maanantai 30. maaliskuuta 2020

Ei olisi uskonut muutama viikko sitten

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan ylihuomenna alkavan kuukauden nimen alkuosa huhti- on i-johtimen avulla johdettu vanhasta kaskea tai kaskimaata tarkoittavasta sanasta huhta. Joistakin paikannimistäkin tuttua sanaa huhta on käytetty vanhastaan laajalti suomen länsimurteissa ja Keski-Suomessa (osassa itämurteita asuna on huuhta). Kohta alkava kuukausi on saanut nimensä siitä, että keväthankien aikaan oli tapana kaataa kaski- eli huhtapuut kuivumaan. Kesällä ne sitten olivat valmiita poltettaviksi. (kotus.fi.)


Iltaruskon näkymää vaihteeksi Pyhäselältä
On ollut yllättävää, kuinka paljon aikaa eläkeläiseltäkin vapautuu, kun kalenteri tyhjenee kaikista menoista ja harrastuksista. Ne vähäiset järjestöjen kokoukset hoituvat videoyhteyksin (esim. Teams'illa) kotikoneelta. Monet yhteisöt (kirkot mukaan lukien) ovat kokeneet nyt todellisen digiloikan. Nyt on ollut myös aikaa käydä pitkiä keskusteluja niin puhelimessa kuin netissäkin. Somessa huomaa, että välillä tunteet käyvät kuumina kotikaranteenissa olevilla, välillä pysähdymme niiden todella tärkeiden asioiden äärelle, mihin ei muulloin ole ollut aikaa tai energiaa. Ihminen sopeutuu ja tottuu. Erityisen tärkeää on ymmärtääkseni pitää nyt jonkinlaisista rutiineista kiinni 💙 
Kevät etenee vauhdilla, jos kohta tänä vuonna ei ns. kunnon talvea ole tainnut ollakaan. Ilmastonmuutostako sekin? Tämä kuvamuisto on maaliskuun lopulta 2018.
Keskusteluissa on noussut sellaistakin näkökulmaa, voiko tästä kaikesta oppia, oppia syyllisiä etsimättä. Paljon elämää (mm. sota-ajan) nähnyt juttukumppanini sanoi, eikö ihminen huomaa luonnon varoitusmerkkejä, tsunamia, valtavia maastopaloja, uusia pelottavia viruksia, maanjäristyksiä jne. Jos ihmiskunta ei pysty tekemään luontoa säästäviä ratkaisuja, olemme ongelmien edessä. Nyt aurinko loistaa kirkkaalta taivaalta ja on loistanut jo useamman päivän (jopa parin viikon) ajan. Ehkäpä luonto näyttääkin nyt kauneimmat kasvonsa, kun se saa hieman huo'ahtaa, kukapa sen tietää?  Muun muassa uutiskanava CNN on raportoinut, että ilma on nyt puhtaampaa kaikkialla maapallolla. Se on helppoa ymmärtää, päästöt vähenevät kaikenlaisen liikenteen vähenemisen myötä. Moni pohtii, että kenties ihmiskunta tarvitsi pysähdyksen. Maailmanlaajuisesti luonto on viestinyt jo kauan, että sen sietokyky tulee täyteen (tai on jo tullut?) 😥 

Parasta ulkoilu on maalla Pielisen rannalla, jossa luonto tuntuu lohduttavan kaikkein vahvimmin. Siellä se on lohduttanut edesmenneitäkin jo sodan aikana ja aiemmin. 
Kestävästä kehityksestä ja luonnon varojen säästämisestä puhutaan paljon, mutta samaan aikaan ihmiset mm. lentävät entistä enemmän, kuluttavat huoletta, ummistavat silmänsä luonnon varoitusmerkeiltä tai jopa puhuvat saavutetuista eduistaan. Luonnon saastuminen on jatkunut ja jatkunut...
Kun tästä selvitään, suurin into edellä mainittuun on todennäköisesti jonkin aikaa vähäisempää, mutta sitten pahimmassa tapauksessa palataan entiseen, kunnes luonto jälleen muistuttaa 😒Kenties kovemmin? Toivottavasti sitä ennen herättäisiin konkreettisiin pitkän aikavälin toimiin, niin suurvaltojen, pienempien yhteisöjen kuin yksilöittenkin kohdalla. 
Luonnon ilmiöitä seurattaessa asiat tuntuvat asettuvan kuin uuteen perspektiiviin, tai ainakin mieltä kalvava huoli siirtyy hiukan kauemmaksi. 
Toivon vielä joskus pääseväni käymään Espanjassa, vaikka sen yhden kerran, olen suunnitellut sitä jo vuosikausia. Myönnän murehtivani nyt sitä, että matka Espanjaan 23.3–3.4 peruuntui koronan vuoksi. Murehdin matkan peruuntumista siksikin, että nyt olisi ollut hyvä ajankohta lähteä, sillä voin tällä hetkellä hyvin ja tämä matkahan peruuntui jo kertaalleen terveyssyistä v. -18 lopulla. Tulevaa vointia ei voi kuin arvailla, voi mennä hyvin pitkäänkin tai sitten ei. Matkat Joe-Malaga-Joe oli maksettu, ja voi olla, että rahoja ei tästä omatoimimatkasta takaisin saa. Juuri nyt on ilmassa vain paljon kysymysmerkkejä 😨

Toki jollain tapaa ristiriitaisin tunnoin olen ollut tuon pienen matka-haaveenikin kanssa. Olen vaientanut kolkuttavaa tuntoani sillä, että lentomatkoja olen tehnyt hyvin harvoin, keskimäärin ne pari matkaa kymmenessä vuodessa. Mannertenvälisiä lentoja en ole lentänyt koskaan, ja mitä varmimmin en koskaan lennäkään.  Pieniä tietysti nämä murheeni suurten rinnalla. Kaikilta tutuiltani ja sukulaisiltani matkat ovat peruuntuneet pitkälle syksyyn, yritykset ja yhteisöt ovat suurissa vaikeuksissa, lomautuksia, irtisanomisia ja konkursseja on joka puolella. Läheisiä toimii alalla, mihin korona on kaikkein pahimmin iskenyt. Erityisen pahalta tuntuu juuri pienten yritysten vuoksi. 
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aurinkoisia, ja valoa Pielisellä riittää 💚
Monella on ystäviä ja sukulaisia kaukomailla, ja luonnollisesti heitä haluaa päästä tapaamaan. Yhä useampi ajattelee kuitenkin kestävää kehitystä myös konkreettisesti, ja korvaa ainakin osan matkoistaan teamsilla, skypellä, livestriimauksella ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan.

Hankkeiden ja muiden työyhteisöjen toimijat eivät tulevaisuudessa (toivottavasti?) kannusta entiseen tapaan työntekijöitään lentämään ja katselemaan siellä paikanpäällä kutakin kaukaista kohdetta; sen voi tehdä tietotekniikan keinoinkin 👍 Matkan elämyksellisyys ja nautinto voi silloin jäädä vähäisemmäksi, mutta luonto"talkoisiin" on osallistuttava. Lentoverostakin puhutaan, mutta monien asiantuntijoiden mukaan näyttää siltä, että se ei yksin riitä. En pitäisi ihmeenä, vaikka joskus tulevaisuudessa esim. lomalennot rajattaisiin per henkilö enintään yhteen edestakaiseen lentoon vuodessa. Vielä muutama viikko sitten joku olisi pitänyt tuota jo ajatuksenakin vastenmielisenä yksilön oikeuksien rajoittamisena tai  jopa naurettavana ajatuksena, mutta kuka tietää… Tulee mieleen seuraava Schopenhauerin mietelmä:

”Kaikki totuus etenee kolmen vaiheen
kautta. Ensiksi se tehdään naurun-
alaiseksi. Toiseksi sitä vastustetaan
raivokkaasti. Kolmanneksi se hyväksytään
itsestään selvänä.”
-Arthur Schopenhauer

Joutsenet mökkirannassa. Suomalaisissa pikkukylissä luonto on vielä puhdas ja elämä rauhallista.
Ihminen tottuu luonnonmukaisempaan elämään, oppii elämään säästävämmin ja karsii menojaan. Samalla tavalla siihen kai tottuu kuin on tottunut runsaaseen kuluttamiseenkin? 
Nyt rahaa kuluu ainakin tässä pikkuperheessä tavallistakin vähemmän, ravintomme on yksinkertaista (ja pakastimen ja kellarin ansiosta varsin omavaraistakin), alkoholia tai tupakkaa emme käytä, emme ostele muuta kuin tarpeellisimmat ja ne vähäiset kulkemiset on mietitty tarkkaan. Kulkemisista puheen ollen, myös sydänkuntoutukseni Siilinjärven Kunnonpaikassa toukokuussa on peruttu. Onneksi voimme pitää joidenkin kuntoutuskavereiden kanssa somen kautta yhteyttä 🙋Vastaanottoaika kardiologille on huhtikuun lopulla, viimeksi se oli heinäkuussa.
Mökkirannan rauhaa
Lukea ja kirjoittaa vielä voi, ja Vuonislahdessa pääsemme ainakin toistaiseksi käymään. Sinne lähdetään yhä viikonlopuiksi, eikä liikkumiskieltoja siellä ainakaan vielä ole. Jos tarvitsisimme hoitoa, kääntyisimme luonnollisesti kotikuntamme terveyskeskuksen puoleen. Emme käy vapaa-ajan paikkakunnalla kaupassa tai millään muillakaan asioilla, emme myöskään kyläile nyt missään. Edellä mainitut kommentit laitoin tähän siksikin, koska jotkut ruuhka-Suomessa asuvat ovat ihmetelleet, kuinka te vielä voitte siellä mökillä käydä 😳
Liikkumista harrastan kylätiellä lenkkeillen, ja siellä tulee harvakseltaan vastaantulijoita: autojen ikkunoista huiskutetaan ja koirien kävelyttäjät moikkailevat kauempaa. Tietenkin olisi mukavaa jutella heidän kanssaan, ja niitä suloisia hännänheiluttajia olisi ihana päästä rapsuttelemaan, mutta nyt siitä pidättäydytään.
Lisäksi koetan hyödyntää tämänhetkistä hyvää vointiani siivoamalla / raivaamalla komeroita, kirjoittamalla ja suunnittelemalla. Ehkä ikkunoiden pesukin tulee pian ohjelmaan. Kuuntelen E-kirjoja ja siinä samalla virkkaan isoäidinneliöitä. Pyrin käyttämään päivittäin pakastimeen ja maakellariin säilöttyä. Kotijumppa- ja joogaohjeitakin on mediassa paljon. Luovuus on ilmeisesti nyt yhdellä ja toisellakin korostunut. Iloa tuottaa päivittäin, kuinka paljon kekseliäitä ideoita netissä onkaan. Niissä on mainittu usein myös se, että kriisin jälkeen tulisi tehdä ainakin jotain uudella tavalla - toivottavasti hyvät luovat ideat jäisivät elämään 👍 

Olen nyt virkannut isoäidinneliöistä tuolinpäälliset, ja virkkaaminen äänikirjojen kuuntelun lomassa on mukavaa. Taidan olla sekä isäni että äitini puolelta käsityöläisten sukua, mutta kohdallani kädentaitolahjakkuus on "hypännyt yli". Senkin vuoksi iloitsen nyt noista aikaansaamistani sinivalkoisista tuolinpäällisistä.
Radiota kuuntelen nykyään entistä enemmän. Koetan kuitenkin annostella mediaa, kun kuormitus käy liian kovaksi. Olen huomannut, että jostain syystä aamuisin ja iltaisin mieliala on matalin. Herätessä tuntuu hetken, että onko tämä kaikki koronaan liittyvä sittenkin vain pahaa unta 😦 
Kuulin radiosta, että uudelleen rakentaminen jo nyt helpottaa elämää kriisin jälkeen. Uudelleen rakentamista voi olla myös vaikkapa se komeroiden raivailukin. 
Radiossa sanotaan par'aikaa, että taloudellisen kasvun /kuluttamisen pitäisi olla vain väline, ei itsetarkoitus, millaista se jo pitkän aikaa on ollut. Samasta siis puhutaan, mistä kirjoitin tässäkin jo aiemmin. Kriisin jälkeen tulisi tehdä asioita uudella tavalla - luovuutta tarvitaan edelleen ja erityisesti niitä luontoa säästäviä ideoita!
 Jo nyt huomaa, että materialististen arvojen sijaan henkiset arvot ja terveys ovat korostuneet huomattavasti. Muun muassa presidentti Niinistö sanoi, että ihmisten terveys on nyt tärkeintä ja terveet hoitavat kyllä aikanaan taloudenkin kuntoon. Somessa on päivittäin uusia välittämisestä kertovia viestejä. Ahdinko koskettaa kaikkia tavalla tai toisella, ja koetaan, että olemme samassa veneessä. Kriisi näyttää lisänneen yhteisöllisyyttä ja mm. naapureiden auttamista 💑 

Kirjailija Maria Jotuni (9.4.1880 - 30.9.1943) sanoi sopivasti, että muutamat hädän hetket opettavat ihmiselle viisautta enemmän kuin vuosikymmenien tasaiset olot
Juhani Linnovaaran "Tie" Joensuun taidemuseo Onnin vaihtuvassa näyttelyssä helmikuussa 2020. Toivottavasti valoa näkyisi pian pimeän tien päässä 👍
Jospa kylväisin siemenen Face bookin antaman muiston (23.3.2015 Positiivarit) mukaan: "Katsopa omenapuuta. Siinä saattaa olla satoja omenia, ja jokaisessa omenassa on kymmenen siementä. Yhteensä tuhansia siemeniä. Joku voikin kysyä: mihin tarvitaan noin monta siementä vain siksi, että viereen kasvaa muutama uusi omenapuu? Luonnolla on antaa meille opetus: Useimmat siemenet eivät koskaan kasva. Jos haluat että jotakin tapahtuu oikeasti, sinun on yritettävä useammin kuin kerran." Jospa kylväisi siis vielä tänään sellaisenkin siemenen, että tekisin suunnitelman vaikka ikuisuusprojektistani kellarikomeroiden tyhjentämisestä. Ammattijärjestäjää Ilana Aaltoa lainaten, elämän hallintaa voi lisätä ja turvattomuuden tunnetta voi lievittää järjestämällä komerot ja varastot. Moni on kotona nyt todella paljon, ja omiin tavaroihin voi vaikuttaa, vaikka maailma muuten olisi sekaisin. Tavaroiden järjestäminen järjestää myös päätä. (Ilana Aalto, FB 29.3.2020.). 
Seuraavassa blogipäivityksessäni toivottavasti voin kirjoittaa, kuinka tässä onnistuin... 😉

Terveyttä ja sitkeyttä meille kaikille erityisesti nyt poikkeuksellisena aikana 💓

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti