Elämän hauraudesta

Jos nuo tummat reunat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita ne vaaleammatkaan ois...

Aloitan iloisemmalla ja toiveikkaammalla aihepiirillä eli tulevaisuuden suunnitelmilla. Pääsemme pikapuoliin martta-kaverin kanssa odotetulle Vuokranantajaliiton organisoimalle omakustanteiselle risteilylle 23–25.5.2025. Sen teemana on ”Vuokranantajuuden uudet tuulet!” Seilaamme Silja Symphonylla Helsinki–Tukholma–Helsinki. On kiinnostavaa tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uutta 👍 

Risteilyllä on runsaasti ohjelmaa, on mm. markkinapaneeli, mikä tarjoaa viihdyttävää ja asiapitoista keskustelua pilke silmäkulmassa "Pitääkö olla huolissaan?" -formaatin hengessä. Lisäksi on vuokranantajan juridiikkaa, matikkaa ja erilaisia sijoittajatarinoita. Tukholmassa olemme ilmoittautuneet Abba-museon kierrokselle. Abba-museo tarjoaa musiikin ystävälle varmasti hienoja elämyksiä. Ehkä kierroksella pääsee laulamaankin Abban viidentenä jäsenenä 😉 Luin esittelytekstistä, että museosta löytyy abbalaisten alkuperäisiä esiintymisvaatteita, kultalevyjä ja muita kiinnostavia ”Abba-esineitä”. Toivottavasti saamme tavata Abba-kierroksemme yhteydessä myös tukholmalaisen ystäväni ja sukulaiseni Eilan 💗 Laiva saapuu sunnuntaina Helsinkiin jo niin hyvissä ajoin, että ehdimme käydä taidenäyttelyissä ja toivottavasti tapaamme silloin myös Karon ja Peten 💑

Värienergiaa Tuija Hirvonen-Puhakan taidenäyttelystä

Sitten jo koettuun. Tutustuin Kirsin ja Museon ystävien vinkkaamana 8.5 Ahjossa Tuija Hirvonen-Puhakan taidenäyttelyyn Juhlat /Party, missä sai kokea värienergiaa parhaimmillaan. Suosittelen tätä ihanaa näyttelyä, se on Ahjossa vielä 25.5.2025 saakka!

Samana päivänä pääsimme Tuulan ja Marjan kanssa seuraamaan 10-vuotta täyttävän Sisaruet-kuoron kenraaliharjoituksia Pakkahuoneella 8.5. Mikä energia, taito ja vahvat tunteet! Suuret kiitokset ihanat Tellu ja koko upea kuoro! Konsertissa "Eletyn Elämän Puutarha" pidetään huolta niin henkisestä kuin fyysisestä terveydestä. Kohdallani kuoron monipuolinen ohjelma herätti suuria tunteita, niin ilon kuin menetyksenkin kyyneleitä. Se inspiroi myös muistelemaan, mistä lisää seuraavaksi.  "Eletyn Elämän Puutarhaa" voi seurata Joensuun Pakkahuoneella vielä 23.5. klo 19, 24.5. klo 19 ja 25.5. klo 15.

Kiitos jälleen ystäville kulttuuriseurasta, vinkeistä, jakamisesta ja kannattelusta, rinnalla kulkevasta ystävyydestämme. Tänään 13.5 saamme Sirpan kanssa nauttia elokuvateatteri Tapiossa Verdin Rigolettosta, missä yhtenä pääroolien tähtenä on Luciano Pavarotti. Aidaa seurasin 22.4 samassa paikassa. Kulttuurille iso peukku 👍 

Eikä tässä vielä kaikki: 17.7 on luvassa oopperaa Savonlinnassa Boris Godunovista nauttien 🎵 

Sisaruet-kuoron kenraaliharjoitusten säihkettä 8.5 💞

Seuraavaksi Sisaruet-konsertin myötä heränneisiin muistoihin. Lähestyn näitä aiheita useimmiten hieman empien, arasti. Aihe on herkkä. Äitienpäivä ajankohtaisuudessaan nostaa muistot vielä kirkkaammin esiin 💔 Sanat tuntuvat kuitenkin pyrkivän ulos kohdallani luontaisella tavalla, kirjoittamalla. Alentuvat hymähtelyt ns. yliherkkyydestä tuntuvat tylyiltä, ja ne pyrin sivuuttamaan. Vähättely tai ylimielisyys voi ottaa herkemmän voimille, sitä eivät voimiensa tunnossa olevat (tai sellaisen julkikuvan luoneet) tule ajatelleeksikaan. Joku voi murtua sellaisesta, mikä saa muissa aikaan vain olan kohautuksia tai vähätteleviä tuhahteluja. Pitkään jatkunut korona-aika eristäytymisineen saattoi olla se oljenkorsi, mikä katkaisi tuolloin henkisen selän - herkkyydessäänkin pitkään jaksaneelta vastuun kantajalta. Näennäisen sosiaalisuuden takana voi olla toisinaan syvää yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, toivottomuuttakin.

Jokin asia, kenties pienikin, voi olla se viimeinen pisara, tai se korsi, mikä saa henkisen selän katkeamaan. Toisinaan jää jäljelle kirje, toisinaan ei mitään. Nyt ei jäänyt kirjettä, jäi vain joukko kysymyksiä. Herkimmät särkyvät tehokkuutta ja alituista kiirettä korostavassa kulttuurissa. Vahvimmat pärjäävät, osa jää jalkoihin. Riittämättömyyden tunne on monelle tuttua. Kun muistelen elämää taaksepäin, nuo herkimmät ja itsekin elämän rankkoja osumia saaneet ihmiset auttoivat eniten. He eivät kääntäneet selkäänsä edes siinä pelossa, että jospa itse joudun huonoon valoon, jos tuen avuntarvitsijaa. Avusta on jäänyt ikuisiksi ajoiksi kiitolliset muistot. Olenhan itsekin ollut kuilun partaalla vaikeimpina hetkinä. Jostain ojentui käsi, joka kiskaisi takaisin 🙏 

Vihreä ja elävä nousee jälleen harmaasta maasta

Olen miettinyt ja diagnoosini aikoihin lääkärienkin kanssa jutellut, oliko tietyllä tapahtumaketjulla (stresseineen ja unettomuuksineen) yhteyttä oman sydänsairauteni puhkeamiseen. Olen miettinyt usein mm. sitä, että lääkärit ottivat esille takotsubon, särkyneen sydämen oireyhtymän. Tuosta mystiseltä kuulostavasta oireyhtymästä on tehty tutkimusta, väitöskirjojakin, mutta suomenkielistä lähdeaineistoa tuntuu olevan siitä kuitenkin vielä varsin vähän. 

Kokemusteni kautta pystyn jollakin vaikeasti sanoitettavalla tavalla ymmärtämään tuota lopulliseen umpikujaan joutumisen tunnettakin. Ehkä siksikin olen sanonut yhä uudelleen tilaisuuksien tullen, että jos kokee esim. työpaikkakiusaamista, siihen ei saa jäädä ainakaan pitkäksi aikaa, vaan pitää reagoida nopeasti, ja hankkiutua tilanteesta eroon vaikka irtisanoutumalla, jos muu ei auta. Terveytensä kustannuksella ei pitäisi riskeerata. Itselläni on ollut taipumusta viivytellä liikaa; siitä on saanut maksaa kovan hinnan. Vaikka tilanne tuntuisi toivottomalta, useimmiten löytyy kuitenkin jokin vaihtoehto. Jokaiselle soisi sen, että joukossa olisi aina heitä, jotka auttavat.

Ensimmäiset vuohenputket lautaselle, ne nousivat heti vapun jälkeen

On onni, kun tai jos on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa asioita, ja muistelen erityisellä lämmöllä ja kiitollisuudella myös häntä, joka on nyt poissa. Kohdallani on ollut onnea siinä, että on ollut mahdollisuus puhua ystävien kanssa. Olen kiitollinen tuesta vaikeina aikoina. Toisiaan tukeva ja arvostava ilmapiiri lienee kenelle vain tärkeä. Olen huomannut, kuinka suuri merkitys myös ystävien ja muiden läheisten kiittämisellä on. Onneksi ehdin kiittää edesmennyttä avusta niinä onnettomina aikoina, ennen kuin hän päätyi lopulliseen ratkaisuunsa. Suurta sydämen sivistystä omaavana hän antoi apuaan, vaikka oli niin monta muutakin tehtävää ja elämän haastetta.

Kuvamuisto vakituiselta kevätretkeltäni Höytiäisen kanavan lintutornilta

Tapasin sattumalta Ahjon näyttelyssä Sisaruet-konsertin kanssa samana päivänä erään opiskelukaverin ja juttelimme mm. työelämän haasteista, muistelimme edesmennyttä ja myös sitä, miksi on niin vaikeaa puhua kaikkein syvimmistä tunnoistaan. Mietimme että kun tulee se rankin ja toivottomin umpikujaan joutumisen tunne, ei ehkä enää pysty puhumaan lähimmilleenkään herkimmistä tunnoistaan, ei edes sille kaikkein rakkaimmalle. Tietyllä tavalla sitä kai itsekin prosessoi/käsittelee tiettyjä asioita yhä uudelleen vielä pitkien aikojen jälkeenkin. Olen monta kertaa miettinyt, kuinka kauan kestää päästä yli tietyistä nöyryyttäviksi kokemistaan tapahtumista. Toisinaan uusi nöyryytyksen kokemus, lievempikin, voi laukaista ylireaktion, kun taustalla on muita vastaavia kokemuksia, ehkä osin käsittelemättömiäkin. Se kaikki on pureutunut jonnekin niin syvälle tunnemuistiin, että ne tulevat toisinaan yhä vielä uniin ja valveilla ajatuksiin. 

Jos jotain toiveikkuutta tästä kaikesta koettaa löytää, toivoo ainakin, että viimeistään nyt kiinnitettäisiin enemmän huomiota näihin asioihin, jotka on ohitettu ja vaiettu. Ainakin niistä puhutaan nykyään rohkeammin. Eivät ne helppoja tai suoraviivaisia käsiteltäviä ole. Jos ne helppoja olisivat, kaipa niihin olisi jo ajat sitten löydetty ratkaisu! Joskus vasta suuri, odottamaton ja ennakoimaton tragedia herättää ajattelemaan, miettimään muutosta. Tuo kaikki voi olla monen tekijän summaa. Osaltaan ja arkisimmillaan tuossa ajassa pitkään kestäneet koronarajoituksetkin saattoivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Asioita ei silloin voinut suunnitella kuin pienen pätkän kerrallaan. Koko maailma oli uuden edessä. Kukaan ei tuolloin tiennyt, kuinka kauan tätä eristäytynyttä tilannetta jatkuu. Nyt korona-aika on helpottunut, mutta monenlaiset muut haasteet ovat sen sijaan vallanneet alaa.

Kuvamuisto Kukkolasta

Avun tarvitsijoita pitäisi voida tukea, tarjota keskusteluapua ja kuntoutustakin. Yhtä helppoa ja kaikenkattavaa ratkaisua ei ole. Lähimpien ihmisten tuntoja ei pysty kuvittelemaankaan, kun läheinen kuolee yllättäen. Itselleenkin sitä sanoi tuolloin monta kertaa, että olisin voinut useammin soittaa ja kysellä kuulumisia, ja sitten jälkikäteen kaduin, kun en soittanut. Ei siinä aina sen ihmeellisempiä asioita tarvitsisi olla. Voi jutella niitä näitä, arkisia juttuja, havaintoja vaikka kesän tulosta, luonnon ilmiöistä. Joskus näennäisen pienellä teolla tai toisen huomaamisella voi olla suurikin merkitys ratkaisevina hetkinä.

Hyvää laulajaa ja rakasta kollegaa muistellessa mieleen on noussut tämä Juha Tapion laulu ”Kelpaat kelle vaan”:

”Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
Sä heräät huomaamaan,
Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.”

Esimerkiksi kiusaamisen jäljet eivät kai milloinkaan täysin häviä, vaikka kuinka yrittäisi poistaa niitä. Vaikka kiusaaja pyytäisi anteeksi jälkikäteen, arvet eivät häviä. Anteeksi voi antaa, ja kai pitääkin, mutta voiko unohtaa? Joku viisas sanoi, ettei eteenpäin pääse, jos ei pysty antamaan anteeksi.

Jonain äitienpäivänä Kaakkurinvaaralla jyrkkää pudotusta katsellen 💔 

Lopuksi vielä terveysasioihin. Kaikki tällainen voi vaarantaa fyysisenkin terveyden. Viime viikkoina verenpainemittari on näyttänyt jälleen noin sadan leposykkeitä, ja työvuosista tuttu aamuöinen heräily on tullut takaisin. Lähteet sanovat, että esimerkiksi ahdistunut olo, yöunien häiriintyminen ja painajaiset ovat selkeitä merkkejä siitä, että asiaan on reagoitava. 

Kiusaamisen kokemuksetkin voivat vaikuttaa terveyteen todella pitkään, vielä monien vuosien jälkeen. Lähteet sanovat, että tavallisimpia seurauksia ovat masennus ja pelko. Jos kokee jatkuvasti uhkaa, voi alkaa pelätä vaaraa sielläkin, missä sitä ei ole. Lisäksi ylireagoimisenkin riski siinä on, jos yht`äkkiä kokee esim. henkisen iskun taholta, mistä sitä ei olisi ikinä kuvitellut tulevankaan. Toinen osapuoli voi olla tällöin ällistynyt, että miten tästä nyt näin suuri draama tuli, eto asiasta. Ansaitsemattomalta tuntuva kriittinen palaute satuttaa, vaikka kovin suurista asioista ei kyse olisikaan. Kun ääni vastatessa särkyi, sitäkin häpesi, vaikka ei tarvitsisi. 

Työyhteyksistäni muistan ansaitun ja rakentavan palautteen tärkeyden. Jokainen tarvitsee joskus korjaavaakin palautetta, mutta parjaavaa kolautetta ei tarvitse kukaan!

Pääsimme 7.5 kolmenkymmenen Karelian martan ryhmänä Kiihtelyksen marttojen vieraiksi. Kiitos jälleen ihanalle Kirsille, joka hoidit järjestelyt sujuvasti, solmit yhteydet Kiihtelyksen marttoihin ja johdattelit meidät mm. esittäytymään opettajan sujuvilla taidoilla 💖👍

Vastoinkäymiset eivät mielestäni ns. jalosta, mutta kun ajattelen kovia kokeneita, jotakin myönteisessä mielessä erityistä on heissä, joiden elämä on jossain vaiheessa tavalla tai toisella suistunut raiteiltaan, tai kovia vastoinkäymisiä on ollut. Heissä ei ole itsekorostuksen tarvetta tai ylimielisyyttä. He eivät esim. tunne tarvetta kiusata, vähätellä tai alistaa muita. He tuntevat ja vähintäänkin oheisviestinnällään osoittavat empatiaa ja pyrkivät myös auttamaan voimiensa mukaan.

- Pitää vaan kasvattaa paksumpi nahka ja/tai vetää teflonia pintaan, jotkut neuvovat. Onnistuuko paksumman nahkan kasvattaminen tai ns. teflonin pintaan vetely sitten tuosta vaan? Toisin sanoen, voisiko vain iloisesti ohittaa ja hypähdellä yli tylyt asiat ja keskittyä ainoastaan hyviin ja rakentaviin? Joillakin se kenties onnistuu, joillakin ei. Pahinta lienee, jos ei pääse irtautumaan kurjasta kokemuksesta, vaan palaa mielessään siihen yhä uudelleen. Esimerkiksi nettihäirikkö tai muu kiusaaja on silloin toimissaan onnistunut. Silloin voi myös uusi vastoinkäyminen tai nöyryytyksen kokemus saada suhteettoman suuret mittasuhteet, jos taustalla on jokin käsittelemätön vastaava kokemus.

Tulipalosta pelastunut alttaritaulu Kiihtelysvaaran kirkossa 🙏

Alakulon hetkinä saan usein voimaa runoista tai aforismeista. Aforismi sai ajattelemaan, että jos ei yllä ystävällisyyteen, on koetettava olla edes kohtelias. 

”Kukaan ei voi olla niin suuri tai pieni, etteikö voisi olla aina kohtelias” (Positiivarit 7.9.23).

"Mausta makean veden tuntee, vaikeina aikoina todellisen ystävän" (kiinalainen sananlasku).

"Vältä ystävystymästä ilkeän ihmisen kanssa, mutta älä tee hänestä vihollistasi" (kiinalainen sananlasku).

Onneksi nyt on KEVÄT – ajatus lentää kauas korpeen, luonnon lohtuun, rannan raikkauteen.

Upeat kirkkotekstiilit Kiihtelysvaaran kirkossa 💛💚

Näin kaupassa otsikon erään lehden kannessa: ”Olet sitä mitä ajattelet”. Jos siis ajattelee paljon kurjia asioita, muuttuuko itsekin niiden kaltaiseksi? Huh, ei kai. Pohdiskelen nyt, olisiko oma olevaisuuden majani parempi, jos keskittyisin vain hyviin ja mukaviin asioihin niin ajatuksissani kuin kirjoittamisessanikin. Tuntuuhan se aika helpolta toimintamallilta näin kirjoitettuna - simsalabim - ajatuksellisen taikasauvan heilautus, ja kaikki on toisin! Kaipa se olisikin noin ihanteellista, mutta toisaalta: ystävän vinkin mukaan paremmin siitä pääsee eroon, kun käsittelee asiaa jotenkin. Eivät ole kivuttomia nämäkään asiat; eikä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua edes liene.

Tässä yhteydessä tulee mieleen myös kirjailijan ja äidinkielen opettajan Anna-Liisa Alangon sanat teoksessa ”Marjakuusen aikaan”. Siinä hän sanoo s. 25, että pitää kertoa ihmisille asioita, joista he eivät välttämättä halua kuulla, mutta joita on tarpeen tietää. Kysymys on siitä, miten meidän ja tulevien sukupolvien käy. (Emt.) Mielestäni mm. kiusaamiseen liittyvistä kipeistä asioista on tärkeää puhua, vaikka se ei helppoa tai mukavaa olisikaan. Asioihin ei tule korjausta, jos niistä vaikenee.  

Kaunis sinisellä kirjailtu käspaikka ja ikoni Kiihtelysvaaran kirkossa 💙

Tällaisten kokemusten tiedetään kohottavan myös sykettä tai verenpainetta, ja pitkittyessään myös sydänsairauksien riski kasvaa. Tarinassani lähestytään asian näitäkin puolia. Tuttu on se tunne, kun ei saa unta, ja pyörii sängyssä epämääräisen vatsakivun (stressin?) kourissa. Kun lopulta nukahtaa, herää sudenhetken aikaan neljältä. Monet ajat ovat olleet erilaisia kuin niiden nyt jälkikäteen olisin toivonut olevan, mutta syvään itsesääliin ei liene kuitenkaan syytä. Ystäviä on ja muita lähi-ihmisiä 💞 Jälleen kerran tulee mieleen myös usein käyttämäni mietelause, jossa pessimisti sanoo, ettei enää pahemmin voisi olla. Optimisti vastaa, että kyllä voisi.

Kohdallani saan välillä kuulla, kuinka vielä tuon ikäinen jaksaa touhuta, ja tokaisipa joku hiljattain, että ihmeen virkeä oletkin noin vanhaksi! Tuumin että kun on koko ikänsä tottunut olemaan enemmän aktiivinen ja sosiaalinenkin, ei näköjään osaa pysähtyä kotisohvalle eläkkeelläkään - ei ainakaan niin kauan, kun vointi on riittävän hyvä ja jaksaa. 

Karelian martoilla oli 29.4 marttakeskuksella "Italialainen keittiö" -kurssi ihanan Maijan asiantuntevalla opastuksella 😋

Tulevasta ei tiedä, ja pysyvä muistutus kuolevaisuudesta onkin kulkenut olkapäällä jo kolmen vuoden päästä vuosikymmenen ajan. Nuo tunnelmat ovat yhä selkeinä mielessäni. Läksin 10.10.2018 verkkokurssityöpäiväni lomassa työterveysasemalle pyytämään lääkettä pahaan ja pitkittyneeseen yskääni ja univaikeuksiini. Nukkumaan en pystynyt enää kuin puoli-istuvassa asennossa yskäni vuoksi. Astmalääkkeet eivät antaneet vastetta. Työaikani oli tuolloin pyynnöstäni vain noin 60 %, mutta otin tietysti vastuuta kuten kokonaista työaikaa tekevät, mikä lienee sinänsä "jaloa" (?), mutta... 😓 Siltä työterveysasemareissulta jäin sitten kymmeneksi vuorokaudeksi osastolle, mistä yhdeksän vrk letkuissa sydänvalvonnassa. Ns. lakisääteiseen eläkeikääni oli tuolloin vielä puolisen vuotta, mutta eläköityminen siinä vaiheessa ei aiheuttanut syyllisyyden tuntoja, olihan työsarkaa tullut kynnettyä kaikkinensa jo 45 vuotta.  

Kollega sanoi myöhemmin hieman kieli poskessa, että tokihan suomen kielen ja kirjallisuuden open elämän suuret ja yllättävät tapahtumat osuvat juuri suomalaisen kirjallisuuden päivälle 10.10 😍 Ympäriltä ovat rivit sittemmin jo surukseni harventuneetkin, ja joku on voinut saada niinkin vakavan diagnoosin, johon hoitokeinoja ei ole. Lisäksi lapsen tai nuoren äkillinen kuolema on erityisen pysäyttävä ja sattuu sivullisemmankin sydämeen 💔 

Elämä on hauras 🌟

Kaunis saniaislehto Ala-Kelvällä 💚

Toiveikasta ja valoisaa toukokuuta kaikille vakituisille lukijoilleni ja satunnaisille kävijöille 🌱🌼🌱