Vuonislahden muikkumarkkinoilla 21.9.2019

Ajattele kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken
mitä sinulla on - ja sen jälkeen
saisit sen kaiken takaisin.

-Frances Rodman

Olen onnellinen, että jo kymmenkunta vuotta olen saanut olla vapaa-ajan asukkaana osallisena Vuonislahden kyläyhteisössä. Tämä on monella tapaa hienoa, ja sen merkitystä tuskin näin hyvin huomaisikaan, ellei leikittelisi toisinaan tuolla em. mietelmällä. Siinä on hieman samaa sanomaa kuin että terveyttä osaa arvostaa vasta sen jälkeen, kun sen on menettänyt. Itse voin tätä nykyä hyvin (kiitos sydänlääkkeiden ja hyvän seurannan), mutta kyllähän se sairaus koko ajan ikään kuin selkärepussa mukana kulkee.

Mutta eipä siitä tällä kertaa enempää, vaan muikkumarkkinoihin 21.9.2019. Ne ovat olleet Vuonislahdessa jo 32 kertaa 👍 Olen ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana joka vuosi muikkumarkkinoilla, paitsi viime syksynä. Silloin sattui Joensuun kauppa- ja kulttuuriopettajien retki Tukholmaan samaan aikaan; eli pätevä syy pitää olla, jos tämän jättää väliin.
Muikkuja oli tälläkin kerralla tarjolla monessa muodossa, oma suosikkini on voissa paistetut muikut valkosipulikastikkeella. Gluteenittoman ruokavalion noudattaja valitsi muikkukeiton. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton kehittämispäällikkö Pekka Huovinen valitsi tällä kertaa perinteisen parhaan muikkumaun, ja voitto meni Nahewan paistetuille muikuille. Pekka kuvaili, että niissä ei ollut liikaa suolaa, ja aito herkullinen muikku maistui  😋

Maukkaat muikut valkosipulikastikkeella

 Vuonislahden kalastuskunnan puheenjohtaja Jouko (Jokke) Vallius fileoi hauen sähkökäyttöisellä fileerausveitsellä. Suuren hauen käsittely nahattomiksi ja ruodottomiksi fileiksi kävi kätevästi sähköisellä veitsellä. Jokke arveli, että illalla heidän koiransakin taitavat päästä herkuttelemaan kalaruualla 😋
Huomasin muuten äsken päivän lehdestä (Karjalainen 22.9 s. A24), että olimme päässeet Peltolan Tuulan & kumpp. kanssa muikkumarkkinoilla lehteen Joken kanssa, hauskaa 😊 👍

Jokke fileointia aloittamassa

 

Age Bändi esitti markkinoilla kolme settiä. Harmonikkaa (alla olevassa kuvassa vas.) soitti kylän oma poika Juha Räty, jonka lapsuudenkoti on vajaan puolen km:n päässä markkinapaikalta. Ape Pennanen oli solistina ja soitti kitaraa, kitaraa soitti myös Atso Vänskä, bassoa Ari Saarinen ja pyykkilautataiteilijana toimi Mikko Arola.

Bändi soitti ihania tuttuja ikivihreitä, ja siinä nurmikolla hieman tanssahtelimmekin Eeva-Liisan kanssa  😏 Niinhän sitä ennen vanhaan tehtiin Vuonislahden lavallakin: laitoimme tyttöporukalla laukut keskelle ja "rokkasimme" laukkukasan ympärillä. Maksitakit ja kiilalevennyksillä varustettujen housujen lahkeet vain liehuivat! Yhteen aikaan saapikkaissa oli kyllä niin paksut korotetut pohjat, joten enpä tiedä, miten nyt onnistuisi tanssiminen sellaisilla kengillä...

Age Bändin soundi tempaisi mukaansa 😊

 Harmonikkamusiikin ystävänä tämä musiikki sopii mielestäni upeasti kesäpäiviin ja -iltoihin ja myös syksyyn - muikkumarkkinoille 💜 Harmonikka oli epäilemättä ensimmäinen soitin, mitä lapsena kuulin. Isäni (1930 - 2003) soitti harmonikkaa arkenakin (tai soitti haitaria kuten siihen aikaan sanottiin). Soitto soi aina kun oli luppoaikaa. Heinänteon ja metsätöiden lomassa tuvassa syömässä käydessäänkin hän nosti usein haitarin syliinsä ja kohta raikuivat esim. Metsäkukkia, Mantzurian kummut tai Soittajan kaipuu: "- - Ennen linnutkin hiljeni laulustaan / kukat korjaili kaulustaan - -".  Radiosta kuunneltiin Tapio Rautavaaraa, Olavi Virtaa ja Laila Kinnusta, ja se lieneekin ollut monelle kyläpelimannille siihen aikaan ainoa oppi.

Juhani ja Martti Eskelisen musiikki toi mieleen nostalgiaa 

 Seurojentalon pihapiiri toimii kylällä mainiona ympäristönä mm. muikkumarkkinoille. Talon sisällä oli myynnissä toinen toistaan kauniimpia käsitöitä ja leivonnaisia. Seurojentalo lienee valmistunut jo v. 1906, ja sitä on remontoitu v. 1929 ja 2001 (Vuonislahden kylähistoria, toim. Sirpa Sulopuisto 2001).

Vilskettä oli jo aamupäivällä, eikä muutama sadepisara menoa haitannut. Vasemmalla olevassa seurojentalossa kokoontuu nykyisin mm. käsityöpiiri ja joogaryhmä, ja siellä on toteutettu vuosikymmenten saatossa mitä moninaisimmat kulttuuritapahtumat.

Jotkut tutut tulivat puolenpäivän junassa Joensuun suunnalta markkinoille ja lähtivät klo 17 tienoilla takaisin junalla. Markkinapaikalta on lyhyt ja suora reitti alamäkeä rautatieasemalle, joten ostoksia ei tarvinnut pitkälle kantaa.
Kuvassa oikealla on mehujen, marjojen ja omenoiden myyjä, ja tästä olemme aina ostaneet kotimaiset omenat ja mehut. Niin tehtiin tälläkin kertaa.

Kylätie ei ole hiljainen markkina-aikaan 😏 👍

 Olin jo alkukesästä luvannut itselleni ja kumppanille joululahjaksi käsinkudotun pellavaisen laudeliinan. Kesätorilla käydessäni olin ihaillut tätä Marjatta Kuivalaisen valmistamaa lumikiteet mieleen tuovaa liinaa, ja nythän se joululahja piti hankkia. Eihän jouluun olekaan kuin hetki! Liina on kyllä niin kaunis, että tuohon tupasen pöydälle sen laitoin ihailtavaksi - kenties sitten joskus lauteillekin  😏 Pöydällä on markkinoilta ostettuja makoisia omppuja ja linnut 💕

Ostoksia muikkumarkkinoilta

 Heti kun näköjään saa yhden toiveensa toteutettua, alkaa haaveilla seuraavasta. Ette ole varmaan huomanneetkaan (?), että olen aivan hurahtanut perinnekäsitöihin! Vaikka en itse niitä osaa valmistaa, se ei estä ihailemasta toisten tekemiä töitä 😊 Vinkkasin seuralaiselle, että syntymäpäivänikin on muuten jo maaliskuussa (eli pian...), ja kyllä tämä karjalainen punapoiminta-menetelmällä valmistettu liina on vaan niiiiiin ihana 💜 

Marjatta Kuivalaisen valmistama upea punapoiminta-liina

Ja viimeisenä mut' ei vähäisimpänä: olipa hauskaa tavata markkinoilla ystäviä, tuttuja ja sukulaisia 💕 Eilan ja Eijan halaukset lämmittävät vieläkin, hulvaton huumori ja joraaminen Eeva-Liisan kanssa nosti lenkkarit kuvaannollisesti kattoon, rupattelut ja kuulumisien vaihtaminen Riitan, Raijan, Leenojen, Maijan, Juhan ja monen muun kanssa toivat iloa eloon pidemmäksi aikaa.
Myös Iraa suloisine murusineen oli ihanaa tavata, ja pieni muskarilainen Lenni taisi jo katsella kiinnostuneena Age Bändin suuntaan... 😏

Kiitos järjestäjille jälleen kerran mahtavasta panoksestanne meidän kaikkien iloksi, hyödyksi ja virkistykseksi 💕 💜

Ps. Suosikkilintuni on talitintti - ei siis ole suotta bloginimenänikin 😏 Hankin muikkumarkkinoilta huovutetun tintin, mutta yksinäistähän sillä olisi ollut ilman kaveria. Siispä punatulkku lähti meille myös  😊 Samalla lähikuva uudesta  lumikide-liinastamme.