Kipeä selkä, sydänterveys, oma ja yhteiskunnan vastuu

Vuonislahden aktiivinen kylän väki järjesti Jää tielle -tapahtuman 3.3, jossa sai vuokrata parilla eurolla mm. potkurin jäätiellä reippailuun. Iso peukku järjestäjille 👍 

Fb antoi ajankohtaisena seuraavan tekstimuiston 10 vuoden takaa 4.3.2014: ”Tekisi mieli alkaa kirjoittaa blogia. Teemakin olisi jo valmiina: tietyt yhteiskunnalliset asiat/hyvinvointi. Läheiset arvelivat, että jospa vain rassaan verta nenästäni (tietysti?) kantaa ottamalla, pahoitan herkän mieleni kovista palautteista ja pahimmillaan tipahtaisin uupumuksen mustaan suohon sen kuuluisan viimeisen pisaran upottamana. Mutta mihinkäpä seepra raidoistaan, tuntuisi kun olevan vielä sanottavaakin…”

Tällaista tuli siis kirjoitettua. Mut eipä ole tullut repivää palautetta, kannustavaa kyllä silloin tällöin, se aina ilahduttaa. Tuon tekstimuiston myötä aloin miettiä, mistä elämänikäinen kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on alkunsa saanut. Muistelen aikaa alle kouluikäisenä, kun isäni kuunteli radiosta vaali-iltoja yömyöhään, ja vaikka rahaa ei ollut paljon, kotiin tuli useampiakin sanomalehtiä: Lieksan Lehti, Karjalainen ja Maaseudun tulevaisuus ainakin. Aikakauslehdistä Pellervo luettiin tarkkaan, ja sieltä löysin kirjeenvaihtokavereitakin, somestahan ei tuohon aikaan tiedettykään. Muistan yhä sen kihelmöivän jännityksen maitolaiturin postilaatikolle mennessä - onkohan kirjettä tullut 😍

Ehkäpä kiinnostus yhteisiin asioihin tulee jo sieltä lapsuudesta. On kiintoisaa myös pohtia, miten ajattelu muuttuu, kun ikää ja kokemusta karttuu. Yhteiset asiat kiinnostavat yhä, ja kun niitä miettii, niistä haluaa myös kirjoittaa.

Lumivallit Marttalan pihassa 2024

Kevään valosta virkistyneenä aloin miettiä jo hyvissä ajoin maaliskuun blogianikin: etten vaan toistaisi itseäni ja pitäisikö blogi jättää jo tauolle. Olen jo pidemmän aikaa kaivannut jotain kurssia blogin uudistamiseen, niin sisällöllisiin ratkaisuihin ja varsinkin ulkoasuun. Mutta jospa paikallinen kansalaisopisto sellaisen kurssin jo ensi syksynä järjestäisi! Aiheista ajattelen, että jospa näistäkin vinkeistä/ideoista olisi jotain hyötyä jollekin: tällä kertaa kokosin mm. ajatuksia selän kivuista ja vaivoista ja aina ajankohtaisesta sydänterveydestä.

Näkökulmana vakioaiheitteni eli terveys/sairaus lisäksi on sen suuntaista kuin ASENTEEN / AJATTELUN muutos suhteessa mielessä pyörineisiin ajatuksiin. Voisiko näkökulmaa vaihtaa tai vahvistaa esim. tällä tapaa:  

🌷 Onko osallistuminen työhön/vapaaehtoistoimintaan/koulutukseen lopulta eniten ihmisen ITSENSÄ hyväksi (siinä sivussa hieman yhteiskunnankin). Mm. nuorten mielenterveysongelmista puhutaan paljon, ja on helppo uskoa, että kiinnittyminen yhteiskuntaan tavalla tai toisella ehkäisisi tai vähentäisi niitä.

🌷 Kasvisten syömisen lisääminen ja lihan syömisen vähentäminen on ihmisen ITSENSÄ hyväksi (siinä sivussa hieman ilmastonkin). Kestävän kehityksen arvot ovat tietenkin todella tärkeitä, mutta muutos lähtee läheltä. Soteresurssien pienentyessä omahoidon merkitys kasvaa; ne tutut jutut liikunta ja terveellinen ruokavalio, tupakattomuus ja päihteettömyys.

🌷 Myös järjestöissä jäsenistöä pitäisi OSALLISTAA enemmän - hallituksille enemmän toimeenpanijan rooli; ei joka paikan tekijä tai järjestelijä. Ilman jäseniä ei tarvita/ole järjestöjäkään joskus melko raskaine organisaatioineen...

Onhan näitä, ja maailmassa enemmänkin. Tällä kertaa esille nuo.

Jää tielle -tapahtumassa Tolkintien reunat oli koristeltu ilmapalloilla 💛💙

Aluksi hieman pohdiskelua nuorten tilanteesta. TV1:ssä 1.3 nuorisoalan kattojärjestön toiminnanjohtaja ilmaisi huolensa siitä, että nykyään nuorista jopa kolmasosa epäilee pärjäämistään työelämässä. Nykyisin puhutaan varsin paljonkin siitä, että lapsilta ei kielletä mitään ja lapset tekevät äärimmillään perheessään päätökset. Jossain vaiheessa painotettiin myös erittäin voimakkaasti yhteiskunnan vastuuta lasten kasvatuksessa. Jokainen itse päättelee, mikä sitten lopulta on hyväksi ja mikä ei. Mielestäni nuoria ei voi syyttää siitä, jos osallistuminen työelämään pelottaa, ja esim. kansalaispalkka tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta. Onkohan yliliberaali kasvatus lopulta hyväksi vai se vanha ohjenuora ”rajat ja rakkautta”.

Ihhailin Pielisen pinttoo ja kuumailmapalloja 8.3.2024 💙

Uskon että mm. nykyisin paljon uutisoituja nuorten mielenterveysongelmia helpottaisi se, että kaikilla (myös vajaatyökykyisillä) olisi mahdollisuus työn, opiskelun tai vapaaehtoistoiminnan kautta kiinnittyä yhteiskuntaan. Esim. eri potilasjärjestöissä tehdään paljon vapaaehtoistyötä ja siinä keskeisenä on humaani ajatus, voisiko sillä keventää osaltaan kanssaihmisen elämää. Asenneilmapiiri tai ”ajan henki” näyttää olevan muuttumassa, ehkä hitaasti, mutta kuitenkin. Vielä muutama vuosi sitten osa esim. somekeskustelijoista piti kauheana ajatuksena sitä, että työtön terve ja työkykyinen voisi tehdä vapaaehtoistyötä. Kauhistuttavan tuosta ajatuksesta teki kai se, että työttömyyskorvauksen saajalta ei voi edellyttää ”vastapalvelua” yhteiskunnalle. Tämänkin voisi ajatella niin päin, että vapaaehtoistoiminta olisi lopulta ihmiselle itselleen hyväksi.  

Oranssi kukkamuisto maaliskuulta 2018 

Me jo eläköityneet teemme monenlaista vapaaehtoistyötä, ja viime aikoina olen tehnyt sellaisenkin havainnon, että eläkeläisiä ja muita vapaaehtoisia pyydetään jo sellaisiinkin tehtäviin, mitä ennen tekivät palkatut työntekijät. Vapaaehtoisten ”rekrytoinnin” ymmärtää toki siitäkin lähtökohdasta, että työvoimapula on suuri. Eläkeläisillä on myös paljon osaamista; mihinkäpä ne taidot olisivat kadonneet eläköitymisen myötä. Omalla kohdallani koetan nykyään (kun/jos johonkin uuteen tehtävään pyydetään) pysähtyä ja katsoa, että vaikka mieli kirmaisi uusien tehtävien pariin, kroppa ei ehkä enää jaksa. Vanhuus ei tule yksin, kuten sanonta kuuluu.

Asenneilmapiiri näyttää olevan muuttumassa siinäkin, että enää ei ainakaan kovin voimakkaasti kannateta esim. kansalaispalkkaa, vaan kannustetaan ottamaan vastaan sellaistakin työtä, joka ei aina aivan omaa koulutusta vastaisi. Tietysti ihanteellisinta olisi, että jokainen pääsisi heti valmistuttuaan koulutustaan vastaavan työhön, mutta lieneekö se realistista. Voi kuitenkin olla niin, että jo se seuraava tai sitä seuraava työ onkin juuri toiveiden mukainen. Jokaiselle ainakin pidempään työelämässä olleelle lienee tuttua, että eri tehtävissä on joutunut välillä nk. mukavuusalueensa ulkopuolelle – jos sen noin tiiviisti ilmaisee.

Perinnekukka kliivia eli punasarja tuli meille maaliskuussa 💖

Viittaan vielä toiseen fb:n antamaan tekstimuistoon. Jo +kymmenkunta vuotta sitten olin näköjään pohdiskellut tällaista (ilmeisesti sopivaa äänestettävää miettiessäni). Allekirjoitan nämä edelleenkin:

🌼 luonto- ja ympäristöarvot tärkeitä

🌼 julkisen terveyden- ja sairaanhoidon kattavana ja laadukkaana pitäminen

🌼 omaishoitajien tukeminen

🌼 tarjotun työn vastaanottamisen kynnyksen madaltaminen. Vanhemmalle väelle työn arvostus on ollut useimmiten itsestäänselvyys - monien piti jo lapsena tehdä töitä heti, kun kynnelle kykeni.

🌼 koko maan asuttuna pitäminen; julkisen liikenteen säilyttäminen syrjemmässäkin

🌼 hyvä hoiva elämän ehtoolla...

Valko-pinkki jouluamaryllis kukkii Marttalassa vielä maaliskuussa

Nuo edellä olevat lauseet olin kirjoittanut fb:iin runsaat 10 vuotta sitten – nuo ajatukset eivät kai (ainakaan kaikki?) tuolloin kovin ”trendikkäitä” olleetkaan. Muistelen eräiden nettipalstojen ajatuksia, joissa siteerattiin slogania ”hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä”, ja annettiin vinkkejä yhteiskunnan rahoittamien palveluiden maksimointiin mm. siitä lähtökohdasta, että siten jää itselle enemmän rahaa kaukomaiden lomamatkoihin ja muihin elämän nautintoihin. En tiedä, ajattelevatko kyseiset keskustelijat yhä noin, mutta näyttää siltä, että julkinen kirjoittelu aiheesta noista lähtökohdista on vähentynyt. Ehkä ajatellaan jo niin, että kun resurssit pienenevät, niukkuutta jaettaessa etusijalla olisivat he, joilla ei aidosti ole varaa edes elämisen perusasioihin. 

Äänimaljahoidossa 19.2 kohdalleni tullutta mietittävää...

Nyt on ollut uutisissa myös siitä, pitäisikö eläkeläisten etuuksia leikata. Mitä varmimmin pieneläkeläiset ovat hintojen noustessa ja iän myötä usein myös lääkkeiden tarpeen lisääntyessä tiukoilla. Heiltä ei olisi varaa leikata. Toisaalta tulee mieleen sekin, jos bruttoeläke on jo esim. yli 3000 e/kk:ssa ja perheessä on ehkä kaksikin samoilla tuloilla. Olisiko heiltä varaa leikata? Toki eläkettä on kartutettu vuosikymmeniä hyväpalkkaisessa työssä, mutta tulee miettineeksi, mihin noin runsaalta tuntuvaa rahamäärää tarvitaan, kun kohtuullinen kulutus on kustannettu… Eläkkeellä kuluttaminen/tarpeet ovat yleensä jo vähäisemmät, etenkin jos elää ns. tavallista elämää. Velat on useimmiten maksettu, kaikkea on, ja lapset ovat omillaan. Jotkut kertovat käyttävänsä rahojaan mm. golfmatkoihin eri maanosissa. On kai niitä muitakin vastaavia rahankäyttötapoja, mitä ikänsä suu säkkiä myöten elänyt ei osaa ajatellakaan. Mutta nyt hyppään muuhun, etten tykkänään eksy tähän ajatusryteikköön…

Sydämen puoleisella kädellä nostetusta pakasta nousi 19.2 äänimaljahoidossa ajankohtainen kysymys: Miten huolehdin minusta?

Selän kivuista ja vaivoista

Viime aikoina näitä vaivoja on ollut kohdallani ja ystäväpiirissäkin, ja aluksi hieman jalkaan saakka säteilevästä kivusta, mikä voi johtua selästä. Olen miettinyt, että jos on nivelrikkoa, silloin leikkaushoito lienee paras ja on ainakin pysyvämpi ratkaisu, ja monille suunnilleen ikäisilleni mm. lonkkien ja polvien keinoniveliä on laitettukin. Googlatessani havaitsin myös, että leikkaushoito on lopulta aina kuitenkin se viimeinen vaihtoehto. Paitsi että leikkauksissa on riskinsä, ne vaativat aina sitkeän, pitkäkestoisen ja aktiivisen kuntoutuksen (mm. omahoidon) leikkauksen jälkeen. Lueskelin luotettavina pitämiäni lähteitä, ja niissä sanottiin, että myös iskias ja välilevyn pullistumat voivat aiheuttaa kipua alaraajoihin asti (ovat kuulemma vanhuuseläkeikäisillä jo hyvinkin yleisiä). Samoin iskiasvaivat alkavat ikääntyessä olla yleisempiä. Kaikista synkistä ennusteista huolimatta haluaisin kuitenkin uskoa, että omahoito ja hyvän fysioterapeutin ohjeiden noudattaminen auttaisi ainakin joltain osalta.

Äänimaljahoito oli kiinnostava uusi kokemus 19.2, kiitos martoille järjestelyistä 🌸

Olen koettanut rauhoittaa menoja ja keskittyä mm. lonkkani ja alaselkäni hoitoon. Olen käynyt myös paikallisella yksityisellä fysioterapeutilla. Hyvä ja asiantuntevaa hoitoa se on ollut, ja sain myös kotihoito-ohjeet. Kela-korvaukset päättäjät poistivat vuoden 2023 alussa fysioterapiasta. Hoitoni maksoi 65 €/tunti, mitä pidän kohtuullisena. Kotitalousvähennystä voi hakea, jos fysioterapeutti käy kotona. Joillakin paikkakunnilla fysioterapiatkin saa ymmärtääkseni varsin nopeasti julkiseltakin, mutta en nyt jaksanut kipuineni jäädä jonottamaan.

Tassuterapeutit ovat olleet minulle aina tärkeitä; tässä Nellan kanssa nenätyksin maaliskuussa 2017

Kotihoito-ohjeissa kannustettiin liikkumaan, vaikka se hieman sattuisikin (eli pientä kipua saa tuntua, eikä saisi liiaksi varoa). Pahinta on kai kipuja peläten se, jos jää kokonaan liikkumattomaksi. Kovaa kipua ei silti saisi tuntua. Kun on esim. selällään lattialla, jalkoja voi nostella vuorotellen ilmaan ja laskea takaisin hitaasti. Jos on kaveri saapuvilla, hän voisi kädellään varovasti jarruttaa liikettä. Jos vatsaliikkeitä ei kivulta pysty tekemään, voisi vaikka lepoasennossa tehdä supistavia liikkeitä vatsan tienoilla välillä lihaksia rentouttaen. Pilateksesta tuttu ”napa kohti selkärankaa” -ohje on oivallinen selän tukemisessakin. Kun kipu oli pahimmillaan, pelkäsin jo sängystä tai tuolilta nousua, että kuinka kova ”nuoli” sieltä tällä kertaa sinkoaa, kun ylös ponnistaa. Napa kohti selkärantaa -ajatus tuntui auttavan. Siinä lihakset jännittyvät tukemaan kipeää kohtaa.

Varjo näyttää suuntaa Paaterin ladulle maaliskuussa 2023

Pohdimme fysioterapeutin kanssa myös sitä, mistä tämä kipu voi kohdallani johtua. Muistin, että noin kuukausi sitten menin seurakuntatalolle tavallisissa talvikengissä (ei ollut nastakenkiä) ja liukastuin, lensin nurin ja vasen polvi meni "ruvelle". Nyt on saman puolen pakaran yläpuoli kipeä. Kaatumisesta parin viikon päästä jumpalla taivuttaessa iski sitten kova kipu samaan kohtaan alaselkään, se oli ilkeä kuin noidannuoli. Uskon että se oli jatkumoa kaatumiselle, tai ainakin jonkinlainen viimeinen pisara jumissa olevien selkälihasten oireilussa.

Fysioterapeutti sanoi, että todennäköisesti tämä kipuni on Si-nivelen tienoilla, lihakset jännittyivät kaatuessa sen ympärillä suojaamaan ko. aluetta revähdyksiltä yms. Olen nyt googlannut luotettavina pitämistäni lähteistä lisää, ja ne tukevat tuota arviota. Opin sieltä myös, että välilevyn pullistumia on tämän ikäisillä jo reilustikin yli puolella, mutta kaikilla ne eivät oireile.

Rakastan tuota indigonsinistä 💙💜
 

Elopainoni on noussut (toivon että makeiden syönnin myötä, ei nestekertymästä) viime kuukausina noin pari kg, ja uskon että jo pienikin painonnousu huonontaa selän tukilihaksia etenkin silloin, kun rasva tuntuu kertyvän vyötärön tienoille, kuten minulla. Itsehoitoon uskon kyllä tässä myös, ja aloin tehdä jumppaliikkeitä sitkeästi joka päivä, vaikka se jonkin verran sattuikin. Hiihtämään en ainakaan vielä tohdi, sauvakävely saa korvata sen. (Tähän oheen laitoin hiihtokuvia mm. viime talvelta.) Hiihdossa ns. lipsumisliikkeet voivat olla myrkkyä tällä tavoin kipeälle selälle. Fysioterapeutti kannusti tekemään jalalla (kädellä seinään tmv. tukeutuen) ns. potkukelkalla potkuliikkeitä. Se liike ei koskenut kipeimmilläänkään. Olen koettanut ottaa tavakseni, että kun esim. puhun pidempään puhelimessa, heiluttelen samalla jalkaa.

Valojen vaihtuessa maisemakin muuttuu
 

Pahinta tässä kaikessa kuitenkin on ollut se, että yöunet ovat pätkineet, kun välillä kierähtää kipeään asentoon ja havahtuu monta kertaa yössä siihen. Heti ei saa unenpäästä kiinni, vaan valvoo joskus pidempäänkin ja koettaa löytää parempaa asentoa. Huonot yöunet vievät äkkiä niin henkistä kuin fyysistäkin olotilaa alaspäin, ja silloin myös selkä on kipeämpi, eikä väsymykseltään muista vetää napaa selkärankaan päin esim. tuolilta tai sängyltä noustessa. Silloin vihloo välillä tosi ilkeästi. Kysyin fysioterapeutilta, pitäisikö hakeutua ihan fysiatrille ja sitä myötä röntgeniin, mutta hän arveli, ettei ainakaan vielä siihen olisi kohdallani tarvetta. Tietysti jos vaiva ei mene ohi sitkeästä omahoidosta (jumppa, muu liikunta) huolimatta, voi olla muukin apu tarpeen.

Sininen hetki Jauhiaisella

Kun alaselkäni oli kipeämpi, menin Panadolin, tukivyön ja kylmävoiteen avulla eteenpäin. Lämpötyynyä koetin myös, mutta sillä kipu vain paheni, lieneekö ollut jotain tulehduksellista, sillä viileä/kylmä tuntui lievittävän. Mulla tuo kipeä kohta on tällä hetkellä paikallistunut alaselkään juuri vasemman lonkan tienoille. Melko lailla samaa kohtaa kävin hoidattamassa samalla fysioterapia-asemalla viime maaliskuussakin. Kivun ollessa pahimmillaan kumppani sai jopa laittaa kengät ja sukat jalkaan, sillä alaselän taivuttaminen koski liiaksi, vaikka olisi ottanut särkylääkkeenkin. Jospa tämä näillä: liikuntaa joka päivä ja myös sopivasti annostellen. Tätä kirjoittaessani selkä on onneksi parempi.

Paaterin hiihtoladun postilaatikolla maaliskuussa 2023

Sydänterveysasioista ja hieman sotestakin

Pääsin maaliskuun alussa sydänpolin kardiologille. Vastaanotto oli 30 min. Lääkäri otti sydänultran, ef eli pumppausvoima oli hyvä. Olen siitä iloinen ja huojentunutkin, rytmihäiriöitähän on ollut viime syksystä. Annan myös itselleni plusmerkkistä palautetta omahoidosta lääkkeiden kellontarkkoine ottamisineen, päivittäisine liikuntoineen ja terveellisestä ruokailusta ja riittävistä yöunista huolehtimisineen. Omahoidot (unet, liikunta) on kylläkin nyt jossain määrin ontuneet selkävaivojen vuoksi. Tuo sitkeä omahoito kuulostaa näin kirjoitettuna jotenkin hyveelliseltä, mutta ajattelen niin, että itselläkin on vastuuta hyvinvoinnistaan – ainakin niin kauan kuin siihen pystyy. Myös alan ammattilaiset pitävät hyvänä sitä, että on itsekin motivoitunut hoitoonsa ja pyrkii pysymään tilanteen tasalla ja reagoi erityisesti oireiden muuttumiseen. 

Kuuntelin uutisista, että myös päättäjät laittavat rahaa kansalaisten liikuntaan. Se on tietenkin hyvä. Samana päivänä uutisoitiin kuitenkin myös alkoholin saannin helpottamisesta, ja aiemminhan jo mm. oluen verotusta kevennettiin. Lieneekö se sitten hyväksi kansanterveydelle…😲

Kyllä mie jo niin kaipaan ladulle...

Jos rytmihäiriöt jatkuvat, kehotettiin kysymään tk:sta holteria uudelleen. Silloin pitää katsoa, mikä olisi se auttava lääke, jos rytmihäiriöt jatkuvat. Amiodaronia sisältänyt lääke ei mulle soveltunut silmänpohjamuutoksiin liittyvien sivuoireiden vuoksi, ja katetriablaatio ei kuulemma käy tällaisissa tapauksissa, joissa lisälyöntejä tulee monista eri paikoista sydämen alueella. Beetasalpaajaa nyt hieman lisättiin aamuun. Voin kuulemma lisätä puolikkaan iltaankin, jos verenpaineet kestävät. Nythän ne ovat keskimäärin 98/60/66. Tätä alhaisuutta läheiset ihmettelevät, mutta minulla on ollut matalat verenpaineet aina. Jos paineet laskevat vielä tuosta, se kyllä vähintäänkin väsyttää, vaikkakaan pyörtyilyä, horjumista tmv. ei vielä ole ollut.

Tässä vaihteeksi Pyhäselällä jonkin maaliskuun aikaan...

Sain nyt myös uuden lääkkeen, josta olen lukenut artikkeleja alan lehdistä ja netistä. Se on kehitetty alunperin muun sairauden lääkkeeksi, mutta nykytutkimus osoittaa, että sillä on ennustetta parantavia vaikutuksia myös kaltaisillani sydänpotilailla. Olen aina luottanut koulutukseen / tutkittuun tietoon, joten luotan tässäkin. En kylläkään olisi nuorempana aavistanut, millainen määrä pillereitä on jo tässä iässä, ja näillä näkymin se on loppuiän lääkityksenä. Toisaalta pitää olla kiitollinen siitä, että selviydyinhän jopa 63-vuotiaaksi yllättävänkin terveenä ja ilman lääkkeitä.

Pienenä marttailuosiona voisi olla tällä kertaa pari ruokavinkkiä: sämpylätaikinasta tehdyt pestopuustit ja kalaruoka. Vaikka ulkonäkö ei ole kummoinen (kuva alla) maku oli mainio. Kohonnut taikina kaulitaan ja väliin silputaan ruukullinen huuhdottua basilikaa, pestoa ja juustoraastetta. Lopun juustoraasteen voi ripotella sämpylöiden päälle. Netistä löytyy vaihtoehtoja, juustoraasteen voi korvata esim. fetalla. Helpoksi ja vakiintuneeksi viikonloppuruuaksemme on tullut uunikala, ja perunat ja kasvikset on laitettu toiseen vuokaan. Meillä on ollut kaupan valmista lohifilettä (kuva alempana), kalastajilla on onni laittaa pataan ja pannulle omaa saalistaan 😋

Pestopuustit sämpylätaikinasta: väliin pestoa, juustoraastetta ja basilikaa

Kuuntelin 9.3 Ykkösaamusta THL:n pääjohtajan Mika Salmisen haastattelun, jossa hän toi esille perustellun kantansa mm. siitä, että perusterveydenhuoltoon tulisi lisätä resursseja, sillä olisi mm. tärkeä ennalta ehkäisevä merkitys. Nyt ko. rahoista menee 2/3 erikoisairaanhoitoon ja 1/3 perusterveydenhuoltoon. Niihin tulisi käyttää saman verran rahaa, hän totesi ja lisäsi, että etenkin harvinaisempien sairauksien kohdalla keskittämisellä saataisiin mm. kokemuksen karttumisesta tulevat hyödyt.

On hyvä, että tarvittaessa saa eri sairauksiin erikoistuneen lääkärin vastaanoton, mutta silloin kun henkilökuntapula on suurta, voi joutua odottamaan kauankin. Joku tuttu sanoi, että kylläpä olit onnekas, kun pääsit julkiselle erikoislääkärille. Vastasin hänelle, että tuo riippunee siitä, kehen vertaa. Kävin viimeksi ko. lääkärillä neljä vuotta sitten ja tätä aikaa jonotin viime lokakuulta. En mielestäni voi sanoa olevani terveyspalvelujen suurkuluttaja - ainakaan vielä. Tuosta vertaamisesta voisi ottaa sellaisenkin esimerkin, että ihminenhän on joko varakas tai köyhä, onnekas tai huono-onninen, tai melkein mitä vaan sen mukaan, kehen vertaa. Aina löytyy paremmassa ja huonommassa tilanteessa olevia.

Lohifile, perunat ja kasvikset uuniin - helppoa ja hyvää

Laskin verenpaineiden keskiarvoja jo pidemmältä aikaväliltä ja merkkasin ne muistivihkooni ennen lääkärin vastaanottoa, ja mietin + kirjoitin muistiin kysymyksiä valmiiksi. Se on mielestäni tärkeää, sillä ainahan lääkärikäyntiä hieman jännittää, eikä siinä muista kysyä. Mielestäni saa itse enemmän hyötyä lääkärikäynnistään, kun on valmistautunut hyvin (jos ei ole jo niin huonossa kunnossa, ettei jaksa).

Sydänpiirillä on joka toinen viikko koulutuksellisia vertaisryhmiä, joissa alustaa eri asiantuntijoita. Lisäksi harvinaisempien sydänsairauksien Karpalo-ryhmä kokoontuu kerran kuussa. Käyn mm. niissä; saan ja annan vertaistukea; koetan hankkia tietoa ja "pysyä kärryillä". Huhtikuussa olen menossa Karpatioitten vuositapaamiseen Kokkolaan. Huhtikuussa on myös matka Tampereelle Marttajärjestön 125-vuotisjuhliin, joten matkailua on siis tiedossa ensi kuussa. Niistä saan ehkä tuoretta sisältöä tähän blogiinikin 👍

Herkullinen ja kaunis jälkiruoka Kolin Kylä -hotellilla, jonne oli ilo päästä Vuonislahden marttojen kanssa viime kuussa 😋👍

Kiitos kaikille ystäville ja järjestökavereille mitä moninaisimmasta tuesta, rinnalla kulkemisesta, jakamisesta. Luin netistä maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna kuolleen Marian sanat: materia ei ole tärkeää, vaan sivistys, henkinen pääoma - ja ystävät 💗

Hyvinvointia ja iloa kevään valosta ja hyvää pääsiäistä 💛