Luonnon antimista kiitos

Elokuussa koulut jälleen alkavat. Ensimmäistä kertaa en tuntenut tällä kertaa haikeutta tai pahimmillaan tiettyä tyhjäntoimittaja-oloa koulujen alettua; jäinhän pois työstä jo loppuvuodesta -18 sen 45 vuoden työrupeaman jälkeen. Stressiä ja kiirettä en kaipaa, mutta työelämään liittyi tietenkin niin paljon muutakin. Iloitsen nyt Joensuun seudun kansalaisopiston runsaasta ja monipuolisesta tarjonnasta. Pääsin mukaan yksinlauluun, musiikin teoriaan ja peräti kahteen lauluryhmään. Saan mennä ikään kuin kouluun nytkin, mutta oppilaana - se on iso ilo 😍

Vakiintuneena marttailu-osionani tällä kertaa mustikat ja kauden tuoreet kotimaiset kasvikset.

Kukkakuhhausta vietetään jälleen Rääkkylässä 19–21.8.2022. Osallistun siihen marttojen kanssa 19.8. Tämä kukkakuva on Wanhan kaupungin päivästä 6.8, jossa olin tuulettamassa Pielisen Karjalan pukuani.

FB antaa tähän vuodenaikaan useitakin töitten aloitukseen liittyviä kuva- ja tekstimuistoja. Olenhan ollut fb:ssakin jo noin 13 vuotta, joten pitkää historiaa alkaa olla jo monessa. Muistelen työuraa hieman tässäkin, olihan siinä kuitenkin lähes puolen vuosisadan pituinen jakso elämää. Nyt jälkikäteen ajatellen tuntuu hämmästyttävältä, etten koskaan ole ollut kokonaan työttömänä. Ainakin nuorena ansio siitä kuuluu sille, että otin vastaan mitä vain työtä, jos sitä oli tarjolla. Osa-aikaisena olin aina välillä joitakin pätkiä; mutta pitkästä taipaleesta se oli kuitenkin vain varsin pieni siivu.

Samettiruusut - nuo helppohoitoiset - kukkivat jälleen runsaina

Muisteltiin kerran ystävien kanssa mm. "kutsetin" työvuosia 70- ja 80-luvuilla. Helpdeskiä kesäkauden jälkeen avuksi pyytäessä oli tullut mieleen se, kuinka isot kartonkikoneet saattoivat käynnistyä vasta yskähdellen pidemmän vuosilomaseisokin jälkeen. Monenlaista huoltomiesten ja -naisten apua tarvittiin, ennen kuin koneet kävivät tasaisesti. Jonain vuosina koululla töissä ollessani olin tuuminut, että nyt tämä riittävän tasaisesti käynyt "kone" yskiikin kesäseisokin jälkeen. Joskus salasanat olivat unohtuneet, ja joskus en saanut alati kehitysprosessissa olleita tietokoneohjelmia toimimaan. Huoltomiestä siis silloinkin tarvittiin, ja usein apu löytyi helpdeskistä.

Välillä lenkillä kaupungissa - näkymä Pyhäselän rannasta 11.8

Muutama vuosi sitten FB:ssä oli gallup, jossa piti nimetä seitsemän ensimmäistä työtehtävää joista maksettiin palkkaa ja minkä verran, ja kohdallani olin muistellut seuraavaa (järjestys on kronologinen, alkaen noin kymmenvuotiaasta):

1. Käpyjen ja marjojen kerääjä, palkkio joitakin kolikoita

2. Puiden kuorija kuorimaraudalla (nyk. metsuri?), taksa noin 20–30 penniä puusta

3. Männyn siementen kylväjä, tästä taisi saada jo setelirahaa… ehkä pari vitosta tai jotain...

4. Puuntaimien istuttaja, palkka nousi hieman siementen kylväjästä

5. Talouskaupan juoksutyttö / avustava toimistoapulainen; sain ensimmäisen kuukausipalkan, mikä taisi olla jotain 500 mk/kk

6. Jonain kesänä olin noin 17-vuotiaana HOK:lla Herttoniemessä liikeapulaisena. Pääasiassa siivutin makkaraa ja järjestelin hyllyjä. Palkka ei ollut suuri, mutta sormet ovat yhä tallella ja työhön sisältyi kommuunityyppinen työsuhdeasunto muutaman muun tytön kanssa. Tytöt olivat ympäri Suomea, kaksi oli kotimaakunnastakin. Muistelun väärti tämä oli siksikin, että olihan se ikimuistoinen kokemus maalaistytölle. Oi niitä aikoja, vieläkin muistan sen ruokakaupan tuoksun!

7. Tuotannon-/palkanlaskija tehtaassa. Teollisuustoimihenkilöiden ammattiliittoon kuuluvana sain TES:n mukaista palkkaa, mikä maksettiin muistaakseni kahden viikon välein. Tämä elämänvaihe oli v. 1974 - 1988, ja työ-/opiskeluhistoria jatkui sen jälkeen Joensuussa vielä n. 30 vuotta; ensin toimistotöissä ja sitten ammattikorkeakoulussa viestinnän opettajana. Olin opiskeluaikoina myös kirjastovirkailijan apulaisena kirjastoautossa, palkka oli pieni, mutta pidin työstä kirjojen parissa.

Helposta raparperihillokkeesta on alempana ohje

Kiintoisaa oli muuten huomata, että ”urani” alkutaival on ollut hyvinkin liiketalouspainotteinen, kuten kai monilla muillakin syrjäisempien pikkupaikkakuntien kasvateilla. Tuskinpa sitä olisi edes otettu vakavasti silloin 70-luvun alussa, jos olisin ehdottanut ammatikseni äidinkielenopettajaa, joksi sitten kouluttauduin 90-luvun loppupuoliskolla. Viimeiset 17 vuotta tein töitä ammattikorkeakoulussa ja sielläkin monet läheisimmät työkaverit taisivat muuten olla juuri liiketaloudesta. Toki myös sosiaalialalla ja tekniikassa oli monia läheisiksi tulleita työkavereita, joista joidenkin kanssa pidämme yhä yhteyttä. Reilua ja mukavaa väkeä 👍

Seuraavaksi hieman terveysasioista. Olen nyt mielestäni jo hyvinkin tottunut huhtikuussa aloittamaani tyydyttynyttä rasvaa välttelevään ruokavalioon. Tämä siksi, että kolesteroliarvot laskisivat. Kuulostelen nyt itseäni, ja jos ei runsasrasvaisia herkkuja tee mieli, niin miksipä sitten söisin / nauttisin jotain sellaista, mitä ei edes tee mieli. Vaaka näytti tänä aamuna 66. Paino on siis pudonnut muutaman kilon kevään mittaan. Varsinaista painon pudotuksen tarvetta ei kohdallani enää ole, mutta painoa pitää vahtia näköjään kuitenkin koko ajan, sillä olen mielestäni helposti lihovaa tyyppiä. Kasvisten ja marjojen lisäykselle kuuluu uudesta terveellisemmästä suunnasta suuri ansio, mutta kertaan heti tähän liittyvänä myös sen, että olen kolesterolin alentamis"kamppiksessani" karsinut ruokavaliosta lähes kaikki vakioherkkuni, eli kahvileivän, jäätelön ja suklaan. Kyläpaikassa syön mitä tarjotaan, mutta kotiin en hanki. Jo vakiintunut nollalinja alkon kohdalla jatkuu totuttuun tapaansa. Absolutismista ei ole kyse; ja jos vaikka kyläpaikassa tarjotaan kahvin kanssa konjakkilasillinen, nautin sen mielihyvällä. 

Lehtikaalista on moneksi

 

Silloin tällöin kuuluu esim. punaviinin ystäviltä kommentteja, että eikö elämä ole ankeaa ilman viiniä. Pysähdyin kerran ihan miettimään, onko se siitä syystä ankeaa ja MIHIN tarvitsisin alkoholia. En ole koskaan edes erityisemmin pitänyt punaviinistä, joten en osaa sitä kaivatakaan. Grillimakkarat kylläkin ovat olleet kesäherkkuani, ja nyt ne ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Jälkimmäisissä olen käyttänyt silloin aiemminkin siipikarjasta valmistettuja makkaroita tai Muu-makkaroita (kasvispohjainen), mutta grillimakkaroitahan ne ovat yhtäkaikki. Kun kurinalaisempaan ruokavalioon tottuu, ja parhaimmillaan oppii pitämään siitä – se ei ole mitään kärsivää kieltäymyksissä kituuttamista tai edes askeettisuutta, kun siihen on siis tottunut. Viime viikolla tarkistettiin labrassa veren rasva-arvot. Oli mielenkiintoista nähdä, onko tämä noin neljän kk:n "ihmiskokeeni" tuottanut tulosta. Tarkistin tulokset kanta.fi:stä, ja ilokseni huomasin, että tuloksia oli tullut. Kokonaiskolesteroli, HDL ja triglyseridit olivat nyt hyvinkin viitearvoissa. Ainoastaan LDL oli vielä hieman yli 3, mutta oli tullut kuitenkin muutaman kymmenyksen alaspäin. Hyvä - tai voisiko sanoa: riittävän hyvä. Jotkut sanovat, että vähärasvaista dieettiä tulee noudattaa vähintään vuosi tuloksia saadakseen, nyt joku tunnettu ravitsemusterapeutti sanoi tv:ssä, että jo 2 viikkoa tuottaa tulosta. Kohdallani tämä tiukennettu jakso oli siis neljä kk, ja tuloksia tuli siis jo tässä ajassa. Ja nyt sitten vain jatkamaan samalla hyväksi havaitulla linjalla 👍 👍

Tämän(kään) puun juurella ei ole ollut aiemmin kantarelleja

Savon tätini miehineen toivat isot pussilliset lehtikaalia, oman maan perunoita, raparperia ja lehtisalaattia. Lehtikaalia pakastimme ja suurimman osan raparperista. Osasta raparperia keitin hilloketta aamupuuron höysteeksi, tuli todella hyvää. Ohje löytyi googlella. Muistinvaraisena kertauksena pienen satsin resepti: noin litra raparperipaloja, puoli dl vettä ja yksi desi sokeria kiehautetaan ja haudutellaan hiljaisella lämmöllä n. 10 min. Teimme myös entiseen tapaamme kaalista ja suippopaprikoista salaattia. Joka päivä on tullut syötyä kauden marjoja: mansikoita, vadelmia ja mustikoita. Vadelmien kohdalla sometutut ovat kertoneet, että paikalliset luomutilat ovat ilmoittaneet, että satoa ei tule. Sen kohdalla ilmeisesti ei ole hyvä marjavuosi ainakaan kaikkialla, muiden marjojen kohdalla kyllä. Myös kantarelleja sain litran verran täältäkin, niitä en ole useinkaan löytänyt muutamaa sientä enempää. Rouskuja ja tatteja täältä on kyllä löytynyt ihan hyvin. 

Kantarellisato on ollut tänä vuonna hyvä

Tämä ajankohta on unelmavuodenaikaa kasvisten ja marjojen suosijille. Koetan muistutella mieleeni kasvireseptejäkin. Paistamme pari kertaa viikossa pannulla öljyssä paketillisen Mifua (suikaleita tai murua), toinen kokkaaja usein pilkkoo siihen esim. kolme pienehköä kesäkurpitsaa, päälle kaura-Alproa purkillinen. Mukaan niitä mausteita mitä löytyy, eli esim. persiljaa, pienen sitruunan mehu, hieman timjamia. Tuota Alproa käytän siksi, koska sillä saa ruokaan "suutuntumaa" ja siinä on näköjään vähemmän tyydyttyneitä rasvoja kuin muissa nk. ruokakermoissa. Hyvää makua saisi varmasti kermalla ja voilla, mutta jos veren rasva-arvojen seuranta vaatii vähärasvaisempaa, niin sitä sitten. Kaikkeen tottuu. 

Mifu-suikaleista wokkia, missä suikaleiden lisäksi kesäkurpitsaa, kolmea eriväristä paprikaa ja porkkanaa. Mausteeksi ripaus mustapippuria ja paistamiseen kotimaista rypsiöljyä.

Kaupunkipäivinä on usein niin paljon aktiviteetteja, että pitää mennä vihannesten osalta ns. automaattivaihteella. Eli esim. kurkkua, tomaattia, usein erilaisia kaaleja ja porkkana ainakin. Edellä mainittujenkin kohdalla on vielä ihan korostaen kerrattava, että ihminen TOTTUU. Toisaalta tottuu huonompiinkin tapoihin. Alkuvuodesta totuin vähäheviseen eli huonompaan ruokavalioon, mikä ei ole hyvä juttu terveydenkään kannalta. En vain jaksanut välittää tai jotain. Talvikauden kasvikset eivät kai maistuneet. Onneksi suuntaa voi muuttaa ja totuttautua muuhun.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasounan sisänäkymiä historiakävelymme yhteydessä Vuonisjärvellä 21.7.22

Mustikkaa on tullut hyvin tänä vuonna. Se on todellinen supermarja ja tekee hyvää sydänterveydellekin. Kertailen tähän jo mm. v. 2020 mustikasta kirjoittamaani. Mustikka ansaitsee mielestäni toistavaa kertaustakin ansioistaan. Mustikassa on E-vitamiineja ja jonkin verran C-vitamiinia. Se on hyvä ravintokuidun lähde, parempi kuin hedelmät. Superruoaksi mustikan tekevät sen sisältämät polyfenolit, joita siinä on eniten luonnonmarjoista. Varsinkin mustikan antosyaanipitoisuus on suuri. Antosyaanien on todettu muun muussa laskevan verenpainetta, edistävän verisuonten toimintaa ja parantavan insuliiniresistenssiä (sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa) ja niiden terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen ahkerasti. Mikä mielenkiintoista, mustikalla on myönteisiä vaikutuksia mahdollisesti myös muistiin, ruoansulatukseen ja silmien terveyteen. Kuivattuja mustikoita on kautta aikojen käytetty lääkkeenä vatsavaivoihinkin. (martat.fi.) Perimätiedon mukaan sitä on käytetty niin ripulin kuin ummetuksenkin hoitoon.

