Heinäkuun hellettä, kulttuuririentoja ja yhdessä tekemistä

Varjoisien lehtojen salaperäinen kaunotar varjolilja 💜

Eino Leinon päivää vietetään runoilija Eino Leinon syntymäpäivänä heinäkuun 6. päivänä. Se on ollut vuodesta 1992 vakiintunut liputuspäivä, jota vietetään runon ja suven päivänä. Aloite runon ja suven päivästä on peräisin Veikko Sinisalolta. (Wikipedia 2021.)  Tänä vuonna kävin Ilosaaressa seuraamassa Miihkali Arhippaisen patsaan kukitusta em. päivänä 6.7. Tilaisuuden järjesti Joensuun Kalevalaiset Naiset. Tässä päivityksessäni olen siteerannut Eino Leinon runoja sekä Heli Laaksosta ja Eila Kivikk'ahoa.  

Tämä kuva on alppiruusupuistikosta Vainonniemen huvilan risteyksen tienoilta.

Poikkeuksellisen kova hellekausi on jatkunut nyt jo pitkään. Tällaisilla helteillä ei jaksa tehdä oikein mitään, eikä onneksi ole pakkokaan. Jossain takaraivossa kuitenkin rummuttaa, että mattoja ja ikkunoita pitäisi pestä, lakkasuollekin tulisi rientää, mieluiten aamuyöstä kun on vielä viileämpää. Ne saavat kuitenkin odottaa ainakin tämän kohdalla. Hatun- ja peukunnosto teille, jotka jaksatte 👍

Pionit kukkivat upeasti Joensuun ev.lut. kirkon vierellä 

Nykyään (liittyneekö ikääntymiseen?) olen alkanut soveltaa yhä useammin "vie mennessäs tuo tullessas" -periaatetta, tai voisihan sen sanoa niinkin, että yksi tie monta asiaa. Harvoin viitsin edes esim. kaupungille lähteä vain yhden asian vuoksi (jos ei ole pakko mennä esim. apteekkiin), vaan koetan niputtaa samaan käyntiin useamman jutun. Myöhemmällä illalla, jos/kun päivällä on liian kuuma, olen yleensä tehnyt kävely- tai pyöräilylenkin. Selkä on oireillut pienenä kipuiluna ja kotona pitäisi kai jumppailla, ainakin venytellä, olipa kuinka lämmin tahansa 😓

Ruusupuiston ruusut kukkivat monivärisinä, joskin kuivuus ja kuumuus ehkä vaikutti kukoistukseen.

Laiskuus hyväksyttänee helleoloissa, sitä selittelee itselleen. On se vaan kumma, kun yhä näillä kymmenillä ja sairausdiagnoosin saaneenakin, jokin ääni pään sisällä käskee: tee työtä, suorita jotain! Moni kaltaiseni viiskytluvulla (tai aiemmin) syntynyt sanoo, että tuntuu kuin suorastaan se olemassaolonsa oikeutus pitäisi tienata työtä tekemällä niin kauan kuin elon päiviä riittää. Tässä iässä tätäkin asiaa huomaa pohtivansa ja etsivänsä jonkinlaisia selityksiä yhä enemmän. Loppujen lopuksi ei siihen sen kummempia selityksiä tarvita, kuin että sotien jälkeisessä jälleenrakentamisessa työ ja myös omillaan pärjääminen oli tietynlainen hyve, toisinaan jopa itsestään selvyys. Lapset kasvatettiin itse ja laitettiin myös mukaan kodin töihin heti, kun kynnelle kykeni. Oikeastaan tuntuu siltä, kuin kaikki olisivat tehneet silloin jotakin työtä koko ajan. Melkeinpä kadehdin heitä, jotka osaavat heittäytyä nauttimaan elämästä, ilman omantunnon pistosta tekemättömistä töistä tai velvoitteista.

Poltetun oranssin sävyiset ruskoliljat kukkivat noilla Punaisen talon seinustoilla, missä asutusta on ollut jo 1700-luvun alusta alkaen.

Huomaan että nykyään alkaa usein loppuiltapäivästä ja illasta helle väsyttää tavallista enemmänkin, mutta onneksi voin levätä. Iltapäivällä saattaa olla välillä jopa +45 astetta keittiön aurinkoisen puolen ikkunassa. Näihin keleihin on vain tottuminen. Tällaista ja kai pahempaakin tulevat kesät olemaan kiihtyvällä vauhdilla etenevän ilmastomuutoksen myötä. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen kasvaa, sanovat asiantuntijat. Tuuli olisi ihana ulkoillessa, paarmatkin pysyisivät loitolla. Viileällä ruohikolla olisi mukavaa makailla, mutta eipä voikaan, punkkeja on ollut tänä kesänä tavallista enemmän. Nahkassani ehti punkki majailla pari vuorokautta, mutta sitä punaista rengasta sen ympärille ei onneksi kehittynyt. Selvisin siis ilmeisesti pelkällä säikähdyksellä.

Tämä tekstiili on kudottu sillasta v. 1942 (kuva navettamuseosta Punaiselta talolta)

 

Ajattelin laittaa tähän heinäkuun blogiini tällä kertaa enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Monet tässä olevat tekstiosat olen muokannut fb-päivityksistäni. Saamani palautteen mukaan vakituisissa lukijoissani on myös heitä, jotka eivät ole fb:ssä, joten haitanneekos tuo, jos samoja asioita tulee toistettua. Mietin yleensä jo hyvissä ajoin ennakkoon kulloistakin teemaani ja nyt tuntui, ettei oikein mitään erityistä ole mielessä – ei siis juuri muuta kuin h e l l e. Sitten aloin selata puhelimen kuvatiedostoa, ja valitsin sieltä kolmisenkymmentä viime viikkoina ottamaan kuvaa, pari kuvamuistoakin. Valitsin kuvat sillä ajatuksella, että niiden välittämänä on tullut jotain iloa tai innostuksen kipinää. Näitä asioita on värit, nyt esim. oranssin tai punaisen eri sävyt ja historia tietysti minulla on aina mukana eri muodoissaan. Tekstiä (ainakaan uutta asiaa?) ei tarvitse olla ainakaan niin paljon kuten kohdallani yleensä, kuvat puhukoot puolestaan 😊

Utran kesäteatterissa Anoppia katsomassa 6.7. Yhdessä nauraminen teki hyvää 👍

Käsityömyymälän peikot ja muut satuhahmot ihastuttivat tällä kertaa erityisesti – myymälässä oli kyllä niin paljon kaikkea kaunista 💗

Olen huomannut, että aiemmin vähäisinä pitämäni asiat tuntuvat nyt jotenkin merkityksellisemmiltä, johtuneeko korona-ajan opetuksista. Iloitsin eilen esim. kaupunkijuna-ajelusta, torilavan esityksistä, lauantaisin Vuonislahden kesätoreista jne. Kulttuuria ja erityisesti live-musiikkia on todellakin kaivannut pitkän koronaeristyksen jälkeen. On ollut nyt iso ilo päästä yhdessä toisten kanssa seuraamaan esim. kesäteatteria, laulamaan yhteislauluja ulkona ja ihan vaan tapaamaan tuttuja vaikka torikahvien merkeissä. Sain viime viikolla toisen koronarokotteen, joten siinä(kin) mielessä tuntuu nyt turvallisemmalta. 

Tervetuloa herkuttelemaan, toivottaa tämä tyylikäs daami kahvipannun kera 😋

Satuimme viime sunnuntaina Ahvenisen Punaiselle Talolle juuri 20-vuotisjuhlan alkaessa. Tuntuipa tosi hyvältä päästä sinne jälleen. Viime kesänähän se oli suljettuna. Saimme kuunnella harmonikkamusiikkia, juhlapuheen ja kuulimme myös talon historiasta. Lahtolan tila on perustettu jo 1600 - 1700-lukujen vaihteessa. Nykyinen asuinpaikka on perustettu 1800-luvun alussa. Hassilan talon omistaja oli Aadolf Juhonpoika Hassinen (s. 1893) ja hänen vaimonsa Eveliina (1914 - 1988) on ollut tilan viimeinen vakituinen asukas. Talo siirtyi Ahvenisen kyläyhdistyksen omistukseen v. 2014. 

Tuohitorvea soittava hahmo Punaisen talon pellon pientareella

Kulttuurinnälkäinen nautti myös museokäynnistä Punaisella talolla, erityisesti tuo sodan aikainen kasvivärjätty poltetun oranssin sävyinen sillavaate (ks. kuva edellä) herätti mielenkiintoni. Esittelytekstissä sanottiin, että tämä tekstiili on kudottu sillasta v. 1942. Sota-aikana oli kaupoissa myytävänä silla-paaleja. Silla piti karstata samoin kuin villa, että sitä pystyi kehräämään. Se oli varmasti kovan työn takana! Tämän tekstiilin langat on värjätty kasveilla. Siihen aikaan ei kaupasta värjäysaineita saanutkaan, esittelytekstissä todettiin. 

Emännät heinätöissä

Pois lähtiessämme ihailimme vielä veikeitä hahmoja heinäpellolla, tällekin haravoijalle sanoin vaistomaisesti "päivää", kun oli niin luonnollisen näköinen 😁

Ensin lypsetään, sitten siivilöidään ja siirretään tonkkaan...

Tämä Heli Laaksosen runo sopii hyvin helteiseen hetkeen (mittarissa juuri nyt auringon puolella +42) ja äskeiseen sähkökatkoonkin. Kaapelivaurion takia oli noin 4400 taloutta tässä keskikaupungilla vailla sähköä, ei kovin kauan, mutta tietoa ei ollut kestosta, ja monet sähköä vaativat puuhat olivat tietysti juuri "vaiheessa"... 😳

Lehm ja koiv

 Mää tahro olla lehm koivu al.

 

Mää en tahro olla luov.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär-suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil. 

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

 

Antakka mun olla lehm koivu al.

Viäkkä mun väsyne nahk kamarim permanol,

kakluni ette. (Heli Laaksonen.)

Mies, tonkka ja maitokärryt Punaisen talon pellolla 

Patsaan kukituksen yhteydessä 6.7 kuulimme kantelemusiikkia Mari Matveiselta. Ehdin kuunnella iki-ihanan ”Karjalan lapsia”. Pääsylippu oli ennakkoon hankittu samalle illalle Anoppi-kesäteatteriesitykseen. Mainiot näyttelijät, hersyvä huumori, hyvä taustabändi, kaunis miljöö ja aurinkoinen ilta kruunasivat päivän 🌻

Mari Matveinen esiintyi Ilosaaressa 6.7

Oli ihanaa saada jakaa yhdessä toisten kanssa Eino Leinon, runon ja suven päivää 💗 Oheistan tähän Eino Leinon runon, minkä yhdistän aina niin vahvasti kypsyvään kesään, että tunnen niitetyn ja kuivumaan nostetun timotein tuoksun ihmeen konkreettisena tässäkin hetkessä. 

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

(Eino Leino.)

Oranssi taide hehkui Enon Louhitalolla (kuvamuisto 13.7.2015)

Vuonislahden Itikanhiekalla järjestettiin sunnuntaina 4.7 Vuoniskylien mökkiläisten ja marttojen yhdessä organisoima lankojen värjäys. Luonnonkuituisia lankoja värjättiin lupiineista, sipulin kuorista, mataran juurista ja koivunlehdistä tuossa n. 30 asteen helteessä. Kuutisen tuntia kestänyt tapahtuma oli hiekkarantamaisemissa Pielisen rannalla, joten välillä pääsi viilentymään pulahtamalla järveen.

Langat kuivuivat nopeasti

Poltetun oranssin sävyt syntyivät mataran juurista. Padassa oleva vihreä värjäysliemi valmistettiin lupiinien lehdistä. 

Pielisen pintaa katsellessa ote Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta: 

"- - Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et. - "

Padassa lupiininlehtiliemi

Oranssin ja punaisen sävyt toistuivat sarafaaneissa ja fereseissä museo-Hilman näyttelyssä. Näitä käyn joka kerta museossa käydessäni katsomassa. Katselen kiireettömästi yksityiskohtia; helminauhaa, pirtanauhoja, pitsejä, päärmeitä, päähineitä... En itse osaa juurikaan käsitöitä tehdä, mutta ihailen ja arvostan sitäkin enemmän 😍  

Perinneasut museo-Hilmassa

Nämä kaksi kuvaa ovat Pohjois-Karjalan museo Hilmasta, missä pääsin tällä kertaa Museo tutuksi -opastukseenkin. Siinä sai uusia vinkkejä mm. museon äänimaailmaan. Tässä ensimmäisessä kuvassa on Bomban talo ja ulkorakennukset. Viileäksi ilmastoiduissa Hilman tiloissa oli virkistävää kierrellä katselemassa ja pysähtyä välillä kuuntelemaan esim. loitsuja ja kantelemusiikkia 💖

Bomban talo ulkorakennuksineen

Antin ahventa en ole poikennut katsomaan pitkiin aikoihin, vaikka se tuossa lähellä onkin. Tänä kesänä olen korjannut tilanteen ja otin kuvankin. Olin alle kouluikäinen, kun näin Antin ahvenen ensimmäistä kertaa, ajankohta oli -60 luvun alkua. Se oli niin vahva kokemus, että muistan sen hyvinkin selvästi yhä.

Antin ahven -niminen pronssiveistos vuodelta 1949

Joensuun taidemuseon nettisivuilla sanotaan, että Antin ahven -niminen pronssiveistos suihkulähteineen pystytettiin Joensuun kaupungin 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Teos paljastettiin Vapaudenpuistossa 7. heinäkuuta 1949, noin vuoden viiveellä kaupungin satavuotisjuhlista. Teoksen on tehnyt kuvanveistäjä Lauri Leppänen (1895–1977), ja sen ovat lahjoittaneet Joensuun kaupungille paikkakunnan seitsemän vanhinta liikeyritystä vuonna 1949. Paljastustilaisuudessa lahjoittajien puolesta puhuneen Eino J. Aron mukaan patsaan aihe on lähtöisin niin Joensuun asukkaiden kuin koko Pohjois-Karjalan väestönkin kalastusinnokkuudesta. (joensuuntaidemuseo.fi.)

Pieni kappeli Enon Heposärkän hautausmaalla

Kävimme kaverin kanssa Enossa mm. sukulaisten haudoilla. Aika tuntui pysähtyvän nuoruuden ystävän haudalla, joko siitä on 50 vuotta, kun tapasimme viimeksi, mietin. Hänen varhaisesta kuolemastaankin on jo 30 vuotta. Oheiset vaaleat rakennukset ovat Enosta Heposärkän hautausmaan läheisyydestä. Nettitietojen mukaan näiden rakennusten läheisyydessä oleva Heposärkän hautausmaan vanhin osa on otettu käyttöön v.1818. Wikipedian mukaan nimi Eno tulee muuten karjalan kielen sanasta eno, joka tarkoittaa joen keskikohtaa, jossa vesi virtaa voimakkaimmin.

Siunauskappeli Enon Heposärkän hautausmaalla

Rakkaat lähtevät,

jää tyhjä tila muistojen asua 

– Helena Anhava –

Lukemista helteille: Vuonislahden kesätorilla sain omakseni Heikki Turusen uusimman teoksen Timotein tuoksu

Timotei, sinä keinuva heinä
varrella ojan,
sinun luotasi vei
tie kerran tytön ja pojan,
timotei,
sinä keinuva heinä.

Kesäpäiviä näitä
ja puntarpäitä
katsellen
kylä mietti jo häitä
ja niitä ja näitä, mut tiesimme sen:
kesä päiviä vain, suvi teitä,
puntarpäitä.

Kova viikate päivät ne niitti
ja heinä vei,
ja se onneaan kiitti,
ken itsekin murtunut ei
timotei,
sinä keinuva heinä. (Eila Kivikk'aho.)

... ja kirjailijan omistuskirjoituksella tietenkin 😊

Kroppakin tarvitsee ravintoa ja kylmä salaatti kauden kasviksista maistuu helteellä 😋 

Kävin aiemmin kesällä myös "Henkien tarkkailijat" -näyttelyssä Joensuun Taidemuseo Onnissa. Camilla Vuorenmaan näyttelyn idea syntyi vuoden 2018 aikana, kun taiteilija tutustui spiritualistisen liikkeen historiaan. New Yorkissa ja muualla Yhdysvalloissa taiteilijaresidensseissä asuessaan hän haastatteli mm. meedioita. Haastateltujen äänet kuuluvat näyttelyn ääniteoksissa. Vaikuttavaa! Näyttelyn keskiössä on ihmisen tarve olla yhteydessä henkiolentoihin ja tuonpuoleiseen. 

"Henkien tarkkailijat" -näyttelyssä Joensuun Taidemuseo Onnissa

Taiteilija käsittelee teoksissaan vuorovaikutussuhteita, ihmisten ja eläinten eleitä ja ilmeitä sekä yksilön suhdetta yhteisöön. Historia ja nykyhetken ilmiöt nivoutuvat yhteen. Camilla Vuorenmaa (s.1979) nostaa esille erityisesti välittäjiä: spiritualisteja, meedioita ja henkimaalareita. Näyttely on esillä Joensuussa 6.5 - 29.8.2021.

Haastatellut puhuivat näyttelyssä englantia, ja heidän vastauksiaan oli suomennettu näyttelytilan seinille. Tämä seuraavassa kuvassa oleva sitaatti puhutteli itseäni erityisesti 💜

Muutamia kertoja olen pitkän elämäni varrella kokenut tässä tekstissä kuvattua. Kaikkea ei voi sanoin selittää tai kehomme aistein havaita 😎 

Lopuksi vielä kolme kuvaa Taitokorttelin kesänäyttelystä "Rakas ryijy". Olen käynyt siellä nyt jo kolme kertaa 👍 Näyttely avattiin 28.6 ja se on avoinna Taitokorttelin aitoissa 28.8.2021 saakka. Näyttelyn ovat yhdessä järjestäneet Pohjois-Karjalan Martat ry ja Taito Pohjois-Karjala ry. 

Liekki punainen -ryijyn (vasemmalla) ja Liekki sininen -ryijyn (sen vierellä) on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela v. 1900. Nämä ryijyt on kutonut villasta kiteeläinen Esa Takala. (Lähde: esittelytekstit ryijyjen vierellä.) 

Lähteet sanovat, että ryijyjen suosio suomalaiskotien sisustuksessa kasvattaa nykyisin suosiotaan. Ryijyt voivat olla keräilykohdekin. Uutena ilmiönä on suomalaisten kasvava kiinnostus väreihin. Pariisin maailmannäyttelyssä v. 1900 esitelty Akseli Gallen -Kallelan Liekki-ryijy vuodelta 1899 on ryijyihin liittyvässä sisustushistoriassa merkittävä virstanpylväs. Uustuotantona olleen Liekki-ryijyn vasarahinta huutokaupassa on ollut 2 700 e. Rohkea sisustaja asettaa ryijyn kotiinsa paraatipaikalle perinteisen taulun paikalle, sisustuslehti kannustaa. (Lähteenä käytin artikkelia ”Ryijyt palaamassa muotiin” Il Lifestyle keräily -lehti kesäkaudelta 2021.)

Mirjamin kukka -ryijyn suunnitteli A. W. Raitio 1940-luvulla. Ryijyn on tehnyt villasta Eila Puustinen os. Mononen Rääkkylän Kiesvaarassa n. v. 1951 - 1954, esittelytekstissä kerrotaan. 

Kävimme katsomassa ystäväni kanssa eilen mm. ryijynäyttelyn (montakohan kertaa vielä ehdinkään!) ja kuvasin siellä tällä kertaa ihastuttavan Mirjamin kukan ja mielestäni todella suloisen kasvivärjätyistä langoista valmistetun pikkuryijyn (kuva alla) . Tämän kauniin pienen ryijyn on suunnitellut Skade Florström. Ryijy on valmistettu heinävaaran Alavilla vuonna 2019. Malli on otettu vanhasta ryijystä (Katri Kontkanen).  

Skade Florströmin suunnittelema ryijy. 

 

Hehkeää heinäkuuta ja sopivasti sadetta luonnolle ja meille luontokappaleillekin 👍💧🌿🌸🍓