sunnuntai 16. heinäkuuta 2023

Kukista ja kulttuurista voimaa hetkeen

Pionit kukkivat Joensuun ev.lut. kirkon vierellä upeasti heinäkuussa

Aloitan Eeva-Liisa Mannerin osuvilla sanoilla saamastani palautteesta kiittäen - harkitsin laittavani blogini tauolle, koin mm. toistavani itseäni, mutta sitten tulikin palautteesta voimaa: 

Sinunko kätesi sirotteli tähtipölyä kirjoitukselleni

Pilvi on käärinyt sateensa ja vienyt sen pois,

sarastus on vetänyt koilliseen hopeajuovan.

Tähti, jota ehkä ei ole, on syttynyt vaalealle pohjalle, myöhästynyt uutinen hämärtää mieleni kysymyksillä.

Luetko sinä tämän runon, sitten kun minua ei enää ole?

Kuulitko äskeisen sateen? Näetkö aamun juovan? Näetkö tähden jota ei ole?

(Eeva-Liisa Manner, Niin vaihtuivat vuoden ajat.)

Heinäkuussa kirjoitan näyttelystä "Ryynäsen Oton puiset naiset", Lieksan ev.lut. seurakunnan tapahtumista, kukista, Simpauttajasta, muistoista, takin tyhjenemisestä ja lopuksi on tietenkin pieni siivu marttailua. 

Näyttelystä Kauko Niskasen "Ryynäsen Oton puiset naiset" 

Vuonislahden Seurojentalolla on juuri nyt monella tapaa puhutteleva ja tunteita koskettava näyttely.

 Näyttelyyn voi tutustua Simpauttajan kesäteatteri-esitysten yhteydessä. Valikoin tähän näyttelystä ottamistani kuvista kaksi. Yritän vähentää lähdetietoihin pohjautuvia referaattejani (mihin helposti kirjoittaessani tukeudun), ja yritän keskittyä enemmän siihen, millä tavoin kuvailun kohde vaikutti, kuinka puhutteli, liikauttiko jotain mielessä jne.

Näyttelystä Kauko Niskasen "Ryynäsen Oton puiset naiset"
 
Vuonislahden Seurojentalolla on esillä kesäkuun lopulta heinäkuun 2023 loppuun Kauko Niskasen "Ryynäsen Oton puiset naiset" -teoksia. Muun muassa musikaalisesti taiteellinen Kauko Niskanen (1936 - 1979) oli Oton esikuvana Simpauttajassa. Esillä on myös valokuvia ja tekstiotteita "Oton" elämästä. Ehkä tuohon aikaan ei ymmärretty erilaisuutta (tai herkkyyttä) senkään vertaa kuin nykyisin. Lainaus 4.7.23 nettisivuilta yle.fi: Otot meillä on edelleen keskuudessamme. Samoin vaikutteille alttiit nuoret miehet, ja keski-ikänsä kanssa kipuilevat aikuiset. Ihmisyydestähän tässä on kyse, siitä Simpauttaja kertoo.

Kiitokset näyttelyn järjestäjille (mm. Pielisen Lumo ja Timoi Munne)!

Kauniit kukat v. 1906 rakennetun Seurojentalon edustalla

Monta traagista tarinaa ja myös erilaiseksi koetulle annettua lisänimeä tulee mieleeni. Niitä kuulin aikoinaan +50 vuotta sitten, ja vielä 90-luvullakin, kun keräsin mm. köllinimiä (lisänimiä) suomen kielen opintojeni yhteydessä. Vuonislahtea en nimestyskohteekseni saanut (kysyin kyllä), sillä se oli jo niin tarkkaan useammankin opiskelijan nimestämä (suosittua aluetta siis!). Sain lähimmän mahdollisen paikkakunnan eli Jaakonvaaran ja Kuoran, ja monta kiinnostavaa tarinaa kuulin sieltäkin nimien keruun ohessa. Muistelen niitä yhä niin mielessäni kuin historiasta kiinnostuneiden kavereittenikin kanssa.  
Seurojentalon pihapiirissä on myös v.1930 pystytetty muistomerkki

Hieman historiatietoa Vuonislahden kylän keskustassa sijaitsevasta v. 1906 rakennetusta Seurojentalosta. Taloa on remontoitu v. 1929 ja v. 2001. Talon rakentajat ovat edellyttäneet runsas sata vuotta sitten, että ohjelman talossa tulee olla arvokasta, sellaista, joka sivistää osallistujia. (Vuonislahden kylän historiaa 2001, s. 132 - 134.) 

Seurojentalo on yhä aktiivisessa käytössä, siinä kokoontuu mm. käsityöpiiri, kulttuuriväki, joogaajat, kuntoilijat ja syksyllä muikkumarkkinoiden aikaan talo täyttyy monipuolisesta toiminnasta. Seurojentalon pihapiirissä on komea v. 1930 pystytetty muistomerkki, johon kuvassa nojaa tämä alle satavuotias, mutta ei yhtä hyväkuntoinen 😉 Muistomerkin edessä on joka kesä kauniita kukkaistutuksia. 

Kokko Lieksan kirkkorannassa juhannuksena 2023
 
Oli tunnelmallista viettää juhannusaaton iltatuokio Lieksan kauniissa kirkossa, laulaa perinteisiä juhannuslauluja, seurata lipunnostoa, katsella joen rantaan sytytettyä kokkoa, nauttia mustikkapiirakkakahvit ja tavata tuttujakin. Pääsin osallistumaan 13.7 myös Vaeltavaan kirkkoon Vuonislahden hautausmaan läheisyydessä olevalla Hiljaisuuden polulla. Kiitokset Lieksan ev.lut. seurakunnalle ja kaikille tapahtumissa myötävaikuttaneille  🙏

Välillä pitää pysähtyä, unohtaa kaikki muu ja nollata ajatukset, neuvoi hyvä ystäväni 💗 

Aikaansaamisen jalon taidon lisäksi hallitse myös se jalo taito, että jätät asioita tekemättä. Elämänviisaus muodostuu epäolennaisuuksien eliminoimisesta.” (Lin Jutang.)

Valkoinen lumme - kuin upea lootuksen kukka

Säät ovat vaihdelleet tänä kesänä paljonkin. Heinäkuun toinen päivä valkeni sateisena ja mittarissa oli tuolloin vain kymmenkunta astetta.  Ajelimme aamupäivällä Pielisjärven ja Enon rajamailla, ja kun nuo valkoiset kaunokaiset, lumpeenkukat, tupsahtivat maisemaan eräältä lammelta, heti pysähdyttiin ja känny kuvausvalmiuteen.

Olen pitkään toivonut näkeväni näitä kukkia, jotka rinnastan mielessäni lootuksen kukkaan. Lapsuudessani niitä oli mielestäni enemmän, läheisellä Ruoholammellakin. Sen koommin en ole niitä juuri nähnyt – keltaisia ulpukoita kyllä, lähirannassakin. Puhelimella näppäämäni kuvat onnistuivat kohtalaisesti, etenkin kun huomioi epäedullisen sään matalalla roikkuvine maisemaa hämärtävine pilvineen ja tihkusadekuuroineen.

Vedenpinnassa on kuin kaunista kirjoitusta...

Lumpeen symboliikkaa innostuin googlailemaan myös. Lumme on innoittanut niin musiikin, kuvaamataiteen kuin vaikkapa taidelasin luojia. Aasialaisissa kulttuureissa lumpeenkukka symboloi pyhää, kauneutta, valaistumista, rakkautta ja puhtautta. Lisäksi se symboloi muun muassa aurinkoa, sillä lumpeen kukat menevät yöksi nuppuun ja avautuvat jälleen auringon sarastaessa.

Laitoin koneen hakukenttään myös sanan ”lootuskukka”. Mielenihmeet.fi kirjoitti, että lootuskukka on vesililja, jonka juuret ovat syvällä järvien ja lampien mudassa ja lietteessä. Lootuskukka on puhtauden ja kauneuden symboli, joka kykenee nousemaan rämeisestä maasta. Tämä ihmeen kaunis kukka saa alkunsa ja ravintonsa mudasta ja suoalueilta, ja kukkiessaan se kohoaa mudan yläpuolelle. Yöllä tämän kukan terälehdet sulkeutuvat ja näin käy joskus myös synkällä säällä. Lootuskukka symboloi psykologisen kestävyyden voimaa, kykyä muuttaa vastoinkäymiset potentiaaliksi. (mielenihmeet.fi.)

Kaunis kukka-asetelma Joensuun ort. kirkon edustalla kesällä 2023

Ihana ja viisas luonto - opetit jälleen antaen vastauksia, jotka tällä kertaa kertoi valkoinen lumme. Ei anneta periksi, vaan kohotaan nurjien (pikku?)asioiden yläpuolelle. Soisen rämeen keskellä tuntui kuin hyasintin tuoksua ja kukkien puhtaanvalkoisesta kauneudesta kuvissa aavistus. Vedenpinnassa lumpeiden vierellä voi nähdä luonnon piirtämiä kuvioita - mitähän ne kertovatkaan...

Luonnon ihmeistä vielä, että heinäkuun alussa näin pihassamme ensimmäisen kerran siilinkin! Myös sen kohtaamista olen toivonut niin kauan kuin tässä on oltu. Nyt tämä eläinten ystävän toive toteutui: pihassamme asustaa todella suloinen pieni pallero! Kiitos monimuotoisuudessaan ihmeelliselle ja ihanalle luonnolle!
Kaunis kukka-asetelma Joensuun ort. kirkon edustalla kesällä 2022

Sitten vielä toviksi kulttuuriin. Pääsin katsomaan Karelian Marttojen kanssa Simpauttaja-kesäteatteriesitystä 9.7 Vuonislahdessa. Tuore tulkinta Heikki Turusen klassikosta vuodelta 1973 Kai Paavilaisen ohjaamana ja käsikirjoittamana ihastutti, ilahdutti ja loppukohtauksessa liikutti kyyneliin. Sää suosi ja uusi Kukkuteatteri oli päivänäytöksessä 9.7 (kuten monessa muussakin näytöksessä) viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty.
Punasävyinen kukka-asetelma Joensuun ev.lut. kirkon edustalla kesällä 2023

Musiikille, puvustukselle ja lavastukselle iso peukku 👍

Jari Lappalaisen sovittama ja esittämä musiikki tuki esitystä hienosti. Riitta (Riitu) Laakson puvustus oli aitoudessaan ihastuttava samoin lavastus, josta kiitokset Kai Paavilaiselle, Kyösti Nevalaiselle ja Reino Kuivalaiselle.

Rooleista voisi nostaa esille useitakin, mutta tänään / tässä hetkessä huikeimpaan roolisuoritukseen mielestäni ylsi joustavasti eri rooleihin muuntautunut Katja Tarvainen. Impan eli Aleksi Parviaisen tulkinta ihastutti, sekä tietenkin Juuli (Kaija Öystilä) ja Simpauttaja (Tapio Kärkkäinen). Mieleeni jäi myös niin Pirtamon vanhan isännän kuin Ruottalankin rooleissa vaikuttanut Hannu Turpeinen. Ja toki monia muita.

Värikäs kukka-asetelma Joensuun ev.lut. kirkon edustalla kesällä kerran

Teatteriin mennessäni toivoin saavani ymmärrystä siitä, miksi jotkut tuttuni ovat kertoneet, että he nauroivat makeasti esityksen huumorille, ja toiset taas kertoivat itkeneensä traagisuutta - - katharsistako? Tämän määritelmän mukaanhan ihminen itkee kulttuuriesityksiä seuratessaan omia sisimpään ehkä syvällekin painuneita surujaan.  Niin kävi itsellenikin, nauroin ja itkin. Roolihahmoista löysi varsin helposti itseäänkin, tai ainakin piirteitä, jotain. Katkeran Hilpankin löytää sieltä ja täältä…

Esityksen kirosanoista on useampi tuttuni maininnut, että ne olivat liian ronskeja, kun katsomossa oli lapsiakin. Mielestäni vanhemmat voisivat harkita, tuovatko pikkulapsiansa seuraamaan aikuisille suunnattua teatteria. Vaikka muuten olen vanhemmiten tullut kai konservatiivisemmaksi, tässä kohtaa lienen liberaali, sillä minua eivät kirosanat haitanneet (vaikka en niistä tavallisessa kielenkäytössä välitäkään). Sellaista sananrieskaahan se oli elettäessä näillä selkosilla 1970-luvulla. Realistista kuvausta, sanoisin. 

Pionit kukkivat Joensuun ev.lut. kirkon vierellä upeasti heinäkuussa

Kun takki on tyhjentynyt remontti- ym. asioiden lomassa, katselen välillä mm. fb:n antamia muistoja, jotta ajatukset suuntautuisivat muualle. Kulttuuri toimii myös mm. erinomaisena pään nollaajana, joskin kulttuuria on tänä kesänä kohdallani ollut vähemmän. 
Onneksi kuitenkin toinenkin kesäteatteri on nyt varattu: 20.7 Jaska Utran teatterissa. Tämä kesä on ollut kyllä muutenkin erilainen kuin muut kesät, ja huomasin nyt, että esim. uin vasta eilen 15.7 mökkirannassamme ensimmäistä kertaa tänä kesänä 😮 Tuskin koskaan aiemmin se on jäänyt näin pitkälle kesään.
Valkoinen pioni Joensuun ev.lut. kirkon vierellä heinäkuussa 2023

Lopuksi menneitä muistellen ja palautuen tähän hetkeen. Monenlaisia tapahtumia on ollut näköjään kesäkuun viimeisenä päivänäkin, kun katselee aikaa taaksepäin. Tässä peilausta muutamien FB:n antamien muistojen ohessa:

Olimme Petroskoissa kuoro-matkalla 30.6.2019 ja olin Nelimarkan näyttelyssä 30.6.2015 Joensuun Taidemuseo Onnissa. Koska tänä kesänä kulttuuri ja muukin vastaava harrastus on vähemmällä, muistot ovat entistäkin arvokkaampia. Em. Niskasen taidenäyttely ja Simpauttaja-kesäteatteri onneksi kuitenkin kuuluivat kesääni ja Jaskakin on tulossa. Eri remontit (hammas- ja asuntoremontti) vievät näköjään ennakoitua enemmän voimia, vaikka niitä ei itse konkreettisesti suorittaisikaan. Ja toisaalta harvahampaana ei ole niin kovin paljoa huvittanut liikkuakaan. 

Pionit kukkivat Joensuun ev.lut. kirkon vierellä upeasti heinäkuussa

Päivö-myrsky riehui Pieliskylien tienoilla 30.6.2020. Ko. päivitykseni mukaan illansuussa oli jo noin 500 alueen taloutta ilman sähköä, puita kaatui ryskyen jne. Nyt on ollut vain pieniä ukkosesta johtuneita sähkökatkoja. Hyvä että olemme siinä suhteessa päässeet vähemmällä 🙏

30.6.2018 oltiin Riitan ja Osmon kanssa Kolilla merkkivuotta juhlistamassa. Toivon että jatkossa jää enemmän aikaa myös ystävien tapaamisiin ja pieneen kotimaan matkailuun - ja näin erityisesti kesällä.  

Kuva Simpauttaja-kesäteatteriesityksen loppukiitoksista 9.7 Vuonislahdessa

Tukkoon mennen tiskialtaan aukaisua mökillä 30.6.2016 marttojen ohjeiden mukaan merisuolan ja kuuman veden avulla – avautui ilman ”kodinputkimiestä”! 

30.6.2012 olin osallistunut Vuonislahden marttojen riisipyörötalkoisiin. Marttailu ei liene kohdallani koskaan täysin ja kokonaan tauolla, mutta nyt kuitenkin etenen siinäkin minimillä.

Karaokelaitteetkin oli teknisempi osapuoli ostanut meille  30.6.2017  -  pitäisikin muistaa käyttää… Oi rakas lauluharrastukseni, kuinkahan sen käyneenkään? Hampaan tilanne ratkaisee… Seuraava hammaslääkärikäynti tekijöiden lomista ym. johtuen on nimittäin vasta syyskuun alussa.

Kaupungin ja seurakunnan kukkaistutuksista saa iloa tällainenkin, jonka peukalo ei juuri viherrä...

Tämä kesä menee siis mutkat suoristaen: hammas- ja asuntoremontit ja raivailut vievät näköjään voimia – vaikka sitä kaikkea itse ei tekisikään. Huomaan entistä selvemmin, että en todellakaan ole enää nuori, vaikka ikääntymisensä välillä unohtaisikin. Itse asiassa inhoan sanontaa: ikä on vain numeroita. Ikä on toki MYÖS numeroita, mutta se on lisäksi paljon muuta, minkä esim. jokainen kuusi tai seitsemän kymppiä täyttänyt varmaan tietääkin

Seuraava hammaslääkäri on tosiaankin vasta syyskuussa, kesälomat vaikuttavat. Mutta koetan olla harmittelematta asiaa, jolle en voi mitään. En toisaalta ehdi/jaksa nyt kysellä eri yksityisiltä hammaslääkäreiltä, ehtisikö joku etenemään nopeammalla aikataululla. Kesälomat vaikuttavat todennäköisesti muuallakin. 
Pinkit kukat seurakunnan istutuksissa

Voimia vie myös tuo loppumattomalta tuntuva raivailu ymv. Nyt huomaan senkin entistä selvemmin, kuinka kaikki voimat on taannoisina vuosina menneet ihan muuhun (ansiotyöhön tietysti pääasiassa), sillä mihinkään tällaiseen ei ole tullut ilmeisesti aiemmin juurikaan panostettua. En todellakaan ihmettele sitä, että havaintojeni mukaan erittäin moni eläkeläinen käyttää aikaansa erilaisiin kuolinsiivouksiin (en kylläkään pidä tuosta sanonnasta), tulisiko sanoa pikemminkin: elämänsiivouksiin. Kaikenlaista tavaraa ja vaatetta on kertynyt ERITTÄIN paljon vuosikymmenten varrella kellareihin, vintteihin, komeroihin – joka paikkaan.
Hehkuvan punainen kukka Joensuun ort. kirkon edustalla

Marttailuosioni lopuksi: Pakastimen sisältöä katseltiin nyt sillä silmällä, mitä voisi käyttää esim. wokkeihin tai smoothieihin. Ja olihan siellä mm. ihanien Savon sukulaisten lahjoittamia tyrnejä ja lehtikaalia, mustikoita pari rasiaa ja maakellarissa on vielä hieman puolukkasurvostakin. Tattikastiketta voisikin tehdä uusien perunoiden särpimeksi. Kaikki säilötty siis käyttöön NYT, tuunattuina tai siltään

Marttailussa tärkeään kestävään kehitykseen liittyy sekin, että paikkakunnallamme on avattu poistotekstiilinkierrätyspiste ja kaupungilla on nykyään myös kierrätyskeskus Kiertämö, minkä tuotto menee hyvään tarkoitukseen. He kävivät hakemassa meiltäkin huonekaluja. Katsoivat että huonekalut (mm. sängyt ja lipasto) olivat puuta ja hyväkuntoisia. Lastulevykalusteita ei kuulemma oteta (ne eivät ilm. kierrä). Hyvä asia, ettei kuormiteta kaatopaikkoja, vaan käyttökelpoinen tavara/tekstiili menee kiertoon. Lisäksi nyt tuntuu olevan oikea hetki laittaa mm. vanhoja kuluneita liinavaatteita tekstiilinkeräykseen. Sinne saa olla rikkinäistäkin, mutta on oltava tietenkin puhdasta.  

Tämän puutarhurin pihassa on suloinen luonnon hoitama sekamelska: esim. tässä ruskoliljat, akileijat, esikot ja pari muuta sikinsokin, kaikkien nimeä en tiedä...

Lopuksi ihailemani runoilijan kannustavat sanat: Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. (Eeva Kilpi.)

Jotain hyvää jokaiselle keskikesän hetkiin 💖💚💖

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti