”Ei Jumala kiireestä puhunut, kun aikaa loi” (suomalainen
sananparsi).
Olen jutellut joidenkin kaverieni kanssa eläkkeelle
siirtymisen iloista, huolista ja mm. siitä, oliko helppoa/vaikeaa jäädä
eläkkeelle. Pyydettiin kirjoittamaan tänne blogiinikin aiheesta, ja niinpä nyt
tuleekin ihan erityispitkä kooste 😃 Näkökulmat ovat tässä pääosin naisten, ja olisikin kiintoisaa kuulla, mitä mieltä miehet ovat. Kommentit ovat tervetulleita 👍 En usko mustavalkoisuuteen tässäkään, ts.
että kaikki olisi vain joko ihanaa tai kamalaa, vaan lopputulema lienee jossakin
välimaastossa. On plussia, miinuksia ja varsinkin eri näkökulmia. Paneuduin nyt ihan miettimään, mitkä sitten ovat niitä plussia ja miinuksia tässä omassa eläkeläisen
elämässäni.
Joku kaverini kertoi
olleensa eläkkeellä jo muutaman vuoden, ja totesi parin ensimmäisen vuoden
olleen jonkinlaista välitilaa. Hän oli mieltänyt eläkkeelle siirtymisen olleen hänelle
jonkinlainen prosessi, ja siinä oli mennyt noin 3 - 4 vuotta, ennen kuin tilanne ns. tasaantui.
Sen jälkeen uuteen elämäntilanteeseen tottui. Joku toinen sanoi, että hän on
eläkkeellä kuin pitkällä lomalla. Itse en ole (ainakaan vielä?) tällaista
kokenut. Harmi sinänsä, mukavaahan se olisi, jos nauttisi tästä kaikesta kuin ihanasta
lomasta. Mutta mistäpä tuon tietää, vaikka niin olisi vielä joskus, vuosihan tässä tätä uutta elämänvaihetta on
vasta mennyt.
 |
| Mökkitielle riennämme yhä jokaisena viikonloppuna satoi tai paistoi. Jos itseä väsyttäisi lähteä sateisena marraskuun iltana ajelemaan, toinen kyllä jaksaa 😃 |
Olen pohtinut sitäkin, miksi pidän tai ainakin aiemmin pidin
mahdollisuutta keikkatyöhön kohdallani tärkeänä. Monista eri syistä eläkkeeni
on työvuodet (45) huomioiden pieni, joten toki lisätienestikin olisi paikallaan.
Eräs maataloustyötä ikänsä tehnyt piti tätä suomalaista keskieläkettä (noin
1600 - 1700 e/brutto) hyvänä. Hän sanoi, että näkökulma muuttuu, kun vertaan
eläkettäni vaikka hänen eläkkeeseensä, minkä hän kertoi olevan paljon pienempi. Kiinnosti katsoa suomalainen keskieläke ihan lähteestä, ja miesten keskieläke oli 1 874 euroa kuukaudessa ja naisten 1 476 euroa, eli naisilla reilun viidenneksen vähemmän (Eläketurvakeskus 2019). Itseasiassa yllätyin tuon eron suuruutta yhä vielä nykyisinkin. Naiset kouluttautuvat pitkälle, joten voisi ajatella eläkkeen eron olevan kapeampi 😳
 |
| Mökin portailla sateisena kesäpäivänä wanhan ajan torille lähdössä (kuva: MP) |
Koetan muistutella mieleeni, että näkymä muuttuu oikeastaan
ihan missä vaan sen mukaan, kehen tai mihin vertaa. Aina voi olla paremmin tai pahemmin. Olen kylläkin jo nyt huomannut, että vaikkapa hammaslääkärilaskuista
tai esim. pyykinpesukoneen rikkoutumisesta/uusimisesta en olisi selviytynyt,
jos en olisi säästänyt työvuosina ns. pahan päivän varalle. Toisaalta myös
lääkekulut voivat olla korkeat, joten saattaa olla haasteellista niistäkin
selviytyä, vaikka yhteiskunta tukeekin. Vuonna
2019 lääkkeiden vuosiomavastuu on 572 euroa, sen jälkeen maksetaan yleensä
vain hyvin pieni omavastuu. Olen pohtinut, että kannatti olla iloinen veronmaksaja 45 vuotta, nyt saan yhteiskunnalta tukea sydänlääkkeisiini, kuntoutukseen ja erikoissairaanhoitoon.
 |
| Lettukestit mökkirannassa. Sirpan antamalla gluteenittomalla lettuohjeella onnistuttiin hyvin ja Pirjon lahjoittama kotitekoinen hillo kruunasi kestit 😋 |
Mietin myös, onko taloudellisen puolen lisäksi muita huolen aiheita. Eräs on ehkä
se, että sitä on itsekin aika "erikoisesti" ajatellut, että kaikki
vuosikymmenten saatossa hankittu kokemus, koko elämän mittainen kurssitus ja
mm. yliopistokoulutus käyvät eläkkeelle siirryttäessä yht´äkkiä ikäänkuin tarpeettomiksi.
Joku korkeasti koulutettu tuttava sanoi, että ammatillinen osaaminen, kokemus ymv. tuntuu valuneen
jonnekin olemattomiin, tai vähintäänkin käyneen merkityksettömäksi. Vain pelkkä murentunut hiekkalinna tuntuu
olevan se, mitä on rakentanut vuosikymmeniä ja minkä varaan identiteettikin on saattanut
rakentua 😞
 |
| Ystäväni Riitan kanssa olemme jakaneet paljon ajatuksia ja kokemuksia. Tässä yhteisillä kahveilla Kuhasalossa 💜 |
Itsestänikin tuntuu välillä kuin elämänmittainen tieto- ja taitopääoma olisi nyt kuin kourallinen hiekkaa vain, mikä sekin valuu sormien välistä
jonnekin taivaan tuuliin. Voisi ajatella, että ”mitä välii”, mutta onhan tämä
kaikki kuitenkin kovalla työllä rakennettu 😳 Siitä en lopulta osaa
sanoa, onko se sitten plussaa vai miinusta, kun/jos jäljelle jää lopulta vain
se ihminen, mikä hän ”paljaimmillaan” on, ilman ammatillista kuorta,
suojamuuria tai mitään muutakaan työminään liittyvää. Tämä on eräs näkökulma. Kaikesta joutuu lopulta luopumaan, elämästäänkin.
 |
| Eläkeläisen elämäni viikoittainen kohokohta on jooga tässä kauniissa historiallisessa salissa. Upeat punaiset samettiverhot, kiiltävä puulattia ja mm. joogatermit pienen aallon liike ja kuunsirppi viehättävät 💕 |
Julkisuudessa keskustelleittenkin mukaan eläkkeelle siirtyminen voi olla
silloin vaikeaa, jos on ollut sellainen työ tai ammatti, ettei työvuosina
tarvittuja taitoja voi eläkkeellä enää hyödyntää. Lisäksi minäkuva on voinut
rakentua pitkälti työn varaan. Silloin voi joutua eläkkeelle jäätyään
läpikäymään tietyn prosessin tai jopa surutyön. Koetan nyt ajatella myönteisemmin,
että jospa sitä tietoa/taitoa/kokemusta voisi sittenkin vielä jossain käyttää -
vaikka harrastuksissa, vapaaehtoistyössä tai järjestöissä. Mennessä näkee!
Erään vapaaehtoistyöhön liittyvän ryhmän vetäjäksi pyydettiin perustelulla,
että sinähän olet tottunut olemaan ihmisten kanssa. Arvostan perustelua, harkitsen...
 |
| Visuaalista hahmottajaa kuvataide ilahduttaa, missä sitten liikkuukin. Tämä näkymä on Joensuun ev.lut. seurakuntasalista |
Nyt on ollut aikaa mietiskellä enemmän sitäkin, kuinka
suuria eläkkeiden erot ovatkaan. Koulutus tietenkin vaikuttaa, mutta samalla
alalla työskennelleittenkin kk-eläkkeen ero voi olla reilusti nelinumeroinen
luku. Ymmärrän, että eläke muodostuu maksetuista työeläkemaksuista
yms., ja mitä suurempi palkka on työuran aikana ollut, sitä suurempi on
eläkekin. Suuret tuloerot matkaavat mukana siis automaattisesti
eläkevuosillekin. En aio keskittyä tässä politikoimiseen, mutta tiiviisti ilmaisten: kannatan
pienempiä palkka- ja eläke-eroja. Tuloerojen kasvaessa uhkana voi olla vaikka mitä kielteistä ja esim. hyvinvointivaltion rapautumista siltäkin suunnalta,
jos eläkeläinen ei pärjää enää taloudellisesti tai jonkun täytyy tehdä useampaa
työtä, jotta selviytyy välttämättömistä kuluistaan. On avartavaa katsella
asioita useammalta kantilta, ja seurasin esim. eduskuntavaalien aikaan
ehdokkaiden esittelyjä, rohkeneeko joku laittaa vaaliteemakseen esim. sen, että
eläkkeiden katto tulisi asettaa vaikkapa 3000 euroon kk:ssa. Mielestäni sillä kyllä toimeen tulee, ja usein tuon suuruista eläkettä saavalla on palkkatulotkin
olleet jo sellaiset, että säästöön lienee jäänyt. Todella harvassa olivat muuten
tällaiset vaaliteemat 😯 En osaa sanoa miksi. Luulen että ainakin
pienituloisia äänestäjiä ko. teema olisi hyvinkin puhutellut.
 |
| Tälle eläkeläiselle keskeinen harrastus on mm. pöytälaatikoiden ja komeroiden raivaus. Pöytälaatikosta löytyivät tällaisetkin aarteet noin 20 - 30 vuoden takaa: presidenttien Ahtisaaren ja Halosen sekä työministeri Jaakonsaaren kutsukortit 👍 Tässä pienessä nykyelossani tuntuu uskomattomalta, että tuollaisetkin hienot kokemukset olen saanut kerran elää! |
Plussaa eläkeläisen elämässä on kaikessa moniselitteisyydessään sekin, että eläkkeellä ei
esim. tarvitse olla sellaisessa seurassa, jossa on paha olla. Jos työympyröissä
on äärimmillään kiusaamista, sen tyyppisistä tilanteista voi eläkkeellä
pysytellä loitolla - jos ei sitten välttämättä halua masokistisesti työntyä
riitaporukoihin, oli kyse sitten somesta tai muusta kanssakäymisestä. Tämä
somen suurkäyttäjä on ottanut ohjenuorakseen, että kun itse yrittää olla
mahdollisimman asiallinen ja ystävällinen, saa useimmiten samanlaista
vastakaikua. Aina näin ei välttämättä ole; rakeita voi tulla niin että
ropisee, mutta kohdallani some on ollut onneksi varsin helläkätinen 😏
 |
| Eläkeläisen elämän hemmotteluhetkiä on kampaajalla käynti joka toinen kuukausi (kuva: Seija Weeman). Tässä on yllä feresi, sillä kampaajalta riensimme ystäväni Tuulan kanssa vapaaehtoistyökeikalle Vetreaan 😍 |
Plussaa eläkeläiselämässä on myös se, että ei tarvitse esim. askaroida itselle merkityksettömien
tai toisaalta liian raskaiden tai uuvuttavien asioiden parissa - jos ei sitten välttämättä
halua. Täysin tämä ei luullakseni onnistu, mutta uskon että suurelta osin kuitenkin. Aamu-tv:ssä joku haastateltava sanoi, että jokin asia tai joku
henkilö tuntuu kuin imevän itsestä energiaa, ja mitään ei saa takaisin. Lopulta tuntee olonsa todella tyhjätakkiseksi. Itseään säästääkseen tällaisia
tilanteita voi eläkkeellä koettaa vältellä.
Miinusmerkkistä voi olla se, jos ei ole lapsenlapsia, joiden seurasta
nauttia ja heitä hoivata. Lapset tuovat sisältöä elämään, ja joku voi kokea
niinkin, että putoaa kuin tyhjän päälle eläkkeelle jäädessään. Näissä
tilanteissa joutunee enemmän käyttämään luovuuttaan, jotta saa elämäänsä
mielekästä toimintaa ja sisältöä. Mutta entäpä seuraava näkökulma: tämähän voi
olla sekä plus- että miinusmerkkinen juttu? Aivojahan on kehotettu käyttämään
monipuolisesti ja luovasti. Asiantuntijat sanovat, että tämä on tärkeää mm. muistisairauksien
ja jopa aivoinfarktin ehkäisyn kannalta 😄
Plussaa kaikessa arkisuudessaan on se, ettei kello ole (yleensä) soimassa
aamulla ja ainakin itse nukun nykyään PALJON paremmin kuin työaikana. Toisinaan
saatan laittaa kellon yhdeksäksi (!) soimaan, jos on jumppa kymmeneltä. Tällaista en ole kokenut vuosikymmeniin. Työaikana heräsin useimmiten viimeistään kuudelta (tai paljon aikaisemmin)
vaikka kello ei olisi ollut soimassakaan.
 |
| Kuoromatkalla Petroskoissa ja Tsalnassa Tuomi-kuoron vieraana kesäkuussa 2019 (kuva: Eveliina Salomaa, Äänisen tuulisella rannalla kesäkuun lopussa). Toivottavasti noille runon ja laulun maille pääsee jälleen ensi kesänä! |
Ollaan joskus kaveriporukoissa juteltu sellaistakin, mitä nostaisi esille
esim. kuolinvuoteellaan, tai mitkä asiat haluaisi muistokirjoituksessaan olevan,
jos joku sellaisen laatisi. On varsin mielenkiintoista pysähtyä miettimään, mitä
haluaisi itsestään muistettavan. Tässä juttutuokiossa ansiokseni mainitsin sen, että olen
pystynyt omin voimin (ja tietty yhteiskunnan maksaman opintotuen turvin)
kouluttautumaan: kauppaopisto, iltalukio ja yliopistoa viisi vuotta pääosin työn ohessa. Keskinkertaiset kykyni 😉huomioiden etenin mielestäni vaikeissakin käänteissä sitkeästi ja määrätietoisesti, ja valmistuin opinnoistani määräajassa.
Lähtökohdat olivat varsin heiveröiset, epävarmuus vaivasi. Takaraivossa
kaikuivat aikoinaan kuullut epäilyksentäyteiset sanat 😟 En kuitenkaan luovuttanut.
 |
| Soihtu-kuoro ja venäläinen Tuomi-kuoro esiintyvät yhdessä Joensuun Pakkahuoneella 3.11.2019 (kuva: Auli Turunen 3.11.2019). Itse laulelen alttoa tuossa keskivaiheilla tenori-Anssin ja altto-Eveliinan välissä 💙❤ |
Kun kirjoitan tästä kaikesta, on hyvä tilaisuus samalla prosessoida elämäntilannettaan. Luulen että jos oikein todella halajaisin ja jaksaisin, voisin tietysti
ilmoittautua työnhakijaksi keikkatöihin, ja saattaisi hyvinkin tulla
toimeksiantoja. Ko. työ voisi olla myös sellaista, mikä ei veisi nuoremmilta
työtä, vaan parhaimmillaan olisi eräänlaista kokemukseen perustuvaa (täydentävää?) asiantuntijatyötä. Elämä on valintoja eläkkeelläkin. Nyt kuitenkin tuntuu, että
terveyteni / sairauteni hoito ja mahdollisimman stressitön ja kiireetön elämä
on se numero yksi. Niin eläkeläisen kuin työssä käyvänkin olisi hyvä mitoittaa toimintansa voimavarojensa
mukaiseksi, ja alun sananparteen viitaten, itselleni todella tärkeää on
kiireettömyys. Jotkut eläkeläiset sanovat, että on ihanaa kun on eläkkeellä kiire;
mutta mikä sopii naapurille, ei välttämättä sovi itselle ja päinvastoin.Toisaalta pelkään stressiä yövalvomisineen, mitä kiire tai se sinällään
mielenkiintoinen ja antoisa työ kenties toisi...
Digitaalisuus on myös sellainen juttu, mitä en lue
vahvuudekseni tai edes mielenkiinnon kohteekseni. Digiloikka ja -laukka on sangen
vauhdikasta niilläkin aloilla, mitä nyt ajattelen. Käytän toki tietotekniikkaa tätä blogiakin kirjoittaessani, mutta esim. jatkuvat ohjelmistopäivitykset rasittavat. Tänään huomasin netistä kiinnostavan linkin yle.fi/digitreenit. Jospa siitä olisi apua esim. fb:n uuden version
päivittämiseen. Eilen illalla sitä jo puhelimestani yritin, mutta eipä onnistunut
useallakaan yrittämällä. Elämä on yhtä opiskelua hautaan saakka - ainakin digiasioissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti