 |
| Mikkelin Tuomiokirkko rakennettiin vuonna 1897 |
Huhtikuuni kohokohta oli valtakunnallisen sydänyhteisö Karpatioitten vuositapaaminen Mikkelissä 14–16.4.2023. Viikonlopun yhteydessä oli myös ko. järjestön vuosikokous. Tulin valituksi hallitukseen. Minua ehdottaneet perustelivat ehdotustaan sillä, että Itä-Suomestakin (jotkut sanoivat leikillisesti ”susirajalta”) olisi hyvä olla edustaja. Uuden luottamustehtävän myötä tuli ja tulee uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja asioita elämään. Kokoukset ovat pääosin Teamsilla, joten matkustamista ei juurikaan ole. Odotan hallitustyöskentelyä innolla ja mielenkiinnolla ja kiitän luottamuksesta!
 |
| Lähikuva Mikkelin Tuomiokirkosta |
Kävin vuositapaamisen yhteydessä myös teatterissa, taidenäyttelyssä ja museossa. Samuli Reunasen ohjaama teatteriesitys ”Tulitikkuja lainaamassa” oli ratkiriemukas, ja tanssia ja musiikkia sisältävänä mielestäni myös tuore tulkinta tästä klassikosta. Taidemuseossa tutustuin Perttu Saksan (s. 1977) valokuvanäyttelyyn Dark Atlas. Teoksissaan hän käsitteli ihmisen ja luonnon välisiä suhteita. Öljy ja bensiini olivat Perttu Saksan kuvissa konkreettinen aihe, sekä sitä kautta riippuvuutemme fossiilisiin polttoaineisiin ja niistä aiheutuviin ongelmiin. Myös kyläkaverini Timon vinkkaama museokäynti Sodan ja rauhan keskuksessa Muistissa oli erittäin vaikuttava. Esittelytekstissä tiivisti sanottiin, että Tiedekeskus Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa.
Muistin näyttelyssä olisi voinut käyttää aikaa reilustikin, vajaassa kahdessa tunnissa koin siitä ehkä vain pienen pintaraapaisun. Näyttelyssä saattoi kuulostella mm. Viipurin aseman tunnelmia ja katsella videoita sotaa edeltävästä Suomesta. Kokeilin myös virtuaalilaseja ja koin muutaman järkyttävän hetken ajan, miten taistelu vaikuttaa ihmiseen. Näyttelyssä sai tutustua myös päämajamuseoon ja pohtia sodankäynnin ja politiikan suhdetta. Laskin reissun omakustannukset (335 e) mielenkiinnosta, kiinnosti nähdä, mikä on hintataso nykyään, harvoin kun juuri omaa maakuntaa kauempana matkustelen. Kulttuuririentojen kustannukset olivat em:n lisäksi noin 50 e. Maksan mielelläni ns. omavastuut, ja olen kiitollinen, että noinkin pienellä rahalla voi kokea monenlaista mieltä virkistävää ja elämää avartavaa.
 |
| Mikkelin Naisvuoren näköalatorni rakennettiin jo v. 1911 |
Kulttuuriin liittyen poikkean välillä lukemiseen. Huhtikuun toiseksi viimeinen viikko on nimetty lukuviikoksi ja sunnuntaina 23.4 on kirjan ja ruusun päivä. Mikkelin kirjasto sijaitsi aivan torin laidalla, ja kuljin siitä ohi parikin kertaa. En ehtinyt poikkeamaan sisälle, vaikkakin kirjastokäynti on yleensä kuulunut pienten matkojeni ohjelmaan. Esim. edellisellä matkallani (viime syksynä Jyväskylään) kävin yliopiston kirjastossa. Kirjamme amk:n kirjallisuuspiirissä ovat nyt Olli Jalosen (2022) Stalker-vuodet huhtikuun kirjana; toukokuun kirjana Minna Kettusen Siamäk Naghian (2021): Siamäk Naghianin uskomaton elämä; ja kesäkuun kirjana Tuula-Liina Variksen (2014) Naisen paras ystävä.
Paikalliseen kirkkoon tutustuminen kuuluu yleensä myös aina ohjelmaani. Kiertelin aurinkoisessa säässä Tuomiokirkon ympärillä ja aistin menneiden aikojen tunnelmaa. Mikkelin Tuomiokirkko (Ristimäenkatu 2) rakennettiin kaupunkilaisten käyttöön vuonna 1897. Ristimäki voitti ehdolla olleen Naisvuoren, koska sieltä kirkko näkyi kauas ja sijoittui hyvin kaupunkikuvaan. Kirkko edustaa uusgoottilaista rakennustyyliä ja se rakennettiin tiilestä ja puusta. Kirkon suunnitteli J. Stenbäck. Miltei kaikki silloiset kaupunkilaiset mahtuivat kerralla kirkkoon. Kirkon alttaritaulun ”Jeesus ristillä” maalasi Pekka Halonen. Kirkon torni ulottuu 64 metrin korkeuteen. (visitmikkeli.fi.)
 |
| Perttu Saksan valokuvataidetta Dark Atlas Mikkelin taidemuseossa |
 |
| Sodan ja rauhan keskus Muisti |
Fysioterapeutin luentoon ”Liikkumisen rytmi – iloa liikkumiseen sydänlihassairauden kanssa” (16.4) saankin sillan edellisestä liikuntapainotuksesta. Myös fysioterapeutti painotti liikunnan merkitystä mm. omahoidossa: siitä on vahvaa näyttöä, oli kyse sitten melkein mistä tahansa. Itselleni oli sydändiagnoosin saatuani jotenkin vaikeaa aloittaa liikuntaa, siihen liittyi tiettyjä pelkoja. Ajattelin kai saavani jonkin sairauskohtauksen, jos syke nousee. Arastelin myös kuumia säitä samoin kuin pakkasiakin. Ainakin toistaiseksi säätilan vaihtelut ovat olleet kohdallani lähinnä kulloiseenkin säähän sopivan pukeutumisen mukaisesti hoidettavissa.
Jokaisen tulee tietenkin huomioida saamansa yksilölliset ohjeet, onko tahdistin käytössä, missä vaiheessa sairaus on jne. Kun kysyin omalta fysioterapeutiltani (omaehtoinen, yksityinen palvelu) ohjeita jumppaan, hän sanoi että jumppaa niin, että se tuntuu hyvältä. Niinpä, yksinkertaisimmat ohjeet ovatkin usein parhaita. Tällä em. luennolla (kuten monissa muissakin yhteydessä) unen palauttava merkitys nousi aivan kärkeen. Fysioterapeutti totesi luennollaan, että vain virkeä ihminen jaksaa huolehtia esim. sydänterveellisestä ravinnosta, tasaisista ateriaväleistä ja muista omaan hyvinvointiinsa liittyvistä asioista. Jos on takana huonommin nukuttu yö, silloin on tarkoituksenmukaista pitää lepopäivä tai suosia vain kevyttä liikuntaa. Itselleni ovat hitaat ja rauhalliset venytykset esim. joogassa parhaita, ja toivottavasti ne luennolla mainitut faskiatkin (lihaskalvot) tulee silloin venyteltyä. Jumpassa voimakkaasti sykettä nostavat hypyt tai punnerrukset eivät tunnu erityisen hyviltä - vai lienevätkö omalla mukavuusalueella pysyttelyni kuvitelmia 😒 Kehonhuollossa erityisesti joogaan läheisesti liittyvä hengitystekniikka on myös tärkeä missä vain liikunnassa.
 |
| Pihanäkymää Sodan ja rauhan keskus Muistin läheisyydestä |
Johtuneeko kansakouluaikaisista viikoittaisista hiihtokisoista, mutta kaikkinaista kilpailua mm. liikunnassa kammoan yhä. Jos joku vaikka hiihtoladulla esittää - sinänsä hyväntahtoisen - kysymyksen, että montako kilometriä sinulla on takana tänä talvena, vastaan että no eipä ole harmainta aavistustakaan. Liikun varsin monipuolisesti päivittäin, ja aktiivisuusrannekkeesta seurailen, että osapuilleen 100 % tulee päivittäin täyteen ja sykkeet pysyvät kohdallani suuntaa antavissa rajoissa 50–150. Tästä fysioterapeutti huomautti, että rannekkeista ei saa tulla isäntää: sinä määräät ranneketta, ei ranneke sinua.
Alku- ja loppuverryttelyjen merkitys on erittäin tärkeä etenkin silloin, kun käytössä on beetasalpaaja. Luennolla tuli esille, että aerobinen harjoittelu vaikuttaa sydämen pumppaustehoon sekä verisuonten ja keuhkojen kuntoon, ja lihaskuntoharjoittelu on erityisen tärkeää silloin, jos on jo nivelrikkoakin. Lihaskuntoharjoittelulla (väh. 2 krt viikossa) pyritään ehkäisemään lihaskatoa. Tässäkin yhteydessä nousi esille se itselleni jo voimalauseeksi muodostunut: Pienikin liikunta on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan! Sekä fysioterapeutin luennolla että ryhmäkeskusteluissa tuli lisäksi esille rentoutuminen. Totesimme että mm. lemmikkieläinten seura rentouttaa. Monilla on koira tai kissa ja uskon vakaasti, että juuri niin se on. Ihanat, rakkaat eläimet 💗 Samalla toivotan sukuumme tervetulleeksi pienen söpöliinin, suloisista suloisimman Hilma-tytön 💖
 |
| Lotta Sodan ja rauhan keskus Muistissa |
Psykologin luennon saimme vuositapaamisessa kuulla myös. Psykologi muistutti mm. siitä, että tulisi kertoa tunteistaan ja kysyä tarvittaessa: ei olettaa, tietääkö toinen tunteesi tai ajatuksesi. Aika hyvin pitää kyllä toisensa tuntea, jos näkee toisen pään sisään 😉 Kuuntelemisen taitoja pitää ainakin itseni kehittää aina vaan, sen huomasin pe-iltana olleessa improvisaatiotyöpajassakin Mikkelin teatterin klubilla. En kai kuunnellut tarpeeksi keskittyneesti annettuja ohjeita, ja pieleenhän se harjoitus kohdaltani sitten meni. Toisaalta moka on lahja, kuten pajan vetäjä sanoi. Psykologin luennolla seuraava yksinkertainen ja hyvä ohje tuli esille, että hidasta tahtia tietoisesti: syö hitaammin, liiku hitaammin ja puhu hitaammin. Tarpeellinen neuvo kohdallani on etenkin tuo jälkimmäinen 😎 Psykologi neuvoi yksinkertaisen itsensä rauhoittamisen tavan (perhostaputuksen): laita käsivarret kevyesti ristiin rinnalle ja taputtele vuorotellen kämmenillä rintaasi. Tuo pieni liike voi ainakin hetkeksi rauhoittaa kiireistä. Huomaan, että vielä eläkkeelläkin olen kehittänyt itselleni sääntöjä; esim. tietty jumppa samaan aikaan, vaikka olisi hyvä vaihdella. Voisin rikkoa rutiinejani ja miettiä, pitääkö saman kaavan mukaan (?) toimia aina. Tässäkin kohtaa riittää varmaan oppimista lopuksi elämää...
"Kuinka hyvin monilla ihmisillä
menisikään, jos he vain kerran
irtautuisivat uriltaan." (Seneca).
 |
| Taidetta Paaterissa, kuva pääsiäisenä hiihtoladun varrelta |
Omahoitoon panostamisesta tulevat mieleen edelleenkin ne tutut jutut: kasvispitoinen ruokavalio, päivittäinen liikunta, painon hallinta, verenpaineiden omaseuranta, riittävästä unesta/levosta huolehtiminen, lääkkeet säännöllisesti ajallaan, ei alkoa (tai enintään vain maltillisesti) eikä tupakkaa ja tietysti se kiireen ja stressin välttely. Jälkimmäisessä onnistun välillä paremmin välillä huonommin. Muista kohdista voin antaa itselleni tunnustukseksi papukaijamerkin 👍
Nyt huhtikuussa kohdallani oli vuosiverikokeet terveyskeskuksen lähetteellä, ja LDL:ää (hieman yli 3) lukuun ottamatta ne olivat viitearvoissa, ja verenpaineseurantakin näyttää ihan hyviä lukuja. Paineet eivät olleet nyt (minulle tyypilliseen tapaan) liian matalat, eikä sykkeet liian korkeat. Terveyttä edistäviä henkisempiäkin harrastuksia on hyvä olla. Esim. lauluharrastuksesta ajattelen niin, että se auttaa sydänsairaudenkin hoitoon. Koronakaranteenin aikana yksinlaulun etätunnit maadoittivat ja toivat viikkoon toivotun sosiaalisen keitaan. Musiikki auttaa tunteiden käsittelyssä: tuplaa ilon, lievittää surua. Eräältä laulutunnilta läksin kyyneleitä pyyhkien, laulukaverin esittämä kaunis ja herkkä kappale nosti tunteet pintaan jostain kaukaa, ehkä 70-luvulta. Taiteiden ja kulttuurin hoitava vaikutus on kiistattomasti tutkimuksissakin todettu.
 |
| Paaterin polulla pääsiäisenä |
Sitten muuhun ajankohtaiseen. Heleä auringonpaiste on hemmotellut tänä keväänä hankiaisilla hiihtelijää ja kävelijää. Mitä parhainta omaa aikaa, ja kuvista toivottavasti välittyy aistimaani luonnon taikaa, ympärillä olevaa puhdasta ilmaa, veden maisemaa ja metsää! Tällaisen luonnonhoivan ja luontovoiman toivoo(-isi) siirtyvän sukupolvelta toiselle 👍 Kun aikaa on, seurasin taannoisten eduskuntavaalien kohdalla tavallista tarkemminkin eri puolueiden ehdokkaiden vaaliviestejä, ja erityisesti nuoremmalla väellä painottuivat luontoarvot (oikeastaan melko pitkälti puolueesta riippumatta) niin ehdokkailla kuin äänestäjilläkin. Tämä ei yllättänyt, hehän asuttavat tätä palloa sen jälkeen kun me – usein niin kulutusorientoituneet - olemme jo manan majoilla.
Seuraan yleensä eri ajankohtaisohjelmia ja mm. Ykkösaamua TV1:ltä lauantaisin klo 10. Eräässä hiljattaisessa Ykkösaamussa päästövähennykset ja hiilinielut korostuivat ilmastonmuutoskeskustelussa, ja aihepiiristä nousi esiin myös uskonnollisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia. Valtava väestönkasvu (ohjelmassa mainituissa maissa ja maanosissa) on ongelman ytimessä, totesi Ykkösaamun vieraana ollut Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas. Luotan asiantuntijoihin. Em. ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me ”tavikset” voimme elää täällä syrjäisessä maassamme miten vain, Suomea kun ei uhkaa esim. valtava väestön kasvu. Asenne- ja kulutusmuutoksia tarvitaan, ja äänellään ja kannatuksellaan voi vahvistaa heitä, jotka jakavat ilmastonmuutoksen etenemistä ehkäiseviä arvoja! Äänestyspäätöksen tekeminen ei ollut kuitenkaan tällä kertaa helppo, olihan mielessä montakin hyvää ehdokasta ja lisäksi useita tärkeinä pitämiäni arvoja.
 |
| Aurinkoista näkymää Vuonislahdesta 26.3.2023 |
Vaalien aikaan nousi keskeiseksi teemaksi, että yhteiskunnan velkaantuessa on tehtävä myös säästötoimia, ja toisaalta niitä voi olla vaikeaa hyväksyä. Ehkä tässä(kin?) tulee vastaan sitä paljon puhuttua priorisointia, eli tarvitsevatko KAIKKI täsmälleen samat ja saman laajuiset edut. Toisaalta se on tasa-arvoakin, ja jotkut yhteiskunnalle määrityt velvoitteet ovat ihania idealistisuudessaan, mutta nykyoloissa on nostettu esiin, riittävätkö resurssit kaikkeen. Ihminen tottuu ja sopeutunee niinkin päin, jos emme saa enää kaikkia niitä etuja kuin "lihavampina" vuosina. Jotkut päättäjät kannattavat esim. sitä taloudellisesti vahvempien aikojen päätöstä, jossa lapset ovat vauvaikäisestä alkaen yhteiskunnan ylläpitämässä hoidossa/-kasvatuksessa noin 10 t/vrk:ssa silloinkin, kun toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, ja kasvatuksellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä esteitä oman lapsen kasvatukselle ei olisi. Perheen lähettyvillä voi olla MLL:n tai vaikka seurakunnan päiväkerho, jossa on tarjolla lisää virikkeitä ja leikkiseuraa lapselle (jos esim. sisaruksia ei leikkiseuraksi ole). Elämme niukempaa aikaa, eikä rahaa ole useissa kunnissa moneen kaikkein välttämättömimpäänkään, esim. vanhusten riittävään perushoitoon.
Nämä aihepiirit näyttävät olevan jotenkin erityisen herkkiä tai jopa pyhiä (kuten myöhemmin siteeraamassani A-studiossa todettiin), mutta jotkut poliitikot ottivat kuitenkin rohkeasti esille, voitaisiinko kansalaisia kannustaa ja rohkaista suurempaan vastuuseen perheestään esim. lasten ja nuorten kasvatuksessa. Erityistukea olisi tarvittaessa, ja yhteiskunnan turvaverkkojen tulee kantaa esim. sairauksien tmv. haavoittuvuuden kohdatessa.
 |
| Aurinkoista näkymää Vuonislahdesta 26.3.2023 |
A-studiossa ja muissa ajankohtaisohjelmissa on ollut paljon mm. koulujen työrauhaongelmista ja mm. siitä, että yliopistokoulutettuja varhaiskasvattajia ei ole nykyään lähimainkaan riittävästi. Digitalisaatio mainittiin syyksi mm. työrauhaongelmissa, mutta onko lainsäädäntö sitten se (ainoa?) keino rajoittaa esim. lasten älypuhelinten käyttöä 😳 Uutisissa sanottiin viimeksi tänään, että lasten ja nuorten käytös mm. somessa huolestuttaa. Älypuhelin on käytössä yhä pienemmillä lapsilla, ja ihmetyttää, mihin pikkulapset sitä tarvitsevat 😟 Jos vanhempiin tai muihin tärkeisiin ihmisiin pitää saada yhteys, siihen kävisi kai ihan tavallinenkin puhelin.
Riitta Uosukainen kirjoitti Viva-lehdessä 3/2023, että koululaisille olisi tärkeintä lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitojen oppiminen, ei esim. kilpailu Pisa-tuloksissa tmv. On erittäin helppoa olla samaa mieltä. Jos vastuuta olisi mahdollista jakaa laajemmin, voisiko sen myötä vapautuneita resursseja ohjata sinne, jossa tukea kaikkein kipeimmin tarvittaisiin. Kaikilla perheillä, lapsilla ja vanhemmilla ole lähimainkaan samat lähtökohdat.
 |
| Herrankukkaron kurvissa pääsiäisenä |
Vaalien alla jotkin ehdokkaat nostivat esille myös sen kysymyksen, voisiko eri ratkaisuilla kannustaa ottamaan vastaan muutakin työtä kuin sitä, mihin on saanut koulutuksen, jos tarjotun työn vastaanottamiselle ei ole terveydellisiä tai osaamiseen liittyviä esteitä. Kaikki ovat ilmeisesti siitä samaa mieltä, että yhteiskunnan tulee edelleenkin auttaa tarvittaessa työllistymisessä tai opintojen alkuun pääsyssä. Elli Aaltonen sanoi A-studiossa 20.4.23, että enemmän tulisi olla mm. yksilöllistä työvoimapalvelua. Hän otti esille myös sen tietyllä tavalla pyhäksi aiheeksi mainitsemansa asian, eli lapsilisien kohdistamisen enemmän heikommassa asemassa oleville, sillä korkeimmassa tuloluokissa olevat eivät ehkä edes huomaa tilille tulevia lapsilisiä.
 |
| Paaterin ladulla pääsiäisenä 💚 |
Työllistymiseen ja opiskeluun liittyen asiantuntijat ovat sanoneet, että osallisuus yhteiskunnassa todennäköisesti ehkäisisi myös ulkopuolisuuden tunnetta ja siitä pahimmillaan poikivia mielenterveys- tm. ongelmia. Jotkut päättäjät kannattavat myös jonkinlaista vastikkeellisuutta yhteiskunnan tukiin, esim. vapaaehtoistyötä vaikkapa yhtenä päivänä viikossa, kun kykyä ja voimia on osallistua johonkin toimintaan yhteiseksi hyväksi. Toiset taas pitävät sitä vähintäänkin kartettavana ajatuksena. Kelan pääjohtaja Aaltonen sanoi Suomen Kuvalehdessä 2016, että kannustin- ja tuloloukkuja voisi tarkastella myös vastikkeellisuuden kannalta, ja toisaalta vastikkeeton sosiaaliturva saattaa tukea syrjäytymistä. Kun töitä ei riitä kaikille, osa voisi esim. huoltaa ympäristöä tai rikastuttaa ikääntyneiden elämää. Tämä ehdotus voi tuntua ensitarkastelulla kovaltakin julkitulolta, mutta tässäkin asiassa on monia puolia.
Näitä miettiessä palautuu mieleen omakin kokemus nuoruuden kauppaopistoajoilta. Kun opiskelun oheen ei löytynyt palkattomaan työelämäjaksoon liittyvää työtä, menin teollisuusalueelle siivoamaan pihoja. Olin nuorehko, terve ja työkykyinen ja tuo(kin) työ tuntui palkitsevalta, kun koin olevani hyödyksi ja sain palautetta, että työni oli tarpeellista. Muistan yhä, että näin ko. työn jäljen mitä konkreettisimmin 👍 Työ olikin keskeisin osa elämääni noin 45 vuotta. Joidenkin anonyymeina esiintyvien nettikeskustelijoiden porukoissa on kuulunut sellainenkin ajatus, että "hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!" Heidän mukaansa lienen sitten ollut se hullu 😒
Välillä kysyn itseltäni, miksi näitä pohdin ja miksi näistä kirjoitan. Kirjoittaminen selkiyttää ajatuksia, eläkeläisenkin mielessä kun liikkuu monenlaisia ajatuksia. Mietin näitä siksikin, että ko. asiat ovat monelle akuutteja ja myös eri porukoissa olemme kasvokkainkin pohdiskelleet tätä kaikkea, eikä vähiten yhdenvertaisuudenkin kannalta. Näyttäähän esim. sote-palveluissa olevan eri paikkakuntien välillä paljonkin eroja. Tähän en kuitenkaan syvenny nyt enempää, ko. aihepiiristä oli jo varsin paljon mm. maaliskuun blogissani.
 |
| Aurinko kultasi maiseman pääsiäispyhinä 💛 |
Radiosta kuuluu juuri nytkin ohjelmaa hallituksen muodostamisesta maahamme ja sen myötä mahdollisesti tulevista muutoksista. Kai hieman varovaisuuteen taipuvaisena koetan nyt etsiä hyviäkin puolia nykytilanteesta. Kansahan on puhunut, joten pulinat pois, kuten edesmennyt poliitikko J. Virolainen sanoi. Plussapuolena sotepalveluihin saattaa tulla nyt hallitusvastuussa olevan puolueen vaalilupaus (?) kelakorvausten palauttamisesta/suurentamisesta yksityisiin palveluihin. Moni tutuistani käyttää melko pitkälle yksityisiä palveluja, ja olisi kai se oikeudenmukaista, että hekin (koko elämänsä veroja maksaneina ja useimmat erittäin pitkän työuran tehneinä) saisivat yhteiskunnalta vastaantuloa terveydenhoitoonsa.
ENNALTAEHKÄISY on keskeistä omahoidossa. Siihen voisi liittyä sekin, että kuka vain voi joskus ns. varmuuden vuoksi / omahoitonsa seurannan vuoksi varata esim. jonkin tutkimuksen yksityiseltä, tai jos haluaa tutkimuksen ikään kuin poissulkeakseen jonkin (muun) mahdollisen sairauden uhkan. Siinä yksityinen palvelu toiminee oikein hyvinkin. Varattu aika ei olisi silloin pois häneltä, joka tarvitsee nopeasti hoitoa akuuttiin vaivaansa. Omakohtainen esimerkki voisi olla vaikka sydänultra, johon toivoisin suurempaa kelakorvausta, sen hinta yksityisellä on pienen (nykyisen) kelakorvauksen jälkeen noin 500 e. Ennaltaehkäisyä on mielestäni sekin, kun tai jos saa lääkärin antaman palautteen myötä kannustusta omahoitoonsa.
 |
| Sinililjat ilmestyvät uskollisesti kevät toisensa jälkeen metsikköömme "keskelle ei mitään" 💙 |
Enemmän läpinäkyvyyttä toivoisi myös siihen, millä perusteluilla voi saada esim. erikoishammashoitoa julkiselta (implantit, sillat ymv.). Toisinaan kuulee kerrottavan, että he saavat erityishoitoja julkiselta, ja sen saamiseen on ilmeisesti vaikuttanut jokin sairausdiagnoosi. Kohdallani on sydändiagnoosi, ja tuttavien kannustamana ajattelin kysyä tästä. Soitin julkiselle terveysasemalle ja kyselin implanttihoidosta, ja sieltä ystävällisesti vastattiin, että ko. diagnoosin saaneita on paljon, eikä se ainakaan yksistään riitä siihen, että sillä perustelulla saisi julkiselta esim. silta- tai implanttihammashoidon. Ajattelin kuitenkin katsoa tämän kortin ja kysyn vielä ko. hoitoa suositelleelta yksityiseltä hammaskirurgilta, onko mahdollista saada siihen hoitoon (etuhampaan silta tai implantti) lähetettä julkiselle. Jos ei saa, niin toivoisin todella tuohon noin 3000 -> euroa maksavaan hoitoon suurempaa kelakorvausta. Silloin tällainen pienehköllä eläkkeellä eläväkin voisi helpommin käyttää yksityisiä palveluja. Kenties kirjoitan tämän prosessin etenemisestä seuraavissa päivityksissäni.
Tuntemattomaksi jäänyt ajattelija sanoi, että "Olen ylpeä ulkoisista ja sisäisistä arvistani, ne ovat merkki siitä, että olen elänyt vahvasti". Konkreettisena ikääntymisestä näkyy mm. se, että hampaat alkavat hajota suussa, vaikka niitä on hoitanut huolellisesti ja käyttänyt säännöllisesti (yksityisiä) hammaslääkäripalveluja koko aikuisikänsä. Sisäisiä ja ulkoisia arpia syntynee jokaiselle, kun/jos on elänyt täysillä ja pitkään - parempi silti kai sekin, kuin pitkä elämä ja tuskainen toteamus kuolinvuoteella, että olisipa sittenkin pitänyt tehdä sitä tai tätä...
 |
| Keltavuokkoja kerrostalokodin seinustalla |
Pitkään elämisen kyllä huomaa siitäkin, että ei oikein tahdo pysyä mukana yhä kiivaammaksi käyvissä tietotekniikan muutoksissa. Eläkeläinen(kin) joutuu näköjään kamppailemaan nopeaan tahtiin muuttuvan tietotekniikankin kanssa, viimeksi etsin marttojen aineistoja, jotka olivat siirtyneet ns. pilvipalvelimeen. Ei ollut sekään aluksi aivan helppoa. Samaistun jo nyt vieläkin iäkkäämpiin ihmisiin, joilla on vaikeuksia esim. pankki- tai terveysasioidensa hoitamisessa, onhan mm. kaikki tuo tietoteknisissä järjestelmissä. Uuden älypuhelimen vaihtaminenkaan tiedonsiirtoineen tai päivityksineen ei ole aivan yksinkertaista. Digitaalinen osaaminen on välttämätöntä, jotta voi toimia ja olla osallisena yhteiskunnassa, asiantuntijat tietävät. Kaikilla ei ole edes tarvittavia mobiililaitteita, joten tuleeko heistä silloin nk. digisyrjäytyneitä? Isoja kysymyksiä etenkin väestön ikääntyessä!
Tietotekniikka näyttää laukkaavan eteenpäin kiivasta tahtia kuin luonnonlakien ohjaamana. Jatkuva uusien järjestelmien opettelu vaatinee myös työelämässä puurtavilta yhä enemmän aikaa ja energiaa, ja muistan yhä, millaiselta töissä tuntui, kun olin juuri oppinut uuden järjestelmän, niin uusi tuli ja korvasi sen opitun. Moni ehdokas pohti mm. vaalien alla sitäkin, että esim. sotealoilla kirjaaminen ja siihen liittyvä tietotekniikka tulisi olla toimistotyöntekijöiden tehtävänä, ei kuormittamassa muille aloille korkeasti koulutettuja. Toisaalta automaatio korvaa jo nyt yhä useimmat työpaikat, eikä uusia synny samaan tahtiin. Verotuloja tarvittaisiin kuitenkin yhä enemmän. Haastavia kysymyksiä. Myönnytyksiä puoleen ja toiseen joutunevat tekemään ne vastuunkantajatkin, jotka tulevissa hallituksissa työskentelevät. Toivomme heiltä viisaita päätöksiä! 👍
Kevät on keväänlapselle ihanin vuodenaika. Nauttikaamme siitä 🌱🌷🌱
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti