Opiskelumuistoja ja kausitöihin kannustusta

"Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää

sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin..." (T.S. Eliot, Autio maa, 1922.)

Huhtikuussa Pielinen vapautuu jäästä. Kuva on Herranniemen rannasta Vuonislahdesta. 

Pysähdyin miettimään, mistä tulee suomalaisestakin kansanperinteestä tuttu sanonta "huhtikuu on kuukausista julmin". Voisikohan se kummuta siitä, kun ihmisiä kuoli keväisin ehkä vielä tavallista enemmän, rankka talvi uuvutti voimia, varastot hupenivat jne. Kuten nämä asiat ylipäätään, tämäkin on kai subjektiivista. Minulle huhtikuu on ollut aina kuukausista lempein ja läheisin - ja se ihana hopeinen valo 💚 🌞

Kaari-ikkunan kuvasin Joensuun taidemuseo Onnissa, ja siitä näkyy talo, jossa kävin iltalukion ja kirjoitin ylioppilaaksi.

Kellarikomeroiden raivausprojektin jatkuessa olen muistellut myös opiskeluaikojani. Silloin aikoinaan pienistä ja syrjäisistä oloista lähteneelle esim. yliopisto-opiskelu olisi ollut joko mahdottomuus tai vähintäänkin hyvin hankalaa. Jos koettaa kääntää positiivista puolta esiin, voisi tästäkin löytää uusia näkökulmia. Kun on lähtöisin niukoista oloista, saattaa selkeämmin nähdä, ettei tämä kaikki ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen on tehty paljon työtä. Työtä on tehnyt paitsi se opiskelija, myös ne valistuneet joukot, jotka ovat mahdollistaneet maksuttoman koulutuksen kaikille, ja mahdollistaneet koulutuksen myös kaiken ikäisille. Opiskelun kautta jokaisella on mahdollisuus tavoitella hyvää tai ainakin parempaa elämää. Muistelen kiitollisuudella antoisia opiskeluaikojani ja sitä, että yhteiskunta antoi mahdollisuuden opiskella niin pitkälle kuin pää ja sisu riitti 🌺 Se riitti sitten lopulta FM:ksi, minkä mahdollisuuden tarjoutumiseen ei silloin viitisenkymmentä vuotta sitten olisi ikimaailmassa uskonut. Arvostamani yliopisto-opettaja Anna-Liisa Alanko (1935 - 2018) kannusti monen muun suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijan ohella minuakin jatko-opintoihin, mutta tiedostin, että tämän toteutuneen tavoitteen saavuttaminen on minulle se sopiva ja riittävä.  

Käyn yhä silloin tällöin katsomassa yliopistolla opinahjoani "humista", jossa sain opiskella vielä aikuisena ilmaiseksi ja kiitos sivutöiden, myös lainaa ottamatta.

Kellarikomeroiden mappirivistöä tyhjentäessäni löysin sieltä mm. seuraavat opiskelumateriaalit: tietotekniikan perusteet v. -86, yhteiskuntapolitiikan appron matskut 80-luvun alkupuoliskolta, kauppaopiston muistiinpanot 80–90-lukujen vaihteesta, sekä seuraavat opiskelumateriaalit: aatteellisen yhteisön laskentatoimen materiaalit Markkinointi-instituutissa kevätkaudella -89, viestinnän jatkolinja Outokummussa 90-luvun alussa, ravitsemustieteen perusteita ja hieman mm. ravitsemusantropologiaa kevätkaudella v. -95 Kuopion avoimessa yo:ssa, iltalukio 90-luvun alkupuoliskolla, yliopisto 90-luvun jälkipuoliskolla (FM-tutkintoa opiskelin  viisi vuotta) ja erinäinen määrä kulloiseenkin työhön tai harrastukseen liittyviä kursseja.  Tuo ravitsemustieteen perusteiden "syrjähyppy" vaatinee selityksen 😌 Olen ollut aina kiinnostunut ravitsemuksesta, ja eräs nuoruuden haaveammattini olikin juuri ravitsemusterapeutti. Selitys siihen, miksi sitten niin ei käynyt, tulee myöhemmin. 

Joidenkin opiskelumateriaalien kohdalla tuli mieleen edesmenneen mummoni sanat siälihuttuu, siälivellii, kun en olisi raaskinut heittää läheskään kaikkia papereita menemään. Lopulta päädyin siihen, että säästän vain jotkin loppututkielmat ja muutaman esseen, jos päätän lukea ne joskus myöhemmin. Nyt raivatessani jos olisin alkanut lukea niitä, siinä olisi kyllä mennyt ikä ja terveys… Laitoin vastaisen varalle talteen myös osan äänne- ja muoto-opin kurssimateriaaleistani, ja niissä erityisesti ptk-astevaihtelua koskevan matskun. Em:sta kiinnostuneille tiiviisti: astevaihtelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä, että sanansisäiset kk, pp ja tt ja k, p ja t vaihtelevat määrätapauksissa. Astevaihtelu on konsonanttivaihtelua, esim. kukka kukan tai jalka jalan.  Kuulen sieluni korvin muutamien läheisimpien opiskelutovereitteni huudahtavan: ihanko totta, halusit siis säästää juuri nuo! He kenties muistavat, että juuri äänne- ja muoto-oppi oli koko viiden vuoden opinnoissani sitä minulle vaikeinta teoriaa. Nämä paperit säästin kuitenkin siksi, että saatamme palata niihin erään ulkomaalaistaustaisen suomen kieltä opiskelevan tutun kanssa.  On se hyvää aivovoimistelua itsellenikin 😉 

Opiskeluaikaan sai myös nauttia pikkurahalla hyvää ja terveellistä ruokaa yliopiston ruokalassa, ja siellä käyn nykyäänkin välillä fiilistelemässä ja nauttimassa kohtuuhintaisen ja monipuolisen vierailijan lounaan 🍅

Opintomateriaaleja katsellessa juohtuivat mieleen myös monet opettajat sieltä vuosien varrelta. Erityisen suurella lämmöllä muistan eri opiskelupaikkojeni äidinkielen opettajia, niin jo varhaisasteella kuin mm. kauppaopistossa, iltalukiossa ja yliopistollakin. Tuhansia sydämiä ja kiitoksia sinne! Iltalukiosta muistan ihanan äidinkielen opettajan ohella erityisesti historian opettajat ja monet inspiroivat ja voimia antaneet keskustelut heidän kanssaan.  Viimeistään näillä kymmenillä  huomaa, kuinka suuri merkitys kannustuksella on ollut erityisesti niissä elämän taitekohdissa. Ajattelematonta lannistamista esim. vähättelevien sanojen muodossa ei ainakaan soisi yhtään kenellekään 😠 Iltalukiossa minulle vaikeimpia olivat matematiikka, kemia ja fysiikka (ehkäpä tästä johtuu myös kariutuneet toiveet ravitsemusterapeutin urasta). Nämäkin oppiaineet sain sitten kuitenkin läpi kannustavien opettajien tuella ja myös nöyränä tunnustan: silloisen kumppanin kärsivällisyydellä ja siskoni poikaystävän (nykyisen aviomiehen) antamalla differentiaalimatematiikan tukiopetuksella… 📐

Oppikirjat sai lainata kirjastosta ilmaiseksi, omakseni taisin ostaa vain Kai Laitisen n. 700-sivuisen Suomen kirjallisuuden historian. Ehkäpä senkin voisi nyt lukea uudelleen, kun on aikaa... Kirjastoa olen muuten kaivannut ehkä eniten nyt kotikaranteeniaikana, haluaisin päästä lukusaliin lukemaan lehtiä, selailemaan kirja-aarteita, virkistäytymään kahvila Pilkkuun ja tapaamaan siellä tuttuja 📚 

Eräänä raivauspäivänä löytyi mm. Nesrin Canin 7.2.2001 ottamia valokuvia ja kirjoittamani lehtijuttu. Nämä kuvat oli otettu petroskoilaisten ja joensuulaisten suomen kielen opiskelijoiden yhteisestä illasta Joensuun Kauppakatu 32:ssa. Tämä kirjoittamani lehtijuttu julkaistiin Pohjois-Karjala -lehdessä 15.3.2001. Siinä on maininta, että saimme Aylan kanssa tehtäväksemme järjestää illanvietto Joensuun Normaalikoulun petroskoilaisille vieraille. 

Hyvää suomen kieltä puhuneet vieraamme kertoivat meille tiivistahtisesta opiskelustaan Karjalan pedagogisessa yliopistossa Petroskoissa, harrastuksistaan ja mm. sivutöistään.
Leena Dubenskaja kertoi kesätyöstään marjanpoimijana Rautalammilla, missä hän kertoi oppineensa "huastammaan savvoo hiljjoo ja kovvoo". Hän teki siis tärkeää kausityötä ja samalla oppi kieltä 🍓 Myöhemmin hän (muistiin merkitsemäni mukaan) totesi suomen kielen murteiden olevan melko vaikeita, venäjän kielessä ei sellaisia juuri ole. On vain joitakin foneettisia eroja ja tietysti slangia.
Harrastukset ja tulevaisuuden toiveet suomalaisilla ja venäläisillä opiskelijoilla olivat hyvin samanlaisia. Opiskelun kautta toivottiin mahdollisuutta hyvään elämään. Ehkäpä ja toivottavasti kaikki opiskelu kantaisi jonkinlaista hedelmää vielä näin elämän loppuvaiheessakin, eläkkeellä.

Kuvamuisto Wärtsilä-talon työpisteeltäni amk:sta. Ehkä opiskelumateriaalien käsittely on vaikuttanut, sillä olen nyt nähnyt yllättävänkin paljon unia myös työvuosiltani 😊 

Kotosalla pysyttelijän pääharrastus eli kellarikomeroiden raivaus jatkuu edelleen.

Välillä löytyy poisheitettävien papereiden joukosta aarteitakin, vanhoja kirjeitä, kortteja ja hiljattain löytyi sukulaispojan kastejuhlaohjelmakin 💙 Vaikka vielä maaliskuussa ajattelin, että mitenkähän tämä ”kotikaranteenilainen” saa aikansa kulumaan, huomaankin nyt, että en ole päässyt (ainakaan vielä!) pahemmin pitkästymään. Erityisesti alussa jouduin kyllä tekemään jonkinlaista asennemuokkausta tämän uuden tilanteen kanssa. Kotikaranteenista huolimatta tämä kaikki tuntuu antaneen avaruutta erityisesti henkisesti. Jokainen on varmasti joutunut tänä poikkeusaikana myös luopumaan jostain. Lisäksi nyt todella selvästi huomaan, miten paljon ja monenlaista on kiireisinä työvuosina jäänyt tekemättä. Olenkin miettinyt, että vaikka koronarajoitus kestäisi vielä vaikka vuoden, joka päivälle riittää uskoakseni rästien tekemistä. Olen raivannut vähitellen kellarikomeroita, pessyt ja lajitellut kolmen eri paikan liinavaatteita, tyhjentänyt mappirivistöä jne. 📝Olen huomannut toivovani, että olisipa tuo rinnalla kulkija jo eläkkeellä, niin olisi kaveri raivaushommissa. Tarvitsisin apua etenkin fyysisesti raskaampiin kantelu- ja siirtelyhommiin. Työ etenisikin rivakammin, sillä itselläni on taipumusta jäädä lueskelemaan mm. noita opiskeluun liittyviä papereita ja varsinkin vanhoja kirjeitä ja kortteja. Kumppani auttelee tietenkin töittensä jälkeen, mutta aamuvarhain ansiotöihinsä lähtijää ei haluaisi liikaa näillä asioilla kuormittaa. 

Nyt on varmaan ensimmäinen kevät vuosikymmeniin, kun olen saanut kohtalaisen ajoissa raivattua ja pestyä talvivaatteita, ja vietyä puhtaita vaatteita pukupusseissa kesäsäilöön. Toisinaan pidän ”lomapäiviä” ja virkkaan isoäidinneliöitä  ja kuuntelen samalla äänikirjoja. Välillä vain istun ja ihmettelen, tai lähden ulos kävelemään karanteenisyistä ihmisiä kartellen. Nyt kun olen myös kuunnellut huomattavasti enemmän E-kirjoja, huomaan kuinka suuri merkitys kirjan lukijallakin on. Olen tykännyt lukijoina erityisesti Seela Sellasta, Erja Mantosta ja Meeri Koutaniemestä.

Paperivalokuviakin on vaikka kuinka paljon, ja niihin en ole vielä edes jaksanut  koskea. Saa nähdä sitten milloin 😳 Muuta ja inspiroivampaakin tekemistä näyttää olevan ihan riittämiin. Muun muassa blogin kirjoittaminen ja sen myötä eri aiheiden pohtiminen on mieluisaa. Saa tutkia kiinnostavia asioita kirjoittamalla, kuten kirjailija Laura Lähteenmäki sanoi 30.3.2020 Alfan haastattelussa. Myös aforismit ja mietelmät ovat ehtymätön aarrearkku ajatuksen välineinä. Sitä ne olivat jo nuorena, ja nyt tässä iässä niiden merkitys tuntuu vain korostuvan. Runotkin kiinnostavat - on kyllä niin paljon kaikkea 💝

Työelämäjaksolta keväällä 2010  jäi aineellinenkin muisto: vuonisjärveläisen Pekka Turusen Lieksan Taidetoimintakeskuksella maalaama taulu. Taulussa on vahvat värit ja ohjaaja kertoi, että Pekan tauluissa on aina jossakin kohtaa lintu.

Jotkin nyt löytyneet muistiinpanot toivat mieleen myös työelämäjaksoni kymmenen vuotta sitten. Hakeuduin silloin kolmen viikon työelämäjaksolle Honkalampisäätiölle. Se osoittautui rikastuttavaksi kokemukseksi. Nk. käytännön työkokemukseni ennen ammattikorkeakoulua oli kertynyt mm. tradenomien ja insinöörien työympäristöistä, ei kuitenkaan sosionomien, ja heidän kanssaan sain toimia amk:ssa lähes puolet työajastani. Honkalampisäätiöllä pääsin kurkistamaan sosionomien työympäristöihin mm. palvelukodilla, tulkki- ja avustajakeskuksissa, puheterapiassa ja Lieksan Taidetoimintakeskuksella.  Olen iloinen, että pystyin esimieheni kannustamana irtautumaan tuolloin hetkeksi vakiintuneilta uriltani.

"Kuinka hyvin monilla ihmisillä

menisikään, jos he vain kerran
irtautuisivat uriltaan."
Seneca

Senecan mietelmän myötä sain aasinsillan vielä myös tähän viimeiseen aiheeseeni. Toihintilalle.fi kannustaa, että voit auttaa yhdistämään tekijät ja työt jakamalla heidän julkaisujaan! Päätin referoida tähänkin heidän välittämäänsä tärkeää ja ajankohtaista viestiä. Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja, toteavat nyt erityisesti maatilojen toimijat. Maatilojen kevään ja kesän kausitöissä on nyt huutava pula työntekijöistä, kun ulkomaalaista työvoimaa ei poikkeustilan vuoksi ole lähimainkaan riittävästi. Kaikki lisäkädet ovat tarpeen, jotta pystytään turvaamaan kotimaisen ruuan satoa suomalaisten ruokapöytään, tuottajat vetoavat. Kausitoita.fi kysyy: Oletko lomautettu tai vailla kesätöitä? Oletko opiskelija, eläkeläinen, maahanmuuttaja, työtön tai muuten vain vapaalla? Apua tarvitaan, ja kausityövoimalla on suuri merkitys koko Suomelle. Kausityövoimaa tarvitaan maatiloille juuri nyt, ja myös pitkälle syksyyn saakka. Työtehtäviä on monenlaisia, taimien istutuksesta marjojen poimintaan 🌱 Tätä kautta voi löytyä työtä vaille olevalle työkykyiselle sopiva kausityö. (Lähde: kausitoita.fi.) Toihintilalle.fi kirjoittaa, että aktiivisella tiedottamisella pyritään yhdistämään maaseudun tilalliset ja työnhakijat. Tavoitteena on täyttää koronaviruksen takia vapaaksi jääneet työpaikat ja samalla turvata Suomen huoltovarmuus.

Toihintilalle.fi -linkin kautta mm. tiedotettiin, että tiloilla on tarve tuhansille työntekijöille alkutuotannon parissa. Huoltovarmuuden kannalta kriittisiksi on arvioitu esimerkiksi peltokasvi-, vihannes-, taimistotuotanto ja marjaviljelmätilat 🍓🌿

Tässä poikkeustilanteessa monet suomalaiset ovat jääneet ilman työpaikkaa, ja myös  opiskelijoiden kesätyöpaikkoja on peruttu. Maa-, marja- ja puutarhatilat tarjoavat kausityötä. Tarjolla on monipuolisia maatalouden kausityötehtäviä, kuten istutustöitä, kylvötöitä, viljelysten hoitotöitä, puutarhatöitä, sadonkorjuuta, karjan- ja eläintenhoitoa, tavarankuljetusta, sekä marjojen poimintaa, punnitusta ja pakkausta. Töitä on tarjolla monipuolisesti eri tehtävissä ja erimittaisia jaksoja huhtikuusta syyskuulle asti. 

Sitä ei voi tietääkään, kuinka kiinnostavia uusia näköaloja rohkea hyppy aiemmin tuntemattomaan tuo tullessaan 👍 Kaikki työkokemus on myös cv:ssä arvokasta, vaikka se ei juuri oman alan työtä aina olisikaan! 

Kannustan hakemaan kausitöitä maatiloilta 🌱🌳🌷🌻🌿🍀🍅🍎🍓