Graavisuolatun kalan ja muunkin suolaisen ystävälle on ollut opettelemista suolattomassa ruuassa, erityisesti kalaruuissa. Mutta niin sitä vaan oppii, tottuu, sopeutuu. Esim. tässä helpossa kasvispedillä loikovassa uunikalassa on reilusti sitruunaa ja tilliä, maltillisesti mustapippuria, eikä yhtään suolaa.
Marttojen kasvisruokakurssilla opin uusien mausteiden käyttöä kuten vaikkapa kuivatut limen lehdet ja sitruunaruoho. Nekin sopivat hyvin kalaan. Sienikeittoon olen kokeillut tuoretta inkivääriä, ja mikäpä ettei, sitä voisi laittaa muuhunkin. Tuoreesta inkivääristä, sitruunasta ja hunajasta värkkilty "flunssan torjuntajuoma" onkin tuttu jo ennestään.
Jos kaipaa vielä lisää makua, tuore chili antaa kyllä potkua 😋 Ennen olin sitä mieltä, että suolaton ruoka ei maistu millekään...
Itse siedän (vielä?) gluteenia, mutta perheemme toinen syöjä ei. Nämä pullat valmistuivat hyvinkin nopeasti ja helposti kaupan valmiista gluteenittomasta pullataikinasta. Etsiskelin tuota tuotetta tovin, ja K-kaupan pakastealtaasta löytyi. Makukin oli oikein hyvä ja marmeladilla sai vaihtelua. Gluteenittoman taikinan voisi kai tehdä itsekin, mutta pienin askelin etenen. Tällä hetkellä tämä riittää. Aiemmin sisäinen marttani ei taipunut kai muiden valmistaikinoiden käyttöön kuin torttu- ja piparitaikinaan joulukiireissä 😲
Gluteeniton ja laktoositon täytekakku on kuvattu viime viikonloppuisen kyläilymme lomassa iäkkään äitini luona, ja se sai miettimään, millaista oli ruoka ennen, esim. isovanhempiemme aikaan. Eikö silloin ollut allergioita tai ruokarajoitteita? Tai eikö niistä vaan tiedetty, ja ihmiset sopeuttivat elämänsä siihen, mitä sattui olemaan tai mitkä ominaisuudet sai.
Ruokahävikkiä ei muuten ollut ainakaan siellä maalla, missä itse kasvoin, vaan kaikki käytettiin hyvinkin tarkkaan. Jos jotain jäi yli, edellispäivän tähteistä tuunattiin uutta - ja tuota sanaa ei ollut silloin olemassakaan. Luulenpa että käyttökelpoisen ruuan kippaaminen laskiämpäriin olisi ollut suorastaan kamalaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti