| Näkymää yhteiseltä päiväkävelyltämme 11.4.26. |
Jotta tämä huhtikuun postaukseni ei venyisi kohtuuttoman pitkäksi, päätin rajata ns. matkakertomukseni blogissani Fuengirolan matkalta kahteen osaan. Jatkan kertomusta toukokuussa ajankohdasta 19.4 eteenpäin. Aluksi hieman matkan jälkeisestä viikonlopusta ja jaksamisestanikin. Olinhan etukäteen huolissani jaksamisesta; yksi ja toinen kohta kropassani on nimittäin alkanut oireilla rapistumisesta. Pientä asennetta jo vaati lähteä heti Espanjan reissun jälkeen la-aamuna 25.4 Kotkaan Karpatiat ry:n vuositapaamiseen 2026 "Liike on lääke" sekä ko. yhd. vuosikokoukseen 26.4. Motivaatio oli tietenkin suuri, pidänhän tätä tapaamista tärkeänä; oikeastaan koko vuoden kohokohtanani, mitä tulee järjestö- ja vapaaehtoistehtäviin.
| Näkymää Kotkasta Sapokan vesipuistosta la-illan 25.4 kävelyltäni |
Edellä on vesinäkymä Sapokan vesipuistosta la-illan kävelyltäni, jonne sain opastuksen ystävälliseltä paikalliselta rouvalta. Olen aina ollut sitä mieltä, että Kaakkois-Suomessa on erityisen mukavaa väkeä! Nyt tuli hehkutusta, mutta aiheesta 👍
Kertauksena epätietoisille,
että Karpatiat ry on valtakunnallinen sydänlihassairaiden ja heidän läheistensä
yhdistys. Toiminnan keskiössä on VERTAISTUKI, mihin kuuluu kuunteleminen, kohtaaminen, toisen tukeminen ja yhdessä koetun jakaminen. Kerran vuodessa kokoonnumme
yhteen viikonlopun mittaiseen vuositapaamiseen, jossa on tarjolla tietoa,
tukea, kohtaamisia ja mukavaa yhdessäoloa. Vuositapaamisen yhteydessä on
vuosikokous. Vuosikokous antoi luottamuksensa seuraavalle kaksivuotiskaudelleni
hallituksessa, kiitos 💗 Kirjoitan myöhemmin pyynnöstä jutun tästä
viikonlopusta Karpatiat-lehteen. Näitä juttuja olen kirjoittanutkin vapaaehtoistöinä
vuosien varrella jo toistakymmentä.
| Koristepuiden mandariinit ovat kuulemma kitkeriä, mutta neuvokkaat nunnat valmistavat niistäkin hilloa 😋 Ruokahävikki siis minimiin 👍 |
Etukäteen olin siis huolissani, miten fysiikkani kestää tämän minulle nykyään kovin harvinaisen kahden viikon matkan. En ole sitten sairastumiseni (syksy 2018) tehnyt yhtään pidempää matkaa, enkä siis lentänytkään. Kiitän nyt sydänosuman saanutta iäkästä kroppaani, että se jaksoi kuljettaa ihan hyvin tätä vielä aktiivista ja osallistumishaluista mieltäni/henkeäni mukanansa. Huoltahan ei tosiaankaan ollut pelkästään sydämestä, vaan monta muuta kremppaa on viimeisen vuoden aikana ilmennyt, eikä vähiten polvien kohdalla. Myös univaikeudet yleensä reissussa pahenevat. Polvituet jaloissa kävelin matkalla runsaat 10 000 askelta joka päivä. Jos ne tuet sieltä hameen alta vilkkuivatkin, tämän ikäisenä annan ”siimaa” itselleni - yli seitsemänkymppiselle ei ulkonäkö ole enää oleellinen 😅 Ei ollut huono askelmäärä, sanoisin. Matkan jälkeen parina yönä veti suonta jalasta, mikä vaiva tokeni kaksituntisilla JoenVolin kehonhuoltotunneilla. Liike on lääke!
| Kerran kävin meressäkin kahlailemassa ja löysin simpukan kuoren 😍 |
Fuengirolan matkani
ensimmäiset kuvat ovat yhteiseltä päiväkävelyltämme 11.4.26. Aamupäivä oli
pilvinen, iltapäivällä aurinko ilmestyi ohuen pilviverhon takaa. Säät olivat
lämpimät ja aurinkoisetkin (noin 20 astetta) koko matkamme ajan.
Huoneistoomme olisi mahtunut
isompikin porukka; laskin että jos olohuoneen sohvat avaisi, 10 henkeä olisi mahtunut
nukkumaan. Siistiä oli ja monenlaista varustusta. Parvekkeen puuttuminen
kirpaisi hetken, mutta se, kuten moni muukin, on asennekysymys. Kaikkea ei voi
saada ja ihan hyvä näin. Olen odottanut tätä (moneen kertaan peruuntunutta)
reissua jo lähes kymmenen vuotta, joten päätin etten välitä pienistä.
Uima-altaallekin pääsi hissillä hetkessä sieltä 8. kerroksestakin.
| Joogaava nainen asahi-paikallamme El Puerto -hotellin edustalla |
Matkalleni olin suunnitellut retkiä, kirkkokäyntejä, karaokea, joogaa/asahia, marttatapahtumaa ja kavereiden tapaamista. Ravintola Kukossakin käytiin. Mamban tähtiartisti Tero Vaara esiintyi siellä alkaneella viikolla, ja saimmekin liput ja pääsimme kuuntelemaan mm. "mitä yhdestä särkyneestä sydämestä" ja ”vielä on kesää jäljellä” 🎵🎶
Näin keväällä (kun ei ole vielä liian kuumaa) kauniisti kukkivat kukat ilahduttivat kukkien ystävää. Mm. unikot, kiinanruusut ja malvat värittivät teiden reunuksia. Moniääniset linnut laulelivat ja toivoimme näkevämme merellä delfiinejäkin.
| Hiekkataidetta meren rannalla |
VALOKUVASIN PALJON LOMAMATKANI
PIENIÄ/SUURIA ILOJA 🌴
Kaverit ovat pyytäneet, että
laita kuvia ja viestejä sieltä reissuiltasi, joten laitoin fb:iin varsin runsaastikin kuvia eri
päivieni kierroksilta. Niitä on myös tämän päivityksen yhteydessä. Uudesta
Reflasta saatiin hyviä retkivinkkejä, rentoa juttuseuraa ja todella herkullista
juustokakkua kahvin/teen oheen 😋Joen uoma (kuva seuraavana 12.4) on kuivunut veden
vähyydestä täälläkin, mutta onneksi meressä vielä vettä riittää.
| Joen uomaa rantaraitin varrella |
Pääsimme 14.4 Tiinan ja Harrin
opastamana todella upeaan Los Bolichesin kirkkoon. Lukuisine pyhäinkuvineen,
tuoksuvine kukkineen ja kauniine alttareineen se on todella vaikuttava. Tuonne pääsin
poikkeamaan pariin kertaan uudelleenkin, olihan se melko lähellä hotelliamme.
| Los Bolichesin kirkosta 💜 |
On ilo päästä tienoolla pidempään asuneiden opastettavaksi, kiitokset Tiinalle ja Harrille 🌺 Pääsimme mm. yhteiselle lounaalle Vegetalia-kasvisravintolaan, jota tuskin olisimme itse löytäneet tai hoksanneet. Uskon että kaltaiseni vähemmän matkustelleet valitsevat herkästi ruokapaikkansa tuolla keskeisen rantakadun varrelta, mutta syrjemmältä löytyvät ne edullisemmat ja myös omaperäisemmät ruokapaikat. Jälkiruokakahvit nautimme Cafe Granierissa, erinomainen kahvi ja juuri siihen hetkeen sopivankokoinen minikokoinen kahvileipä tai joskus churrot (kuva alla).
| Churrot tällä kertaa kahvin ja kinuskin kera 😋 |
Markkinoillakin (kuva alla) piipahdin, jota paikalliset nimittivät feria-alueeksi. Siellä oli todella paljon myyjiä, jotka tarjosivat runsaasti monenlaista kaunista ja värikästä! Harmi ettei juuri mitään tarvitse, muistoksi hankin pienen laatan Marttalan ulkoseinään.
Suuressa tavaratalossa asioidessani puolestaan opin, että esim. -50 % tuotteen vieressä ei välttämättä tarkoita, että se tuote olisi alessa, vaan vasta sitten, jos ostaisi niitä väh. kaksi. Oppia sekin! Harri vinkkasi, että paikallinen kefir on hyväksi, jos tai kun vatsa oireilee, sitä hankin – se onkin lääkkeiden sijaan luonnonmukainen ja myös edullinen vatsavaivojen lievittämisen konsti.
| Feria-alueen portilla |
Oli mukavaa päästä
Aurinkorannikon marttojen tapaamiseen 16.4, kiitos Aurinkorannikon
Martat ry:lle ja emännällemme Tiinalle lämminhenkisestä tapaamisesta. Koimme
olleemme tervetulleita ja vuorovaikutus oli vilkasta ja ystävällistä.
Kaksiviikkoiseen lomaamme sisältyi
monenlaista: retkiä, tapaamisia, nähtävyyksiä, asahia meren rannalla
palmupuiden katveessa, sekä musiikkia niin karaoken kuin skandinaavisen
turistikirkon gospelinkin puitteissa. Jälkimmäinen toteutui lauluvihon sanojen
tuella ruotsiksi. Illalla pääsimme kuuntelemaan Mamban klassikkoja Tero Vaaran
esittämänä täpötäydessä ravintola Kukossa.
| Tuoreiden vihannesten runsautta feria-alueella |
Nerjan 1600–1700 -luvuilla rakennettu pääkirkko (kuva 17.4 seuraavana) Iglesia El Salvador ja matkalla näkemäni muutkin kirkot ansaitsisivat melkeinpä oman blogipostauksensa. Ehkäpä sen vielä joskus teenkin. Kuvat puhuvat puolestaan. Olin aivan mykistynyt näistä lumoavan kauniista paikoista, joissa aika tuntuu pysähtyneen. Näissä voi tuntea pyhän kosketuksen. Paikalliset (usein hieman vanhemmat naiset) tulivat kirkoissa juttelemaankin, ja jo vähäisillä sanoilla ja elekielellä pystyi ajatuksia vaihtamaan, kun oli yhteinen kiinnostus ja motivaatio 🙏
| Iglesia El Salvador -kirkko Nerjassa 💜 |
Nerjan ja Frigilianan retkellä 17.4. vietimme bussissa aikaa kaikkinensa kai kolmisen tuntia, mutta aika riensi nopeasti. Oli kiinnostavaa kuunnella asiantuntevan oppaan Tiinan kertomuksia Frigilianan, Nerjan ja Malagan tienoilta ja katsella kauniita näkymiä. Nerja sijaitsee Costa Del Solin itäisimmässä nurkassa ja meri näytti sieltä katseltuna erityisen kirkkaalta turkoosin sävyineen. Frigilianassa viehättivät mm. valkoiset kujat ja kauniit kukkaistutukset.
| Paellaa Nerjassa 17.4 |
Jo kotona päätin, että ainakin kerran paellaa pitää matkalla maistaa, ja se tavoite toteutui Nerjassa (kuva edellä). Paella ei ollut tällä kertaa ihan sitä, mitä ruokalista lupasi (eli kanan sijaan oli luista possua), mutta nälkäinen söi ruoan hyvällä halulla, ja kalaliemi jossa riisi oli haudutettu oli mainio. Näillä yhteisretkillä on mieluisaa mm. keskustelut tuiki tuntemattomienkin retkikavereiden kanssa, joista saattoi tullakin kohta tuttuja, kun yhteistä löytyi, toisinaan löytyi yhteisiä pohjoiskarjalaisia tuttujakin.
| Sumuinen näkymä Antequeran tienoilta (lis. seuraavassa päivityksessä) |
Esim. ANTEQUERAn retkellämme 23.4 pääsin juttelemaan 16 vuotta Pariisissa (opiskelujen ja työn myötä) asuneen naisen kanssa. Kerroin hänelle, että jos vielä pääsen lentomatkoille, toivomani seuraava kohde olisi Pariisi, mutta ilmaston saastuneisuus huolettaa. Hän kertoi, että ilma on puhdistunut huomattavasti viime vuosien (lähinnä vasemmiston?) päättäjien toimien ansiosta, mm. henkilöautoliikennettä kaupunkialueella on rajoitettu voimakkaasti – ja hyvä niin. Hän kannusti varaamaan väh. viikon matkan ja käymään muuallakin kuin perinteisissä turistikohteissa, joissa voi olla kova tungos. Tungoksissa ja muussa vastaavassa väen paljoudessa en viihdy, sen huomasin Rondassa, josta seuraavassa päivityksessäni.
| Kuva näköalapaikalta Mijaksesta 💙 |
Pääsimme 18.4 omatoimiretkelle Tiinan ja Harrin kanssa Mijas Puebloon. Koska useampikin (vähemmän näillä suunnilla matkustellut) kaverini suunnittelee matkaa tänne, olen laittanut näihin postauksiini melko yksityiskohtaistakin tietoa. Tällä kertaa yksityiskohtana esim. se, että paikallisbussikyyti maksoi menomatkalla 1,60 € ja kimppataksi tullessa noin 15 €. Kohtuullisia mielestäni molemmat.
| Tästä kaupasta löysin kauniisti soivan tuulikellon kotiin viemisiksi 🎶 |
Kiitos Petelle erinomaisesta ruokapaikkavinkistä kauniissa Secret Gardenissa (kuva alla). Pääsimme 18.4 ruokailemaan appelsiini- ja oliivipuiden katveessa samassa tilassa hääseurueen kanssa. Saimme olla kuin osallisina kauniin hääparin onnenpäivässä. Jotain pastan tyyppistä teki mieli, ja valitsin ravioleja.
| Ruokailimme Mijaksessa Secret Gardenissa 18.4 |
Jos nyt mietin lomani ihastuttavinta paikkaa, se on kyllä juuri Mijas Pueblo. Kaunis valkoinen vuoristokylä sijaitsee 430 m merenpinnan yläpuolella vain n. puolen tunnin bussimatkan päässä Fuengirolasta. Jos vielä joskus pääsen uudelleen näille tienoille, majoittumispaikkatoiveeni olisikin juuri Mijas Pueblo.
| Hevosajelullekin olisi Mijaksessa päässyt |
Shoppailusta tykkääville vinkkinä: täällä on aivan mahtavat ja monipuoliset putiikkikujat. Lisäksi on mm. maailman pienin suklaatehdas, käsityöläispuoteja, vaatekauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Ja mikä parasta, tämä kaikki huikeiden maisemien keskellä leppoisan rauhallisen oloisessa miljöössä. Läpipääsemätöntä tungosta ei ollut missään, kuten oli esim. Rondassa, josta seuraavassa postauksessani.
| Mijaksen aasit ääntelivät välillä hyvinkin kovaa |
Otin Mijaksessa kuvia mm. v. 1586 kallioon rakennetusta kirkosta, keskusta-alueen tunnelmallisesta kirkosta sekä viimeisinä pari kuvaa miniatyyrimuseosta (Carromato de Mijas). Tämä on kuulemamme mukaan tienoon suosituin vihkikirkko ja vihkiparin näimme nytkin kirkon lähellä.
| Carromato de Mijas, Museo de miniaturas |
Miniatyyrimuseossa (kuva edellä) näimme mm. pikkuruisia astioita ja soittimia ja paljon muuta mielenkiintoista - pienimmät miniatyyrit olivat maalauksia nuppineulan päässä! Miniatyyrimuseo on lähellä Mijaksen näköalapaikkaa ja kirkkoa ja pääsymaksu sinne oli vain kolme euroa. Gracias por su visita toivotettiin hymyilevin kasvoin 💖
| Näkymää kallioon rakennetun kirkon läheisyydestä |
Kun hieman lepäilin, poikkesin kuuntelemaan sinfoniaorkesteria feria-alueen lähellä. Tämä paikallisten marttojen vinkkaama ilmaiskonsertti yllätti (maksuttomuutensa vuoksi) tasokkuudellaan ja laajuudellaan, saimme kuulla puolentoista tunnin ajan mm. Beethovenin ja Mozartin klassikkoja korkeatasoisen orkesterin esittämänä. Kiitin itseäni, että jaksoin vielä klo 19.30–21 lähteä kuuntelemaan tuota konserttia kävellen usean km:n päähän. Kokeneemmat olivat varoitelleet liikkumisesta myöhäiseen aikaan yksin. Ei kuitenkaan pelottanut, eikä mitään ikävää sattunutkaan; lapsiperheitäkin ruokaili vielä klo 21 kävelyreittini varrella olevissa ravintoloissa.
| Fuengirolan sinfoniaorkesterin konsertissa 18.4 |
Nk. matkakertomukseni jatkuu toukokuussa, siinä on aluksi 19.4 kokemuksia Rondan kaupungista ja viinitilalta. Ja tietenkin totuttuun tapaani on myös joitakin ajankohtaisia kuulumisia. Sitä ennen vietän vappua, aloitan kesäkauden laulutunnit ensi viikolla ja jatkan muita lauluharrastuksiani mm. karaokeklubin hoivakotikeikoilla ja jäsenilloissa 🎵 🎶 Ja päivittäistä liikuntaa tietenkin teemalla Liike on lääke!
| Lopuksi vielä kaunis sisänäkymä Los Bolichesin kirkosta, tuoreina tuoksuvien kukkien ääreltä 💜 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti