Alkaneen vuoden näköaloja, huolia ja toiveikkuuttakin

Tammikuun postaukseeni ajattelin laittaa hieman vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia ja näköaloja avartavia mietelauseita. Kuvat ovat vuosien varrelta, hiihtämäänhän en vielä tänä talvena ole ehtinytkään. Mielessä on juuri nytkin niin paljon kaikkea, että jos yrittäisin sanoittaa kaiken mielessä pyörivän, siitä tulisi lähinnä jonkinlainen kaaos. 

Marttailu-teema maadoittaa käytännölliseen, ja vuoden vaihteen ruokiin liittyvästä kirjoitankin ja kierrättämiseen/raivaamiseen liittyvästä myös. Lopuksi katsaus alkaneeseen vuoteen ja toki vakioteemani kulttuuri on mukana myös. Metaforiin palaan varmaankin myöhemmissä postauksissani. Aika ja energia menee nykyoloissa arjen muutosten parissa. Mieli synkkenee mustaksi ajatellessa energiakriisiä, ilmastokriisiä, sotaa, pandemioita; ja henkilökohtaisemmin tulossa olevia isoja hammasremontteja, silmälasien uusimista, kolotuksia jne. huolehtiessa. Jonkinlaista helpotusta tuo sen ajattelu, että mitä voisin tehdä voivottelun sijaan? Vai voinko mitään? Ja onko jotain hyvääkin tämän kaiken keskellä? Eräs usein siteerattu lempiaforismini sanoo: 

Ajattele kuinka onnellinen olisit,
jos juuri nyt menettäisit kaiken
mitä sinulla on – ja sen jälkeen
saisit sen kaiken takaisin. (Frances Rodman).

Näkymä Paaterin metsäladulta on kuin turvaisa pesä metsän keskellä 💚

Eläkeläisen kalenteri oli vuoden viimeiset viikot täysi. Täysi on tässä tietenkin subjektiivinen käsite. En vertaile itseäni aktiivista työaikaansa eläviin. Vuoden vaihteessa oli sentään kolmen viikon tauko aikataulutetuista menoista. Luin Positiivareiden sivuilta: ”Kun unohdamme kiireen, alamme muistaa asioita, jotka olemme kiireessämme unohtaneet” (Paula Sainio). Tämän myötä aloinkin ajatella, mikä nyt on olennaista, minkä voin työntää hetkeksi tai kenties ihan pysyvästi syrjään. Harvinaisen hyödyllinen ajatus! Viime aikoina jo yöunia rassanneen myötä laitan tähän Positiivareiden 20.11.2013 mietelmän: ”Kahden vaiheilla oleminen on kuluttavaa. On parempi tehdä vaikka ei niin hyvä päätös kuin piinata itseään jatkuvalla epävarmuudella.” Totta sekin. Nyt nukunkin muuten jo varsin hyvin. Epämääräinen päänsärky on tosin vaivannut silloin tällöin, mikä on tällaiselle vatsan oireilla stressiin reagoivalle melko harvinaista. 

Graafinen hiihtonäkymä Pieliseltä antaa perspektiiviä

Aluksi hieman joulun ajan ruoista. Fb antoi joululta 2014 oli vatsatautimuistonkin, mikä väljästi tulkiten liittyy näihin joulun ajan ruokamieltymyksiin. Tuo "kulkutauti" vaikutti tavallista ärhäkämmältä ja tuttujen kertoman mukaan oli levinnyt ympäri Suomea. Tältäkin meni ruokahalut, mikä on harvinaista. Silloin tuli ruokahävikkiäkin, kun lopulta tauti tuli molempiin, eikä kaikkea voinut pakastimeenkaan säilöä. Erikoisella tavalla se sitten kehomuistiin jäi, ettei voi esim. syödä enää sitä ruokaa, mitä oli juuri maistamassa, kun oksennus alkoi lentää. Muistan kun olin maistelemassa tuolloin suurinta jouluherkkuani juuri uunista otettua aurajuusto-punajuurilaatikkoa, ja silloin oksentaminen alkoi. Sen koommin ei tuo ruoka ole maistunut, vaikka ei mahatauti tietenkään siitä ruuasta johtunut 😞

Kaariportti Paaterin ladulla muistuttaa: taipuu mut ei taitu 🙏 

Lienenkö ollut edellisessä elämässäni suurperheen emäntä, sillä fb:n antamien muistojen mukaan en ole osannut tehdä esim. jouluksi ruokia sopivasti. Aina on jäänyt jotain yli. Tällä ikää syö kai vähemmän ja lisäksi nykyään on ton-ton -ruokavaliot, missä pitää huomioida, että ei voi entiseen malliin toimia. Usein aiemmin kaikkea jäi jäljelle lähes 2/3, onneksi pakastin veti yleensä suurimman osan ylijäämästä. Nyt kun toimin seuraavankin joulun tämän viime joulun ostoslistan mukaan, ruokahävikkiä ei (ehkä?) jää, kaikki maistui ja riitti, eikä yli jäänyt. Talletankin listan seuraavaksi tähän jatkoa varten. Mukana listassa on muutakin kuin syötävää, esim. kukat ja hautakynttilät. Alunalkaen meinasin lisätä ostoslistaani myös seitankinkun tai Muu-rullan, mutta sitten huomasin, että vehnägluteiiniahan ne pääasiassa sisältävät.

Sininen hetki Mehtimäen ladulla - kaikkialla on kauneutta 💙 

JOULUNAJAN OSTOSLISTA V. 2022 (monet näistä voi mainiosti korvata joillakin muilla vastaavilla):

Glögi, sokeriton
Hautakynttilät
Hedelmiä, tällä kertaa omenoita ja persimoneja

Joulukukkia, tänä vuonna jouluruusu + tulilatva ja tarjousorkidea heräteostoksena
Kalat (kaupasta kylmäsavu ja pari eri mausteilla graavattua kalaa) tai hankin suoraan kalastajalta
Laatikot, gluteenittomat (Kymppi on vegaaninen), ainakin bataatti- ja porkkanalaatikot jatkoon
Munia
Perunoita
Piimäkakkutarpeet, joulumausteinen ja gluteeniton
Piirakoita kymmenkunta, gluteenittomina ja osa rukiisina
Pipari- ja pullataikinat valmiina, gluteenittomina
Riisipuuro- ja ”sekametelisoppa”-tarpeet
Ruispipareita pieni pkt esim. myyjäisistä
Saaristolaisleivät, gluteeniton ja tavallinen
Salaattisekoituksia, tomaatit, kurkut, porkkanat, pakasteherneet, ananasmurska
Sienisalaatti, joko valmiina tai tarvikkeet
Sitruunoita (muutamia) kalan ja salaatin oheen
Suklaata (maltillisesti), jos ei saakaan joululahjaksi sitä suklaarasiaa…
Taateleita, rusinoita ja pähkinöitä, luomuna jos mahd.

Olennaisen äärellä: jäniksen polku johtaa verkkovajalle 🐰

Ruuan nykyhinnoista tällä kertaa muutama sana hieman positiivisemmin: Mainosnippua selaillessani huomasin, että parissakin kaupassa näytti olevan varsin laaja valikoima hedelmiä ja vihanneksia eurolla. Sinne taajaman ulkopuolelle suunnattiinkin eilen ostoksille, ja lasku oli suunnilleen puolet kuin mikä olisi ollut esim. keskustan kaupoista hankittuna. Sieltä sai mm. eurolla kilon minitomaatteja, päärynöitä kilon, 400 g ruusukaaleja ja vieläpä tillipuntinkin. Toisaalta kyllä esim. päärynät ja mandariinit ja jotkin muutkin hedelmät ovat edelleen edullisia useammassakin kaupassa. 

Paikallisessa marketissa ilahduin kaikkien niiden kallistuneiden hintojen keskellä yllättävänkin edullisista pakastevihanneksista. Ostin kerralla isomman satsin parsa- ja kukkakaalia, kasvissekoituksia ja pikkuporkkanoita. Itsekeitetyt porkkanat ovat parempia, mutta kiireessä käy pakastetutkin. Nyt olisi aika jo kurkistaa pakastimen lisäksi kellarin puolukkasurvossankkoihinkin ja kuivattujen sienien pussukoihin. Suolasieniähän en viime syksynä saanut, koska en löytänyt rouskuja. Kantarelleja on muutama rasia pakasteessa. Avasin nyt juhlatilaisuuksia varten säästämäni Iralta lahjaksi saadun pulmupuolukkapurkin, ja tosi hyvää se oli edelleen. Herkkuakin pitää olla! Herkusta puheenolleen: naapuri vinkkasi paikallisen leipomon vatsaystävällisestä juureen leivotusta leivästä. Tätä PikkuEvästä nyt ostin, ja totesin sen todella maukkaaksi ja vatsa kiitti 👍  

Kelvänjoen uomaa pakkaspäivänä. Näkymä on välillä pelottavakin, sitten taas kaunis ja seesteinen... 

Sitten katse alkaneeseen vuoteen. Kevään aikatauluja katsellessani havaitsin, että jumppaseuramme kevätkausi näyttää olevan 9.1 - 7.5.2023. Pyrin siihen, että viikossa olisi 2 t ohjattua jumppaa ja 1,5 t kansalaisopiston joogaa. Kaiken tohinan keskellä tuntuu siltäkin, olenko ahnehtinut liikaa. Toisaalta vanheneva ja rapistuva kroppa tarvitsee liikuntaa. Jos liikunnan lopettaa, saa olla aivan varma siitä, että on useammin asiaa ruuhkaisiin sote-palveluihinkin. Aktiivisuusranneke näyttää toisinaan aktiivisia lukemia, joskus jopa 200-alkuisiakin. Tästä kuuluu iso ansio sille, että kävelen välit kirjastoon, jumppaan, kansalaisopistolle ja muihin harrastuksiin. Siitä kertyy mukavasti akselia kaupungin keskustassa asuvallakin. 

Täytyy myöntää, että tulee kyllä nyt liiankin täysi kalenteri harrastuksia, kun jatkan laulutunneilla ja kuorossa, uutena otin musiikin teorian, kirjallisuuspiirimme jatkaa, vertaistukitehtävät sydän-puolella, on marttailua ja sitten nuo jumpat + jooga. Toivottavasti järki sanoo, että kieltäydyn mahdollisista (uusista?) yhdistysten hallituspaikkakyselyistä, sillä jos on entistä veneessä, niitä voi tulla. Vaikuttaa siltä, että ihmisiä ei enää kiinnosta yhdistyksien hallituspaikat, joten sen vuoksi kai helposti kysytään sitä, joka kiltisti lupautuu 😓 

Katse eteenpäin 👍

Musiikin teoriaan ilmoittauduin jo viime syksynä, mutta silloin se ei toteutunut. Syksyllä olisi ollut enemmän aikaa ja energiaa panostaa esim. nettipianon soittoharjoituksiin. Nyt ei ole. Saa nähdä, miten ämmän käy 😎 Kurssin alussa ymmärsin, että musiikin teorian kurssilla tarvittaisiin ainakin välttävä jonkin soittimen soittotaito. Toki pianolle vaihtoehtona voi olla kitara, kantele tai vaikka ukulele. Itse olen soittanut vain nokkahuilua ja sitäkin lapsena. Jospa oppisin kuitenkin jotain, ja pitkäaikaisen  lauluharrastukseni tukemiseksi tämän kurssin otinkin. Jo etukäteen varoittelen itseäni vertailemasta kykyjäni toisiin ja muistamaan mm. seuraavien mietelauseiden opetuksen:  

Kukaan ei voi saada sinua tuntemaan
alemmuutta ilman sinun lupaasi (Eleanor Roosevelt).

Luonto varustaa jokaisen ihmisen jollakin kyvyllä, jonka avulla hän pystyy helposti tekemään sen mikä on jollekin toiselle mahdotonta (Ralph Waldo Emerson).

Patikointinäkymä Naistenpolulla Vuonislahdessa muistuttaa luovuudesta ja sitkeydestä 💪

Vuoden vaihteessa tuntuu olevan jälleen aika katsoa kriittisesti vaatekaappiinkin. Jonkinlaiseen alkuun voisi päästä esim. esittämällä itselleen muutaman kysymyksen: Millaisia vaatteita nykyään tarvitsen? Helppo vastata: tarvitsen mukavia, itselle luontevia, (matalaverenpaineisena) lämpimiä ja helposti yhdisteltäviä! Entä tarvitsenko vielä esim. joitakin vanhoja työvaatteitani? Vaikka itse en osaa juurikaan tehdä käsitöitä, arvostan erittäin paljon vaatteiden korjaamista, huoltamista ja muodistamista – ovathan ne myös ekotekoja. Vaatteista tai tavaroista voi toisinaan tuunata tai askarrella lähes kokonaan uutta. Mutta tuleeko minulla tehtyä se? Jonkin vaatteen voisi toki korjauttaa sopiviksi ompelijalla. Kun helppo yhdisteltävyys on tärkeää, koetan miettiä, mitkä ylä- ja alaosat, mekot, kengät, huivit sopisivat edes kohtaisen hyvin yhteen. Voisi pysähtyä hetkeksi miettimään, tuottaako ko. kokonaisuus mielihyvää, vai säilytänkö sen siksi, että jospa joskus...? Värillä on toki väliä tässä iässäkin: raikas turkoosi, vihreä ja useimmat punaisen sävyt tuovat iloa, mutta esim. persikan sävy tai beige ei.

Vuonislahtelainen huurrepuunäkymä muistuttaa mielestäni erästä Victor Axel Westerholmin maalausta 💜 

Jotta elämä ei tuntuisi mm. tämän tavarakaaoksen keskellä loputtoman toivottomalta, koetan miettiä myös sitä, missä olen jo onnistunut: nykyään en enää osta esim. jotain nättiä vaatetta ajatellen, että ostanpa, kun näin halvalla saan. Eläkkeelle jäämisen jälkeen vaatteiden ostelu on muutenkin vähentynyt tosi paljon. Muistan kun työvuosina varsin useinkin palkitsin itseni tiukasta työrupeamasta shoppailemalla. Esim. halvalla saadut (sinänsä nätit) akryylineuleet ja monet muut keinokuituvaatteet ovat poistuneet kaapistani aikoja sitten. Kellastuneet tai pyykissä värjäytyneet on poistettu. Myös tavalla tai toisella huonojen fiilisten vaatekappaleet kuuluivat poistoon jo vuosia sitten. 

Aurinko näyttäytyy sydäntalvellakin - toivoa on 💛

Kroppa muuttuu vuosien saatossa, ja vaikka vaaka näyttäisi pienempiä lukemia, silti vaate voi kiristää. Esim. farkut eivät istu päälläni, niinpä en omista nykyään niistä yksiäkään. Joskus olen tehnyt poistoja kaapistani näinkin mekaanisella tavalla: ennen kaapin tai laatikon avaamista päätän, että tästä lähtee sitten esim. viisi tavaraa tai vaatetta kiertoon tai roskiin. Kovin pitkäksi aikaa ei kannata jäädä miettimään, tarvitsenko tätä vielä kenties joskus. Jos raaskin luopua siitä, tuskin edes muistan sitä sievää pinkkiä pellavajakkuakaan, minkä empien laitoin jo Kontin kassiin. 

Tammikuun kuu tummansinisessä aamunäkymässä on salaperäinen: mitä vain voi tapahtua 🌕

Mitä muuta voisi poistaa? Ainakin ne huonosti istuvat ja tai tavalla tai toisella tässä ajassa väärän kokoiset vaatteet. Liian pienet tai liian suuret vaatteet eivät saa tuntumaan oloa hyvältä. Siksi kai ne lojuvatkin kaapissa käyttämättöminä. Tuo ja tuokin vaate on kyllä ihan kiva, mutta olenko käyttänyt sitä muutamaan vuoteen – tai edes vuoteen? Entä mahtuuko se enää päälle tai onko peräti liian suuri? Jos en ole käyttänyt, poistoon vaan! Myös loppuun käytetyt ja korjauskelvottomat kengät, laukut ja vaatteet on aika poistaa. Kaapissani on myös kauniita korkokenkiä, jotka hiertävät tai puristavat. Lähde antaa vahvistusta: kengän kauneudella ei tee mitään, jos jalkine ei ole mukava. Entä toisaalta: kuinka paljon minulla on nykyään menoja, joissa edes käytän korkokenkiä, tai pitkiä satiinihameita tai niitä paria (pikkujoulussa joskus käytettyä) paljettitoppia…?

Kuusikaksoset vuonislahtelaisen pellon laidalla ilahduttavat joka kerta ohi kulkiessa 🌲🌲 

Kulahtaneet tekstiilit voi viedä puhtaana tekstiilikeräykseen. Se helpottaa tämänkin kierrättäjän tuskaa, ettei kaatopaikalle tarvitse heittää. Muun muassa martat.fi antaa selkeitä ohjeita tekstiilin kierrätykseen. Sukka- ja alusvaatelaatikkokin on syytä käydä aika-ajoittain läpi. Myös lähteet  ohjeistavat heittämään pois parittomat ja rikkinäiset sukat, löystyneet liivit ja muut kulahtaneet alusvaatteet. (Lähteet: is.fi; kodinkuvalehti.fi.)

Jokin ruokakuvakin: joulumausteinen gluteeniton piimäkakku onnistui hyvin 😋

Vaatekaappien henkareitakin voisin katsella kriittisesti, osa niistä joutaisi poistoon. Tai tarvitsenko esim. noin monta sateenvarjoa? Entä tarvitsenko noin monet hanskat? Äitini neuloo yhä ahkerasti villasukkia ja lapasia, ja niitä on varmasti loppuiän tarpeiksi, vaikka eläisin hyvin vanhaksi. 

Alkuun pääsy on näköjään vaikeinta, olipa kyse sitten mistä tahansa. Vaatekaapin raivaus voisi alkaa esim. sillä, että kantaa kaiken ulos vaatekaapista tai siitä laatikostosta, jonka aikoo raivata. Sitä ennen ottaa valmiiksi esiin pussit/laatikot, joista yksi on pois heitettäville, yksi kierrätettäville ja yksi säästettäville. Se on jo riittävän hyvä alku. Jos mietin koko homman kerralla tekemistä, uuvun jo pelkästä ajatuksesta 😰 

Viivähtäminen Vuonislahden hautausmaan muistelupaikalla jouluaattona rauhoitti hiljentymään jouluun. Pimeässä illassa valaisin ristin otsalampulla 🌟

Jouluviikolla oli kulttuuriakin: Mökit nukkuu lumiset -joulukonsertti Vuonislahden seurojentalolla. Perinteistä ja tunnelmallista joulumusiikkia esitti Seeli Toivio (mezzosopraano) & Cello Spirituals: Seeli Toivio, Katariina Kolehmainen ja Matti Makkonen. Saimme nauttia myös makoisasta kahvitarjoilusta konsertin väliajalla. Ihana oli tunnelma kynttilöiden valaisemassa puuntuoksuisessa salissa, jossa juhlia ja muita tilaisuuksia on järjestetty jo +100 vuoden ajan 💗

Arkisen marttailun lisäksi taiteen ja kulttuurin ajattelu ja kokeminen rauhoittaa. Esimerkiksi Victor Axel Westerholmin (1860– 1919) ja Hjalmar Munsterhjelmin (1840 - 1905) kuvataide lepuuttaa mieltä ja silmiä. Ja jos ei ehdi taidemuseoon, teoksia voi katsella netissä tai kirjoista.

Ihmisen pitäisi joka päivä
kuulla ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo, nähdä hieno taulu
ja jos mahdollista, sanoa muutama
järkevä sana (Goethe.)

Mökit nukkuu lumiset -joulukonsertti kauniisti valaistulla Vuonislahden seurojentalolla 💖

Ensi huhtikuussa olevaa kuoron konserttia ennakoiden: 

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus (Vexi Salmi).

Säästetään, tuunataan, kierrätetään ja nautitaan kulttuurista ja talvisesta liikunnasta 👍 💙 🌟