Luopumisen ajatuksia

Tämänkertainen kirjoitukseni koskettanee enemmän heitä, jotka esim. harkitsevat jonkin harrastuksensa tmv. elämänsisältönsä lopettamista/vaihtamista/toisenlaiseksi muokkaamista. Elämäntilanteet muuttuvat jokaisella ajassa. Joskus saattaa vaikuttaa ikä, jaksaminen tai terveys, joskus jokin muu. Kuvat valikoituivat tähän siitä lähtökohdasta, että ne tavalla tai toisella liittyivät lauluharrastukseen tai musiikkiin. 

Runonlaulajan pirtissä Ilomantsissa saimme kuunnella kantelemusiikkia kesällä 2024

Johdatteluksi musiikkiin liittyvä lapsuudenmuisto: Musiikilliset kulttuurikilpailut olivat aikoinaan erittäin hyvää elämänsisältöä myös meille syrjäkylien lapsille. Todennäköisesti osallistuminen mm. tuolloin 60- tai 70-luvuilla riippui paljolti kulloisenkin opettajan aktiivisuudesta/harrastuneisuudesta. Meillä yläluokkien opettaja Matti H. oli onneksemme aktiivinen musiikkimies, joka perusti koululle kuoron ja nokkahuiluryhmänkin. Muistan soittaneeni alttohuilua, mikä oli ainakin aloitellessa melkein yhtä pitkä kuin soittajakin 😉 Jälkikäteen ajatellen tuntuu suorastaan ihmeelliseltä, kuinka hyvin tuo syrjäinen pieni koulu pärjäsi maakunnallisissa kulttuurikilpailuissa isojen koulujen rinnalla.

Tässä laulan 70-luvun alkupuolella jotain vieressä olevan radiomankan tahtiin (kuvan otti tod.näk. joku silloinen koulukaveri) 😍

Musiikkiharrastuksena kuorolaulu

Aluksi on tarpeen ihan painottaa, että kuorolaulu on mitä kannatettavin musiikkiharrastus, kun se sopii itselle / sen kokee omakseen. Siinä on mm. sosiaalisuutta ja yhdessä tekemisen iloa. 

Meillä oli kuoron esiintyminen lokakuussa TSL:n 80-vuotisjuhlassa. Heräsin esiintymisaamuna jo vaille viisi (stressiäkö?) miettimään esiintymistä. Epävarmuuksia tuntui olleen paljon. Harjoittelimme tuohon 12.10 Sepänsalilla olleeseen TSL:n 80-vuotisjuhlaan mm. laulua Tervetuloa tulevaisuus, ja siinä melodiaosuuden (jota alttokin siinä lauloi) nuotit kulkevat osin nuottiviivaston yläreunassa (mm. nuotteja D2, E2 jne.) ja yritin sinnitellä, mutta eihän se oikein onnistunut. Kun yritin väkisin puskea ääntä, tulos oli karmean kuuloista omissakin korvissani. Ja se myös tuntui pahalta, kurkkuun suorastaan koski. Etenkin laulujen/fraasien loppupuolella koko kitalaki tuntui olevan jumissa. Mielestäni laulamisen pitäisi olla ennen muuta ilo, ei sinnittelyä esim. korkeissa äänissä ja äänen jaksamisessa.

Sain aluksi luvan laulaa niitä korkeimpia kohtia oktaavia alempaa, kunhan laulan hiljaa, ettei se sotke ns. tunkkaisuudella korkeita ylä-ääniä. Sittemmin tuo idea toimimattomana peruttiin, koska miesääniä ei ollut mukana pehmentämässä kokonaisuutta. Tämä kappale oli alunalaen sekakuorosovitus, ja nyt (erityispitkän koronatauon jälkeen) miesten poistuttua kuorosta, kuoro on pienehkö naislaulajien ryhmä ja mielestäni ainakin osin myös varsin korkeaääninen. Tai ainakin itsestäni tuntuu siltä.

Konevitsan kirkonkellot Runonlaulajan pirtissä 

Olemme tänä syksynä harjoitelleet/työstäneet kansalaisopiston yksinlaulutunneillani ääniongelmaani korkeissa äänissä, mikä pahenee, jos laulan pitkään korkealta kuten esim. joskus jatketuissa harkoissa 2,5 t. Lokakuun esiintymiseen harjoitellessa Lautturin lopussa kurkku jo kuroutui, ja se oli ilkeä tunne. Pyysin opettajalta palautetta, ja hän sanoi, että ääneni on kiinteä ja pystyn laulamaan yksittäisiä lauluja (altoksi) suhteellisen korkealtakin, mutta kun iän myötä ääneni on vielä madaltunut, en pitkään pysty laulamaan korkealta. Ongelma johtuisi ilmeisesti siitä.  

Helpotus kyllä on tai olisi se, jos ongelma ei johdu esim. hapenottokyvystä, viittaan tässä sydänsairauteeni. Olen kuullut, että joskus sydänsairaudet vaikuttavat hapenottoon laulaessa tai jopa pidempään puhuessakin. Olen miettinyt, että ehkäpä nyt on vain aika tehdä valintaa tässäkin kohtaa. Siälihuttuu, siälivellii, sanoisi mummoni. Joku kysyikin, kuinka raaskit luopua. Omien ääniongelmien lisäksi tuohon voisi vastata, että sekakuoro jossa lauloin vuosikymmeniä, ei ole entisensä, kun mm. miehet puuttuvat. Olen laulanut ko. kuorossa syksystä 1988 alkaen. Toki välissä on ollut taukoja opiskelujen ym. vuoksi. 

Konsertissa Nurmeksen ort. kirkossa heinäkuussa 2024

Toisaalta osa kuorossa nykyään lauletuista lauluista ei vain tunnu enää ”omalta”. Tykkään laulaa myös gospelia, ja mm. ortodoksinen kirkkolaulu on upeaa ja tykkään myös vanhoista kansanlauluistakin. Esim. Jaakko Löytyn laulu Kahden maan kansalainen on eräs suosikkilauluistani. Myös kansanlaulumessut ovat ihania, ja esim. laulua Lapsoset ketterät kotihaassa on laulettu kansanlaulumessussakin, mm. Marttojen 125-juhlamessussa Tampereen Tuomiokirkossa (kuva seuraavana) viime huhtikuussa. Täytän ensi vuonna jo seiskalla alkavan lukeman, ja johtuneeko iästä, mutta korkeasta sävellajista soitetut /esitettävät tutummatkaan kappaleet eivät enää onnistu kuin vaivalloisesti. 

Olen pyytänyt pari kertaa kansalaisopistoa perustamaan varttuneemmille suunnatun kuoron, jossa laulaisimme klassisempaa, esim. Merikantoa ja ehkä gospeliakin, ja siinä sävellajit voisi tarv. sovitella hieman matalammiksikin. En tiedä johtuuko kuorojen johtaja-pulasta, tai jostain muusta resurssipulasta, mutta tuo sinänsä hyvänä pidetty idea ei ole ottanut ns. tuulta alleen. Kysyntää uskoakseni olisi. Luulen että ihmisillä saattaa lisäksi olla vaikeista tilanteista (sodat, raskaat ajat ym.) johtuen jopa jonkinlainen vakavamman musiikin kaipuukin. Kuulin että eräskin joensuulainen gospel-kuoro oli jaettu tällä syyskaudella kahdeksi kuoroksi, koska tulijoita siihen oli ollut niin paljon. Seurakunnissa salit täyttyvät mm. toivevirsiä laulettaessa.

Kansanlaulumessussa Tampereen Tuomiokirkossa viime huhtikuussa

Jospa ääniongelmat johtuvat itselle sopimattomista sävellajeista?

Laulutunnilla lauloin Veikko Lavin laulua Jokainen ihminen on laulun arvoinen siitä nuotista, mikä on mm. laulukirjoissa ja mistä sävellajista se mm. TSL:n juhlassa laulettiin. Kyllä kai se jotenkin meni, mutta kun ope pudotti sävellajia kolmella puolikkaalla (eli 1,5 nuotilla), niin tämä alttokin jo nautti laulamisesta. Kuvittelin alkuun, että lienenkö ajatuksineni yksin, mutta nyt kun olen vaihtanut kokemuksia, useampi kokenut/varttuneempi harrastajalaulaja on sanonut, että äänen korkeus tulisi passata ikäämme sopivaksi. Olen miettinyt näitä asioita siksikin paljon, koska ainakin aiemmin moni vain sanoi, ettei hän iän vuoksi pysty enää laulamaan, ja lauluääni on mennyt. Jospa kyse onkin ollut joskus vain itselle väärästä sävellajista?

Uusi marttalaulu järjestön 125-vuotisjuhlassa huhtikuussa 2024

Olisi hienoa, jos jokin taho (julkinen tai yksityinen) pystyisi perustamaan hieman varttuneemmalle kohderyhmälle suunnatun kuoron, jossa laulaisimme klassisempaa, ja siinä sävellajit voisi sovitella laulajien äänialaan sopiviksi. Yksinlaulutunneilla (joilla kansalaisopistossa käyn nyt jo viidettä vuotta) säestyssoittimesta on voinut transponoida esitettävän kappaleen matalammaksi, mikä on ollut erittäin hyvä. Lokakuun kuoroesiintymisen ohjelmassa oli ns. kevyempääkin musiikkia, esim. Anna-Mari Kähärän "Laulu perunoiden kiehuessa". Tuo laulu meni kohdallani jotenkuten, mutta se em. kurkun kuroutuminen tuli muutamissa tahdeissa laulujen Jos ei, Sinä lähdit pois ja Lautturi kohdalla. Ei tuntunut hyvältä, ei todellakaan. Pidän paljonkin noista kolmesta laulusta, ja ääneni pettäminen tuntui surkealta - erityisesti siinä esiintymistilanteessa. Yleisön joukossa olleen luovien ryhmien ohjaajan antama palaute selkeästä artikulaatiostani rohkaisi kuitenkin sen verran, että vielä joululauluja on tarkoitus laulaa kuoron mukana joulun avauksessa torilavalla ja parissa muussa joululaulutilaisuudessa. Nuo joululaulut ovat tuttuja ja helppoja, eivätkä ole sävelasteikoltaan erityisen korkeitakaan.

"Muutamat hädän hetket opettavat
ihmiselle viisautta enemmän kuin
vuosikymmenien tasaiset olot" (Maria Jotuni).

Jos tuollainen edellä kuvaamani klassisempi ja matalaäänisempi kuoro olisi mahdollista perustaa, mielelläni maksaisin suuremman kurssimaksunkin (esim. kansalaisopistojen nykyisiin kurssimaksuihin nähden vaikka kaksinkertaisen). Kun olen vaihtanut tuttujeni kanssa kokemuksia, ajatus on saanut kannatusta. Kuoron kohderyhmä voisi olla jo ainakin jonkin verran stemmalaulua harrastaneet noin +60-vuotiaat. Jäin vielä miettimään tuollaisen ikärajauksen oikeutusta, mutta onhan toisaalta nuorisokuorojakin 😗

Toinen uusi marttalaulu järjestön 125-vuotisjuhlassa huhtikuussa 2024

Laulutunneilla olen oppinut, että oikea sävellaji pitää selvittää aina aluksi esim. karaokessa. Se on tärkeä lähtökohta kenelle vain, ja niin ollen alttokin pystyy laulamaan karaokessa (esim. korkean sopraanon Tamara Lundin v. -64 levyttämää) Lapin tangoa, kun siihen otetaan heti laulun alussa se oikea sävellaji. Esim. karaokessa tällainen iän myötä mataloitunut altto pudottaisi sitä ainakin kahdella sävelaskeleen puolikkaalla eli kokonaisella nuotilla. En ikinä olisi voinut kuvitella laulavani edes yhteislaulutilaisuudessa laulua ”Muisto” (Memory, tunnettu musikaalista Cats). Kun laulutunnilla nuotista pudotettiin siinä neljä sävelaskeleen puolikasta, niin hämmästyksekseni laulu onnistuikin ihan riittävän hyvin. Laulunopettaja ohjeisti, että jos laulat joskus karaokessa vaikka Taiskan laulamaa Muistoa, pyydä karaoke-emäntää/-isäntää pudottamaan sävelaskelia kahdella puolikkaalla, se voisi siinä kohtaa riittää. 

Soihtu-kuoro Kizin saarella kesällä v. 1992. Olen äärimmäisenä oikealla tanssitytön roolissa 😍.

Kizin saarelle emme enää pääse, mutta ajattelen nyt tästäkin tunnetun mietelmän sanoin: "Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä että se on ollut." (J.W. von Goethe.)

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa karaokessa. Jälleen oppi uutta. Tällä kertaa karaoketaustojen eroista. Kuulin muutamilta laulajakavereilta, että esim. Finnhitsin taustat ovat hyviä/ns. laulajaystävällisiä, mutta eivät välttämättä kaikki muut karaoketaustat. Esim. nopeus tai oikean sävellajin löytymisen hankaluus voi yllättää. Niin kävi kohdallani nyt, laulu tuntui todella nopealta. Mielestäni tämäkin olisi hyvä tiedostaa kenen vain, ettei ala syyttää itseään, että minä kun en kai vaan pysty laulamaan niin nopeasti kuin pitäisi tai jotain. Jostain muusta taustasta laulettuna sama laulu voikin onnistua ihan hyvin, ja siitä nauttii.

Soihtu-kuoro Tukkijoella kesällä v. 1992. Olen toinen oikealta 😊 (Kuvan ottajaa tästä ja edellisestä kuvasta en muista, aikaa on kulunut jo yli 30 vuotta)

Vielä transponoinnista

Tuo edellä kuvattu transponointi tarkoittaa jonkin sävelmän muuttamista eri sävellajiin kuin mihin se on nuotitettu tai mistä se on alun perin kuultu. Eräs esimerkki transponoinnista on myös edellä mainitsemani karaoke-laitteistojen säätö, jolla taustamusiikin korkeutta voidaan säätää laulajan äänialan mukaan. Sävelmän tunnistettavuus ei muutu, vaikka se soikin joko korkeammalta tai matalammalta taajuudelta. (wikipedia.fi.) Sävellajin muutoksesta on hyvä mainita karaoken vetäjälle jo ennen kuin ko. kappale alkaa soida. Tietysti tilanne saattaa joskus olla toisinpäinkin, eli korkea tenori tai korkea sopraano voi kokea vaikeutta alaäänissä ja heidän kohdallaan sävellajia pitäisi puolestaan nostaa.

Transponointi onnistuu siis karaokessa, kun muistaa sanoa siitä karaoken vetäjälle, mutta havaintojeni ja/tai kuulemani mukaan ei välttämättä aina kuorossa. Takaraivossani alkaa kuulua jo ääni: mitä nillität, tee päätös! Pitää ihan palauttaa mieleen, mikä tässä on tärkeää. Siihen löytyy helppo vastaus: laulamisen ilo on tärkeää, jopa tärkeintä. On tosi inhottava tunne, kun kurkku tuntuu kuroutuvan korkeammissa äänissä, ja kieli tuntuu ikään kuin painuvan taaksepäin kohti kurkkua tai kitalaki jumiutuu. Sitä on aika vaikeaa edes sanoin kuvata. Mutta joka tapauksessa se on selvää, että siitä on ilo kaukana. Olen mielestäni etsinyt varsin aktiivisestikin apukeinoja. Apua ääniongelmiin voi hakea myös nettilähteistä. Aaniluotsi.fi-nettisivuilla pohdittiin, mitä silloin voisi tehdä, kun kurkku kiristyy. 

Laulamme tässä Tuulan kanssa Sinisiä punasia ruusunkukkia Marttalassa kesällä 2014 (kuvan otti joku läsnä olleista ystävistä)

Apukeinoja netistä ja laulutunneilta

Aaniluotsi.fi sanoo, että jos laulun lomassa ehtii ja pystyy, voisi koettaa ensin nielaista, jolloin äänihuulet sulkeutuvat. Sen jälkeen voisi tehdä ns. seurapiirihaukotuksen, jolloin haukotuksessa henkitorven reitti on avoin eikä kurkku kiristy. Jos ns. seurapiirihaukotus ei ole mahdollinen esim. esiintymisessä, voisi ehkä pelkkä haukotuksen kuvitteleminenkin auttaa. Yleisimpiä syitä äänen väsymiseen tai käheytymiseen laulaessa ovat juuri nielun kuroutuminen ja kielen painuminen taakse päin kohti kurkkua. Etenkin korkeissa äänissä kuroutuminen on em. lähteen mukaan tavallista.

Laulutunneilla on painotettu myös tulkinnan ja fraseerauksen merkitystä, ts. laulu ei saisi olla ilmeetöntä suorittamista. Nykyään koetan miettiä jo ennakkoon esim. laulutunneilla lauletun laulun tunnetilaa tai sanomaa. Itselleni iloinen huomio esim. laulutunneilla ja karaokessa on ollut juuri tuo jo edellä esille tullut, että korkeammaltakin laulettuja nuotteja/taustoja pystyy laulamaan, kun laskee sävelasteikkoa. Olen nyt suunnitellutkin, että kokoaisin esim. kymmenkunta laulua, joita harjoittelisin laulutunneilla ja niitä voisi esittää karaokessa, tai tilaisuuden tullen ehkä muissakin sopivissa tilanteissa. Karaokessa voi valita laulettavakseen myös ns. teemalauluja. Joku voi valita teeman esim. vuodenajan mukaan, vaikkapa joulunajan tai syksyn. Jotkut haluavat kertoa laulunsa aluksi, miksi hän valitsi juuri tämän laulun. Se on ollut aina kiinnostavaa.

Pääsimme Tuulan kanssa mukaan musiikilliseen Evakkonäytelmään Vetreassa 26.4.2019 kansallisen veteraanipäivän aattona (kuvan otti joku yleisön joukosta)

Olen miettinyt nykyään aika paljon sitäkin, onko kohdallani vielä jotain tavoitteita laulamisessa. Mietin myös sitä, mikä toimii ja mikä ei. Tällä hetkellä toivon, ettei mieluisaa lauluharrastusta tarvitsisi ainakaan kokonaan jättää ääniongelmien vuoksi ja ennen muuta: se olisi edelleen ilo, jopa nautinto. Ja toisaalta jos on tahto jatkaa, silloin haluaa ainakin yrittää ylittää vastaan tulevat kompastuskivet. Jälleen tulee mieleen sekin, että olipahan mikä vain asia, elämässä ei välty ongelmilta. Kun yhden ratkoo, toinen odottaa jo nurkan takana. Siihenkin voi asennoitua vaikka niin, että onpa mielenkiintoista, vielä tämänkin sain kokea, sain oppia ja ehkäpä onnistun tuon ongelman ratkaisemaankin. 

Laulu on ollut joka tapauksessa mielen hyvinvoinninkin kannalta tärkeä harrastus. Työvuosina työ vei suurimman osan energiasta, ja silloin kävin kuorossa lähinnä rentoutuakseni - eipä tainnut olla juurikaan henkilökohtaisia kehittymistavoitteita. Eläkkeelle jäätyäni aloin osallistua kansalaisopiston laulutunneille ja tuntui, että haluaa oppia uutta. Osallistuin kevätkaudella -23 Joensuun kansalaisopistolla myös musiikin teorian kurssille. Tämän otin lähinnä ajatuksella, että onpa hyvää aivovoimistelua ja oppia ikä kaikki!

Positiivareiden nettisivuilla oli 21.6.2021 viisas muotoilu: Monasti on parempi tehdä muutama kysymys kuin olla tietävinään kaikki vastaukset; siispä vielä muutama kysymys.

Laulan karaokessa Laila Kinnusen laulua "Tiet" Imatran kylpylässä lokakuussa 2023 (Kuva: Sirpa)

Mikä toimii, mikä ei?

Päätin antaa itselleni palautetta myös siitä, mikä toimii, jotta ei tulisi keskityttyä vain ongelmiin. Pysyn mielestäni hyvin stemmassa/nuotissa, äänenvoimakkuutta ja laulurohkeutta on tullut laulutuntien myötä lisää ja olen kokeillut karaokessakin eri tyylisiä lauluja. Mukaan on tullut muitakin kuin ne pari tuttua tangoa. Sopivankorkuisissa lauluissa ilma tuntuu riittävän fraasien loppuun asti ja huomioin paremmin nuottien aika-arvot. Rytmiikassahan oli ainakin nuorempana haastetta. Kävin noin 20 vuotta sitten pyrkimässä erääseen kuoroon. Koelaulua kuunnellut kuoronjohtaja sanoi, että pysyt kyllä hyvin nuotissa, äänenväri on hyvä ymv., mutta rytmiikassa oli sellaisia puutteita, etten päässyt ko. kuoroon. Se oli varmasti oikea ratkaisu silloin, vaikka ko. hetkellä hieman kirpaisikin. 

Äänessäni saattaa nykyään olla enemmänkin ”väriä” / tunteikkuutta kuin ennen, tästä ansio laulutunneille ja fraseerauksen merkityksen oivaltamiselle. Lauluhan ei saisi olla ilmeetöntä suorittamista pääajatuksena ”kunhan menee nuotilleen”. Mietin mielestäni nykyään enemmän myös kyseisen laulun tarinallisuutta / sanomaa. Huomaan kiinnittäväni siihen huomiota myös silloin, kun käyn kuuntelemassa toisia konserteissa tai vaikka karaokessa.

Kun on mahdollisuus, suuntaan kirkkoon laulamaan. Jumalanpalveluksissa lauletaan virsiä, joulun tienoilla Kauneimpia joululauluja jne.

Kertaan vielä lopuksi myös sitä, mikä ei toimi: useampia lauluja laulaessa tai hyvin monisäkeistöisissä lauluissa ääneni ei kestä loppuun saakka, ei siis etenkään silloin, jos on korkeampi sävellaji. Kitalaki jännittyy ja jos vain jatkaa, hengitys tuntuu lukkiutuvan. Voimakas ilman vetäminen ei silloin auta, pikemminkin päinvastoin. Parasta kai silloin olisi, jos kyseisen kappaleen sävellajia voisi transponoida eli laskea esim. parilla sävelaskeleella, joissakin korkeammissa kappaleissa jopa neljällä.

Kirjoitin helmikuussa 2024 blogissani äänenhuollon tehostamisesta mm. pulloon puhaltelulla (vastapainepuhalluksella). Hengittäessä on käytettävä palleaa myös silloin. Sydänlääkkeet saattavat kerryttää joskus/joillekin limaa nieluun. Kuten edellä on tullut jo pohdiskeltua, sydänsairauskin tai vaikka astma saattaa osaltaan vaikuttaa hapenkin riittämiseen. Ja kuten sanottua, myös ikä vaikuttaa äänen muuttumiseen. Toisaalta ikä ei kuitenkaan saisi olla ”tekosyy” laulamisen lopettamiseen, jos on aidosti motivaatiota jatkaa harrastustaan.

Soihtulaisten kanssa Oslossa yhteispohjoismaisilla musiikkijuhlilla kesäkuussa 2017 (kuvan otti joku silloinen kuorokaveri)

Lisää vinkkejä

Ääntä kannattaa myös jumpata ja rentouttaa. Rauhallinen hyräily ja hyminä lämmittää ja rentouttaa äänihuulia. Kuoron harjoituksissa olen huomannut, että seisaaltaan laulaminen vartalo mahdollisimman rentona on toimivampi lauluasento kuin istualtaan. Pahinta laulamisen kannalta kai on, jos siinä lisäksi istuu jotenkin lysyssä, huonoryhtisenä. Hyvin toimivien äänihuulten tulee värähdellä joustavasti, ja niitä pitää myös kosteuttaa: Vesipullo onkin vakioeväs niin kuoro-, yhteislaulu- kuin yksinlaulutunneillakin.

Kun sisäänhengittää tehokkaammin etenkin korkeampien äänien edellä, siten voi hyvin ennakoida  haastavampia paikkoja. Samalla tulee tilaa suuhun. Tilan tunne suussa tuntuu helpottavan hieman myös sitä kitalaen jännittymistä. Itselleni matalat äänet eivät tuota ongelmia – eivät ainakaan toistaiseksi. Tänään kävin kirkossa, ja pudotin muutaman virren kohdalla veisuutani peräti oktaavilla, ja hyvin meni. Koetan muistaa myös sen laulutunneilta tutun ohjeen: epävarma aloitus on huono lähtökohta. 

Hengitystekniikassa vatsalihasten (erityisesti pallean) aktivoiminen on tärkeää. Kasvolihaksia voi koettaa rentouttaa ottamalla ns. hölmistyneen ilmeen, jossa leuka hieman valahtaa alemmas. Laulutunneilla sain hiljattain myös hyväksi osoittautuneen vinkin, jossa kasvoille otetaan ns. positiivisen hämmästyksen ilme, jolloin kasvot otsaa myöten ikään kuin kohoavat ja suuhun tulee reilummin tilaa. Tilan tunne suussa on hyvä vinkki myös puhujille tai lausujille - ei ainoastaan laulajille. Laulunopettajat myös ohjeistavat avaamaan suuta kunnolla, silloin tulee artikuloituakin selkeämmin.

Pääsin kesällä 2024 ekaa kertaa oopperaan Savonlinnaan💗 (Kuva: satunnainen ohikulkija)

Laulunopettajien antama hyvä ohje myös on, että jos äänen tuottaminen tuntuu itsestä hyvältä, ja laulamisesta nauttii, se myös useimmiten kuulostaa hyvältä. Tämä toiminee ikävä kyllä myös toisin päin, eli jos esim. sävellaji on liian korkea/liian matala ja laulaminen on sinnittelyä itselle sopimattomissa sävellajeissa, ilme voi muuttua kärsiväksi ja ääni kuulostaa ja tuntuu kireältä ja/tai käheältä. Ei kai se silloin yleisöllekään kovin hyvältä kuulosta tai näytä 😳

Nautin konserteista yleisönä, en enää nykyisin erityisemmin nauti esiintymisistä - jos ei hyvästä/sopivasta taustasta laulettua karaokea lasketa. Eilen kävin Talvi-Maaria Turusen ja Mika Tarkkosen konsertissa, se oli hieno elämys. Tuo viime lokakuinen kuorokeikka meni melkeinpä sinnittelemällä ja osallistuinkin kai lähinnä jostain ylisitoutuneisuuden tunteesta, koska niin moni joutui olemaan tuolloin poissa. Ikäkin vaikuttanee, vaikka en yleensä tykkää mennä iän taakse piiloon ns. selittelymeiningillä, jos vielä johonkin pystyy. Jos vanhemmaksi elää, voihan tulla vielä elettäväksi sekin aika, ettei pysty enää mihinkään. Sekin on sitten vain kohdattava, tunnistettava ja tunnustettava. Ehkä pystyisin vielä jotenkuten sinnittelemään korkeaäänisiä / pitkiä / useampia korkeita lauluja peräkkäin, mutta siitä puuttuisi ilo tai mielihyvä. Ja se on paljon se. Se tärkein puuttuisi.

Laulutunnilla 31.10.2024 (kuva: Anne)

Luopumisen ajatuksia jo vuosia sitten

FB antoi muiston 13.10.2018. Olin silloin sydänvalvontaosastolla ja pohdin, että nyt jos koskaan on aika ns. hiljentää - jos siihen vielä annetaan mahdollisuus. Kopioin tähän (tuon tekstimuistoni kommenttikentästä) erään sydäntä koskettaneen tsemppiviestin ystävältä. Tämän viestin kirjoittanut ikätoverini menehtyi noin puolen vuoden kuluttua tuosta viestistä nopeasti edenneeseen sairauteen 💔 Elämän arvaamattomuus yllätti jälleen.

Ystävän viesti:

"Ehkäpä tämä tuli just tähän kohtaan varoituksena, ettei me olla ikuisesti jaksavia joka paikkaan ehtiviä tyyppejä. Ihanaa oli kirjoituksestasi huomata, että osaat jo karsia ajatuksen tasolla liiat pois. Sitten käytännön toteutus, kun aika niiden on. Kiitokset avoimuudestasi, joka lienee sinulle aivan myötäsyntyistä. En voi muuta kuin toivoa voimia edelleenkin - kyllä se siitä tokenee ajan kanssa hitaasti kiiruhtaen. Tsemppiä edelleen.... vaikka mielialat vaihtelee, niin eteenpäin vaan.... ei tässä muuten. Lämpimin ajatuksin." 💜

Hyvää loppusyksyn aikaa 🌲

Värillä on väliä

Sininen, vihreä ja keltainen (kuva Rauhankadulta 10/-24) 
💙💚💛

Tällä kertaa teemanani on VÄRIT lokakuisen ruskan ja ystävien kannustuksen innoittamana 💗

 

Kuvituksena on syksyn näkymiä ja tekstikuvauksina niiden värisymboliikkaa. Pari kuvaa on värikkäästä taiteestakin. Marraskuullekin on tällä kertaa muuten (poikkeuksellisesti) jo luonnos valmiina, silloin on tulossa henkilökohtaisempaa 😎 Sain myös inspiraatiota ajankohtaisesta Roosa nauhasta pinkin värimaailman esimerkkinä, ja värit viestinnässä ja kirkkotekstiileissä valikoituivat mukaan kiinnostavien lähteiden ja kirkossa käyntien myötä. Marttailuakin on, eli ruoka kestoaiheena on mukana värikkäine esimerkkeineen.     

Lehtikultaa Pielisen rannassa

Omista värimieltymyksistä

Kävin joskus nuorempana värianalyysissäkin, ja analyysin tehnyt asiantuntija sanoi, että oikeastaan kaikille käy kaikki värit, kun vaan löytyy se oikea sävy. Itselleni mielestäni käy esim. havunvihreä, mutta oliivinvihreä tekee naamastani kalvakan. Myös musta ja vitivalkoinen kasvoja vasten voi tehdä kalpeaksi. Musta ja valkoinen ovat mielestäni aika vaativia ja melko harvoille niitä parhaita värejä; mutta ketä ne pukevat, pukevatkin sitten loistavasti. Mieleeni tulee eräs tuttuni, jolla on pitkät sysimustat hiukset ja kaunis erittäin vaalea iho - hän on kuin sadun Lumikki, ja musta ja valkoinen sopivat hänelle todella hyvin 👍

Olen ottanut nyt lipastonlaatikoistani esille huiveja, joita voi kiireissäänkin kietaista kaulaansa mustan tai valkoisen puseron tai jakun kanssa. Kun ne ovat narikassa esillä, tulee käytettyä. Varastoista niitä ei jaksa lähteä hakemaan, jos lähtiessään haluaisi piristykseksi jotain väriä ilmiasuunsa. Värioppi-kirjassa s. 260 mainitaan, että vaatetuksessa värin luonne liitetään usein henkilön luonteeseen. Joitakin havaintoja tulee mieleen omankin matkani varrelta. Rohkeilla ja esillä olemisesta pitävillä nk. oman tiensä kulkijoilla näkee useammin kirkkaan värikkäitäkin vaatteita, aremmilla ja syrjäänvetäytyvillä enemmän mustaa ja harmaata, ehkä tummansinistäkin. Mieleeni palautuu eräs tapahtuma +10 vuotta sitten. Eräs henkilö koetti kuvailla yhteistyökumppaniamme, jonka nimeä hän ei muistanut ja piti jostain syystä saada yhteys tähän mainittuun henkilöön. Hän pinnisteli muistiaan, ja sanoi, että tuolla henkilöllä oli aina mustat vaatteet, mutta mitään muuta hän ei ko. henkilöstä muista. Lopulta hän muisti tämän henkilön sukupuolen, ja siihen muistikuvat jäivätkin. Tätä eo. luonnehdintaa ei tietenkään voi yleistää kaikille mustien värien käyttäjille, kaipa ikäkin vaikuttaa ja monet muut seikat. Ja onhan tietysti tilannepukeutumistakin, josta myöhemmin. Noin 25 vuotta sitten olin ylipainoinen, ja ajattelin silloin, että musta väri vaatteissa hoikentaa. Nyt en ole enää siitäkään varma, että silloin olisi suotavaa olla päästä varpaisiin mustissa. Voivathan esim. asusteet tai osa kokonaisuudesta olla hyvinkin värikkäitä, vaikka toivoisikin ilmiasultaan hoikentavaa vaikutelmaa 👍 

Turusen solan syksyistä värimaisemaa

Värien psykologiasta puhuminen on tunteista puhumista?

Kaikilla väreillä on omat tietyt vaikutuksensa aivoihimme, ja tästä syystä värien psykologia on nykyisin lähteiden mukaan olennainen väline mm. markkinoinnissa. Värit viestinnässä -lähteet sanovat, että yleisellä tasolla voisikin sanoa, että värien psykologiasta puhuminen tarkoittaa tunteista puhumista. 

Myös eläinkunnasta löytyy kauniita värejä, mm. linnuissa. Näin kuluneella viikolla Joensuun kirjastossa kauniin ja värikkään harrastajataiteilijoiden näyttelyn, ja siellä oli mm. maalaus riikinkukosta ja kotoisesta maatiaiskukostamme. Molemmat olivat mielestäni upean värikkäitä, kotikukkomme sävyt olivat toki maanläheisemmät kuin riikinkukolla. 

"Kaukaa siintää / väri, / vaiko sävel. / Mitään ei maksa / maailman kaunein taulu: / Niittyjen, peltojen, / tähkien täyttämä / elokuun yö." (Einari Vuorela.)

Kukkia kuvaan mielelläni, ja niitä olen käyttänyt monissa päivityksissäni kuvituksena aiemminkin. 

Muun muassa eri kukkakauppojen nettisivuilta saa vinkkejä mm. siitä, minkä värisiä kukkia suositellaan mihinkäkin tilanteeseen. Vaikka nyt on syksy, kevään kukat lempirunoilijani runon muodossa sopinevat tähänkin – onhan tässä runossa teemana värit: "Kevätkukkien kilpailu / Kuka tänne ensin ehti? / kehuskeli leskenlehti, / -Minä ensin nostin pään / kevään valoon lempeään. / Sinivuokko huusi näin: / Katsokaa myös tännepäin! / Siniseksi metsän teen, / iloiseksi pientareen. / Valkovuokko huokaisi: / Minä tulin viimeksi. / Värejä ei riittänyt. / Silti olen kiittänyt. / Joka väri vuorollaan / kukkimaan saa harmaan maan. / Lumi saapuu aikanaan. / Valkoistakin tarvitaan." (Anna-Mari Kaskinen.)

Perusväreistä punaisen ja keltaisen katsotaan kuuluvan niin sanottuihin lämpimiin väreihin ja sinisen kylmiin väreihin. Vaatteissa esim. harmaan pariksi sopivat hyvin kirkkaat värit, kuten vaikkapa pinkki tai kirkkaansininen. Pukeutumisoppaat ohjeistavat lisäksi myös sitä, että mustaan kannattaa yhdistää jotain räväkkää väriä, vaikkapa kirkkaanvihreää. Makuasioitahan nämä myös pitkälle ovat, eli jos itse viihtyy jonkin tietyn värin ympäröimänä ja mikä tuntuu hyvältä, sehän se lienee silloin paras. 

Kultaa koivuissa Pielisen rannalla

Keltainen on tehokas väri, jolla voi luoda valoisan ja energisen tunnelman 

Keltaisessa on voimaa. Keltaisesta on myös sanottu, että siitä pitävät seikkailunhaluiset ihmiset, jotka etsivät aina jotakin uutta. Viittaan päivitykseni loppupuolella vuosi sitten kuolleeseen värien ihmiseen. Hänellä oli yllään mm. keltaisia vaatteita ja lempikukkansakin oli keltainen ruusu. Keltaisesta tulee mieleen aurinko! Siitä onkin sanottu, että se on lähimpänä valoa. Värioppi-kirjassa s. 245 sanottiin lisäksi, että kokemus on vahvistanut, että keltainen tekee lämpimän ja miellyttävän vaikutelman. Siksi se kuuluu em. lähteen mukaan myös maalaustaiteessa valaistulle ja aktiiviselle puolelle. 

Olen nuorempana vierastanut vaatteissa keltaista, sittemmin mieli on muuttunut ja omistan jo mm. kaksi keltaista päällystakkia, molemmat sopivat välikausitakkeina ulkoiluihinkin. Toinen pitää vettä ja toinen tikkitakkina lämmittää. Olen saanut kanssaihmisiltä ja joskus tuntemattomiltakin kivoja kommentteja keltaisista vaatteista, siispä niitä lisää, jos vielä vaatteita hankkii.

Entäpä sitten revontulet, sateenkaari tai vaikkapa järvimaiseman alati muuttuvat värit? Näistä (kuten väreistä yleensäkin) voisi kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta ehkä se laajuus olisi jo toisen tai kolmannenkin postauksen väärti. Eikä varmasti tulisi silti kuin pintaraapaisuna käsitellyksi. 

Räväkkää punaista ja keltaista + niiden yhdistelmiä tuulisella rannalla

Millaisia mielikuvia värit sinussa herättävät? 

Värit viestinnässä -nettilähde kysyi: kun näet punaista, millaisia mielikuvia se sinussa herättää? Punainen on viestinnässä kaikkein voimakkain väri; energiaa, lämpöä, muutosta, päättäväisyyttä tehokkuutta. Sen perusväri on aikanaan ollut korvamerkitty lähinnä paloautojen käyttöön, josta on tullut jopa käsite "paloautonpunainen". Punainen on ääripäiden väri, viesti elämästä ja kuolemasta (Punainen Risti) ja vihasta ja rakkaudesta. Sydänliiton viestinnässä näkyy verenpunainen, mikä on luontevaa, kun ajatuksen yhdistää suonissa kiertävään vereen. Meillä sydänyhteisön vapaaehtoisilla on punaiset liivit, kun käymme esim. sairaalassa vertaistukihenkilötehtävissä. Niistä ja rinnassa olevasta merkistä näkee, millä asialla liikumme. Viestinnässä punaista käytetään myös mm. pikaruokaloiden mainonnassa ja muissa julkikuvissa, paloautoissa ja poliittisessa viestinnässä. Markkinoinnissa sitä käytetään esim. stimuloimaan ruokahalua ja rohkaisemaan heräteostoksiin (mm. cuvio.fi.)

Viininpunainen maaruska usvaisella rannalla

Kuten monen muukin värin, punaisen viesti muuttuu, kun sitä sekoittaa muihin väreihin.

Vaaleanpunaisesta on sanottu, että se symboloi mm. herkkyyttä, pehmeyttä, naisellisuutta, viehätystä ja kohteliaisuuttakin. Värinä pinkin on mainittu olevan leikkisä, nuorekas ja iloinen, mutta joskus se saatetaan tulkita lapselliseksikin, ja toki pikkutyttöjen ja mm. Barbie-nukkien yllä näkee usein vaaleanpunaista. Itse olen jo ”vanha tyttö”, mutta pidän edelleen vaaleanpunaisesta ja siitä murretusta roosasta. Se tuo minulle mukavaa mieltä, joten heitän ikämääritelmät mäkeen! Jossain vaiheessa keräsin kirppareilta vaaleanpunaisia posliiniesineitäkin, joita alkoi olla jo melkoinen kokoelma. Sittemmin olen tuosta esineiden keräilystä luopunut, mutta pari pinkkiä neuletakkia ja pinkkikukkaisen kesämekon ostin vielä melko hiljattainkin. Juttelimme kenkäkaupan myyjän kanssa jo kymmenkunta vuotta sitten, miksi varttuneemmille (joiden jalka vaatii jo leveämmän lestin, esim. H-lestin) tarjotaan useimmiten mustia tai ruskeita kenkiä. Miksi ei tarjota värikkäitä kenkiä? 

Taiteilija Nanna Susi puhuttelee väreillään! Vaihtuva näyttely oli esillä taidemuseo Onnissa lokakuussa 2019. Lähimmäksi tuolloin tuli oheinen "Rakkautta maalataan punaisella" (Nanna Susi 2017).

Viininpunainen (tai useat purppuran sävyt), ruskea (maanläheisyyttä), harmaa (ajattomuutta, tasapainottavuutta huomiota herättävämpien värien kanssa), musta (eleganssia, suruasut) ja valkoinen (raikasta kontrastia tummemmille sävyille) tulevat vielä mieleen. Pelkkä harmaa voi olla esim. sisustuksessa tylsä, mutta jos sen yhdistää lähteiden vinkkien mukaan vaikka oranssiin, vaikutelma voi olla tyylikäs. Musta saa aikaan vahvoja tunteita, ja lähteet mainitsevat, että se on arvovaltainen väri. Valkoisen värin on sanottu ilmentävän puhtautta, rauhaa, parannusta ja tyyneyttä. Mieleen tulevat mm. lääkärien, kokkien tai kosmetologien työasut.

Aamuaurinko viininpunaisen yllä

Väri antaa viestin 

Violetti eli lila yhdistetään henkisyyteen, luovuuteen, viisauteen ja kunnioitukseen. Joidenkin lähteiden mukaan violetti yhdistetään kuninkaallisuuteen ja ylellisyyteen. Violetti väri voi antaa mielikuvan varallisuudesta, hengellisyydestä/henkisyydestä (eilen ihailin evl-kirkkokuoron violetteja esiintymisasuja), viisaudesta ja mystisyydestäkin. Mainonnassa monet brändit käyttävät violettia edustamaan luovuutta, mielikuvitusta ja naisellisuutta (käytetään mm. kauneustuotteissa).

Sininen on turvallinen, harmoninen ja rauhoittava väri; suomalaisille tärkeä yhtymäkohta on usein myös kotimaisuuteen (esim. Hyvää Suomesta -merkki eli Joutsenlippu). Onhan meillä siniristilippummekin, ja mm. poliiseilla on tummansininen uniformu. Sininen ilmentää arvoja, jotka ovat lähellä suomalaisten sydäntä: Luottamusta, turvallisuutta ja rauhallisuutta. Mainosyritysten lähteet sanovat, että sininen on värinä konservatiivinen, perinteinen sekä turvallinen, minkä vuoksi se valitaan monen brändin pääväriksi. Sinisen sävyjä on yli sata. 

Luonnossa korkean taivaan ja kaukana siintävät vuoret ja vaarat voi nähdä usein sinisinä.

Punaista puolukkaa hillomarjoiksi maakellariin lokakuussa 2024

Värit ravinnossa

Punaiset, oranssit ja keltaiset värit kasvimaailmassa ovat täynnä aurinkoista energiaa. Punaisissa, vihreissä ja keltaisissa ruoissa on monia terveyshyötyjä. Lähteiden mukaan punaiset ruoat karkottavat väsymystä, vähentävät tulehduksia ja onpa niiden kerrottu auttavan myös joidenkin vakavien sairauksien (kuten syövän) ehkäisyssä. Punaisista kasvikunnan tuotteista mieleen tulevat tomaatit, paprikat, chilit, vesimelonit, mansikat, puolukat, karpalot, vadelmat, punaherukat…

Oranssit kasvikset, marjat ja hedelmät sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joka on luonnon oma piristysruiske. Oranssit porkkanat ja kurpitsat (esim. myskikurpitsa) sisältävät elimistölle hyödyllisiä kuituja ja kuidut jos mitkä vauhdittavat suoliston toimintaa, mikä on kenen vain terveydelle hyväksi. Hedelmistä ja marjoista joinakin esimerkkeinä nektariinit, aprikoosit, persikat, lakat ja tyrnit, pihlajan marjatkin.

Punaista puolukkaa ja sinistä mustikkaa ns. syöntimarjoiksi syksyllä 2024

Keltainen yhdistetään väriterapiassa ruoansulatus- ja hermojärjestelmään. Keltaista ruokaa ovat mm. voikukka, banaani, monet sitrushedelmät, meloni, ananas, mango, keltainen paprika ja maissi jne. Tämän kauden hedelmistä persimoni voi olla joko keltainen tai oranssi, riippunee kypsyysasteestakin.

Vihreä ravinto on monien lähteiden mukaan pitkäikäisyyden salaisuus suojaten kehoa ikääntymisen vaikutuksilta. Muun muassa vihreä salaatti, useimmat yrtit, parsakaali, kurkku, vihreä papu, herne, pinaatti ja vihreät kaalit (esim. ruusu- ja lehtikaali) sisältävät runsaasti vitamiineja ja ovat myös hyviä kuidun lähteitä. Hedelmistä ja marjoista tulee mieleen kiivi, vihreä omena, vihreä rypäle ja vihreä karviainen.

Vihreästä lehtikaalista saa vaikka mitä, sipsejäkin 

Valitse lautaselle jotakin jokaisesta väriryhmästä 

Siniset ja violetit ruoat kuten tummat viinirypäleet, luumut ja karhunvatukat ovat mehukkaan maukkaita. Lisäksi erityisesti mustikka ja mustaherukka ovat varsinaisia terveysmarjoja, joista tulee esiin uusissa tutkimuksissa yhä uusia ja uusia terveyshyötyjä. Jo isoäitien aikaan flunssassa nautittiin mustaherukkamehua sen runsaan C-vitamiinipitoisuuden vuoksi ja mustaherukan flavonoidit estänevätkin tulehduksien syntyä. Mustikka puolestaan oli jo isovanhemmille tuttu terveysmarja mm. erilaisissa vatsavaivoissa. Muistan kun lapsena ihmettelin, kun mummo suositteli mustikkasoppaa niin ripuliin kuin ummetukseenkin. Ihmemarja on siis tämä tuttu mustikkamme! Punasipuli, punakaali ja bataatti tulevat violetin värin kohdalla myös mieleen. Tasapainoinen harmonia ja monipuolinen ruokavalio syntyy syömällä jotain jokaisesta väriryhmästä luonnon antoisia herkkuja. (energiakeskus.com.)

Ei unohdeta valkoistakaan, viehättävä on, ja jos se vielä yhdistyy muihin väreihin kuten tässä 💛

Vastaväreistäkin hieman 

1700-luvulla kehitettyä väriympyrää ovat käyttäneet muun muassa Claude Monet ja Vincent van Gogh. Siinä perusväreiksi katsottiin punainen, keltainen ja sininen. Näistä kunkin vastaväriksi katsottiin se, joka saadaan kahta muuta yhdistämällä: toisin sanoen punaisen vastaväriksi tuli vihreä, keltaisen vastaväriksi violetti (tai Boutet'n väriympyrässä purppura) ja sinisen vastaväriksi oranssi. (Wikipedia 2024.) Omaa silmääni viehättää eri yhteyksissä mm. keltaisen ja vihreän yhdistäminen. 

Valkoiset vihannekset ja marjat olivat jäädä huomiotta, eiväthän ne ole niin värikkäitä. Myös niissä on monia tärkeitä ravintoaineita. Esimerkkeinä vaikkapa valkoiset pavut, kukkakaali, valkosipuli, valkoiset viinimarjat…

Vuoden 2024 Roosa nauha

Vaaleanpunainen Roosa nauha

Syyskaudella tuli jälleen uusi Roosa nauhakin myyntiin. Otan sen tässä ajankohtaisena esimerkkinä vaaleanpunaisen värin käytössä. Roosa nauha -keräys on maamme suurin keräys syövän voittamiseksi, toiminut jo v. 2003 lähtien. Lahjoituksilla tuetaan suomalaista syöpätutkimusta sekä sairastuneille ja heidän läheisilleen suunnattuja maksuttomia tuki- ja neuvontapalveluita. Vuoden 2024 Roosa nauhassa samettisen Roosa nauhan kukat symboloivat toivoa. Roosa nauhaa voi kantaa muistutuksena siitä, että niin kauan kuin on toivoa, on elämää.

Tämän vuoden Roosa nauhan on suunnitellut Vesterinen Yhtyeineen. Samettisen pehmeän Roosa nauhan kukat (kuva edellä) symboloivat meissä elävää toivoa. Nauhan koko tuotto menee Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen. (roosanauha.syopasaatio.fi.)

Kyläläiset toimittivat punaisen Vuonislahden Sydämen Itikanhiekalle kesällä 2024

Lisää värikkään ruoan terveysvaikutuksista

Antosyaanit ovat kasvien violetteja, sinisiä ja punaisia väriaineita, joita on lähinnä hedelmissä, marjoissa ja kukissa. Violetit antosyaanit antavat värin mm. mustaherukalle, punakaalille, luumulle ja siniselle perunalle, bataatillekin. Ne toimivat elimistössä myös antioksidantteina. Antioksidantit suojaavat soluja vapailta radikaaleilta ja niiden aiheuttamalta hapettumiselta. Antioksidantit vähentävät riskiä sairastua mm. sydän- ja verisuoni- sekä tiettyihin syöpäsairauksiin. Elimistö valmistaa itsekin antioksidantteja, mutta ei riittävästi puolustusjärjestelmänsä ylläpitämiseksi. Siksi antioksidantteja on saatava myös ruoasta. Antioksidantteja ovat mm. beetakaroteeni, joka on A-vitamiinin esiaste, E- ja C-vitamiini sekä seleeni. Vihanneksista, marjoista ja hedelmistä saatavat flavonoidit toimivat antioksidanttien tavoin. (kasvikset.fi.)

Verkkovajamme ympärillä hehkuvat syksyisin monenkirjavat värit. Varvuissa on mustikkaa ja puolukkaakin.

Värikäs ruokalautanen on useimmiten myös herkullinen, terveellinen ja kevyt valinta. Jos lautasella on keltaista, punaista, vihreää ja oranssia siinä on jo hyvinkin monipuolinen värikattaus. Itselleni on vakiintunut jo tavaksi vilkaista esim. kerran kuussa satokausikalenteria. Siitä näkee selkeästi ja nopeasti ne kauden tuotteet, jotka ovat sillä hetkellä värikkäimmillään, edullisimmillaan, ravintorikkaimmillaan ja maukkaimmillaan.

Luonnon värejä lokakuussa Marttalan pihassa

Värien hehkuva energia tuntuu virtaavan suoraan sydämeen!

Vihreä liitetään väripsykologiassa rauhallisuuteen, terveellisyyteen, tuoreuteen, luontoon ja mm. ekologisuuteen.  Sillä on sanottu olevan mieltäkin hoitavia vaikutuksia. Luonnon vihreyden keskellä moni kokee voivansa palautua ja elpyä stressistä. Poliittisessa viestinnässä näkee (puoluekannan mukaan) niin vihreää kuin sinistäkin. Sinisen lailla myös vihreästä on yli sata sävyä. Mainonnasta tulee mieleen mm. vihreä sähkö, tai vaikkapa vihreä siirtymä, millä viitataan luontoystävällisyyteen.

Rafael Wardin hehkuvaa oranssia Taidemuseo Onnissa (kuva 2023)

Oranssi on voimakas väri, joka stimuloi aivojen toimintaa ja lisää positiivisuutta. 

Viime viikolla ylläni oli jumpassa oranssi paita, ja se tuntui ikään kuin energisoivan. Olen huomannut, että jotkin värit kuin imevät pois energiaa, jotkut puolestaan tuntuvat tarjoavan sitä lisää. Nyt sotien riehuessa maailmalla, jotkut toimijat ovat alkaneet käyttää oranssia vaatteissaan rauhan aatteen kannatuksena. Viestinnässä tulevat mieleen huomioliivit; toki niitä näkee paitsi oransseina myös mm. neonvihreinäkin.

(Tässä päivityksessä em. lisäksi käytettyjä lähteitä: Johan Wolfgang von Goethe, Värioppi, suomennos 2019; cuvio.fi; mielenihmeet.fi).

Oheistan tähän syksyn värien aikaan 19.10.2023 kuolleen värien ystävän Eevan muistolle hehkuvan värikästä Rafael Wardin taidetta 💜 "Niin kauan kuin minut muistetaan, taiteeni elää" Rafael Wardi (1928 - 2021) sanoi. Wardi oli ja on yhä tunnettu hehkuvan värikkäistä teoksistaan. ”Oranssi soi. Keltainen laulaa” runoili Lassi Nummikin Rafael Wardista innoittuneena.

Luonnossa toistuvat syksyllä Wardin värit

Kirkkovuoden värit

Liturgisia värejä on Suomen luterilaisen kirkon kirkkovuodessa viisi: valkoinen, vihreä, punainen, violetti/sininen ja musta. Liturgiset värit korostavat kirkkovuoden sisältöjä. Jumalanpalveluksissa kirkkotekstiilit sekä tietyt osat papin liturgisesta vaatetuksesta ovat päivän liturgisen värin mukaisia. Yleensä pyhäpäivän väriä käytetään koko seuraavan viikon ajan. Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä. Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä. Punainen on veren, tulen ja tunnustuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien (Stefanus, Henrik) päivinä. (evl.fi.)  

Liturgisena värinä violetti on katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri (kuva Joensuun evl-kirkosta)

Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta se on myös elämän ja arjen väri, kasvun väri. Vihreää käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä. Violetti on katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paaston aikana ja hiljaisella viikolla. Violetin rinnalla voidaan käyttää myös tummaa sinistä, joka violetin tavoin symboloi katumusta ja odotusta. Musta on murheen ja surun sekä katoavaisuuden väri. Mustaa käytetään ainoastaan pitkäperjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantaina. (evl.fi.) 

Mustahan on vakiintunut jo kauan sitten myös suruasuksi ja toisaalta myös akateemisten ja tiettyjen yhteiskunnallisten  juhlien asuvalinnoiksi. Näissä yhteyksissä voidaan puhua pukukoodistakin, mihin myös värit liittyvät. 

Vihreä värjäysliemi lupiinien lehdistä Itikanhiekalla kesällä 2021

” - - Oi syksy, ihmeelliset värisi / eivät kuole, / vaikka valkeus peittää maan. / Ne elävät minussa, / sydämessäni. - -” (Ote Kirsi Kunnaksen esikoisrunoteoksen Villiomenapuu [1947] runosta Värit.)

Värikästä syksyn jatkoa meille itse kullekin 🍁🍂🍅🍓🍆🍇🍈🍋🍏