sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Syksyssä on jos jonkinmoista

Taukoa ja kuivemman kauden haasteita

Olen yleensä kirjoittanut tänne kerran kuussa, mutta elokuussa en kirjoittanut blogiini. 

”Sanat ovat lemmikkejäni. Ruokin niitä tarpeen tullen hiljaisuudella.” (Paula Sainio, Peilikaupunki, 2013.)

Tänä kesänä on ollut poikkeuksellisenkin paljon monenlaista menoa ja toimintaa. Sain elokuussa myös pyynnön kirjoittaa vapaaehtoistyönä sydänyhteisöni Karpatioitten lehteen aiheena sienet ja sienestys ja metsän hoitava vaikutus. Luonnon terveyttä edistävästä voimasta onkin aina mukavaa kirjoittaa. Myös oman kylän lehteen lupasin kirjoittaa, ja juttuni kirjallisuuden proseminaarityöstä julkaistiinkin jo Vuonislahti-lehden numerossa 3/2024. Lehtiä saa mm. kirjastoista, ja Vuonislahden lehti löytyy myös verkosta os. vuonis.net.  

Pielisjoen rannassa sauvakävelyllä

Ilahduin kun henkilöt (jotka eivät ole face bookissa) kysyivät, pidätkö kesätaukoa kirjoittamisessa, blogiasi on kaivattu. Olen jotenkin kokenut toistavani itseäni, ja se tuntuu välillä kyllästyttävältä, mutta tietenkin se on kiva, jos lukijat eivät koe juttujani samoin. 

Yritän panna uudempaa levyä pyörimään. Jos jollakulla on aiheideoita, otan mieluusti vastaan 👍 Positiivareiden ajatuksia 19.8.2013 mukaillen: ”On hyvä laittaa välillä uusi levy soimaan. Tämän hetkinen äänityksesi on hyvin monen ihmisen aikaansaannos ja jos toteat, että se ei sinua tyydytä, on aika vaihtaa levyä."

Harjoittelin spiraalitekniikkaa marttojen kurssin opeilla - ja mielestäni onnistuin tässä (kuva) jo hieman paremmin 🌺
Aina voi tehdä muutoksia suunnitelmiin. Voi laittaa uuden levyn pyörimään. Muutos on joka päivä mahdollinen. Vaikka ottaa riskin, toisaalta olisi hyvä välillä poiketa polulta. Kenties on turvallisempaa tallustaa tuttua ja varmaa polkua sivuilleen vilkuilematta, mutta uutta voi oppia ja jopa virkistyäkin, jos poistuu välillä siltä takuuvarmaksi kokemaltaan "mukavuusalueelta".

Tästä tuli mieleen Juicen lyriikkaa:

"On helppoa olla samaa mieltä,

on helppoa olla mieletön,

vaan enemmän löytää, kun poikkeaa

tieltä ja oikaisee läpi metsikön." (Juice Leskinen).

Marttojen järjestämän kukkakimppujen sidontakurssin harjoitustyö. Kukkia katselen ilokseni usein, niin kuvissa, tauluissa, maassa kuin maljakoissakin 🌸🌺🌻🌼

Kuvat valikoin tälläkin kertaa oheen siltä pohjalta, mitkä puhuttelevat nyt, tässä hetkessä. Kuva voi olla ajankohtainen, mutta se voi olla joskus viime vuodelta tai kauempaakin. Mietelmistä pitävänä laitan nytkin mukaan jonkin runon/mietelmänkin, jos se mielestäni kyseisen hetken ajatuksia kuvaa.

Ajankohtaista Vuonislahdesta

Pielisessä vesi on nyt ennätysmatalalla. Jauhiaisen salmi alkaa olla yhtä mutavelliä. Koetin viikonloppuna huuhtoa marjojen poimuria rannassa, mutta olisi pitänyt kahlata mutaröpelikössä niin kauas, että kumisaappaiden varret olisivat haukanneet mutaista vettä...

Kyläkaveri oli nähnyt tuoreet karhun jätökset kylän keskustassa. Itse en ole vielä karhuja nähnyt, mutta oletan, että karhu on nähnyt minut metsässä samoilemassa 😳

Ensi viikonloppuna 21.9 on kylän keskustassa muikkumarkkinat. Tervetuloa!

Kylällä tehdään ensimmäinen sydämensiirto (huom. metaforan kaltainen ilmaus). Tästä kirjoittelen ehkä lisää seuraavissa blogeissa.

Puolukkasyksy on nyt hyvä. Marjat ovat tosin paikoin pieniä kuivuuden vuoksi. 

Ruoka on aina ajankohtainen aihe!

Maailman kuudetta suomalaisen ruuan päivää vietettiin 4.9. Eri lähteet toteavat samaa: suomalaisessa ruoassa yhdistyvät sekä perinteet että trendikkyys, puhtaus, ekologisuus ja eettisyys. Merkkipäivän juhlintaan voi osallistua helposti: valitaan kaupasta sinivalkoisella Hyvää Suomesta -merkillä (sillä tutulla joutsenmerkillä) merkittyjä tuotteita. Merkki pakkauksessa kertoo, että elintarvike on alkuperältään suomalainen: raaka-aineet ja työ tulevat omasta maasta, tekijät tunnetaan ja tuotantoketju tiedetään.

Esimerkiksi Valio suosittelee päivän menuksi aamupalalle kauraa, kotimaisia marjoja ja suomalaisia maitotuotteita tai kehottaa kokeilemaan marjasmoothieta. Lounaalle ja päivälliselle kasviksia, sieniä, kotimaista järvikalaa sekä perunoita tai muita kotimaisia juureksia. Iltapalalle vaikkapa jugurttia tai rahkaa ja marjoja.

Syksyn sienisaalis
Sää ja luonnonantimet

Istuskelin kuluneena viikonloppuna vielä illallakin ulkona hellevaatteissa. Kun laittoi silmät kiinni, voisi luulla, että on heinäkuu. Nautin kesäisestä kelistä, ja kävin keräämässä pari litraa ns. syöntimustikoita ja puolukoita, ovat sekaisin keskenään, hyviä aamupuuron ja iltajugurtin kanssa. Nyt on ollut lämpimät ja kuivat säät marjojen keruuseen. 

