"Terveisiä elämästä tällä kohtaa" (Aila Meriluoto)

Helmikuun kukkaset vajan ikkunassa

Helmikuu viitannee tähän vuodenaikaan oksille muodostuviin jäähelmiin (kotus.fi).

Alkukevennyksenä muutamia viihteeseen liittyviä ajatuksia. Sunnuntaina 9.2 alkoi tv-sarja Paratiisi, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Mielestäni on erityisen hyvä, että pääroolin on saanut 60+ ikäinen nainen! Myös sarjan ympäristö kiinnostaa paljon, olenhan varannut liput jo noihin maisemiin maaliskuun loppupuolelle.  Sarja on nähtävänä myös Yle:n Areenassa. 

Olen ottanut tavakseni käydä katsomassa myös uudet kotimaiset elokuvat. Teräsleidien suosio elokuvateattereissa on lisännyt varttuneempien naisnäyttelijöiden arvostusta – katsojaluvut lisääntyvät, eikä varmasti vähiten ikääntyneempien naiskatsojien keskuudessa. Kävin katsomassa myös Helenen. Tässäkin elokuvassa varttuneemmalle naiselle oli annettu iso rooli. Osasin jo ennakolta odottaa huippuroolia niin Krista Kososelta kuin Laura Birniltäkin, mutta katsojana vaikutuin eritoten Pirkko Saision rouheasta äiti-roolista 👍 

Hiihtoladuille mieli halajaa - ehkäpä kuntoutuksessa? (Latukuvat ovat parin vuoden takaa)

Kulttuurista ja henkisestä huollosta fyysisempään. Painoni on sitten viime kevään noussut pari kiloa (sormusten kiristämisestä huomaa, että voi olla osin turvotustakin). Pitääkin koettaa kiinnittää enemmän huomiota syömisiin ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa edelleenkin. Mitäpä sitä lääkkeiden kellontarkan ottamisen, verenpaineen mittausten, kunnon yöunien ja stressin välttelyn lisäksi muutakaan voi 😮 Tunnustan kyllä olleeni syömisissä aika "huoleton", runebergintortut ja laskiaispullat ovat todellakin maistuneet... Liikunnasta annan itselleni kuitenkin papukaijamerkin. Vaikka välillä on väsyttänyt, olen sitkeästi käynyt kahdessa ohjatussa jumpassa viikoittain, joogassa viikoittain, viikonloppuisin sauvakävelen ja lisäksi tulee asiointiliikuntaa, kun kävelee (tai sulan maan aikaan pyöräilee) eri asiointivälit.

Vuonislahdesta Paateriin metsäreittiä etenevä hiihtolatu on ikisuosikkini 💙

Mitäs muuta kuuluukaan helmikuuhuni. Huomaan olevani jäsen (liian?) monessa järjestössä, ja nyt kun on alkuvuodesta jäsenmaksujen aika, lieneekin sopiva tilaisuus myös tarkastella, osallistunko aidosti noihin kaikkiin... Ainakin parin ry:n jäsenyyden jatkamista harkitsen, koska en ole kertaakaan käynyt viime vuoden varrella ko. järjestöjen tapahtumissa. Jäsenlehdetkin ovat jääneet lukematta tai vain pikaisen selauksen varaan. Miksi siis maksaa, rahaa se on kolme kymppiäkin 😎 Toisaalta on sitten esim. sukuseuroja, joiden toimintaan huomaan osallistuvani vain passiivisesti, mutta kannatuksen vuoksi jatkanen niissä kuitenkin jäsenmaksujen maksamista. Marttaliiton ja Suomen Sydänliiton vuosimaksut maksan empimättä, ja niiden toimintaan osallistunkin aktiivisimmin.  

Kolin vaarat peittyivät kultaiseen auringonlaskuun

Asiasta kolmanteen: odotan jo innolla kuntoutusta! Sukulaiset ja ystävät ovat antaneet vinkkejä, että Kunnonpaikassa on savusauna, tansseja, karaokea - tämä kaikki mukava siinä kuntoutuksen ohessa! Odotan kyllä tietysti myös kuntoutuksen tiedollista antia, ja olenkin jo listannut vihkooni kysymyksiä ja vastannut ennakkokyselyihin. Totesin jo viime kesäkuun blogissani, että pidän listoista ja nyt tämän kertainen blogitekstini saakin hoitaa myös kuntoutukseen mukaan otettavien listan tehtävää 😄 Sydän-kuntoutuskurssini ovat Kunnonpaikassa ensi viikolla 17–21.2, seuraava viikko on toukokuussa ja kolmas ensi lokakuussa. 

Tynnyrinpohjaan tehty roihu Sammallammen hiihtoreitin varrella (kuvattu v. 2014)

Kun matkustelee harvoin, huomaa, ettei oikein osaa enää valita matkakamppeitakaan. Mukaan tulee pakattua yleensä liikaa (tai epäkäytännöllisiä) vaatteita, ja nyt koetankin ottaa sen asenteen, että mitä voisin jättää pois jo nyt suunnittelemastani. Ennen mietin pikemminkin sitä, mitähän tähän vielä lisäisin…😳 Tavoitteeni on, ettei olisi paljoa mukana kuljetettavaa, mutta olisi kuitenkin se välttämätön. Positiivareiden sivuilla sanottiin 10.2.2020 osuvasti, että jos haluat pysyä nuorena, mielenkohotus on aina parempi keino kuin kasvojen kohotus. Väljästi soveltaen käynee tähänkin: kevyempi laukku, kevyempi mieli!

En ota mukaan mitään jättisuurta matkalaukkua, vaan pyörillä vedettävän keskikokoisen laukun. Pitääkin muistaa vielä laittaa jonkinlainen nimi-/osoitelappu laukkuun, koska kiinteänä siinä ei sellaista ole. Matkustan kuntoutuspaikkaan bussilla, ja laukku kulkee bussin tavaratilassa. Varusteluissa on tietysti aina huomioitava, että sää voi olla ihan mitä vaan, näin helmikuussakin voi olla joskus koviakin pakkasia tai toisaalta ns. suvikelejä vesisateineen. Netistä kannattaa tällaista  pikkureissuakin ennakoiden katsella säätä jo etukäteen – antaa se ainakin jotain suuntaa. 

Sininen hetki Sammallammella (kuvattu v. 2014)

Bussimatkalle laitan jalkaan ne eniten laukussa tilaa vievät kengät ja päällystakiksi sellaisen, mitä voisi käyttää ulkoliikunnassakin.  Ylle sellaiset pitkät housut, mitä voi käyttää useamman eri yläosan kanssa; tummat suorat housut on mielestäni aina varma valinta, oli vuodenaika mikä tahansa. Se käy alaosaksi myös mahdollisissa iltojen tanssi- tai karaokemenoissa 😉 Farkut ovat hyvä vaihtoehto, jos farkkuja tykkää käyttää. Olkalaukkuja otan mukaan kaksi; toinen pieni ja matkalle suurempi. Suurempaan pakkaan puhelimen, lääkkeet, lääkelistan, lääkärinlausunnot ja tutkimustulokset, lukulasit, kotiavaimet, pienen käsidesipullon, nenäliinat, välipalapatukan ja vesipullon. Puhelimen ja aktiivisuusrannekkeen laturit kulkevat matkakassissa. Ns. toilettipussukkaan hammasharja + tahna, dödö, harja + kampa, voiteet, laastarit, vähäiset meikit (ehkä pari kajal-/ tai kulmakynää?), suihkumyssy ja pikkupullot hiusten pesuun/hoitoon. Vauvan ihon puhdistukseen käytettävät puhdistuspyyhkeet olen havainnut käyttökelpoisiksi moneen, esim. ihon ja toisaalta vaatteiden pikkutahrojen puhdistukseen 👍 

Kerrospukeutuminen matkustamisen ajalle on monen kokeneen matkailijakaverin antama hyvä idea, esim. laukussa tilaa vievä neuletakki ja tai kevyt sisäliikuntapusakka kulkenevat päällystakin alla. Pipoihmisiä en edelleenkään ole, ja villahuivi tai kaulaliina saa hoitaa päähineen tehtävän. Pashmina-tyyppinen huivi on mielestäni aina oivallinen mukana, käyttipä sitä sitten ulkona lisälämmikkeenä tai sisällä viileämmässä tilassa. Mukaan on pakattava myös sisäliikuntakengät/-tossut ja paksummat ulkoiluhousut, villasukat ja muita sukkia. Oletan ettei kuntoutuksessani ole mitenkään kovin hikisiä treenejä (?), niin ajattelin pakata mukaan sellaiset jumppa-/kuntosalivaatteet, mitä voisi käyttää oloasuna muutenkin.  Lisäksi uima-asu (tärkeä!), pari t-paitaa/sisäliikuntapaitaa, sukkia ja alusvaatteita ja yöpaita tietysti. Pesupussi mukaan pikkupyykkiä varten. Ulkoiluhanskat ja otsalampun voisin myös pakata mukaan. Tykkään käydä iltalenkillä, ja minulla ei ole tietoa, kuinka valaistuja lenkkeilypolut tuolla ovat. 

Kotioloissa nukun nykyisin jo ihan riittävän hyvin, mutta vieraammassa ympäristössä se onkin niin ja näin.  Korvatulpat ja nukahtamispillerit siis mukaan plus jotain iltaluettavaa.

Helmikuinen kuutamonäkymä Marttalan saunan ikkunasta

Vuodenaikoihin liittyvät muuttuvat seikat huomioiden voinkin käyttää myös seuraavilla kuntoutusviikoillani tätä nyt varsin perusteellisesti pohtimaani listaa 😏 

Heleätä helmikuuta meille kaikille 💖