Tutustuimme historiakävelymme yhteydessä 21.7.22 vanhaan tanssilavaankin Vuonisjärvellä 

Mustikka helpottaa Hyvä terveys -lehden (7/2020) mukaan metabolisen oireyhtymän aiheuttamaa tulehdustilaa ja on myös hyväksi silmien terveydelle. Tänä vuonna mustikoita on ollut runsaasti, ja myös niiden laatu vaikuttaa paremmalta kuin joinakin muina vuosina. Tietysti terveet elämäntavat muutenkin vaikuttavat, ja toisaalta tietysti jos muuten syö ja juo mitä ja miten sattuu, tuskin yksinomaan marjoja syömällä saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä 😎 Jos ruokavalion perusta on kunnossa, esim. jo parin dl:n päiväannoksella mustikoita on tutkimusten mukaan terveyshyötyjä.

Mustikkakuvaan oli osunut myös pari puolukkaa - puolukkasadosta ennustetaan tänä vuonna heikompaa. Puolukka olisi tarvinnut niinä tiettyinä tärkeinä viikkoinaan vettä...

Metsiin jää ahkerastakin poimimisesta huolimatta paljon marjoja ja sieniä pilaantumaan. Jos ei itse pääse marjaan, voisi myös kysellä tutuilta, myisikö/lahjoittaisiko joku marjoja omasta runsaudestaan. Myös torilla voi marjastaa, ja joku voi poimia korvausta vastaan tutuillekin. Myyntiin kerätyistä marjoista ja sienistä kuulin radiosta hyvän puheenvuoron, jossa todettiin, että laita myyntiin vain sellaisia tuotteita, mitä itsekin ostaisit. Tämä on hyvä vinkki moneen, vaikka asunnon vuokraukseenkin. Kuiva ja pyörivä mustikka on kuulemma parasta, mutta olen huomannut, että jos poimurilla poimii, saaliista tahtoo tulla kosteaa. Jos malttaisi poimia käsin ja perkaisi ne varovasti ja käsin rasioihin, saisi varmaan paremmin sitä pyörivää mustikkaa. Meillä on ollut hieman mutkat suoristava meininki, eli marjat on kerätty poimurilla, perattu ritilällä jo metsässä ja pakastettu puolen litran pusseihin tai rasioihin. Tänä vuonna meillä on käytetty pääasiassa rasioita, joten jospa pysyisivät niissä paremmin kokonaisina.

Suuria hyvälaatuisia mustikoita pyöräilylenkin varrelta

Kiitän luontoa mustikoista ja monista pienemmistäkin saaliista. Edellä olevissa kuvissa on kantarelleja, pieniähän ne tuossa ovat, mutta niitä on ollut enemmän kuin vuosiin. Jos puolukoista tulee tänä vuonna huonompi sato kuten ennustetaan, toivon että niitä tulevina kesinä nousee jälleen vakipaikoillemme Pielisen itärannoille. Rouskut nousevat vasta myöhemmin ja ainakin jonkin verran niitä toivoo saavansa talvisäilöön sienisalaattiaineksiksi. Paljoa en suolasieniä säilö, koska ne jäävät itseni syötäviksi ja vahva suola vaatii liottelut ym. Kerman kanssa valmistettu suolasienisalaatti on kuitenkin minulle se tavallaan välttämätön jouluherkku – kerran vuodessa sen kolesteroliarvonikin kestänevät. 

Kun suppikset nousevat, teen varmaankin jälleen perinteisen vierailuni Savoon. Iralta ja Savon sukulaisiltani olen saanutkin jo kuivattuja suppilovahveroita ja tatteja lahjaksi. Hedelmät olen jättänyt nyt vähemmälle, kotimaiset luonnonmarjat saavat korvata sen osion. Kotimaisia omenoita ostamme yleensä syksyisin, kun ne kauppoihin tulevat.

Kahden pienen herukkapensaamme sato menee yleensä rastaiden suihin, mutta olemme saaneet poimia herukoita kavereiden puutarhasta - kiitos 💕

Pidän paljon kotimaisista marjoista ja arvostan erittäin paljon myös anteliaita ihmisiä, jotka kutsuvat puutarhaansa poimimaan. Kerrankin herukkasankollisen kanssa pois lähtiessämme meille sujautettiin vielä mukaan juuri pellosta nostettuja perunoita, sipuleita, salaattia ja tilliä. Ihania anteliaita ihmisiä, jotka antavat runsaudestaan toisillekin 💗 

Ukonhattu kukkii uskollisesti elokuussa 💜

Hyvää kypsän kesän aikaa 🌿🌻🌿