Sydänkuntoutuksen kolmannen viikon kokemuksia

Helmikuussa vietettiin laskiaista ja ystävänpäivää. Nimitys laskiainen on johdos verbistä laskea. Kyseessä on siis joko päivä, jolloin on alettu laskea paastopäiviä, tai jolloin on laskettu (eli päästetty) paasto alkamaan. Laskiaisen ”paastoon laskeutumisen” selityksellä on vankat perinteet suomen kielen tutkimuksessa. Kielitoimiston sanakirjan mukaan laskiainen on katolisen kirkon kevätpaaston alkajaisjuhla. (kotus.fi.) Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä. Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta. (wikipedia.org.)

Viimeinen sydänkuntoutusviikko toteutui viikolla 6 Kunnonpaikassa pääosin aurinkoisessa säässä ja myös tarkoin turvallisuusjärjestelyin.

Kaupallisista piirteistään huolimatta ystävänpäivänä tuntuu kuin esim. somessa jaetut ystävälliset ja kauniit viestit kasvaisivat moninkertaisiksi. Löysin muistivihkostani Positiivareita 14.2.2013 mukailevan mietelmän: ”Kaiken hyvän omistamisen tekee mielekkääksi se, että on ystäviä, joiden kanssa ne voi jakaa". Näin se parhaimmillaan tapahtuu somessakin. Kenties esim. kuntoutus- ym. kokemusten jakaminenkin voisi olla jotain tällaista. Jossain voi olla hänkin, joka ei pääse tai jaksa lähteä kuntoutuksiin, ja voi saada toisten kokemuksista jotakin hyötyä tai ideoita itselleen.

Suunnittelin kirjoittavani helmikuun blogissani rutiineista ja niiden rikkomisesta. Rutiinit tuovat turvallisuutta, hallittavuutta ja rakennetta elämään, mutta mitä sitten tuokaan rutiinien rikkominen? Kirjoitan myöhemmin enemmän tästä mieltä inspiroivasta aiheesta, nyt helmikuussa paneudun ajankohtaisimpaan: ainakin tällä erää viimeiseen sydänkuntoutusviikkooni Kunnonpaikassa Siilinjärven Vuorelassa.

Herkullisia laskiaispullia Kunnonpaikan iltapäiväkahvilla 😋

Korona-aika toi toki kuntoutukseenkin omat haasteensa, jopa pelkoa, mutta niistä päästiin eteenpäin. Ensimmäisellä kuntoutusviikolla vuosi sitten luonani kävi lähistöllä asuvia sukulaisia ja ystäviä, mutta nyt ei. Ensin harmittelin sitä, mutta sitten päätin olla kiitollinen, että sain tavata heitä vuosi sitten.  Kolmiviikkoinen kuntoutuskurssini on nyt päättynyt, ja olen iloinen, että pääsin saamaan monipuolista ohjausta ja kannustusta. Ajattelin jo kuntoutuksen aikana, että haluan jakaa saamaani jotenkin eteenpäin, vertaistukiryhmässä ainakin, ja tässä blogissakin heille, joita esim. itsehoitoasiat kiinnostavat. Vertaistuki on tärkeää kuntoutuksissa ja myös kuntoutuksien jälkeen. Nykyään on mm. WhatsApp, messenger ja face book, joiden välityksellä voi pitää yhteyttä varsin matalalla kynnyksellä. Olin Aslak-kuntoutuksessa Kruunupuistossa noin 15 vuotta sitten, ja pidämme yhä yhteyttä joidenkin kuntoutuskavereiden kanssa sähköisten viestimien kautta.

Jos on jotain, missä voin osoittaa ystävällisyyttä, tai hyvä teko,
jonka voin tehdä toiselle, minun on tehtävä se nyt eikä laiminlyötävä sitä, koska en kulje samaa tietä uudelleen.
(William Penn)

Yritän nyt (kuten esim. Aslakin jälkeen) elää niiden ohjeiden viitoittamana, mitä kuntoutuksista sain. Siellä asetettiin tavoitteita, ja hyöty tulee konkreettisimmillaan mm. ruokavalio-ohjeiden noudattamisesta ja yleisemminkin itsehoidon tarkentumisesta. Huomaan seuraavani nyt entistä herkemmin ruokapakkauksien sydänmerkkiä ja kotimaisuus on tietenkin monessakin mielessä tärkeää. Mielestäni tavoitteelliset kuntoutukset tsemppaavat paljonkin omahoidossa. Kun suunnitelmat laaditaan etukäteen, on hämmästyttävää, miten usein olosuhteet sopivat niihin, Positiivarit tiivistivät osuvasti 8.8.2019.

Kirjoitin blogissani 4.3.2020 otsikolla ”Kuntoutuksen ja vajaatoimintapäivän antia” ensimmäisestä kuntoutusviikosta, ja siinä on mm. takotsubosta, metabolisesta oireyhtymästä ja mm. painonhallinnasta:  Uuden äärellä (talitintti55.blogspot.com) Sydänterveellisestä ruokavaliosta maaliskuun -20 blogissani oli varsin kattavastikin, nyt kertaan olennaisen: säännölliset ateriavälit, kasvisten lisääminen, riittävä proteiini ja kuitu, hyvien rasvojen saaminen ja suolaisten ruokien välttäminen. Pohdin silloin proteiinin lisäämistä (enhän juurikaan syö lihaa), ja sain käytännössä toteutuneen vinkin: helppo tapa lisätä proteiinia on keittää esim. aamupuuro maitoon tai lisätä siihen raejuustoa. Luin nyt maaliskuun blogistani mm. siitä, kuinka vuosi sitten nilkkani olivat turvoksissa kuntoutuspäivien illalla, nyt eivät olleet enää. Tulkitsen sen hyväksi merkiksi. 

Linnut Kunnonpaikan edessä olivat saaneet lumipeitteen

Ravitsemusasioista kiinnostuneena sain tälläkin kuntoutusviikolla toivomaani tsemppiä ravitsemusterapeutin osuuksista. Meitä muistutettiin D-vitamiinilisästä (suositus 20–50 mikrogrammaa päivässä) talviaikaan, ja etenkin nyt korona-aikana sen kerrottiin olevan tarpeen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että D-vitamiini suojaisi osaltaan myös vaikealta koronainfektiolta. Kysyimme, mikä on turvallinen saannin raja tässä, ja se on niinkin suuri kuin sata mikrogrammaa vuorokaudessa. Oheismateriaalista luin, että pieni D-vitamiinipitoisuus voi olla yhteydessä sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen, mutta ei tiedetä, johtuuko yhteys D-vitamiinista, lihavuudesta tmv. Itse olen vakuuttunut, että ylipaino ei sovi ainakaan omalla kohdallani yhteen sydänsairauden kanssa. Koen että on tärkeää koettaa pysytellä nk. normaalipainossa.

Tarpeellinen muistutus oli myös se, että kalaöljyä ei saa käyttää nk. verenohennuslääkkeiden (esim. Eliquis) kanssa. Joillakin netin keskustelupalstoilla käydään yllättävänkin tunteikasta ja kiihkeää keskustelua mm. pellavansiemenistä ja rypsiöljyistä. Äärimmillään pellavansiemenien on väitetty olevan myrkyllisiä ja munuaisille haitallisia ja rypsiöljynkin sijaan pitäisi käyttää vain oliiviöljyä. Kotimaisuutta suosivana ilahduin nyt kuulemastani, että rypsiöljy on oikein hyvä mm. paistamisessa ja leipomisessa ja siinä on omega3-rasvahappoja enemmänkin kuin oliiviöljyssä. Tapanani on jo kauan ollut ottaa aamupuuron ja marjojen kanssa ruokalusikallinen pellavansiemenöljyä, siinä on myös runsaasti omega3-rasvahappoja. Paitsi että siitä on tullut tapa, tuntuu kuin elimistöni kaipaisi tuota öljytujausta aamuisin. Toki neitsytoliiviöljy on mainiota salaateissa ja esim. raasteissa. 

Sydämen, verisuonten ja aivojenkin kannalta pehmeät rasvat ovat tärkeitä, luotettavat lähteet vakuuttavat. Mitä tulee pellavansiemeniin tai vaikka auringonkukansiemeniin, niitä voi turvallisin mielin käyttää sen kaksi ruokalusikallista päivässä. Kohtuus kaikessa -sanonta sopisi siis tässäkin kohtaa. Keskustelupalstojen monenkirjavien vinkkien sijaan olen halunnut luottaa yleisiin ravitsemussuosituksiin, mm. lautasmalliin. Yleiset ravitsemussuositukset ovat laadittu tämän hetkisen tutkimustiedon mukaan, ja jos tutkimukset tuottavat uutta tulosta, luotan että niitä korjataan. Mihinkään täydellisyyteen en pääse enkä pyrikään, mutta toivon että syömisieni perusta olisi kunnossa. Toisaalta sykkeensä saa kohoamaan mukavammallakin tavalla, kuin käymällä kiihkomielistä keskustelua rypsi- tai oliiviöljyn paremmuudesta 😎 Pähkinät ovat jo pidemmän aikaan kuuluneet ruokavaliooni, ja niistä saa myös hyviä rasvoja. Herkullisten cashew-pähkinöiden käyttöä voisin rajoittaakin, niissähän on paljon energiaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan noin 30 g (2 rkl) maustamattomia pähkinöitä ja siemeniä päivässä riittäisi.

Kävin päivittäin kävelylenkillä läheisillä kuntopoluilla ja teillä

Ravitsemusterapeutin luennoilla (mm. banaanin, lakritsin ja salmiakin yhteydessä) kaliumista keskustellessamme muistin myös sen, että pitäisikin pyytää nyt kevään kuluessa terveyskeskuslääkäriltä lähete verikokeisiin kalium-, natrium- ja munuaisarvojen mittaukseen. Edellisistä verikokeista on kohta vuosi. Nythän en ole enää erikoissairaanhoidon tarkassa huomassa, vaan seuranta tapahtuu vuosittain terveyskeskuksessa. Lähteet sanovat, että jos on taipumusta matalaan veren kaliumpitoisuuteen, olisi syytä välttää esim. lakritsiuutetta. Ravitsemusterapeutin luennoilla palautui mieleen myös se, miksi antibioottikuureja määrätään vain tositarpeeseen. Jo yksi antibioottikuuri voi tuhota jopa 30 % suoliston bakteerikannasta ja se voi sekoittaa bakteerikantaa pahimmillaan vuosikausiksi. Toistuvat antibioottikuurit voivat heikentää immuniteettiakin, ja sitä kautta altistutaan eri sairauksille. 

Hyvällä ruokavaliolla on toki merkitystä myös vastustuskykyyn. Hapankaali ja muut hapatetut tuotteet tukevat suoliston hyvää bakteerikantaa. Itse tarvitsen yhä muistutusta myös siihen, että liikunta vaikuttaa mitä suurimmassa määrin myös suoliston toimintaan – ja aivan konkreettisesti. Vatsan toimintaa edistää myös kuitu, ja sitä tulisi käyttää 25–33 g/vrk:ssa. Vesi vanhin voitehista on myös vatsan toiminnassa. Suoliston mikrobistoa voi helliä syömällä kolmeakymmentä erilaista kasvikunnan tuotetta viikossa, kuntoutuksen oheismateriaalissa sanottiin. Se tuntuu aika paljolta, mutta myös viljat kuuluvat tähän. Kauran olen huomannut hellivän herkkää vatsaa. Kotimaiset marjat ja sienet ovat todellista superruokaa, ja ilmaisiakin, kun ne poimii itse. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, itselläni iskee välillä suoranainen himo etenkin kotimaiseen ruusukaaliin. Nyt kuulin, että elimistön solunälkä voi viestittää mieliteosta, jos elimistö jotakin kaipaa. Ruusukaalissa on mm. folaattia, kalsiumia ja rautaa. Folaatti onkin liitetty sydänterveyteen ja sitä on runsaasti täysjyväviljassa, kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa. Runsas kalan käyttö ruokavaliossa suojaa aivoverisuoni- ja sydäntapahtumilta.  

Toisen kuntoutusviikon jälkeen kirjoittamassani blogissa 8.11.2020 ”Kuntoutuskurssilta kannustusta, ohjeita ja tavoitteita” on lisää mm. sydänterveellisestä ruokavaliosta ja metabolisesta oireyhtymästä: Uuden äärellä (talitintti55.blogspot.com)

Kunnonpaikan rannassa voi uida avannossakin (avanto kuvassa), mutta emme menneet sinne vaan lumikenkäilimme

Napostelu näköjään lisääntyy heti, jos ei pääse ulkoilemaan. Napostelun välttämiseen saimme kannustuista siitäkin näkökulmasta, että ohutsuolen ”siivoaja” tarvitsee työrauhan ja napostelu rasittaa ohutsuolta. Aterioiden väliä tulisi olla ainakin kaksi tuntia. Pienet ateriat säännöllisin väliajoin ovat suositeltavia erityisesti herkkävatsaisille, mihin joukkoon itsekin mielestäni kuulun. Omenissa, luumuissa ja sienissä on sorbitolia, mikä voi ärsyttää herkkää vatsaa, samoin pienetkin määrät ksylitolia. Kun suoleen jää ruuan jämiä, se aiheuttaa turvotusta, ilmavaivoja ja pidemmällä tähtäimellä myös muita vaivoja, jopa suolistosairauksia. Ähkyyn ei itseään kannata syödä tällaisenkaan, joka haluaa välttää ruokahävikkiä. Lopun ruuan voi laittaa lautaseltaankin rasiassa jääkaappiin talteen ja syödä myöhemmin. Ruokaan kuluu rahaakin vähemmän (hävikin välttämisen lisäksi), kun ostokset suunnittelee etukäteen. Etenkin nyt korona-aikana on hyvä tehdä ostokset vain kerran viikossa, ja toki säästyyhän siinä aikaa ja vaivaa muutenkin.

Lumikenkäilemässä aurinkoisena pakkaspäivänä

Vuosi sitten asetetut tavoitteet näyttävät toteutuneen kävelytestin ja joidenkin muidenkin mittausten mukaan. Kuntoutusviikolla oli kävelytesti, ja se osoitti selvää parannusta vuoden takaiseen nähden. Kuuden minuutin testissä kävelin nyt 603 m. Tuolla vauhdilla kävelisin siis 6,03 km tunnissa. Vuosi sitten (19.2.20) kävelin 560 m, eli 5,6 km/tunnissa. Viitearvo kohdallani oli 322–461, eli viiteryhmään verrattuna tulos selvästi ylittyi.  Teimme etukäteen arvioita viikoittaisesta liikunnasta, ja arvioin harrastavani ulkoliikuntaa keskimäärin 7–8 tuntia viikossa nyt, kun koronan vuoksi ohjatut jumpat ja jooga ovat tauolla. Siihen voisi lisätä venyttelyä ja pientä kotijumppaa, mutta tuo ulkoliikunnan määrä on kyllä hyvä, sain siitä hyvää palautetta asiantuntijaltakin. 

Olen säästänyt tarkkana "holopaistyyppinä" 😉 eri tutkimustuloksia v. 2006 alkaen, ja tänään niistä hämmästelimme v. 2016 tapahtunutta hyvinkin jyrkkää käännettä huonompaan. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta on tämä niin erikoinen juttu, että palaan aiheeseen vielä. Seurailin tuolloin vuosittain InBody-mittauksilla kehonkoostumusta (mittaaminen oli kätevää työyhteisönkin tarjoamissa puitteissa) ja kiinnitimme huomiota, että v. 2016 viskeraalirasva oli lisääntynyt kohdallani peräti 35 % noin puolessa vuodessa 😲 En tuota ehkä edes uskoisi, ellei tästä olisi mustaa valkoisella ja mittaus tehty samalla laitteella. Mietimme mistä se voisi johtua. Pahaa stressiä siitä poikivine univaikeuksineen ja muine lieveilmiöineen oli tuolloin poikkeuksellisen paljon. Jatkuva univaje heikentää tunnetusti mm. immuunijärjestelmää. Ehkä liikkuakaan en jaksanut saman malliin, kun mieli oli jatkuvasti matalalla. Mielenkiintoista se kyllä tosiaan on, kuinka paljon henkiset asiat vaikuttavatkaan myös fyysiseen terveyteen. Ehkäpä tämä voisi olla vinkiksi nuoremmillekin, että tuollaisesta olotilasta kannattaa todellakin pyristellä irti, jos terveydestään välittää. Olen vuosien varrella pohtinut paljon sitäkin, että tietynlaisia ihmisiä (joilla voi olla paljon valtaa, mutta ei taitoa eikä kykyä käyttää sitä rakentavasti) on ollut aina, ja mitä varmimmin tulee aina olemaan. Ei kannata näännyttää itseään loputtomiin esim. kysymällä ”miksi”, noin käyttäytyviä yksinkertaisesti vain on. Eikä pidä kuluttaa voimiaan miettimällä sitä, johtuuko kyseinen käytös osaamattomuudesta, heikkoudesta, kateudesta vai suoranaisesta pahantahtoisuudesta.  Itsensä siinä on vain ymmärrettävä hankkiutua viipymättä eroon tuollaisista suhteista ja tilanteista.

Valkoiset huurrepuut rannalla

InBody-mittauksen 8.2.2021 tulokset näyttivät nyt viime lokakuuhun nähden vain hieman parempia tuloksia, mutta mittauksen tehnyt fysioterapeutti totesi, että neljän kuukauden mittausväli on lyhyt aika. Hän kannusti, että suunta on oikea, joskin niihin v. 2016 edeltäviin tuloksiin on todellakin pitkä matka. Jos esim. viskeraalirasvan määrää haluaa seurata, seuraavan mittauksen voisi tehdä vasta esim. vuoden päästä.

Juuri päätöstesi hetkinä tulevaisuutesi saa muotonsa.
(Anthony Robbins)

Tavoitteena edellisen kuntoutusjakson jälkeen olikin mm. viskeraalirasvan vähentäminen ja sen myötä pyrkiä ehkäisemään myös sitä paljon puhuttua pitkäkestoista tulehdustakin. Vyötärönmittani näytti välillä (ennen kovia pakkasia) jo puolenkymmentä senttiä pienempää lukemaa, mutta nousi sitten jälleen sentillä tai parilla. Painokin oli jo välillä hieman enemmän, nyt se näyttää vakiintuneen n. 68:aan. Pienien muutoslukemien parissa näpräämistähän tämä (kilojen kohdalla) minulla nykyisin on, mutta tärkeintä on, että suunta on oikea. Painonvartijat puhuivat aikoinaan hyvän olon painosta, ja minusta se on edelleenkin ihan hyvä määritelmä. Itselläni tämä tuntuu sopivalta hyvän olon painolta, kun pituutta on 166 cm. Toki vyötäröltä olisi hyvä saada pois senttejä, mutta en ota siitä stressiä, ja toivon ettei ympärysmitta alkaisi kasvaa tästä nykyisestä 👍

Latujen kunto oli Kunnonpaikan ympäristössä hyvä. Täältä sai lainattuakin hiihtovälineitä 

Kun pakkasta on yli -20, jäävät ulkoilut herkästi väliin, eikä minulla tule kotona omin nokkineni jumpattua. Kuntoutuskaverit kertoivat, että mm. TV2:lla on aamuisin klo 8.50–9 hyvä aamujumppa. Itselleni eläkkeellä ylivoimaisesti parasta ovat hitaat aamut, joihin ei kuulu juuri muita rutiineja kuin aamulääkkeiden ottaminen, myöhäinen aamupala ja verenpaineen mittaaminen noin kerran viikossa. Sydändiagnoosin saatuani mittasin verenpainetta ainakin vuoden ajan joka päivä ja kirjasin tulokset vihkoon. Kiirettä ja erityisesti stressiä välttelen nyt eläkkeelläkin niin huolellisesti kuin se vain omassa varassani on. Silloin tällöin nykyisinkin pyydetään sellaisiin toimiin, joissa aavistan stressimörön tai pakkotahtisuuden vaanivan. Silloin pyrin väistämään. Jos tulee vielä mielitekoja kiireisen ja stressaavan elämänmenon piiriin, koetan muistutella mieleeni, millaista oli elää esim. univaikeuksien kanssa. Jos on kokenut krapulan, olotilaa voi verrata siihen 😫 Hitaista aamuista vielä, että ystävät tietävät, ettei minulle kannata esim. soittaa ennen kello kymmentä 😄 En ehkä ihan sinne asti nuku, mutta se hitaus ja rauhallisuus etenkin aamuisin on todellista luxusta.

Lenkkeillessä ja kauniista näkymistä nauttiessa sai myös luonnon valohoitoa

Ohjatut jumpat ja jooga ovat yhä edelleen korona-tauolla. Ainoa ohjattu harrastukseni on viikoittainen laulutunti Teamsin välityksellä ja olen iloinen, että se on toteutunut. Kuntoutuspaikan karaokessa pääsin kaikkina kolmena kertana kokeilemaan laulutunneilla opittua, ja edistyminen tuntui hyvältä. Rohkenin laulaa nyt myös Laila Kinnusen tunnetuksi tekemän ”Tiet”. Ilman Annen ohjausta ja kannustusta tuskin olisin rohjennut tätä suurten tunteiden laulua esittää 😶 

Nyt sää on lauhempi, ja olen hiihtänyt tänä talvena keskimäärin neljänä päivänä viikossa, kunakin 1–1,5 tuntia. Etenkin maalla hiihtämisestä viikonloppuisin nautin, karvapohjat luistavat hyvin ja keli on yleensä hyvä. Myönnän hiihtäväni (varsinkin?) painon hallinnan ja kunnon kohentamisen vuoksi, toki hiihto on myös nautinnollista ja mieltä piristävää etenkin kauniilla säällä. Yhä edelleen muistutan itseäni ns. lämmittelystä ennen liikuntaa ja lepopäivistä silloin, kun siltä tuntuu. Välillä motivaatio voi notkahtaa, mutta sitkeästi vaan eteenpäin mm. lihaskunnon kohentaminen ja viskeraalirasvan vähentäminen mielessä 👍 Paljon käytetty mutta aina yhtä pätevä määritelmä on, että kun itsensä saa kynnyksen yli, on ylittänyt sen suurimman esteen. Myös Positiivarit sanoivat 4.2.2020, että ovensa ulkopuolelle päässyt on jo jättänyt taakseen matkansa vaikeimman osan.

Vuosi sitten ei ollut Kunnonpaikan rannassa jäälle asiaa, nyt oli toisin. Tuntui oikealta vanhan ajan talvelta 💙

Kuluneen vuoden aikana on tullut rohkeutta liikuntaan reilustikin; enhän kahteen vuoteen sydändiagnoosin jälkeen uskaltanut esim. hiihtää. Kukaan ei ole kieltänyt, pelko ja epävarmuus oli jostain syystä pesiytynyt korvieni väliin. Itsehoito ja läheisen tuki kaikkinensa on ollut kyllä niin kattavaa kuin se omassa varassamme on. Liikunta hengästymiseen asti on suotavaa ja asiantuntijat painottavat, että on osattava erottaa toisistaan hengästyminen ja hengenahdistus. Mitään kilpaurheilua ei kannata harrastaa, ja onneksi en sitä kaipaakaan 😂 Olen vakuuttunut, että liikunta vahvistaa sydäntä ja saa verisuonet toimimaan paremmin. Riittävä lihasmassa on tärkeä ikääntyneellekin, jotta säilyisi toimintakykyisenä mahd. pitkään. Olo on nyt hyvä niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja konkreettinen tulos ilahduttaa: kävelytestin tulos näytti selkeästi parempaa tulosta kuin vuosi sitten, ja sen lisäksi paino oli pudonnut vuodessa sen pari kiloa, mihin pyrinkin. Asetetut tavoitteet on mielestäni saavutettu. Elämän haurauden muistaen, on aihetta olla kiitollinen nyt 🌸

Mietin kuntoutusviikkojen aikana myös sitä, että toisinaanhan sydämen vajaatoiminta voi olla ohimenevääkin, vrt. takotsubo (särkyneen sydämen oireyhtymä). Vaikeaa tietää? Olen pohtinut sitäkin, annettiinko tämä pysäytys minulle opiksi - enkö muuten ymmärtänyt hypätä pois kiireen oravanpyörästä? Eräs kuntoutuskaveri sanoi, että hän haluaisi oppia ymmärtämään paremmin elämän vastoinkäymisiä. Se sai minutkin mietteliääksi. Kohdallani on nyt hyvä tilanne, mutta koskaan ei voi tietää, millainen on tulevaisuus. Nyt koetan vain elää niin hyvin kuin voin, ja muu on korkeammassa kädessä. 

Elämä on jatkuvaa tottumista sellaiseen
mitä emme koskaan osanneet odottaa (Positiivarit 2.9.2020).

Aurinko väritti puiden latvat rannan kodalla

Aktivoiduin kurssilta saamiamme oheismateriaaleja lukiessani ajattelemaan myös hoitotahtoani, se ei siis olekaan vain elvytyskielto tmv., kuten olen joskus arvellut. Jos esim. muistisairaus osuu kohdalle ennen sitä viimeistä rantaa, onkin hyvä tehdä tarkempi paperi. Hoitotahdon voi tehdä suullisenakin, mutta kirjallinen on aina varmempi. Tähän kopioimassani nettilinkissä oleva muistiliiton lomake kattaa paitsi sitovat tahdonilmaukset myös hoitoa ja hoivaa koskevat toiveet. Hoitotahto :: Muistiliitto

En ole tullut ennen ajatelleeksikaan, että esim. ko. lomakkeessa voi yksilöidä varsin tarkastikin toiveitaan. Kun esim. rakastaa luontoa, saunomista, kirjallisuutta ja laulamista, on hyvä, kun/jos joku toinen muistaisi tämän puolestani, jos olen itse unohtanut. Toivoisin, että joku veisi yhteislaulukööriin mieluummin kuin esim. askartelupiiriin, tai lukisi kirjaa ääneen, jos en enää itse kykene. Luontoon ja saunaankin olisi mieluisaa päästä 😊 Toki kyynisemmin ajattelevat sanovat, että meitä ikäihmisiä on jatkossa niin paljon, että riittävätkö resurssit hoidettavien saunaan tai luontoon viemiseen. En halua kuitenkaan murehtia sitä, eikä se omassa varassani olekaan.

Huoli on mielen läpi kiemurteleva
kapea puronen. Jos sitä ruokitaan,
se uurtaa uoman, johon kaikki
muut ajatukset valuvat.

(A.S. Roche)

Kävelylenkeilläni kävin katsomassa Toivalan v. 1808 taistelujen muistomerkkiä. Kun katsoo esim. muistomerkin kuvaa vuodentakaisesta blogistani 4.3.2020, huomaa erityisen selvästi lumen määrän eron.

Tulostin ja täytin hoitotahtokoosteen, ja voi sen laatia sähköisenäkin vaikka Omakantaan. Hoitotahtoa ei tarvitse missään vahvistuttaa, mutta omaisen olisi hyvä tietää, onko se talletettu Omakantaan tai paperisena sinne tiettyyn pöytälaatikkoon. Tein hiljattain testamentinkin, ja nyt tuntuu siltä, että ennakointi kannattaa siinäkin mielessä. Saa itselleen rauhallisen mielen ainakin siltä osin. Ajattelen niin, että parempi näitä on miettiä nyt, kun vielä pystyy ja jaksaa. Huomisesta ei kukaan tiedä.

Sosionomin luennoilla saimme tietoa mm. valtakirjavaltuutuksen ja edunvalvontavaltuutuksen eroista. Tämä edunvalvontavaltuutuksen mallilomake Opas oikeudelliseen ennakointiin (lonnberg.fi) soveltuu useimmille, mahdollisesti se ei sovellu erityisiin tai yksilöllisiin tarpeisiin. Silloin olisi kai hyvä käyttää asiantuntijan apua. Em. mallilomakkeeseen ei voi suoraan täyttää omia tietojaan, mutta sitä voi käyttää mallina. Valtakirjavaltuutuksessa ei ole viranomaisvalvontaa, ja se soveltuu esim. silloin, jos on vaikka sairaalassa, ja jonkun toisen on hoidettava pankki-asioita sillä välin. Keskustelimme mm. siitä, että valtuutuksiin olisi hyvä kirjata myös kiinteän omaisuuden myyntiin ja hallinnoimiseen liittyvät asiat. Myös varavaltuutettu eli toissijainen valtuutettu olisi hyvä määritellä. Samanaikaisesti läsnä olevien todistajien on oltava ulkopuolisia; ei lähisukulaisia, sisarusten lapsia tai heidän avopuolisoitaankaan. Lisätietoa edunvalvontavaltuutukseen löytyy mm. Muistiliiton nettisivuilta Edunvalvontavaltuutus :: Muistiliitto

Saimme sosionomilta myös vinkkejä tuettuihin lomiin, esim. tuetut lomat 2021 | Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto (mtlh.fi)

Hiihtoharrastukseni jatkuu viikonloppuisin Vuonislahdessa ja viikolla Joensuun Mehtimäellä. Tällä Paaterin polun metsäladulla voi hyvällä tuurilla nähdä lapinpöllönkin 🐦

Kiitos Kunnonpaikalle ja Huoltoliitolle hyvästä huolenpidosta, monipuolisesta kuntoutuksesta, kannustuksesta ja tietenkin myös ihanasta ruuasta. Oli mahtavaa päästä myös herkuttelemaan ammattilaisten loihtimien ruokapöytien ääreen 😋 Kuten postaukseni alussa totesin, korona-aika toi kuntoutukseenkin omat sävynsä huolellisine maskin ja käsidesin käyttöineen ymv., mutta niihin on totuttu. Kannustan toisiakin sairausosuman saaneita kuntoutuksiin. Jos puolisolla tai ystävällä on sama tai samantyyppinen sairaus, voisi olla hyvinkin palkitsevaa hakeutua yhdessä kuntoutukseen. Uskon että tavoitteellisen itsehoidon tehostuminen maksaa itsensä takaisin monellakin tavalla.

(Lähteinä käytin sydänkuntoutuksen 8 - 12.2.2021 ravitsemusterapeutin ja sosionomin luentojen muistiinpanoja ja oheismateriaaleja sekä fysioterapeutin ja sairaanhoitajan suullisia ohjeita.) 

Nautitaan juuri nyt puiden oksille muodostuvista jäähelmistä, hohtavista hangista ja hiihtokeleistä 💖