Mustaherukoita saimme poimia kaverin pensaista. Herukoita ja/tai tuoretta mustikkaa tai puolukkaa lautaselle runsaasti aamuin ja illoin. Vatsa toimii hyvin, kiitos marjojen 🍓

Tyhjä sienikori
Kävin eilenkin vakiopaikoistani etsiskelemässä sieniä, mutta en löytänyt. Kuivuus vaikuttaa, sienet jos mitkä tarvitsevat kasvaakseen vettä. Muutaman kantarellin löysin viimeisestä (yllätys)paikastani, parin metrin alueelta, tuuheiden mustikanvarpujen suojasta. Kuivia nekin ovat, mutta kyllä niistä kastikkeen sai. Rouskuja tai tatteja ei ole näkynyt. Puolukoita näyttää tulevan hyvin, mutta tietyillä paikoilla toinen kylki vielä vaaleahko. Metsästä löytyi yhä hyviä, isoja mustikoita, joista parilitrainen astia syöntimarjoja täyttyi tuossa tuokiossa. 

On kaksi tapaa saada kylliksi;
joko niin, että hankkii aina
vain lisää tai niin, että alkaa
haluta vähemmän 
(
G.K. Chesterton).

Iloisen ihmettelyn aiheita arjessa: kliivia oli ulkoruokinnassaan alkanut huomaamatta kukkia 👍

Rauhoittumista

Olen tänäkin kesänä käynyt viikoittain hautausmaakävelyilläni. Sodassa kaatuneiden hautamuistomerkeille oli Joensuun hautausmaalla laitettu maljakkoihin kauniit auringonkukat (kuvat 3.9.2024). Paasien alla lepäävistä useilla oli kuollessaan ikää vasta noin 20 vuotta. Monta kevättä, kesää ja syksyä kukkineen jäi heiltä näkemättä, kokematta. Tänäänkin eri sodissa kuolee heitä, joille kahtakymmentä kesää enempää ei tullut 💔

"Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut." (Sirkka Turkka.) 

Rauhankappeli hautamuistomerkkien taustalla

Otin kuvan Rauhankappelista (rak. v. 1936) myös sen toiselta puolelta. Siellä rehevä vihreä (humala?)köynnös peittää seinää. Jo noin 88 vuoden ajan näiden seinien sisällä on koettu suuria tunteita, kuultu lohdun ja lohduttomuuden sanoja, talletettu sydämeen piirtyneitä muistoja, kuultu ja esitetty musiikkia, annettu ja saatu kukkia, jaettu surun värejä. Minulle läheinen mummonikin siunattiin tässä kappelissa. 

Kun päivien luku vähenee, yhden arvo kasvaa (M. Envall). 

Sää on ollut nyt syyskuussa poikkeuksellisen aurinkoinen, lämmin ja kesäinen. Niin näidenkin kuvien ottohetkellä. 

Rauhankappeli lännen puolelta

Kulttuuria

Suuntasimme 3.8 Joensuun Kalevalaisten Naisten kanssa Ilomantsiin ja siellä mm. Katri Valan kulttuurikeskukseen, mikä oli itselleni tällä kertaa se kaikkein odotetuin kohde. Odotus palkittiin, saimme asiantuntevat opastukset ja esittelyt; pääsimme ihastelemaan mm. Kontturin Liisan ja sisarensa taidetta.

”Totiset silmät seuraa kysymystä:
On sota, äiti. Missä? Kaukanako?
Saako sota tulla sinne, missä kodit on?
Aivan varmastiko ei?
Vastaanko vai väistän?
On meidän, suurten, maailma kunniaton.
Ei mitkään lupaukset, liitupiirit, pidä.
On täällä turvattomuus täydellinen.
Mitenkä rauhoitan sun, pikku sydän,
luon turvalliseks unes, elämäs?
” (Katri Vala, kokoelmasta "Kun pesäpuu palaa", "Liitupiirit").

Liisa Kontturi esitteli meille kukkataidetta

Katselin mm. vitriinissä olevaa Valan teosta "Pesäpuu palaa" ja ajattelin oppaamme sanojen lailla, kuinka ajankohtaisia nuo noin 80 vuotta sitten kirjoitetut tekstit ovatkaan. Hirvittävät sodat jatkavat riehumistaan, vaikka jokainen järkiajatus todistaa niiden mielettömyyden 😢

Katri Valan kulttuurikeskuksen näyttelyissä kokija saattoi nähdä myös luonnonsuojelullisen näkökulman. Muutosta lienee tapahtunut hurjimpiin (turhan) kuluttamisen aikoihin, mutta kurssissa on vielä runsaasti reivattavaa, jos halutaan maapallon säilyvän elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.

Ihmisen pitää kantaa
huolta maailmasta,
jota hän ei tule
koskaan näkemään
(Bertrand Russel).

Taidenäyttelystä Katri Vala -keskuksessa

Ikuisuusaihe - painon seuranta

Suuntasin muutama viikko sitten Savoon sienestämään ja tapaamaan sukulaisia. Meillä on nyt runsaasti Savon sukulaisilta saatua kesäkurpitsaa (erityisesti sitä, siitä tuli erittäin hyvä sato), heidän kasvihuoneessaan kasvaneita tomaatteja ja salaattia, lisäksi perunoita, porkkanaa, parsakaalia. On siis mitä parhain aika tehostaa kevennettyä hevikautta. 

Vaakalukema suunilleen ennallaan, mutta vyötäröltä kiristää. Ehkä kesäkauden noutopöytä- ja hotelliruokailut (kotimaassa) ovat vaikuttaneet. Tuskin omilla askeettisilla pöperöilläni pystyn itseäni lihottamaan, luulen. Juomista tulee yleensä vain nollakalorit. Karjalaiset pitopöydät ovat notkuneet ja kahvileipäpöytien herkut olleet mainioita. Jätskiä on kylläkin tullut kesällä nautiskeltua enemmän, ja jos siitä saatu energia tulee yli kulutetun tarpeen, niin vyötäröllehän se asettuu 😕 

Feresissä 3.8. Peiliselfie Koitadesignin tiloissa. 

Liikkumaan!

Ostin vakiintuneeseen tapaani kausikortin jumppaseuraan. Mietin ensin, otanko sen vain syyskaudelle, mutta kuitenkin otin sen entiseen tapaani koko vuodelle, porkkanaa kehiin - eli kun sen on kerran jo maksanutkin niin tulee lähdetyksi! Sillä saa jumpata sitten vaikka joka päivä ensi toukokuulle saakka. Jäsenmaksun ja eläkeläisalennuksen kanssa se teki 170 e per vuosi. Olen kokeillut myös jotain muuta kuin niitä vakiintuneita seniorijumppiani, kaipaan herkästi kipeytyvän selkäni tueksi täsmäliikkeitä, esim. erilaisia vatsaliikkeitä. Selkä onkin kipuillut inhottavasti viime aikoina, erityisesti öisin. Seniorijumpissa huomioidaan hyvin eri ikäiset; mukana on itseäni reilusti vanhempiakin, joskin pitkän naisvoimistelutaustan omaavia, eli esikuvallisen vetreitä ja hoikkia. 

Ovensa ulkopuolelle päässyt on jo jättänyt taakseen matkansa vaikeimman osan (Positiivarit 4.2.2020).

Kalevalaisten naisten järjestämään pukutuuletukseen lähdössä 5.8. 

Tarjolla on ollut jo lihaskuntotunti, zumba ja itämainen tanssi. Niissä iltaryhmissä käy pääosin nuoria ja notkeita opiskelijoita omilla korteillaan, ja ko. sali on suuri, voi mennä takariviin. Eikä noissa ole muistini mukaan koskaan arvosteltu tai kommentoitu ikävästi, jos siellä on myös joku ikääntyneempi/kömpelömpi joukossa. Urheiluseuralla on tarjolla myös joogaa ja muuta kiinnostavaa, mutta ne ovat syrjemmällä, ja olen laiska matkustamaan linjurilla jumppiin. Nuo vakiosalini ovat lähellä, kohtuullisen pyöräilymatkan päässä. 

Monet asiantuntijalähteet kirjoittavat, että liikunnasta on kiistattomat hyödyt lihaksille ja aineenvaihdunnalle, hengitys- ja verenkiertoelimistölle, aivoille, nivelille ja mielialalle. Tulokset näkyvät jo muutamassa viikossa. Haluan uskoa, että myös selkäni kivut lievittyvät, kun jaksan sitkeästi liikkua. Myös veren rasva-arvot ovat kohdallani se juttu, mitä pitää seurata jatkuvasti, ja liikuntahan se vaikuttaa suotuisasti niihinkin. 

Pari pientä huovinkukkaa ja yksi ahkeraliisa kukkivat kauniisti levinneinä vielä syksylläkin

Lauluharrastuksesta

Yksinlaulu ja kuoro alkoivat kansalaisopistossa syyskuun ekalla viikolla. Lukujärjestykseni alkaa olla siis täynnä, kun siihen laskee vielä sydänvertaistukitehtävät, marttailun ja kirjakerhon. Reissuja ei onneksi ole nyt näköpiirissä, on ohjelmaa niin paljon jo muutenkin.

Lokakuun puolivälissä olisi kuorolle tulossa esiintyminenkin TSL:n 80-vuotisjuhlassa. Kuluneella viikolla oli tokat lauluharkat, laulettiin tähän esiintymiseen toivottua Tervetuloa tulevaisuus -laulua, ja siinäpä olikin ainakin tälle altolle sinnittelemistä, kun ei voinut pudottaa sillä oktaavilla laulun melodiaosuutta, sillä naiskuorohan tämä on nykyään, eli menee tunkkaiseksi jos siellä joku naisääni laulaa matalammalta. Tuo oktaavilla pudottaminen oli mahdollinen silloin, kun miehet olivat vielä mukana pehmentämässä matalimpia ääniä. Miehet olisivatkin kyllä enemmän kuin tarpeellisia erityisesti sekakuorosovituksissa 👍 Sopraanot toki pääsevät hyvin esim. tuohon ylä-C:n ja ylä-D:n korkeuteenkin.

Samettiruusut ja UG-liisat ilahduttavat vielä syyskuun puolivälissäkin 🍀🍁🌸 

Laitanpa nyt itsellenikin tähän väliin / tämän kuukauden päivitykseen muistinvirkistykseksi, mitä kesäkukkia ns. kannattaa laittaa, jos toivoo niiden kukkivan kohtalaisen vähällä hoidolla koko kesän. Samettiruusut ovat olleet jo reilun vuosikymmenen ajan takuuvarmat kukkijat lähes lumentuloon saakka, mutta nyt myös varhain keväällä tavaratalon puutarhaosastolta ostetut UG-liisat kukkivat yhä nätisti - näitä siis ensi kesänäkin. Lisäksi tavallisia ahkeraliisoja ja huovinkukkaa. 

Sitten vielä lauluharrastukseen. 

Laulutuntini meni hyvin, kokeiltiin Anne-open kanssa jopa nostaa yhtä kansanlaulua aiemmin lauletusta 2,5 nuotilla ja ääneni kestikin yllätyksekseni hyvin, vain se korkea ylä-D meni ohuesti. Ja onhan se kieltämättä matalaääniselle korkea 😳

Mutta yhtäkaikki, pitää katsella jouluun asti, voinko jatkaa kuorossa. Riippuu äänen kestämisestä. Olen toki ollut kuorossa jo v. -88 asti, tosin taukoja on ollut eri syistä välissä. Haluaisin kyllä käydä myös yhteislauluissa, kirkossa ja toivevirsiä laulamassa srk-talolla, ja siinä mielessä toivoisin äänen kestävän. Uskon saavani laulutunneilta tukea ja hyviä ohjeita tähän - olen motivoitunut 👍

"Taito määrää sen, mitä kykenee tekemään. Motivaatio ratkaisee, mitä tekee. Asenteesta riippuu, kuinka hyvin sen tekee." (Positiivarit 1.4.2014.)

Myös Malmikadulla kukkii 🌸

Kohdalleni on tullut nyt uusi vaiva tai rajoite, mikä tuntuu laulaessa. Se on eräänlainen hengityslukko, inhottava tukehtumisen tunne, mikä tulee pidempään laulaessa ja erityisesti korkeissa äänissä. Aloitin nyt yksinlaulutunnit (vuoden hammasremppatauon jälkeen) kansalaisopistolla syyskuun alussa, ja koetetaan keksiä hengitystekniikka- tm. keinoja auttaa vaivaa. Myös lauluasennossa on petrattavaa: parempi seisoa kuin istua, hyvä ryhti, rintaranka auki, vatsalihakset aktiivisiksi ja kevyesti liikkuakin saa. Voi olla että tuo oireilu johtuu osaltaan ikääntymisestä, sydänvaivasta, lääkkeistä tai kaikista niistä yhdessä. Ei voi tietää. Voi vain koettaa miettiä, millä sitä voisi auttaa. 

Kuoromme on nykyään nuorekas pienehkö naiskuoro ja meitä varttuneempia laulajia taitaa olla vain pari. Soundi on ehkä nykyään altoillakin korkeampi, ja olen miettinyt, että sävellajit ovat ehkä vain mulle liian korkeita. Myös kirkossa virsiä veisatessa nuo hengityslukot (tai millä nimellä niitä nimittääkään) tulevat etenkin silloin, jos on pitkä monisäkeistöinen virsi. Toisaalta tykkäisin laulaa gospelia tai muuta hengellistä musiikkia. Pitkien laulujen kohdalla kuitenkin tuntuu kuin kurkku tai kitalaki jotenkin kuroutuisi. Se ei ole todellakaan mikään miellyttävä tunne, ja esim. voimakkaampi hengittäminen ei juuri sillä hetkellä auta.

Rakastan vanhoja rakennuksia, mm. latoja. Tämä näkymä Savosta 💚

Terveysasioista sananen

Minullehan lisättiin kevättalvella rytmihäiriöiden vuoksi hieman beetasalpaajaa, ja se toki omalla tavallaan kierroksia hidastaa, mutta liikun siihen tahtiin kuin jaksan. Määrällisesti jaksan varsin hyvin, nopeudesta voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta en enää tällä iällä vaadi itseltäni erityisempiä liikuntasuorituksia, kuntoa ylläpitävä liikunta riittää. Tietyt lisäravinnemainokset ärsyttävät, niissä ikääntyneet kertovat mm. jaksavansa bailata diskossa pikkutunneille - miksi pitäisi? 

Olen ymmärtänyt nykyään entistä selvemmin, että mulla on tuo eteisvärinätaipumus, ja uskon, että tämä sydänsairaus tulikin pitkään jatkuneesta hoitamattomasta/huomaamattomasta ja oireettomasta eteisvärinästä. Kaikki eteisvärinä ei välttämättä juurikaan oireile, vaikka tietyt oireet toki niin yleisiä ovatkin. Yli 90:n lepopulssiani lähes aina työterveystarkastuksissa jo runsas kymmenen vuotta sitten ihmeteltiin, mutta sen ajateltiin silloin olevan lähinnä huonoa kuntoa. En ymmärtänyt pyytää lisätutkimuksia. Toki mietin välillä turhautuneenakin sitä, minkä verran ihmisen pitää oikein liikkua, jotta kunto olisi riittävän hyvä; harrastinhan tuolloin ohjattua jumppaa, uintia, sauvakävelyä tai hiihtoa ja työmatkapyöräilyä säännöllisesti, viikoittain.

Joen Yössä 16.8 ortodoksinen seurakunta tarjosi herkullista hernekeittoa ja kasvispiirakkaa sekä mieltä lämmittäviä keskusteluja - kiitos te ihanat ihmiset 🌹 🙏

Vaiva voi olla sormessakin!

Vielä virke marjastuksestakin: tuttavat viihtyivät tänä kesänä myös soilla, ne kuulemma suorastaan notkuivat lakoista, ts. olivat täynnä hyvälaatuista lakkaa. Mulla marjankeruuta rajoitti etenkin heinäkuussa lakka-aikaan kipeä oikean käden sormi, kumppani laittoi siihen kotitekoisen lastan. Tuo jänne sormesta meni poikki heinäkuisella kesäteatterireissulla, kun nykäisin varomattomasti puuceen ovea ja sormi vääntyi jotenkin säpin väliin. Kaikkea sitä sattuukin, kun ei huomaa olla alati tarkkana! Sormi ei tosin ollut kovin kauan kipeä, sormenpää kylläkin roikkui, eli esim. kirjoitusvirheitä kännykällä kirjoittaessa tuli ja tulee PALJON herkemmin. Se tietty ärsyttää, käytänhän paljon puhelinta ja läppäriäkin. Sormeen ei kuitenkaan koske, ei ole turvoksissa eikä mustelmilla. 

Aika paljon kesätapahtumissa ehtii näköjään käydä, kun suunnittelee ennakkoon... 4.8 olimme seuraamassa Kontiolahden kanavateatterin 40-vuotisjuhlanäytelmää "Vihainen leski"

Googletettiin sitten mm. TYKS:n nettisivuilta, että sormen kärkijäsenen ojentajajänteen vamma se mitä todennäköisemmin on, ja lastaa tulee käyttää jatkuvasti noin 6–8 viikkoa. Sinä aikana sormen kärkinivel ei saisi missään vaiheessa koukistua, ja mikäli jänne irtoaa uudelleen sormen koukistusliikkeen vuoksi lastahoidon aikana, myös paraneminen alkaa alusta. Kyselin asiasta jo asiantuntijoilta, ja he olivat sitä mieltä, että tämä lastahoito on oikea valinta, toki kannustivat lääkäriinkin. Pieni vaiva, mutta haittaa tosiaan mm. marjojen keruuta ja mitä vain arkisia hommia. Martta-kaveri lainasi ystävällisesti omaa muovikipsiään, ja myöhemmin sain siihen toimintaterapeutin laittaman kipsin "oman sormen mitoilla". Tämä muovikipsi on sormessa pysynyt paikoillaan myös suihkussa ja saunassa. Sormen pää kun ei saisi koukistua hiuksia pestessäkään. 

Saimme seurata etupenkkien paikoilta n. 30 martan ryhmänä (Karelian marttoja) Kunnon kyyti -musiikkikomediaa Utran uudessa teatterissa 31.7. Sade ropisi katokseen, mutta se vain lisäsi leppoisaa kesäfiilistä - kiitos Ilja & kumpp. 💖

Järjestöelämän haasteita

Järjestöhommissa vuosikymmeniä toimineena otan vielä lopuksi esille erään uuden ajan ilmiön, tai mitä se sitten onkaan. Eri järjestöissä nousee aina välillä esille sellaistakin, että toimijan pitäisi keskittyä vain oman yhdistyksen toimintaan muuhun energiaansa tuhlaamatta. Ko. kommentit tietyllä tavalla ymmärtää toimijoilta, jotka ovat kiitettävästi omistaneet elämänsä yhdelle asialle/ yhdistykselle, ja se on tietenkin ihailtavaa sitoutumista. Tulisi kuitenkin huomioida sekin, että kaikki eivät välttämättä pysty motivoitumaan ainoastaan yhteen asiaan. Mielestäni järjestöissä tulisi antaa kaikkien kukkien kukkia, ja hyväksyä yhdenvertaisena mukaan ”renessanssi-ihmisetkin” jotka ovat monesta kiinnostuneita, eivätkä välttämättä motivoidu laittamaan kaikkea aikaansa ja energiaansa ainoastaan yhden yhdistyksen/asian hyväksi. 

Tämä ei ollut arvostelua tai moitetta ketään kohtaan, meitähän on moneksi. Liekö sitten kyse erilaisten ihmisten hyväksymisestä? Mielestäni on tärkeää, että monenlaiset (sääntöjen ja lakien mukaisesti) toimijat hyväksytään mukaan yhdenvertaisina, ja yhdistyksissä saa ja voi tehdä sitä, missä on ns. omimmillaan ja mikä motivoi. Sillä tavoin uskoakseni se jäsenmääräkin kasvaa ja järjestö kukoistaa.

Virginie 💗 Haikea mieli, Joensuun Taidemuseo Onni sulkeutui elokuun lopussa remontin vuoksi. Museo avautuu jälleen v. 2026. P-K:n museon kokoelmat ovat nähtävissä nykyisellä kaupungintalolla v. 2025 alkaen.

Hallituksen tehtävät on varsin selkeästi määritelty yhdistyslaissa ja kunkin yhdistyksen säännöissä. Muut toiminnat (esim. talkoot, muut vapaaehtoistyöt) yhdistyksen hyväksi ovat mielestäni asia erikseen. Hallituksen jäsen voi toimia innolla niissäkin, jos hän sitä haluaa, ehtii ja jaksaa, mutta mielestäni siihen velvoittaa ei voisi. Tehtäviä pitäisi voida jakaa nk. rivijäsenillekin, ja pahinta on, jos kaikki hommat kaatuvat vain yksien ja samojen niskaan. 

Monien yhdistysten toiminta, esim. marttailu, on mielestäni erittäin laaja-alaista, ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin! Tehtäviä onkin pyritty myös jakamaan siten, missä kukin on omimmillaan. Yhteistyökumppaneina on nykyään myös reilusti itseäni nuorempia, ja sehän jos mikä on tällaiselle ”vanhalle varikselle” virkistävää 😉 Mutta miksi oikeastaan otin tämän esille? Muun muassa siksi, että jos aletaan määrätä esim. hallituksen jäsenelle lisätehtäviä, hän voi uupua ja/tai ”äänestää jaloillaan”. Ei hyvä. Ei hyvä edes silloin, kun/jos valtion järjestöavustusten leikkausten vuoksi toimintaresurssit pienenevät. Rivien harveneminen olisi harmillista sen yhdistyksenkin kannalta, koska vastuunkantajia ei niissä(kään) ole liikaa.

Veneen soutajalla on
harvoin aikaa ruveta
sitä keikuttamaan
(Bill Copeland).

Ahkeraliisa kukkii kauniisti vielä syyskuun puolivälissä🌸

Kun viimeistelen tätä päivitystä, alkoi sataa vettä. Olen siitä iloinen 😄 Rutikuiva maa huutaa vettä. 

Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja luonnolle sopivasti kosteutta 👍🍁  

tiistai 23. heinäkuuta 2024

Hengen huoltoa heinäkuussa


Pionit Joensuun ev.lut. kirkonmäellä
Heinäkuun päivityksessäni paneudun poikkeuksellisenkin vilkkaaseen kulttuuriheinäkuuhun 👍 

Ehkä tähän ikään mennessä on saanut jo itsetuntemusta sen verran, että saa ja voi tiedostaa olevansa sellainen ihmistyyppi, joka nääntyy, kuihtuu, tmv., jos ei pääse välillä virvoittavan kulttuurin lähteelle. Jokaisella on oma voiman ja virvoituksen lähteensä. Jollakin se voi olla matkailu, jollakin vaikka golf ja jotkut kertovat keskittyvänsä perheeseensä, esimerkiksi lapsenlapsiinsa. Kaikki on tietenkin ok, ja tärkeintä tietysti, että jokainen löytää elämäänsä sen tärkeimmän sisällön, ja parhaimmillaan saa sitä kautta jopa elämäntehtävän. 

Luin hiljattain erään valovoimaisen uran näyttelijänä tehneen henkilön haastattelun, jossa hän kertoi, että nyt isoäitiyden myötä hän on kokenut elämäntehtäväkseen mummouden, mikä tietenkin on hienoa hänelle, kun se riittää. On tullut jo aiemminkin kerrottua, että itselleni työ on ollut aina ykkösenä (liikaakin?), ja nyt eläkkeellä kulttuuri on tullut yhä tärkeämmäksi ja tietenkin laaja sosiaalinen piiri, mikä tuntuu koko ajan vain laajenevan vapaaehtoistyön ja harrastusten myötä – ja se on tietenkin hienoa minulle. 
Ei voi vertailla, tai laittaa paremmuusjärjestykseen: yksi on yhdelle hyvä ja toinen toiselle.

Pionit Joensuun ev.lut. kirkonmäellä
Pysähdyin ihan miettimään, mitä on kulttuuri. 

Ensimmäisenä mieleen tulee esimerkiksi tältä kesältä, että kulttuuria ovat kesäteatterit, torilavaesitykset, iltamusiikit, katukonsertit, elokuvat, näyttelyt, runotapahtumat, metsäkirkot, perinneasutuuletukset, yhteislaulutapahtumat, jne., aivan yhtä hyvin kuin esim. vaikkapa oopperakin, johon suureksi ilokseni pääsin tässä kuussa. 

Minusta jaottelu korkeakulttuuriin ja muuhun kulttuuriin on ollut aina vähintäänkin outoa, enkä siitä nytkään tämän enempää kirjoita. Sen sijaan voisi ottaa esille roomalaisen filosofi Ciceron (106 eaa–43 eaa) käyttämän sanamuodon kulttuurista: ”animi cultura” eli ”hengen viljely” (useita nettilähteitä). Tämä kuvaa mielestäni hyvin mm. sitä, että kulttuuri on paljon muutakin kuin esim. kulttuurituotteiden kuluttamista.

"Avioliittostimulaattori" Loukun kesäteatterissa 21.7

Ennen kulttuuriaiheisiin siirtymistä aloitan pienellä luontokuvauksella kukista (kuvat edellä). Jokavuotinen kesäretkeni suuntautuu kesä-heinäkuun vaihteessa Joensuun ev.lut.-kirkon mäelle, vanhan kirkon muistomerkin ympärille. Sitä varten on tultava ihan maalta kaupunkiin hetkeksi... Pionit on nähtävä, ja on myös toive välittää somessa kuvien kautta aavistus kukkaloistosta toisillekin! Pihassani Marttalassa kasvaa vaaleanpunainen pioni, joka saattaa tehdä kymmenenkin kukkaa. Kirkonmäellä puolestaan kukkivat runsaina moniväriset pionit. Molemmat ovat ihania.
Sulosaaren näkymiä Savonlinnassa

21.7.2024 saimme kokea Egyptin korvessa iloista ja intohimoista joukkuepeliä kesäteatterin muodossa (kuva edellä). Loukun kesäteatterissa "Avioliittostimulaattori" oli tasapainoinen kokonaisuus, joka piti katsojan mielenkiinnon yllä alusta loppuun, murteiden itä-länsiottelu viehätti, lemmenparin Ainon (Saara Sofia Nevalainen) ja Jussin (Tapio Kärkkäinen) silmien pilke viehätti, ohjaaja Maria Karhapään varma ammattilaistyö näkyi - juuri sopivasti niin kuin kesäteatterissa parhaimmillaan!
Kaunis pinkki lettukahvila Kalliolinna on Sulosaaren ainoa rakennus, rak. 1889.

Lettukahvilasta sai lettuja sekä suolaisella että makealla täytteellä. Itse valitsin letun lakkahillolla ja leipäjuustolla sekä kermavaahdolla. Suussasulavan hyvää oli 😋

Don Giovannin loppukiitoksista 17.7. 

Seuraavalla viikolla (17–18.7) pääsin kauan odottamalleni oopperamatkalle Savonlinnaan - Don Giovanni! 
Savonlinnassa tavattiin tuttuja niin sattumalta kuin myös ennakkoon suunnitellen, shoppailtiin, nautittiin herkuista, kauniista säästä ja tietenkin oopperasta! Yöpaikkamme kesähotellissa oli mitä mainioin: kaksi huonetta, keittiö ja parveke – luxusta. Kalliolinnan lettukahvilassa (kuva edellä) vierailimme 18.7. 

Risteilimme Savonlinnan ympärillä 18.7.

Kulttuuririentojen lomassa olen mietiskellyt myös kirjallisia jatkosuunnitelmiani. Etsiskelin jo noin pari vuotta sitten kirjallisuuden opintojeni proseminaarityötä ajatuksenani, että kirjoittaisin siitä jotain Vuonislahdessa Simpauttaja-juhlavuoden 2023 merkeissä. Työnihän käsitteli Heikki Turusen romaaneja Simpauttajaa, Joensuun Elliä, Hojo hojoa ja Seitsemän kurvin suoraa. Työtäni ei sitten löytynyt mistään sähköisenä eikä paperisena. Etsin mm. kellarikomerot ja vinttikomerot niin maalla kuin kaupungissakin, mutta en löytänyt. Todennäköisesti se olisi löytynyt yliopiston kirjaston arkistoista, mutta niin pitkälle ei aktiivisuuteni riittänyt. Nyt sitten kun muutama viikko takaperin aloin etsiä jotain ihan muuta, eli Sirpalta saamaani gluteenittomien lettujen ohjetta, ja sieltähän se löytyi: leivontaohjeiden joukosta! Ensin löytyi tutkimussuunnitelma, sitten luonnosversio ja lopulta lopullinen työ, jossa ohjaajana toimi professori Erkki Sevänen ja opponentteina Taija Huotilainen ja Heikki Saarenketo. Toivoisin kyllä itselleni hieman järjestelmällisyyttä lisää, sillä asioita löytyy mitä yllättävimmistä paikoista...
Oopperaan mennessä 17.7 klo 18

Proseminaarityöni otsikkona oli ”KILJU JA PONTIKKA RUNON, RIVOUDEN JA RUKOUKSEN INSPIROIJINA. Alkoholin käytön kuvaukset Heikki Turusen Simpauttajassa, Joensuun Ellissä, Hojo hojossa ja Seitsemän kurvin suorassa”. Suuraakkosin kirjoitetun pääotsikon nimi tuli Simpauttajasta, jossa romaanihenkilö Jomppa kuvittelee juopotteluseurueensa pojat Ojaharjun ja Salaman romaanihenkilöiksi, joilla on yhtä aikaa huulillaan runo, rivous, itku ja rukous. Humalassa Jompan mieleen kun tuli monenlaisia tunnelmia ja elämyksiä.

Simpauttaja julkaistiin v. 1973. Heikki Turunen sai v. 1998 Helsingin Sanomien palkinnon parhaasta esikoisesta vuosilta 1964–1998 lukijaäänestyksellä. Palkintosumma oli 20 000 mk. Turunen oli tuolloin 53-vuotias. Simpauttajasta tehtiin jo tuohon aikaan tv-elokuva, näyttämösovituksia ym. (Karjalainen 19.11.1999.) 

Heikki Turunen puhui Siposen Sukuseuran tapahtumassa 13.7, ja kuulin samassa yhteydessä, että Kivenpyörittäjästä on tulossa Vuonislahteen kesäteatteriesitys lähivuosina – ehkäpä jo piakkoinkin?

Tämä aihepiiri jatkuu myöhemmin, kenties jo elokuussa…

Savonlinnan Tuomiokirkon sisänäkymää

Edellä olevat kuvat ovat Olavinlinnasta risteilyltä 18.7. toinen kuva maankamaralta oopperaan mennessä 17.7. 

Olavinlinnan perusti vuonna 1475 tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott, joka tuolloin toimi Viipurin käskynhaltijana. Paikka linnalle valittiin puolustuksen näkökulmasta; jyrkkä kalliosaari kohoaa vuolaan virran keskeltä kahden vesireitin risteyskohdassa. Vihollisen oli vaikea lähestyä linnaa. Linnan perusteellinen korjaaminen tuli ensimmäisen kerran ajankohtaiseksi kahden linnassa riehuneen tulipalon jälkeen 1870-luvulla. Olavinlinnasta kehittyi sittemmin merkittävä matkailukohde ja suosittu juhlien pitopaikka. Kesällä 1912 oopperalaulajatar Aino Ackté järjesti linnassa ensimmäiset niistä viidestä oopperajuhlasta, jotka olivat vuonna 1967 alkaneiden jokavuotisten oopperajuhlien edeltäjiä. (kansallismuseo.fi.)
Kuva on Savonlinnan keskustasta Sokos-hotellin Muikkuterassilta 6. kerroksesta. 

Oheisissa kuvissa on Savonlinnaa vesiltä, kattojen yläpuolelta, kirkosta (Tuomiokirkon uusgotiikkaa vuodelta 1879) ja metsästäkin Sulosaaresta 18.7. 

Kirkko peruskorjattiin 1990–1991 Ansu Ånströmin suunnitelmien mukaan. Alkuperäisessä asussaan kirkossa oli paljon puupintaa. Peruskorjauksen yhteydessä taiteilija Lauri Ahlgrén toteutti Paratiisin neljä virtaa -lasimaalauksen alttarin yläpuolella olevaan ikkunaan. Toukokuun 25. päivä vuonna 2017 salama iski kirkon kellotorniin aiheuttaen pienen tulipalon. Palo saatiin kuitenkin nopeasti taltutetuksi, eikä suurempia vahinkoja ehtinyt syntyä. (Wikipedia 2024.)
Savonlinnan Tuomiokirkon sisänäkymää

Paljon ehtii nähdä, kuulla ja kokea parissa päivässäkin, kun tietää suuntia mitä tahtoo, ja kun tarjonta on erinomaista kuten kesä-Savonlinnassa. Kiitos vielä Tiina-siskolle hyvistä ennakkovinkkauksista ja martta- ja matkakaveri Pirjolle aktiivisesta ja hyväntuulisesta seurasta. Käytimme ajan erittäinkin tehokkaasti iloksemme, virkistykseksemme ja kokemusmaailmojemme kartuttamiseksi. Tänne täytyy palata jälleen...
Savonlinnan Tuomiokirkon torni sinistä taivasta vasten

Savonlinnan tuomiokirkko on Savonlinnan seurakunnan pääkirkko. Kirkko on rakennettu vuosina 1874–1878. Kirkossa on istumapaikkoja 800. Tyyliltään kirkko noudattaa uusgotiikkaa. Talvisodassa 1. maaliskuuta 1940 Savonlinnan kaupunkia pommitettiin, ja kirkko raunioitui pahasti. Kirkko rakennettiin uudelleen vuosina 1947–1948 arkkitehti Bertel Liljequistin suunnitelmien mukaan ja vihittiin uudelleen käyttöön 4. joulukuuta 1949. (Wikipedia 2024.) 

Maukkaat juhlakakut Herranniemessä 13.7. 

13.7.2024 osallistuin Herranniemessä Siposten sukuseura ry:n sukujuhlaan ja vuosikokoukseen. Hienointa oli kaikki mukavat kohtaamiset sukulaisten kanssa, mutta mahtava bonus on myös herkkupöydän antimet ja viihtyisä ympäristö. Sukutapaaminen järjestettiin nyt 15. kerran, ja Herranniemessäkin on tavattu tätä ennen jo vuosina 2014 ja 2015.
Kittilän teatterin Loihakat lausujat

Saimme kokea Vuonislahdessa vähälle aikaa toisenkin lämpimän kulttuurisen tuulahduksen, tällä kertaa pohjoisesta 11.7.24: Kittilän teatterin Loihakat lausujat esittivät "KOHTAAMISIA".  Suomalaisten alkuperäiskulttuurien kohtaaminen elämyksin -esitys oli Pohjois-Karjalassa nyt kuudennen kerran, mikä oli tällä erää kiertueen viimeinen esitys. Ohjelmassa oli musiikkia, murretta, monipuolista materiaalia. Tekstejä Tove Janssonilta, Edith Södergranilta, Nils-Aslak Valkeapäältä ja Oiva Arvolalta. Kiitokset viihtyisästä kesäillasta Kukku-teatterin nuotiopiirissä Kittilän teatterille ja Pielisen Lumo ry:lle 🌸
Runonlaulajan pirtin sisänäkymää 8.7.

Historiaa ja kulttuuria on mielestäni vaikeaa erottaa toisistaan, ainakaan omassa kokemusmaailmassani – esimerkkinä voisi ottaa vaikkapa kirkot tai muut historialliset rakennukset ja niiden esineistön (esim. kuva edellä). Mietin, että kun kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia kiertelee ihastelemassa, onko se kulttuurin vai historian harrastamista? Ei löydy vastausta, en minulta ainakaan. Heinäkuussa pääsin myös historian äärelle mm. niin kirkkoihin tutustuessani kuin historiakävelylläkin, josta lopuksi.

Raappanan maja Ilomantsissa 8.7.

Ilomantsin Parppeinvaaralla oleva maja on alkujaan kenraalimajuri Erkki Raappanan johtaman 14. divisioonan sodanaikainen komentopaikka. Sieltä johdettiin Rukajärven taisteluita. Raappana johti loppukesällä 1944 myös Ilomantsin puolustustaisteluita. Maja evakuoitiin Itä-Karjalasta alkukesällä 1944 vetäytyvien suomalaisjoukkojen mukana. (viakarelia.fi.)

Näkymä Hermannin Viinitornista

Tämä kuva on Hermannin Viinitornista 33 metrin korkeudesta. Itselleni ja joukolle matkakavereitani annan "papukaijamerkit" lähes kahdensadan portaan kapuamisesta ylös ja laskeutumisesta alas. Vanhan vesitornin huipulle rakennetulta näköalaterassilta avautuivat huikeat näköalat vehreille pelloille, sinisenä siintelevälle järvelle ja mm. historiallisiin pihapiireihin. Iloa väreistä 💚💙

Sadan enkelin kirkosta 8.7

Pääsimme tällä 8.7 retkellä tutustumaan sekä Pyhän Elian kirkkoon että luterilaiseen Sadan enkelin kirkkoon. Kirkkojen ulkopuolelta en ottanut kuvia, koska korjaustoimia (mm. ulkomaalausta) oli meneillään molemmissa kirkoissa. Sadan enkelin kirkko on värikkyydessään ja kuviensa runsaudessa ainutlaatuinen, totesimme sen jo sisään astuessamme. Oppaamme mm. mainitsi, että kuvien yhteydessä on tekstit selittämässä aiheita, kirkko on rakennettu jo 1700-luvun lopulla ja kirkon urut ovat 1930-luvulta.

Sadan enkelin kirkosta 8.7

Hieman lähdetietoa luterilaisesta Sadan enkelin kirkosta:

Ilomantsin luterilainen kirkko on kuvakirkko. Järjestyksessään viides luterilainen kirkko on rakennettu vuonna 1796. Kirkossa on noin 800 istumapaikkaa. Kirkon sisätilat ovat värikkäästi koristellut. Koristeet maalasi Samuel Elmgren. Kirkon sisämaalauksissa on laskettu olevan yli sata enkelin kuvaa - siksi kirkkoa kutsutaankin "Sadan enkelin kirkoksi". (ilomantsinseurakunta.fi.)

Sadan enkelin kirkosta 8.7

Ajatus kuvakirkosta on voinut saada innoitusta ortodoksisen kirkon läheisyydestä. 1700-luvulla sekä luterilainen että ortodoksinen kirkko sijaitsivat Pappilanvaaralla, mutta vuonna 1794 salama poltti molemmat kirkot, ja siitä asti ne ovat olleet erillään. (visitilomantsi.fi.)

Elian kirkosta 8.7

Pääsimme käymään 8.7 myös mm. Pyhän Elian kirkossa Ilomantsissa. Hyvin ja monipuolisesti rakennetun kesäretkemme järjesti TSL, suurkiitos erityisesti Aulille! Tämä kokija keskittyi kirkossa mm. ihailemiinsa perinnekäsitöihin. Huomiotani kiinnitti erityisesti Elian kirkon kauniit käspaikat. Isä Jason opasti meitä ja kertoi, että aiemmin seurakunnassa toimi käsityöpiiri/-piirejä, jotka valmistivat mm. käspaikkoja. Toisaalta kukin kädentaitaja saattoi tehdä oman (nimikko?) ikoninsa ympärille käspaikan.
Kauniit käspaikat Elian kirkossa

Lähdetietoa ortodoksisesta Elian kirkosta:

Nykyinen profeetta Elian kirkko valmistui vuonna 1891 ja vihittiin käyttöön v. 1892. Se on tiettävästi jo kuudes ortodoksinen kirkko Ilomantsin tienoilla. Kirkon suunnitteli pietarilainen arkkitehti Dimitrij Sadovnikov ja siinä on myöhäisklassistisia piirteitä. Pääkupolia ympäröi neljä pienempää kupolia. Länsipäädyssä on kellotorni. Elian kirkko on Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Elian kirkon nimikkoikonin (ensimmäisessä kuvassa oikealla) maalasi tunnettu ikonimaalari Petros Sasaki 1980. Ensimmäinen kirjallinen maininta Ilomantsin Elian seurakunnasta on vuoden 1500 Vatjan viidenneksen verokirjassa. Ilomantsi oli laajan pogostan eli veronkantopiirin keskuskylä. (ortodoksinenkulttuurikeskus.fi.)

Ilja & kumpp. Vuonislahdessa 3.7. 

Ilja Teppo (laulu ja kitara), Sami Hopponen (harmonikka) ja Antti Huuskonen (lyömäsoittimet ja mandoliini) saapuivat iloksemme konsertoimaan Vuonislahteen 3.7 (kuva edellä). Esitys oli tällä kokoonpanolla ensimmäinen - saimme siis kokea Vuonislahden tanssilavalla maailman ensi-ilta-esityksen!

Nurmes-talon edustalla 1.7.

Antoisan Nurmeksen kulttuuripäivämme 1.7 päätteeksi pääsimme konserttiin "Luovan hulluuden lumoa" Hannikaisen salille Nurmes-talolle. Sää ei haitannut edes "omakuvan" ottoa sateessa Nurmes-talon edustalla (oheisen kuvan otti matkakaverini Tuula).  Nurmeksen kesämusiikkia oli mahd. kuulla koko tuon viikon ajan 30.6–7.7.2024. 

Heinäkuun 1. päivänä 
pääsimme Joensuun kaupunginorkesterin ystävien järjestämälle konserttimatkalle Nurmekseen. Päivän aluksi suuntasimme v. 1905 rakennetulle Kauppalantalolle, jossa Risto Nordell piti luentonsa vanhan musiikin historiasta. Kerrassaan upea luento, laaja tietosisältö ja mitä kauneimmat musiikkiotteet mm. yli puolen vuosituhannen takaa. Täytyykin hakea YleAreenalta lisää kuunneltavaksi näitä Nordellin luentoja, joista eräs matkakaverimme vinkkasi.
Nurmeksen ort. kirkko

Nurmeksen ort. kirkossa saimme kuunnella musiikkia teemalla "Flow my Tears - Kyynelteni virta" 🙏 Kuulimme luuttulauluja renessanssin englantilaisista ja ranskalaisista kammareista Risto Nordellin johdattelemana; sopraano Tuuli Lindeberg lauloi ja Eero Palviainen soitti luuttua.

Lopuksi muisto kuluneelta heinäkuulta, mikä liittynee enemmän historiaan - vai olisiko kulttuurihistoriaa. Pyysimme "Annan albumin" kirjoittaneen Sirpan oppaaksemme ja sovimme kokoontumisen ajankohdaksi tiistai-iltapäivän 2.7.2024 Joensuun hautausmaan portilla. Aurinkoisena iltapäivänä meitä historiasta kiinnostuneita saapui paikalle reilusti toistakymmentä. Taustatiivistystä: Mustosten kotitalo Joensuussa (Koskikatu 1) on yksi harvoista hyvin säilyneistä puutaloista Joensuussa. Siellä on yhä ilonamme Annan kammari, Kauppaneuvoksen kahvila ja mm. käsityömyymälöitä.

Violetit syreenit kukkivat Anna Bamfordin os. Mustosen haudalla 4.6.2024.

Annan (1866–1947) juuret ovat isänsä Antti Mustosen puolelta Pielisjärveltä, Lieksan Hovilasta. Antti syntyi Hovilassa 1810 ja kuoli Joensuussa 1877.  Kiinnostavaa on myös se, että Joensuun hautausmaalle Mustosten sukuhaudan läheisyyteen haudattu vuonislahtelaissyntyinen Reinhold eli "Reittu" Ryynänen (1838–1872) oli aviossa kauppaneuvos Mustosen vaimon Lovisan sisaren Sophia Alexandran kanssa. 31-vuotiaana kuolleesta Sophiasta on komea-asuinen kuva Sirpan kirjassa s. 16. 

Reinholdin isovanhemmat olivat vuonislahtelainen Matti Ryynänen ja kauppaneuvos Mustosen vanhempi sisar Anna. Kauppaneuvos A.M auttoi Joensuuhun muuttaneen sukulaispoikansa Reinholdin liike-elämän alkuun; kauppaneuvoshan oli Reinholdin isoäidin veli. Sittemmin vain 33-vuotiaana sydänkohtaukseen menehtyneestä Reinholdista kasvoi merkittävä pankki- ja liike-elämän vaikuttaja Joensuussa. Mielenkiintoista – historia avautuu palanen kerrallaan! Menneiden aikojen pohtiminen on mielestäni myös todella tehokasta aivovoimistelua. Juuri sitähän se mitä suurimmassa määrin onkin! Olen sanonut ystävilleni puolileikilläni, että koska en välitä sudokuista, sanaristikoista, peleistä, askarteluista, palapeleistä tmv., hyvänä ja tuiki tarpeellisena tällaisen ikääntyneen (69 v.) aivovoimisteluna toimikoon vaikka historian koukeroiden pohtiminen - kukin taaplaa tyylillään. Inspiraatiota siihen antavat mm. hautausmaakävelyt ja nyt myös kirja "Annan albumi" (Sirpa Sulopuisto 2022). 

 Hyvää sydänkesän aikaa kulttuurin parissa ja marjametsässäkin 🍒🍓🌼