Terveysasiat sydämellä, rasva rasitteena; marttailuosiossa riittävyys-mietteitä

Toukokuun ihana kukkija sinivuokko 💙

"Pienikin näkökulman muutos voi
muuttaa koko elämän. Miten pieni
asenteen säätäminen voikaan
mullistaa maailman ympärilläsi."
(Oprah Winfrey.)

Havahduin terveysasioiden seurantaan jälleen nyt keväällä vuosiverikokeiden yhteydessä; eli näkökulmaa tai jopa asennetta tulee tarkentaa, kuten alun mietelauseessa ohjataan. Olen käyttänyt tässä toukokuun tekstissäni lähteinä sydan.fi-nettisivuja, hieman myös kiloklubi.fi:n sivuja sekä sydänkuntoutuksesta tekemiäni muistiinpanoja. Painon seurantakin liittyy kohdallani terveysasioihin, puntari näytti jo välillä reilua paria kiloa vakiintunutta isompaa lukemaa. Eikä tuon vertaisessa sinänsä mitään, mutta useimmiten kun paino alkaa nousta, se vain jatkaa nousuaan, jos ei tee korjausliikkeitä. 

Kävin huhtikuussa vuosittaisissa verikokeissa terveyskeskuksen lähetteellä, ja lähes kaikki oli suunnilleen viitearvoissa. Katsoin tulokset omakannasta ja soitin lähinnä kolesteroli-arvon vuoksi terveyskeskukseen. Verenpaineita seurailen omatoimisesti. Kolesteroli oli laskenut hieman viime kevään 3-alkuisesta, mutta LDL oli vielä yli 3. Sydänsairaalla pitäisi olla alle 3... Seurantaverikoe on n. kolmen kk:n kuluttua. Nyt siis jälleen tiukentamaan ruokavaliota, ja toivon, että em. elämäntapamuutoksilla tippuu hieman myös paino, lähtisi ainakin se noussut pari kg. Ehkäpä syksyn blogissani on siitä, onnistuinko alentamaan kolesterolia. Terveysasioista kirjoitan siis tällä kertaa, ts. kirjoitan apuotsikkoni mukaisesti kulloinkin siitä, mikä on sydämellä. Kuvat ovat paitsi ruuista, osa myös muusta, mitä tähän ajankohtaan liittyy (kulttuuria ja pieni matkakin).

Kauden kasvis broccolini pähkinöiden kanssa öljyssä paistettuna

Työvuosinani mulla oli kokonaiskolesteroli 5–6, mutta silloin siitä vain mainittiin, että voisihan tuo olla alempikin. Silloin minulla ei tosin vielä ollut sydändiagnoosia. Nyt em:n takia LDL-kolesterolin pitäisi olla alle 3. Olen kyllä saanut sitä pitkäjänteisellä ruokavaliolla tiputettuakin. Yritän tiukentaa ruokavaliota, koska en oikeastaan haluaisi lääkehoitoa siihen, koska em:n diag. vuoksi on jo lääkkeitä. Toki jos on pakko ottaa, kiltisti tietenkin teen sen. 

Kolesterolista aloin miettiä, mitä vielä voisin tehdä. Voisin kai jättää ne satunnaiset suklaapalat, jäätelöt tai kahvipullatkin pois. Lihaahan emme kumpikaan syö enää lainkaan (minä tosin hieman kanaa tai kalkkunaa joskus) ja muutkin eläinrasvat ovat minimissään. Kanan kohdalla olen alkanut miettiä tehokasvatettua tuotantoakin, mikä ei tunnu hyvältä. Maitotuotteista jonkin verran rae- ja sulatejuustoa käytän ja silloin tällöin jugurttia. Jälkimmäisessä olen alkanut siirtyä kaurapohjaisiin tuotteisiin ja kauramaitoahan on käytetty aamupuuron kanssa jo pidemmän aikaa. Alkoholi tai tupakka eivät kuulu nautintoaineisiimme. Nk. suun nautinnot lienevät (?) melko vähissä, mutta onhan noita tullut jo tähän ikään saatua ihan riittämiin. Jos toisten laittamaan herkkupöytään pääsen, silloin useimmiten nautin hyvällä halulla sitä, mitä tarjotaan. Viime viikonloppuna Savon reissulla nautiskelin karjalanpiirakkaa munavoilla ja herkullisen voipullankin kahvin kanssa. 

Parsaa lisukkeineen

Elämässä on muitakin iloja kuin suun nautinnot - sekin on hyvä muistaa. Kulttuuri tuottaa iloa ja nautintoa, eikä se lihota tai aiheuta terveysriskejä 😍 Keväinen luonto linnunlauluineen ja kasvun ihmeineen on myös ihana. Kohta vuohenputketkin ja muut luonnonyrtit nousevat, ja niistä saa oivallista lisuketta ruokaansa. 

Tiukkaruokavalioinen elämäntyyli kuulostaa toisaalta omiinkin korviini aika askeettiselta. Olen kuitenkin päättänyt tehdä terveyteni eteen sen minkä pystyn. Kaikki ei tietenkään ole omassa varassa, mutta haluan uskoa, että itsekin voi tehdä varsin paljonkin terveytensä eteen – ja perheensäkin eteen, jos useammalle henkilölle hankkii/laittaa ruuat. Sitoutumista ja jopa kieltäymyksiä se vaatii, pidänhän itsekin esim. makkarasta, jäätelöstä ja suklaasta. Näissä asioissa elämä antaa kuitenkin valintojen mahdollisuuden. Jos joskus nautin vaikka kyläkaupalla tai torilla jäätelön, keskityn siihen hartaalla nautinnolla 😋

Palasin kertauksen vuoksi lukemaan kuntoutusviikkoni jälkeistä blogiani marraskuulta 2020. Sydänmerkki ja kotimaisuudesta kertova joutsenmerkki olivat jo silloin toimineet jonkinlaisina osviittoina valinnoissa. Hyvä muistutus tähänkin hetkeen! Kuntoutuksessa herättelyä antoi mm. se asiantuntijan viesti, että paksu maha on lihavuuden terveysvaarojen selkein osoitin. Kehossa on varastoituneena rasvaa ihon alla ja keskikehon sisäosissa. Tätä jälkimmäistä rasvaa kutsutaan myös viskeraalirasvaksi, ja sen suuri määrä selittää huomattavan osan lihavuuteen liittyvistä terveysvaaroista.  Mittauksen tehnyt asiantuntija kuntoutuksessa sanoi, että kohdallani pitäisi saada vatsarasvaa 2–3 kg pois, mutta lihasta ei saisi lähteä. Siinä onkin haastetta, että läski lähtisi juuri vatsasta, eikä muualta! Syön kyllä mielestäni nykyään varsin terveellisesti, ja lihaksille tärkeää valkuaistakin tulee arvioni mukaan riittävästi, kasvisvalkuaista voisin kyllä lisätäkin.

Kasviswokkia papujen kera

Lueskelin myös sydan.fi-sivuja. Siellä todettiin, että matala-asteinen tulehdus (mistä keskivartalolihavuus usein viestii) liittyy monien kroonisten sairauksien syntyyn, kuten kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä aivo- ja muistisairauksien syntyyn. Marjojen lisääminen ruokavalioon voi olla yksinkertainen ja käytännönläheinen tapa laskea tulehdusta kehossa. Sydänmerkin avulla kaupasta on helpompi löytää tuotteita, joissa on vähemmän tai parempaa rasvaa, vähemmän suolaa ja sokeria, mutta enemmän kuitua kuin tavallisessa tuotteessa. Pakkausmerkintöjen vertailu auttaa löytämään itselle sopivia tuotteita. Hyvinkin tärkeänä lisäbonuksena tulee se, että ekologinen ja terveellinen syöminen kulkevat käsi kädessä! (lähde: sydan.fi.)

Savon reissullamme 7.5 salaattibaarissa nautittu tuhti annos piti nälkää pitkään

Miten sitten vyötärölle kertynyttä rasvaa saisi vähennettyä? Periaatteessa vyötärörasva pienenee aina kun laihtuu, asiantuntijat sanovat.  Muun muassa Kiloklubin sivuilla sanotaan, että jos rasva kerääntyy vatsaontelon sisään, se asettuu myös sisäelinten, kuten maksan, munuaisten, haiman ja sydämen seutuun. Kun nämä aineenvaihdunnalle ja elämälle tärkeät elimet rasvoittuvat, siitä aiheutuu monenlaisia terveysriskejä. Tutkimusten mukaan liikunnan avulla laihtuminen polttaa rasvaa vyötäröltä suhteessa paremmin kuin laihtuminen ruokavalion avulla. Vatsalihasten treenaamisesta ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan suurta hyötyä, vaan mikä tahansa energiaa kuluttava fyysinen aktiivisuus (esim. reipas kävely, pyöräily, uinti, jne.) riittää. (Emt.)

Savulohileivissä on suolaa tuhdisti, mutta joskus (harkiten) näinkin...

Kertauksena muistuttelen, että vatsaontelon sisäinen rasva on haitallisinta. Tutkimusten mukaan se lisää diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia huomattavasti enemmän kuin ihonalainen rasva. Kuten aiemmin jo olikin esillä, vyötärö kapenee suhteessa eniten liikunnalla. Kiloklubin sivuilla sanotaan: vyötärön etsimisessä tehokas ja pitkäjänteinen, kuukausien sinnikäs työ vatsan seudun pinnallisten ja syvien sekä selän syvien lihasten kiinteyttäminen voi tuoda oman apunsa. Motivaatiota tarvitaan 😎Liikunta polttaa vatsaontelon sisältä rasvaa ja säännölliset vatsalihasliikkeet voivat tiivistää löysällä olevia vatsalihaksia. Aerobinen liikunta eli kävely, hölkkä, pyöräily ovat hyviä, asiantuntijat muistuttavat. Lisäksi voi tehdä keskivartalo- ja vatsalihasten treeniä: syvien vatsalihasten ja selkälihasten treenaaminen on hyödyksi siinäkin mielessä, että ne suoristavat ryhtiä.

Saisipa taas katiskalla ahvenia, tässä savuahvenet v. -20 toukokuulta

Kannattaa siis jatkaa liikunnan parissa lisäten siihen vatsaliikkeitä vaikka kotijumppana, etenkin jos niitä ei tule ohjatuissa jumpissani tai joogassa. Jotta saisin sen kuntoutuksen asiantuntijan suosittaman 2–3 kg vatsaontelorasvaa pois, kalorimäärää on tietysti pienennettävä myös. Siihen toimivat ohjenuorina myös ne Patrik Borginkin keskeiset ohjeet: Lisätään kasviksia jokapäiväiseen ruokavalioon ja muistetaan säännölliset ruokailuvälit. Valkuaista tulee saada ravinnosta riittävästi, ettei lihaskatoa ala tulla.

Ohjatut jumpat jäivät nyt jälleen huhtikuun lopussa kesätauolle. Myös hiihtokausi on päättynyt. Täytyykin alkaa panostaa pyöräilyyn ja sauvakävelyyn. Kumppani huolsi jo polkupyöränikin. 
Keskivartalon lihasten vahvistamiseksi voisin tehdä vatsaliikkeitä vaikka tv:tä katsoessani. Painotan tässäkin vatsaliikkeitä, sillä alaselkäni on oireillut ajoittaisina kipuina, mikä johtunee ainakin pääosin heikoista vatsalihaksista. Jos esim. joutuu seisomaan pidemmän aikaa jollain kovalla lattialla, kivunvihlaisut selässä voivat olla ilkeitäkin.

Ostan läheisestä Kotileipurin Herkkupajasta hapanjuurileipiä useamman kerralla ja pakastan osan

Olen nyt lisännyt hedelmiä ja vihanneksia jokapäiväiseen ruokavaliooni. Pyrin siihen, että pakastimessa olisi aina varalla kukka- ja parsakaalia tai esim. pinaattipakastekuutioita tai pikkuporkkanoita. Tomaattisäilykehyllyjä myös silmäilin, ja lähimarkettimme tarjonta näytti niin suurelta, että tuli suorastaan valinnanvaikeus. Otin lopulta jotain salsaa, siinä on tomaattia, mangoa, papaijaa ja ananasta. Rasvaa 0 % ja suolaa jotain 0,6. Tuoteselosteiden lukemiseen tarvitsen kyllä kohta suurennuslasin, niin pienellä tekstillä ne ovat 😳

Tämän kauden kasviksina on mennyt parsaa, suippopaprikaa, broccolinia, kokonainen ananas viikoittain ja helmitomaatteja. Porkkanat ja päärynät ovat myös helppoja ja edullisia välipaloja. Kun tulee nälkäisenä kotiin, kaapissa pitää näköjään olla aina jotain valmista, tai tie johtaa tosi helposti suklaalevyn tms. luokse… 😔 Toki syön päivän mittaan muutakin kuin heviä, mutta koetan keskittyä nyt enemmän siihen. Paino on lähtenyt hevin lisäämisen jälkeen pieneen laskuun, mikä on hyvä bonus. Olo on pirteämpi ja ruokailuun on tullut nyt parempi rytmi, mikä kuitenkin on tärkeintä. Kasvispohjaisiin öljyihin minun pitää kiinnittää enemmän huomiota; olen ymmärtänyt, että ne ovat nk. hyvän kolesterolin kannalta olennaisia.  

Sienet ovat kevyttä luonnonruokaa ja kohtahan ne nämäkin jo nousevat 👍

Ruokavalio on keskeisimpiä veren kolesteroliin vaikuttavista elämäntapatekijöistä, Sydan.fi sanoo. Vaikutusteho on yksilöllinen, mutta aina tehokas ja kannattava. Ruokavaliolla voidaan pienentää veren kokonaiskolesterolia jopa kolmanneksella. Rasvan laatu on tärkein LDL-kolesteroliin vaikuttava tekijä ruoassa. Kahvi meillä juodaankin aina suodatettuna, mitä suositellaan pannukahvin sijaan. Kova, tyydyttynyt rasva suurentaa haitallista LDL-kolesterolia ja pehmeä, tyydyttymätön rasva puolestaan alentaa sitä. Rasvan laadun kannalta olennaista on vähentää kovan rasvan määrää valitsemalla

·        maitovalmisteet rasvattomina tai mahdollisimman vähärasvaisina (juusto, jogurtti, maito, piimä, viili, rahka) tai kasvirasvapohjaisina

·        leikkeleet vähärasvaisina

·        kalaa, broileria, kalkkunaa, papuja, linssejä ja muita kasviproteiineja pääaterioilla.

Wanhan Koulun Puodin herkullista alkoholitonta raparperi-omenakuohujuomaa vappuna 😋

Pehmeän rasvan saannin varmistaminen onnistuu käyttämällä

·        leivällä pehmeää kasvirasvalevitettä

·        1–2 rkl öljyä tai öljypohjaista kastiketta salaattiin

·        2 rkl pähkinöitä, manteleita tai siemeniä päivässä

·        ruoanvalmistukseen ja leivontaan öljyä tai kasvirasvalevitettä.

Pehmeän rasvan riittävä saanti siis ylläpitää tai suurentaa hyvän HDL-kolesterolin määrää veressä, sydan.fi kirjoittaa ja jatkaa, että ruokavalion sokerimäärää vähentämällä voi pienentää suurentunutta veren triglyseridipitoisuutta, mutta LDL-kolesteroliin se ei juurikaan vaikuta. Ensisijaisesti kannattaa vähentää sokerin ja sokeripitoisten juomien, makeisten, jäätelön ja leivonnaisten käyttöä. Myös jogurteissa saattaa olla runsaasti sokeria. Esim. siideriä tai muita makeita juomia ei kylläkään ole tehnyt enää pitkiin aikoihin mieli, mikä tietysti sisällään hyvä. Vappua juhlistimme ostamalla kyläkaupasta herkullista alkoholitonta raparperi-omenakuohujuomaa (kuva edellä). Ylipainon alentaminen pienentää veren LDL-kolesterolia ja triglyseridejä sekä suurentaa HDL-kolesterolia. Jo 5–10 prosentin laihtuminen on tehokasta. Kasvisten lisääminen ruokavalioon lisää kuidun saantia ja syrjäyttää mahdollisesti tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia sisältävien ruokien syöntiä.

Niina Mantsisen & EGS:n Pehmeä vastalause ja kiistellyt kohteet - tulkintoja graffitista -kesänäyttely on Joensuun Taidemuseo Onnissa 4.9.2022 saakka 

Kalaöljyvalmisteet eivät luuloista huolimatta alenna veren LDL-kolesterolipitoisuutta, vaan saattavat jopa suurentaa sitä. Kalaöljyjen hyödyllisten vaikutusten saamiseksi on suositeltavampaa syödä kalaa. Kalaöljyvalmisteita voidaan käyttää lääkkeenomaisesti selvästi suurentuneiden triglyseridien alentamiseen lääkärin ohjeen mukaan. LDL kuljettaa kolesterolia valtimoiden seinämiin, mikä tekee siitä erityisen haitallista. HDL puolestaan kuljettaa kolesterolia pois valtimoiden seinämistä. Tavoitteena on siis saada veren LDL-kolesterolipitoisuutta pienenemään ja HDL-kolesterolipitoisuutta nousemaan. Kolesterolimittauksissa ilmoitetaan yleensä myös veren triglyseridiarvo. Suuri triglyseridipitoisuus lisää veren hyytymäalttiutta ja nopeuttaa valtimoiden ahtautumista. (sydan.fi.)

Kasvistanolia/-sterolia sisältävät elintarvikkeet pienentävät ohjeen mukaan säännöllisesti käytettynä LDL-kolesterolia. Näitä voi kokeilla osana kolesterolia alentavaa ruokavaliota, jos ruokavaliomuutokset eivät yksin riitä. Alkoholi suurentaa veren triglyseridipitoisuutta ja ehkä hieman myös hyvää HDL-kolesterolia, mutta siitä ei ole hyötyä eikä kohtuullinenkaan alkoholinkäyttö edistä sydänterveyttä. (Emt.) Joskus aikoinaan kuulin väitteitä punaviinin terveellisyydestä, mutta sellainen lienee lähinnä kieli poskessa sanailtua.

Ihva Aulan näyttelystä Otuksia ja aurinkoa Taidekeskus Ahjossa 4.5 💗

Kumppanini on terveyssyistään vielä tarkempi näissä asioissa, ja hän kertoi kiinnittäneensä mm. seuraavaan asiaan huomiota: vegetuote ei välttämättä sovi esim. silloin, jos yrittää saada kolesteroliarvojaan ruokavaliolla alemmaksi. Joissakin vege-tuotteissa voi olla esim. palmu- tai kookosöljyä, mitkä ovat haitallisia kovia rasvoja. Jotta ei kuitenkaan menisi liian hankalaksi säätämiseksi, koetan miettiä kasvisten lisäystä positiivisemman kautta, eli mistä kasviksista pidän. Toisin sanoen on välillä ilo lisätä jotain, eikä koko ajan karsia tai vähentää. Pidän mm. ruusukaaleista, helmitomaateista ja kukka- ja parsakaalista. Olen ostanut niitä nyt reilut satsit pakastimeen ja olen syönyt niitä nyt vähintään sen puoli kg päivässä. Lisukkeeksi esim. kotimaista ohraa tai kauraa ja hieman kaupan valmista kanaa tai muuta proteiinia. Ohrassa ja kaurassa on tärkeitä liukoisia kuituja ja ne ovat mielestäni myös hyvän makuisia. Maustamiseen pitäisi panostaa, sillä suolaa en lisää, sitähän tulee jo esim. kanassa. Ostin nyt myös suolattomia Knorrin kasvisliemikuutioita. Terveystarkastuksissa ei ole kielletty suolan käyttöä, mutta itselläni on tunne, että mitä vähemmällä suolalla tulen toimeen, sen parempi. Suolaahan tulee esim. kaupan kanassa ja muissa leikkeleissä sekä esim. leivässä. 

Marttalan rannassa oli 6.5 vielä jäätä

Uskon että kun hoitaa itseään, liikkuu päivittäin, syö terveellisemmin ja yrittää parhaansa mukaan välttää ylipainoa, alkoholia ja tupakkaa, niin omahoito kohenee, ja silloin toivottavasti myös sitä yhteiskunnan sote-palveluiden kulutusta voisi omalta osaltaan pienentää. Se on tietty bonus, ja oman olon hyväksi kokeminen kai lopulta motivoi kaikkein eniten. Lisäksi kun on saanut kuntoutuksesta kertausta ja kannustusta tähän kaikkeen, toivottavasti se kuntoutuksen satsaus maksaa itsensä tavalla tai toisella takaisin. Tämäkin teksti on kertausta itselleni, että kuntoutuksessa asetettuihin tavoitteisiin (ja tietysti ihan mihin vain terveysvalmennuksiin) tulee myös sitoutua. Muilta osin olen mielestäni niihin sitoutunutkin, tuo vatsan (näköjään tosi helpon oloisesti lisääntyvä) rasva ei tietenkään ole hyvä juttu. Ei tämän kaiken muistaminen minullekaan ihan helppoa ole, kun grillimakkaran tuoksu leijuu nenään tai jäätelökioskit avautuvat. 

Yritän kiinnittää huomiota myös valkuaisiin, ja olen nyt varannut kaappiin papuja, linssejä, kikherneitä ja mm. rasvatonta raejuustoa. Olen tehnyt mm. kasviswokkia, johon laitoin pahvipurkillisen valkoisia luomupapuja, parsakaalia ja kaksi pussia puutarhurin vihanneksia. Lisäksi sipulia ja valkosipulia. Laitoin mukaan parin desin verran täysjyväohraa, se pitää pidempään nälkää ja siitä saa hyvää kuitua. Perusmausteina tämä helppouteen tähtäävä kokki käyttää mustapippuria ja timjamia ja mukaan puristelen toisinaan esim. sitruunaa tai limeä.

Aamupäivän näkymä 8.5 Jauhiaisen sillalta, tässä kohdassa oli jo sulaa...

Sydan.fi muistuttaa myös kuiduista. Kuitu poistaa kolesterolia elimistöstä suoliston kautta. Erityisesti liukoinen kuitu on tehokasta LDL-kolesterolin alentamisessa. Kuidun saannin lisäämiseksi kannattaa nauttia

·        kasviksia, marjoja ja hedelmiä runsaasti

·        viljavalmisteet runsaskuituisina (leipä, puuro yms.)

·        leseitä ja rouheita ruokien lisukkeina

·        palkokasveja eli papuja, herneitä ja linssejä pääaterioilla

·        siemeniä ja pähkinöitä.

Liukoista kuitua on erityisesti kaurassa ja ohrassa sekä palkokasveissa ja muissa kasviksissa. Kauran ja ohran sisältämän beetaglukaanin on todettu alentavan haitallista LDL-kolesterolia, kun sitä saa noin 3 grammaa päivässä. Tämä määrä on esimerkiksi 2 desilitrassa kaurahiutaleita tai 4 ruokalusikallisessa kauralesettä. Ruuan sisältämä kolesteroli suurentaa perimästä johtuen noin kolmasosalla suomalaisista veren LDL-kolesterolia. Kolesterolia on runsaasti kananmunan keltuaisessa, maksassa, mädissä, katkaravuissa sekä maitorasvaa sisältävissä tuotteissa. (Emt.)

Pääsin vuonislahtelaisen Kulttuuriseura Pielisen Lumon bussimatkalle Savoon 7.5. Kuva on Vehmasmäen v. 1907 rakennetusta Nuorisoseuran talosta. Meillä oli todella mukava ja monipuolinen retki 👍 

Kolesterolin saanti vähenee, kun valitsee

·        kanamunia keltuaisineen enintään 3–4 kpl viikossa

·        maitovalmisteet rasvattomina tai vähärasvaisina

·        runsaasti kolesterolia sisältäviä elintarvikkeita vain harvoin (maksa, äyriäiset, mäti) (Emt.)

Ruuan valmistusintoni jotenkin tulee ja menee, nyt taitaa olla jälleen se menee-vaihe, eli haluan päästä mahdollisimman vähällä. Tuostakin em. kasviswokista riittää useammalle kerralle, kun säilyttää kylmässä tai pakastaa osan. Pakastevihanneksissa tosin on se puoli, että jos ne on jo kertaalleen pakastettu, uusi pakastaminen tahtoo tehdä niistä vetisiä.

Kaivelin pöytälaatikosta marttojen "Makua mausteilla" -kurssin ohjevihkosen, ja siitä valkopapu- parsakaalisalaatin ohjeen. Siinä salaatin kastikkeena oli käytetty helppoa ja nopeaa ohjetta: 0,5 dl oliiviöljyä, 2 rkl valkoviinietikkaa ja 1 tl dijonsinappia. Tuon ehkä jaksaisi tällainen kaltaiseni laiska kokkikin laittaa, jos siten vihannessalaatit maistuisivat paremmin.

Satokausikalenterista bongasin pikaisella haulla seuraavat tuotteet toukokuun ostoksiimme: tuoretta ananasta, parsaa, kalaa (ei se tietenkään ole kasvis mutta tärkeää lisukkeena) ja broccolinia.
Toivon että tämä hevi-innostus ei jäisi kohdallani tähdenlennoksi vaan kestäisi pidempään tai parhaassa tapauksessa loppuelämän. Koetan hakea motivaatiota siitäkin, että kasvissyöjäkaverit ovat jotenkin hehkeitä ja pirteitä, eikä iällä väliä. Hehkeitä voivat olla kaiken ikäiset. Harrastuksissa olen tutustunut 60–90-vuotiaisiin naisiin, ja jotkut heistä ovat kertoneet ruokavalioistaan. Hoikkia ja vetreitä ovat, silmät kirkkaat ja iho kuulas on erityisesti monilla kasvissyöjillä. Nyt kun vapaalla ollessaan on enemmän aikaa tarkkailla oman kroppansakin reaktioita, huomaan heti, jos syön vaikka grillimakkaraa, pitsaa tai muuta vastaavaa, heti seuraavana päivänä naama on väsähtäneen näköinen ja silmäpussit pulleina. Myös vaakalukema on heti suurempi. Tietysti suolakin vaikuttaa, mutta voi siinä olla muutakin. Ja raskaampi ruokailu vaikuttaa heti myös yöuniin huonontavasti. Kaiken lisäksi vatsa ei toimi, jos kuituja tulee niukasti. 

Kuva on Marttaliiton "Kasvata ruokaa viljelylaatikossa" -vihkosesta (2021). 

Marttailu-osioni lopuksi: Ruokaa voi kasvattaa viljelylaatikoissa tai ruukuissa niin parvekkeella kuin pihallakin, kertoo edellä olevan kuvan vihkonen. Viljelytapoja on monenlaisia ja kasvilajeista voi kukin valita itselleen mieleiset. Olen kirjoittanut kai täällä aiemminkin, että vaikka olen viherpeukaloisten ja käsitöiden taitajien sukua niin isän kuin äidinkin puolelta, nuo hienot ominaisuudet ovat minut valitettavasti kiertäneet. Jos motivaatiota on/olisi, ahkeralla opiskelulla ja yrittämisellä pääsee varmaankin jo pitkälle. Itselläni ei taida motivaatio riittää, niin vaatimattomia ovat olleet esim. satunnaisessa innostuksessani tehtyjen viljelyjeni tulokset. Tänä keväänä koetin kasvattaa samettiruusuja viime kesän kukkieni siemenistä, mutta ne harvat itäneet kuolivat koulimisvaiheessa 😥 Onneksi niin kukkia kuin tuoretta, edullista ja terveellistä lähiruokaa on saatavana toisten kasvattamana. Jotta ei tulisi liiaksi huonomartta-olo, muistutan mieleeni, että marttailussa on erityisesti nykyisin niin paljon muutakin. On esimerkiksi kierrätys, tuunaus, kohtuullinen kuluttaminen, ruokahävikin välttäminen – siis ne hyvinkin ajankohtaiset ja tärkeät kestävän kehityksen arvot. Nuorempana arastelin marttoihin liittymistä ennen muuta siksi, kun koin, etten ole esim. viher- tai jauhopeukaloinen enkä käsityöihminenkään. Oletin että martan on oltava osaaja niin talossa kuin puutarhassakin. Nyt kypsillä kymmenillä ajattelen, että marttoihin mennään oppimaan ja toisaalta kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, tai ei edes tarvitse motivoitua tai kiinnostua siitä, mistä jotkut toiset. Päätän kannustukseen: meistä jokaisella on jokin taito tai lahja, nauttikoon ja hyötyköön hän siitä hyvillä mielin. Jos joskus haluaa tehdä kokeiluna jotain, mikä epäonnistuu (vrt. samettiruusut edellä), siihen sopii vaikka seuraavan mietelauseen sanat:

"Parempi tehdä jotain epätäydellisesti kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään" (Robert Schuller) 😄

Kauniita keväisiä hetkiä luonnossa kasvun ihmettä katsellen 🌿🌻🌿

Kulutuksen vähentämisestä ja muista kestävän kehityksen teemoista

Elävää vihreää ja entisajan harmaata harmonisesti rinnakkain. Kaikkea vanhaa ei pidä eikä tarvitse hävittää uuden tieltä 💚

"On kaunis kirkas huhtikuu mut paljahana vielä puu ja lunta paljon maassa, vaan katsos silmä sinervä jo päiväpuolla mättäällä se aukee kotihaassa." Immi Hellén (1861 - 1937).

Tällä(kin) kertaa kirjoitan myös itselleni muistutukseksi ajatuksia kestävyydestä ja tarpeettoman kuluttamisen hillitsemisestä. Lopussa on vakiintunut marttailu-osio ja hieman surusta hiljaisen viikon teemaan liittyvänä. Tunnistan toistavani erityisesti ilmastoteemaa ja muutakin kestävän kehityksen ajatusta. Työelämästä tuttu sanapari "sisäinen motivaatio" tulee nyt eläkeläisellekin mieleen. Siinähän ihminen hakeutuu omasta halustaan häntä itseään kiinnostavien tai hänestä itsestään arvokkaiden tehtävien ja teemojen pariin.

Toistamiseen liittyvä ja aina ajankohtainen teksti oli 23.3.2015 Positiivareiden sivuilla: "Katsopa omenapuuta. Siinä saattaa olla satoja omenia, ja jokaisessa omenassa on kymmenen siementä. Yhteensä tuhansia siemeniä. Joku voikin kysyä: mihin tarvitaan noin monta siementä vain siksi, että viereen kasvaa muutama uusi omenapuu? Luonnolla on antaa meille opetus: Useimmat siemenet eivät koskaan kasva. Jos haluat että jotakin tapahtuu oikeasti, sinun on yritettävä useammin kuin kerran." Jospa kylväisi tänäänkin sen tärkeän siemenen...

Hiilijalanjälki pienemmäksi -huoneentaulu Joensuun Marttakeskuksella

Makua mausteilla -kurssilla 4.4 marttakeskuksella ruokaillessamme luin seinällä olleesta ajankohtaisen osuvasta huoneentaulusta, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen on pienennyttävä kolmannekseen nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Tulin ajatelleeksi, että siihenhän ei ole kuin muutama vuosi. Ja toisaalta se on vain takaraja, paljon pitäisi tapahtua jo sitä ennen.

Useimmille saattaisi riittää esimerkiksi se (enintään?) yksi lomalento vuodessa? Silloin kai matkastakin nauttisi enemmän, kun niitä ei tee niin tiuhaan.

Naapurin suloinen Mauno 💓

Kuuntelin Flinkkilä & Kellomäki -haastatteluohjelmaa YleAreenalta useampaankin kertaan, ja erityisesti puhutteli Riikka Suomisen haastattelu muutama viikko sitten. Riikka sanoi, että maapallolla on nyt huoliämpäri täynnä: on sotaa, korona ja ilmastonmuutos. Näiden kolmen maapalloa koetelleen ja yhä koettelevan tapahtuman jälkeen moni asia voi olla pysyvästi toisin. Toimittaja kysyi haastateltavaltaan, että kun sinulla on koira, eikö se kuormita ilmastoa. Tepsu-koirahan syö lihaa ja senkin ruuan voisi säästää ihmisille, keskustelijat pohdiskelivat. Riikka sanoi osuvasti, että jokaisella voisi olla oma ilmasto-/hiilibudjettinsa, jonka hän saisi käyttää miten haluaa. Joku haluaa matkustella, joku lisää neliöitä asuntoonsa jne. Hän priorisoi koiraan. Itsekin varmasti priorisoisin juuri koiraan, jos ei allergiasyyt estäisi koiran hankintaa. Onneksi naapureilla, sukulaisilla ja ystävillä on koiria, joita voi helliä. Laitoin oheen naapurieni Iida-Maijan ja Konstan luvalla kuvan heidän perheenjäsenestään Maunosta. Juuri tällainen koira olisi minullakin, jos se olisi mahdollista 💗 

Dukkah-salaattia ja valkopapu-parsakaalisalaattia 4.4. kurssilla

Marttojen makua mausteilla -kurssi 4.4.2022 oli monipuolinen, uudenlaiseen maustamiseen innostava ja tuotoksiltaan herkullinen. Mielestäni se oli kasvispainotteisuudessaan myös todellista ilmastoruokaa 👍Valmistimme mm. itämaista pho-keittoa, Dukkah-salaattia, kasvispyöryköitä tahinikastikkeella, intialaistyyppistä currya inkivääririisillä, pippuripastaa, valkopapuparsakaalisalaattia ja jälkiruuaksi ranskalaista uunivanukasta sekä päärynöitä mascarponevaahdolla. Viimeisimmässä Martat-lehdessä 2/2022 s. 14 - 19 on artikkeli ja ohjeita Makua mausteilla -kurssista. Nyt vain pitäisi itsenikin lähteä rohkeasti kokeilemaan uudenlaista maustamista. Maustamalla saa paitsi lisää makua ruokaan, myös toivottua vähäsuolaisuutta, mikä on tärkeää meille, jotka haluamme terveyssyistä vähentää suolan käyttöä. Kurssilla oppi, että vaihtoehtoja on paljon, etsimällä ja maistelemalla löytynevät ne omat suosikit. Itse ajattelin aloittaa ottamalla tuoreet taatelit parsakaalisalaattia maustamaan

Em. henkilökohtaiselle ilmastobudjetille ja monille muillekin kuluttamisen vähentämiseen tähtääville asioille saatetaan tänään vielä nauraa, tai joku voi pitää ajatusta vaikkapa henkilökohtaisesta hiilibudjetista kohtuuttomanakin, mutta tuskin niin on tulevaisuudessa. Monelle asialle naurettiin vielä 10 tai 20 vuotta sitten, ja nyt ne ovat jo totuttua arkipäivää. Eräs noin viisikymppinen isoäiti sanoi, että hänen lapsenlapsensa saattavat kysyä häneltä esim. 30 vuoden kuluttua, että mitä te oikein ajattelitte silloin kuluttaessanne, vai ajattelitteko yhtään mitään? 

Makua mausteilla -kurssin ruokapöytää 😋

Marttojen kurssilta 4.4. oppimistamme ajattelin kokeilla piakkoin mm. valkopapu-parsakaalisalaattia. Siihen tulee kahden keitetyn parsan lisäksi yksi pkt valkoisia keitettyjä papuja, yksi dl paahdettuja auringonkukansiemeniä, kuusi - kahdeksan tuoretta taatelia, yksi rkl valkosipulirouhetta ja yksi tl chilihiutaleita. Kastikkeeksi puoli dl oliiviöljyä, 2 rkl valkoviinietikkaa ja 1 tl dijonsinappia. Mielestäni erityisesti taatelit tekivät yllättävänkin hyvän säväyksen tähän salaattiin 😋 

Vielä muutama vuosi sitten ennen koronaa kuuli mm. somessa kommentteja, että säästäkööt suuryritykset ja valtiot ilmastoa, hän satsaa omaan nautintoonsa kuluttamalla. Joku taas hillitsee omaatuntoaan sillä, että kierrättää aktiivisesti. Riikka Suominen sanoi haastattelussa hyvin, että paras ekoteko on jättää ostamatta se, mitä ei aivan välttämättä tarvitse. Ei pitäisi ainakaan kilpailla esim. kuluttamisessa, vaan auttaa toisiaan ja jakaa enemmän omastaan, hän mm. totesi.

Ihailemalla opimme enemmän kuin arvostelemalla (Positiivarit 29.3.2022). Ihailen Riikka Suomista ja hänen kaltaisiaan ajattelijoita ja toimijoita. Monissa keskusteluissa on noussut sellaistakin näkökulmaa, että voiko tästä kaikesta etäelämästä oppia, oppia syyllisiä etsimättä. Paljon elämää (mm. sota-ajan) nähneet sanovat, että eikö ihminen huomaa luonnon varoitusmerkkejä jo pidemmältäkin ajalta: tsunamia, maastopaloja, tulvia ja hirmumyrskyjä, uusia pelottavia viruksia, maanjäristyksiä jne. Lisäksi on muita koettelemuksia: ilmastopakolaisuutta ja sotaakin.

Vuonislahtelaissyntyisen Sirpa Sulopuiston uutuuskirja 🌹 

Mietin omaankin ilmastobudjettiani. Siihen mahtunee vielä viikoittaiset 80 km x 2 ajot keskikulutuksellisella henkilöautolla mökille ja takaisin. Muuten eletään säästäväisesti, syödään kasvisruokaa ja käytetään mm. vaatteet tarkkaan. Maitotuotteista juustoa ja jugurttia käytän jonkin verran, kauramaitoon olen siirtynyt jo ajat sitten. Mökkipaikkakunnallamme Vuonislahdessa, siellä itäsuomalaisella maaseudulla, luonto on vielä puhdas ja elämä rauhallista. Maailmanlaajuisesti luonto on huo'annut kärsimystään jo pitkään. Kestävästä kehityksestä ja luonnon varojen säästämisestä puhutaan paljon, mutta samaan aikaan ihmiset puhuvat mm. saavutetuista eduista, kun tulee puheeksi kuluttaminen tai vaikka tiuhaan toistuvat lentomatkat. Kun yhdestä kriisistä selvitään, suurin into edellä mainittuun on ehkä jonkin aikaa vähäisempää, mutta sitten palataan entiseen, kunnes luonto jälleen muistuttaa. Ehkä kovemmin!

Enossa osan ajastaan asuvan Ulla Vaarnamon viimeisin teos 🌸

Näiden em. teosten tarinat ovat helmiä erityisesti meille historian rakastajille ja mielestäni myös kaikille ajallisesta lähihistoriasta tai tienoomme historiasta kiinnostuneille. Tuskin maltan odottaa, kun pääsen paneutumaan tarkemmin näihin teoksiin 💕 Toivon voivani palata sisältöihin myöhemmin tämänkin kanavan kautta.

Toki toivoisin myös vielä joskus pääseväni käymään Espanjassa, ehkäpä kerran Pariisissakin. Olen itseasiassa suunnitellut sitä jo aika kauankin. Tietysti jotenkin ristiriitaisin tunnoin olen tuon pienen matka-haaveenkin kanssa. Jonkinlainen lohtu kolkuttavalle tunnolleni on se, että lentomatkoja olen tehnyt vain vähän, keskimäärin kai noin kaksi kymmenessä vuodessa. Nuorempana kyllä enemmänkin. Mannertenvälisiä lentoja en kuitenkaan ole lentänyt koskaan, ja tuskin lennänkään. Tietysti sitä voisin miettiä enemmän, että sijoittaisin ne pankkitilillä olevat kulutukselta säästyneet eurot johonkin kestävän kehityksen kohteeseen, vaikka luonnon suojeluun. Silloin sekin raha olisi osaltaan edistämässä arvoja, joita pidän tärkeinä.

Lealta lahjaksi saadun runokokoelman juuret ovat metsissä, järvien rannoilla ja soilla 🌲

Ote em. Erja Laakkosen runokirjasta s. 12: ”Metsä vastasi minulle / oksat tarttuivat käsiini / Vaikka sinne en huhunnut / ketään kutsunut nimeltä / Tule tänne tyttökulta / astu kohti korpimaita / Täällä kelpaat kuljeskella / kuusten alla käydessäsi - -”

Joillakin voi olla tuttavia, yhteistyökumppaneita tai sukulaisia kaukomailla, ja heitä haluaa päästä tapaamaan. Yhä useampi ajattelee kuitenkin kestävää kehitystä myös tässä konkreettisesti, ja korvaa ainakin osan matkoistaan teamsilla, skypellä, livestriimauksella ja mitä kaikkia niitä jo onkaan. Hankkeiden ja muiden työyhteisöjen toimijat eivät ehkä kannusta enää entiseen malliin työntekijöitään lentämään ja katselemaan siellä paikanpäällä kutakin kaukaista kohdetta. Korona-aika osoitti, että monet tapaamiset voi tehdä kätevästi etäyhteyksilläkin. Matkalla olevan kokemat elämykset saattavat jäädä silloin ohuemmiksi, mutta osallistuminen ilmastotalkoisiin on kuitenkin tärkeämpää.

Synttärilahja maaliskuun lopussa huomaavaiselta kumppanilta 💗

Ote lahjakirjastani: ” Vaikka en enää voi kuunnella ääntäsi, rohkaisun sanat loistavat niin kuin valo. Muistan sinut aina.” (Emts. 13). 

Ihminen tottuu luonnonmukaisempaan elämään, oppii elämään säästävämmin ja karsimaan menojaan. Samalla tavalla siihen kai tottuu kuin on tottunut runsaaseen kuluttamiseenkin.

Aloin miettiä, mihin olen ruuan lisäksi kuluttanut viime aikoina. Olen ostanut kaksi kirjaa. Laitan tähän kuvat hankkimistani ja lahjaksi saamistani kirjoista. Sisältöihin palaan varmaankin myöhemmin, kun olen tutustunut paremmin. Nyt kirjallisuuspiirin kirjojen lukeminen on vienyt aikaa. Vaikka kulutuksen vähentäminen on tärkeää, ystävien ja läheisempien tuttujen kirjoittamat kirjat olen päättänyt hankkia omaksi - se on mielestäni kestävää kulutusta ja mitä parhainta kehitystä itsellekin. Erja Laakkosen ja Anna-Mari Kaskisen runokirjat sain lahjaksi. 

Huomasin muuten fb:n antamasta tekstimuistosta, että minulla oli siinä kuvassa samat ulkoiluvaatteet kuin 12 vuotta sitten. Päähinettä ja kaulaliinaa myöten. Siitä tuli itseasiassa oikein hyvä mieli, onhan se ilmastoteko tavallaan, kun käyttää vaatteet tarkkaan. On mulla pari muuta ulkoiluvaatekertaa, joita käytän suunnilleen vuorotellen, joten ihan pelkästään noiden samojen vaatteiden varassa en ole ollut kahtatoista vuotta 😄 Toisaalta olen iloinen siitä, että mitat ovat pysyneet osapuilleen samoina - se kylläkin vaatii kohdallani jatkuvaa seurantaa ja panostusta 😎 Aikoinaan tosin tuli hankittua lähinnä työssä käytettyjä vaatteita liikaakin, paljon vähemmällä olisin pärjännyt. 

Särkisalmen pilkkireissulla v. 2010 käyttämäni vaatteet ovat yhä käytössä 👍

Hiljattain lukemassani Ilja Leonard Pfeijfferin Grand Hotel Europa -kirjassa oli kuvaus vanhasta maailmasta ja mm. ihmisten tuhlailevasta elämäntavasta ennen ekokatastrofia. Kantavana teemana siinä oli massaturismin uhat, sekä seuraukset siitä, kun pyritään jatkuvaan talouskasvuun ja kuluttamisen lisäämiseen. Kaiken tämän yllä on ekokatastrofin uhka. Sivulla 175 tiivistettiin tätä teemaa mielestäni varsin osuvasti jotenkin näin: Se joka näyttää, ettei välitä maailmasta vähääkään, ja tyydyttää vain estottomasti omaa hedonismiaan, onko hän se ihailtu esikuva meille muille? Pitkään eläneenä muistan itsekin ajan, jolloin ihannoitiin mm. kaukomatkailua ja kuluttamista ylipäätään, ja jotkut jopa leventelivät runsailla kaukomatkoillaan ja muulla kulutuksella. Kulutuksen määrään suorassa suhteessa olevaa nautintoa pidettiin tavoiteltavana, jopa kadehdittavana.

Sula vesi Jauhiaisen salmen tienoilla huhtikuussa 2015

Näinä ilmastokriisin aikoina ei monikaan onneksi enää näytä ihannoivan tai ainakaan kehuskelevan kuluttamisensa runsaudella. Korona ja muut globaalit pandemiat hillitsevät mitä ilmeisimmin mm. massaturismia ja se myös muuttaa aihepiiriin liittyvää asenneilmastoa. Nyt Euroopassa on sota, mikä vaikuttaa paljon jo nyt mm. ruuan ja polttoaineiden hintoihin. Jatkossa vaikutukset lienevät vielä  suuremmat. Kaikki tämä liittyy myös tarpeettoman kulutuksen hillitsemiseen. Em. kirjassa kantavana oli myös se ajatus, että vallalla on yhä käsitys, että turismi on ansaintamalli (mm. s. 488). Turismia ei siis hillitä, vaan sitä pikemminkin edistetään, tuohan se rahaa kohdemaalle. Sivulla 491 jatketaan samasta teemasta, että loputon talouskasvu on teoriassa mahdotonta, ja jo pyrkimys rajoittamattomaan talouskasvuun johtaa ekologiseen katastrofiin, mikä on todiste talouskasvuun perustuvan järjestelmän kestämättömyydestä.

Pälviä Pielisen rannassa

Mietin Pfeijfferin kirjaa lukiessani, mihin jatkuvan talouskasvun tarve sitten perustuu. Ensimmäisenä tuli mieleen huoltosuhteen muuttuminen yhteiskunnassa, ihmisten ikääntyminen ja lisääntyvä hoivan tarve. Jotta kaikki voidaan rahoittaa, tarvittaneen talouskasvua. Niin se kai on, mutta voisiko miettiä sitäkin, tarvitaanko lopulta kaikkea materiaalista niin paljon, voisimmeko tulla toimeen vähemmällä kuluttamisella. Onko monta lomalentoa vuodessa tarpeen, tai uusi auto parin vuoden välein tai hieno vene? Asenneilmasto muuttuu varmasti, mutta melko hitaasti, luulisin. Nuoret ajattelevat jo toisella tavalla - onhan heillä elämä edessään! Uskon että tulevaisuudessa hän voi saada enemmän arvostusta osakseen, joka pystyy tyytymään vähempään materiaaliseen. Sen sijaan voidaan panostaa aineettomaan; kulttuuriin, henkiseen pääomaan. On kirjallisuutta, musiikkia, teatteria, elokuvia, kuvataidetta... Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Myös ihmissuhteet elämän sisältönä ja merkityksien tuojana ovat keskeisiä.  

”Kauneinta on elämässä
lämpö kahden ihmisen.
Vaikket tänään ole tässä,
ystävyys jää, ikuinen.” (Anna-Mari Kaskinen.)

Aurinkoa rannalla ja melkein kuin sannalla huhtikuussa 2015

Ajankohtainen marttailuosio vielä: martat kannustavat ilmastoystävälliseen kasvispainotteiseen ruokaan (kaksi kuvaa aiempana), kohtuulliseen kuluttamiseen ja kotimaisuuteen. Kotivara on tullut tänä keväänä jälleen ajankohtaiseksi. Koronakaranteen alkaessa 23.3.2020 olin kopioinut martat.fi -sivuilta seuraavan ohjeen kotivaraksi. Kopioidussa testissä on väljemmät välit ehkä siksi, että sinne voi lisäillä itselle välttämättömiä tuotteita, ja tietysti voi jättää jo ehdotetuista jotain pois. Marttojen ehdotus:

"Kotivara on vettä ja ruokaa koko perheen tarpeisiin ainakin 72 tunniksi:

72 tunnin varautumissuosituksella tarkoitetaan sitä, että jokaisessa kodissa pitäisi olla valmius selvitä itsenäisesti häiriötilanteen sattuessa ainakin kolme vuorokautta. Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään ja kierrätetään koko ajan. Kokoa mieleisesi kotivara sellaisista elintarvikkeista, joita käytät muutenkin. Mieti myös mitä ja miten voit tarvittaessa laittaa ruokaa sähkökatkon aikana. Hanki kotivaraan esimerkiksi:

juotavaksi valmista mehua ja pullotettua vettä

tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia sekä säilykkeitä

leipää, näkkileipää, riisikakkuja, korppuja

pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä

hilloja, soseita

muroja, myslejä, hiutaleita

mehuja, mehukeittoja

huoneenlämmössä säilyvää maitoa ja kasvijuomia

kala-, liha- ja papusäilykkeitä

lastenruokia

pikariisiä, linssejä, pastaa, nuudeleita, pussikeittoja, valmiskastikkeita, kastikejauheita, muusijauhetta, soijarouhetta

erityisruokavalioiselle sopivaa ruokaa

välipalapatukoita, keksejä, suklaata, sipsejä

lemmikeille ruokaa.

Kotivaraksi kannattaa varata vain sellaisia ruokia, joita tulee normaalistikin käytettyä. Näin ruokien kierto sujuu eivätkä elintarvikkeet pääse vanhentumaan ja syntymään hävikkiä."

Tulppaanien alut ovat kaupunki-lähiympäristöni ensimmäisiä kevään merkkejä 🌷

Nyt alkaa hiljainen viikko, tänään on palmusunnuntai, huomenna malkamaanantai. Hiljaista viikkoa on nimitetty myös pyhäksi viikoksi tai kärsimysviikoksi. Muutaman päivän päästä on pääsiäinen, itselleni se on kirkkovuoden suurin juhla. Palmusunnuntain ja pääsiäisen merkityksistä olen kirjoittanut aiemmissa kevätajan blogipäivityksissäni. Ehkäpä juuri pääsiäiseen liittyvänä oli tänä viikonloppuna 9–10.4 Flinkkilä & Kellomäen ohjelmassakin suru-teemaa. Teema liittynee osin tähän huolestuttavaan maailmanaikaankin ja uhkiin. Ohjelmassa todettiin, että tähän aikaan liittyy myös paljon vihan tunteita. Vihan ja pelon alla tai taustalla on aina suru, haastateltava sanoi em. ohjelmassa. 

Nyt kokeillaan tämän kauden hedelmän (mangon) jatkojalostamista siemenestä ruukkukasviksi 🌱 Netistä löytyy ohjeita.

Olen huomannut nykyisin eräissä sähköisissä viestimissä vihan ilmaisuja heiltäkin, joilta sitä en olisi edes osannut kuvitella. Ehkä sielläkin on pohjalla suru, ehkä myös pelko ja huoli. Hiljattain edesmennyt ystäväni sanoi, että olen miettinyt usein samaa verkkokeskustelujen hengestä. Useammin kuin kerran olen huomannut kuinka keskustelun tyyli ja ilmaisujen sävy voi hetkessä muuttua ilkeäksi, jopa X-ryhmissä, joiden tarkoitus on kai jakaa uusia ohjeita ja vertaistukea. Joskus jonkin harrastetyhmän asiaton viestintä johti siihen, että ryhmä jakaantui kahteen. Erimieliset perustivat oman ryhmänsä. Ehkäpä meidän ihmisten yksi perustarpeista onkin päästää höyryjä ulos paikassa kuin paikassa, joskus vähän epäasiallisestikin, surullista. 💔

Ihmisluontoon tosiaan kuulunee päästellä aika-ajoittain höyryjä ulos. Sen ymmärtäminen on omalla tavallaan näkemystä avartavaa, vaikka tuo kaikki on surullista tietenkin. Joskus ilkeyden kohteet pystyvät ohittamaan kommentit sen kummemmin reagoimatta, mikä usein hiljentää höyryjen päästelijän purkaukset ainakin hetkeksi. Pohdin täällä aiemmin, että esimerkiksi trolli ilmeisesti janoaa huomiota ja elää siitä. Kun se ei saa huomiota, trollaukset kaatuvat omaan mahdottomuuteensa.

Ajankohtaista on myös se, että nyt viimeistään on aika tyhjentää pakastinta ja maakellarin varastoja!

Vihan taustalla on suru. ”Suru saapui tietä käyden / huoli vieraaksi ajeli / Tulipa sisään ovesta / tänne itsensä asetti / liittyi pöytään syömäsille / pisti maata sängyn päälle / aina kulki kintereillä / jokaista kysyi perästä / Millä vieras lähteväksi / kuinka kurja kulkijaksi / Eipä kuuntele puhetta / mitään käskyistä välitä.” (Erja Laakkonen 2020, s. 21.)

Kuvamuisto Seurasaaresta toukokuussa 2011

FB antoi tekstimuiston joltain aikaisemmalta huhtikuulta, missä oli mielestäni sopivia ajatuksia tähänkin aikaan:

Juuri tänään yritän elää ainoastaan tämän päivän koettamatta ratkaista koko elämäni ongelmia yhdellä kertaa. Jaksan yhden päivän selviytyä sellaisestakin, mikä lamauttaisi voimani, jos ajattelisin, että minun olisi kestettävä sitä koko ikäni. Juuri tänään yritän olla riittävän onnellinen. Juuri tänään yritän mukautua vallitseviin oloihin. Tänään yritän olla pelkäämättä. 

Erityisesti haluan rohkein mielin nauttia kaikesta kauniista, kuten joutsenista joella ja hopeisesta valosta järvellä, kevään ensimmäisistä kultaisista kukinnoista, ja uskoa, että maailma antaa minulle kaiken, minkä itse sille annan.

(Kenneth Holmesia mukaillen.)

 Rauhallista pääsiäisen aikaa 💚💛

Muistojen helminauhaa ja Ismo Alangon elämäkerran innoittamaa

Ukrainan kansalliskukka Marttalan seinustalla

"Ystävä villi ja vallaton:

sinulle auringonkukka on,

avoin ja suuri ja ihana

tulvillaan päivänpaistetta.

 

Vartesi uljaana kohoaa.

Syleilet kirkkaana maailmaa,

kurkotat luottaen korkeuksiin,

maisemiin kaukana kutsuviin.

 

Auringonkukkani rohkea,

paljon saan sinulta oppia.

Valosi muillekin heijastuu

auringonkukka kuin keltainen kuu."  (Anna-Mari Kaskinen.)

Suruviesti pysäyttää silloinkin, kun tietää väistämättömän. Toivoimme, että aikaa olisi vielä. Kirjoitin ystävälleni viime viikolla, että seuraavassa blogissani kirjoitankin sitten Ismo Alangosta. Jatkan kirjoittamista, ainakin toistaiseksi. Nyt se tuttu kannustus, vuorovaikutus ja odotettu palaute jäävät pois. Ajatuksissa ne kuitenkin elävät ja konkreettisinakin saaduissa viesteissä. 

Muistelin ystävääni hiihtolenkillä aurinkoisella järven jäällä. Hän neuloi kauniita kirjoneuleita, oli kiinnostunut historiasta, luki paljon ja kuunteli äänitteitä, oli läsnä. Elämän onni oli pienissä lähellä olevissa asioissa. Mieleen tulee varmasti vielä useasti, että tämänkin ajatuksen, lukukokemuksen tai historiaan liittyvän haluaisin jakaa. Hän piti laillani mm. Anna-Mari Kaskisen runoista. 

Näkymä aurinkoiselta Pyhäselältä 💙

Muistan kun kävimme katsomassa 13.10.21 hänen kanssaan LÄHELLÄ-taidenäyttelyn Ahjossa ja sen jälkeen lounaalla Lumme-ravintolassa. Juttelimme silloin mm. sydänsairaiden vertaistukihenkilökoulutuksista, johon hän kannusti minua. Kirjoitin viime viikolla hänelle mese-viestiin, että nyt olen sitten ilmoittautunut sinne, ja menossa ko. koulutukseen tässä kuussa. Lähetin tuon viestin samana iltapäivänä, jolloin hän kuoli. Kun vastausta ei tullut, aavistin, että jotain on tapahtunut. Hän vastasi aina vaikka lyhyesti, jos ei sillä hetkellä jaksanut enempää kirjoittaa. Olimme yhteyksissä enemmän nyt n. kahden viime vuoden aikana ja suunnittelimme tapaamista lähiaikoina taidemuseolla. Jaoimme mm. sairauksiimme liittyvää, puhuimme elämästä ja kuolemasta. Kuolemasta emme puhuneet synkistellen tai dramatisoiden - itseasiassa nauroimme silloinkin paljon, vaikka se voi vaikuttaa erikoiselta. Kuolema tuntui samalla tavalla luonnolliselta ja elämään kuuluvalta kuin syntymäkin. Koin hänen olleen sinut väistämättömän kanssa. 

Myös Ismo Alanko pohti elämäkertateoksessaan paljon kuolemaa, siitä enemmän tuonnempana. Ismo mm. totesi, että me elämme kuolemamme jälkeen niissä ihmisissä, joihin olemme vaikuttaneet jotenkin elämämme aikana. Sillä tavalla edesmennyt kuin jatkaa elämäänsä.

Mielessäni on nyt viime aikoina käymämme keskustelut. Opin häneltä paljon. Tulee mieleen muisto viime kesältä läheiseltä hautausmaalta. Istuimme siellä penkillä hiljattain menehtyneen työtoverimme haudan läheisyydessä. Yht’äkkiä havahduimme, että onpa aika rientänyt, ja kyytikin varmaan jo odottaa. Kun läksimme kävelemään parkkipaikkaa kohti, hänen puolisonsa tuli vastaan ja sanoi, että olen kyllä kävellyt täällä jo kauemmin, mutta en raaskinut keskeyttää, kun teillä näytti olevan niin hauskaa 😍  Tuo keskustelu palaa mieleeni varmaan usein, kun kuljen sen penkin ohi.

On ikävä ystävää. Tunnen myös kiitollisuutta, että sain tutustua häneen. En tunne toista, joka olisi ollut niin läsnä ja ymmärsi jo sananpuolikkaastakin. Taivaalla on uusi kirkas tähti, valoisan ihmisen muisto 💖

Rakkaat lähtevät,

jää tyhjä tila muistojen asua 

– Helena Anhava –

Valoteos Joensuun Laululavan läheisyydessä 2.3.2022 💜

Nyt ajatukset Ismo Alankoon, kuten viime viikolla em. viestiini kirjoitin. Aluksi referointia Kirsin bookclubista: Kirjaa varten Katja Kettu ja Ismo Alanko, kaksi voimakastahtoista taiteilijaa, istuivat Ismon harjoitushuoneessa ja kävivät läpi valtavan joukon Alangon biisejä, joita kirjassa on esitelty kaksi ja puolisataa. Ne toimivat kuin Alangon ”päiväkirjoina” ja niiden kautta ja rinnalla he keskustelivat läpi myös Ismon elämän ja muusikkouran. Kirjan työstäminen vei kolme ja puoli vuotta. ”Litteroituja nauhoituksia kertyi 150 tuntia”, Katja Kettu kuvasi materiaalimäärää. Aina ei ollut helppoa, sitä kumpikaan ei ole peitellyt. (kirsinbookclub.com. 8.12.2021.)

Katja Kettu (s. 1978) kirjoitti Ismo Alangon (s. 1960) elämäkerran v. 2021. Kirjassa on ajankuvaa 60-luvulta alkaen tähän päivään. Ajankuva näkyy biiseissäkin. Kirjaa lukiessa tuli peilattua omankin elämänsä tapahtumia, fanitettujen biisien kautta ja muutenkin. Ollaanhan suunnilleen samaa ikäluokkaa, vain muutama vuosi ikäeroa. Samaistumispintaa oli mielestäni lopulta yllättävänkin paljon, vaikka elämänpolut ovat kovin erilaisia.

Ismo Alangon (s. 1960) elämäkerta v. 2021

Kriitikkojen kommenttien mukaan teos painottui liiaksi Ismon musiikkiin, ja henkilökohtainen osuus jäi ohueksi. Uskoisin, että teoksen sisältöön vaikutti sekin, mistä esim. Airi Vilhusen podcastissa (jossa hän haastatteli Katja Kettua) on mainittu, että Ismo ei juurikaan - ehkä luonteensa mukaisesti - halunnut paljastaa yksityiselämästään juurikaan. Se ei liene helppo lähtökohta elämäkerturille. Päähenkilön sielunmaisemaan päästiin lähinnä hänen biisiensä kautta. 

Ehkä itsekin lukijana olisin toivonut enemmän myös yksityisemmän elämän kuvausta, mutta kirja oli mielestäni hyvä näinkin, antoi ajattelemisen aiheita, ja niistä suunnittelin kirjoittavani tähän maaliskuun blogipäivitykseeni jo helmikuussa kirjan luettuani. Bänditreenien ja biisien kuvausta oli paljon, ja samalla ajattelin lähi-ihmisten vastaavia kokemuksia bänditoimintansa ajoilta. Eräällä keskustelupalstalla kuvattiin, että Ismo on erinomainen kokeilevan musiikin ammattilainen ja äänitaiteilija, hänellä on myös omaperäinen ja luova kirjallinen kyky.

Joensuun Laululavan valaistusta 3.3.22. Tuttu estradi Ismollekin 😍 

Ismo Alangon ”Risteys” (ote):

Tulen siihen risteykseen
missä viitat vähenee
kadun pätkät lyhenee
ja kapenee

Moni juuttuu nopeaan
tapaan täältä matkustaa
taidan vielä vaeltaa ja odottaa

Kunnes syksy minut saa
kunnes lumi peittää maan
jaksan vielä odottaa
talven selkä kyllä kantaa repussaan - -

Tulen siihen risteykseen
missä viitat vähenee
kadun pätkät lyhenee
ja kapenee
kutsun toista kulkijaa
kadun kannen takojaa
en voi enää vaeltaa ja odottaa”

En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että biisien sanoituksissa kuuluvat mm. Kalevalan kaltaiset alkusoinnut, loitsuaminen, hokemat, Kullervon koettelemusten teemat. Kirjaa lukiessa tuli peilattua myös oman elämänsä tapahtumia, erityisesti jostain 80-luvun tienoilta. Ajankuva ja muistot välittyvät biisien myötä. Mieleen tuli mm. Hassisen koneen aikainen ”Levottomat jalat” jo 80-luvun alusta, Ismo Alanko Säätiön ”Rappiolla” ja Sielun Veljien aikuinen ”Peltirumpu” sekä hiljattaisempi ”Risteys”; sekä runotilaisuuksissakin kuultu ”Kun Suomi putos puusta” (1990, ote seuraavana), ”Rakkaus on ruma sana” ja monta muuta.

Rockmuusikko Ismo Alanko vihittiin kesäkuussa 2018 Itä-Suomen yliopiston kunniatohtoriksi. Kuvasin yliopiston pihassa Alkukivet talvella 2022.

”- - Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä
Ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä
Kun Suomi putos puusta maito oli milkkiä
Pilkkisaalis pakasteita, yöt blackiä
Kun Suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä

Suo, kuokka ja Jussi
Martti Luther ja muovipussi
Lappi ja Kainuu ja Karjala huokas
Kuin yhdestä suusta
Kun Suomi putos puusta- -”

Tuttuja ja puolituttuja nimiäkin näkyi kirjan sivuilla; osa niistä tuttuja tuosta läheiseltä hautausmaaltakin. Alussa on kuvausta Ismon lapsuusvuosilta Joensuussa -60- ja 70-luvuilta. Kirjassa on kuvausta myös äiti-Anna-Liisan lapsuudesta ja hänen syntymäkodistaan. Äidin koti Hankasalmella oli pieni. Musikaalinen isä Voitto oli maalaistalon poika Keski-Pohjanmaalta Toholammilta. Isän perheeseen kuului mm. tanssimuusikoita. Voitto kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1983 karjalaisessa kuntojuoksussa yhdeksän km:n kohdassa vain hieman yli 50-vuotiaana (s. 171).

Kuvaukset perheen kesämökiltä Onkamosta koskettivat itseäni lukijana, ja ne ovat mitä ilmeisimmin myös päähenkilölle tärkeitä. Onkamosta peräisin oli Ismon ensimmäinen kokemus siitäkin, että kaikki on yhtä (s. 26). Hän on kantanut koko elämänsä ajan mukanaan kuvaa siitä, kun hän makaa selällään veneen kokassa ja katselee puuveneestä taivaalle. Silloin syntyi oivallus, että olemme yhtä tämän ympäröivän maailman kanssa. Oivallus siitä, että on osa isompaa kokemusta, on auttanut mm. esiintymisjännityksessä. Ismo toteaa, että emme ole enempää emmekä vähempää kuin osa kaikkea, osa suurempaa kokonaisuutta (Emts.)

Ismo suunnitteli nuorena suomen kielen opintojakin (kuva yliopistolta ko. ainejärjestön seinältä)

Rippikoulu Lieksan Kylänlahdessa kristillisessä opistossa jäi myös Ismon mieleen. Siellä itsekin kävin rippikoulun 70-luvulla. Nukuttiin kerrossängyissä, iltanuotiolla laulettiin hengellisiä lauluja ja paistettiin lettuja. Pohdittiin uskontoa. Vapaa-aikana pelattiin lentopalloa ja saunottiin yhteissaunassa uikkarit päällä ja välillä uitiin. 

Kirjassa pohdittiin mm. sitä, kuinka paljon ihmisessä on pahuutta, ja miten se saa vallan joissakin tilanteissa. Sivulla 183 ollut virke kosketti: Ovatko kaikkein pahimpia ne, jotka vain hiljaisesti hyväksyvät sen, mitä tapahtuu. Myös Martin Luther King on sanonut, että pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus. Valitettavasti monenkin kohdalla on ollut koulu- tai työpaikkakiusaamista, tai kiusaamista vaikka harrastuksissa. Ovatko pahimpia silloin(kin) he, jotka vain katsovat hiljaa vierestä? Kohdallani olen kiitollinen loppuun asti heille, jotka eivät katsoneet vierestä, vaan puuttuivat tapahtumien kulkuun.

Rakkaus on ruma sana -lyriikassa huomaa intertekstuaalisuuttakin:

”- - Parempi vois olla vaikka liivi taikka laavu
Suomi taikka suudelma, ilta taikka aamu
Kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
Rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus

Jos sais kerran reissullansa rakkaudesta ruikuttaa - tekisin sen heti!
Muttei ole enää sanaa käytän rivii kauniimpaa - tekaisin sen heti!
... sana mikä sana!
Pelkkää syvää tunnetilaa, hyvää hekumaa, sana mikä sana!

Enää tarvitse ei valaa lemmenvaloja
Joudutaan ja juostaan pitkin onnen saloja
Kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana - -”

Tuomas Korkalon "Dramaattinen sommitelma" Joensuun uudella konservatoriolla

Fb:n antamia korona-ajan muistoja lukiessa tuli mieleen, että kulkutauti on kurittanut ihmisiä kovalla kädellä jo kauan, eikä se täysin ole vieläkään loppunut. Nyt järkkyi muu turvallisuus, Eurooppaan tuli sota. Jo vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, on kuulunut hiljaisia ja äänekkäämpiäkin signaaleja siitä, että mm. luontoa tuhlaava koko ajan kasvava kulutus ei voi näin jatkua. Ehkä näitä signaaleja ei ole otettu (riittävän?) vakavasti. Voi vain miettiä, mihin tämä kaikki voi johtaa. 

Pieni kuriositeetti par’aikaa lukemastani Grand Hotel Europasta (Ilja Leonard Pfeijffer, 2018), joka kuvaa mm. ihmisten tuhlailevaa elämäntapaa ennen ekokatastrofia. Teoksessa avataan varsin kriittisiäkin näkymiä siihen, miten massaturismi vaikuttaa kohdemaiden alkuperäiskulttuureihin. Siinä pohdittiin mm. sitä, mihin se johtaa, jos ihminen tyydyttää vain estottomasti omaa hedonismiaan välittämättä siitä, mitä maapallolle tapahtuu. Teoksessa todettiin, että korona ja muut globaalit pandemiat tosin hillitsevät mm. massaturismia – ainakin jonkin aikaa.

Ismoa kiinnostavat myös itämaiset uskonnot, vaikka hindulaista, buddhistia tai sielunvaellukseen uskovaa hänestä ei tullutkaan. Näiden uskontojen myötä tuli kuitenkin oivallus, että kuolema ei ole kauhea, piilotettu, vaiettu ja pelottava mörkö, kuten niin usein meillä. Intian matkallaan hän huomasi, että kuolema on värikäs, valoisa, äänekäs ja jopa iloinen. Se helpottaa elämää, jos kuolemaa ei tarvitse pelätä. (S. 249.) 

Jo kolmikymppisenä Ismo pohtii paljon kuolemaa, ja silloin syntyi mm. biisi ”Hetki hautausmaalla”. Tuonpuoleiseen on ehtinyt mennä jo monta ikätoveria, mm. joensuulainen ystävä ja bänditoverikin. Biisin ”Väärään maailmaan” on kuvattu syntyneen 90-luvun alussa kuolleen bänditoveri-Jounin muistolle. Kuoleman mysteeri on kiehtonut aika, ei ole helppoa hyväksyä ruumiinsa katoavaisuutta. Kuolema on olennainen osa elämäämme, ja tiedämme siitä kaikkein vähiten. (S. 268.) Sivulla 281 Ismo toteaa, että toisaalta me elämme kuolemamme jälkeen niissä ihmisissä, joihin olemme vaikuttaneet jotenkin elämämme aikana. Sillä tavalla kuollut ikään kuin jatkaa elämäänsä.

Ilta-aurinkoa Kolin suunnalla

Tämän 543-sivuisen teoksen keskikohdan tunnistin olevan jossain s. 250 tienoilla. Onkamon mökin saunan portailla istuessaan Ismo tajusi, että Sielun Veljien yksi aika oli päättynyt, ja oli aika pistää hanskat naulaan. Kaikella on aikansa. Tällöin elettiin 90-luvun alkua. (S. 256.) Laululyriikassa, runoudessa, taiteessa ylipäätään, se on jännittävää, ettei tarvitse olla ihan varma, mitä tällä nyt halutaan sanoa (s. 294). Hieman samaa kuvattiin s. 317, kun Ismo sanoi, ettei hän osaa sanoa, mistä on kyse esim. tanssiesityksessä tai kuvataiteessa. Ei taiteen tarvitse kertoa mitään. Ei hän halua miettiä taidetta katsoessaan, mitä tällä halutaan sanoa, Ismo totesi. Mielestäni tuo on raikas ja myös jotenkin vapauttava näkökulma. Tuli mieleen jälleen eräs muisto. Aikoinaan minulla oli kausikortti kaupunginorkesterin konsertteihin. Vakipaikoillamme istui vieressäni vanhempi rouva, joka tykkäsi tauoilla ja hieman esitysten aikanakin analysoida kuulemaamme musiikkia. Itse olisin vain halunnut istua hiljaa, kuunnella ja nauttia. Muistan olleeni kiusaantunut ja kaipa jollakin tavalla tunsin ymmärtämättömyyttäkin.

Hiihtäjän varjo Paaterin läheisellä pellolla

Elämäkertateoksen noin 150 viimeistä sivua oli jo 2000-luvulta. Kronologisesti edenneessä teoksessa vuoden 2011 tienoilla elämäkerran päähenkilö alkoi miettiä alkoholinkäyttöään, ja sitä, miten päästä kohtuuteen, tai jos voisi lopettaa juomisen kokonaan. 80-luvulla alkoholia käytettiin niin runsaasti, että tuntuu kuin lukijallekin tulisi välillä pöhnäinen olo tai krapula. 

Ismon elämään tuli sitten kävely luonnossa, uiminen ja saunominen. Hänen mielessään rakkaimmat saunomismuistot ovat lapsuuden mökkimaisemasta Onkamo-järven rannalta. Vuoden 2011 kohdalla kertoja totesi, että nyt on erään aikakauden päätös, Ismo oli ollut jo tuolloin monta vuotta raittiina, ja luonut hyvää musiikkia selvin päin. Todistanut itselleen, ettei tarvitse viinaa mihinkään, ei lavalla villiintymiseen eikä keikan jälkeiseen rentoutumiseen. On käyty pariterapiassa ja perehdytty itämaiseen mystiikkaan. (S. 436.) Elämässä oli suuria muutoksia. Avioero tuli v. 2013 tienoilla ja sen jälkeen jonkin ajan päästä uusi suhde ja uusi avioliitto syksyllä 2019. Myöhemmin Ismo sanoi, ettei edes uskonut, että vanhemmalla iällä voisi tulla vielä näin voimakas ja elämää muuttava kokemus. Monillahan sen sijaan nuoruudenrakkaus oli sellainen, josta ei päässyt koskaan yli.

Hiihtolenkkimuisto Sammallammelta lyhtyjen valaisemalta ladulta

Olen kokenut elämässäni paljon alemmuuden tunteita, Ismo Alanko kuvaa s. 474. Hän oli ajatellut, että muut ihmiset ovat jotenkin hienompia ja parempia, ovat nähneet maailmaa laajasti. Mitä enemmän elämänkokemusta on tullut, sitä selvemmin hän on tajunnut, kuinka turhaa se on – kaikilla on ongelmansa, puutteensa ja rajoitteensa. Joku voi tietää jostain yksittäisestä asiasta enemmän kuin joku toinen jne. Tuolla henkilöllä voi puolestaan olla toiset elämänalueet, mitkä eivät ole hänellä hallussa. Jollakin voi olla kuin kultamaalilla koristeltu julkisivu, sellainen näytelty elämä, mitä joku toinen kadehtii tietämättä, mitä sen julkisivun takana lopulta on.

Ismolla todettiin sydämen rytmihäiriö v. 2014, kun hän oli katkolla. Hän kertoo, ettei hän edes osannut kuvitellakaan, miten usein sydänongelmat liittyvät sydänsuruihin tai vastaaviin. Sydänvian paljastuminen järkytti, olihan isänsäkin kuollut sydänkohtaukseen. Sen jälkeen lääkäri sanoi tiukasti: et ota enää pisaraakaan, tai kuolet. Aikomisen piti muuttua vihdoin konkretiaksi. (S. 480.) Tämän jälkeen syntyi mm. biisi, jossa mielestäni erittäin osuvasti kuvattiin, että jokainen tässä elämässä ottaa omia kuviaan, tekee omaa taidettaan. Jonkun toisen tapa vain voi olla näkyvämpi kuin jonkun toisen. Esimerkiksi bisnekseen ja / tai politiikkaan Ismo ei halunnut isänsä lailla lähteä, ne hän näki kohtuuttoman stressaaviksi.

Tätä Mykräsaarenkin graafista väritystä katsellessa huomaa, että harmaassa(kin) on monia sävyjä🌲

Sivulla 467 viitattiin Ismon biisiin ”Harmaa on hyvä väri”, ote siitä:

”Harmaalokki lentää yllä harmaan kaupungin
Harmaa taivas huokuu turvaa talvipäivän pehmeyteen - -

Harmaa on hyvä väri - -

Helsinki on harmaa kaikki tunnustavat sen
Mutta kuinka moni näkee kaikki sävyt harmauden

Tai keltaista vihreää syvään punaista
Moni tipahtaa ennen kuin ehtii nuolaista - -”

Sivulla 302 oli mielestäni kiintoisa kohta, jota voisi soveltaa harrastelijan laulamiseenkin. Ismo sanoo, että aina on ollut suuria laulajia, jotka tulkitsevat jotain yksinkertaista tekstiä ja saavat siihen tulkinnallaan suuria merkityksiä ja tunnetiloja. Toisaalta hyvä tekstintekijä jättää tulkitsijalle tilaa. Jos teksti sisältää itsessään kaiken, mitä halutaan sanoa, se pitää tulkita neutraalisti. Kaikkein kauheinta on, jos joku tulkitsee sisältörikasta tekstiä voimallisesti eläytyen. Tulee kuin lisää lättyä lätyn päälle, ja biisi tukehtuu. Monet tekstit vaativat lakonista tulkintaa, jotta niille jää tilaa hengittää. Tästä tuli laulutunneiltani mieleen sisältörikas ja vahvateemainen Evakon laulu tai sitten toisaalta vaikka se voimallisempaa eläytymistä kaipaava pieni laulelma Kevätkoivu.

Harmaan sävyjä ja jäniksien jälkiä vuonislahtelaisella metsätiellä 6.3

Äidin kuolema tammikuussa 2018 kosketti syvästi kaikkia Alangon sisaruksia. Äidin kuolema oli siinäkin mielessä virstanpylväs, että nyt jäätiin eturintamaan; tuulinen tunne, kun ei ole edellisen sukupolven puskuria edessä. (S. 519.) Anna-Liisa (1935–2018) oli keskeinen kulttuurivaikuttaja Joensuussa. Hänen kuolemansa kosketti ihmisiä laajasti. Anna-Liisan itsekin tunsin. Ismo Alangon olen kohdannut kasvokkain vain kerran, ohimennen hänen äitinsä muistojuhlassa Joensuun ev.lut. seurakuntakeskuksella 15.4.2018.

Faniryhmä Sielunsiskot seuraavat Ismon elämäntapahtumia, keräävät arkistoja, kutovat sukkia, maalaavat tauluja ja virkkasivatpa he porukalla päiväpeitonkin, mihin jokainen teki yhden ruudun (s. 526). Nykyään Ismo on huomattavasti leppoisampi mies, Katja Kettu kirjoittaa. Ei ahdista, on rakkautta, pää toimii kirkkaana, saa asioita aikaan. Soolokeikkojen tekeminen v. 2022 on ihanaa, kun vain korona sen sallii. Soolokeikkoja voisi tehdä lopun ikäänsä, Ismo toteaa.

Aurinko nousee (kuva Marttalan rappusilta)

Loppusanoissa s. 529–530 Katja Kettu kirjoittaa, että Ismo ei ole helppo ihminen. Hän on varautunut, eikä päästä ihmisiä lähelleen. Tutustuminen vei kauan. Hän myös vaatii itseltään paljon. Ismosta on myös helppo pitää. Hän on mielenkiintoinen, aito ja luotettava. Pitää huolta läheistensä hyvinvoinnista. Johannan mukaan Ismo on viisas lapsi, joka jaksaa innostua elämästä. Elämä on hyvässä vaiheessa. On kivaa asua maalla. Kevätalvella 2021 Ismo ja Johanna ovat ostaneet huvilan kauniine pihapiireineen pääkaupunkiseudun läheisyydestä. Pako maalle johtui osittain kulkutaudin aiheuttamasta ankeudesta. Raittiudestaan Ismo on onnellinen. Kuusikymppinen mies ei myöskään laiminlyö terveysasioita; hän pyöräilee ja syö kasvisruokaa. Ismon elämässä on alkanut uusi vaihe maaseudun rauhassa. Lopuksi (s. 532) kirjailija toteaa: Olipa se seikkailu! Onnea matkaan, on ollut kunnia tutustua!

Mielestäni tämä kuvassa oleva bataattiruoka maistui paremmalta kuin näyttää 😋  

Käytännöllinen marttailu-osio vielä lopuksi. Kun maailma myllertää, tuntuu lohdulliselta tarttua kiinni tavallisiin arkisiin asioihin. Kauden kasviksista kuten bataateista olikin jo helmikuun päivityksessäni. Kuorin tällä kertaa puolenkymmentä irtomyynnissä ollutta bataattia, kuutioin ne, ja kiehautin pienessä vesimäärässä muutaman minuutin. Sillä välin paistoin Mifu-jauhista (original) paketillisen pannulla pienessä öljytilkassa (voi laittaa sipuliakin, jos haluaa), lisäsin siihen 2,5 dl:n purkillisen ruokakermaa, hieman timjamia, mustapippuria ja persiljaa. Sitten vain sekoiteltiin. 

Myös bataattimuusi ja mifu-kastike olivat hyviä, sen totesimme viime viikonloppuna. Seuraavaksi voisi kokeilla vielä vaikka bataattisosekeittoa. Monet sitrushedelmät kuten veriappelsiinit ja limet ovat bataattien ohella maaliskuunkin tuotteita, samoin mango. Kotimaisuutta kannatan tietysti mitä suurimmassa määrin, mutta vaikka nämä tuotteet tulevat ulkomailta, marttojen vinkki-videossa kerrottiin, että niiden ekologisuus on nyt satokauden aikana parempi mm. siksi, että nyt ylimääräistä kasteluvettä ei tarvita niin paljoa. Ne ovat nyt myös ravintorikkaampia ja edullisempia.

Monenlaisia aineksia oli tällä(kin) kertaa, kuten elämässä on yleensäkin. 

Tekstini oli osin tajunnanvirtaa. Mediakanavien kautta tajuntaan virtaa sota.  

"Meidän on hyväksyttävä rajallinen pettymys, mutta emme saa koskaan menettää rajatonta toivoa" (Martin Luther King).

Tänään 8.3 on kansainvälinen naistenpäivä. Tasa-arvoa työelämässä ja mm. yhtäläistä äänioikeutta vaadittiin jo sata vuotta sitten 1. kansainvälisenä naistenpäivänä. 

Vuoden takaiseen FB:n tekstimuistoon olin kirjoittanut: Nainen; niin samanlainen, erilainen, ihanainen, liikkuvainen, kotimainen, muukalainen, petomainen, keijukainen, hienonlainen nainen - niin monenlaisia naisia, on Marttoja ja Marioita. 

Toivoa ja valoa kevääseen ja hyvää naistenpäivää erityisesti sinne 💙 💛