Uuden äärellä: Lomanen Sortavalassa ja värien voimaa

Kun suunnitelmat laaditaan etukäteen, on hämmästyttävää, miten usein olosuhteet sopivat niihin. (Positiivarit 8.8.2019)

Veistos Sortavalan ortodoksisen kirkon pihassa

Kun hankin vuosiviisumin alkuvuodesta 2019, suunnittelin että teen viisumin voimassaoloaikana ainakin yhden kevätmatkan, yhden syysmatkan ja yhden talvimatkan Sortavalaan. Nyt suunnitelma on toteutunut jo pääosin. Kirjoitin tänne viime huhtikuun lopulla kevätmatkastamme ja nyt eilen toteutimme sitten syysmatkan. Ortodoksinen kirkko oli tälläkin kertaa ensimmäinen kohteemme. Se sopikin hyvin myös siksi, koska vettä sateli puolenpäivän maissa aika reippaasti. Suitsukkeet tuoksuivat, kirkkomusiikki soi hiljaa taustalla ja tuntui, että kirkon penkillä voisi istua vaikka kuinka kauan ja nauttia tunnelmasta. Tuntui hyvältä elää siinä hetkessä; sehän on kaikki mitä meillä on.

Sisänäkymää Sortavalan ortodoksisesta kirkosta

Nuotit kiinnostivat Sortavalan ortodoksisessa kirkossakin, vaikka kieltä ei ymmärtänytkään... 😏

Sytytimme 19.10 tuohukset ortodoksisessa kirkossa

Tällä kertaa suunnittelimme jo ennakkoon, että menemme lounaalle Karjalankadun varrella sijaitsevaan Relaxiin, mitä moni tuttu on kehunut erittäin hyväksi ruokapaikaksi. Mitä varmimmin se sitä onkin, sillä kaikki pöydät olivat varattuja ja jatkoimme vatsat kurnien matkaamme eteenpäin. Edelliseltä reissulta tuttu kansankuppila Kronid Gogolevin puutaidegallerian läheisyydessä ei pettänyt tälläkään kertaa. Tilaa oli ja valinnanvaraa riitti. Vatsat täyttyivät herkullisesta ruuasta ja mukaankin lähti pussillinen ihania kaalipiirakoita take away -periaatteella. Galleriaan teki mieli, mutta nyt emme ajan rajallisuuden vuoksi sinne ehtineet - ehkäpä sitten talvimatkalla! (Gogolevin galleria on muuten suomalaisten 1800-luvun lopulla rakentamassa talossa, jossa toimi aikoinaan Karjalan Rauta Oy:n myymälä.) Liekö sateinen sää vaikuttanut, mutta shoppailtua tuli (edullisten hintojen houkuttamana) tällä reissulla tavallista enemmän. Ostoskassiin kertyi paitsi kaalipiirakoita, lankoja ja lasihelmiä myös suklaata, tattaria, kosmetiikkaa ja ihon ja hiusten hoitoaineita. Kaikki sangen tarpeellisia 😉

Kotieväiksi hankitut kaalipiirakat olivat todella herkullisia

Ennen kotimatkaa ehdimme vielä nauttia kakkukahvit muistorikkaassa Seurahuoneen kahvilassa - ennen sitä taidettiin sanoa Seurahuoneen baariksi (kuva: Marja-Liisa Kontturi)

Koska Sortavalassa ei ehtinyt tällä kertaa galleriaan, taiteen katselutarve jäi ilmeisesti päälle, ja heti seuraavana päivänä suuntasin Joensuun taidemuseo Onniin ja Ahjoon. Tuntui mahtavalta kierrellä jälleen talon kaikki kolme kerrosta ajan kanssa, rauhassa, välillä tuolilla istuskellen ja ihaillen.
Sortavalasta ostin pastellisävyisiä lankoja ja saman sävyisiä lasihelmiä, ja pastellisävyt tuntuvat tätänykyä viehättävän muutenkin, huomaan että myös taiteessa 😍

Suosikkejani Onnissa on madonnaa ja lasta esittävä teos (taidemuseo Onnin 2. kerros, Madonna-huone)

Albert Edelfeltin (1854 - 1905) "Virginien" (1883) äärelle pysähdyn aina. Taiteilijan muusan katse lumoaa 💘

Ferdinand von Wright (1822 - 1906) Peipposia (1889) ihastuttaa lintujen ystävää

Ikoninäyttely museon 3. kerroksessa tuntuu antavan jokaisella käyntikerralla hengenevästä, mitä on vaikeaa tarkasti kuvata. Tällä kertaa puhutteli erityisesti kuvan "Aina valvova Kristus" (Kati Peltomaa1998). Tämä on toinen suuren lauantain ikoneista, siinä Kristus esitetään ylösnousemusta odottavana. Kärsimysten välineistä on tässä kuvattu vain risti, joka on ylienkeli Mikaelin vaatteella peitetyissä käsissä. Käsien peittäminen merkitsee palvontaa. Vasemmalla on Neitsyt Maria rukousasennossa. Luonto kuvaa paratiisia.

Teos "Tyhjä takki" (Marjatta Palasto, 1999) herättää muistoja. Muistan kun taannoisina vuosina seisoin toisinaan väsyneenä sen äärellä ajatellen, että omakin takkini on typötyhjä. Univaje, väsymys ja usein myös stressi painoivat. Nyt se on muisto vain. Sairautta kulkee tietty selkärepussa, mutta sen kanssa pärjää - ainakin toistaiseksi.

Kauniita pastellisävyjä Sam Vannin (1908 - 1992) teoksessa "Suhteita" (1953). Ottamani kuva jotenkin muutti vaaleanpunaista oranssin suuntaan, luonnossa viileä pinkki miellytti enemmän

Myös kolmannen kerroksen vaihtuvassa näyttelyssä pinkki hehkui: Canal Cheong Jagerroos, Vaaleanpunainen Tuhkimo (2018)

Ahjon ovi jäi kutsuvasti raolleen kollegan siitä ulos pujahdettua ja niinpä pistäydyin sisään ja se kannatti. Hehkuvia värejä, mielenkiintoisia muotoja ja teemoja on tässä Joensuun taiteilijaseuran näyttelyssä. Näyttely on avoinna vielä 3.11 saakka. Linkki näyttelyyn: http://www.taidekeskusahjo.net/kalenteri.html

Talo, Ahjo (Heidi Vasara 2018). Turkoosi talo ja lukuisat yksityiskohdat kuten sydämet ikkunassa teoksen oikeassa ylänurkassa miellyttivät katsojan silmää