Kokkolassa ja Kuopiossa 12 - 14.4.2024

Pienetkin matkat (tai varsinkin ne?) tuovat elämään tervetullutta vaihtelua. Tämä blogipäivitykseni keskittyy otsikon mukaisesti viime viikonloppuun. 

Edellä olevassa kuvassa on Kokkolan Raatihuone kaupungin vanhalla kauppatorilla, Mannerheiminaukiolla. Raatihuoneen on suunnitellut Carl Ludvig Engel, ja se rakennettiin v. 1842. Raatihuoneella on aikojen saatossa toiminut mm. kaupunginvankila, tullikamari, raastuvanoikeus ja sitä on käytetty kaupungin juhlatilanakin. (Lähde: Visit Kokkola).

"Kun kaikki päivät alkavat
tuntua samanlaisilta,
ihmiset eivät enää huomaa mitä
hyvää heidän elämässään tapahtuu" (Paulo Coelho).

 "Paras lääke laiskalle mielelle on häiritä sen rutiineja" (William H. Danforth).

Ei tarvitse mennä kauaksi maapallon ääriin nähdäkseen kaunista 💖 

Pääsin Kokkolaan 12–14.4.24 Karpatiat-yhdistyksen vuositapaamisen myötä. Oli ilo tavata samalla reissulla myös kaupungissa elämänsä asunut kaverini. Hän esitteli minulle pe-iltana ympäristöä ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita kaupungista. Huhtikuun hopeinen valo ja kuunsirppi taivaalla lisäsivät vanhan kaupungin sadunomaista tunnelmaa. Sanoin kaverilleni, että tuntuu kuin täällä kävellessään siirtyisi ajassa vuosisadan tai pari taaksepäin; kävelisi pitkät helmat maata hipoen ja hattu nutturassa keikkuen mukulakivikaduilla 😉 

Jälkikäteen kun katselin esitteitä, mieleeni tuli 1960-luvun puolivälissä tv:stä tullut sarja ”Saariston lapset”. Katselin suurella ihastuksella noin kymmenvuotiaana tätä Astrid Lindgrenin kirjaan pohjautuvaa sarjaa kotimme pienestä mustavalkoisesta televisiosta. Sähköjähän meillä ei vielä tuolloin ollut, mutta aggregaatti pörisi pihalla virtaa tuoden. 

Edellä olevan kuvan muistomerkissä oli vuosiluku 1918. Tällä aikakaudella on suomen kielessä monta nimeä: mm. veljessota, sisällisota, vapaussota, kansalaissota. Tämän muistomerkin nimeltään Vapaudenpatsaan on suunnitellut Johan Munsterhjelm v. 1920 em. sodassa kaatuneiden kaupunkilaisten muistoksi (Visit Kokkola).

Sain tutustua viikonlopun aikana myös uusiin ihmisiin, ja mieleeni tuli, että monet arvokkaat kohtaamiset eivät ole pelkkää sattumaa, vaan kaikella on tarkoituksensa. 

Kiitos myös kannatuksesta ja kahden vuoden jatkokaudesta Karpatiat ry:n hallituksessa. 

"Tuntemattoman hyvän ihmisen työ
on kuin vesisuoni, joka virtaa
salassa maan alla ja vaivihkaa
saa maan vihannoimaan" (Thomas Carlyle).

Lähteinäni olen käyttänyt tässä nettisivuja kokkola.fi ja hotellimme aulasta poimimiani esitteitä ”Visit Kokkola”.

Kokkola on aina ollut kansainvälinen paikka – tai ainakin siitä lähtien, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf sen 400 vuotta sitten Pohjanlahden rannalle perusti. Kokkolasta on lähdetty maailmalle, ja usein on tultu takaisinkin. Kokkola on noin 48 000 asukkaan viehättävä merenrantakaupunki, jossa on aitoa vanhan merikaupungin tunnelmaa. Kuningas Kustaa II Adolf perusti kaupungin vuonna 1620.

Kokkolasta on kerrottu sanonta, että kaikki viisaus ei asu omissa nurkissa vaan avoimuus muita kohtaan on kaiken edistyksen edellytys. Meri ja sen läheisyys muistuttaa siitä, että kun riittävästi yrittää ja etsii uusia näkökulmia, mikä tahansa voi olla mahdollista.

”Eläkööt muut pikkumaisesti, älä sinä.
Riidelkööt muut pikkuasioista, älä sinä.
Itkekööt muut pikkukolhuja, älä sinä.
Jättäkööt muut tulevaisuutensa jonkun
toisen käsiin, älä sinä.” (Jim Rohn.)

Hotellin aulasta poimimastani esitteestä luin Kokkolassa kaupunginlääkärinä aikoinaan toimineen Einar Cederbergin sanat: ”Ihmisen suuruus ilmenee hänen tavastaan kohdella lähimmäistään”.

Jakamisen ja toisten hyvän kohtelun merkityksestä kertoo myös seuraava mietelmä:

"Jos haluat olla rikas, anna;
jos haluat olla köyhä, kahmi;
jos haluat runsautta, kylvä;
jos haluat puutetta, kätke". (Positiivarit 16.9.2019).

Edellä oleva kuva Läntiseltä Kirkkokadulta on merimiesten asuinkatua 1600-luvulla. 

Vuonna 1620 syyskuun 7. päivänä Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf allekirjoitti asiakirjan, jolla pienestä Ristirannan maanviljelys- ja kalastajakylästä tuli kaupunki nimellä Gamlakarleby. Kaupunki oli 1600-luvulta lähtien yksi Suomen tervakaupan keskuksia. Kokkola vakiintui kaupungin suomenkieliseksi nimeksi myöhemmin. Suomenkielinen nimi Kokkola tulee mahdollisesti Kokkolahti-nimestä. Kokkolahdeksi kutsuttiin lahtea, joka työntyi mereltä sisämaahan aina Kirkonmäelle saakka. Tarinan mukaan lahden suurilla kivillä istuivat kokot eli kotkat.

Suomen kielen opettajana ja aikanaan nimestyksestä opintojen kenttätyön tehneenä kiinnostaa tietenkin myös nimet. Nimistöä laadittaessa huomioidaan yleensä paikallinen kieli, perinne, kulttuuri ja historia. Nimistötiimi perehtyy Kokkolassa omassa valmistelussaan asiakohtiin laajasti ja asiantuntevasti, mm. kylien osalta kotiseutuyhdistysten edustajia haastatellen.

Nimen käsittelyn yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota oikeakielisyyteen ja ruotsinkielisestä kieliasusta pyydetään tarvittaessa lausunto Kotimaisten kielten keskukselta.

Mietin ennakkoon, jääköhän lainkaan aikaa tutustua kaupunkiin, onhan vuositapaamisen aikataulu tiivis. Kun hyvin suunnittelee, ja sattui lisäksi onnenkantamoisia, se onnistui hyvin 👍

"Miten ikinä voit tietää osaatko maalata taulun,
pyörittää firmaa, suorittaa arvosanan,
pystyä siihen virkaan, pitää sen puheen,
voittaa pelin, kirjoittaa kirjan, rakentaa talon,
leipoa kakun – jos et yritä?" (Richard M. DeVos).

 Kävelykierroksemme alkoi Kokkolan vanhakaupunki Neristanista, käsityöläisten ja merimiesten kaupunginosasta.  Merimiestalot ovat 1800-luvun alkupuolelta ja ne edustavat Neristanin vaatimattomampia asuinrakennuksia. Niitä kutsuttiin leikillisesti myös kapanmitoiksi. Myös majakkasaari Tankar sekä sitä ympäröivä meri ja vuosittaiset tapahtumat kiehtoisivat kyllä tätäkin matkailijaa 👍

Portit ja niiden pielet ja sisäpihoilla näkyvät vanhat aitat viehättivät silmiäni. 

Neristan on kuin pieni kylä keskellä kaupunkia, esitteessä kuvattiin. Taloista huomasi tällainen sivullisempikin, että niistä on pidetty hyvää huolta ja kunnostettu pieteetillä. Vanhimmatkin talot ovat asuttuja, ja niitä ei ole päästetty ränsistymään. Rohkenenpa sanoa, että monella muullakin paikkakunnalla voitaisiin ottaa esimerkkiä arvokkaan vanhan rakennuskannan säilyttämisestä ja kunnostamisesta 😎

Opastetulle kierrokselle voi osallistua myös netissä osoitteessa visitkokkola.fi.

Kuva edellä on Isokadulta. Esitteiden tekstien kanssa on helppoa olla samaa mieltä, että Kokkolan keskusta on sopivan kompakti, siinä oli helppo liikkua jalkaisin paikasta toiseen. Itäsuomalainen ihastui 💘 Nautin tavattomasti iltakävelystämme, kiitos kaverilleni seurasta ja opastuksesta 🌸 

"Iloitse pienistä asioista, sillä
jonain päivänä saatat pohtia
menneitä ja huomata, että ne
olivatkin isoja asioita" (Robert Brault).

Keskustan palvelut ovat Kokkolassa lähellä toisiaan. Merenrantakin on vain puolen tunnin kävelymatkan päässä (2,5 km).

Läntisellä Kirkkokadulla sai hyvän yleiskuvan vanhakaupunki Neristanista. 

Kokkolan vanhakaupunkia Neristania pidetään yhtenä Suomen arvokkaimmista ja parhaiten säilyneistä historiallisista kaupunkikohteista – eikä varmasti aiheetta. Kävelijän huomio kiinnittyi erityisesti rakennusten puuleikkauksiin, moniin kiinnostaviin yksityiskohtiin ja mm. talojen ikkunanpielissä oleviin juorupeileihin (kuvat), joiden avulla sisältäpäin näkee mitä kadulla tapahtuu. Kaverini kertoi, että kun ikkunalla olevien posliinikoirien katseet olivat sisäänpäin, talon isäntä (esim. merimies silloin aikoinaan) oli kotona; ja kun ne katsoivat kadulle päin, isäntä oli poissa kotoa 😍 

Välillä hieman vuositapaamisemme 💗-annista.

Uskon että sairastuneiden omahoito tehostuu vuositapaamisten myötä; ryhmäkeskustelujen ja alustusten pohjalta saa motivaatiota ja ideoita. Muun muassa kardiologin erinomaisella luennolla ja ryhmäkeskusteluissa tuli selkeästi esille, että kun pitää yllä yleiskuntoaan ja pyrkii huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista, se ehkäisee osaltaan myös sitä, ettei henkilö saisi (ainakaan niin helposti) muita sairauksia sydänsairauden lisäksi. 

Kertaan jälleen itsellenikin ne tutut jutut: säännöllinen liikunta oman kunnon mukaan, terveellinen ruoka ja riittävä yöuni. Omahoito on olennaista erityisesti tässä ajassa, useimmathan tietävät ja tunnistavat soten niukentuneet resurssit.

Tässä hotelliamme lähellä olleessa keltaisessa talossa kansallisfilosofimme J. V. Snellman asui nuoruusvuosinaan 1813–1820. Snellmanin isä oli pohjalainen merikapteeni. Myöhemmin rakennus on toiminut mm. kaupunginhotellina, sairaalana ja VPK:n palokuntatalona.

Kaupunginsalmen toisella puolella Kaarlelankadulla on Snellmanin muistomerkki (Pekka Jylhä 2006). Teos kuvaa kivellä istuvaa lukevaa poikaa. Lapsuutensa Kokkolassa viettäneellä Snellmanilla oli tapana kiivetä kivelle kirjat mukanaan lukemaan. Teos sijaitsee jääkauden aikaisella siirtolohkareella, joka tunnetaan Kokkokivenä (tässä on myös viittaus Kokkolan nimeen).

Itämeri - Rauhan meri -muistomerkki Snellmanin talon edustalla olevassa puistossa. 

Porvoolaiset vertaiskaverit kertoivat, että heillä kukkivat jo monet kevään kukat, mm. leskenlehdet. Hotellimme runsaassa aamiaispöydästä erikoismaininnan ansaitsee mielestäni mainio tyrninektari, se oli todennäköisesti paikallisista merenrannan tyrneistä valmistettua.

Tänne olisikin ihana päästä erityisesti kesällä tai loppukeväästä! Voi kuvitella mielessään kaikki ne lukuisat vanhojen talojen pihoissa kukkivat kauniit puut, pensaat ja kukkaistutukset.

Museokortteli on osa K. H. Renlundin museota (kuva edellä). Pihapiirissä on rakennuksia neljältä eri vuosisadalta. Kuvassa oleva punasävyinen rakennus toi mieleeni etäisesti Suomenlinnan ja sen rakennukset.

Chydeniuksen puisto (kuva seuraavana) perustettiin vuonna 1860 kaupungin paloturvallisuuden parantamiseksi. Keskellä puistoa on Anders Chydeniuksen (1729 - 1803) muistomerkki (Walter Runeberg 1903). A. Chydenius oli kirkkoherra, valtiopäiväedustaja, taloustieteilijä ja liberalismin esitaistelija.

Puhuimme vuositapaamisen yhteydessä ryhmäkeskusteluissa ja kuulimme luennoilla mm.  ajattelutottumusten merkityksestä. 

Kielteiset uskomukset haittaavat toiveiden toteutumista, ja ajattelutapojen muuttamiseen tulisi pyrkiä  tietoisestikin. Oma sisäinen puheeni on ollut pitkälti sellaista, että en ole esim. käsityöihminen, eikä minulla ole viherpeukaloa, eikä minusta ole siihen eikä tähän. Jospa koettaisin jatkossa ajatella niin, että osaanhan virkata ihan kelvollisen isoäidinneliön, ja jotkin huonekasvini näyttävät menestyvän hämmästyttävänkin hyvin. Menneisyydessä ei kannata rypeä, ei ainakaan siinä n. 60 vuotta sitten kansakoulussa neulotussa, vain etäisesti sukkaa muistuttavassa tuotoksessa ja todistuksen käsitöiden kuutosessa... 

Myönteiset tunteet saavat tuntemaan olonsakin paremmaksi, ja ehkäpä sitä myötä terveyskin hieman kohenisi  😊 Luin netistä erään iäkkään henkilön haastattelun, ja hän totesi pyrkivänsä yhä haltioitumaan hyvästä ja kauniista. Mark Goulstonia lainaten: valinta on sinun - ja minun. 

"Voit keskittyä asioihin, joista
olet kiitollinen, ja tulla paremmaksi
ihmiseksi, tai voit keskittyä asioihin,
joihin olet pettynyt, ja tulla
katkerammaksi ihmiseksi.
Valinta on sinun." (Mark Goulston.)

Majoituimme Kokkolassa Sokos Hotelli Kaarlessa. Huoneeni oli siisti pieni yhden hengen huone (kuva). Kiitos sujuvan kyydin, olimme hotellilla perjantaina jo noin klo 16, ja niin ollen jäi hyvää aikaa kaveritapaamiseenkin. Toivon ja uskon että itsellenikin tarjoutuu tilaisuuksia laittaa hyvä kiertämään 👍

"Jos on jotain, missä voin osoittaa ystävällisyyttä, tai hyvä teko,
jonka voin tehdä toiselle, minun on tehtävä se nyt eikä laiminlyötävä sitä, koska en kulje samaa tietä uudelleen" (William Penn).

Menomatkalla jäi pari tuntia aikaa kierrellä Kuopion kauppatorilla ja sen lähiympäristössä. Edellä olevassa kuvassa on torin keskellä sijaitseva Mualiman napa. Taustalla näkyy kaupungintalo. 

En ole aiemmin huomannut pysähtyä sitä katselemaan, nyt ystävien vinkkaamana sen tein, ja otin myös kuvan (edellä). 

"Tärkeintä elämässä ei ole se että
näemme sen mitä on jossain kaukana,
vaan se, että teemme sen mikä on
suoraan edessämme" (Thomas Carlyle).

Kuopion kauppahalli on perustettu jo v. 1902 ja se on tunnelmaltaan aito (ja mielestäni juuri oikeanlainen) kauppahalli. 

Hallin kaupoissa on runsaasti ja monipuoliesti paikallisia tuotteita ja hallissa on myös viihtyisiä kahvipaikkoja. Hallin päädyissä on kauniita "koristuksia" (kuten se alkuperäisessä historiallisessa tekstissä ilmaistaan. Niitä jäin katselemaan nyt tarkemminkin. Kauppahallin suunnitteli syntyjään viipurilainen Johan Victor Strömberg (1863 - 1932).  Viimeisin mittava remontti halliin tehtiin v. 2012 - 2013. (kuopionkauppahalli.fi.) Taustalla kuvassa näkyy Kuopion Lyseon lukio, joka on Itä-Suomen vanhin lukio. 

Kuopion kaupungintalo rakennettiin v. 1882 - 1885. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti F. A. Sjöström. Rakennustöitä johti joensuulaisillekin historian tuntijoille tuttu arkkitehti Josef Stenbäck. Kaupungintalo on ollut monenlaisessa käytössä. Se on ollut mm. palokunnan ruiskuhuoneena, huutokauppasalina ja kirjastona. Nykyisin kaupungintalo on Kuopion hallinnon keskus, ja siellä työskentelee 50 henkilöä. (kuopio.fi.)

Lopuksi siteeraan Kuopion suurta naista Minnaa: "Usein on elämässä niin, että näennäinen vastoinkäyminen itse asiassa onkin mitä suurimmaksi onneksi" (Minna Canth). 

Vaikutti nimittäin kohdallanikin siltä, että matkanteko julkisilla Joensuusta Kokkolaan on todella hankalaa, ja tulomatka olisi kestänyt peräti toista vuorokautta, jos olisin jäänyt vuosikokoukseen (mihin osallistuminen koen hallituksen jäsenille tärkeäksi). Lopulta kävi niin onnekkaasti, että kuopiolainen sydänvertainen ojensi auttavan kätensä, ja pääsin sujuvasti hänen kyydissään Kuopiosta Kokkolaan ja sunnuntaina takaisin Kokkolasta Kuopioon. Automatkoilla mennen tullen meillä oli vilkasta ja monipuolista keskustelua, ja se antoi (itsellenikin osin ahtaisiin ajattelukaavoihini jumiutuneelle) uudenlaista näkökulmaa, oivalluksia, inspiraatiota. Suurkiitos vielä tätäkin kautta 🌺 Hyvin ehdin myös viimeiseen klo 18.15 lähteneeseen Joensuun linjuriin, odotteluaikaakin jäi varttitunnin verran 😊

Ensi viikonloppuna sitten Tampereelle Marttajärjestön 125-juhlille. Siitä lisää seuraavalla kerralla. 

Hyvää hopeisen valon huhtikuuta💓