Tämä matka on täynnä elämän nälkää

 

Kauniita ja värikkäitä lahjakukkia 💖

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää" (Minna Canth 1884).

Tässä syyskuun blogipäivityksessäni muistelen kulunutta kesää pidemmältä ajalta, pidinhän blogistani taukoa heinä- ja elokuun. Muistot etenevät tässä tuoreimmasta vanhimpaan. Pääasiassa muistelen juhlia ja kulttuuririentoja, nehän ovat elämän suola 👍 Kun katselen kesää taakse päin, tapahtumien runsaus melkeinpä huimaa, mutta kuten ystävien kesken totesimme: täyttä elämää loppuun asti! Tasavuosijuhlia kesällä -25 oli useampia, ja kuten totesimme Turusen Hessun 8-kymppisten jälkeen: ”olemme nyt ikään kuin enemmän elossa” 🙏

Iltaruskoa 1.9.25 Vuonislahdessa

Tänä vuonna täyttyi omallakin kohdallani tasavuosia, jota en ajatellut juhlivani. Jo pelkkä ajatuskin juhlien järjestelyistä tuntui uuvuttavalta. Lopulta Peten ja Karon AKTIIVISESTA aloitteesta päätimme juhlistaa tasavuosiani Utran historiallisella työväentalolla syyskuun alussa. Varsinainen synttäripäivänihän oli jo keväällä. Aluksi stressasin sitäkin, kun pitopalvelun järjestämistä juhlista ei ole kokemusta, että mitä jos jokin menee pieleen tai ihan mitä vain. Mietin mitä laseja tmv. pitäisi itsensä tuoda, ja entäpä pöytäliinat ja koristelu ja monta muuta asiaa. Haen usein epätietoisuuden keskellä aforismeista apua, ja nyt löytyi tämä: "Parempi tehdä jotain epätäydellisesti / kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään" (Robert Schuller).

Juhlapaikan ovella 6.9.25

Kutsuvieraslistan laatiminen oli etenkin alkuun vähintäänkin haasteellista, onhan ystävä-, järjestö- ym. sosiaalinen piirini laaja - ja paljon suurempi joukko vieraita oli mielessäni. Muutaman hyvän ystävän jääminen kutsuvieraslistasta harmittaa oikeastaan vieläkin. Vinkin antaisin muillekin vastaavia juhlia suunnitteleville, että vaikka päättäisit rajata vieraslistan tiettyyn henkilömäärään, ota ns. varapaikoille joitakin kutsuttavia, aina tulee peruutuksia. Muutaman ystävän olisi voinut kutsua mukaan vielä tuon 30:n rajauksen jälkeenkin, paikalle saapui lopulta 27, mikä oli oikein hyvä määrä tietenkin. Aina kuitenkin sattuu sairaustapauksia ja muita esteitä ja tälläkin tienoolla jälleen riehuvat flunssat ja koronat ajatteluttivat, että kuinkahan moni lopulta estyykään. 

Miksi sitten rajata? Halusin pitää juhlan pienenä/intiiminä, ja siksi päätin rajata kutsuvieraslistan 30:een sukulaiseen, ainoastaan parilla ikiystävällä lisättynä. Lapsia kutsuvieraista oli n. kolmannes. Heidän kanssaan koinkin monet sydäntä sykähdyttäneet hetket. Esimerkiksi Lennin ihana soitto-esitys, Islan iloinen innostuneisuus juhlista jo aamulla ja mukava juttutuokio Veikan kanssa jäivät helminä mieleeni. Pojat olivat pois lähtiessään vanhemmilleen todenneet, että olipa kivat juhlat! Tätä tietenkin arvostan erityisesti, lapsethan ovat niin aitoja ja suoria mielipiteissään 😍

Kauden salaatilla aloitimme 😋

Iralta 6.9.25 lahjaksi saamaani Eeva Kilven runokirjaa ”Perhonen ylittää tien” mukaillen: Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää! Kirjan ohessa oli Iran kirjoittama (otsikossanikin lainaamani) puhutteleva kortti, jossa oli mm. sanat ”tämä matka on ollut täynnä elämän nälkää”… Täyttä elämää siis loppuun asti!

Musiikkia toivoin lahjaksi ja juhlan ohjelmaksi, ja sitä ilokseni sainkin. Sydämelliset kiitokset ihanasta musiikista, niin soitettuna kuin laulettunakin mm. Artolle, Lennille ja Tuulalle! Kiitos myös Petrille upean musiikkiyllätyksen järjestämisestä. Hän oli pyytänyt ihailemani lieksalaissyntyisen taiteilijan Marko Tuovisen esiintymään. Marko lauloi upeasti läsnäolijoiden sydämiin ja kappalevalinnatkin olivat mitä parhaimmat. Laulut säilyvät kauniina muistoina kauan 🎵

Sininen booli teeman mukaan 💙

Pitopalvelu Usva hoiti tarjoilun sujuvasti; mm. ruokarajoitteet oli kattavasti huomioitu. Tarjolla on lempiruokaani lohikeittoa karjalanpiirakoineen ja muine tykötarpeineen, salaattia ja tietenkin kakkua kahvin/teen kanssa. Itse toimme juomia, lapsivieraille karkkeja yms.

Koska kaikkea on tähän ikään jo kertynyt, en toivonut lahjoja, ja kerroin etukäteen, jos joku haluaa tuoda jonkin aineettoman lahjan, niin laulu, soitto, runo, puhe tai muisto olisi tervetullut lahja. Sekin oli tietenkin vapaaehtoista, ja ilokseni sain paljon kauniita runoja ja muita mietittyjä sanoja, kiitos mm. Sannalle ja Tiinalle puheista. Tiinan organisoima tietovisailu oli mainio, siitä sain vinkin itsellenikin, kun toisen juhliin ohjelmaa mietin. Myös kauniit ja mietityt kukat ja lahjakortit hemmotteluihin ja suosikkikahvilaani olivat ihania ja niistä nauttiessani ajattelen lahjan antajaa 💓

Pikkuinen sinirusettipäinen Hilma hurmasi söpöydellään kaikki 💗

Mukaelma Karolta, Peteltä ja Hilmalta saamani hemmottelulahjan kortista: ”Vain sydän näkee oikein. Tärkein on näkymätöntä silmille.” (Antoine de Saint-Exupéry.)

Nk. pukukoodista tuli vierailtani mukava ehdotus, eli teemaväri sininen, olihan se monen vieraani lempiväri  Kun katselen juhlien runsasta kuvasatoa, sininen näkyy kauniisti niin vieraiden asuissa, juhlapaikan koristeluissa kuin boolin värissäkin  

Karoa ja Peteä kiitän erityisesti kaikesta suunnittelu- ja käytännön avusta, upeasta musiikkiyllätyksestä, ihanista lahjoista ja viineistä, vieraiden kyydeistä, juhlatilan järjestelyistä ja loppuraivauksestakin. Ilman heitä tämä muistorikas juhla ei olisi ollut mitenkään mahdollinen.

Nousin ihan seisomaan - mitäs täällä tapahtuu?

Alkuun tuntui siis jotenkin siltä, etten jaksa juhlia, mutta nyt olen iloinen, että saimme nämä juhlat. Muistojen aarrearkkuun kertyi paljon arvokasta, mitä varmasti muistelen vielä monien vuosien jälkeenkin. Tuntuu kuin olisi edennyt askeleen kohti avarampaa – saanut kirkkaampia värejä elämään.  Historiallinen jo v. 1849 rakennettu Utran työväentalo oli ihana juhlapaikka ja myös pitkämatkalaisten kannalta hyvin toimiva. Siellä on ohjelman esittäjille mainio esiintymislavakin. Kiitos talon emännälle Aulille kaikesta avusta ja sydämellisestä muistamisesta. Aurinkoinen ja lämmin loppukesän sää helli meitä, ja vieraat viihtyivät myös ulkona kauniiden kukkaryhmien äärellä.

”Mitä sitten haluatkin tehdä, tee se nyt. Huomispäiviä on vain rajallinen määrä.” (Michael Landon.)

Lisää musiikillista teemaa

Kävin Karjalan karaokeklubin koelaulussa Hukanhaudan vanhalla puukoululla 31.8, ja tulin hyväksytyksi jäseneksi. Oli mukava jäsenilta muutenkin, kiitokset Karjalan Karaoke Klubille 🌸

Vanhat omenapuut olivat upeita puukoulun pihassa runsaassa hedelmäkuormassaan (kuva seuraavana).

Kiitos mm. laulunope Annelle musiikin vahvaan voimaantumisen piiriin kannustamisesta 🎵

Uskon ettei karaokessa ole tarpeen laulaa korkeista sävellajeista, sillä kohdallani ikä ja kai lääkkeetkin alkavat rajata äänenkäyttömahdollisuuksia. Korkeista soundeista laulettavat kuorostemmat ovat kohdallani mennyttä aikaa – niin haikealta kuin se tuntuukin. Koetan muistaa tämän:

"Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä että se on ollut."  (J.W. von Goethe.)

 

Omenapuut Hukanhaudan vanhan koulun pihassa 🍏 🍎 

MATKALLA MERENRANTAKAUPUNGISSA

Matkailuakin kesääni mahtui, ihanaan merenrantakaupunkiin Kotkaan asti. Minulla on aina silloin tällöin tapana ottaa "ommoo lommoo", jos se on mahdollista esim. kokousreissujen yhteydessä. Nyt vietin kokousviikonlopun yhteydessä ylimäärisen vuorokauden (8.8) Kotkassa, ja oheiset kuvat ovat kävelykierroksiltani. Upeat vanhat talot toivat jotenkin mieleen Kokkolan, jonne ilokseni pääsin pari vuotta sitten.

Kotkan kirkon lähellä sodassa kaatuneiden muistomerkeillä kukkivat kauniit sinivalkoiset kukat 

Kaunis Kotka vaikutti jo nopealla katsauksella myös erittäin kansainväliseltä, eri kielien kirjo kaupungilla liikkuessa on monipuolinen. Kun jäin vahingossa lähijunasta väärällä pysäkillä pois, ja kyselin tietä kohdalle osuneilta, opastus tuli englanniksi. Tuntui kuin olisi ulkomailla!

Tämä mietelause sopi hyvin vertaistukiviikonloppuun Kotkassa 

SIPOSTEN SUKUJUHLAT

Vietimme 2.8.25 järjestön tasavuotisjuhlia, eli Siposten sukuseuran 30-vuotisjuhlaa Kettusten tilalla Lieksan Jamalissa. Musiikillinen ohjelma oli kaunis ja monipuolinen, seura mukavaa ja ruoka herkullista. Pidin myös Jamalin vanhan koulun historiallisesta miljööstä. Sonnustauduin joillekin sukuseuralaisille antamani lupauksen mukaisesti Pielisen Karjalan kansallispukuuni - voimallista hellettäkin uhmaten!

Sinistä sävyä on Pielisen Karjalan kansallispuvussakin (kuva 2.8 Jamalista)

KESÄTEATTERIA 

Pääsimme seuraamaan 29.7 Ristin kesäteatterissa (Liperin Kaatamossa) musiikkikomediaa "Aikuinen nainen".

Liperiläinen ympäristö vesistöineen ja kaurapeltoineen oli kaunis, 1800-luvulla rakennettu kylätalo viehätti tietenkin historiasta kiinnostunutta. Annen ohjaamat musiikkiesitykset olivat mainioita ja käsikirjoitus ja ohjaus toimivia. Paula Koivuniemen musiikin lyriikat ohjasivat tässä esityksen dialogia. Yleisökin pääsi mukaan laulamaan!

Kesäteatterissa 29.7. Sää suosi tuolloinkin 🌞 

Esityksessä oli syvempääkin sanomaa: omien juurien löytyminen on tärkeää oman identiteetin kasvulle. Kuten puita, myös ihmistä juuret vahvistavat elämän myrskyissä. Näytelmässä kysyttiin, keitä me olemme, kun riisutaan työ, omistaminen ja muut ulkoiset arvon merkit. Siinä on todellakin runsaasti merkityksellistä pohdittavaa.

Erityiskiitos Maijalle, aito laulamisen ilo inspiroi yleisönkin osallistumaan  Kiitos myös Sirpalle kun pyysit mukaan ja tarjosit kyydin

Tätä(kin) kaunista, aurinkoista ja helteistä kesäiltaa on antoisaa muistella, kun pakkanen paukkuu ja räntää sataa kohtisuoraan...

Tasavuosijuhlat jatkuvat...

Myös 25.7.2025 oli erityinen ja hieno juhlapäivä. Sitä vietimme kirjailija/professori Heikki Turusen 80-vuotisjuhlan merkeissä. Sydämelliset onnittelut Heikille vielä tätäkin kautta

Juhlapäivän ensimmäiset tunnit klo 9–12 vietimme kirjallisuusseminaarissa Herranniemen rantapaviljongissa. Seminaarin teemana oli Kivenpyörittäjän kylä, ja alustajina olivat Markku Pölönen, Risto Turunen, Piia Hounio ja Antti Heikkinen. Saimme olla Sirpan kanssa kommentoimassa alustuksia – mielenkiintoista!

Tango Maestro Orchestra esiintyi Kukku-teatterilla 25.7

Iltapäivällä tunnelmoimme suomalaisen tangon juhlakonsertissa - Tango Maestro Orchestra. Sen väliajalla oli tervehdyksiä päivänsankarille. Sää suosi jälleen, ja ravakka ukkoskuurokin loppui kuin suunnitellusti juuri ennen konserttia.

Nautimme konsertin jälkeen herkullisen juhlapäivällisen Herranniemessä. Kiitos Herranniemen kestikievarille erinomaisesta palvelusta ja pöydän maukkaista antimista 😋 👍

Juhlaristeily Pielisellä MS Marivalilla, tunnelmaa syvensi upea auringonlasku ja Arto Tarkkosen esittämät laulut ja harmonikkamusiikki 💛

Juhlapäivämme päättyi aurinkoisessa ja lämpimässä illassa risteilyyn Pielisellä MS Marivalilla Simpauttajan ja Kolin maisemissa

Iloitsimme monipuolisen juhlapäivän erinomaisesti sujuneista järjestelyistä – kiitos Heikki Turusen nimikkoseuralle Pielisen Lumo ry:lle. Tämä päivä tallentui monipuolisuudessaan kultaisten muistojen aarteisiin

Olemme nyt kuin enemmän elossa, totesimme päivämme jakaneiden kanssa. Täyttä elämää siis iässä kuin iässä!

Herkulliset Tapsan savustamat muikut ja monet muut herkut juhlapäivällisellä 25.7

OOPPERASSA

On kerrassaan huikeaa, kun pääsin jälleen ihanaan Savonlinnan kesäkaupunkiin ja oopperaan

Viime kesänä 17.7 nautimme Don Giovannista ja nyt 17.7 Boris Godunovista

Sinisiä sävyjä niin taivaalla, vedessä kuin asussakin 17.7.25 💙

Runsaat kiitokset erityisesti Savonlinnan oopperan juhlakuorolle, lapsikuorolle ja juhlaorkesterille 🎵

Pääroolista Boriksena suuren ruusukimpun ansaitsee Mika Kares 🌹🎵

Varlaamina upea "oma" Matti Turusemme ja kaikki maagisen muhkeat bassot - olenkin aina ihaillut suuresti juuri bassolaulajia 💖🎵

Vallan lasikuutio lavasteena 17.7

Pelkistetyt lavasteet vallan lasikuutioineen - kuinka ajankohtaista se onkaan - huipulla on sangen yksinäistä...😳

Ensi kesää 3.7 - 1.8.2026 suunnittelen jo nyt: moni näistä kiinnostaisi Figaron häät - yllätyksiä, valepukuja, ihanaa kaaosta; Madame Butterfly - kun rakkaus sielua viiltää; Nabucco - Raamatun kertomusten peilausta nykyaikaan ja La Traviata - Verdin ajaton tragedia: loistoa, romanssia, sydänsuruja...💖

Kesäteatteria Liperissä toisenkin kerran

Nautimme kesäteatterista Roukalahden kylätalon (ent. seurojentalon) pihapiirissä helteisenä sunnuntaina 13.7.25.

"Miikkulan suuren päivän" lavasteita

Ohjelmassa oli Markku Pölösen draamakomedia "Miikkulan suuri päivä", ohjaus oli Mervi Venäläisen. Henkilögalleria oli meistä useimmille tuttu "Karjalan kunnailla" -tv-sarjasta.

Kuoleva pikkukylä taistelee näytelmässä olemassaolostaan – ajankohdasta riippumatta varsin tuttua suomalaiselle maaseudulle. Uusien ihmisten tulo kylälle aiheuttaa aluksi kummastusta, mutta lopulta löydetään yhteinen sävel kyläyhteisössä, jossa ihmissuhteet on joukkuelaji.

Haikolan kartanon kesäistä miljöötä 10.7

JOENSUUN KAUNPUNGINORKESTERIN YSTÄVIEN RETKELLÄ

Pääsimme 10.7.25 Joensuun orkesterien ystävien organisoimalle kesän -25 musiikkimatkalle Nurmekseen. Upean musiikin lisäksi kiitokset järjestäjille myös siitä, että musiikkielämysten lisäksi saimme kokea myös paikallista historiaa - Haikolan lisäksi pääsimme mm. Hyvärilään (kuvat).

Hyvärilän historiallista pihapiiriä 10.7

HÄÄT

Kaunis ja muistorikas hääjuhlakin tähän kesään sisältyi. Sydämelliset onnittelut vielä tätäkin kautta Iidalle ja siskonpojalleni Pyrylle  Oheisena on kuva hääparin autosta 5.7 Nurmeksen kirkolla 💞

Morsiusparia kuljetti 5.7 upea hääauto 👍

KANSALLISPUKUJEN TUULETUSTA

Lopuksi vielä muisto kesä- ja heinäkuun vaihteesta. 28.6.25 pääsimme Joensuun Kalevalaisten Naisten organisoimaan kansallis- ym. perinnepukujen tuuletukseen Rääkkylän Kihauksessa.

Olin alla olevassa kuvassa lavalla Pielisen Karjalan puvussani, 1. kuvassa toisena oikealta (kuva Hanna M.).

Ryhmäkuvaa tuuletuksesta (kuva: Hanna M.)

Tämäkin oli todella antoisa ja monipuolinen arvokkaan yli satavuotisen perinteen, musiikin ja monien kiinnostavien kohtaamisten päivä. Kohtaamiset jäivätkin aivan erityisesti mieleeni. Tapasin festivaalialueella iloiseksi yllätykseksi tuttujani, joita olin tavannut viimeksi kai viime vuosituhannella; ja uusia tuttujakin tuli, kun puvusta juteltiin. 

Kun kävin konserttitauolla historiakävelyllä läheisellä vanhalla hautausmaalla (viimeinen kuva), sielläkin liikkuneet ihmiset tervehtivät hymyillen, ja pysähtyivät kysymään puvusta tai kantimesta. Moni on kuulemma mieltänyt tämän puvun lähinnä Pielisjärven puvuksi, mutta puvun alueeseenhan kuuluvat Lieksan ja Pielisjärven lisäksi myös Juuka (mikä on sen nykyinen kotipaikka), ja Kontiolahti, Nurmes sekä Eno.

Pukutuuletukseen 28.6.25 lähdössä, Hilman kuvat vierellä 😉 

Haikealta tuntuu, että tämä lämmin, aurinkoinen ja kaunis kesä alkaa olla ohi, mutta kuten joensuulainen runoilija ja pappi Paula Sainio kirjoitti: ”Jos emme luopuisi kesästä, emme voisi kokea kevään ihmettä” 💚

Historiakävelyllä Rääkkylän kauniilla vanhalla hautausmaalla 28.6.25

Antoisaa satokauden syyskuuta kaikille 🍁🍅🍂🍎🍏