja pikkukaloja paistettin voissa hauvikasperunoiden särpimeksi. Jos jollain verkontapaisella saatiin hauki, siitä tehtiin kalakeittoa. Suolakalaa ja jopa kuivattua kalaa (lahnaa?) oli toisinaan myös. Kalaa kai syötiinkin aika paljon, itse pyydystettyä tietysti. Muutenkin elettiin kokolailla omavaraistaloudessa, kuten maalla siihen aikaan yleensäkin.
Vahvaan suolaan säilöttyjä rouskuja syötiin etenkin isäni suvussa. Ennen ruokapöytään laittamista ne tietysti liotettiin useissa vesissä ja pilkottiin hienoksi sipulin kanssa. Etenkin uusien perunoiden kanssa ne olivat suurta herkkua. Mummollani oli kaivolla iso puinen korvo, missä oli liossa rouskuja, joita sanottiin siellä päin maiteroisiksi. Tatteja ei syöty, ne olivat lähinnä lehmien ruokaa.
Metsämarjoja käytettiin paljon joka perheessä. Hedelmät olivat harvinaisempia, muistelen että vielä 60-luvulla harvinaisherkku eli appelsiini puolitettiin sisaruksen kanssa. Kanoja oli yleensä muiden hyötyeläinten lisäksi, mutta siitä minulla ei ole tarkempaa muistikuvaa, mihin kaikkeen kananmunia silloin käytettiin. Sitä olisikin kiinnostavaa tutkia, vaikkapa marttojen teemavuoden 2019 (kananmunat) merkeissä 😊 Muistelen että joskus leivottiin kakku, ja munia käytettiin ainakin siihen. Koulurepussa eväänäkin saattoi olla joskus keitetty kananmuna. Pääsiäisenä keitettiin reilu kattilallinen munia, jotka värjättiin sipulinkuorilla keltaisiksi.
Nykyisin puhutaan paljon lihan syönnin vähentämisestä, ja mielestäni aiheellisestikin - sekä oma elimistö että ympäristö kiittävät. Liharuuat olivat silloin ennenvanhaan lähinnä juhlapyhien ja viikonloppujen ruokaa; viikolla saattoi ehkä olla jotain lihanmaullaperunavelliä, jota tehtiin tähteeksi jääneestä karjalanpaistista, sipulista ja perunoista. Jouluna oli tuvan uunissa paistettu kinkku, kalkkunasta ei sielläpäin tiedettykään. Kokomaitoon tehtyä riisipuuroa oli jouluna myös, muistelen että sitä laitettiin leivinuunissa uunipuurona.
Luonnollista, terveellistä, yksinkertaista ja herkullista ruokaa!
 |
| Kyläkaverin tuomat itseleivotut karjalanpiirakat ja ystävänpäiväkukkaset 💚 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti